{"id":808,"date":"2015-05-28T16:02:01","date_gmt":"2015-05-28T13:02:01","guid":{"rendered":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/?p=808"},"modified":"2015-05-28T16:03:37","modified_gmt":"2015-05-28T13:03:37","slug":"mielikuvilla-huuliharputtelua-mielikuvaharjoitusten-ja-aanteiden-kaytto-huuliharpun-soiton-opetuksessa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/2015\/05\/mielikuvilla-huuliharputtelua-mielikuvaharjoitusten-ja-aanteiden-kaytto-huuliharpun-soiton-opetuksessa\/","title":{"rendered":"MIELIKUVILLA HUULIHARPUTTELUA – Mielikuvaharjoitusten ja \u00e4\u00e4nteiden k\u00e4ytt\u00f6 huuliharpun soiton opetuksessa"},"content":{"rendered":"

Puhallinsoittimien soiton opetuksessa on haasteellista usein se, ett\u00e4 oppilas ei n\u00e4e, mit\u00e4 opettajan suun sis\u00e4ll\u00e4 tapahtuu. Toisin esimerkiksi kitaran soiton opetuksessa oppilas pystyy toistamaan joten kuten opettajan esimerkin avulla n\u00e4kem\u00e4ns\u00e4 otteet ja soittosuorituksen. Joidenkin puhallinsoittimien, esimerkiksi trumpetin ja huilun kohdalla oppilas pystyy n\u00e4kem\u00e4\u00e4n opettajan k\u00e4sill\u00e4 tekem\u00e4t sormitukset, mutta suun sis\u00e4lle h\u00e4n ei n\u00e4idenk\u00e4\u00e4n soittimien opetuksessa pysty k\u00e4tev\u00e4sti kurkistamaan.<\/p>\n

Olemassa on soitonoppaita esimerkiksi kurkkulauluun, joissa opettaja on kuvannut ultra\u00e4\u00e4nikameralla suuontelonsa laulaessaan. T\u00e4llaisesta saattaa olla apua, mutta ihminen ei ole tottunut tietoisesti hallitsemaan suuontelonsa hienomekaniikkaa visuaalisen esimerkin kautta. T\u00e4m\u00e4n takia esimerkiksi huuliharpun soiton opetuksessa hy\u00f6dylliseksi ovat osoittautuneet mielikuvaharjoitukset ja vokaali\u00e4\u00e4nteiden hy\u00f6dynt\u00e4minen.<\/p>\n

Yksi\u00e4\u00e4ninen soitto huuliansatsilla<\/strong><\/p>\n

Ensimm\u00e4inen haastava asia, joka aloittelevilla huuliharpun soittajilla tulee vastaan, on saada soittimestaan tulemaan ainoastaan yksi s\u00e4vel kerrallaan. Ensimm\u00e4inen henk\u00e4ys huuliharpun sisuksiin aiheuttaa l\u00e4hes poikkeuksetta usean s\u00e4velen muodostaman soinnun. Soitonopettaja voi ensimm\u00e4iseksi antaa alkutaipaleella olevalla oppilaalle avuksi kuvauksen siit\u00e4, mit\u00e4 huuliharpun sis\u00e4ll\u00e4 ja suussa konkreettisesti tapahtuu, kun yksitt\u00e4isi\u00e4 tai useita s\u00e4veli\u00e4 soitetaan kerrallaan. T\u00e4m\u00e4 on hy\u00f6dyllist\u00e4 erityisesti taivutustekniikkaa opetettaessa, johon palaan my\u00f6hemmin artikkelissani. Yksi\u00e4\u00e4nisen soiton hallinnan opetuksessa on opettajan mahdollista n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 jonkin verran esimerkki\u00e4 omilla huulillaan. Mielikuvat ovat kuitenkin suureksi avuksi oikeaa huulien asentoa etsiess\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 artikkelissa k\u00e4sittelem\u00e4ni yksi\u00e4\u00e4nisen soiton tekniikka on niin sanottu ”huuliansatsi” tai ”huulitekniikka”. Huuliansatsissa huulet muotoillaan aivan kuin imett\u00e4isiin pillill\u00e4 tai annettaisiin suukko otsalle. Huulten tulisi olla samaan aikaan t\u00f6rr\u00f6ll\u00e4\u00e4n ja mahdollisimman rentoina. Huuliharppu asetetaan rennon alahuulen p\u00e4\u00e4lle. Huuliharpun tulisi olla kosketuksissa huulten sis\u00e4pinnan kostean ihon kanssa. Alahuuli muodostaa silloin tiiviin kourun, joka ohjaa ilmavirran keskimm\u00e4iseen huulten v\u00e4liss\u00e4 olevaan reik\u00e4\u00e4n. (Kyh\u00e4l\u00e4 & Tr\u00e4skelin 2009, 28.)<\/p>\n

