Artikkelin tavoitteena on tarkastella teorian ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n avulla, kuinka kahdesta eri ik\u00e4ryhm\u00e4st\u00e4 koostuvassa pianonsoiton pienryhm\u00e4ss\u00e4 voitaisiin saavuttaa hyvi\u00e4 oppimistuloksia yhteistoiminnallisen oppimisen mallia soveltaen. Aiheen innoittajana toimii kirjoittajan ammattikorkeakouluopintojensa opetusharjoittelussa vet\u00e4m\u00e4 opetusryhm\u00e4, jossa opiskellaan pianonsoittoa kahden kesken\u00e4\u00e4n aivan eri-ik\u00e4isen piano-oppilaan voimin.<\/p>\n
Ryhm\u00e4n osallistujien asettama pedagoginen haaste on otettu huomioon jo ryhm\u00e4\u00e4 koottaessa, ja se on alusta asti pyritty k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n ryhm\u00e4n toiminnan voimavaraksi: ongelmien sijaan opetuksessa etsit\u00e4\u00e4n mahdollisuuksia, joissa molempien oppijoiden persoona, soittohistoria sek\u00e4 henkil\u00f6kohtaiset taidot ja ominaisuudet l\u00f6yt\u00e4isiv\u00e4t toimivan paikan ryhm\u00e4n dynamiikassa. Oppimistavoitteet on asetettu pit\u00e4en silm\u00e4ll\u00e4 sek\u00e4 ryhm\u00e4n yhteisoppimista ett\u00e4 yksil\u00f6iden omakohtaisten musiikillisten taitojen kehittymist\u00e4. Artikkeli on kuitenkin rajattu vain ryhm\u00e4n keskin\u00e4iseen oppimiseen liittyvien teemojen tarkasteluun.<\/p>\n
Tekstin aluksi esitell\u00e4\u00e4n aiheen innoittanutta pienryhm\u00e4\u00e4 ja sille asetettuja oppimistavoitteita. Niist\u00e4 siirryt\u00e4\u00e4n k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n yhteistoiminnallisen oppimisen k\u00e4sitett\u00e4, eri ik\u00e4kausille tyypillisi\u00e4 oppimisen tapoja sek\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 toteutettujen, pianonsoiton ryhm\u00e4opetusta koskevia sovelluksia sek\u00e4 kokemuksia niist\u00e4. Lopuksi vertaillaan kirjoittajan omia kokemuksia muiden kokemuksiin sek\u00e4 pohditaan kohteena olevan ryhm\u00e4n oppimisen haasteita ja mahdollisuuksia.<\/p>\n
<\/p>\n
Pianonsoiton pienryhm\u00e4opiskelua<\/strong><\/p>\n Ryhm\u00e4opetus on vakiinnuttanut paikkansa monien suomalaisten musiikkiopistojen ja musiikin yksil\u00f6opetusta antavan laitoksen opetussuunnitelmassa. Soitonopettajan ammatillisen kehityksen kannalta kyseess\u00e4 onkin siksi ajankohtainen aihepiiri.<\/p>\n Artikkelin kohteena oleva ryhm\u00e4 on muodoltaan pienryhm\u00e4. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 ryhm\u00e4 koostuu 2-5 j\u00e4senest\u00e4. Pienryhm\u00e4lle ominaisena oppimisen tapana pidet\u00e4\u00e4n intensiivisen vuorovaikutuksen mahdollistavaa oppimisymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 (Kauppila 2005, 86), pienryhm\u00e4n on my\u00f6s ajateltu olevan ihanteellinen ryhm\u00e4oppimisen ryhm\u00e4koko (Vuorinen\u00a01993, 92). Ryhm\u00e4ss\u00e4 opiskellaan pianonsoittoon ja yhteismusisointiin liittyvi\u00e4 oppisis\u00e4lt\u00f6j\u00e4 yhten\u00e4isen\u00e4 ryhm\u00e4n\u00e4 ja ryhm\u00e4n opetusfilosofia perustuu konstruktivistiseen ja humaaniin opetusotteeseen. