{"id":892,"date":"2015-06-08T15:40:03","date_gmt":"2015-06-08T12:40:03","guid":{"rendered":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/?p=892"},"modified":"2015-08-04T15:48:12","modified_gmt":"2015-08-04T12:48:12","slug":"yhta-viuluilla-tanssimista-kansanmusiikin-ja-klassisen-musiikin-tyyliin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/2015\/06\/yhta-viuluilla-tanssimista-kansanmusiikin-ja-klassisen-musiikin-tyyliin\/","title":{"rendered":"Yht\u00e4 viuluilla tanssimista – kansanmusiikin ja klassisen musiikin tyyliin"},"content":{"rendered":"

Monien mielikuvissa klassinen viulisti soittaa totisena juhlapuvussaan musiikkia, jollaista voi kuulla YLE Radio 1:lt<\/strong>\u00e4<\/strong>. Tunnelma on hillityn arvokas ja ankaran harjoittelun kuulee taidokkaassa suorituksessa. Ent<\/strong>\u00e4<\/strong> kansanmusiikkia \u00a0soittava viulisti? H<\/strong>\u00e4<\/strong>n soittaa hymyss<\/strong>\u00e4<\/strong> suin reipasta, tanssittavaa pelimannimusiikkia kansallispukuun pukeutuneena. Soittoasento on omintakeinen ja jalka polkee kappaleen tahtiin. Onko t<\/strong>\u00e4<\/strong>ss<\/strong>\u00e4<\/strong> koko totuus? Mit<\/strong>\u00e4<\/strong> eri tyylien taitajat voisivat oppia toisiltaan?\"viulismi\"<\/a><\/strong><\/p>\n

Kansanmusiikin ja klassisen musiikin suhde<\/strong><\/p>\n

Matkustetaanpa aluksi ajassa taaksep\u00e4in, aina 1600-luvulle asti, jolloin l\u00e4nsimaisen taidemusiikin historiassa puhutaan barokin aikakaudesta. Tuohon aikaan elettiin s\u00e4\u00e4ty-yhteiskunnassa, ja viulusta tuli talonpoikainen soitin Ruotsin valtakunnassa. V\u00e4hitellen viulu levisi Pohjanlahden l\u00e4nsi- ja it\u00e4rannan kaupunkeihin ja ymp\u00e4rill\u00e4 oleviin maalaispit\u00e4jiin. Viulusta tuli my\u00f6s s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isten soitin, ja vaikka s\u00e4velmiss\u00e4 oli paljon yhteist\u00e4, talonpoikainen ja s\u00e4\u00e4tyl\u00e4inen viulunsoitto erosivat esteettisesti toisistaan hyvin paljon, aivan kuten s\u00e4\u00e4tyl\u00e4is- ja talonpoikaiskulttuurien perusluonteetkin. Talonpoikaiskulttuurissa viulusta tuli aluksi h\u00e4iden soitin. (J\u00e4rvel\u00e4 2014, 9.) 1700 -1900-luvulla itseoppineet viulistit esittiv\u00e4t historiallista kansanmusiikkia esimerkiksi tanssi- ja h\u00e4\u00e4tilaisuuksissa (Kleemola-V\u00e4lim\u00e4ki 2011). Professori Heikki Laitinen korostaa kuitenkin, ett\u00e4 \u201dn\u00e4m\u00e4 s\u00e4velm\u00e4t eiv\u00e4t ole merkinneet niit\u00e4 aitona perinteen\u00e4 esitt\u00e4neille ainoastaan joukkoviihdykett\u00e4 tai tarve- ja k\u00e4ytt\u00f6musiikkia. Taiteena he n\u00e4it\u00e4 ovat rakastaneet; taiteellisen el\u00e4myksen n\u00e4m\u00e4 ovat heille antaneet.\u201d (Laitinen 1973, 14.)<\/p>\n

Kaustislaisen pedagogin ja pelimannin, Mauno J\u00e4rvel\u00e4n, mukaan liike korkeakulttuurin ja kansantaiteen v\u00e4lill\u00e4 on ollut aina kaksisuuntaista ja yhdess\u00e4 ne m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4t eurooppalaista sivistyst\u00e4. \u201dKiert\u00e4v\u00e4t trubaduurit majailivat Verdin ikkunan alla vakoillen uusia teemoja, jotka saattoivat soida katusoittajien ohjelmistoissa jo ennen syntym\u00e4ss\u00e4 olleen oopperan ensi-iltaa. Vastaavasti taidemusiikin suuret s\u00e4velt\u00e4j\u00e4t ovat aina olleet herkki\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6lleen teemoja ja aiheita etsien tai s\u00e4vellyksill\u00e4\u00e4n perinteelle kunniaa tehden (esim. Bartok, Dvorak, Grieg, Kuula, Nordgren jne.).\u201d J\u00e4rvel\u00e4n kehitt\u00e4m\u00e4 musiikkikasvatusmenetelm\u00e4, N\u00e4pp\u00e4ripedagogiikka, on pannut merkille t\u00e4m\u00e4n historiallisen vuorovaikutuksen. N\u00e4pp\u00e4rimusiikin ohjelmistoon on taidemusiikin inspiroimana syntynyt muun muassa Taikahuilu Kaustisella, mik\u00e4 her\u00e4ttelee lasten kiinnostusta oopperan maailmaan. (J\u00e4rvel\u00e4 2014, 48.)<\/p>\n

