Pianonsoittoharrastukseni on ollut lapsesta asti ohjattua ja opettajan ohjauksella on ollut suuri merkitys taitojeni kehittymisess\u00e4. Opettajan rooli on t\u00e4rke\u00e4 varsinkin, kun nuoren soittajan omat tiedot ja taidot eiv\u00e4t viel\u00e4 riit\u00e4 kappaleiden valmistamiseen ja oman soittotaidon kehitt\u00e4miseen. Viel\u00e4 ammattiopinnoissakin opettajan rooli on oppimisprosessissa todella suuri, vaikka omat musiikilliset n\u00e4kemykset ja tekniikka ovat melko kehittyneet. Lopulta on kuitenkin aika p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 omasta opettajasta irti ja kokeiltava omia siipi\u00e4\u00e4n esitt\u00e4v\u00e4n taiteen maailmassa. Kuinka kannattaa aloittaa ohjelmiston harjoittelu? Mill\u00e4 tavalla voi olla itselleen se ohjaaja, joka on ohjannut pianon soittoani monien vuosien ajan?<\/p>\n
Ensin oli ajatus<\/strong><\/p>\n Sain ajatuksen omasta konsertista jo vuosia sitten. Leikittelin ajatuksella, mutta en koskaan ajatellut olevani kyllin hyv\u00e4 ja kyps\u00e4 soittaja valmistamaan sit\u00e4 itse. Ajatus hautoi pitk\u00e4\u00e4n, kunnes p\u00e4\u00e4tin toteuttaa unelmani omasta konsertista. Ep\u00e4varmuus oman harjoittelun suunnitteluun ja ohjaamiseen antoivat minulle ensimm\u00e4isen merkin siit\u00e4, ett\u00e4 minun on ensin tutkittava aihetta teoriassa ja siirrett\u00e4v\u00e4 se sitten k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n Kaikki l\u00e4htee inspiraatiosta ja sis\u00e4isest\u00e4 motivaatiosta toimia esitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 muusikkona. Inspiraatiota ei kannata j\u00e4\u00e4d\u00e4 odottamaan, vaan se kannattaa etsi\u00e4. Mieluisinta on soittaa ja esitt\u00e4\u00e4 musiikkia, joka puhuttelee itse soittajaa ja jonka kautta haluaa sanoa jotain ihmisille. Korkalaisen (2009, 10) mukaan motivaatiota heikent\u00e4vi\u00e4 asioita ovat mm. vastoink\u00e4ymiset, liian vaikeat tavoitteet tai ristiriita omien odotusten ja todellisuuden kanssa. Liian haastava ohjelmisto lannistaa ja ohjelmisto hallitsee soittajaansa, eik\u00e4 soittaja ohjelmistoa. Ohjelmiston on oltava riitt\u00e4v\u00e4n helppo, jotta musiikilliset asiat eiv\u00e4t j\u00e4\u00e4 teknisen suorittamisen alle. Kuitenkin liian helpon ohjelmiston harjoittelu alkaa helposti kyll\u00e4stytt\u00e4\u00e4. Yksitt\u00e4isten ongelmakohtien ratkaiseminen antaa soittajalle lis\u00e4\u00e4 itsevarmuutta ja kehitt\u00e4\u00e4 muusikkoutta. Itselleen mielenkiintoisen ja sopivan haastavan ohjelmiston kokoaminen on siis t\u00e4rke\u00e4\u00e4.<\/p>\n Pianisti Paavali Jumppasen (2014) mukaan kannattaa tehd\u00e4 aikataulusuunnitelma. T\u00e4ss\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 muistaa realismi. Jumppanen kertoo, ett\u00e4 ihmisen pit\u00e4\u00e4 nukkua ja sy\u00f6d\u00e4 ja valveillaoloaikana olisi hyv\u00e4 tehd\u00e4 muutakin kuin harjoitella. Harjoittelu on muutakin kuin soittamista. Se on my\u00f6s kappaleisiin tutustumista etuk\u00e4teen ja muiden soittajien versioiden kuuntelemista kyseisist\u00e4 kappaleista.<\/p>\n Vaikka into soittamiseen on t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa suuri, on muistettava kuunnella omaa kehoaan. Urheilijatkin pit\u00e4v\u00e4t lepop\u00e4ivi\u00e4, koska lihakset kehittyv\u00e4t silloin. Muusikonkin on pidett\u00e4v\u00e4 lepop\u00e4ivi\u00e4 soittamisesta, koska sin\u00e4 aikana kappale hautuu ja kehittyy. Soittaminen on fyysist\u00e4 lihasty\u00f6t\u00e4, joten k\u00e4sille, sormille, sel\u00e4lle ja hartioille on annettava aikaa palautua. Ne ovat ty\u00f6kalut, joiden avulla esit\u00e4mme musiikkia ja niit\u00e4 on kuunneltava, huollettava ja hoidettava.