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 oppimistilanteet perustuvat toiminnallisuuteen ja niit\u00e4 s\u00e4\u00e4telev\u00e4t esimerkiksi oppijan oma oppimishistoria ja vuorovaikutus muiden oppijoiden kanssa. Tavoitteena ryhm\u00e4n opetuksessa on hedelm\u00e4llisen oppimistilanteen rakentaminen, jossa opittaisiin yhteissoittoa ja siihen liittyv\u00e4\u00e4 musiikillista, sosiaalista ja vuorovaikutuksellista kommunikaatiota, kuuntelua ja yhteispeli\u00e4. Opetus tapahtuu kansanmusiikin oppiaineessa, joka on huomioitu opetuksen laadussa ja oppisis\u00e4ll\u00f6iss\u00e4.<\/p>\n Oppilaat kuuluvat ik\u00e4ryhmilt\u00e4\u00e4n varhaisnuoriin ja varhaiskeski-ik\u00e4isiin aikuisiin. Ryhm\u00e4n ytimess\u00e4 on pedagoginen haaste opettaa pianonsoittoa ryhm\u00e4muotoisesti, ratkaista musiikillisia haasteita ryhm\u00e4n\u00e4 toimien ja kehitt\u00e4\u00e4 yhteissoittoon ja musiikin kuunteluun ja hahmottamiseen liittyvi\u00e4 haasteita siten, ett\u00e4 my\u00f6s yksil\u00f6llisi\u00e4 soittotaitoja kehitet\u00e4\u00e4n. Opetusperiaatteeseen kuuluu, ett\u00e4 my\u00f6s opettaja on osa ryhm\u00e4\u00e4, oppimassa ja kehitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 sen toimintaa yhdess\u00e4 oppijoiden kanssa. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa pyrkimyst\u00e4 avoimeen, kaksisuuntaiseen kommunikaatioon jossa ideat, ajatukset ja kokemukset voidaan jakaa sek\u00e4 opettajan ja oppilaan v\u00e4lill\u00e4 ett\u00e4 oppilaiden kesken.<\/p>\n <\/p>\n Yhteistoiminnallinen oppiminen<\/strong><\/p>\n Pienryhmien on katsottu olevan ihanteellisia yhteistoiminnallisen opetuksen toteuttamiseen (Raina & Haapaniemi 2005, 114-115), ja yleens\u00e4 yhteistoiminnallisella oppimisella tarkoitetaankin pedagogista toimintamallia, jossa opiskelu tapahtuu pienryhmiss\u00e4. Sen tavoitteena on ohjata opiskelijoita kilpailuasenteen sijaan k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 toteutettavaa oppimistilannetta kaikkien ryhm\u00e4n j\u00e4senten eduksi, jakamaan tietoa ja parantamaan kunkin oppijan itsetuntoa ja oppimismotivaatiota. Yhteistoiminnallinen malli perustuu sosiaaliseen vuorovaikutukseen, jossa ongelmanratkaisun ja yhteisty\u00f6n avulla tavoitellaan tilannetta, jossa kaikki ryhm\u00e4n j\u00e4senet pyrkiv\u00e4t yhdess\u00e4 saavuttamaan oppimiselle asetetut tavoitteet. Malli pyrkii sitouttamaan ryhm\u00e4n opiskelijoita toisiinsa ja saamaan ryhm\u00e4n j\u00e4senet ottamaan vastuuta oman oppimisensa lis\u00e4ksi my\u00f6s ryhm\u00e4n muiden j\u00e4senten oppimisesta. Yhteistoiminnallinen oppiminen t\u00e4ht\u00e4\u00e4 parempiin oppimistuloksiin \u2013 monta p\u00e4\u00e4t\u00e4 oppii enemm\u00e4n, nopeammin ja paremmin (Collin ym. 2003.)<\/p>\n <\/p>\n Nuori ja aikuinen oppija<\/strong><\/p>\n Oppiminen tapahtuu eri tavoin eri-ik\u00e4isen\u00e4. Nuoruusvaiheen oppimistilanteille t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on positiivisten oppimiskokemusten muodostuminen, my\u00f6nteisen min\u00e4kuvan kasvu sek\u00e4 tavoitteellisuus ja siihen liittyv\u00e4 henkil\u00f6kohtainen toiveikkuus. Opettajalle teht\u00e4v\u00e4n asettaa nuoren hyv\u00e4ksyminen itsen\u00e4isen\u00e4, mutta silti tukea ja kannustavaa vuorovaikutusta tarvitsevana oppijana. Nuoren hyv\u00e4n oppimismotivaation on n\u00e4hty olevan yhteydess\u00e4 auktoritatiiviseen kasvatukseen, jossa vanhempi