Monelle kokeneelle huilistille on itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4, millaisessa asennossa pit\u00e4isi soittaa. Soittoasennosta ja -tekniikasta tulee kokemuksen my\u00f6t\u00e4 monen automaation summa, jota ei tarvitse en\u00e4\u00e4 mietti\u00e4 \u2013 ainakaan niin paljon. Musiikkipedagogina minun on kuitenkin palattava ajassa taaksep\u00e4in ja pohdittava jokainen soittotekninen asia perusteellisesti, koska oppilaalleni mik\u00e4\u00e4n asia huilunsoitossa ei ole itsest\u00e4\u00e4nselvyys. Teht\u00e4v\u00e4ni on taata oppilailleni turvallinen soittoharrastus, jossa vammoja ei p\u00e4\u00e4se syntym\u00e4\u00e4n. Minun vastuullani on kertoa, miten kannattaa harjoitella ja ajallisesti miten paljon. Ennen kaikkea on varmistettava, ett\u00e4 oppilas ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 huilistille ergonomisen soittoasennon. Opettajana t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on tiedostaa fyysisten seikkojen lis\u00e4ksi psyykkiset tekij\u00e4t, sill\u00e4 soittoharrastuksessa varsinkin esiintymisten my\u00f6t\u00e4 opettajan pit\u00e4\u00e4 osata vastata my\u00f6s j\u00e4nnityksen tuomiin haasteisiin.<\/p>\n
Varsinaista huippu-urheilua<\/strong> Huippu-urheilijoilla ja -muusikoilla on paljon yhteist\u00e4. Molemmat harjoittelevat intensiivisesti kohti tavoitettaan tietyn systemaattisen kaavan mukaisesti. Huippumuusikoiden harjoittelumetodeja kannattaakin soveltaa kaikentasoisille soittajille, sill\u00e4 ne ovat tehokkaita keinoja p\u00e4\u00e4st\u00e4 tavoitteeseen ilman turhia \u201dl\u00e4pisoittoja\u201d. Aktiivisia soittolihaksia huilisteilla ovat hengitykseen osallistuvat lihakset, k\u00e4sivarret, k\u00e4den ja ranteen lihakset sek\u00e4 sormien lihakset. Huilistit, kuten muutkin puhallinsoittajat, k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t soittaessa huulia ja suun lihaksia sek\u00e4 muutamia kaulan lihaksia. (Samama 2001, 21.) Soittolihaksiaan aktiivisesti k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 hyv\u00e4 soittaja ei kuitenkaan sorru \u201dpuristavaan\u201d soittotyyliin, vaan lihakset toimivat joustavasti nopeissakin juoksutuksissa. Huilistin ansatsia eli huuliotetta ajatellen my\u00f6s useimmat kasvojen lihakset tulisi pit\u00e4\u00e4 rentoina. Erityisesti suupieliin kannattaa kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota jo soittoharrastuksen varhaisessa vaiheessa, sill\u00e4 helposti \u00e4\u00e4nenmuodostus jatkuu virheellisen\u00e4 viel\u00e4 oppineellakin huilistilla. K\u00e4sivarsissa ei pit\u00e4isi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n olla turhia j\u00e4nnityksi\u00e4. Usein varsinkin aloittelevat huilistit kannattelevat turhaan k\u00e4si\u00e4\u00e4n vaakatasossa, kun kyyn\u00e4rp\u00e4iden pit\u00e4isi osoittaa alasp\u00e4in. (Samama 2001, 110.)