Toinen asia, mihin kannattaa paneutua, on hengitt\u00e4minen harjoittelun aikana. Perusmetodeihin kuuluu hengitt\u00e4\u00e4 aina tahti kerrallaan joko ulos tai sis\u00e4\u00e4n, jolloin hengityksen aikana keskityt\u00e4\u00e4n paremmin harjoitteluun. Kaikkien harjoitusten tempo on 40bpm (beats per minute), jonka tahtiin hengitet\u00e4\u00e4n. Hengitt\u00e4minen on oppimiselle kaikista t\u00e4rkein asia, koska se auttaa keskittym\u00e4\u00e4n opeteltavaan asiaan. Hengitys tapahtuu nen\u00e4n kautta, ja silloin se tapahtuu vain sierainten alueellla. P\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on p\u00e4\u00e4st\u00e4 flow-tilaan. Flow-kokemus tuottaa tekij\u00e4lleen positiivisia kokemuksia ja iloa, ja korkea aktiviteettitaso pysyy yll\u00e4 toiminnan itsens\u00e4 vuoksi, ilman ulkoisia kiihokkeita tai palkkioita (Tynj\u00e4l\u00e4 2000, 106).<\/p>\n
Teorian motivaatio- eli virtausteoriasta on kehitt\u00e4nyt unkarilainen Mihaly Csikszentmihalyi. Teorian mukaan jokaisella on mahdollisuuksia ylitt\u00e4\u00e4 omat rajansa ja keskitt\u00e4\u00e4 oma psyykkinen energia eli tarkkaavaisuus uppoutumalla t\u00e4ysin suorittamaansa teht\u00e4v\u00e4\u00e4n niin, ett\u00e4 ajankulu ja kaikki muu ymp\u00e4rill\u00e4 unohtuu. Kun lis\u00e4ksi teht\u00e4v\u00e4\u00e4n vaadittavat taidot ovat hallinnassa ja tavoite on realistinen sek\u00e4 henkil\u00f6n oma tietoisuus j\u00e4rjestyksess\u00e4, voi henkil\u00f6 kokea olevansa l\u00e4hell\u00e4 flow-virtausta eli tunnetta oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4hallinnasta. (Csikszentmihalyi,15-28.)<\/p>\n
Metodin perusta<\/strong><\/p>\n Soittoharjoitusten melodioissa k\u00e4yt\u00e4n diatonisesti (s\u00e4vellajin mukaisesti) C-duuriasteikon s\u00e4velikk\u00f6\u00e4. Metodin idea perustuu siihen, ett\u00e4 harjoitteleminen t\u00e4ytyy aloittaa kaikilla sormilla, otelaudan kaikissa asemissa ja kaikilla kielill\u00e4 0-24 nauhav\u00e4lin alueella. T\u00e4m\u00e4n takia on mietitt\u00e4v\u00e4 kaikki sormitusvaihtoehdot sek\u00e4 kaikki asemat, jolloin s\u00e4velet tulevat otelaudalla tutuiksi. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi harjoitukset t\u00e4ytyy soittaa oktaavia alempaa ja ylemp\u00e4\u00e4, mihin nuottiesimerkki on kirjoitettu. Oktaavia alempaa ja ylemp\u00e4\u00e4 soittaessa soitetaan samalla lailla eli kaikilla sormilla aloittaen. Yrit\u00e4n ammentaa melodioihin elementtej\u00e4 klassisen- ja pop\/jazz-musiikin kent\u00e4lt\u00e4. Yksi tekij\u00e4, mik\u00e4 voi olla haasteellinen, on melodioiden yhteen tai kahteen tahtiin rajattu mitta. Toisaalta oppaan melodiat ovat sellaisia, ett\u00e4 luova soittaja pystyy laittamaan melodiat per\u00e4kk\u00e4in, ja niist\u00e4 improvisoimaan tai s\u00e4velt\u00e4m\u00e4\u00e4n uutta musiikkia. Harjoitusten ei pid\u00e4 olla pelkki\u00e4 mekaanisia harjoitteita vaan niist\u00e4 voi my\u00f6s s\u00e4velt\u00e4\u00e4 ja luoda uutta musiikkia.