\"huuliansatsi\"<\/a><\/p>\n

Kuva 2. Huuliansatsi.<\/strong> (Kuva: Janne Ojaj\u00e4rvi.)<\/p>\n

Monissa huuliharppuoppaissa annetaan avuksi mielikuvia. Suosituimpia mielikuvia ovat pillill\u00e4 juominen, vihellys ja poskelle tai otsaan suutelu. Kirjassa ”Harmonica for dummies” Winslow Yerxa mainitsee ”pikkusiskon mutristetut huulet” (Yerxa 2008, 65). Tom Bell mainitsee oppaassaan ”A Sourcebook of Sonny Terry Licks for Blues Harmonica” ett\u00e4 huulten tulisi olla samassa asennossa kuin sanottaisiin ”ooooo” ja tarvittaessa korjattaisiin hieman huulten muotoa. (Ball 1996, 10).<\/p>\n

K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 yksi\u00e4\u00e4nisen soiton avuksi huuliansatsilla toimivat omien kokemuksieni perusteella monet edell\u00e4 mainituista mielikuvaharjoituksista, mutta tehokkaimmin, kun niit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 visuaalisen esimerkin kanssa. Opettaja voi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, mink\u00e4lainen h\u00e4nen omien huuliensa asento on soittoasennossa ja pyrki\u00e4 sen j\u00e4lkeen mielikuvaharjoituksilla auttamaan oppilasta j\u00e4ljittelem\u00e4\u00e4n samanlaista. Mielikuvaharjoituksista voi olla hy\u00f6ty\u00e4 my\u00f6s tavoitellessa ilmatiivist\u00e4 otetta huuliharpusta, jotta mahdollisimman v\u00e4h\u00e4n ilmaa p\u00e4\u00e4sisi vuotamaan suupielist\u00e4 huuliharpun ohi. N\u00e4ist\u00e4 mainitsen esimerkkein\u00e4 mielikuvat ”iilimato” ja ”imukuppi”. Uusiseelantilainen huuliharppumestari Brendan Power kertoo ett\u00e4 tukevaa sointia tavoitellessa pit\u00e4isi suun tila pit\u00e4\u00e4 isona, aivan kuin olisit nielem\u00e4ss\u00e4 tennispalloa (Power 2000, 11). Iso tila mahdollistaa huuliharpun \u00e4\u00e4nelle ison resonaatiotilan.<\/p>\n

