Kuuloaistin ja kuulonvaraisen oppimisen merkityst\u00e4 ei musiikin opetuksessa voi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomioitta, olipa kyse mist\u00e4 tahansa musiikin alasta. Kuulokuvan perusteella hahmotetaan soivasta musiikista seikkoja, joita on vaikea tai jopa mahdoton kirjoittaa yksiselitteisen tarkaksi nuottikuvaksi ja jotka kuitenkin ovat niit\u00e4 tekij\u00f6it\u00e4, jotka saavat musiikin el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Esimerkiksi fraseerauksen ja muut esitykseen ja tulkintaan liittyv\u00e4t persoonalliset ja tyylinmukaiset tekij\u00e4t muusikon on sis\u00e4istett\u00e4v\u00e4 kuuntelemisen ja oman tuottamisen kautta. T\u00e4m\u00e4 lienee itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Kansanmusiikin opiskelijoille ja tekij\u00f6ille tuntuu niin ik\u00e4\u00e4n olevan itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4 korvakuulolta eli \u201dkorvalta\u201d tai \u201dkorvalla\u201d soittaminen oppimismenetelm\u00e4n\u00e4 sek\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n musiikin harjoittamisen muotona. T\u00e4m\u00e4n kirjoituksen tarkoituksena on avata t\u00e4t\u00e4 itsest\u00e4\u00e4nselvyytt\u00e4, sill\u00e4 kuulonvaraisuudella ja kuulonvaraisella oppimisella ei kansanmusiikkipedagogiikassa yleisemmin tarkoiteta pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kappaleiden korvakuulolta opettelua. Kysymys on kansanmusiikin ytimeen liittyv\u00e4st\u00e4 kokonaisvaltaisesta tyylin ja esteettisen j\u00e4rjestelm\u00e4n omaksumisesta. Kuulonvaraisuus on pitk\u00e4lti se tekij\u00e4, joka tekee kansanmusiikkipedagogiikasta juuri kansanmusiikkipedagogiikkaa ja joka yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 ja s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 kansanmusiikin el\u00e4v\u00e4\u00e4 yhteytt\u00e4 omaan traditioon. Tuon esille yhden k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n esimerkin kuulonvaraisen opetuksen menetelmist\u00e4 kansanmusiikin opetuksessa Joensuun Konservatoriossa. Tapausesimerkki antaa my\u00f6s k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 yleiskuvaa kansanmusiikin pedagogisesta ajattelusta, jolla on mielest\u00e4ni suuri merkitys osana yleist\u00e4 musiikkikasvatusta Suomessa.<\/p>\n
L\u00e4ht\u00f6kohtaisesti kansanmusiikilla on tarkoitettu tietyn etnisen tai sosiaalisen ryhm\u00e4n hyvin esitt\u00e4j\u00e4sidonnaista muistin- ja kuulonvaraisesti sukupolvelta toiselle siirtyv\u00e4\u00e4 musiikkia. Perinteiseen n\u00e4k\u00f6kulmaan on liittynyt vahvasti my\u00f6s kansalliset identiteettikysymykset ja kansallinen perinne. T\u00e4lle vuosituhannelle tultaessa kansanmusiikki on kuitenkin jo irronnut alemman yhteiskuntaluokan, tai luokattoman \u201dkansan\u201d, musisointiin viittaavasta merkityksest\u00e4\u00e4n tarve- ja k\u00e4ytt\u00f6musiikkina. Yhteiskunnallinen tai kansallinen merkitys ei ole en\u00e4\u00e4 niin leimallinen. Kansanmusiikista on yh\u00e4 enemm\u00e4n tullut \u201dvain musiikkia\u201d.<\/p>\n
T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kansanmusiikki kattaa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 hyvin laajan kent\u00e4n ammatillista, tutkimuksellista, kasvatuksellista sek\u00e4 harrastus- ja julkaisutoimintaa. Unohtamatta varsin laajaa harrastajakentt\u00e4\u00e4 kansanmusiikki on mit\u00e4 enemm\u00e4n ammatillistuvaa estradimusiikkia, jonka piiriin kuuluu paitsi puhtaasti perinteiseen tyyliin tehty\u00e4 my\u00f6s lukuisia eri musiikin lajeja ja eri musiikkikulttuurien piirteit\u00e4 yhdistelev\u00e4\u00e4 musiikkia. K\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 viliseekin uudissanoja nykykansanmusiikki, fuusiomusiikki, maailmanmusiikki, jotka ovat vaihtelevasti vakiintuneet kansanmusiikki-termin rinnalle. (Arpo, R. & Oesch, P. 2006, 15.) On keskusteltu my\u00f6s, pit\u00e4isik\u00f6 mieluummin puhua \u201dkansanomaisesta\u201d musiikista, joka kattaisi my\u00f6s kaikki perinne- ja populaarimusiikin muodot, ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kansanmusiikki -termi suosiolla musiikkifolklorismin ja etnomusikologian piiriin (Kansanmusiikin Keskusliitto 1991, 9).<\/p>\n