<\/p>\n Hyv\u00e4 nyrkkis\u00e4\u00e4nt\u00f6 on, ett\u00e4 mit\u00e4 paremmin huilisti huolehtii hyv\u00e4st\u00e4 keskiasennosta, sit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n h\u00e4n joutuu k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n aktiivisia soittolihaksia. T\u00e4m\u00e4 v\u00e4hent\u00e4\u00e4 rasitusta soittotilanteessa. Keskiasennon tarkistaminen l\u00e4htee aina lantiosta, jonka kuuluu olla hiukan kipattuna eteenp\u00e4in. Istuessa istuinluut ovat siis kohdistuneena alasp\u00e4in. Huilisti voi ajatella vaikkapa, ett\u00e4 h\u00e4nen h\u00e4nt\u00e4luunsa osoittaa lattian suuntaan. Lantion keskiasento poistaa ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen kaaren sel\u00e4st\u00e4 poistaen alasel\u00e4n j\u00e4nnityksen ja hengitykseen osallistuvat lihakset aktivoituvat. Vakiinnuttaakseen ihanteellisen huilunsoittoasennon, kannattaa aika ajoin pys\u00e4hty\u00e4 ja tunnustella asentoaan. (Porander 2008.) Mik\u00e4 on rasitusvamma?<\/strong><\/p>\n Rasitusvammat syntyv\u00e4t usein juuri silloin, kun itselle t\u00e4rke\u00e4 esiintyminen l\u00e4hestyy. Yleist\u00e4 on my\u00f6s, ett\u00e4 rasitusvamma puhkeaa esityksen j\u00e4lkeisin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4. T\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 olen kuullut taas liian monta tapausta, jossa jonkin intensiivisen soittojakson seurauksena muusikoille on tullut k\u00e4sivaivoja ja muita ongelmia. Muusikon ja etenkin huilistin on ep\u00e4symmetrisen asentonsa takia t\u00e4rke\u00e4\u00e4 huolehtia kehostaan p\u00e4ivitt\u00e4in. Varsinkin silloin, kun soittamista on paljon. Lihaskunnosta ja hyv\u00e4st\u00e4 ergonomiasta huolehtiminen voi ehk\u00e4ist\u00e4 rasitusvammat l\u00e4hes kokonaan. Palautumisen kannalta tauot ja lepo ovat hyv\u00e4n harjoittelun perusta. Usein kerrotaan kyll\u00e4 miten pit\u00e4\u00e4 harjoitella, muttei sit\u00e4, miten pit\u00e4isi lev\u00e4t\u00e4.<\/p>\n Rasitusvammaksi m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n ty\u00f6per\u00e4inen v\u00e4hitellen muodostuva kudosvaurio, jonka taustalla on liiallinen toistuva rasitus ilman riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 lepoa. Rasitus ei siis itsess\u00e4\u00e4n aiheuta rasitusvammaa, vaan p\u00e4invastoin yleens\u00e4 vahvistaa lihasta. Vahvistuminen edellytt\u00e4\u00e4 lepoa. (Immonen 2014, 18.)<\/p>\n Lihasep\u00e4tasapaino, virheellinen soittotekniikka ja intensiivinen harjoittelu yhdess\u00e4 ovat vaarallinen yhdistelm\u00e4. Kaikenik\u00e4isten ja -tasoisten huilistien kannattaa muistaa monipuolinen p\u00e4ivitt\u00e4inen kehonhuolto, joka pit\u00e4\u00e4 ryhdin ja lihakset kunnossa (Immonen 2014, 18.) Lihasep\u00e4tasapainoa ilmenee vastakkaisissa lihaspareissa, kun toinen niist\u00e4 on menett\u00e4nyt elastisuuttaan ja on kiristynyt. T\u00e4ll\u00f6in kiristyneen lihaksen vastakkainen lihas ei voi toimia t\u00e4ydell\u00e4 teholla, vaan heikkenee. Ep\u00e4tasapainoa lihaksissa voi olla kehon kaikissa osissa ja se voi vaikuttaa koko kehon asentoon. (Saarikoski, Stolt & Liukkonen 2012.) Lihasep\u00e4tasapainosta johtuvat ongelmat ovat usein korjattavissa kullekin sopivan liikunnan avulla.