Taivutustekniikka<\/strong><\/p>\n

Olennainen osa huuliharpun soittoa on taivutustekniikka. Taivutus\u00e4\u00e4ni tarkoittaa ilmi\u00f6t\u00e4, jossa soittajan suuontelon muotoa ja ilmanpainetta kontrolloimalla voi portaattomasti laskea \u00e4\u00e4nen s\u00e4velkorkeutta tiettyyn rajaan asti. Huuliharpun rakenteesta johtuen soittajan puhaltama ja imem\u00e4 ilmavirta on aina tekemisiss\u00e4 kahden kielen kanssa kerrallaan: puhalluskielen ja imukielen. Soittajan muokatessa ilman kulkua \u00e4\u00e4niaukkoon voi kieli tavallisesti alkaakin v\u00e4r\u00e4hdell\u00e4 kieliaukosta poisp\u00e4in. Esimerkiksi sis\u00e4\u00e4n hengitt\u00e4ess\u00e4 reik\u00e4\u00e4n voikin siis puhalluskieli v\u00e4r\u00e4hdell\u00e4, mit\u00e4 sen normaalilla imutekniikalla ei pit\u00e4isi tehd\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in esimerkiksi imuaukosta, josta normaalisti sis\u00e4\u00e4n hengitt\u00e4ess\u00e4 saisi \u00e4\u00e4nen D, voi taivuttamalla saada puolis\u00e4velaskelta matalamman s\u00e4velen C#. Joistain rei’ist\u00e4 pystyt\u00e4\u00e4n s\u00e4velt\u00e4 laskemaan yh\u00e4kin matalammalle. Taivutuksia voidaan tehd\u00e4 normaalilla taivutustekniikalla tietyist\u00e4 rei’ist\u00e4 imem\u00e4ll\u00e4 ja tietyist\u00e4 puhaltamalla. (Kyh\u00e4l\u00e4 & Tr\u00e4skelin 2009, 82.) Lis\u00e4ksi on olemassa haastavampi ylitaivutustekniikka, jonka avulla on mahdollista tehd\u00e4 taivutus jokaisesta puhallusaukosta sek\u00e4 imulla, ett\u00e4 puhalluksella (Koorn 2004).<\/p>\n

\"kielenkanta\"<\/a><\/p>\n

Kuva 2<\/strong>. Esimerkki suun muodosta taivuttaessa imukieli\u00e4. (Barrett 1994, 14 mukaan). (Kuva: Janne Ojaj\u00e4rvi.)<\/p>\n

Taivutustekniikoiden opetuksessa mielikuvaharjoituksilla on erityisen t\u00e4rke\u00e4 rooli. Huuliharpunsoiton opettajan on haastavaa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 selke\u00e4sti, miten esimerkiksi kurkkua kiristet\u00e4\u00e4n tai kielenkantaa nostetaan. Onneksi suun sis\u00e4ll\u00e4 tapahtuu samanlaisia asioita my\u00f6s silloin, kun puhumme toisillemme tai teemme suullamme jotain muuta arkista. T\u00e4st\u00e4 johtuen huuliharpun soiton opetuksessa on luontevaa hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 joidenkin vokaalien ja \u00e4\u00e4nteiden k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. (Kyh\u00e4l\u00e4 & Tr\u00e4skelin 2009, 85-86.)<\/p>\n

David Barrett vertaa taivutustekniikkaa polkupy\u00f6r\u00e4ll\u00e4 ajamiseen: kun sen kerran oppii, se tulee automaattiseksi osaksi sinua, jolloin sinun ei tarvitse en\u00e4\u00e4 ajatella sit\u00e4 tai keskitty\u00e4 siihen. Polkupy\u00f6r\u00e4n lis\u00e4ksi h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 auttavana mielikuvana my\u00f6s autoa: kun ajat autoa, tarvitset kaksi elementti\u00e4: auton ja kovan autotien jonka p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ajat. Kova kitalaki on kuin autotie. Kun autotie antaa autolle kovan alustan liikkua, kova kitalaki antaa kielellesi pinnan jota vasten liikahdella. (Barrett 1994, 9-13.) T\u00e4m\u00e4 kuvaa hyvin kielen liikkeiden keskeist\u00e4 asemaa taivutuksien hallinnassa.<\/p>\n

Ihmiskehoa l\u00e4heisempi esimerkki mielikuvaharjoituksesta on pirtel\u00f6n juonti pillill\u00e4. Kuvittele pirtel\u00f6n olevan eritt\u00e4in tihe\u00e4\u00e4 ja lopulta imiess\u00e4si pillin p\u00e4\u00e4h\u00e4n tarttuu j\u00e4\u00e4tel\u00f6kimpale. T\u00e4ll\u00f6in imuun tarvitaan lis\u00e4\u00e4 painetta ja syntyy tukkoinen imu\u00e4\u00e4ni. T\u00e4m\u00e4 imu\u00e4\u00e4ni edustaa taivutusta. (Ball 1996, 17.)<\/p>\n

