Siirtym\u00e4 musiikinopiskelijasta instrumenttiopettajaksi voi olla haastavaa. Musiikkipedagogien koulutus on hyvin yksil\u00f6keskeist\u00e4 ja opiskelu painottuu oman instrumentin hallintaan. Voiko opiskelujen aikana kehittynyt korkeatasoinen instrumentaalinen ammattitaito j\u00e4\u00e4d\u00e4 ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4tt\u00e4? Ent\u00e4 l\u00f6yt\u00e4v\u00e4tk\u00f6 opiskelujen aikana omaan soittoonsa keskittyneet opiskelijat motivaation opetusty\u00f6h\u00f6n?<\/p>\n
Ammattikorkeakoulujen musiikkipedagogikoulutus eroaa vahvasti yliopistojen opettajakoulutuksesta. Huhtasen (2004, 101) mukaan kasvatustieteen n\u00e4k\u00f6kulmasta opettajaksi tuleminen on prosessi, johon on jo opiskeltaessa tietoisesti t\u00e4hd\u00e4tty ja valmistauduttu (Ojanen, 1993a), kun taas musiikkipedagogin koulutus pyrkii mielest\u00e4mme ensisijaisesti solistisuuteen ja oman instrumentin korkeatasoiseen hallintaan. Pedagogiopiskelijoiden keskuudessa vallitseekin usein kilpailu p\u00e4\u00e4st\u00e4 esiintyj\u00e4ksi, mutta kaikki eiv\u00e4t luonnollisestikaan p\u00e4\u00e4dy t\u00e4h\u00e4n asemaan ja usein vaihtoehdoksi j\u00e4\u00e4 opettaminen. Er\u00e4s opettaja totesi Ihajokien (2013, 33) opinn\u00e4ytteess\u00e4 seuraavaa: \u201dOpettaminen on kyll\u00e4 oikeasti kutsumusammatti. Sit ku on t\u00e4llasia opettajia, jotka on opettajia vaan, ku eiv\u00e4t onnistuneet muusikkoina, ni on se aika karua.\u201d<\/b><\/p>\n
Musiikkipedagogin koulutukseen hakeutuvilla on usein p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 halu kehitty\u00e4 soittajana ja opettajuus voi olla toisarvoista. Mielest\u00e4mme jo instrumenttiopintojen p\u00e4\u00e4sykokeissa opiskelijoiden solistisuus korostuu, sill\u00e4 opiskelijavalintoja tehdess\u00e4 soitton\u00e4ytteell\u00e4 on suuri painoarvo, eik\u00e4 hakijan pedagogista soveltuvuutta v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mietit\u00e4. \u00a0Kun opiskeluaikana instrumentaalista solistisuutta viel\u00e4 kehitet\u00e4\u00e4n, voi opettajaidentiteetin rakentaminen j\u00e4\u00e4d\u00e4 taka-alalle ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n siirtyminen olla hankalaa. \u00a0Ihajokien (2013, 33) opinn\u00e4ytteen haastatteluista k\u00e4y vahvasti ilmi, ett\u00e4 musiikkipedagogien koulutus ei juuri kohtaa todellisen ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n kanssa. Haastateltujen soitonopettajien mielest\u00e4 musiikkiopistotason opetusty\u00f6ss\u00e4 p\u00e4rj\u00e4isi v\u00e4hemm\u00e4ll\u00e4kin soittotaidolla. Sen sijaan, ett\u00e4 koulutus keskittyy pitk\u00e4lle vietyyn soittotaitoon, opinnot voisivat t\u00e4hd\u00e4t\u00e4 enemm\u00e4n pedagogisten taitojen, kuten ryhm\u00e4- ja erityisopetuksen sek\u00e4 psykologisten taitojen kehitt\u00e4miseen.<\/p>\n
Tulisiko musiikin opetuksen muutenkin muuntua yhteiskunnan kehityksen mukana vai onko opetuksessa parempi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 vanhat perinteet? Kaikenlaiset musiikkityylit salliva opetus olisi hy\u00f6dyllist\u00e4 oppilaiden tulevaisuutta ajatellen, sill\u00e4 n\u00e4in heist\u00e4 kehittyisi monipuolisia oman instrumenttinsa taitajia. On hyv\u00e4 muistaa, ettei kaikista tule musiikin ammattilaisia. Ne jotka jatkavat uraansa musiikin parissa, voivat valita my\u00f6hemmin genren, johon enemm\u00e4n keskittyv\u00e4t. (Ihajoki & Ihajoki 2013, 19.)<\/p>\n