Kansanmusiikin ja klassisen musiikin m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4t<\/strong><\/p>\n

\u201dMielenkiintoista on se, miten erilaisia ja kiinnostavia ilmi\u00f6it\u00e4 kansanmusiikkiviulismi-k\u00e4sitteen alle mahtuu.\u201d
\n-Piia Kleemola-V\u00e4lim\u00e4ki 2012<\/p>\n

Kansanmusiikilla tarkoitan t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 kansanomaista, nk. perinnemusiikkia, jota tarkastelen viulistin n\u00e4k\u00f6kulmasta. K\u00e4site kansanmusiikki on jossain m\u00e4\u00e4rin jopa ongelmallinen, koska sit\u00e4 on miltei mahdotonta m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 tyhjent\u00e4v\u00e4sti. Laitisen (1973, 11) mukaan kansanmusiikki on s\u00e4velm\u00e4llisesti kuin \u201dsekahedelm\u00e4soppa\u201d, vaikutteita on ammennettu niin siirtolaisuudesta, kuorojen ja soittokuntien ohjelmistosta, jazzista kuin iskelm\u00e4musiikistakin. Olennaisia tyylipiirteit\u00e4 kuitenkin l\u00f6ytyy. Kansanmusiikille ominaista on muun muassa muistinvarainen kulttuuri eli se, ett\u00e4 s\u00e4velm\u00e4t opitaan usein korvakuulolta. Muita kansanmusiikin olemukseen kuuluvia tyylipiirteit\u00e4 ovat mm. muuntelu ja inhimillinen luovuus. Kansanmusiikki ei ole kuitenkaan pelkk\u00e4\u00e4 spontaania ilmaisua, vaan vaatii perehtymist\u00e4 ja harjoitusta sek\u00e4 teoriassa ett\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4. Lis\u00e4ksi on vaikea m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 eroa kansanmusiikin ja populaarimusiikin v\u00e4lille, koska kansanmusiikki on ollut oman aikansa populaarimusiikkia ja nykykansanmusiikkia taas voidaan pit\u00e4\u00e4 tavallaan populaarimusiikkina, koska siin\u00e4 yhdistet\u00e4\u00e4n vanhoja elementtej\u00e4 uusiin. (Talja 2005.)<\/p>\n

My\u00f6sk\u00e4\u00e4n klassista musiikkia eli l\u00e4nsimaista taidemusiikkia ei ole helppo m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 sen moninaisuuden vuoksi. Helpompaa on aloittaa siit\u00e4, mit\u00e4 se ei ole. Sari Casalin kirjoittamassa artikkelissa toimittaja-kirjailija Minna Lindgren on kuvaillut t\u00e4t\u00e4 tyylilajia seuraavalla tavalla: \u201dKlassisesta musiikista puuttuu rumpukomppi ja kertos\u00e4e. Klassinen musiikki on harvoin s\u00e4hk\u00f6isesti vahvistettua, koneistot ovat akustisia. Se on my\u00f6s harvoin improvisoitua, klassinen musiikki on siis nuotteihin kirjoitettua ja jonkun s\u00e4velt\u00e4m\u00e4\u00e4.\u201d Useimmiten se s\u00e4vellet\u00e4\u00e4n el\u00e4v\u00e4lle konserttiyleis\u00f6lle ja s\u00e4vellykset toimivat itsen\u00e4isin\u00e4 teoksina, toisin kuin vaikkapa elokuvamusiikki. Klassisen musiikin soittamisen tekniset vaatimukset ovat korkeat, niinp\u00e4 virtuoosit kuuluvat olennaisesti klassiseen musiikkiin. Huippumuusikot saavat vaativankin suorituksen kuulostamaan ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n helpolta. (Casal 2014.)<\/p>\n

Kansanmusiikkiviulismin ja klassisen viulunsoiton vertailua<\/strong><\/p>\n

Jousen k\u00e4ytt\u00f6<\/strong><\/p>\n

\u201dSuurin ero on mielest\u00e4ni tavassa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 jousta.\u201d
\n-Piia Kleemola-V\u00e4lim\u00e4ki 2012<\/p>\n

K\u00e4rjist\u00e4en voidaan sanoa, ett\u00e4 klassisessa viulunsoitossa pyrit\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4asiassa tasaiseen ja suoraan \u00e4\u00e4nenmodostukseen. Kansanmusiikkiviulismissa soittaja taas luo tanssisvengin l\u00e4hinn\u00e4 jousenk\u00e4yt\u00f6ll\u00e4\u00e4n, jolloin avainasemassa on nk. puntitus ja aksentointi. (Kleemola-V\u00e4lim\u00e4ki 2012.) Puntti – tuo hikisen punttisalin mieleen tuova soittotekninen kikka ykk\u00f6nen – onkin nyky\u00e4\u00e4n yksi suomalaisen kansanomaisen viulunsoiton olennaisimmista tyylipiirteist\u00e4! Puntituksella tarkoitetaan tahdin painottomien iskualojen korostamista jousenk\u00e4yt\u00f6n avulla. Se tapahtuu joko etusormella, ranteella, kyyn\u00e4rvarrella tai yleisimmin n\u00e4iden yhdistelm\u00e4ll\u00e4, riippuen soittajasta. Aksentoinnista seuraa jousen paineen kasvu kieli\u00e4 vasten. My\u00f6s jousen vauhti kiihtyy ja \u00e4\u00e4nenvoimakkuus kasvaa. Puntin k\u00e4ytt\u00e4minen juontaa juurensa kansanmusiikin k\u00e4ytt\u00f6tarkoitukseen tanssimusiikkina. Joskus tanssien musiikista on vastannut ainoastaan yksi viulisti, joka on puntituksellaan pyrkinyt korostamaan musiikin rytmi\u00e4, koska selke\u00e4 pulssi on helpottanut tanssimista. (Kleemola-V\u00e4lim\u00e4ki 2011.)<\/p>\n