Monien taivutuksia k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n huuliharpun soittajien suosima on mielikuva jousen vet\u00e4misest\u00e4. Kun \u00e4\u00e4nt\u00e4 taivutetaan alasp\u00e4in, tuntuu kuin se pyrkisi koko ajan takaisin taivuttamattomaan l\u00e4ht\u00f6s\u00e4veleen. T\u00e4st\u00e4 syntyy tunne, ett\u00e4 soittaja vet\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4 jousen tavoin alasp\u00e4in. Pit\u00e4\u00e4kseen \u00e4\u00e4nen taivutetulla s\u00e4velkorkeudella, t\u00e4ytyy suuhun syntynytt\u00e4 ”vetoa” yll\u00e4pit\u00e4\u00e4, tai muuten jousi ponnahtaa takasin yl\u00f6s. (Kyh\u00e4l\u00e4 & Tr\u00e4skelin 2009, 88.)<\/p>\n

Mielikuvien lis\u00e4ksi huuliharpun opettaja voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 taivutustekniikan harjoituksissa muutamia vokaaleja. Esimerkiksi C-vireisen blueshuuliharpun nelj\u00e4nnen rei\u00e4n suoraa imu\u00e4\u00e4nt\u00e4 soitettaessa suun asento vastaa vokaalia I. T\u00e4ll\u00f6in kieli lep\u00e4\u00e4 suun pohjalla ja sen k\u00e4rki koskettaa kevyesti alahampaita. Taivutettaessa \u00e4\u00e4nt\u00e4 matalammaksi, tulee suun asento muuttaa vastaamaan U-vokaalia. Samalla suun sis\u00e4tila kapenee ja kieli liikkuu hieman taaksep\u00e4in irroten alaetuhampaista. Puhallustaivutuksissa taas voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 taivuttamattomaan \u00e4\u00e4neen vokaalia E ja taivutettuihin vokaaleja I ja Y. N\u00e4ist\u00e4 vokaalissa I s\u00e4vel taipuu alasp\u00e4in puolis\u00e4velaskeleen ja vokaalissa Y kokos\u00e4velaskeleen (Kyh\u00e4l\u00e4 & Tr\u00e4skelin 2009, 86). My\u00f6s muita vokaaleja on k\u00e4ytetty apuna. Tom Ball k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 oppaassaan ”Source book for Sonny Terry” imutaivutuksiin \u00e4\u00e4nteit\u00e4 ”oo-i” ja David Barrett \u00e4\u00e4nteit\u00e4 ”ii-o”. Barret mainitseekin ett\u00e4 jos kyseiset vokaalit eiv\u00e4t toimi jonkun kohdalla, voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vaihtoehtoisia vokaaleja. (Ball 1996, 17; Barrett 1994, 14.)<\/p>\n

Harjoitukset k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n opetusty\u00f6ss\u00e4<\/strong><\/p>\n

Olen soveltanut edell\u00e4 mainittuja mielikuva- ja vokaaliharjoituksia opetukseeni ja kehitt\u00e4nyt samalla my\u00f6s omia hy\u00f6dylliseksi osoittautuneita keinoja. Koska jokainen oppilas on erilainen ja omistaa erilaisen suun, t\u00e4ytyy huuliharpunsoiton opettajalla olla k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n monipuolinen ty\u00f6kalupakki erilaisia harjoituksia. Joku harjoitus voi toimia jollekin oppilaalle erinomaisesti, mutta toiselle oppilaalle siit\u00e4 ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole apua laisinkaan.<\/p>\n