tai opettaja ohjaa nuorta samalla avoimesti kuunnellen (Pekkarinen 2007.) Aikuisella oppiminen puolestaan perustuu itseohjautuvuuteen ja el\u00e4m\u00e4nkokemukseen, jotka toimivat oppimisen t\u00e4rkein\u00e4 resursseina. Tyypillisi\u00e4 oppimistapoja aikuiselle ovat esimerkiksi ongelmanratkaisu, asioiden kokeilu subjektiivisesti sek\u00e4 kyky tunnistaa oman osaamisen vahvuudet ja puutteet ja kehitt\u00e4\u00e4 taitojen itsetuntemuksen pohjalta (Varila 1999, 52). Oppimistulokset aikuisella ylt\u00e4v\u00e4t useimmiten v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 hyvin tuloksiin kuin nuoremmallakin oppijalla, mutta psykologiset haasteet ovat aikuisella lasta suurempia. Esimerkiksi uskoa omaan oppimiskykyyn on pidetty keskeisen\u00e4 aikuisen oppijan haasteena (Toiviainen 1972, 14-17.) Opettajan t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 ty\u00f6kaluna eri-ik\u00e4isten oppijoiden kohtaamisessa on pidetty esimerkiksi kyky\u00e4 tunnistaa ja erottaa toisistaan varhais- ja aikuiskasvatukseen liittyv\u00e4t pedagogiset erot (Varila 1999, 28).<\/p>\n <\/p>\n Yhteistoiminnallinen oppiminen pianonsoiton ryhm\u00e4pedagogiikassa<\/strong><\/p>\n Luokkamuotoista opetusta on perinteisesti pidetty ehk\u00e4 soveltuvimpana ymp\u00e4rist\u00f6n\u00e4 yhteistoiminnalliselle oppimiselle (esim. M\u00e4enp\u00e4\u00e4 2009, Saarela 2012). Yhteistoiminnallinen oppiminen n\u00e4ytt\u00e4ytyy mielenkiintoisena ja hedelm\u00e4llisen\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohtana pienryhm\u00e4opetukseen kuitenkin my\u00f6s musiikin luokkamuotoisen opetuksen ulkopuolella.<\/p>\n Musiikin ja etenkin yhtyeiden opetus on luonnostaan yhteistoiminnallista ja vaatii useamman tekij\u00e4n toteutuakseen – yhteisen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n lis\u00e4ksi oppilaan on hallittava itse\u00e4\u00e4n oppimistilanteessa. Yhteistoiminnallinen oppimistilanne on yhteen hiileen puhaltamista, jossa yhtyeen j\u00e4senet ehdollistavat toisensa oppimaan \u2013 yhteissoittotilanteessa kukaan ei voi loistaa yksin, jolleiv\u00e4t kaikki ryhm\u00e4n j\u00e4senet tavoittele yhteist\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4.<\/p>\n Tarkemmassa tarkastelussa luokkamuotoisen opetuksen ulkopuolella ryhm\u00e4soiton on kuitenkin n\u00e4hty muodostavan monenlaisia haasteita. Pianonsoitonopettajien keskuudessa tehdyn haastattelu- ja kyselytutkimuksen (Lampela 2008) pohjalta esiin nousevat esimerkiksi opetusajan jakamisesta ryhm\u00e4n oppijoiden kesken siten, ett\u00e4 kukin oppija saisi tarvitsemansa ohjauksen ilman, ett\u00e4 muut oppijat joutuvat odottamaan vuoroaan. T\u00e4h\u00e4n liittyen haastetta ovat asettaneet my\u00f6s opetustilat, joista ei l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n aina l\u00f6ydy pianoa jokaiselle ryhm\u00e4n j\u00e4senelle. Opettajat ovat kokeneet ryhm\u00e4opetustilanteet joskus etenem\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ja opetussuunnitelmat vaikeasti toteutettavina k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n olosuhteiden takia. My\u00f6s valmiin ohjelmiston v\u00e4hyytt\u00e4 on moitittu. Opetuksen onnistumisen edellytyksen\u00e4 on pidetty tarkkojen opetus- ja tuntisuunnitelmien laatimista (Lampela 2008, 2-6.)