Yleisesti ajateltuna historiallisen kansanmusiikin kriteerit sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t muistinvaraisuuden, muuntelurikkauden, improvisaation sek\u00e4 sosiaalisen sidonnaisuuden (Saha 1996, 24 \u2013 26). Nykyisen kansanmusiikin kriteerej\u00e4 onkin jo vaikeampi kovin yleisesti ja kattavasti m\u00e4\u00e4ritell\u00e4.<\/p>\n
Sis\u00e4ll\u00f6llisesti kansanmusiikkia m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 kuitenkin yh\u00e4 sen yhteys traditioon, kuulostipa se t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 millaiselta hyv\u00e4ns\u00e4, tai vaikka se nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 on my\u00f6s l\u00e4pis\u00e4velletty\u00e4 ja sovitettua musiikkia. Traditio puolestaan el\u00e4\u00e4 erityisesti esitysk\u00e4yt\u00e4nteiss\u00e4, soittotavassa ja tietenkin instrumenteissa sek\u00e4 historiallisen kansanmusiikin juurilta nousevassa muusikkoihanteessa. Muistin- \/ kuulonvaraisuus, muuntelurikkaus, improvisaatio ovat edelleen kansanmusiikin tyylin t\u00e4rkeimpi\u00e4 kivijalkoja. Mik\u00e4li kiinte\u00e4 yhteys perinteeseen halutaan s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4, on kansanmusiikin opetuksessa otettava huomioon sille ominaisin muistinvaraisen ja kuulonvaraisen oppimisen traditio my\u00f6s nykyisess\u00e4 koulutusj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n
Suomalaisen kansanmusiikin pitk\u00e4aikainen kehitt\u00e4j\u00e4, tutkija, muusikko Heikki Laitinen pit\u00e4\u00e4 t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 kansanmusiikkia m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4n\u00e4 seikkana juuri esitysk\u00e4yt\u00e4nteist\u00e4, soittotavasta ja perinteeseen sidotusta musiikillisesta ajattelusta muodostuvaa tyyli\u00e4 ja kiinte\u00e4\u00e4 yhteytt\u00e4 perinteeseen. Kansanmusiikin m\u00e4\u00e4rittelyn ei h\u00e4nen mukaansa tulisi vastata kysymyksiin mit\u00e4 tai kuka, vaan ennen kaikkea miten. Niinp\u00e4 juuri kuuntelu nousee Laitisen mielest\u00e4 kansanmusiikin \u201dkohtalonkysymykseksi\u201d. Pelkk\u00e4 nuoteista oppiminen ei en\u00e4\u00e4 riit\u00e4, kun kysymykseen tulee monivivahteisen erilaisia pieni\u00e4 yksityiskohtia sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n soittotyylin ja kokonaisen musiikillisen ajattelun omaksuminen. (Laitinen 2003, 11 \u2013 14.)<\/p>\n
Kansanmusiikin perinteiseen esitystapaan liittyy oleellisesti muunteleva ja improvisatorinen, toisin sanoen mielijohteinen tapa k\u00e4sitell\u00e4 kaikkea, mit\u00e4 soitetaan. Mit\u00e4\u00e4n kappaletta ei soiteta t\u00e4ysin samalla tavalla toistamiseen, vaan soittaja ik\u00e4\u00e4n kuin luo kappaleen joka esitystilanteessa uudestaan muuntelemalla, varioimalla, improvisoimalla. Improvisaation ei tarvitse tarkoittaa kokonaisia uusia kappaleita, osia tai s\u00e4velkulkuja. Se on muuntelua ja variaatiota laajempi muusikon n\u00e4k\u00f6kulmaa edustava k\u00e4site, joka kuvaa tilanneherkkyytt\u00e4 ja musisoinnin vapautta, ratkaisujen ja ilmaisun syntymist\u00e4 soittohetkell\u00e4 vuorovaikutuksessa itse tilanteeseen. (Laitinen 2003, 266 \u2013 267.)<\/p>\n