<\/p>\n Yleisin syy huilistien vaivoihin ja ongelmiin ovat virheelliset asennot eri kehon osissa (Samama 2001, 167-170). Soittajan voi olla itse vaikea ratkaista ongelmiaan muun muassa siksi, ettei h\u00e4n itse n\u00e4e tarkasti esimerkiksi k\u00e4siens\u00e4 tai ranteidensa asentoja. Peili on hyv\u00e4 apu, mutta senk\u00e4\u00e4n kautta ei n\u00e4e kaikkea. T\u00e4ll\u00f6in vaaditaan ammattitaitoa soitonopettajalta, fysioterapeutilta tai vaikkapa Alexander-tekniikan opettajalta virheellisten asentojen korjaamiseksi.<\/p>\n Yleisimpi\u00e4 huilistien vaivoja<\/strong><\/p>\n Diskanttisoittimena huilulle kirjoitettu musiikki on usein virtuoosista ja se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 tavallisesti nopeita juoksutuksia ja korukuvioita. Koska rasituksen alaisina ovat aktiiviset soittolihakset k\u00e4siss\u00e4, ranteissa ja sormissa, k\u00e4sivaivojen v\u00e4ltt\u00e4miseksi kannattaa olla tarkkana k\u00e4sien hyv\u00e4st\u00e4 asennosta, eik\u00e4 harjoitella kylmilt\u00e4\u00e4n liian rajuja sormiteknisi\u00e4 asioita. \u00c4kkin\u00e4isest\u00e4 ja pakonomaisesta harjoittelusta voi aiheutua esimerkiksi k\u00e4sivarren j\u00e4nnetuppitulehdus, joka on pitk\u00e4kestoinen vaiva. Se paranee useimmiten lep\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4. Pahemman laatuinen j\u00e4nnetuppitulehdus saattaa vaatia kirurgisen toimenpiteen. Sormia ei saisi siis kuormittaa yht\u00e4kkisesti liikaa, vaan harjoittelun pit\u00e4isi olla kuormittavuudeltaan progressiivista. Nopeita kuvioita kannattaa harjoitella pienin\u00e4 p\u00e4tkin\u00e4, eik\u00e4 tuntikausia. (Lindholm 1985, 48.)<\/p>\n Ranteen virheelliset asennot saattavat aiheuttaa hyvinkin kivuliaita vaivoja. Kipu ranteen jommallakummalla puolella johtuu usein ranteen sivuttaisesta asennosta, joka korjaantuu suoristamalla ranne kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4n kanssa linjakkain (Samama 2001,169). Ranteessa voi esiinty\u00e4 lis\u00e4ksi ganglioita eli hyytel\u00f6rakkoja, jotka voivat aiheuttaa kipua ranteen k\u00e4mmen- tai selk\u00e4puolelle. Ne ovat vaarattomia, mutta niit\u00e4 kannattaa k\u00e4yd\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4rille (Saarelma 2014). Huilistin ranteet ovat vaarassa altistua ganglioille, jos ranne on taivutettuna liikaa sis\u00e4\u00e4np\u00e4in. Ganglioita ilmenee huilisteilla erityisesti oikeassa k\u00e4dess\u00e4. (Samama 2001, 169.)<\/p>\n Huonosta keskiasennosta johtuen vaivoja saattaa ilmaantua my\u00f6s selk\u00e4\u00e4n. Lantion asennon korjaaminen auttaa selk\u00e4vaivoihin. Selk\u00e4rankaa ei saisi kiert\u00e4\u00e4 miss\u00e4\u00e4n tilanteessa, vaan toispuoleinen soittoasento muodostetaan k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4 vasemmalle ja ty\u00f6nt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 oikeaa k\u00e4tt\u00e4 eteenp\u00e4in. (Samama 2001, 109.)