Teosten kesto ja \u00e4\u00e4niala\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 <\/strong><\/p>\n

Moni voisi luulla, ettei kansanmusiikissa tarvita ensimm\u00e4ist\u00e4 asemaa korkeampia asemia lainkaan, mutta toisin on. Talvitien (2015) mukaan pelimannimusiikissa ei kuitenkaan tarvitse nousta kovin usein viidett\u00e4 asemaa korkeammalle. Laajemman \u00e4\u00e4nialan lis\u00e4ksi klassisen musiikin teokset ovat my\u00f6s kestoltaan pitempi\u00e4 kokonaisuuksia.<\/p>\n

Muuntelu, sovittaminen ja improvisointi<\/strong><\/p>\n

Muuntelua pidet\u00e4\u00e4n yhten\u00e4 olennaisimmista kansanmusiikin tyylipiirteist\u00e4. Sit\u00e4 esiintyy niin rytmiikassa kuin melodiikassa ja joskus harmoniassakin. (Kleemola-V\u00e4lim\u00e4ki 2011; Talvitie 2015.) Mielest\u00e4ni on oikeastaan luonnollista, ett\u00e4 kansans\u00e4velmist\u00e4 esiintyy jonkin verran variaatioita eli muunnelmia, koska kansanmusiikki on kulkeutunut pitk\u00e4lti sukupolvelta toiselle muistinvaraisen kulttuurin kautta. Muuntelun m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja sen muodot viulupelimannien soitossa ovat vaihdelleet soittajan ja h\u00e4nen taitojensa mukaan (Kleemola -V\u00e4lim\u00e4ki 2011).<\/p>\n

Talvitien (2015) mielest\u00e4 on positiivista, ett\u00e4 kansanmusiikin soittajalla on mahdollisuus sovittaa soittamisensa ja saa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 luovuuttaan. My\u00f6s Laitinen (1973, 13) kannustaa sovittamaan: \u201dSovituksia kyll\u00e4 tarvitaan, monimutkaisiakin. Hyv\u00e4 olisi, jos soittajien, yksityisten ja yhtyeitten, ja laulajien joukossa olisi edustettuna koko laaja asteikko, uskollisesti perinnett\u00e4 tallentavista taidokkaitten sovitusten esitt\u00e4jiin saakka.\u201d Mielest\u00e4ni t\u00e4m\u00e4 on yksi kansanmusiikin parhaista puolista. On kiinnostavaa, miten vanhat, jopa tutut s\u00e4velm\u00e4t her\u00e4\u00e4v\u00e4t uudenlaisina versioina henkiin, kuin kokonaan uusina teoksina!<\/p>\n

Klassisessa viulumusiikissa suitset ovat Talvitien (2015) mukaan kire\u00e4mm\u00e4ll\u00e4, sill\u00e4 muuntelua ei juuri esiinny. Se ei ole kuitenkaan kaikilta osin aivan tavatonta: esimerkiksi italialaisen barokki-ajan kuuluisimman s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n ja viuluvirtuoosin, Arcangelo Corellin (1653-1713) kerrotaan j\u00e4tt\u00e4neen viululle ja continuolle s\u00e4velt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 sonaatin soittajille runsaasti tilaa improvisointiin. V\u00e4itet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 vuoden 1700 j\u00e4lkeen ilmestyneet painokset sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t Corellin itsens\u00e4 soittamia korukuvioita. Todenn\u00e4k\u00f6isesti Corelli halusi kuitenkin, ett\u00e4 kukin soittaja t\u00e4ydent\u00e4isi musiikkia omalla improvisoinnillaan sen sijaan, ett\u00e4 toistaisi s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n kirjoittamat korus\u00e4velet orjallisesti. (Burrows 2006, 93). Lis\u00e4ksi kadensseissa eli konserton loppupuolelle sijoittuvissa soitinsooloissa soittajalla on mahdollisuus improvisoida. Soitinsooloja on my\u00f6s kirjoitettu yl\u00f6s, joten improvisointi ei ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4.<\/p>\n

Improvisaatiota Suomalaisessa kansanomaisessa viulunsoitossa ei ole juurikaan esiintynyt. Mutta juurihan p\u00e4\u00e4sin sanomasta, ett\u00e4 muuntelu on jopa niinkin t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 sit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n yhten\u00e4 kansanmusiikin olennaisimmista tyylipiirteist\u00e4! Onkin vaikea sanoa, miss\u00e4 muuntelun ja improvisaation raja oikeastaan kulkee. Hannu Sahan (1996, 86) mukaan improvisaatiossa on kyse vapaammasta tai rajattomammasta prosessista kun taas muuntelu perustuu jonkin jo olemassa olevan rakenteen uudenlaiseen tuottamiseen. Yksinkertainen esimerkki muuntelusta on siis vaikkapa se, ett\u00e4 ensimm\u00e4isell\u00e4 kerralla soitan jonkin tietyn kohdan s\u00e4velm\u00e4st\u00e4 legatossa, s\u00e4velet yhteen sitoen, ja kertauksessa soitankin nuo samat s\u00e4velet erikseen.<\/p>\n

