\u201dAlle kouluik\u00e4inen lapsi on luonnostaan tutkiva olento, joka kyselee, ihmettelee ja selitt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 sosiaalisen ett\u00e4 fysikaalisen maailman ilmi\u00f6it\u00e4\u201d (Hujala & Turja 2011, 32). Pienet lapset, erityisesti alle kouluik\u00e4iset, ovat luonnostaan hyvin uteliaita. He omaavat taidon ihmetell\u00e4 ja kysell\u00e4 asioita. Kyseleminen on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, koska se on perustavanlaatuinen tiedonhankintakeino. Saamiensa vastausten avulla lapsi rakentaa merkityksi\u00e4 erilaisista ilmi\u00f6ist\u00e4. Pieni lapsi oppii nimenomaan tekem\u00e4ll\u00e4 itse asioita. On vaikeaa kuvitella, ett\u00e4 lapsi oppisi uutta kuuntelemalla puhetta. Pienen lapsen luontaisin oppimisen muoto on leikkiminen. (Hujala & Turja 2011, 19.)<\/p>\n
Pienen lapsen musiikillinen oppiminen alkaa jo varhain. Ensimm\u00e4isten musiikillisten oppimiskokemusten tulisi synty\u00e4 ilmapiiriss\u00e4, jossa lapsi tuntee olevansa hyv\u00e4ksytty ja rakastettu ilman suoriutumispaineita. Musiikin tulisi olla osa leikinomaisia kokemuksia musiikkikasvatukseen perehtyneen aikuisen lapsil\u00e4ht\u00f6isess\u00e4 ohjauksessa. (Hujala & Turja 2011, 123.)<\/p>\n
Lapset ja musiikki<\/strong><\/p>\n Kuuloaistin herkist\u00e4mist\u00e4 ja kuuntelutaidon kehitt\u00e4mist\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n yhten\u00e4 musiikkikasvatuksen l\u00e4ht\u00f6kohtana. Lapsen kuuloaisti her\u00e4\u00e4 jo siki\u00f6kaudella. Musiikin avulla kehitet\u00e4\u00e4n muussakin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kuuntelua. Kuuntelusta l\u00e4htee liikkeelle my\u00f6s kaikki muu toiminta. Lapset kokevat ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n maailman kokonaisvaltaisesti. Tunne-el\u00e4mykset, havainnot ja motoriikka ovat yht\u00e4 lapselle. Lapsi ilmaisee hyv\u00e4n olon tunteet sek\u00e4 suuttumuksen ja kiukun aina my\u00f6s motorisesti. Leikkien kautta lapsille kehittyy k\u00e4sitys omasta kehostaan ja sen luovasta k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. (Eerola & Ruokonen 1997, 5.)<\/p>\n Lapsia kiinnostavat erilaiset \u00e4\u00e4net. Jo pienen\u00e4 vauvana he reagoivat \u00e4\u00e4niin ja tunnistavat \u00e4itins\u00e4 \u00e4\u00e4nen soinnin perusteella. Lapset haluavat etsi\u00e4 erilaisia \u00e4\u00e4ni\u00e4 ja tuottaa niit\u00e4 itse. \u00c4\u00e4niin tutustuminen auttaa lasta j\u00e4sent\u00e4m\u00e4\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n. He omaksuvat ensimm\u00e4isen\u00e4 voimakkuus-k\u00e4sitteen \u00e4\u00e4ni\u00e4 havainnoidessaan. Lapset oppivat erottamaan ensiksi hiljaisen ja voimakkaan \u00e4\u00e4nen ja sitten hiljentyv\u00e4n ja voimistuvan \u00e4\u00e4nen. (Eerola & Ruokonen 1997, 6.)