<\/p>\n Esimerkiksi klassisessa musiikissa opettaminen on yleens\u00e4 kuvattu mestari-kis\u00e4lli-suhteeseen perustuvana k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isperinteen jatkumona, jossa behavioristisen oppimisn\u00e4kemyksen mukaisesti oppija n\u00e4hd\u00e4\u00e4n tiedon (passiivisena) vastaanottajana, kuuntelijana ja suorittajana ja jossa oppimisen tuloksena on tiedon ja taidon akkumuloituminen (Hyry 2007, 29). Tarkoituksenani on, ett\u00e4 flow-tilan kautta kitaristi huomaa oman kehollisuuden ja improvisoinnin sek\u00e4 soveltamisen mahdollisuudet soiton opiskelussa. Perinteisest\u00e4 mestari-kis\u00e4lli-perinteest\u00e4 ollaan kuitenkin siirtym\u00e4ss\u00e4 kohti opetusta, jossa pyrit\u00e4\u00e4n auttamaan oppijaa kehittym\u00e4\u00e4n fyysisen\u00e4, psyykkisen\u00e4 ja sosiaalisena, tietyss\u00e4 kulttuurissa el\u00e4v\u00e4n\u00e4 kokonaisuutena persoonallisuuksineen ja arvoineen (Anttila 2004, 19\u201320).<\/p>\n Kitaristi oppii my\u00f6s hahmottamaan intervallit peruss\u00e4velest\u00e4 (esimerkiksi C-duuri s\u00e4vellajissa on c-s\u00e4vel) mitattuna molliterssin, v\u00e4hennetyn ja ylinousevan kvintin, alennetun sekstin ja alennetun septimin. Sama koskee my\u00f6s laajempia intervalleja ja sointujen lis\u00e4s\u00e4veli\u00e4. Ensiksi kuitenkin on t\u00e4rke\u00e4 hahmottaa C-duuriasteikon (C D E F G A B tai H) s\u00e4velet (pianon valkoiset koskettimet) lineaarisesti, eli horisontaalisesti yht\u00e4 kielt\u00e4 pitkin ja vertikaalisesti asemassa.<\/p>\n Asemasoiton logiikkaa<\/strong><\/p>\n Asemasoitto perustuu siihen, mill\u00e4 kohdalla soittajan sormet ovat suhteessa kitaran nauhav\u00e4leihin. Esimerkiksi, jos soitetaan viidenness\u00e4 eli roomalaisin numeroin merkittyn\u00e4 V-asemassa, silloin etusormi on viidennen, keskisormi kuudennen, nimet\u00f6n seitsem\u00e4nnen ja pikkusormi kahdeksannen nauhav\u00e4lin kohdalla. Tarvittaessa pikkusormella voi k\u00e4yd\u00e4 yhdeks\u00e4nness\u00e4 nauhav\u00e4liss\u00e4 ja etusormella nelj\u00e4nness\u00e4 nauhav\u00e4liss\u00e4. Keskisormi ja nimet\u00f6n pysyv\u00e4t omissa nauhav\u00e4leiss\u00e4\u00e4n. T\u00e4ll\u00f6in soittaja ottaa niill\u00e4 sormilla ne s\u00e4velet, mitk\u00e4 osuvat mink\u00e4kin sormen kohdalle. Yleens\u00e4 kun pysyt\u00e4\u00e4n asemassa, k\u00e4si ei liiku otelaudalla horisontaalisesti kielten yll\u00e4, vaan se pysyy staattisesti paikoillaan (toki yleens\u00e4 kappaleen edetess\u00e4 asemaa muutetaan, ett\u00e4 l\u00f6ydett\u00e4siin kaikista helpoimmat s\u00e4velvalinnat. My\u00f6hemmin soittajan t\u00e4ytyy ajatella my\u00f6s \u00e4\u00e4nenv\u00e4rin kannalta parhaimmat vaihtoehdot sek\u00e4 oppia hahmottamaan kappaleen ambitus). Alla muutama kuva asema-asiaan:<\/p>\n Asemasoiton heikkous on yleens\u00e4 se, ett\u00e4 se tekee kitaran saundista hyvin yksitoikkoisen eli tyls\u00e4n kuuloisen. Esimerkiksi, mit\u00e4 ohuempi kieli, ja mit\u00e4 l\u00e4hemp\u00e4\u00e4 satulaa sen ottaa, niin sit\u00e4 kirkkaampi ja nasaalimpi s\u00e4velen \u00e4\u00e4nenv\u00e4ri on. Mutta jos saman \u00e4\u00e4nen ottaa l\u00e4helt\u00e4 kitaran mikki\u00e4 tai \u00e4\u00e4niaukkoa, \u00e4\u00e4nenv\u00e4ri on py\u00f6re\u00e4mpi ja tummempi. Mielest\u00e4ni kuitenkin asemasoiton ja yht\u00e4 kielt\u00e4 pitkin tapahtuvan soiton kautta oppii helpoiten s\u00e4velet otelaudalta, mik\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 saundillisten ratkaisuiden perustana, ja matkalla kohti kitarismin ihmeellist\u00e4 maailmaa.