<\/p>\n Ongelmien ohella soittimen ryhm\u00e4opetuksen on n\u00e4hty muodostuvan kuitenkin my\u00f6s hienoja mahdollisuuksia. Esiin nousevat esimerkiksi mahdollisuus t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 pianonsoiton yksil\u00f6opetusta ja harjoitella esiintymist\u00e4, vertaisarviointia, ryhm\u00e4\u00e4n luottamista ja toisten kannustamista (Andersin 2002 ja K\u00e4hk\u00f6nen 2003). Ryhm\u00e4opetuksen on n\u00e4hty my\u00f6s mahdollistavan erilaisia opettamisen metodeja \u2013 pianonsoiton lis\u00e4ksi oppijoita on voitu ohjata erilaisin pelein, leikein ja poikkitaiteellisen toiminnan avulla. My\u00f6s improvisaatiota ja s\u00e4velt\u00e4mist\u00e4 on kokeiltu ainakin rytmimusiikin opetuksessa (Andersin 2002, 9-14.) Oppimistuloksia on p\u00e4\u00e4osin pidetty yht\u00e4 hyvin\u00e4 ryhm\u00e4ss\u00e4 kuin yksil\u00f6opetuksessakin, erityisesti tyylinmukaisen soiton ja ryhm\u00e4soiton dynamiikan on n\u00e4hty kehittyv\u00e4n ryhm\u00e4soiton my\u00f6t\u00e4 sek\u00e4 rytmi- ett\u00e4 taidemusiikin opiskelijoiden osalta (Lampela 2008, 11-12).<\/p>\n <\/p>\n Teoriasta k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n: kokemuksia pienryhm\u00e4n pianonsoiton opetuksesta opettajan n\u00e4k\u00f6kulmasta<\/strong><\/p>\n Edell\u00e4 esitettyjen n\u00e4k\u00f6kulmien ja esimerkkien perusteella voidaan todeta, ett\u00e4 ryhm\u00e4opetustilanteissa on lukuisia muuttuvia tekij\u00f6it\u00e4. Kuvatun ryhm\u00e4n kohdalla opettamisen haasteita on l\u00e4hdetty purkamaan laatimalla kolme opetussuunnitelmaa: yksi kummallekin oppilaalle ja n\u00e4iden pohjalta yksi yhteinen opetuksen toteutussuunnitelma. Suunnitelmassa on huomioitu oppijoiden ik\u00e4kausille tyypillisimpi\u00e4 oppimisen tapoja ja oppimisperiaatteita. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi oppijoiden kanssa on keskustelu heid\u00e4n oppimisestaan \u2013 mink\u00e4 he kokevat vahvuuksinaan, mit\u00e4 haluaisivat kehitt\u00e4\u00e4 ja millaisia haasteita ja tavoitteita he kokevat oman oppimisensa suhteen.<\/p>\n N\u00e4iden keskustelujen pohjalta on laadittu suunnitelma, jossa oppilaiden osaaminen ja kehitysalueet pyrit\u00e4\u00e4n yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n niin, ett\u00e4 saavutettaisiin hyvi\u00e4 oppimistuloksia sek\u00e4 yksil\u00f6n ett\u00e4 ryhm\u00e4n tasolla. Opetussuunnitelma on laadittu sellaiseksi, ett\u00e4 sit\u00e4 p\u00e4ivitet\u00e4\u00e4n tarpeen mukaan sen pohjalta, millaisina opetustilanteet n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t, millaisia tilanteita niiss\u00e4 ilmenee ja millaisia oppimistulokset ovat olleet. Opetusmetodi on n\u00e4ytt\u00e4ytynyt varsin haasteellisena, mutta purkanut ennakkoon syntyneit\u00e4 paineita opetuksen ep\u00e4onnistumisen pelosta ja kykenem\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 hallita haastavaa opetustilannetta.<\/p>\n Erona kuvattuihin esimerkkitapauksiin on ollut hyv\u00e4 opetustila, joka on mahdollistanut sen, ett\u00e4 molemmat oppilaat ovat saaneet oman pianon ja soitto on ollut periaatteessa yht\u00e4aikaista ja tauotonta. