![\"Kuva_Rasmuksen_artikkeliin\"](\"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-content\/blogs.dir\/11\/files\/2014\/05\/Kuva_Rasmuksen_artikkeliin-300x200.jpg\")
Asteikkovaihtoehtojen loputtoman suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 voi turhauttaa ja vaikeuttaa jazzimprovisaation opiskelua. Pentatonisella asteikolla on mahdollista onnistua improvisoinnissa jo ensimm\u00e4isell\u00e4 soittotunnilla.<\/p>\nAsteikkovaihtoehtojen loputtoman suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 voi turhauttaa ja vaikeuttaa jazzimprovisaation opiskelua. Pentatonisella asteikolla on mahdollista onnistua improvisoinnissa jo ensimm\u00e4isell\u00e4 soittotunnilla.<\/p>\n
Keskustellessani kitaraoppilaideni kanssa improvisoinnin harjoittelutavoista, p\u00e4\u00e4dymme toistuvasti, jossakin keskustelun vaiheessa, puhumaan jazzmusiikista. Saman keskustelun yhteydess\u00e4 on my\u00f6s usein tarpeen esitell\u00e4 jokin esimerkki tai harjoitus, mik\u00e4 vastaisi my\u00f6s oppilaan k\u00e4sityst\u00e4 jazzmusiikista. Toisin sanoen tarvitaan jokin asiakehys, mik\u00e4 kiteytt\u00e4isi jotain olennaista sek\u00e4 jazzharmoniasta ett\u00e4 melodiasta. Koska jazzmusiikki on k\u00e4sitteen\u00e4 hyvin laaja ja sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 lukuisia haastavia elementtej\u00e4, sen puristaminen pienoiskokoon on vaikeaa ja tavallisesti my\u00f6s tarpeetonta. Kuitenkin opetustilanteessa ensikosketuksen saaminen jazzin soittamiseen olisi hyv\u00e4 olla sellainen, mik\u00e4 ei heti lannistaisi vaikeudellaan, vaan motivoisi jatkamaan sen tutkimista ja kannustaisi harjoittelemaan.<\/p>\n
Improvisaatio on k\u00e4site, mik\u00e4 hyvin vahvasti yhdistet\u00e4\u00e4n jatsiin, eik\u00e4 syytt\u00e4, onhan jazz nimenomaan hyvin suurelta osin improvisoitua musiikkia. Improvisaatio on jotain taianomaista, mik\u00e4 kietoo oppilaat helposti pauloihinsa, oli musiikin tyylilaji sitten jazz tai jokin muu. Mutta kuinka improvisointia, siis jotain hetkess\u00e4 syntyv\u00e4\u00e4, subjektiivista, aikaan ja ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4 sidoksissa olevaa ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n voidaan opettaa? Suomalaisen rytmimusiikkikoulutuksessa poikkeuksellisen pitk\u00e4n uran tehnyt pedagogi Kaj Backlund kertoo t\u00e4m\u00e4n kysymyksen esiintyneen hyvin usein varsinkin 70-luvun lopussa, h\u00e4nen oltuaan mukana Pop\/Jazz- konservatorion perustamisessa Helsinkiin. Backlund vastaa Selvis -lehden artikkelissa (Nissil\u00e4 2009) seuraavasti: \u201dEi improvisointia sin\u00e4ns\u00e4 pystyk\u00e4\u00e4n opettamaan, mutta v\u00e4lineit\u00e4 pystyy \u2013 soittimen hallintaa ja musiikin rakenteita\u201d.<\/i><\/p>\n