<\/p>\n Duuriasteikon kaava<\/strong><\/p>\n Helpoiten duuriasteikon oppii miettim\u00e4ll\u00e4 duuriasteikon kaavaa: koko, koko, puoli, koko, koko, koko, puoli tai 1 1 0,5 1 1 1 (ko-ko=C-D, ko-ko=D-E, puo-li=E-F, ko-ko=F-G, ko-ko=G-A, ko-ko=A-B ja puo-li=B:st\u00e4 C:hen). Numerot kuvaavat s\u00e4velaskelia ja diatonista matkaa s\u00e4velest\u00e4 toiseen. C-duuriasteikossa kaikki muut s\u00e4velaskeleet ovat kokos\u00e4velaskelia, mutta E:st\u00e4 F:\u00e4\u00e4n ja B:st\u00e4 C:hen ovat puolikkaita. Kokos\u00e4velaskel tarkoittaa kitaran otelaudalla lineaarisesti yht\u00e4 kielt\u00e4 pitkin tapahtuvaa matkaa joko yl\u00f6s- tai alasp\u00e4in. T\u00e4ll\u00f6in vapaa nauha j\u00e4\u00e4 v\u00e4liin (esimerkiksi C:st\u00e4 D:hen eli kakkoskielen ensimm\u00e4isest\u00e4 v\u00e4list\u00e4 saman kielen kolmanteen v\u00e4liin, jolloin toinen nauhav\u00e4li j\u00e4\u00e4 sormien v\u00e4liin, miss\u00e4 s\u00e4vel on ylennetty C eli C#).<\/p>\n Kokos\u00e4velaskel (kuvassa sormet v\u00e4\u00e4r\u00e4oppisesti otelaudan alla hahmottamisen avuksi. Oikeaoppisesti muiden sormien eli keski- ja pikkusormen tulisi leijua kielten yl\u00e4puolella omissa nauhav\u00e4leiss\u00e4\u00e4n II ja IV. )<\/p>\n Puolis\u00e4velaskel yll\u00e4: (kuvassa sormet v\u00e4\u00e4r\u00e4oppisesti otelaudan alla hahmottamisen avuksi. Oikeaoppisesti muiden sormien eli nimett\u00f6m\u00e4n- ja pikkusormen tulisi leijua kielten yl\u00e4puolella omissa nauhav\u00e4leiss\u00e4\u00e4n VII ja VIII.) Puolis\u00e4velaskel on matka, jossa sormi liikkuu seuraavaan nauhav\u00e4liin aloituss\u00e4velest\u00e4, jolloin menn\u00e4\u00e4n nauhan yli (matka tai intervalli E:st\u00e4 F:\u00e4\u00e4n = p2 eli pieni sekunti).<\/p>\n Kaksiviivainen C-s\u00e4vel l\u00f6ytyy kakkoskielen eli B- tai H-kielen ensimm\u00e4isest\u00e4 nauhav\u00e4list\u00e4. Se l\u00f6ytyy my\u00f6s kolmoskielen viidennest\u00e4 v\u00e4list\u00e4, neloskielen kymmenennest\u00e4 v\u00e4list\u00e4. Muut duuriasteikon \u00e4\u00e4net l\u00f6ytyv\u00e4t liikuttamalla etusormea yht\u00e4 kielt\u00e4 pitkin kitaran \u00e4\u00e4niaukkoa tai s\u00e4hk\u00f6kitaran kaulamikki\u00e4 kohden. Kun l\u00e4htee asteikon kuudennesta s\u00e4velest\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in, l\u00f6ytyy my\u00f6s luonnollisen molliasteikon kaava ja sen s\u00e4velet. Duuriasteikkoon sis\u00e4ltyy kaikki kirkkos\u00e4vellajit eli moodit. Asteikon sis\u00e4ll\u00e4 on paljon informaatiota, mik\u00e4 kannattaa tiedostaa ja opetella.