Teimme kuudelle instrumenttiopettajalle kyselyn, jossa kartoitimme heid\u00e4n koulutustaustaansa, ty\u00f6llistymist\u00e4, ty\u00f6nkuvaa, muusikkoutta, opettajuutta ja motivaatioon vaikuttavia tekij\u00f6it\u00e4. Kyselyss\u00e4mme mukana olleista opettajista kaksi on toiminut jo useamman vuosikymmenen ajan opetusvirassa, yksi on musiikkikouluyritt\u00e4j\u00e4 ja kolme heist\u00e4 on valmistunut \u00e4skett\u00e4in. Koulutukseen oltiin p\u00e4\u00e4osin tyytyv\u00e4isi\u00e4 ja suurimmalta osin opiskelu koettiin mielekk\u00e4\u00e4n\u00e4. Osa kyselyyn vastanneista tuoreista opettajista olisi kuitenkin kaivannut koulutukseensa lis\u00e4\u00e4 ja monipuolisempia didaktiikkatunteja. My\u00f6s eri musiikkigenrejen hallitseminen mietitytti. Esimerkiksi klassisella puolella opiskeleva pianisti toivoi, ett\u00e4 koulutus olisi tarjonnut enemm\u00e4n ty\u00f6v\u00e4lineit\u00e4 my\u00f6s pop-jazz -musiikin opettamiseen. Didaktiikkaopetuksen koettiin kaiken kaikkiaan antaneen riitt\u00e4v\u00e4sti valmiuksia toimia ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, mutta pidemm\u00e4n ty\u00f6uran tehneill\u00e4 on ollut my\u00f6hemmin tarvetta t\u00e4ydennyskoulutukselle yhteiskunnan kehittyess\u00e4. Opettajat kuitenkin totesivat, ett\u00e4 ajan kanssa on mahdollista sis\u00e4ist\u00e4\u00e4 erilaisia opetuksessa v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 musiikkityylej\u00e4 ja n\u00e4in ollen n\u00e4kemys musiikista kasvaa. My\u00f6s musiikin kuuntelu- ja arviointikyky paranee.<\/p>\n
Itse ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n siirtyminen oli suurimmalle osalle vastaajista helppoa, sill\u00e4 kaikille opettaminen oli tuttua jo opiskeluajalta. Koulutuksen loputtua vapaus kouluteht\u00e4vist\u00e4 ja itsen\u00e4isyys ammatin toteuttamisessa tuntui mukavalta, mutta joitakin vastaajia tilanne my\u00f6s ahdisti ja valmistuminen oli kuin hyppy tyhj\u00e4n p\u00e4\u00e4lle. Er\u00e4\u00e4n Huhtasen (2004, 67-68) haastatteleman henkil\u00f6n mietteet kuvaavat varmasti monen vastavalmistuneen tunteita: \u201dKaikki tuntui loppuvan: mielet\u00f6n harjoittelu ja tunnit loppuivat yht\u00e4kki\u00e4, tavoitteetkin olivat lopussa oman soittamisen osalta.\u201d Haastateltu my\u00f6s koki valmistumisen jonkinlaisena kriisin\u00e4 niin opettajan kuin muusikon identiteetiss\u00e4.<\/p>\n
Kokemuksemme mukaan pedagogista osaamista on viime aikoina pyritty lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n eri oppilaitoksissa ja opiskelijoita ohjataan yh\u00e4 enemm\u00e4n pedagogiseen suuntaan. Esimerkiksi Jyv\u00e4skyl\u00e4n ammattikorkeakoulussa muusikkolinja poistettiin kokonaan ja kaikista opiskelijoista valmistuu muutoksen my\u00f6t\u00e4 pedagogeja. Kritiikki\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 puolin ja toisin: aikaisemmin on ajateltu, ett\u00e4 opettamista ei juuri opeteta, mutta nykyisin kun pedagogisia opintoja on tarjolla enemm\u00e4n, opiskelijat kokevat ettei aikaa soittamiseen ole riitt\u00e4v\u00e4sti.<\/p>\n
Motivaatio voidaan karkeasti jakaa kahteen osa-alueeseen: sis\u00e4iseen ja ulkoiseen motivaatioon. Sis\u00e4inen motivaatio kumpuaa omasta halusta tehd\u00e4 asioita, ja tekeminen itsess\u00e4\u00e4n koetaan palkitsevaksi ja mielekk\u00e4\u00e4ksi. Ulkoisesti motivoitunut ty\u00f6skentelee usein p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti ja palkkion toivossa pit\u00e4en oppimistavoitteita suoritteina. Ulkoisesti motivoituneet my\u00f6s stressaantuvat helpommin, koska palo tekemiseen puuttuu. (Salovaara 2004.)<\/p>\n