Yksi\u00e4\u00e4nisen soiton huulitekniikkaa opetettaessa hy\u00f6dyllisiksi ovat osoittautuneet monet aiemmin mainitsemistani harjoitteista. Ajatus pillill\u00e4 imemisest\u00e4 on hy\u00f6dyllinen, jos muistaa korostaa sit\u00e4, ett\u00e4 huuliharpun soitossa kyse on enemm\u00e4nkin hengitt\u00e4misest\u00e4 huuliharpun kautta kuin varsinaisesta imemisest\u00e4. Pilliesimerkki antaakin l\u00e4hinn\u00e4 suuntaa antavan kuvan huulien soittoasennosta. Hy\u00f6dylliseksi mielikuvaksi on osoittautunut my\u00f6s itse keksim\u00e4ni harjoite, jossa oppilas kuvittelee olevansa juuri ja juuri veden pinnan alla sel\u00e4ll\u00e4\u00e4n ja hengitt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 pillin kautta. T\u00e4m\u00e4 antaa oikeanlaisen suunnan huulien muotoilun, sek\u00e4 ilman hallinnan harjoitteluun.<\/p>\n

Taivutuksien opetuksessa olen k\u00e4ytt\u00e4nyt apunani mielikuvia ilman suunnasta, jousen vedosta ja tihe\u00e4n pirtel\u00f6n juomisesta pillill\u00e4, sek\u00e4 eri vokaaleja ja konsonanttia K. Er\u00e4s oppilaani koki tehokkaaksi, ett\u00e4 aloitin imutaivutuksien opetuksen mielikuvalla pirtel\u00f6n juonnista. T\u00e4h\u00e4n lis\u00e4sin viel\u00e4 mielikuvan siit\u00e4, ett\u00e4 ilma tulee suuhun alhaalta p\u00e4in (vaikka todellisuudessa pyrit\u00e4\u00e4nkin ohjaamaan ilmavirta tulemaan ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 p\u00e4in), sek\u00e4 \u00e4\u00e4nneharjoituksen. \u00c4\u00e4nneharjoituksessa muotoiltiin suu taivuttamattomassa \u00e4\u00e4ness\u00e4 kuin sanottaisiin vokaali I ja muutettiin se v\u00e4hitellen siihen muotoon kuin se on sanottaessa vokaali U. Koko ajan samalla kuviteltiin imev\u00e4mme tuhtia pirtel\u00f6\u00e4 pillill\u00e4. Liu’uttaessa vokaalille U kuviteltiin j\u00e4\u00e4tel\u00f6npalan tarttuvan pillin p\u00e4\u00e4h\u00e4n kasvattaen imupainetta. Oikeanlaisen ilmavirran saavuttamiseksi vokaalille U neuvoin oppilasta nostamaan kielenkantaansa aivan kuin h\u00e4n sanoisi konsonantin K ja raottaisi sitten aivan pienesti juuri sulkeutunutta ilmakanavaa. T\u00e4ll\u00f6in imemisest\u00e4 kuului ajoittain samanlainen korina, kuin pirtel\u00f6n viimeisten pisaroiden imemisest\u00e4 mukin pohjalta. T\u00e4m\u00e4n harjoituksen mukaisesti toistamalla siirtymist\u00e4 vokaalista I vokaaliin U, oppilas lopulta sai aikaan ensimm\u00e4isen taivutus\u00e4\u00e4nens\u00e4. Taivutus\u00e4\u00e4nen hallintaa harjoitellessa mielikuva jousen taivutuksesta on osoittautunut tehokkaaksi.<\/p>\n

Er\u00e4s toinen oppilaani koki hy\u00f6dyllisimm\u00e4ksi ensiharjoitteeksi taivutuksiin pelk\u00e4n eri vokaalien k\u00e4yt\u00f6n. Kolmas oppilaani taas mietti taivutusten aikana vokaali-konsonantti-yhdistelmi\u00e4 ”ki” ja ”ga”, joista ”ki” oli taivuttamattomalle s\u00e4velelle ja ”ga” taipuneelle. T\u00e4rke\u00e4ksi he kokivat my\u00f6s sen, ett\u00e4 jos tehd\u00e4\u00e4n mielikuvaharjoitus ensin ilman soitinta, niin opettaja painottaisi mielikuvan s\u00e4ilytt\u00e4mist\u00e4 vahvana silloinkin kun huuliharppu tuodaan huulille. Eli soittimen ollessa suulla pyritt\u00e4isiin yh\u00e4 kuvittelemaan ett\u00e4 suulla on esimerkiksi pilli eik\u00e4 huuliharppu. Jos mielikuva herpaantuu, saattaa huulien asento melko tiedostamattakin palata tavanomaiseen soittoasentoon.<\/p>\n