Pelkist\u00e4en todettuna, jazzkappaleen esitt\u00e4minen on varsin k\u00e4sikirjoitettu tapahtuma: kappaleen melodia soitetaan soinnuilla harmonisoituna, mink\u00e4 j\u00e4lkeen soittajat yksitellen improvisoivat kappaleen sointukierron p\u00e4\u00e4lle (Tabell 2005, 13). Toisin sanoen t\u00e4llainen improvisaatio on lujasti sidoksissa sen taustalla olevaan harmoniaan, siis sointuihin. Improvisaatiossa k\u00e4ytettyjen asteikoiden p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 on edet\u00e4 soinnusta toiseen tasaisesti, jotta saavutettaisiin selke\u00e4 j\u00e4nnitteen ja purkauksen v\u00e4linen tasapaino (Backlund 2002, 40). On siis tarpeen yritt\u00e4\u00e4 muodostaa jonkinlainen musiikillinen j\u00e4nnite omassa improvisaatiossaan, mik\u00e4 mielell\u00e4\u00e4n my\u00f6s purkaantuisi oikeassa paikassa. Kokemukseni mukaan t\u00e4m\u00e4 on se asia, mink\u00e4 hallitseminen tuntuu kiinnostavan oppilaita.<\/p>\n
Jazzmusiikin harmoniassa esiintyy eritt\u00e4in usein sointujen liike toiselta asteelta viidennelle asteelle, II-V, mik\u00e4 puhekieless\u00e4 tuttavallisemmin tunnetaan kadenssina nimelt\u00e4\u00e4n \u201dkakkosviitonen\u201d. T\u00e4m\u00e4n kadenssin toisella asteella on tavallisesti molliseptimisointu ja viidennell\u00e4 asteella dominanttiseptimisointu, joka purkaantuu ensimm\u00e4isen asteen perusduurisoinnulle, joita ovat maj7- ja 6-soinnut. N\u00e4ist\u00e4 soinnuista viides aste, liikkuessaan ensimm\u00e4iselle asteelle, sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kaikkein suurimman purkaustarpeen, eli juuri siin\u00e4 kohtaa purkausta edelt\u00e4\u00e4 voimakas j\u00e4nnite. C-duurissa edell\u00e4 mainitut soinnut ovat Dm7- G7- C6 (tai Cmaj7).<\/p>\n
Jazzharmoniassa on hyvin tavallista lis\u00e4t\u00e4 ja muuntaa erityisesti viidennen asteen dominanttisoinnun \u00e4\u00e4ni\u00e4. N\u00e4in tehdess\u00e4 asteikkovalikoimamme improvisaation toteuttamiseksi viidennen asteen soinnun kohdalla kasvaa suuresti. Soinnun s\u00e4velien muuntelusta riippuen soinnun l\u00e4heisimmiksi improvisaatioasteikoiksi valikoituvat useat asteikot. Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n viidennen asteen dominanttisoinnulle on valittavissa miksolyydisen lis\u00e4ksi kymmenkunta erilaista asteikkoa symmetrisist\u00e4 asteikoista ja jazzmollin moodeista, sek\u00e4 harmonisen mollin ja harmonisen duurin moodeista. Huomaamme, ett\u00e4 jo ennen Jazzimprovisoinnin aloittamista k\u00e4rsimme tuskastuttavasta asteikko\u00e4hkyst\u00e4, mink\u00e4 sel\u00e4tt\u00e4miseksi tarvitaan keinoja asioiden j\u00e4sent\u00e4miseksi ja niit\u00e4h\u00e4n harvoin soittotaipaleensa alkupuolella olevilla oppilailla viel\u00e4 on k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n
Omassa opetusty\u00f6ss\u00e4 ja harjoittelussa on ollut havaittavissa, ett\u00e4 asteikkovaihtoehtojen loputtoman suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 voi turhauttaa ja vaikeuttaa jazzimprovisaation opiskelua. My\u00f6s Ari Poutiainen (2013, 295), artikkelissaan Jazz syntyy soittamalla – K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ideoita rytmimusiikin ja improvisaation opiskeluun, osoittaa ongelmakohtia liikaa asteikkoihin perustuvasta improvisaatio-opetuksesta: laskutavasta riippuen, moderni jazzimprovisointi edellytt\u00e4\u00e4 v\u00e4hint\u00e4\u00e4n useiden kymmenien tai jopa yli sadan erilaisen asteikon sujuvaa hallintaa.<\/i><\/p>\n
