Intonaatio, eli s\u00e4velkorkeuden vaihtelu, on musisoimisessa ja etenkin yhteissoitossa keskeinen asia. S\u00e4velpuhtauden ja hyv\u00e4n intonaation saavuttamiseen vaaditaan niin korvan kuin soittotekniikankin harjaantumista. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 etenkin varhaisessa soitinopetuksessa t\u00e4m\u00e4 aihe kierret\u00e4\u00e4n puhallinsoitinten kohdalla l\u00e4hes kokonaan, vaikka sen opettaminen alusta alkaen saattaisi olla hyvinkin hy\u00f6dyllist\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 artikkelissa kokoamme intonaation p\u00e4\u00e4kohtia sek\u00e4 niksej\u00e4 ja vinkkej\u00e4 siit\u00e4,<\/b> miten sit\u00e4 voi opettaa huilun- ja klarinetinsoiton oppilaille.<\/p>\n
Intonaation opettaminen<\/b><\/p>\n
S\u00e4velpuhtauden kuulon kehitt\u00e4minen saattaa tuntua soitinopettajalle hyvinkin haastavalta. Pitk\u00e4lti t\u00e4h\u00e4n varmasti vaikuttaa se, mit\u00e4 oppilas jo ennalta osaa. Jos oppilaalla on relatiivinen s\u00e4velkorva, h\u00e4nell\u00e4 on parhaimmat mahdollisuudet oppia soittamaan puhtaasti, sill\u00e4 h\u00e4n kuulee ep\u00e4puhtaudet. Onneksi relatiivista s\u00e4velkorvaa voi harjoituttaa. Peterson Electro-Musical Products -nettisivulla todetaan, ett\u00e4 oppilas kykenee mit\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isemmin soittamaan puhtaasti, jos osaa my\u00f6s laulaa puhtaasti. T\u00e4m\u00e4 saattaa pit\u00e4\u00e4 paikkansa, mutta erityisesti nuoremmassa i\u00e4ss\u00e4 \u00e4\u00e4nenhallinta on viel\u00e4 kehitysvaiheessa eik\u00e4 lapselle ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mahdollista laulaa oikeata \u00e4\u00e4nt\u00e4, vaikka kuulisikin eron.<\/p>\n
Tavallaan intonaation kuuleminen kuitenkin vaatii relatiivista s\u00e4velkorvaa, sill\u00e4 ep\u00e4puhtaus voidaan toisaalta my\u00f6s m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 mikrointervalleina. Jos kykenee kuulemaan ep\u00e4puhtautta, on seuraava askel se, ett\u00e4 oppii kuulemaan, mihin suuntaan \u00e4\u00e4nt\u00e4 pit\u00e4\u00e4 muuttaa, eli onko se korkeampi vai matalampi kuin \u00e4\u00e4ni, johon se suhteutetaan. (Peterson Electro-Musical Products, Inc. Band & Orchestra Improving Intonation Part 2. 2013.)<\/p>\n
Viritt\u00e4misen opettaminen on hyvin t\u00e4rke\u00e4 osa soitonopetusta ja se liittyy my\u00f6s intonaation opetukseen. Vaikka oppilaalla pit\u00e4isi olla jo hyv\u00e4 ansatsi, ett\u00e4 h\u00e4n kykenee viritt\u00e4m\u00e4\u00e4n, kuuloharjoituksilla voi aloittaa jo alkuvaiheessa. Mielest\u00e4mme t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on,<\/b> ett\u00e4 opettaja rohkaisee oppilaita soittamaan rohkeasti viritt\u00e4ess\u00e4, sill\u00e4 \u00e4\u00e4nenlaatu ja \u00e4\u00e4nenkorkeus vaihtelevat puhalluksen mukaan. Jos oppilas kykenee laulamaan \u00e4\u00e4ni\u00e4 joita kuulee puhtaana, saattaa olla avuksi ett\u00e4 pyyt\u00e4\u00e4 oppilasta laulamaan ennen kuin soittaa. Usein oppilas saattaa kokea virityksen helpommaksi, jos vertaa samanlaisia soittimia. T\u00e4ll\u00f6in \u00e4\u00e4nen s\u00e4vy ja v\u00e4ri ovat l\u00e4hekk\u00e4impi\u00e4 ja v\u00e4r\u00e4htely\u00e4 on helpompi kuulla. Mielest\u00e4mme kannattaa kysy\u00e4 aina