<\/p>\n Mars matkaan!<\/strong><\/p>\n Jalkapallovalmentaja Vince Lombardi on sanonut:\u201d Harjoittelu ei tee t\u00e4ydelliseksi. T\u00e4ydellinen harjoittelu tekee t\u00e4ydelliseksi!\u201d Niinp\u00e4 ison kokonaisuuden harjoitteluun on opeteltava uusi harjoittelutapa, joka edesauttaa konsertissa suoriutumista. Korkalaisen (2009, 13) mukaan harjoittelun voi jakaa tekniseen ja tulkinnalliseen osaan. Niit\u00e4 voi harjoitella erikseen tai samanaikaisesti. Monesti n\u00e4m\u00e4 kuitenkin t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t toisiaan. Tulkinta auttaa hahmottamaan teknisesti haastavia kohtia kokonaisuutena, mutta tarpeeksi kehittynyt tekniikka taas puolestaan auttaa tulkitsemaan kappaletta niin kuin soittaja haluaa ja antaa lis\u00e4\u00e4 mahdollisuuksia. Tekniikkaa on hiottava tulkinnan ehdoilla.<\/p>\n Kun ohjelmiston saa valita itse ja se miellytt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n, on harjoittelumotivaatio yleens\u00e4 melko suuri. Itse sorrun yleens\u00e4 \u201dfiilistelem\u00e4\u00e4n\u201d helpohkoja kohtia, enk\u00e4 malttaisi keskitty\u00e4 tekniikkaa vaativiin osioihin. Harjoittelun alussa kannattaa erist\u00e4\u00e4 kappaleen vaikeat kohdat ja aloittaa harjoittelu niist\u00e4. Tempon on oltava silloin niin hidas, ett\u00e4 aivot ja sormet pystyv\u00e4t suoriutumaan teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 kiirehtim\u00e4tt\u00e4 ja stressaamatta. T\u00e4ll\u00f6in lopputuloksena on sormien suora ja saumaton liike.<\/p>\n Falck, Kinnunen, K\u00e4\u00e4ri\u00e4inen ja Mandrygin kirjoittavat julkaisussa Soiva opettajuus (2011, 29) \u201dHarjoittelu\u201d-artikkelissaan, ett\u00e4 sormituksia tulee pysty\u00e4 muuttamaan vaikka kesken esitystilanteen. Sormitukset kannattaa tutkia mielest\u00e4ni jo varhaisessa vaiheessa ja pyrki\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n niist\u00e4 itselle mahdollisimman toimivat. Vaikka sormitus olisi huono, on se vaikea opetella pois, jos liike on jo lihasmuistissa. Nopeita tekniikkaa vaativia osioita kannattaa kokeilla my\u00f6s lopullisessa tempossa k\u00e4det erikseen. Vaikka joku sormitus tuntuisi hitaassa tempossa hyv\u00e4lt\u00e4 ja toimivalta, se saattaa verottaa lopullista tempoa. Esitystilanteessa on mukana j\u00e4nnityst\u00e4, joten sormitusten on oltava tukevana pohjana soitolle.<\/p>\n Hallinta<\/strong><\/p>\n Kun kappale alkaa olla \u201dsormissa\u201d, on aika nostaa tempoa. Tempon nosto paljastaa monia asioita esim. tekniikasta, tulkinnasta, pedaalin k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 ja sormituksista. Pit\u00e4isi olla korvat tarkkana ja tunnustella omaa soittamista. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa on viel\u00e4 helppoa muuttaa edell\u00e4 mainittuja asioita. Itse saattaa tulla kuuroksi omalle soitolleen. Kannattaa pyyt\u00e4\u00e4 muita muusikoita kuuntelemaan kappaleita. Muut pianistit voivat antaa my\u00f6s teknisi\u00e4 neuvoja, mutta on hyv\u00e4 kuunnella my\u00f6s muiden instrumentin taitajien vinkkej\u00e4 esim. tulkinnasta. He kuitenkin keskittyv\u00e4t l\u00e4hinn\u00e4 musiikkiin, eiv\u00e4tk\u00e4 teknisiin asioihin.