Improvisaation roolin m\u00e4\u00e4rittyminen osaksi suomalaista kansanmusiikki-k\u00e4sitett\u00e4 juontuu 1980-luvulle Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston perustamiseen, kun kansanmusiikin opetusk\u00e4yt\u00e4nteit\u00e4 mietittiin ja soviteltiin konserttimusiikkikorkeakoulun yhteyteen. Samalla tultiin luoneeksi pohja koko kansanmusiikkipedagogian kehitykselle Suomessa. Kansanmusiikin osastoa luomassa ollut Heikki Laitinen toteaa, ettei opetuksen l\u00e4ht\u00f6kohdaksi voinut ottaa klassisen musiikin opetustraditiota, jos ja kun kansanmusiikin opetus haluttiin ankkuroida omiin l\u00e4ht\u00f6kohtiinsa, omasta historiastaan kumpuavaan muusikkoihanteeseensa, joka monessa suhteessa oli jopa vastakkainen vallitsevan taidemusiikin traditioon n\u00e4hden. Kansanmusiikin sek\u00e4 musiikillista ett\u00e4 pedagogista identiteetti\u00e4 rakennettaessa keskeisen\u00e4 kysymyksen\u00e4 oli alusta asti kuulonvarainen, jopa muistinvarainen oppiminen. T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 my\u00f6s improvisaatiosta tuli t\u00e4rke\u00e4 k\u00e4site ja menetelm\u00e4 ja sit\u00e4 alettiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 monin tavoin innovaatio- ja inspiraation l\u00e4hteen\u00e4 opetuksessa. (Laitinen 2003, 265 \u2013 266.) Ja sill\u00e4 tiell\u00e4 ollaan edelleen.<\/p>\n
Improvisaation pedagogisesta ulottuvuudesta Heikki Laitinen mainitsee, ett\u00e4 sill\u00e4 tuntuu olevan erityinen merkitys muusikoksi kasvamisessa. \u201dSe (improvisaatio) auttaa usein ratkaisevasti muusikkouden, muusikon itsetunnon sek\u00e4 ennen kaikkea jokaisen sis\u00e4ll\u00e4 uinuvan musiikin l\u00f6yt\u00e4misess\u00e4 ja esillep\u00e4\u00e4syss\u00e4.\u201d (Laitinen 2003, 266.)<\/p>\n
Joensuun Konservatorion muusikon koulutuksessa voi suuntautua kansanmusiikin ammattiopintoihin. Opintolinjan opetussuunitelmassa on yhden opintopisteen laajuinen ”kuulonvarainen oppiminen ja improvisaatio” \u2013kurssi. Kurssi on tarkoitettu suoritettavaksi ensimm\u00e4isen\u00e4 opiskeluvuonna, jotta ”yksi kansanmusiikin estetiikan suurimmista kulmakivist\u00e4, korvalta soittaminen, tulisi heti alkuun tutuksi ty\u00f6tavaksi muiden rinnalla.” (Uutinen 2011.)<\/p>\n
Kansanmusiikin linjanjohtaja Kirsi Uutisen mukaan kuulonvarainen oppiminen tarkoittaa ”sit\u00e4, ett\u00e4 opittava asia sis\u00e4istet\u00e4\u00e4n kuulemalla, katsomalla, matkimalla”. Kyseess\u00e4 olevan kurssin tarkoituksena on johdatella ammattiopiskelijat kansanmusiikin tyyliin ja ty\u00f6skentelyperiaatteisiin sek\u00e4 toimia er\u00e4\u00e4nlaisena tukiaineena, instrumentti-, yhtye- sek\u00e4 teoriaopintoja yhdist\u00e4v\u00e4n\u00e4 viikottaisena ryhm\u00e4tuntina. ”Vaikka yhtye- ja instrumenttiopinnoissa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n ja k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n improvisointia, siihen on helpompi p\u00e4\u00e4st\u00e4 k\u00e4siksi t\u00e4mm\u00f6isell\u00e4 ”kielikylpy”-tyylill\u00e4”, Uutinen perustelee.<\/p>\n
Kurssilla opitaan muusikon perustaitoja kuten yhtyety\u00f6skentelytaitoja, musiikillista reagointikyky\u00e4, kuuntelua, vuoropuhelua ja rohkeutta. Tutuksi tulevat kansanmusiikin peruselementit kuten riffi-ajattelu, erilaiset rytmityypit ja asteikot sek\u00e4 opitaan muuntelua ja esimerkiksi sointukiertoon tai borduunan p\u00e4\u00e4lle improvisointia. Lis\u00e4si tutustutaan erilaisiin l\u00e4hestymistapoihin kansanmusiikin eri suuntauksiin. Opiskelijat tulevat opiskelemaan kansanmusiikkia usein hyvin monenlaisilla musiikkitaustoilla, kaikilla ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole ollenkaan aiempaa kokemusta juuri kansanmusiikista. Ja vaikka kokemusta olisi, kuulonvaraisen musisoinnin kurssilla huolehditaan siit\u00e4, ett\u00e4 ty\u00f6skentelyn perusl\u00e4ht\u00f6kohdat tulevat tutuiksi ja pysyv\u00e4t yll\u00e4. Samalla j\u00e4sennet\u00e4\u00e4n ammatillista identiteetti\u00e4, kansanmuusikon kuvaa.<\/p>\n