S\u00e4velt\u00e4j\u00e4 tiedossa vai tuntematon?<\/strong><\/p>\n

Klassisen musiikin kent\u00e4lt\u00e4 tunnetaan lukuisia s\u00e4velt\u00e4ji\u00e4, joiden s\u00e4vellykset ja el\u00e4m\u00e4ntarinat ovat j\u00e4\u00e4neet el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja joista voimme l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tietoa monista p\u00e4tevist\u00e4 l\u00e4hteist\u00e4. N\u00e4ist\u00e4 lukuisista s\u00e4velt\u00e4j\u00e4mestareista mainittakoon t\u00e4ll\u00e4 kertaa vaikkapa seuraavat kolme kovaa: Mozart, Bach ja Sibelius.<\/p>\n

Kansans\u00e4velmien tekij\u00f6it\u00e4 ei l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n aina tiedet\u00e4. Jos s\u00e4velm\u00e4st\u00e4 on tehty nuotinnos, sen yl\u00e4kulmassa saattaa lukea teksti trad. <\/em>eli traditionaalinen, <\/em>perinteen mukainen. S\u00e4velm\u00e4st\u00e4 saatetaan tiet\u00e4\u00e4 kuitenkin kuka sit\u00e4 on soittanut ja tuosta henkil\u00f6st\u00e4 voi olla nuotinnoksessa maininta. Soittajalle se on t\u00e4rke\u00e4 informaatio, joka voi vaikuttaa merkitt\u00e4v\u00e4sti soittotapaan, jos tarkoituksena on j\u00e4ljitell\u00e4 kyseisen pelimannin soittotyyli\u00e4.<\/p>\n

Toki on my\u00f6s viulupelimanneja, jotka ovat itse s\u00e4velt\u00e4neet ja esitt\u00e4neet omia s\u00e4vellyksi\u00e4\u00e4n, kuten esimerkiksi yksi tunnetuimmista suomalaisista viulupelimanneista ja s\u00e4velt\u00e4jist\u00e4, kaustislainen Konsta Jylh\u00e4, joka oli 1960-70-luvun suomalaisen kansanmusiikin tunnetuin johtaja ja idoli. Monet h\u00e4nen s\u00e4vellyksist\u00e4\u00e4n tulivat tunnetuiksi koko kansalle. (J\u00e4rvel\u00e4 1997, 5-6.) My\u00f6s Kaustisen Salonkyl\u00e4n Sibeliukseksi kutsuttu viulupelimanni ja s\u00e4velt\u00e4j\u00e4, Viljami Niittykoski, ansaitsee mielest\u00e4ni tulla t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 mainituksi. (Uusim\u00e4ki 2007).<\/p>\n

Nuoteista ja korvakuulolta\u00a0\u00a0 <\/strong><\/p>\n

Pelimannien soittoa p\u00e4\u00e4see kuuntelemaan arkistonauhoilta ja modernimmiltakin \u00e4\u00e4nitteilt\u00e4, joista soittoa voi opetella korvakuulolta. Kleemola-V\u00e4lim\u00e4en mielest\u00e4 sek\u00e4 nuoteista ett\u00e4 korvakuulolta opettamista on hyv\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kansanmusiikin opettamisessa. Korvakuulolta opettelu on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, koska moni kansanmusiikissa kuuluva t\u00e4rke\u00e4 vivahde on vaikea merkit\u00e4 nuotteihin. (Kleemola-V\u00e4lim\u00e4ki 2012.) Kuuntelu onkin mielest\u00e4ni yksi kansanmusiikin opiskelijan t\u00e4rkeimmist\u00e4 opiskelumenetelmist\u00e4, koska se on avainasemassa tyylinmukaisen soittotavan oivaltamisessa. Olen my\u00f6s samaa mielt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 molempia opetustapoja tarvitaan. Aminoffin, Pulakan ja P\u00f6lh\u00f6n mukaan my\u00f6s barokkimusiikin soitossa kannattaa kuuntelun, vapauden ja eri vaihtoehtojen merkitysta\u0308 korostaa. Yksi tekij\u00e4, joka kansanmusiikin ja barokkimusiikin opetusk\u00e4ytt\u00f6\u00e4 l\u00e4hent\u00e4\u00e4, onkin juuri \u201dkorvalla soittaminen\u201d. (2008, 20).<\/p>\n

Minulla ei ole l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n kaikista ammattikorkeakouluopintojen aikana oppimistani kappaleista nuotteja. Kappaleet on t\u00e4ll\u00f6in opetettu korvakuulolta, pala palalta, fraasi fraasilta. Osan nuotinnoksista olen saanut vasta, kun olen ensin oppinut kappaleen ilman nuottia. Osa kappaleista on taltioitu niin, ett\u00e4 olen \u00e4\u00e4nitt\u00e4nyt opettajani soittoa ja saanut s\u00e4velm\u00e4t ja soittotyylit sill\u00e4 tavalla talteen omaa harjoittelua ja my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 niihin palaamista varten. Tarvittaessa hy\u00f6dyllinen apuri on ollut hidastusohjelma, jolla \u00e4\u00e4nityksen saa hidastettua sopivan tempoiseksi harjoitteluvaiheessa.<\/p>\n