Hyvin yleisesti improvisoinnin opettamisessa etsit\u00e4\u00e4n kullekin sointuasteelle ja soinnulle sopiva asteikko, jonka puitteissa oletettu improvisointi sitten tapahtuu. Meid\u00e4n Duuri-s\u00e4vellajimme II-V-I \u2013esimerkiss\u00e4mme l\u00e4heisimm\u00e4t asteikkovalinnat olisivat seuraavanlaiset: Doorinen (II), Miksolyydinen (V) ja Jooninen (I). Mutta jo t\u00e4ss\u00e4 kohtaa huomataan, ett\u00e4 oppilaan pit\u00e4\u00e4 hallita suhteellisen hyvin musiikin teoreettisia k\u00e4sitteit\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseen edes, ett\u00e4 mist\u00e4 ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 on kysymys. Ent\u00e4s k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n osaaminen? Oppilaan pit\u00e4isi pysty\u00e4 hahmottamaan n\u00e4m\u00e4 kaikki kolme asteikkoa C-duurin moodeiksi ja sen j\u00e4lkeen harjoittelemaan ne omalla soittimellaan mahdollisimman kattavasti. T\u00e4m\u00e4 on motivoituneellekin pitk\u00e4kestoinenkin urakka.<\/p>\n
Toisin sanoen, jos pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n asteikon osaaminen omalla soittimella on kovan ty\u00f6n takana, niin kuinka voisi kuvitella vapautuvansa luomaan hetkess\u00e4 musiikkia tyhj\u00e4st\u00e4, ilman sit\u00e4 h\u00e4iritsevi\u00e4 teknisi\u00e4 puutteita. Kuinka siis toteuttaa improvisaatiokokeilu niin, ett\u00e4 oppilaallakin olisi mahdollista osallistua siihen jo ensivaiheissa, suhteellisen v\u00e4h\u00e4isill\u00e4 tekniikkavaatimuksilla?<\/p>\n
Rytmimusiikin vahva blues-perint\u00f6 on tehnyt improvisoinnista s\u00e4hk\u00f6kitaristeille hyvin luonteenomaista toimintaa ja siihen ryhdyt\u00e4\u00e4nkin verraten rohkeasti. Sama perinne on vaikuttanut my\u00f6s siihen, ett\u00e4 kitaristien perusoppimateriaaleihin kuuluu l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti blues-asteikon osaaminen\u00a0 ja alkuvaiheessa, viel\u00e4 pelkistetymmin, mollipentatonisen asteikon yhden sormituksen hallitseminen. (Kuva 1.)<\/p>\n Pentatoninen asteikko muodostuu viidest\u00e4 s\u00e4velest\u00e4, kuten nimikin siihen viittaa. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 mik\u00e4 tahansa viisis\u00e4velinen asteikko voi olla pentatoninen, mutta jazzmusiikkiin on vakiintunut mollipentatoninen asteikko ja sen 2. moodi, duuripentatoninen asteikko (Kuva 2). Pentatoniset asteikot ovat suosittuja niiden selke\u00e4n rakenteen ja liikuteltavuutensa takia. (Backlund 2002, 42; Tabell 2005, 74.)<\/p>\n Pentatonisesta asteikosta puuttuvat kaikki puolis\u00e4velaskeleet, joten voimakasta j\u00e4nnitett\u00e4 ei synny pentatonisen asteikon \u00e4\u00e4nten v\u00e4lill\u00e4, mutta pohjas\u00e4velen valinnalla voidaan pentatonisen asteikon j\u00e4nnitteeseen vaikuttaa suuresti. Valitusta pohjas\u00e4velest\u00e4 riippuen pentatonisen asteikon s\u00e4velten aktiivisuus voi vaihdella suuresti stabiilista hyvin aktiiviseen, purkausta kaipaavaan tehoon. Juuri pohjas\u00e4velt\u00e4 vaihtamalla on mahdollista huomata, ett\u00e4 yhdelle soinnulle on soitettavissa useita eri duuri- ja mollipentatonisia asteikoita. Esimerkiksi n\u00e4in:<\/p>\n – C-perusduurisoinnut (C, Cmaj7, C6):\u00a0C, D ja G \u2013duuripentatoniset asteikot.