Mit\u00e4 tunneilla sitten k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n? Kurssin opettaja, Laura Vartio l\u00e4hestyy asiaa yhteismusisoinnin kautta. Lyhyesti sanottuna tunneilla soitetaan vapaavalintaisesti eri instrumenteilla, opetellaan korvakuulolta kappaleiden melodioita tai esimerkiksi hahmotetaan korvakuulolta sointuasteita ja improvisoidaan yhdess\u00e4. Vartio varioi p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti kahdenlaista toimintatapaa. Ensimm\u00e4inen on ”pelkk\u00e4 improvisaatio”, jossa l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n nollasta liikkeelle. Se tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 soitettavan improvisaation kaikki elementit ja lopputulos ovat opiskelijoiden itse valitsemia ja luomia. ”Mie annan opiskelijoiden valita moodin, tahtiosotuksen, peruss\u00e4velen. Sit ruvetaan tekem\u00e4\u00e4n, ja sit se onnistuu v\u00e4lill\u00e4 tosi hyvin ja v\u00e4lill\u00e4 ei yht\u00e4\u00e4n”, Vartio kuvailee. H\u00e4n soittaa \u201dimproissa\u201d mukana ja antaa omien sanojensa mukaan \u201djonkin verran\u201d palautetta huomioimalla esimerkiksi tehtyj\u00e4 tai tekem\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 valintoja. Esimerkiksi: ”huomasitko ku ideat loppu ni siell\u00e4 ois voinu kaverilta napata ton jutun ja l\u00e4htee kehitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4”. (Vartio 2011.) Se, miten improvisaatiot \u201donnistuvat\u201d ei tunnu olevan p\u00e4\u00e4asia. T\u00e4rkeint\u00e4 on, ett\u00e4 korvakuulolta soittaminen, jota improvisaatio k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 on, pysyy aktiivisesti yll\u00e4 ja ett\u00e4 \u201dvirheiden\u201d tekemist\u00e4 ei koettaisi pelottavana.<\/p>\n
Toinen toimintatapa on improvisoida johonkin annettuun elementtiin, kappaleeseen, muotoon tai esimerkiksi sointukiertoon. Usein se on korvakuulolta opeteltu kappale, johon soitetaan improvisaatiop\u00e4tki\u00e4 vuorotellen soolona. Improvisaatio-osuuksia ohjeistetaan vaihtelevasti, joskus ei ollenkaan. Teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 voi esimerkiksi olla melodian muuntelu. Joskus on my\u00f6s opeteltu kappale annetusta nuotista ja sitten improvisoitu siihen sooloja niin, ett\u00e4 nuotti on n\u00e4kyvill\u00e4. Vastaavasti on my\u00f6s soitettu arkaaista improvisaatiota esimerkiksi viisi-kielisill\u00e4 kanteleilla.<\/p>\n
Kuulonvaraisen oppimisen ja improvisaation kurssin olennaisimpana antina opettaja pit\u00e4\u00e4 kuuntelutaitoja yhteismusisointitilanteissa ja uskaltamista soittaa \u201domasta p\u00e4\u00e4st\u00e4\u201d luontevasti. Improvisaation kautta oman tuottamisen kynnys madaltuu. Korvakuulolta opitaan erilaista reitti\u00e4 kuin nuotteja lukemalla, ja yhdess\u00e4 soittamalla opetellessa joutuu kuuntelemaan sek\u00e4 omaa ett\u00e4 toisen soittoa erityisen herk\u00e4sti. V\u00e4lill\u00e4 opiskelijat opettavat toisilleen kappaleita korvakuulolta, mik\u00e4 sekin auttaa paitsi hahmottamaan oppimista my\u00f6s sis\u00e4ist\u00e4m\u00e4\u00e4n kappaleita eri tavoilla.<\/p>\n