Klassisen viulunsoiton tunneilla oma kokemukseni on, ett\u00e4 uuteen kappaleeseen tutustuttaessa nuotit ovat yleens\u00e4 olleet opetuksen l\u00e4ht\u00f6kohtana. Toisaalta opettajani on saattanut aluksi esitell\u00e4 kappaleen soittamalla sen minulle. N\u00e4in olen saanut muodostaa kappaleesta ensin kuulokuvan kuuntelemalla opettajani soittoa ja seuraamalla kappaletta samalla nuoteista. Se oli pikkutytt\u00f6n\u00e4 aina hieno hetki, kun p\u00e4\u00e4sin sukeltamaan uuden kappaleen tunnelmaan kuuntelemalla sen aluksi opettajan kaunis\u00e4\u00e4nisell\u00e4 kokoviululla soitettuna!<\/p>\n

Japanilaisen viulupedagogin, Shinichi Suzukin (1898-1998), 1950-luvulla kehitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 erityisesti varhaisi\u00e4n opetukseen keskittyv\u00e4ss\u00e4 metodissa keskeist\u00e4 on juuri korvakuulolta soittaminen. Suzuki oivalsi, ett\u00e4 jokainen lapsi oppii oman \u00e4idinkielens\u00e4 helposti. Niinp\u00e4 h\u00e4n rupesi opettamaan pienille lapsille viulunsoittoa sellaisella luonnollisella tavalla, niin kuin he oman \u00e4idinkielens\u00e4kin omaksuvat. Metodiin kuuluu vanhempien t\u00e4rke\u00e4 rooli kotiharjoittelun tukena ja kotona kuunnellaan p\u00e4ivitt\u00e4in muun hyv\u00e4n musiikin lis\u00e4ksi \u00e4\u00e4nitteit\u00e4 kappaleista, joita my\u00f6hemmin soitetaan. N\u00e4in tuleva ohjelmisto tulee tutuksi jo etuk\u00e4teen. Nuottien sijaan, opetuksen l\u00e4ht\u00f6kohtana on siis soiva mielikuva musiikista. Aivan kuten \u00e4idinkielenkin kohdalla tapahtuu, nuottien luku aloitetaan vasta my\u00f6hemmin. (Suomen Suzuki-yhdistyksen kotisivut 2015.)<\/p>\n

Soittoasento<\/strong><\/p>\n

Viulistin soittoasento on sek\u00e4 klassisen musiikin ett\u00e4 kansanmusiikin soitossa p\u00e4\u00e4piirteiss\u00e4\u00e4n sama. Kansanmusiikkiviulutunneilla ei siis varsinaisesti opeteta klassisen viulismin opeista poikkeavaa soittoasentoa, mutta asiaan vaikuttaa erilaiset soittoasentoihanteet ja -mieltymykset. Soiton on jokatapauksessa tarkoitus tuntua mukavalta ja soittoasennon mahdollisimman luontevalta. Oli soitettava musiikki sitten mit\u00e4 tahansa, ergonomiaan on syyt\u00e4 kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota, jotta v\u00e4ltet\u00e4\u00e4n virheasennoista johtuvat rasitusvammat. Jollain tavalla vertaisin soittoasentojen eroavaisuutta klassisen ja kevyen musiikin laulajien lauluasentojen eroavaisuuteen. Se, miss\u00e4 asennossa instrumentista saa ulos halutun \u00e4\u00e4nens\u00e4vyn ja miten se tapahtuu mahdollisimman vaivattomasti ja luontevasti, on mielest\u00e4ni l\u00e4ht\u00f6kohtana.<\/p>\n

Oma kokemukseni on, ett\u00e4 kansanmusiikkia soittaessa saan siihen sopivan svengin tai tarvittaessa herk\u00e4n, huokoisen soundin pitelem\u00e4ll\u00e4 jousta kevyemmin kuin klassista musiikkia soittaessa. My\u00f6s itse viulu voi lev\u00e4t\u00e4 olalla hiukan alempana kuin klassista musiikkia soittaessani. Huomaan usein my\u00f6s pit\u00e4v\u00e4ni oikeaa k\u00e4sivarttani jonkin verran matalammalla soittaessani kansanmusiikkia. Lis\u00e4ksi rytmi ja poljento on koko kehossa, mik\u00e4 n\u00e4kyy ulosp\u00e4in mm. jalan polkemisena, mik\u00e4 ei ole klassiselle soittotyylille ominaista.<\/p>\n

On kuitenkin hyv\u00e4 muistaa, ett\u00e4 tietysti musiikkia kuin musiikkia on periaatteessa mahdollista soittaa ja esitt\u00e4\u00e4 mit\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4vimmiss\u00e4 soittoasennoissa, mutta keskityn t\u00e4ss\u00e4 pohtimaan asiaa l\u00e4hinn\u00e4 viulunsoiton opettamisen n\u00e4k\u00f6kulmasta. On hyv\u00e4 mietti\u00e4, mit\u00e4 seikkoja kannattaa tiedostaa opetustilanteessa. Joskus minulta kysyt\u00e4\u00e4n, miksi pelimannit soittavat niin oudoissa asennoissa vanhoissa valokuvissa. Miksi viulu lep\u00e4\u00e4 k\u00e4sivarrella, kun eik\u00f6 sen oikea paikka ole olkap\u00e4\u00e4ll\u00e4? T\u00e4h\u00e4n minulla ei ole varmaa vastausta. Luultavasti heill\u00e4 ei ole ollut esimerkiksi olkatukea, joka olisi auttanut mukavamman soittoasennon l\u00f6yt\u00e4misess\u00e4. Pienikokoisia viuluja ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole aina ollut, joten t\u00e4ysimittaiseen viuluun tartuttiin heti, kun k\u00e4det vain suinkin ylsiv\u00e4t tarpeeksi.<\/p>\n