Erilaisten oppilaiden kanssa ty\u00f6skentely on yh\u00e4 enemm\u00e4n vahvistanut k\u00e4sityst\u00e4ni ihmisten erilaisuuksien vaikutuksista huuliharpun soittoon. Jokainen tulkitsee maailmaa eri tavoin ja omistaa erilaisten yksil\u00f6llisen suuontelon sek\u00e4 suun lihaksiston. T\u00e4m\u00e4 vaatii opettajalta kyky\u00e4 jatkuvasti soveltaa vanhoja ja kehitt\u00e4\u00e4 uusia keinoja saada oppilas ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja hallitsemaan tavoiteltavat asiat.<\/p>\n

Kirjoittaja: Janne Ojaj\u00e4rvi, Karelia-ammattikorkeakoulu 2015
\n<\/strong><\/h3>\n

L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n

Ball, Tom. 1996. A source book of Sonny Terry licks. Anaheim Hills: Centerstream publications.<\/p>\n

Barrett, David. 1994. Building harmonica technique. Pacific: Mel Bay Publications.<\/p>\n

Jokelin, Jantso. 2013. Huuliharppukirja. Turku: Kustannusosakeyhti\u00f6 Sammakko.<\/p>\n

Koorn, T. 2004. Overblow Technique on the Diatonic Harmonica. Overblow.com -sivusto 14.4.2004. Viitattu 1.3.2015. http:\/\/www.overblow.com\/?menuid=116<\/p>\n

Kyh\u00e4l\u00e4, J. & Tr\u00e4skelin J. 2009. Pelti polskia laulaa – Kansanmusiikkia blues-huuliharpulla. Kaustinen: Kansanmusiikki-instituutti.<\/p>\n

Power, Brendan. 2000. Play Irish music on the blues harp. Cantenbury: Brendan Power.<\/p>\n

Yerxa, Winslow. 2008. Harmonica for dummies. New york: Wiley Publishing.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Puhallinsoittimien soiton opetuksessa on haasteellista usein se, ett\u00e4 oppilas ei n\u00e4e, mit\u00e4 opettajan suun sis\u00e4ll\u00e4 tapahtuu. Toisin esimerkiksi kitaran soiton opetuksessa oppilas pystyy toistamaan joten kuten opettajan esimerkin avulla n\u00e4kem\u00e4ns\u00e4 otteet ja soittosuorituksen. Joidenkin puhallinsoittimien, esimerkiksi trumpetin ja huilun kohdalla oppilas pystyy n\u00e4kem\u00e4\u00e4n opettajan k\u00e4sill\u00e4 tekem\u00e4t sormitukset, mutta suun sis\u00e4lle h\u00e4n ei n\u00e4idenk\u00e4\u00e4n soittimien opetuksessa […]<\/p>\n","protected":false},"author":41,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_relevanssi_hide_post":"","_relevanssi_hide_content":"","_relevanssi_pin_for_all":"","_relevanssi_pin_keywords":"","_relevanssi_unpin_keywords":"","_relevanssi_related_keywords":"","_relevanssi_related_include_ids":"","_relevanssi_related_exclude_ids":"","_relevanssi_related_no_append":"","_relevanssi_related_not_related":"","_relevanssi_related_posts":"","_relevanssi_noindex_reason":"","footnotes":""},"categories":[6,5],"tags":[170,37,10],"class_list":["post-808","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-opetusmenetelmat","category-oppiminen-ja-erilaiset-oppijat","tag-huuliharpun-soitto","tag-mielikuvaoppiminen","tag-soitonopetus"],"acf":false,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/808","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/users\/41"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=808"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/808\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":812,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/808\/revisions\/812"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=808"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=808"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=808"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}