Korvalta soittamisen taito on Vartion mielest\u00e4 yht\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 kuin nuotinlukutaito. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 se tarkoittaa, ”ett\u00e4 voi osallistua johonkin soitto- ja musisointitilanteeseen ilman, ett\u00e4 on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 koskaan sit\u00e4 nimenomasta kappaletta soittanu, — ett\u00e4 voi t\u00e4yspainosesti musisoida, veikei oo sit\u00e4 lappua. Vaikkei ois ikin\u00e4 kuullukkaa sit\u00e4 kappaletta, ett\u00e4 jos siit\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 jotenki perusperiaatteet, t\u00e4\u00e4 menee kolmee ja t\u00e4\u00e4 on duurissa, niinku mie t\u00e4t\u00e4 v\u00e4h\u00e4 aikaa kuuntelen ni mie voin t\u00e4h\u00e4n v\u00e4h\u00e4 jotaki soittaa.” (Vartio 2011.)<\/p>\n
\u201dOmasta p\u00e4\u00e4st\u00e4\u201d soittaminen on kansanomainen nimitys improvisoinnille ja muuntelulle. Kansanmuusikolle se tarkoittaa my\u00f6s perusasennetta soittamiseen ja muusikkouteen. ”Siihen pyrin my\u00f6s ett\u00e4 pystyis soittamaan tosta vaan jonkun kappaleen, joka ei oo mikk\u00e4\u00e4n olemassaoleva pelimannis\u00e4velm\u00e4, mutta vois olla”, Vartio lis\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Kysyin Joensuun Konservatorion kansanmusiikin opiskelijoilta, mit\u00e4 he ajattelevat kuulonvaraisen oppimisen tarkoittavan ja mik\u00e4 heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kyseess\u00e4 olevassa kurssissa. Ensisijaisesti he liittiv\u00e4t kuulonvaraisuuden ja improvisaation vanhaan musiikkiperinteeseen ja arkaaisuuteen. \u201dHaetaan sit\u00e4 l\u00e4hestymistapaa siihen vanhaan tapaan, ja perinteen jatkamista, ja miten sit\u00e4 on silloin aikoinaan tehty\u201d. Korvakuulolta oppiminen tarkoittaa heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n kappaleiden opettelemista yhdess\u00e4 soittamalla, kuuntelemalla ja j\u00e4ljittelem\u00e4ll\u00e4. Korvakuulolta opettelua harjoitetaan opinnoissa paitsi n\u00e4ill\u00e4 \u201dimprotunneilla\u201d, my\u00f6s omilla instrumentti- sek\u00e4 muilla ryhm\u00e4tunneilla.<\/p>\n
Korvalta soittamista opiskelijat pit\u00e4v\u00e4t t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 ja erityisesti korvaa ja kuunteluherkkyytt\u00e4 kehitt\u00e4v\u00e4n\u00e4. Korvakuulolta opettelun prosessista er\u00e4s opiskelija miettii: \u201dSe on oikeestaan ihan hienoo, ett\u00e4 ei oteta nuotteja sotkemaan mit\u00e4\u00e4n, vaan ihan vaan soitetaan biisi\u00e4 toiselle ihmiselle ja se toinen ihminen oppii sen siit\u00e4. Ja siihen, ku nuotteja tuijjottaa ni se aina ottaa siit\u00e4 soittamisesta tietyn jutun pois. Tai siihen fraseeraukseen ja soittamiseen ei voi oikeen keskitty\u00e4 niin hyvin, kun tuijottaa nuotteja. Ett\u00e4 sen ku oppii korvakulolta sen biisin ja sit\u00e4 soittaa siin\u00e4 ja keskittyy vaan soittamiseen, ni siit\u00e4 saa tietyll\u00e4 tavalla paljon enemm\u00e4n irti.\u201d<\/p>\n
Improvisaation opiskelijat kokevat paitsi hauskana, my\u00f6s omaa muusikkoutta kehitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 harjoitteluna. Tunneilta saa paitsi improvisaation apuv\u00e4lineit\u00e4 my\u00f6s rohkeutta soittaa luontevasti jameissa ja muissa improvisaatiotilanteissa. Esille nousi my\u00f6s monipuolisen muusikon ihanne: \u201dNo sellaista yleist\u00e4 varmuutta ja helppoutta. Ett\u00e4 jos sellainen improtilanne tulee eteen, niin se l\u00e4htee, eik\u00e4 tarvi ihmetell\u00e4 hirveesti. Sekin, ett\u00e4 osaa improta tyylinmukaisesti esimerkiksi jenkkaa niin, ett\u00e4 se oikeesti kuulostaa jenkalta. Se on mun mielest\u00e4 hyv\u00e4 ominaisuus, ett\u00e4 osais tyylinmukaisesti soittaa tietyntyylisi\u00e4 juttuja, jos tarvii. Jos sanotaan ett\u00e4 pit\u00e4\u00e4 tietyn tyylin sis\u00e4ll\u00e4 improta, niin se on tottakai vaikeampaa. Se ois hauska hallita sekin.\u201d<\/p>\n