<\/p>\n Rytmi\u00e4 on kaikkialla el\u00e4m\u00e4ss\u00e4: hengityksess\u00e4, ajanlaskussa ja syd\u00e4men sykkeess\u00e4. Rytmiin lapset reagoivat liikkumalla. Lapselle rytmin omaksuminen voi tapahtua soittaen, maalaten, liikkuen, laulaen tai loruten, sill\u00e4 lapsi kokee rytmin kokonaisvaltaisesti eri aistien v\u00e4lityksell\u00e4. Tempo liittyy oleellisesti rytmiin ja lapsi oppii helposti erottamaan nopean ja hitaan. Lasten liikuntaa s\u00e4estett\u00e4ess\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 muistaa, ett\u00e4 lapsen oma biologinen tempo on nopeampi kuin aikuisten. Yksi rytmikasvatuksen t\u00e4rkeimmist\u00e4 tavoitteista on perussykkeen omaksuminen k\u00e4vellen ja muuten liikkuen. Rytmi omaksutaan ensin kaksijakoisen ja my\u00f6hemmin kolmijakoisen musiikin kautta. Sanarytmin lapset oppivat lorujen hokemisen ja taputtamisen kautta. Kaikurytmileikkien idea on saada lapset kuuntelemaan ja toistamaan erilaisia rytmihahmoja. (Eerola & Ruokonen 1997, 6 \u2013 7.)<\/p>\n Mik\u00e4li lapselle on pienest\u00e4 asti laulettu paljon, laulaminen ja melodioiden tekeminen on h\u00e4nelle yht\u00e4 luonnollista kuin puhuminen. S\u00e4veliin pienet lapset reagoivat herkemmin kuin puheeseen ja laulaminen edist\u00e4\u00e4 my\u00f6s puhumisen oppimista. Melodiaan liittyviss\u00e4 asioissa lapset oppivat ensin erottamaan suuret tasoerot kuten korkea ja matala. V\u00e4hitellen lapset oppivat erottamaan pienempi\u00e4 s\u00e4velv\u00e4lej\u00e4 ja kuulemaan nousevan ja laskevan melodiakulun. Musiikkikyvyist\u00e4 viimeisen\u00e4 kehittyy lapsen kyky erottaa sointuja. Se tapahtuu parhaiten soittamisen harjoittelun kautta. Jos lapsella on mahdollisuus soittaa paljon t\u00e4rkeimpi\u00e4 s\u00e4estyssointuja, h\u00e4n pystyy s\u00e4est\u00e4m\u00e4\u00e4n helppoja melodioita parilla soinnulla kuuntelemisen ja kokeilemisen avulla. (Eerola & Ruokonen 1997, 7 \u2013 8.)<\/p>\n Hargreavesin ja Galtonin lapsen taiteellista kehityst\u00e4 kuvaava malli<\/strong><\/p>\n Sensomotorisessa vaiheessa 0-2-vuotiaiden lasten fyysiset taidot koordinoituvat. Liikkeet ovat yhteydess\u00e4 kokonaisvaltaisesti ja tahattomasti esimerkiksi \u00e4\u00e4nileikkeihin, jokelteluun ja muuhun musiikilliseen toimintaan. N\u00e4m\u00e4 koordinoituvat hiljalleen tarkoituksenmukaisiksi rytmeiksi ja liikkeiksi. Vauvat \u00e4\u00e4ntelev\u00e4t erilaisin sointiv\u00e4rein ja rytmein. He muuntelevat my\u00f6s tempoa ja dynaamisia tasoja ja tekev\u00e4t \u00e4\u00e4ntelykokeilujaan. (Hujala & Turja 2011, 123 – 124.)<\/p>\n Kuviopohjaisessa vaiheessa, 18 kuukauden i\u00e4st\u00e4 viiden vuoden ik\u00e4\u00e4n, lapsi oppii muuttamaan jokelluslaulunsa tunnistettaviksi kappaleiksi. Lapsi keksii omia spontaaneja lauluja, joihin sis\u00e4ltyy ymp\u00e4rist\u00f6n elementtej\u00e4 sek\u00e4 p\u00e4tki\u00e4 jo opituista lauluista. Laulut saattavat olla pitki\u00e4kin sikermi\u00e4 tai potpureita. Kolmevuotias pystyy laulamaan kappaleen sanarytmin pohjalta ja nelj\u00e4vuotias pystyy laulamaan kappaleen melodiset kaarrokset. Viisivuotiaalla lapsella on jo intervalli- eli s\u00e4velv\u00e4litarkkuutta. Kuviopohjaisen vaiheen lopussa suurin osa lapsista hallitsee tarkan s\u00e4veltason ja rytmin tuottamisen s\u00e4vellajiin ja tempoon suhteutettuna. 