oppilaalta, mit\u00e4 h\u00e4n \u201darvaa\u201d, mihin suuntaan virityst\u00e4 pit\u00e4isi muuttaa, jotta soitin on vireess\u00e4. Kokeilu on alkuvaiheessa my\u00f6s sallittua, ett\u00e4 esimerkiksi oppilas arvaa soittimen olevan liian korkealla, joten h\u00e4n vet\u00e4\u00e4 putkea auki. Kun \u00e4\u00e4ni sitten on reilusti matalampi, h\u00e4n kokeilee eri suuntaan. Viritt\u00e4\u00e4 kannattaa my\u00f6s aina useammalla \u00e4\u00e4nell\u00e4, soitinkohtaisten sis\u00e4isen intonaatioongelmien vuoksi.<\/p>\n
Tavallisten s\u00e4veltapailuharjoitusten kautta voi helposti l\u00e4hesty\u00e4 intonaatiokuulo-harjoituksia. Oppilaan pit\u00e4\u00e4 oppia kuulemaan, kumpi \u00e4\u00e4ni on korkeampi ja matalampi. Sen voi aloittaa suuremmasta intervallista kuten esim. terssist\u00e4, pienent\u00e4en t\u00e4t\u00e4 intervallia kunnes saapuu mikrointervalleihin.<\/p>\n
Oma kokemus on n\u00e4ytt\u00e4nyt,<\/b> ett\u00e4 automaattisesti oppii muuttamaan \u00e4\u00e4ni\u00e4 oikeaan suuntaan, kun vain kuulee niiden ep\u00e4puhtauden. Ep\u00e4puhtauden kuulemiseen voi auttaa my\u00f6s se, ett\u00e4 oppilaalle selitt\u00e4\u00e4 kuulokuvana frekvenssien v\u00e4r\u00e4htely\u00e4. Mit\u00e4 l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 \u00e4\u00e4net ovat toisiaan, sit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n h\u00e4iritsev\u00e4\u00e4 v\u00e4r\u00e4htely\u00e4 kuuluu, mutta jos he ovat suhteessa huonossa vireess\u00e4, v\u00e4r\u00e4htely muuttuu nopeammaksi ja h\u00e4iritsev\u00e4mm\u00e4ksi. Jos oppilaan annetaan soittaa ep\u00e4puhtaasti, t\u00e4m\u00e4 tottuu t\u00e4h\u00e4n \u201dv\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n\u201d intonaatioon ja pahimassa tapauksessa ei kykene kuulemaan s\u00e4velpuhtautta lainkaan.<\/p>\n
Puhtaan soiton kuuleminen varmasti vaikuttaa my\u00f6s s\u00e4velkorvan kehittymiseen, joten kannattaa innostaa oppilaita kuuntelemaan hyvien soittajien \u00e4\u00e4nityksi\u00e4 ja konsertteja.<\/p>\n
Jotta oppii muuttamaan ansatsia ja soittotapaa intonaation vaatimalla tavalla, kannattaa tehd\u00e4 glissando-harjoituksia esim. ansatsin kautta. My\u00f6s vibraaton opetteleminen on hy\u00f6dyllist\u00e4, sill\u00e4 siin\u00e4 huomaa, mill\u00e4 tavalla puhallus ja ansatsi vaikuttavat \u00e4\u00e4nenkorkeuteen.<\/p>\n
Puupuhallinten haasteita intonaatiossa<\/b><\/p>\n
Jo puhaltajien koulutuksessa on tekij\u00f6it\u00e4, jotka vaikeuttavat intonaation hahmottamista ja hallintaa. Kun jouset alusta asti joutuvat tuottamaan s\u00e4velkorkeudet aktiivisesti kuunnellen, aloittelevat puhaltajat saavat soittimensa mukana likim\u00e4\u00e4r\u00e4isen asteikon, joka varsinkin kehityksen alussa on vaikeasti hallittavissa. T\u00e4ll\u00f6in korva helposti tottuu instrumentin virheisiin, ja kun soittimen rakenteesta johtuvat ep\u00e4puhtaat \u00e4\u00e4net ovat usein s\u00e4vylt\u00e4\u00e4n poikkeavia, v\u00e4ri ja korkeus saattavat soittajalta sekoittua.<\/b> (Intonaatio. Puhaltajien erityisongelmia 2013.)<\/p>\n
Vaikka puupuhaltimilla eri \u00e4\u00e4ni\u00e4 tuotetaan eri sormituksilla, \u00e4\u00e4nenkorkeuteen vaikuttavat lis\u00e4ksi monet eri asiat. Seuraavaksi listasimme viisi t\u00e4rkeint\u00e4 vaikuttajaa,<\/b> jotka tulee tiedostaa ja huomioida soitossa, jotta s\u00e4velpuhtautta pystyy parantamaan.<\/p>\n