Olen t\u00e4ss\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n esimerkin avulla esitt\u00e4nyt kansanmusiikkipedagogiikan l\u00e4ht\u00f6kohtia ja toimintaperiaatteita. Joensuun Konservatorion tapausesimerkiss\u00e4 korostuu tekem\u00e4ll\u00e4 oppimisen asenne. Tunneilla toteutuvat yhteistoiminnallinen ja kokemuksellinen oppiminen, joissa korostuvat kohtaaminen ja vuorovaikutus. Kuten opiskelija asian ilmaisee: \u201dT\u00e4\u00e4 on ollu aika t\u00e4mm\u00f6st\u00e4 soittopohjaista ja sellasta aika luovaa harjoittelua.\u201d Opettaja ei k\u00e4yt\u00e4 paljon aikaa pohdiskeluun ja keskusteluun, palaute on enemm\u00e4nkin lyhyesti kommentoivaa. Musisointia opitaan ja harjoitellaan yhdess\u00e4 soittamalla. Kokemuksen kautta opiskelijat alkavat hahmottaa omaa soittamistaan ja erottaa valintojen mahdollisuuksia sek\u00e4 vastuun merkityst\u00e4. Vuorovaikutukselliseksi oppimistilanteen tekee kaikkien yht\u00e4l\u00e4inen osallistuminen kokonaisuuden luomiseen ja hallintaan. Jokaisella on vapaus valita ja vastuu kannatella yhteist\u00e4 soittoa. Se, ett\u00e4 opettaja on mukana improvisaatioissa, luo tasavertaista muusikkosuhdetta opettajan ja opiskelijoiden v\u00e4lille. Salliva ja vapaa asenne n\u00e4kyy muun muassa siten, ettei virheit\u00e4 tai huonoja ratkaisuja lasketa, vaan niill\u00e4 on oma merkityksens\u00e4, ja ett\u00e4 kaikkia \u00e4\u00e4ni\u00e4 yhteissoitossa pidet\u00e4\u00e4n arvokkaana ja t\u00e4rke\u00e4n\u00e4. Jokainen soittaa kykyjens\u00e4 ja ajatuksensa mukaan. Muusikin luomisen prosessi vuorovaikutuksessa korostuu. Kaikki n\u00e4m\u00e4 ovat yleisemminkin kansanmusiikkipedagogiikan perusarvoja, jotka pohjautuvat perinteiseen kansanmusiikin muusikkokuvaan. Sen ihanteena on Heikki Laitisen sanoin \u201dluova, omasta musiikistaan vastaava persoonallinen muusikko, joka etsii sanottavansa perinteen ja nykyhetken ikuisesta j\u00e4nnitteest\u00e4.\u201d (Laitinen 2003, 345).<\/p>\n
Vuonna 1997 Heikki Laitinen pohti kansanmusiikin tulevaisuutta seuraavalla vuosituhannella. Kansanmusiikkipedagogian haasteiksi t\u00e4lle p\u00e4iv\u00e4lle Laitinen l\u00e4hett\u00e4\u00e4 kiperi\u00e4 kysymyksi\u00e4 siit\u00e4, miten hyvin se onnistuu l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n omaa erityislaatuaan loksahtamatta sittenkin vanhoihin vakiintuneisiin musiikinopetuksen kaavoihin tai sortumatta liian tiukkaan koulukunta-ajatteluun siit\u00e4, miten kansanmusiikkia tulisi opettaa. Erityisen haavoittuvaksi h\u00e4n n\u00e4kee t\u00e4ss\u00e4 \u201dopettajan ja oppilaan ulkopuolisista velvoitteista vapaan kohtaamisen, mestarin ja kis\u00e4llin hienoviritteisen suhteen\u201d s\u00e4ilymisen. Viel\u00e4 h\u00e4n heitt\u00e4\u00e4 ilmoille sen kysymyksen, onnistuuko kansanmusiikkipedagogiikka oppilaiden musiikkisuhteen syvent\u00e4misess\u00e4 ja elinik\u00e4iseen harrastamiseen ev\u00e4st\u00e4misess\u00e4. (Laitinen 2003, 341\u2013349.)<\/p>\n
T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 suomalaisessa musiikkikasvatuksessa menn\u00e4\u00e4n yleisen pedagogisen ajattelun mukana yh\u00e4 oppilaskeskeisempien tavoitteiden, arvioinnin ja menetelmien suuntaan. Musiikkiopisto-opetuksen p\u00e4\u00e4tavoitteeksi m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n nykyisin hyv\u00e4n musiikkisuhteen syntyminen ja edellytykset elinik\u00e4iseen harrastamiseen. Vasta sitten mainitaan valmiudet ammatillisiin opintoihin. Yleisen suuntauksen mukaan Suomen Musiikkioppilaitosten Liitto uudisti instrumenttiopetuksen tasosuoritusohjeita vuonna 2005. Uusissa ohjeissa ”t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n soittoinnostuksen her\u00e4tt\u00e4mist\u00e4 ja hyv\u00e4n musiikkisuhteen yll\u00e4pit\u00e4mist\u00e4”. (Lavaste 2009, 89.) Musiikkioppilaitoskent\u00e4lt\u00e4 kantautuvan viestin mukaan suorituskeskeisyydest\u00e4 ollaan menossa luovaa tuottamista kohti ja opetuksen ihanteissa korostuvat yh\u00e4 enemm\u00e4n vuorovaikutuksellisuus ja yhteis\u00f6llisyys. Ryhm\u00e4opetuksen merkitys on vahvistamassa paikkaansa instrumenttipedagogiikan rinnalla osittain pienentyvien resurssien, mutta my\u00f6s enenev\u00e4n kasvatuksellisen asenteen mukana. My\u00f6s opettajien paitsi musiikillinen my\u00f6s pedagoginen moniosaamisen ja laaja-alaisuuden tarve enenee. (Pohjanoro 2010, 61 \u2013 65.)<\/p>\n