5-6-vuotiaana alkaa skeemapohjainen vaihe, jolloin useimmat lapset hallitsevat heille tuttujen lastenlaulujen itsen\u00e4isen esitt\u00e4misen hyvin. (Hujala & Turja 2011, 124.)<\/p>\n Kuvio- ja leikkinuotit<\/strong><\/p>\n Teemu M\u00e4nnist\u00f6n mukaan kitaran soitonoppaita on olemassa todella paljon, mutta vain muutamat soveltuvat lasten opettamiseen.(M\u00e4nnist\u00f6 2011, 3.) M\u00e4nnist\u00f6 on kehitellyt oman opetusmetodinsa alle kouluik\u00e4isten lasten opettamista varten, jossa kitaran otelautaan merkit\u00e4\u00e4n c-duuriasteikko eriv\u00e4risill\u00e4 ympyr\u00f6ill\u00e4. Alussa nuottikuvassa on vain yksi nuottiviiva, jolle kaikki nuotit merkit\u00e4\u00e4n omalla v\u00e4rill\u00e4\u00e4n. Kappaleen alussa on tahtilaji ja nuotit ovat aika-arvojensa n\u00e4k\u00f6isi\u00e4. Tahtiviivat ja taukomerkit ovat my\u00f6s perinteisen nuottikuvan mukaisia. Oppilas saa itse v\u00e4ritt\u00e4\u00e4 nuotit opettajan avustuksella.<\/p>\n Oppilaan edistyess\u00e4 siirryt\u00e4\u00e4n perinteiseen viisiviivaiseen nuottiviivastoon, mutta nuottien v\u00e4rit s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n. Merkkej\u00e4 lis\u00e4t\u00e4\u00e4n kitaran otelautaan oppimisen tahtiin. V\u00e4rit j\u00e4tet\u00e4\u00e4n kokonaan pois kun oppilas muistaa nuottien nimet ja sijainnin kitaran otelaudalla, sek\u00e4 muistaa c-duurin sormituksen. (M\u00e4nnist\u00f6 2011, 10 – 13.)<\/p>\n Viisikielisest\u00e4 kanteleesta monet muistavat mustikka-, mansikka- ja vadelma- tai lakkasoinnun. N\u00e4it\u00e4 sanoja k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n monesti lasten kanssa I-, IV,- ja V-asteen soinnuista. Lasten kanteleissa on monesti my\u00f6s merkit n\u00e4ille soinnuille. Esimerkiksi mansikkasoinnussa vasemmalla k\u00e4dell\u00e4 peitett\u00e4vien kielten alle on piirretty mansikan kuvat tai laitettu mansikkatarrat. Yleens\u00e4 kielet peitet\u00e4\u00e4n vasemman k\u00e4den etu- ja keskisormella, mutta pienten lasten sormet eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 yll\u00e4 peitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kieli\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 tapauksessa voi kokeilla ylt\u00e4\u00e4k\u00f6 lapsen etusormi ja peukalo peitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kielet. Olen itse my\u00f6s k\u00e4ytt\u00e4nyt apuna sinitarraa, joka asetetaan sormien sijasta sammuttamaan kielet ja oppilas voi soittaa oikealla k\u00e4dell\u00e4 kaikki kielet soimaan.<\/p>\n Viisikieliselle kanteleelle on olemassa leikkinuotteja. Kuviollinen pahviliuska laitetaan kanteleen kielten alle ja kappale soitetaan kuvioiden mukaan vasemmalta oikealle. Isompi kuvio tarkoittaa aika-arvoltaan pidemp\u00e4\u00e4 nuottia ja pienempi kuvio on aika-arvoltaan lyhyempi. Kuviot vaihtelevat kappaleiden aiheen mukaan.<\/p>\n
![\"Rantala\"](\"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-content\/blogs.dir\/11\/files\/2015\/05\/Rantala.jpg\")
<\/a>Omat kokemukset