Jo opiskelun aikana olisi hyv\u00e4 mietti\u00e4 omaa motivoituneisuuttaan: l\u00e4hteek\u00f6 musiikin tekeminen omasta halusta vai onko harjoittelun tavoite vain suoriutua tutkinnoista hyvin arvosanoin? Koska soiton opiskelu on tarkkaan kontrolloitua, voi oma sis\u00e4inen motivaatio h\u00e4m\u00e4rty\u00e4 ja tavoitteeksi saattaa tulla vain tarve miellytt\u00e4\u00e4 opettajaa. Jos opiskelu etenee ulkoisten tavoitteiden ohjaamana, voi valmistuminen olla jonkinlainen shokki, sill\u00e4 oma kouluttautuminen loppuu, ja omaa kehittymist\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 on saada muut oppimaan. Oikeanlainen motivoituminen on siis t\u00e4rke\u00e4\u00e4 my\u00f6s tulevaa ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4 ajatellen.<\/p>\n
Kuinka ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n jaksetaan, ent\u00e4 mitk\u00e4 tekij\u00e4t jaksamiseen vaikuttavat? P\u00e4ivi Nyk\u00e4sen vuonna 2001 julkaistussa Suomen Musiikinopettajien liiton j\u00e4senkyselyss\u00e4 selvitettiin musiikinopettajien ty\u00f6tyytyv\u00e4isyytt\u00e4. Kyselyyn vastanneet opettajat ovat joko musiikin maistereita tai musiikkipedagogeja, jotka ty\u00f6skentelev\u00e4t musiikin perusopetuksen parissa tai ammattiin johtavassa koulutuksessa. (Karhu 2004, 35.)<\/b><\/p>\n
Nyk\u00e4sen kyselyyn vastanneet opettajat nostivat opetusty\u00f6n hyviksi puoliksi muun muassa opettaja-oppilas -suhteen merkityksellisyyden,\u00a0ty\u00f6n monipuolisuuden ja itsen\u00e4isyyden sek\u00e4 musiikin tekemisen ilon ja muusikkona kehittymisen. Palkitsevana koettiin my\u00f6s oppilaiden soittamisen ilo, heid\u00e4n musiikillinen kehittymisens\u00e4, onnistumisensa ja kasvamisensa. Lis\u00e4ksi yhteisty\u00f6 ja vuorovaikutus\u00a0ty\u00f6paikalla koettiin t\u00e4rke\u00e4ksi. (Karhu 2004, 35-36.)<\/b><\/p>\n
Toteuttamassamme kyselyss\u00e4 puolestaan ilmeni, ett\u00e4 opettajien ty\u00f6ss\u00e4 jaksamiseen positiivisesti vaikuttavia tekij\u00f6it\u00e4 ovat itse kehitetyt projektit ja vapaus toteuttaa niit\u00e4. My\u00f6s oman muusikkouden toteuttaminen ty\u00f6n ohessa koetaan t\u00e4rke\u00e4n\u00e4, sill\u00e4 on hankala olla hyv\u00e4 opettaja jos on itse kadottanut intohimon musiikkiin. Oma kyselymme tuki Nyk\u00e4sen kyselyss\u00e4 ilmenneit\u00e4 opettajan motivoitumiseen vaikuttavia seikkoja liittyen toimivaan ty\u00f6yhteis\u00f6\u00f6n, oppilaiden soittamiseen iloon, musiikilliseen kehitykseen sek\u00e4 vuorovaikutukseen opettajan ja oppilaan v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n
Kyselyss\u00e4mme ty\u00f6n huonoina puolina mainittiin opetussuunnitelmien jatkuva muuttuminen aiheuttaen ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 p\u00e4\u00e4nvaivaa opettajille. Erityisen huonona koettiin my\u00f6s iltaan painottuvat ty\u00f6ajat ilman ett\u00e4 se n\u00e4kyy palkassa. Miinuksena ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 voivat olla my\u00f6s liian lyhyet soittotunnit, mist\u00e4 johtuen opettajat p\u00e4\u00e4tyv\u00e4tkin usein tekem\u00e4\u00e4n palkatonta ylity\u00f6t\u00e4, koska kiireinen liukuhihnaty\u00f6 tuntuu pahalta. Voi my\u00f6s tuntua, ett\u00e4 aika loppuu aina kesken ja kehittymist\u00e4 soitossa ei tapahdu etenkin jos oppilaan kotiharjoittelu on v\u00e4h\u00e4ist\u00e4. My\u00f6s palkkausta moitittiin: ty\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n verrattuna palkka koettiin liian pieneksi. Moni instrumenttiopettajista p\u00e4\u00e4tyy nyky\u00e4\u00e4n yritt\u00e4j\u00e4ksi, ja n\u00e4in ollen ty\u00f6n yksin\u00e4isyys voi korostua, sill\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4 ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole ty\u00f6kavereita.<\/p>\n