Konsertti- ja esiintymiskulttuuri<\/strong><\/p>\n

Usein kuulee vertailua, ett\u00e4 klassisen musiikin konserteissa vallitseva yleis\u00f6k\u00e4ytt\u00e4ytymisen kulttuuri on arvokasta ja hillitty\u00e4. Konserttiyleis\u00f6 kuuntelee hiljaa ja keskittyneesti, eik\u00e4 upeille esityksille huudeta suosionosoituksia samoin kuin kevyen musiikin konserteissa. On osattava taputtaa oikeissa kohdissa, ei siis ainakaan suurten teosten osien v\u00e4liss\u00e4, vaan vasta koko teoksen lopussa. Kansanmusiikin konserteissa tunnelma on rennompi ja esiintyj\u00e4t vaikuttavat rennommilta kuin klassisen musiikin konserteissa. Yleis\u00f6ss\u00e4kin tuntuu vallitsevan vapautuneempi tunnelma. Mielest\u00e4ni esiintymiskokemus ei ole aina kuitenkaan musiikkityylist\u00e4 riippuvainen, vaan tilaisuuden luonne ja monet muut ymp\u00e4rist\u00f6tekij\u00e4t vaikuttavat siihen, onko esiintyminen ja yleis\u00f6ss\u00e4 oleminen rentoa vai p\u00f6n\u00f6tt\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4. Ja mit\u00e4 esiintyjien vaatetukseen tulee, sekin riippuu luonnollisesti tilaisuuden luonteesta ja esiintyj\u00e4st\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n, ei ainoastaan musiikkityylist\u00e4.<\/p>\n

Genre-avoimuus<\/strong><\/p>\n

Musiikkigenrell\u00e4 tarkoitetaan erilaisia musiikin tyylilajeja, kuten populaarimusiikkia, klassista musiikkia ja kansanmusiikkia, ja n\u00e4ist\u00e4 jokainen jakautuu viel\u00e4 moniin alalajeihin ja sekoituksiinkin. Ajattelen niin, ett\u00e4 kun kuuntelee ja soittaa muutakin kuin yht\u00e4 tyylilajia edustavaa musiikkia, ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 paremmin muita muusikoita ja oppii arvostamaan eri musiikkikulttuurien ja -tyylien edustajia. Avarakatseinen eri tyyleihin tutustuminen virkist\u00e4\u00e4 ja monipuolistaa soittoharrastusta ja omaan musiikilliseen ilmaisuun saa ik\u00e4\u00e4n kuin monenlaisia ty\u00f6kaluja eli soittotekniikoita ja keinoja tulkita musiikkia.<\/p>\n

Toinen juttu on, millainen musiikki itse\u00e4 eniten miellytt\u00e4\u00e4 ja ovatko erilaisten musiikkityylien sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4t arvot ja asenteet ristiriidassa vai sovussa omien ajatusten kanssa. Yksil\u00f6n musiikkimakuun vaikuttaa hyvin paljon ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 maailma – l\u00e4hinn\u00e4 koti, koulu ja kaveripiiri. S\u00e4hk\u00f6isten viestimien merkitys nykylapsen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on my\u00f6s huomattava. (Anttila & Juvonen 2002, 47-48). Soitonopetuksessa opettaja monesti opettaa oppilaalleen sellaisiin musiikinlajeihin kuuluvia kappaleita, jotka edustavat oppijalle entuudestaan tuntematonta musiikkityyli\u00e4. Viisas opettaja pyrkii kuitenkin laajentamaan oppilaidensa musiikkik\u00e4sityksi\u00e4, musiikkimakua ja musiikillista maailmankuvaa. (Mts. 49.) Anttilan ja Juvosen (2002, 48) mukaan puitteet varsinaisen musiikkimaun muovautumiselle muodostuvat Karttusen (1992) mukaan teini-i\u00e4ss\u00e4, mutta yksil\u00f6n l\u00f6yt\u00e4ess\u00e4 itselleen yh\u00e4 uusia musiikin alueita ja mielenkiinnonkohteita voivat musiikkimaku ja musiikkiin kohdistuvat arvot ja asenteet viel\u00e4 my\u00f6hemminkin muuttua. (Mts. 48.)<\/p>\n

\u201dPyrkik\u00e4\u00e4 avoimuuteen ja ennakkoluulottomuuteen musiikin\u00a0kuuntelemisessa. Ei kannata sulkea korviaan kuullessaan mist\u00e4 musiikinlajista on kysymys. Ei ole olemassa hyv\u00e4\u00e4 tai huonoa,\u00a0etenk\u00e4\u00e4n niin, ett\u00e4 taide on hyv\u00e4\u00e4 ja folk huonoa. Kuulemastaan pit\u00e4\u00e4 tai ei pid\u00e4.\u201d
\n-Ritva Talvitie, 2015<\/p>\n