<\/p>\n Muiden soittimien kautta voi saada soittamiseen jotain uutta. Esimerkiksi pianossa \u00e4\u00e4nt\u00e4 ei pysty kasvattamaan en\u00e4\u00e4, kun kosketin on pohjassa. Jousi- ja puhallinsoittajat taas pystyv\u00e4t muokkaamaan samaa \u00e4\u00e4nt\u00e4 jousen vedoilla ja puhalluksen voimalla. Vaikka pianolla n\u00e4in ei voi tehd\u00e4, ajatus siit\u00e4 el\u00e4v\u00f6itt\u00e4\u00e4 fraaseja ja auttaa hahmottamaan niit\u00e4. Oman soiton kuvaaminen on my\u00f6s erinomainen tapa ty\u00f6st\u00e4\u00e4 omaa soittoaan. Harvoin tulee ajateltua, mit\u00e4 keho tekee soittaessa, mutta kameran kuva paljastaa mik\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4 ja mihin tulee jatkossa kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota. Ulkopuolinen kuulee musiikin my\u00f6s eri tavalla kuin soittaja itse. Kuvaamalla soittoa voi my\u00f6s arvioida, v\u00e4littyyk\u00f6 kuulijalle, mit\u00e4 soittaja haluaa ilmaista ja kertoa musiikilla.<\/p>\n Kappaletta kannattaa lis\u00e4ksi harjoitella kokonaisuutena. On mietitt\u00e4v\u00e4, miten voimaa tulee jakaa, jotta jaksaa soittaa ison teoksen esim. sonaatin osan. Teknisesti helpot kohdat on pidett\u00e4v\u00e4 lepotaukoina. Silloin kehon on oltava rento ja on keskitytt\u00e4v\u00e4 musiikin tekemiseen. Silloin p\u00e4\u00e4, kroppa ja k\u00e4det jaksavat keskitty\u00e4 vaikeampiin teknisiin kohtiin. T\u00e4m\u00e4n takia on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, etteiv\u00e4t teokset ole liian haastavia. Muuten teoksen soittaminen on pelkk\u00e4\u00e4 teknist\u00e4 suoriutumista ja vaikeasta kohdasta toiseen selviytymist\u00e4.<\/p>\n Voiman k\u00e4ytt\u00f6 on t\u00e4rke\u00e4 osa my\u00f6s, kun mietit\u00e4\u00e4n ohjelmiston kappaleiden j\u00e4rjestyst\u00e4. Olisi hyv\u00e4, mik\u00e4li voisi vuorotella haastavien ja helpompien kappaleiden kanssa. Kaksi isompaa ja haastavaa teosta per\u00e4kk\u00e4in voi olla liian raskasta sek\u00e4 fyysisesti ett\u00e4 henkisesti. K\u00e4det eiv\u00e4t jaksa en\u00e4\u00e4 soittaa eik\u00e4 mieli pysty keskittym\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 tuleviin kappaleisiin. Tasapaino kappalej\u00e4rjestyksess\u00e4 auttaa soittajaa.<\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa olisi hyv\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 irti nuoteista. Irvingin (2002, 75-77) mukaan pienten osioiden, kuten nelj\u00e4n, kahdeksan tai kuudentoista tahdin toistaminen auttaa ulkoaoppimiessa. Sointu- ja muotoanalyysin tekeminen helpottaa ja silloin kappale on opeteltu my\u00f6s p\u00e4\u00e4h\u00e4n eik\u00e4 vain sormiin lihasmuistiin. Jos tekee virheen, kannattaa analysoida, miksi sen virheen teki. T\u00e4m\u00e4 auttaa virheen poisoppimisessa.<\/p>\n Viimeistely<\/strong><\/p>\n Teknisesti haastavia osioita on aina hyv\u00e4 harjoitella erikseen, vaikka niiss\u00e4 ei ep\u00e4varmuutta olisikaan. Se kehitt\u00e4\u00e4 aina soittajan tekniikkaa, mutta antaa my\u00f6s varmuutta onnistumisesta. Mielikuvaharjoitukset ovat t\u00e4rke\u00e4ss\u00e4 osassa t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa harjoittelua. On hyv\u00e4 mietti\u00e4 kaikki kappaleet l\u00e4pi. Laulaminen tai hyr\u00e4ily ovat hyvi\u00e4 vaihtoehtoja. Jos kappeleen muistaa n\u00e4ill\u00e4 keinoin ulkoa, sen osaa my\u00f6skin ulkoa.<\/p>\n Lopulta ohjelmisto on valmis ja on aika orientoitua sen esitt\u00e4miseen. J\u00e4nnitt\u00e4minen ja pelko mokaamisesta ovat jokaisen esiintyj\u00e4n m\u00f6rk\u00f6j\u00e4. Itse pelk\u00e4\u00e4n kaikkein eniten teknisesti haastavia kohtia, mutta my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 en muista kappaleita ulkoa ja kesken konsertin tulee \u201dblack out\u201d. Itselleni pahin ongelma on kuitenkin k\u00e4sien todella runsas hikoilu. Joillakin pianisteilla taas voi olla eritt\u00e4in kylm\u00e4t k\u00e4det tai jopa k\u00e4sien