<\/p>\n Kuten muillakin puhallinsoittajilla, my\u00f6s huilisteilla rasitusvammat voivat ilmet\u00e4 huulissa ja suun lihaksissa. Ansatsia eli huuliotetta muodostettaessa on k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 suun keh\u00e4lihasta, eik\u00e4 hymylihaksia. \u201dHymyilev\u00e4\u201d ansatsi kirist\u00e4\u00e4 suupieli\u00e4 ja vaikeuttaa soittoa. Muusikon kramppi eli fokaalinen dystonia voi huilisteilla ja muilla puhallinsoittajilla oireilla nimenomaan huulissa ja suun lihaksissa aiheuttaen niihin vapinaa ja ansatsin pit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4. Fokaalinen dystonia on hermostollinen sairaus, johon kuuluu suhtautua vakavasti. (Immonen 2014, 21.)<\/p>\n Rasitusvammojen yleisyys muusikoilla<\/strong><\/p>\n Artikkelissa \u201dMusiikilla on hintansa\u201d (2005) kerrotaan, ett\u00e4 noin joka nelj\u00e4s ammattimuusikko k\u00e4rsii kivusta ranteessa, sormissa tai k\u00e4sivarressa. K\u00e4sikirurgi Martti Vastam\u00e4en mukaan erityisesti uransa alussa olevat 20\u201330-vuotiaat muusikot ovat vaarassa saada vammoja: he harjoittelevat hurjia m\u00e4\u00e4ri\u00e4, jopa 6-8 tuntia p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 ja lep\u00e4\u00e4v\u00e4t liian v\u00e4h\u00e4n. Lis\u00e4ksi heill\u00e4 on paineita onnistua tutkinnoissa ja koesoitoissa, jotka ovat henkisesti kuormittavia tilanteita. (Musiikilla on hintansa 2005.) Oireet k\u00e4sivaivoissa alkavat sormien ja k\u00e4mmenten alueelta ja kipuavat ranteen kautta kyyn\u00e4rvarteen. Huonoimmassa tapauksessa kivut levi\u00e4v\u00e4t laajemmin hartioihin, sel\u00e4n alueelle ja niskaan, Vastam\u00e4ki selitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n Useat huilistit viulistien ohella saavatkin samankaltaisia oireita kuin yksitoikkoista ty\u00f6t\u00e4 tekev\u00e4t ammatinharjoittajat, joilla k\u00e4det ovat kohotettuina. Oireet ilmenev\u00e4t ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen\u00e4 kipuiluna, joka vaikeuttaa k\u00e4den toimintaa. (Musiikilla on hintansa 2005.) Soittaminen voi olla kivutonta \u2013 pikaohjeet parempaan soitonharjoitteluun<\/strong><\/p>\n Soittamisen ei kuulu sattua. Jos se sattuu, muuta tapojasi. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 on kuunnella omaa kehoa ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 sit\u00e4. Liian monesti keskityt\u00e4\u00e4n vain soittoteknisiin asioihin, eik\u00e4 muisteta, ett\u00e4 soittaja on kokonaisuus, johon kuuluu my\u00f6s henkinen osuus. Henkinen huonovointisuus ja stressi lis\u00e4\u00e4v\u00e4t huomattavasti vammautumisen riski\u00e4. Soittamisesta kannattaa nauttia, eik\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 liikaa. P\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 kohti kannattaa menn\u00e4 itsens\u00e4 ylikuormittamisen sijaan hyvin suunnitellun harjoitusohjelman mukaisesti ja asettaa itselle selke\u00e4t tavoitteet.