\u201dItsell\u00e4ni yhdistelm\u00e4 kansanmusiikkiviulismia ja klassista viulismia on ollut luonteva tapa tehd\u00e4 musiikkia. Olen kokenut, ett\u00e4 klassisen musiikin opinnoissa saavutetut tekniset taidot ovat olleet loistava v\u00e4line tehd\u00e4 juuri sellaista musiikkia, kuin haluan tehd\u00e4. Mit\u00e4 pidemp\u00e4\u00e4n olen toiminut muusikkona, sit\u00e4 enemm\u00e4n olen todennut sen, ett\u00e4 musiikin luokittelu eri genrejen alle ei ole t\u00e4rke\u00e4\u00e4. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 on se, mink\u00e4laisella intohimolla musiikkia tehd\u00e4\u00e4n ja mink\u00e4laisia kokemuksia siit\u00e4 saa. \u201d
\n-Piia Kleemola-V\u00e4lim\u00e4ki, 2012<\/p>\n

Oppia eri tyyleist\u00e4<\/strong><\/p>\n

Mielest\u00e4ni se, milt\u00e4 soitto n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ja kuulostaa, johtuu suuresti erilaisista ihanteista, mink\u00e4laiseen lopputulokseen musiikin tulkinnassa ja esityksess\u00e4 pyrit\u00e4\u00e4n. Oman ja monien viulistiyst\u00e4vieni kokemuksiin nojaten sanon, ett\u00e4 enimm\u00e4kseen klassista musiikkia soittavat viulistit, jotka kaipaavat soittoonsa, soittoasentoonsa ja esiintymiseens\u00e4 rentoutta,\u00a0 voisivat l\u00f6yt\u00e4\u00e4 avun kansanmusiikin kautta.<\/p>\n

Nopeat polkat toimivat kuin huomaamatta er\u00e4\u00e4nlaisina etydein\u00e4, eli soittotekniikkaa kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n tarkoitettuina soitins\u00e4vellyksin\u00e4 tai -harjoituksina, kun halutaan oppia vikkel\u00e4\u00e4 sormittamista sek\u00e4 jousen ja sormien samanaikaisuutta. Koen, ett\u00e4 polkat ovat olleet itselleni vanhoja kunnon etydej\u00e4 hauskempaa harjoiteltavaa ja erityisesti edell\u00e4 mainitulla alueella kehitt\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Enimm\u00e4kseen kansanmusiikkia soittanut viulisti taas hy\u00f6tyisi klassisen musiikin soittamisesta siin\u00e4, ett\u00e4 tekniset instrumentin hallintataidot menisiv\u00e4t pidemm\u00e4lle, kun tulisi perehdytty\u00e4 useisiin erilaisiin jousi- ja sormitustekniikoihin. Esimerkiksi vasemman k\u00e4den pizzicatoa eli n\u00e4pp\u00e4ily\u00e4 ei kansanmusiikissa tule juurikaan vastaan. Todenn\u00e4k\u00f6isesti my\u00f6s rubato-taju kehittyisi, kun kaiken musiikin ei tarvitsekaan olla tanssittavaa eli sellaista, miss\u00e4 syke on alusta loppuun sama. Mielest\u00e4ni my\u00f6s soiton puhtaus ja s\u00e4velkorva tarkentuvat, kun klassista musiikkia soittaa huolellisesti.<\/p>\n

Tansseja moneen tyyliin<\/strong><\/p>\n

Kiinnostavaa on, ett\u00e4 sek\u00e4 kansanmusiikin ett\u00e4 klassisen musiikin sis\u00e4lt\u00e4 l\u00f6ytyy erilaisia tansseja: kansanmuusikon repertuaariin kuuluu esimerkiksi valsseja, siliavalsseja, menuetteja, polskia, sottiiseja, polkkia ja masurkkoja. Samoin my\u00f6s klassinen viulisti soittaa mm. menuetteja, valsseja ja masurkkoja monien muiden tanssien ja tanssinomaisten kappaleiden lis\u00e4ksi. Tanssillisuus on mukana suuressa osassa barokin\u00a0 musiikkia (Aminoff, Pulakka, & P\u00f6lh\u00f6 2008, 9). Esimerkiksi tyypillinen nyky\u00e4\u00e4n tuntemamme barokin tanssisarja sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 pelkistetyimmill\u00e4\u00e4n tanssit: allemande – courante – sarabande – gigue (Aminoff ym. 2008, 5). Loppujen lopuksi, yht\u00e4 viuluilla tanssimistahan t\u00e4m\u00e4 viulunsoitto n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 siis olevan!<\/p>\n

Kirjoittaja: Elina Grekula 2015, Centria ammattikorkeakoulu.<\/strong><\/h3>\n

L\u00e4hteet<\/strong><\/p>\n

Aminoff, P., Pulakka, L. & P\u00f6lh\u00f6, A. 2008. Barokin matkaopas. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja B: Oppimateriaalit 1. Viitattu 8.5.2015. http:\/\/www.metropolia.fi\/fileadmin\/user_upload\/Julkaisutoiminta\/Barokki_verkko-oppimateriaali.pdf<\/u><\/p>\n

Anttila, M., & Juvonen, A. 2002. Kohti kolmannen vuosituhannen musiikkikasvatusta.\u00a0 Joensuu University Press Oy. Saarij\u00e4rvi: Gummerus.<\/p>\n