Kyselyst\u00e4mme selvisi my\u00f6s, ett\u00e4 kokeneempien opettajien opetustyyli on muuttunut uran varrella l\u00f6ysemp\u00e4\u00e4n suuntaan. He kokivat, ett\u00e4 vuosien saatossa heid\u00e4n opetustyylins\u00e4 ja opetusmenetelm\u00e4ns\u00e4 ovat kehittyneet, mik\u00e4 antaa rauhaa, itsevarmuutta ja rentoutta opetukseen. Vastaajat tunsivat, ett\u00e4 ty\u00f6 muuttuu kevyemm\u00e4ksi ja hauskemmaksi, kun opettaessa unohtaa opettajaroolinsa ja oppii olemaan oma itsens\u00e4. Ajan my\u00f6t\u00e4 my\u00f6s erilaisten ihmisten kohtaaminen helpottuu ja oppilaiden ongelmia ei oteta omiksi murheiksi. Mielest\u00e4mme ty\u00f6ss\u00e4 jaksamisen kannalta onkin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 muistaa, ett\u00e4 opettaja on ensisijaisesti opettaja eik\u00e4 psykologi.<\/p>\n
Opettamisessa olemme itse huomanneet motivoituvamme useista eri tilanteista, kuten oppilaan innostumisesta, opetettavasta kappaleesta tai oppilaiden oivalluksista. My\u00f6s oppilailta tai heid\u00e4n vanhemmiltaan saatu positiivinen palaute lis\u00e4\u00e4 motivaatiota. Motivaatiota usein v\u00e4hent\u00e4v\u00e4t oppilaat, jotka eiv\u00e4t harjoittele tai innostu soittamisesta. Oppilaan hidas edistyminen voi turhauttaa ja sy\u00f6d\u00e4 opetusmotivaatiota ja usein t\u00e4llaisessa tilanteissa opettaja-oppilassuhdekaan ei toimi. Lis\u00e4ksi oppilaan motivaatio vaikuttaa suoraan omaan motivaatioon ja ty\u00f6ss\u00e4 jaksamiseen, mink\u00e4 vuoksi uusien toimintamallien keksiminen on t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Opettajan tulisi ottaa huomioon oppilaiden yksil\u00f6llisyys ja kysell\u00e4 my\u00f6s oppilaan omia toiveita. Usein jo pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n erityylisten kappaleiden soittaminen saattaa auttaa ja opetukseen ja oppilaan harjoitteluun voi l\u00f6yty\u00e4 uutta intoa. Soittotunneilla opettajan keskeinen tavoite tulisikin olla soittamisen mielekkyyden yll\u00e4pit\u00e4minen.<\/p>\n
Pohtiessamme omaa opiskeluaikaamme uskomme, ett\u00e4 olemme saaneet tarvittavat valmiudet ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4 varten ja koulutuksemme on tarjonnut avaimia my\u00f6s ty\u00f6ss\u00e4 jaksamiseen. \u00a0Opintomme ovat koostuneet suurimmalta osin soittamisesta, mutta silti koemme ett\u00e4 ty\u00f6, jonka olemme musiikin ymm\u00e4rt\u00e4misen ja instrumenttimme hallinnan eteen tehneet, ei mene hukkaan vaan pystymme hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4\u00e4n taitojamme tulevissa opetusteht\u00e4viss\u00e4mme. Mielest\u00e4mme pedagogi voi joskus olla ammattitaitoinen, vaikka oma soittotaito ei olisikaan erinomainen, mutta yleens\u00e4 ottaen hyv\u00e4 opettajuus vaatii kuitenkin my\u00f6s hyv\u00e4t instrumentaaliset taidot. Tunne siit\u00e4, ett\u00e4 hallitsee instrumenttinsa ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 musiikin laajemman merkityksen, antaa varmuutta omaan opettamiseen. Opettajan ammattitaito vakuuttaa my\u00f6s oppilaan ja auttaa varmasti luottamuksellisen oppilas-opettaja \u2013suhteen syntymisess\u00e4.<\/p>\n