<\/p>\n Muista l\u00e4mmittely ja j\u00e4\u00e4hdyttely. Miten hapoille urheilija menisi, jos h\u00e4n j\u00e4tt\u00e4isi tekem\u00e4tt\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kaksi t\u00e4rke\u00e4\u00e4 harjoittelun vaihetta? Muusikko hy\u00f6tyy my\u00f6s l\u00e4mmittelyst\u00e4 ja j\u00e4\u00e4hdyttelyst\u00e4, sill\u00e4 siten voidaan paitsi v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 vammat, mutta my\u00f6s vied\u00e4 soitto aivan uudelle tasolle. Soitin ei yksin\u00e4\u00e4n soi, vaan se resonoi kehon kautta.<\/p>\n Hoida huilusi kuntoon. Jos huilu on rikki tai siin\u00e4 on s\u00e4\u00e4t\u00f6vikoja, on vaikeaa soittaa ilman turhia j\u00e4nnityksi\u00e4. Huilukorjaaja Juha Johansson (n.d.) suosittelee verkkosivuillaan, ett\u00e4 huilu tulisi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 perushuollossa 1-2 vuoden v\u00e4lein. Mit\u00e4 enemm\u00e4n soittaja harjoittelee, sen moitteettomammassa kunnossa huilun pit\u00e4isi olla.<\/p>\n Vaikka soitto voi olla samalla hauskaa, haastavaa, hermoja raastavaa ja antoisaa, eik\u00e4 taukoa mill\u00e4\u00e4n malttaisi pit\u00e4\u00e4, kannattaa kuitenkin pit\u00e4\u00e4 se. Turvallinen harjoitteluaika on 45 minuuttia, jonka j\u00e4lkeen pit\u00e4isi pit\u00e4\u00e4 15 minuutin tauko. Vartin tauon aikana kannattaa heng\u00e4ht\u00e4\u00e4, tehd\u00e4 pient\u00e4 taukojumppaa ja ker\u00e4t\u00e4 uutta energiaa. (Musiikilla on hintansa 2005.)<\/p>\n Nuorella soittajalla harvemmin on rasitusvammaoireita, sill\u00e4 heid\u00e4n kehonsa on elastinen ja mukautuva. Rasitusvammoja alkaa ilmet\u00e4 usein salakavalasti vasta vuosien tai vuosikymmenten j\u00e4lkeen. Sen vuoksi ergonomian opettaminen alkaa jo ensimm\u00e4isist\u00e4 soittotunneista l\u00e4htien ja siit\u00e4 pit\u00e4isi huolehtia tunnollisesti aina, kun soittaa. Opettajan vastuulla on pit\u00e4\u00e4 huoli oppilaan hyv\u00e4st\u00e4 soittoasennosta ja muistaa huomioida oppilasta kokonaisvaltaisesti. Mahdollisimman hyv\u00e4 ja luonteva soittoasento yhdess\u00e4 sopivan fyysisen ja psyykkisen kuormituksen kanssa pit\u00e4\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4rin loitolla ja soittajan hyvinvoivana.<\/p>\n <\/p>\n L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n Immonen, M. 2014. Huilistin pilatesopas. Opinn\u00e4ytety\u00f6. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Liikunnan ja vapaa-ajan koulutusohjelma. Viitattu 5.11.2014. Johansson, J. N.D. Huilunhuoltoa rakkaudella ja ammattitaidolla. Viitattu 16.3.2015 Lindholm, H. 1985. Flautissimo \u2013 Pedagoginen huilukansio. Kuopio: Kuopion ty\u00f6keskus.<\/p>\n Musiikilla on hintansa 2005. \u2013 Soittaja ei en\u00e4\u00e4 vaikene rasitusvamman riskist\u00e4. Palkkaty\u00f6l\u00e4inen nro 2\/2005. Liittouutiset. Viitattu 17.2.2015 Porander, K. 2008. Tied\u00e4tk\u00f6 soiton harjoittelusta riitt\u00e4v\u00e4sti? Soitinkohtainen ergonomia. Viitattu 16.3.2015 Saarelma, O. 2014. Ganglio (hyytel\u00f6rakko), patti ranteessa.