Laitisen esitt\u00e4m\u00e4t haasteet osuivat naulan kantaan ja ne suuntautuvat meille t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n kansanmusiikkipedagogian opiskelijoille. Tekee mieli jatkaa kysymysten luetteloa. Miten itse m\u00e4\u00e4rittelemme kansanmusiikki-identiteettimme, mist\u00e4 aineksista se koostuu ja mik\u00e4 meist\u00e4 tekee kansanmusiikkipedagogeja? Kuinka olennaista sen m\u00e4\u00e4ritteleminen on ja miten merkitykselliseksi itse koemme kansanmusiikin tradition ja s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4n luonteen? Vaikuttaako kansanmuusikkoutemme ja onko sen tarpeen vaikuttaa omassa pedagogisessa toiminnassamme musiikkikasvatuksen kent\u00e4ll\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n ja huomenna? Itse ajattelen, ett\u00e4 toistuva kysymysten asettelu itselle ja kent\u00e4lle sek\u00e4 oman toiminnan ja keskustelun kautta vastaaminen on hedelm\u00e4llisemp\u00e4\u00e4 kuin vedenpit\u00e4v\u00e4t vastaukset ja m\u00e4\u00e4rittelyt. On kuitenkin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 oman toimintansa l\u00e4ht\u00f6kohtia ja laajempaa viitekehyst\u00e4, mik\u00e4 antaa n\u00e4k\u00f6aloja my\u00f6s kehittymiseen. Se, ett\u00e4 erikoistuu kansanmusiikin toimintaperiaatteisiin, antaa hyv\u00e4t valmiudet toimia hyvin monenlaisissa ty\u00f6teht\u00e4viss\u00e4. Nykyisin korostetaan laaja-alaisuutta, mutta yht\u00e4 lailla erikoistumista. Kansanmuusikon vahvuus on yleens\u00e4 siin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on jo l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti muusikkona hyvin laaja-alainen, hallitsee monia instrumentteja ja pystyy mukautumaan monipuolisesti erilaisiin rooleihin niin opettajana kuin musiikin tekij\u00e4n\u00e4. Pedagogisesti kansanmusiikin vahvuus on oppilasl\u00e4ht\u00f6inen ja vuorovaikutteinen tapa ty\u00f6skennell\u00e4 sek\u00e4 ryhm\u00e4opetuksen aktiivinen kytkeminen yksil\u00f6opetuksen rinnalle.<\/p>\n
Kansanmusiikissa ryhm\u00e4opetus on hyvin yleist\u00e4, instrumenttiopetustakin annetaan ryhm\u00e4opetuksena. Ryhm\u00e4opetuksessa korostuvat yhteismusisointi (yhteistoiminnallisuus) ja vuorovaikutus. Toki voidaan kyseenalaistaa yksil\u00f6llisen kehittymisen mahdollisuuksia instrumentin hallinnassa ja teknisess\u00e4 osaamisessa, jos opettajan huomio jakaantuu useammalle oppilaalle yht\u00e4 aikaa, oppilaat ovat eritasoisia ja ryhm\u00e4ss\u00e4 vallitsee kielteinen kilpailuasetelma. Mutta ryhm\u00e4opetuksessa painottuvat hieman erilaiset vahvuudet kuin puhtaasti solististen valmiuksien hiominen. Esitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni esimerkiss\u00e4 Joensuun Konservatoriosta tulevat hyvin esille ryhm\u00e4opetuksen toiminnalliset arvot. Yhteissoitossa opitaan kuuntelemaan herkemmin, kommunikoimaan, ottamaan vastuuta omasta soitosta, luottamaan omiin taitoihin ja uskaltamaan paitsi soittamaan toisten kuullen my\u00f6s tarjoamaan omia ideoita ja ajatuksia, osallistumaan. T\u00e4m\u00e4n kaltainen ryhm\u00e4opetus voisi hyvin vastata musiikkisuhteen syntymisen ja syvenemisen ja elinik\u00e4iseen harrastamiseen ohjaamisen haasteisiin.<\/p>\n
Emilia Kallonen 2011, Karelia-ammattikorkeakoulu.<\/p>\n