Reeta Kinnunen ja Emilia M\u00e4kel\u00e4 2014, Jyv\u00e4skyl\u00e4n ammattikorkeakoulu<\/strong><\/p>\n Huhtanen, K. 2004. Pianistista soitonopettajaksi. Tarinat naisten kokemusten merkityksellist\u00e4jin\u00e4. Helsinki: Hakapaino Oy.<\/p>\n Ihajoki, H. & Ihajoki, S. 2013. Soitonopettajan ty\u00f6tyytyv\u00e4isyyden haasteita. Opinn\u00e4ytety\u00f6. Metropolia ammattikorkeakoulu, Musiikin koulutusohjelma, YAMK-tutkinto. Viitattu 7.3.2014. http:\/\/www.theseus.fi\/bitstream\/handle\/10024\/60361\/Soitonopettajan.pdf?sequence=2<\/p>\n Karhu, L. 2004. Motivaatio. Opinn\u00e4ytety\u00f6. Jyv\u00e4skyl\u00e4n ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu, opettajan pedagogiset opinnot musiikin alalla.<\/p>\n Salovaara, H. 2004. Oppimisen teoriasta tukea tieto- ja viestint\u00e4tekniikan pedagogiseen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Motivaatio oppimisessa. Viitattu 8.4.2014. http:\/\/tievie.oulu.fi\/verkkopedagogiikka\/luku_4\/motivaatio.htm<\/p>\n Musiikinopettajien haastattelut 23.11.2013.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Siirtym\u00e4 musiikinopiskelijasta instrumenttiopettajaksi voi olla haastavaa. Musiikkipedagogien koulutus on hyvin yksil\u00f6keskeist\u00e4 ja opiskelu painottuu oman instrumentin hallintaan. Voiko opiskelujen aikana kehittynyt korkeatasoinen instrumentaalinen ammattitaito j\u00e4\u00e4d\u00e4 ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4tt\u00e4? Ent\u00e4 l\u00f6yt\u00e4v\u00e4tk\u00f6 opiskelujen aikana omaan soittoonsa keskittyneet opiskelijat motivaation opetusty\u00f6h\u00f6n? Vastaako koulutus ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n tarpeisiin? Ammattikorkeakoulujen musiikkipedagogikoulutus eroaa vahvasti yliopistojen opettajakoulutuksesta. Huhtasen (2004, 101) mukaan kasvatustieteen n\u00e4k\u00f6kulmasta opettajaksi tuleminen […]<\/p>\n","protected":false},"author":42,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_relevanssi_hide_post":"","_relevanssi_hide_content":"","_relevanssi_pin_for_all":"","_relevanssi_pin_keywords":"","_relevanssi_unpin_keywords":"","_relevanssi_related_keywords":"","_relevanssi_related_include_ids":"","_relevanssi_related_exclude_ids":"","_relevanssi_related_no_append":"","_relevanssi_related_not_related":"","_relevanssi_related_posts":"","_relevanssi_noindex_reason":"","footnotes":""},"categories":[4,7],"tags":[108,87,110,109],"class_list":["post-553","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-opettaminen-ammattina","category-oppilatos-ja-opetussuunnitelma","tag-ammatti-identiteetti","tag-motivaatio","tag-musiikin-opettaja","tag-musiikinopiskelija"],"acf":false,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/553","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/users\/42"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=553"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/553\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2276,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/553\/revisions\/2276"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=553"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=553"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=553"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}L\u00c4HTEET:<\/h3>\n