<\/p>\n – C-molliseptimisoinnut (Cm7):\u00a0C, D ja G-mollipentatoniset asteikot.<\/p>\n – C-dominanttiseptimisoinnut (C7):\u00a0C ja F#- duuripentatoniset asteikot.<\/p>\n Kaikki edell\u00e4 mainitut asteikot on mahdollista nimet\u00e4 my\u00f6s rinnakkaisen s\u00e4vellajinsa mukaan. C-duuripentatoninen voidaan ajatella A-mollipentatoniseksi ja p\u00e4invastoin. Se kumpaa s\u00e4vellajia haluaa loppujen lopuksi ajatella, duuria vai mollia, riippuu siit\u00e4, kumman pentatonisen asteikon miettiminen on soittajalle tutumpaa ja luontevampaa (Backlund 2002, 42-43). \u00a0Er\u00e4s hyv\u00e4 tapa on ajatella mollisoinnulle mollia ja duurisoinnulle duuria. Sen sijaan esimerkeiss\u00e4 esiintyv\u00e4t asteikot on kaikki muutettu mollipentatonisiksi, jotta vaihtuva nimitys samalle sormitukselle ei vaikeuttaisi asian ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n Kun vertaamme A-mollipentatonista asteikkoa kadenssimme Dm7- G7- C6 sointuihin, huomaamme sen sopivan niihin suhteellisen vaivattomasti ja tasapainoisesti, mutta tarpeellista j\u00e4nnitett\u00e4 ei synny (kuva 3).<\/p>\n Edell\u00e4 esitetty esimerkki ei viel\u00e4 ole riitt\u00e4v\u00e4 vaikka se onkin jo helpposoittoinen ja t\u00e4ysin toteutettavissa vasta-alkajankin. Se ei viel\u00e4 t\u00e4yt\u00e4 tarpeitamme j\u00e4nnityksen luojana ja sen purkajana. A-mollipentatoninen asteikko etenee muuttumattomana soinnusta toiseen, jolloin vaarana on tyls\u00e4hk\u00f6, itse\u00e4\u00e4n toistava ja ennalta arvattava linja. My\u00f6skin G7-soinnun p\u00e4\u00e4lle osuva iskullinen c-s\u00e4vel aiheuttaa soinnun terssin kanssa ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4n, voimakkaasti dissonoivan, sointuun sopimattoman tilanteen (Backlund 2002, 42). On siis tarpeen tehd\u00e4 joitakin lis\u00e4yksi\u00e4.<\/p>\n Kun G-pohjas\u00e4velelle soitetaan Bb-mollipentatoninen asteikko (Db-duuri), syntyy pohjas\u00e4velen ja asteikon s\u00e4velien v\u00e4lille mielenkiintoiset intervallisuhteet. Viidest\u00e4 s\u00e4velest\u00e4 l\u00f6ytyy sek\u00e4 kvintin ett\u00e4 noonin muunnokset ja G:n pieni septimi. Huomaamme, ett\u00e4 meill\u00e4 on kasassa muunneasteikon s\u00e4velet, lukuun ottamatta terssi\u00e4\u00a0 ja perus\u00e4\u00e4nt\u00e4 (kuva 4).<\/p>\n Vaikka pentatoninen asteikko ei tilanteesta riippuen aina v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4 kaikkia karakt\u00e4\u00e4ris\u00e4veli\u00e4, kuten terssi\u00e4, k\u00e4ytt\u00e4ytyy se silti oikean bassos\u00e4velen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kuin asteikko, jossa kyseiset puuttuvat s\u00e4velet ovat mukana (Willmott 1994, 25). T\u00e4ss\u00e4 tapauksessa siis Bb-mollipentatoninen asteikko k\u00e4ytt\u00e4ytyy G-muunneasteikon tavoin. G7-soinnun per\u00e4\u00e4n on liitetty englanninkielinen lyhenne \u201dAlt\u201d, mik\u00e4 tulee sanasta altered ja tarkoittaa t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 altered-asteikkoa, eli juurikin muunneasteikkoa (Backlund 2002, 45).