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n ohjelmisto ei ole muodostunut ongelmaksi opetuksen kannalta, sill\u00e4 kansanmusiikin opetuksessa harvoin tarvitaan valmiiksi kirjoitettuja nuotteja \u2013 opetus perustuu korvakuulolta soittamiseen, kokeiluun, materiaalin soittaen sovittamiseen ja improvisaatioon. Haasteena on ollut laatia sellaisia teht\u00e4vi\u00e4, ett\u00e4 ne kehitt\u00e4isiv\u00e4t molempien soittajien taitoja tasapuolisesti. Toisinaan opetustilanteet ovat n\u00e4ytt\u00e4ytyneet sellaisina, ett\u00e4 ryhm\u00e4opetusta olisi ollut hyv\u00e4 t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 my\u00f6s yksil\u00f6opetuksella.<\/p>\n Esimerkkien tapaan opetuksessa on sovellettu erilaisia leikkej\u00e4 ja poikkitaiteellista toimintaa. Valinta on tuottanut hyvi\u00e4 tuloksia etenkin improvisaatio-opetuksen suhteen: kun opetuksen kaavaa rikotaan ja k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n kappaleen omaksumisessa pianonsoiton sijaan v\u00e4lill\u00e4 vaikkapa tanssimista, on syntynyt ilmapiiri\u00e4, joka on mahdollistanut erilaiset rajanylitykset my\u00f6s pianonsoitossa. Oppilaiden vapautuminen ja into kokeilla asioita saavat puhtia, kun keskittyminen jaetaan ajoittain my\u00f6s muuhun, kuin soitinharjoitteluun.<\/p>\n <\/p>\n Lampela (2008) kirjoittaa Kurkelaan (1994, 260-263) viitaten, ett\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4 ryhm\u00e4n toiminnan kannalta on, ett\u00e4 oppijoiden ja opettajan v\u00e4linen k\u00e4sitys opetuksen tavoitteista ja sis\u00e4ll\u00f6ist\u00e4 on yhdenmukaisesti ja opetussuunnitelmaa toteutetaan avoimessa hengess\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ohje osoittautuu merkitt\u00e4v\u00e4ksi my\u00f6s kuvatun ryhm\u00e4n kohdalla ollen my\u00f6s sen l\u00e4ht\u00f6kohta ja voimavara: monipuolisen ja laajan kasvatustieteellisen tietopohjan lis\u00e4ksi tarvitaan aina my\u00f6s inhimillist\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4 ja herkkyytt\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 oppijan ohella my\u00f6s ihminen, joka on ollut valmis osallistumaan opetustilanteeseen.<\/p>\n Kirjoittaja: Aleksandra Colliander, Karelia-ammattikorkeakoulu 2015<\/strong><\/p>\n <\/p>\n L\u00c4HTEET:<\/strong><\/p>\n \u00a0<\/strong>Andersin, T. 2002. Ryhm\u00e4opetus yksil\u00f6opetuksen rinnalla pianonsoitonopetuksessa. Opinn\u00e4ytety\u00f6. Jyv\u00e4skyl\u00e4n ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu.<\/p>\n Collin J., Korhonen K., Penttinen L. & Vakiala, V. 2003. Tutkiva verkko-oppiminen. Viitattu 10.2.2015. http:\/\/www.tutkiva.edu.hel.<\/em>fi\/yhdessaoppiminen.html. <\/a><\/p>\n Kauppila, R. 2005. Vuorovaikutus ja sosiaaliset taidot: vuorovaikutusopas opettajille ja opiskelijoille. Jyv\u00e4skyl\u00e4: PS-kustannus.<\/p>\n K\u00e4hk\u00f6nen, R. 2003. Ryhm\u00e4tunneilla oppimisen iloa pianonsoitonopiskeluun. Jyv\u00e4skyl\u00e4n ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu.<\/p>\n Lampela, T. 2008. Pianonsoiton ryhm\u00e4opetus soitinopintojen tavoitteiden n\u00e4k\u00f6kulmasta. Opinn\u00e4ytety\u00f6. Jyv\u00e4skyl\u00e4n ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu.<\/p>\n