\nHuilistin soittoasento on hankala monessa mieless\u00e4. Se on toispuolinen ja kiertynyt sek\u00e4 ty\u00f6skentely on luonteeltaan staattista (Lindholm 1985, 48). Ensiarvoisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 huilua soittaessa onkin luonteva ja ergonominen niin sanottu keskiasento. Se mahdollistaa vapaan ja tehokkaan hengityksen ja sit\u00e4 kautta hyv\u00e4n l\u00e4ht\u00f6kohdan huilunsoitolle, jolloin kehossa ei ole turhia j\u00e4nnitteit\u00e4. (Porander 2008.)<\/p>\n
\nSoittamisen fysiologista n\u00e4k\u00f6kulmaa ajatellen yhteist\u00e4 urheilijoilla ja muusikoilla on, ett\u00e4 molemmat pyrkiv\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n suorituksessa tai soitossa aktiivisesti tiettyj\u00e4 lihaksia ja rentouttamaan tarpeettomat lihakset. Aktiiviset lihakset ovat muusikon tapauksessa soittolihaksia, joita k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n musisoidessa. Koska soittajien asennot vaihtelevat instrumenteittain, huilisteilla on omat erityispiirteens\u00e4 aktiivisten lihasten k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. (Samama 2001, 21.)<\/p>\n
\nPassiivisia lihaksia, joiden pit\u00e4isi pysy\u00e4 rentona, ovat sen sijaan hartialihakset sel\u00e4n yl\u00e4osineen ja niska.<\/p>\n
\nHuilisteilla lapatuki on t\u00e4rke\u00e4 k\u00e4sien asentoa ja hengityst\u00e4 ajatellen. Lapaluiden tukilihakset tukeutuvat kylkiluihin, jolloin ne pysyv\u00e4t pystyasennossa. Lapaluiden asentoa voi olla vaikea hahmottaa, joten niiden asennon parantamiseen saattaa tarvita ammattilaisen apua. Huilistille haastavaa on pit\u00e4\u00e4 vasemmanpuoleinen lapatuki, sill\u00e4 vasen k\u00e4si kurottaa huilua kohotettuna oikealle p\u00e4in. Ellei lapatuki ole kohdallaan, huilistin ns. yl\u00e4aukeama eli solisluun, lapaluun ja rangan v\u00e4linen tila ahtautuu, joka saattaa aiheuttaa puutumista ja kipua k\u00e4dess\u00e4 ja sormissa, kun veri ei p\u00e4\u00e4se kunnolla kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n. (Porander 2008.)<\/p>\n
\nNyky\u00e4\u00e4n soittajien tilanne on onneksi paljon parempi kuin aikaisemmin. Ergonomiasta puhutaan paljon muusikoiden ja musiikkipedagogien keskuudessa ja soittamisen fyysisist\u00e4 ja henkisist\u00e4 puolista tiedet\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n. Ennen ergonomisen tiet\u00e4myksen her\u00e4\u00e4mist\u00e4 musiikkiopistoissa ja musiikkikorkeakoulussa opetettiin pikemminkin sit\u00e4, milt\u00e4 soittamisen pit\u00e4isi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ja kuulostaa, ei milt\u00e4 sen pit\u00e4isi tuntua. Aikaisemmin vaivojaan piti peitell\u00e4 ja h\u00e4vet\u00e4. Nyky\u00e4\u00e4n niihin l\u00f6ytyy onneksi apua ja on jopa kehitetty uusi l\u00e4\u00e4ketieteen ala \u201dperforming arts medicine\u201d. (Musiikilla on hintansa 2005.)<\/p>\nKirjoittaja: Salla Savonlahti 2015, Savonia-ammattikorkeakoulu<\/strong><\/h3>\n
\nhttp:\/\/publications.theseus.fi\/bitstream\/handle\/10024\/76430\/Huilistin%20pilatesopas.pdf?sequence=1<\/a><\/p>\n
\nhttp:\/\/www.juhajohansson.net\/<\/a><\/p>\n
\nhttp:\/\/www.palkkatyolainen.fi\/pt2005\/pt0502\/p050301-l1.html<\/a><\/p>\n
\nhttp:\/\/www2.siba.fi\/harjoittelu\/index.php?id=108&la=fi<\/a><\/p>\n
\nhttp:\/\/www.terveyskirjasto.fi\/terveyskirjasto\/tk.koti?p_artikkeli=dlk00213<\/a><\/p>\n