<\/p>\n Koska molemmat asteikot ovat s\u00e4velsuhteiltaan identtisi\u00e4, tapahtuu purkaus ensimm\u00e4isen asteen C6-soinnulle mist\u00e4 tahansa Bb-mollipentatonisen asteikon s\u00e4velest\u00e4 sit\u00e4 puolis\u00e4velaskeleen alentamalla. T\u00e4m\u00e4 liike mahdollistaa j\u00e4nnitteen sulavan purkautumisen (kuva 5).<\/p>\n Kun otamme mukaan toisen asteen soinnun Dm7 ja soitamme my\u00f6s sille A-mollipentatonisen asteikon, muodostamme improvisoinnillemme polun, joka tekee pienen j\u00e4nnityst\u00e4 kartuttavan mutkan matkallaan. T\u00e4m\u00e4 kyseinen v\u00e4lietappi on kromaattinen liike puoli s\u00e4velaskelta yl\u00f6sp\u00e4in ja sielt\u00e4 takaisin, A- Bb- A-mollipentatoninen (kuva 6).<\/p>\n Kun polkua edet\u00e4\u00e4n hiukan kauemmaksi eteenp\u00e4in, jatkamalla puolis\u00e4velaskelliikett\u00e4 viel\u00e4 yhdell\u00e4 askeleella korkeammalle, Bbm-Bm, tapahtuu ensimm\u00e4isen asteen C-soinnun purkaus B-mollipentatonisella asteikolla, tuoden C-soinnulle uusia s\u00e4vyj\u00e4 mm. s\u00e4velet maj7 ja #4, mitk\u00e4 tulevat rikastuttamaan kuulokuvaa suuresti (kuva 7).<\/p>\n Kun otamme toisen asteen Dm7-soinnun mukaan taustalle, saamme improvisaatioon polun A-, Bb-, B-mollipentatoninen (kuva 8).<\/p>\n Ohessa on er\u00e4\u00e4n tunnetun jazzstandardin (kuva 9) seitsem\u00e4n ensimm\u00e4ist\u00e4 tahtia, mitk\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t yhden s\u00e4vellajin vaihdoksen Ab-duurista (Fm) C-duuriin (Am). Voidaan perustellusti ajatella, ett\u00e4 viisi ensimm\u00e4ist\u00e4 tahtia ovat Ab-duuria ja loput kaksi ovat C-duuria. Mollipentatoninen asteikko valitaan kohdes\u00e4vellajin mukaan, jolloin Ab-duurille tulee F-mollipentatoninen asteikko ja C-duurille A-mollipentatoninen asteikko. Molempien s\u00e4vellajien dominanttiseptimisoinnuille (Eb7 ja G7) olen valinnut mollipentatoniset asteikot puolis\u00e4velaskeleen kantas\u00e4vellajia ylemp\u00e4\u00e4, jolloin kumpikin dominanttisointu saa muunneasteikko-kuorutuksen.<\/p>\n Oppilaani, joilla ei ole ennen ollut kyky\u00e4 uskottavasti selviyty\u00e4 improvisoinnista jazzkappaleiden p\u00e4\u00e4lle, osaavat nyt l\u00f6yt\u00e4\u00e4 j\u00e4nnite\/purkaus-tilanteet sointukierroista. He tekev\u00e4t itselleen asteikkopolun, mink\u00e4 kanssa voi selvit\u00e4 l\u00e4pi kappaleen sointuvaihdosten.<\/p>\n Yksinkertaisuus on valttia my\u00f6s n\u00e4iss\u00e4 harjoitteissa. Aluksi on t\u00e4ysin riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vain yht\u00e4 sormitusta ja tarvittaessa tehd\u00e4 isojakin hyppyj\u00e4 kaulaa pitkin, kunhan V-I -tilanteet mieluusti purkautuvat joko puolis\u00e4velaskeleen yl\u00f6s tai alas. Pentatonisia asteikoita kannattaa soittaa pelkistetysti alusta loppuun ja lopusta alkuun, keskittyen kuuntelemaan itse\u00e4\u00e4n ja sointuja. Onnistumisen kannalta t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on muistaa vaihtaa asteikkoa rytmisesti samassa paikassa sointuvaihdon kanssa. Parhaan lopputuloksen kannalta olisi hyv\u00e4, jos opettajalla olisi mahdollisuus s\u00e4est\u00e4\u00e4 tai valmistaa s\u00e4estystausta niin, ett\u00e4 soinnuille tulisivat esimerkkien kaltaiset laajennukset, varsinkin alt-soinnun huomioiminen oikeilla muunnes\u00e4velill\u00e4 on tarpeellista.