L\u00e4hteet<\/strong><\/p>\n Arpo, R. & Oesch, P. 2006. Kansanmusiikin ammattilaiset: taloudellinen tilanne ja toimintaymp\u00e4rist\u00f6 Tutkimusyksik\u00f6n julkaisuja N:o 30. Helsinki: Taiteen keskustoimikunta.<\/p>\n Kansanmusiikin Keskusliitto 1991. Kansanmusiikki 2000: Suomalaisen kansanmusiikkitoiminnan tavoiteohjelma. Helsinki: Kansanmusiikin Keskusliitto.<\/p>\n Laitinen, H. 2003 Iski sieluihin salama: kirjoituksia musiikista. Tolvanen, H. &Joutsenlahti, R-L. (toim.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.<\/p>\n Lavaste, A-E. 2009. Tuomarista tutkijaksi. Teoksessa. Hannula, K. & Rautio, T. (toim.) MusTaa valkoisella. Jyv\u00e4skyl\u00e4n ammattikorkeakoulun julkaisuja 103. Jyv\u00e4skyl\u00e4: Jyv\u00e4skyl\u00e4n ammattikorkeakoulu.<\/p>\n Pohjanoro, U. 2010. Soiton opiskelua joustavasti ja yhteis\u00f6llisesti. Musiikkioppilaitosten kehitysn\u00e4kymi\u00e4 rehtoreiden arvioimana. Musiikkialan toimintaymp\u00e4rist\u00f6t ja osaamistarve \u2013 Toive, osaraportti 6. Sibelius-Akatemian selvityksi\u00e4 ja raportteja 5\/2010. Helsinki: Sibelius-Akatemia.<\/p>\n Saha, H. 1996. Kansanmusiikin tyyli ja muuntelu. Kaustinen: Kansanmusiikki-instituutti.<\/p>\n Haastattelut:<\/strong><\/p>\n Kansanmusiikin opiskelijat Joensuun konservatorio musiikin perustutkinto. Haastattelu. 17.3.2011 Joensuu<\/p>\n Uutinen, K. 2011. Rytmimusiikin lehtori, kansanmusiikin perustutkinto, linjanjohtaja, Joensuun Konservatorio. S\u00e4hk\u00f6postihaastattelu. 14.2.2011.<\/p>\n Vartio, L. Tuntiopettaja, kansanmusiikin perustutkinto, Joensuun Konservatorio. Haastattelu, 8.2.2011 Joensuu.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kuuloaistin ja kuulonvaraisen oppimisen merkityst\u00e4 ei musiikin opetuksessa voi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomioitta, olipa kyse mist\u00e4 tahansa musiikin alasta. Kuulokuvan perusteella hahmotetaan soivasta musiikista seikkoja, joita on vaikea tai jopa mahdoton kirjoittaa yksiselitteisen tarkaksi nuottikuvaksi ja jotka kuitenkin ovat niit\u00e4 tekij\u00f6it\u00e4, jotka saavat musiikin el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Esimerkiksi fraseerauksen ja muut esitykseen ja tulkintaan liittyv\u00e4t persoonalliset ja tyylinmukaiset tekij\u00e4t […]<\/p>\n","protected":false},"author":41,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_relevanssi_hide_post":"","_relevanssi_hide_content":"","_relevanssi_pin_for_all":"","_relevanssi_pin_keywords":"","_relevanssi_unpin_keywords":"","_relevanssi_related_keywords":"","_relevanssi_related_include_ids":"","_relevanssi_related_exclude_ids":"","_relevanssi_related_no_append":"","_relevanssi_related_not_related":"","_relevanssi_related_posts":"","_relevanssi_noindex_reason":"","footnotes":""},"categories":[6,7],"tags":[50,14,298,404],"class_list":["post-76","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-opetusmenetelmat","category-oppilatos-ja-opetussuunnitelma","tag-improvisaatio","tag-kansanmusiikki","tag-korvakuulosoittaminen","tag-pedagogiikka"],"acf":false,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/76","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/users\/41"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=76"}],"version-history":[{"count":9,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/76\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2203,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/76\/revisions\/2203"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=76"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=76"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=76"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}