t\u00e4risemist\u00e4. Adrenaliini aiheuttaa n\u00e4m\u00e4 asiat kehossa, mutta sit\u00e4kin tarvitaan ainakin sopivassa m\u00e4\u00e4rin. Irvingin (2002, 45-46) mukaan adrenaliini auttaa keskittym\u00e4\u00e4n ja valmistaa esiintyj\u00e4n suoritukseen. Ilman pient\u00e4 j\u00e4nnityst\u00e4 keho on liian rento ja suoritus ei ole niin hyv\u00e4 kuin olisi pienen j\u00e4nnityksen alla. Liiallinen j\u00e4nnitys tosin lamauttaa soittajan, joten tasapaino j\u00e4nnitt\u00e4misess\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4\u00e4. J\u00e4nnitys v\u00e4henee kuitenkin i\u00e4n ja my\u00f6nteisten kokemusten my\u00f6t\u00e4.<\/p>\n Ennen varsinaista konserttia olisi hyv\u00e4 pit\u00e4\u00e4 ns. harjoituskonsertteja, esimerkiksi perheelle ja yst\u00e4ville. Harjoituskonserteissa huomaa, mihin kappaleisiin ja kohtiin j\u00e4nnitys vaikuttaa. Musiikkiopistoaikainen opettajani tapasi sanoa, ett\u00e4 viides esitys onnistuu parhaiten. Siin\u00e4 vaiheessa kokonaisuutta on esitetty jo niin useasti, ett\u00e4 soittaja hallitsee kokonaisuuden, ep\u00e4varmat kohdat on voitu varmistaa ja j\u00e4nnitys ei vaikuta en\u00e4\u00e4 yht\u00e4 paljon soittamiseen kuin aikaisemmin.<\/p>\n Itse lapsena kammosin esiintymist\u00e4 todella paljon ja suunnittelin aina karkaavani paikalta ennen kuin vuoroni tulee. Lukioik\u00e4isen\u00e4, kun visio ammattimuusikkoudesta vahvistui, aloin nauttia esiintymisest\u00e4 ja lavalla olemisesta. Olin todella varma esiintyj\u00e4. Ammattiopintojen aikana ep\u00e4varmuus on kuitenkin vaikuttanut esiintymiseeni merkitt\u00e4v\u00e4sti. Olen ik\u00e4\u00e4nkuin taas palannut takaisin lapsivaiheeseen. T\u00e4h\u00e4n on vaikuttanut se, ett\u00e4 ero harrastelijoiden ja ammattiopiskelijoiden v\u00e4lill\u00e4 on suuri. Harrastelijana olin omassa musiikkiopistossani yksi parhaimmista ja se toi esiintymiseeni varmuutta. Ammattiopinnoissa n\u00e4in ei en\u00e4\u00e4 ole. Vaatimukset ovat paljon korkeammalla ja kehit\u00e4mme taitojamme viel\u00e4 valikoidummassa ryhm\u00e4ss\u00e4 kuin aiemmin. Matkani ammattimuusikoiden maailmassa on kuitenkin vasta alussa. Uskon saavani lis\u00e4\u00e4 varmuutta kokemuksen my\u00f6t\u00e4.<\/p>\n Vaikka jossain vaiheessa se tuttu ja turvallinen opettaja ei ole en\u00e4\u00e4 ohjaamassa soittajaa, se ei suinkaan tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 pit\u00e4isi olla yksin. Muiden ammattilaisten mielipiteit\u00e4 kannattaa kuunnella ja arvostaa. Niist\u00e4 voi poimia itselleen jotain, joka kehitt\u00e4\u00e4 soittoa. Esiintyv\u00e4n taiteilijan on osattava kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota kaikkiin soiton osa-alueisiin, joihin opettaja on aiemmin kiinnitt\u00e4nyt huomiota ja muistuttanut niist\u00e4. On oltava itse\u00e4\u00e4n kohtaan kriittinen, mutta my\u00f6s armollinen. Kukaan ei ole koskaan t\u00e4ysin valmis ja aina pystyy jotain parantamaan. Vaikka opettaja ei ole en\u00e4\u00e4 tukena, toivottavasti h\u00e4nen monien vuosien aikana antamansa opit helpottavat tiet\u00e4 esiintyv\u00e4ksi taitelijaksi.<\/p>\n <\/p>\n L\u00e4hteet<\/strong>: Irving, D. 2002. Ammatti: muusikko. Helsinki: Yliopistopaino<\/p>\n Jumppanen, P. 2014. Pianonsoiton mestarikurssi, Kuopion musiikkikeskus, 27.10.2014<\/p>\nKirjoittaja: Jaana Marttinen, Savonia-ammattikorkeakoulu 2015<\/strong><\/h3>\n
\nFalck, O., Kinnunen, J., K\u00e4\u00e4ri\u00e4inen, J., Mandrygin, J. 2011. Harjoittelu. Julkaisussa Soiva opettajuus 20.5.2011. 28-31. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu. Metropolia.<\/p>\n