<\/p>\n Rasmus Tammik 2014 Backlund, K. 2002. Improvisointi Pop\/Jazz-musiikissa. F- Kustannus.<\/p>\n Nissil\u00e4, P. 2\/2009. Kaj Backlund- Pisimm\u00e4n linjan vet\u00e4j\u00e4. Elvis ry. Viitattu 5.2.2014. http:\/\/www.elvisry.fi\/artikkeli\/pisimman-linjan-vetaja#sthash.HN8y4Tsx.dpuf<\/p>\n Poutiainen, A. 2013. Jazz syntyy soittamalla. Juntunen, M-L. Nikkarinen, H. M. & Westerlund, H (toim). Musiikkikasvattaja \u2013 Kohti reflektiivist\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4. Jyv\u00e4skyl\u00e4: PS-Kustannus<\/p>\n Tabell, M. 2005. Jazzmusiikin harmonia. Helsinki: Yliopistopaino.<\/p>\n Willmott, B.1994. Mel Bay \u0301s Complete Book Of Harmony & Voicing. U.S: Mel Bay.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Asteikkovaihtoehtojen loputtoman suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 voi turhauttaa ja vaikeuttaa jazzimprovisaation opiskelua. Pentatonisella asteikolla on mahdollista onnistua improvisoinnissa jo ensimm\u00e4isell\u00e4 soittotunnilla. Keskustellessani kitaraoppilaideni kanssa improvisoinnin harjoittelutavoista, p\u00e4\u00e4dymme toistuvasti, jossakin keskustelun vaiheessa, puhumaan jazzmusiikista. Saman keskustelun yhteydess\u00e4 on my\u00f6s usein tarpeen esitell\u00e4 jokin esimerkki tai harjoitus, mik\u00e4 vastaisi my\u00f6s oppilaan k\u00e4sityst\u00e4 jazzmusiikista. Toisin sanoen tarvitaan jokin asiakehys, mik\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":42,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_relevanssi_hide_post":"","_relevanssi_hide_content":"","_relevanssi_pin_for_all":"","_relevanssi_pin_keywords":"","_relevanssi_unpin_keywords":"","_relevanssi_related_keywords":"","_relevanssi_related_include_ids":"","_relevanssi_related_exclude_ids":"","_relevanssi_related_no_append":"","_relevanssi_related_not_related":"","_relevanssi_related_posts":"","_relevanssi_noindex_reason":"","footnotes":""},"categories":[6,5],"tags":[141,142,76,143],"class_list":["post-668","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-opetusmenetelmat","category-oppiminen-ja-erilaiset-oppijat","tag-improvisoinnin-opettaminen","tag-jazzmusiikin-opetus","tag-kitaransoiton-opetus","tag-pentatoninen-asteikko"],"acf":false,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/668","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/users\/42"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=668"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/668\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2316,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/668\/revisions\/2316"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=668"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=668"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=668"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"Kuviossa](\"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-content\/blogs.dir\/11\/files\/2014\/05\/RT-kuvio-11.jpg\")
<\/a><\/a>Omaksu ja hallitse<\/h2>\n
<\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a>Kirjoittaja:<\/h3>\n
\nCentria ammattikorkeakoulu<\/p>\nL\u00e4hteet:<\/h3>\n