1.\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 <\/b>L\u00e4mp\u00f6tila<\/b><\/p>\n
Soittimen l\u00e4mp\u00f6tila vaikuttaa s\u00e4velkorkeuteen. Kylm\u00e4 huilu tai klarinetti soi korkeampana kuin l\u00e4mmin. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 kannattaa soitinta aina l\u00e4mmitell\u00e4 ennen viritt\u00e4mist\u00e4, sill\u00e4 muuten viritys laskee soiton aikana. Jos t\u00e4m\u00e4n tiedostaa, helpottuu viritt\u00e4minen ja virityksen s\u00e4ilytt\u00e4minen erityisesti kylmiss\u00e4 esiintymispaikoissa kuten esim. kirkossa tai ulkona. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi my\u00f6s ilmankosteus vaikuttaa soittimeen. Esimerkiksi huilun suuosassa oleva korkki voi soittamatta ollessaan pitk\u00e4n ajan kuluessa kuivua ja kutistua, jolloin vire my\u00f6s heilahtaa niin sanotusta normaalista vireest\u00e4. (Intonaatio. Eri puhaltimet 2013.)<\/p>\n
Oppilaita kannattaa aina pyyt\u00e4\u00e4 soittamaan pitki\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u00e4 tai puhaltelemaan soittimeen ennen varsinaista soittoa, jotta siit\u00e4 tulee rutiini eik\u00e4 j\u00e4\u00e4 unohduksiin.<\/p>\n
2.\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 <\/b>Putki<\/b><\/p>\n
Mit\u00e4 pidempi tai suurempi soitin, sit\u00e4 matalampi \u00e4\u00e4ni.
\nT\u00e4m\u00e4 helppo muistis\u00e4\u00e4nt\u00f6 auttaa jo pieni\u00e4 oppilaita ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, miksi soittimen putkea pit\u00e4\u00e4 \u201davata\u201d tai \u201dsulkea\u201d viritt\u00e4ess\u00e4.<\/p>\n
3.\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 <\/b>Soitin<\/b><\/p>\n
Jokainen soitin on erilainen, sill\u00e4 vaikka valmistettu koneilla, minimalistiset erot puun tai metallin koostumuksessa vaikuttavat sointuun ja \u00e4\u00e4neen. Oman soittimen haasteet kannattaa siis tuntea hyvin. Ep\u00e4puhtaiden \u00e4\u00e4nien selvitt\u00e4minen onnistuu helposti viritysmittarin avulla, esimerkiksi hitaasti asteikkoa soittaen.<\/p>\n
Yleisesti huilussa ja klarinetissa on kuitenkin tiettyj\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u00e4 , jotka ovat \u201dvaarallisia\u201d ja j\u00e4\u00e4v\u00e4t helposti ep\u00e4puhtaiksi. Jos n\u00e4ihin \u00e4\u00e4niin on olemassa vaihtoehtoisia sormituksia, kannattaa tutustuttaa oppilasta niihin, jotta mahdollisimman aikaisin oppii itse valitsemaan tarvittaessa sopivan sormituksen. T\u00e4ss\u00e4 huilun ja klarinetin t\u00e4rkeimm\u00e4t \u201dvaara-\u00e4\u00e4net\u201d:<\/p>\n
–\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 huilu: \u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 cis\u00b2 ja<\/sup> \u00b3 usein korkeita, d\u00b3, d\u00b2, dis\u00b2, e\u00b2 ja fis\u00b2 ja 3<\/sup> usein matalia<\/p>\n –\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 klarinetti :\u00a0\u00a0\u00a0 f ,e ja h1<\/sup>-e\u00b2 usein korkeita, f1 <\/sup>\u2013 b1<\/sup> ja c\u00b3 usein matalia<\/p>\n (Beeman, S.Flute, Beeman, S.Clarinet. N.d.)<\/p>\n <\/p>\n 4.