<\/p>\n Kitaran otelaudan hahmottamisen ja hengitt\u00e4misen ensimm\u00e4inen taso<\/strong><\/p>\n Otelaudan hahmottamismetodissa otetaan lyhyt kahden tahdin melodiap\u00e4tk\u00e4, miss\u00e4 aluksi ambitus on suuri sekunti eli kokos\u00e4velaskel. Melodiap\u00e4tk\u00e4n ambitus on C-s\u00e4velest\u00e4 D:hen. Nauhav\u00e4lialue rajataan v\u00e4lille I – XII ja s\u00e4velkorkeus kaksiviivaiselle oktaavialalle. Otelautaa hahmottaessa on erityisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 keskitty\u00e4 hengitt\u00e4miseen. Joten hengitt\u00e4minen tapahtuu nen\u00e4n kautta metronomin 40bpm-lukeman mukaan, niin ett\u00e4 ensimm\u00e4inen tahti hengitet\u00e4\u00e4n sis\u00e4\u00e4n tai ulos ja toinen tahti ulos tai sis\u00e4\u00e4n. Hengitt\u00e4minen on keskittymisen kannalta oleellisin asia.<\/p>\n Peruss\u00e4\u00e4nt\u00f6n\u00e4 on, ett\u00e4 etusormella ja pikkurillill\u00e4 aloittaessa sormitusvaihtoehtoja on aina yksi. Keskisormella aloitettaessa sormitusvaihtoehtoja on my\u00f6s yksi lukuunottamatta kolmoskielell\u00e4 eli G-kielell\u00e4 aloitettaessa, miss\u00e4 niit\u00e4 on kaksi. Nimett\u00f6m\u00e4ll\u00e4 aloitettaessa vaihtoehtoja on yksi ykk\u00f6skielell\u00e4 ja muilla kielill\u00e4 vaihtoehtoja on kaksi. My\u00f6hemmin sormitusvaihtoehdot riippuvat my\u00f6s harjoitusmelodian ambituksen laajuudesta, ja siit\u00e4 syntyv\u00e4st\u00e4 sormitusvaihtoehtojen suuresta lukum\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4, mit\u00e4 oppaassa k\u00e4sittelen my\u00f6hemmin. Koska yleens\u00e4 monet oppijat ovat metaforisia, niin alla kuvat kaikista sormitusvaihtoehdoista:<\/p>\n Kuva sormitusvaihtoehdoista kakkoskielell\u00e4 silloin, kun ambitus on C:st\u00e4 D:hen eli intervallina suuri sekunti sek\u00e4 oktaaviala on kaksiviivainen.<\/p>\n Yll\u00e4 kuusi kuvaa sormitusvaihtoehdoista kolmoskielell\u00e4 silloin, kun ambitus on C:st\u00e4 D:hen eli intervallina suuri sekunti sek\u00e4 oktaaviala on kaksiviivainen.<\/p>\n Yll\u00e4 viisi kuvaa sormitusvaihtoehdoista neloskielell\u00e4 silloin, kun ambitus on C:st\u00e4 D:hen eli intervallina suuri sekunti sek\u00e4 oktaaviala on kaksiviivainen.<\/p>\n Lopuksi<\/strong><\/p>\n Olen aivan varma, ett\u00e4 jos tekniikkaan tutustuu vasta kitaransoiton aloittava tai jo sen parissa pitk\u00e4\u00e4n ollut soittaja, niin se antaa soittajalle uudenlaisen ty\u00f6kalun hallita otelaudan hahmottamista. Olen yritt\u00e4nyt etsi\u00e4 l\u00e4hdeaineistoa t\u00e4llaisen kitaransoiton otelautahahmottamisen ymp\u00e4rilt\u00e4, mutta en ole l\u00f6yt\u00e4nyt juuri sellaista, mik\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4sm\u00e4lleen edell\u00e4mainittua metodia. Toivon, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 auttaa muita hahmottamisen kanssa painivia kitaristeja.<\/p>\n![\"V\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00f6inen_Kuva1\"](\"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-content\/blogs.dir\/11\/files\/2015\/05\/V\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00f6inen_Kuva11.jpg\")
<\/a>Kuva 1: Sormet omissa v\u00e4leiss\u00e4\u00e4n (asema V)
\nKuva 2: Etusormella voi menn\u00e4 IV-nauhav\u00e4liin (asema silti V)
\nKuva 3: Pikkusormella voi menn\u00e4 IX-nauhav\u00e4liin (asema silti V)<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\nKirjoittaja: Janne V\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00f6inen, Karelia-ammattikorkeakoulu 2015<\/strong><\/h3>\n