Burrows, J. 2006. Klassinen musiikki. WSOY.<\/p>\n

Casal, S. Klassinen musiikki tyhmyreille: Kaavoja ja sirkustaiteilijoita. YLE:n kotisivujen Tyhmyreille-artikkelisarjassa 8.7.2014. Musiikin asiantuntijana toimittaja-kirjailija Minna Lindgren. Viitattu 29.4.2015. http:\/\/yle.fi\/aihe\/artikkeli\/2014\/07\/08\/klassinen-musiikki-tyhmyreille-kaavoja-ja-sirkustaiteilijoita<\/a><\/p>\n

J\u00e4rvel\u00e4, M. 1997. Konstan Nuottikirja, Kansanmusiikki-instituutti. Kaustinen. Kansanmusiikki-instituutin julkaisuja kij 43. Jyv\u00e4skyl\u00e4: Gummerus<\/p>\n

J\u00e4rvel\u00e4, M. 2014. N\u00e4pp\u00e4ripedagogiikka. Kansanmusiikki-instituutti.<\/p>\n

Kleemola-V\u00e4lim\u00e4ki, P. Mutkankiver\u00e4 – Sukellus suomalaiseen pelimanniviulismiin. Taiteellisen tohtorin tutkinnon kirjallinen ty\u00f6. Sibelius-Akatemia. Viitattu 8.3.2015 http:\/\/www2.siba.fi\/mutkankivera\/index.html<\/a><\/p>\n

Laitinen, H. 1973. Onko kansanmusiikilla tulevaisuutta? Teoksessa Iski sieluihin salama – kirjoituksia musiikista. 2003. Toim. H. Tolvanen ja R-L. Joutsenlahti. Helsinki: SKS, 11-14.<\/p>\n

Saha, H. 1996. Kansanmusiikin tyyli ja muuntelu, Kansanmusiikki-instituutti.\u00a0 Kaustinen.<\/p>\n

Suomen Suzuki-yhdistyksen kotisivut. Viitattu 8.3.2015. http:\/\/www.suomensuzukiyhdistys.net\/?menu0_pos=Suzuki-menetelm%E4%20&item=235<\/a>Kansanmusiikki-instituutin julkaisuja 39. Jyv\u00e4skyl\u00e4: Gummerus.<\/p>\n

Talja, S. 2005. Musiikin kolmijaon pohjana olevat k\u00e4sitteet. Tampereen yliopiston t\u00e4ydennyskoulutuksen, Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen laitoksen sek\u00e4 Otavan Opiston \/ Internetixin yhteisty\u00f6hankkeena tuotettu avoimien oppimateriaalien sivusto. Viitattu 29.4.2015 http:\/\/oppimateriaalit.internetix.fi\/fi\/avoimet\/0viestinta\/informaatiotutkimus\/tiedon_organisoinnin\/luku8\/musiikkiaineistonkuvailu\/01_musiikinkolmijak<\/p>\n

Uusim\u00e4ki, H. Vangitsevia hetki\u00e4 Niittykoski-konsertissa. Keski-Pohjanmaa -verkkolehti 8.7.2007. Viitattu 8.3.2015. http:\/\/www.kp24.fi\/uutiset\/32944\/Vangitsevia-hetki\u00e4-Niittykoski-konsertissa<\/a><\/p>\n

Asiasanat: viulu, kansanmusiikki, klassinen musiikki, genre<\/p>\n

\u00a0<\/strong>Haastattelut<\/strong><\/p>\n

Kleemola-V\u00e4lim\u00e4ki, Piia. 2012. S\u00e4hk\u00f6postihaastattelu. Haastattelija Elina Grekula. Kysymyslista l\u00e4hetetty 10.4.2012, vastaus saatu 13.4.2012.<\/p>\n

Talvitie, Ritva. 2015. S\u00e4hk\u00f6postihaastattelu. Haastattelija Elina Grekula. Kysymyslista l\u00e4hetetty 17.2.2015, vastaus saatu 18.2.20<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Monien mielikuvissa klassinen viulisti soittaa totisena juhlapuvussaan musiikkia, jollaista voi kuulla YLE Radio 1:lt\u00e4. Tunnelma on hillityn arvokas ja ankaran harjoittelun kuulee taidokkaassa suorituksessa. Ent\u00e4 kansanmusiikkia \u00a0soittava viulisti? H\u00e4n soittaa hymyss\u00e4 suin reipasta, tanssittavaa pelimannimusiikkia kansallispukuun pukeutuneena. Soittoasento on omintakeinen ja jalka polkee kappaleen tahtiin. Onko t\u00e4ss\u00e4 koko totuus? Mit\u00e4 eri tyylien taitajat voisivat oppia […]<\/p>\n","protected":false},"author":42,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_relevanssi_hide_post":"","_relevanssi_hide_content":"","_relevanssi_pin_for_all":"","_relevanssi_pin_keywords":"","_relevanssi_unpin_keywords":"","_relevanssi_related_keywords":"","_relevanssi_related_include_ids":"","_relevanssi_related_exclude_ids":"","_relevanssi_related_no_append":"","_relevanssi_related_not_related":"","_relevanssi_related_posts":"","_relevanssi_noindex_reason":"","footnotes":""},"categories":[4,6],"tags":[191,14,190,192],"class_list":["post-892","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-opettaminen-ammattina","category-opetusmenetelmat","tag-genre","tag-kansanmusiikki","tag-klassinen-musiikki","tag-viulunsoiton-opettaminen"],"acf":false,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/892","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/users\/42"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=892"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/892\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":987,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/892\/revisions\/987"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=892"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=892"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=892"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}