\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 <\/b>Ilmank\u00e4ytt\u00f6<\/b><\/p>\n Puhallinsoittimissa ilmank\u00e4ytt\u00f6 on \u00e4\u00e4nen tuottamisen p\u00e4\u00e4kohta. Ilman hyv\u00e4\u00e4 hengitys- ja puhallustekniikkaa, soittamiseen tulee haasteita ja \u00e4\u00e4nenlaatua on vaikea parantaa. Puhallusnopeutta muuttamalla saadaan aikaan erilaisia s\u00e4vyj\u00e4, nyansseja ja s\u00e4velkorkeuksia. My\u00f6s eri dynamiikkoja saavutetaan ilmavirran nopeuden ja laajuuden kautta. T\u00e4h\u00e4n liittyen on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tiedostaa ett\u00e4 huilussa voimakas ilmavirta nostaa ja heikko ilmavirta laskee, kun taas klarinetissa voimakas ilmavirta laskee ja heikko ilmavirta nostaa.<\/p>\n Pitkien tasaisten \u00e4\u00e4nien soittaminen ja tasaiden crescendojen ja diminuendojen tuottaminen auttaa oppilaita hallitsemaan puhallustekniikkaa paremmin. T\u00e4ss\u00e4kin teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 voi ottaa viritysmittarin avuksi, jotta oppilas oppii huomaamaan \u00e4\u00e4nenkorkeusvaihteluja.<\/p>\n 5.\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 <\/b>Ansatsi<\/b><\/p>\n Tavallisin tapa suhtauttaa \u00e4\u00e4net toisiinsa ja korjata \u00e4\u00e4nen ep\u00e4puhtautta on ansatsi. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 hyv\u00e4n ansatsin opettaminen oppilaalle on t\u00e4rke\u00e4 ja yksi ensimm\u00e4isist\u00e4 askeleista kohti s\u00e4velpuhtautta.<\/p>\n Huilussa erityisesti huulien asento vaikuttaa intonaatioon, sill\u00e4 matalalla yl\u00e4huuli ohjaa ilmaa alemmas ja ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 alahuuli ohjaa ilmaa hieman ylemm\u00e4ksi. Klarinetissa taas huulien puristusvoima suukappaleen ymp\u00e4rill\u00e4, leuan asento, ja ruokolehden v\u00e4r\u00e4htelev\u00e4n osan pituus vaikuttavat.<\/p>\n Huilulla pystyy ansatsia harjoittelemaan parhaiten oktaavihypyill\u00e4 tai samaa \u00e4\u00e4nt\u00e4 soittaen per\u00e4kk\u00e4in flasoletti- ja tavallisella sormituksella. Klarinetilla taas duodesimihypyt ovat t\u00e4rkein harjoitus ja \u201dglissando\u201d yhdell\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4, jossa ansatsia vuoronper\u00e4\u00e4n kiristet\u00e4\u00e4n ja l\u00f6ysytet\u00e4\u00e4n, niin ett\u00e4 \u00e4\u00e4ni huojuu jopa s\u00e4velaskeleen verran.<\/p>\n Yhteissoitto <\/b><\/p>\n Yhteissoitossa on edell\u00e4 mainittujen haasteiden lis\u00e4ksi viel\u00e4 muita asioita,<\/b> joita tulee huomioida. Riippuen yhtyeest\u00e4 on hyv\u00e4 tiedostaa, mitk\u00e4 soittimet perustuvat mihinkin vire-j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n. Piano on viritetty tasavireiseksi kun taas jousisoittimet k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t luonnonvirityst\u00e4. N\u00e4m\u00e4 kaksi j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 toteuttavat eri skaalaa, joten puupuhaltajana joutuu eri haasteiden eteen soittaessaan pianon kanssa kuin jousien kanssa. Opettajan on hyv\u00e4 tiedostaa t\u00e4m\u00e4 opetuksessaan ja alusta alkaen v\u00e4litt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tieto oppilailleen yhteismusisointiharjoituksissa.<\/p>\n Historiallisesti on hyv\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 ett\u00e4 1950-luvulla a:n viritys nousi 438 hertsist\u00e4 442:een. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 vanhaa musiikkia viel\u00e4kin soitetaan matalampi-vireisill\u00e4 soittimilla, vaikka Suomessa nyky\u00e4\u00e4n virallinen \u201dkonsertti a\u201d on viritetty 442 hertsiin. (Intonaatio. Huilu 2013.)<\/p>\n Orkesterissa tai yhtyeiss\u00e4 eri instrumenteille jaettujen \u00e4\u00e4nten muodostaessa soinnun, on hyv\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 soinnun \u00e4\u00e4nt\u00e4 soittaa. Soinnun \u00e4\u00e4net kevennet\u00e4\u00e4n yl\u00e4s\u00e4velten m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4 oikean balanssin saavuttamiseksi: muutama esimerkki ovat suuren terssin laskeminen ja pienen terssin sek\u00e4 kvintin nostaminen.<\/p>\n Yhtyeess\u00e4 on yleens\u00e4 my\u00f6s \u201dluottohenkil\u00f6\u201d, joka ei muuta omaa \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n, vaan muitten soittajien tulee suhteuttaa omia \u00e4\u00e4ni\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n soittajan \u00e4\u00e4neen. T\u00e4st\u00e4 kannattaa sopia, jos se ei ole itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4. Soinnun pohja-\u00e4\u00e4nt\u00e4 ei kannata l\u00e4hte\u00e4 muuttamaan ja my\u00f6s soittaessa oktaaveissa, alin \u00e4\u00e4ni on m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4. Periaatteessa alemman \u00e4\u00e4nen soittaminen kovempaa varmasti helpottaa yhteissoiton.<\/p>\n Kappaleiden perusteella pit\u00e4\u00e4 aina tarkistaa loppusoinnut ja \u00e4\u00e4net, jotka tulevat erityisesti esille. Ei kuitenkaan kannata koskaan pel\u00e4t\u00e4 intonaatio-ongelmia, sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4 ovat alkuvaiheessa ihan tavallisia. Mit\u00e4 kehittyneempi on soitossa ja mit\u00e4 tottuneempi soittokavereihin, sit\u00e4 helpommaksi puhtauden saavuttaminen tulee.<\/p>\n Kirjoittajat: Katri Laakso ja Hanne Lappalainen 2014, Savonia-ammattikorkeakoulu. <\/b><\/p>\n <\/p>\n L\u00e4hteet:<\/b><\/p>\n Beeman, S. N.d. A Woodwind Player\u2019s Guide to Playing in Tune. Viitattu 8.10.2013. http:\/\/woodwindintonation.net\/Woodwind_Intonation\/Home.html<\/a><\/p>\n Intonaatio. Eri puhaltimet. 2013. Sibelius-Akatemia. Viitattu 8.10.2013<\/p>\n Intonaatio. Huilu. 2013. Sibelius-Akatemia. Viitattu 8.10.2013. http:\/\/www2.siba.fi\/intonaatio\/index.php?id=12&la=fi<\/a><\/p>\n Intonaatio. Puhaltajien erityisongelmia. 2013. Sibelius-Akatemia. Viitattu 8.10.2013. http:\/\/www2.siba.fi\/intonaatio\/index.php?id=4&la=fi<\/a><\/p>\n
\nHengityksess\u00e4 ja puhalluksessa tulee lihasten olla rennot mutta aktiiviset. Hengitystorven ja suuontelon tulee olla mahdollisimman avoin, jottei est\u00e4 ilman kulkua. Kun puhallukseen l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sopivan \u201dtuen\u201d, \u00e4\u00e4ni tulee t\u00e4ytel\u00e4isemm\u00e4ksi eik\u00e4 j\u00e4\u00e4 hennoksi. Tuen l\u00f6yt\u00e4miseksi on hyvin erilaisia mielikuvia, joihin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei kuitenkaan keskityt\u00e4 sen enemp\u00e4\u00e4. Kun hengitys ja puhallus sujuu rennosti ja hallitusti, tuki l\u00f6ytyy melkein itsest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n