{"id":525,"date":"2014-04-08T15:07:24","date_gmt":"2014-04-08T12:07:24","guid":{"rendered":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/?p=525"},"modified":"2023-09-10T17:58:27","modified_gmt":"2023-09-10T14:58:27","slug":"sisaisen-motivaation-jaljilla-psykologiset-tarpeet-omassa-oppimisprosessissa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/2014\/04\/sisaisen-motivaation-jaljilla-psykologiset-tarpeet-omassa-oppimisprosessissa\/","title":{"rendered":"Sis\u00e4isen motivaation j\u00e4ljille – Psykologiset tarpeet omassa oppimisprosessissa"},"content":{"rendered":"

\u201cThere is no separation of mind and emotions<\/em>; emotions, thinking, and learning are all linked.\u201d Eric Jensen (1998, 80).<\/p>\n

\"Kuva:<\/a>
Kuva: Markus Elgland<\/figcaption><\/figure>\n

Rakastuin sielukkaan bandoneonin sointiin 15-vuotiaana kun kuuntelin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa Astor Piazzollan soittoa r\u00e4tisev\u00e4lt\u00e4 vinyylilevylt\u00e4 Karjaan kirjaston musiikkiosastolla. T\u00e4st\u00e4 teini-i\u00e4n ihastumisesta kehittyi my\u00f6hemmin yksi t\u00e4h\u00e4nastisen el\u00e4m\u00e4ni suurista rakkauksista. Kymmenen vuotta my\u00f6hemmin hankin vihdoin vanhan, 1930-luvulla rakennetun, bandoneonin Argentiinasta. Avasin postil\u00e4hetyksen\u00e4 saapuneen pahvilaatikon, otin soittimen syliini ja soitin ensimm\u00e4isen s\u00e4velen. Siit\u00e4 hetkest\u00e4 l\u00e4htien bandoneon ja sille s\u00e4velletty musiikki on vienyt menness\u00e4\u00e4n. T\u00e4ss\u00e4 artikkelissa pohdin niit\u00e4 psykologisia tarpeita, jotka ovat keskeisesti vaikuttaneet sis\u00e4iseen motivaatiooni musiikin ja erityisesti bandoneoninsoiton opiskelun saralla.<\/p>\n

Uteliaisuus<\/b><\/p>\n

Lapsena opiskelin harmonikan- ja pianonsoittoa musiikkiopistossa. Olin suhteellisen lahjakas, mutta toivottoman hajamielinen ja huolimaton oppilas. Kiinnostukseni musiikkiin oli aitoa ja vahvaa, mutta k\u00e4rsiv\u00e4llisyys ja huolellisuus soittol\u00e4ksyjen suhteen eiv\u00e4t olleet suurimpia hyveit\u00e4ni. Uhrasin n\u00e4m\u00e4 hyveet huoletta uteliaisuuteni tyydytt\u00e4miseksi. Tutkin eri s\u00e4velt\u00e4jien tuotantoja soittamalla kirjastosta lainaamiani nuotteja mieluummin kuin harjoittelin soittol\u00e4ksyj\u00e4ni. Pidin itse\u00e4ni varsin laiskana, mutta todellisuudessa voin nyt havaita olleeni ennemmin h\u00e4mmentynyt mielikuvitukseni eteen avautuneesta loputtomasta musiikillis-runollisesta maisemasta. En malttanut keskitty\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n maiseman yksityiskohtaan kovin pitk\u00e4ksi aikaa. Juoksin ik\u00e4\u00e4n kuin metsik\u00f6st\u00e4 toiseen ihaillen sit\u00e4 lumoavaa v\u00e4rien, tuoksujen ja makujen kirjoa, jonka vain lapsi tai lapsenmielinen voi kokea ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa astuessaan koko sielullaan musiikin maailmaan.<\/p>\n

Sis\u00e4inen motivaationi musiikin suhteen on alusta l\u00e4htien ollut varsin voimakas. Decin ja Ryanin itsem\u00e4\u00e4r\u00e4ytymisteoria (1985) nostaa Reeven (2009, 145) mukaan esille kolme psykologista p\u00e4\u00e4tarvetta, jotka vaikuttavat sis\u00e4iseen motivaatioon: autonomian, kompetenssin ja yhteenkuuluvuuden tarpeet. Yksi sis\u00e4isen motivaationi varhaisimpia vaikuttimia oli edell\u00e4 mainittujen rinnalla uteliaisuuden tyydytt\u00e4misen tarve. Uteliaisuutta pidet\u00e4\u00e4nkin yhten\u00e4 ihmisen k\u00e4ytt\u00e4ytymisen perustaipumuksena (Deci & Ryan 1985, 122). Halu tutkia, l\u00f6yt\u00e4\u00e4, ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja tiet\u00e4\u00e4 ovat ihmisluonteen sis\u00e4isi\u00e4 ominaisuuksia ja potentiaalisesti keskeisi\u00e4 vaikuttimia oppimisprosessissa. Deci ja Ryan (1985, 245) toteavatkin, ett\u00e4 sis\u00e4inen motivaatio tulee havaittavaksi aina kun oppilaan luonnollinen uteliaisuus ja mielenkiinto antavat pontta oppimiseen. Lasten luontainen uteliaisuus motivoi heit\u00e4 monenlaiseen tutkivaan, muokkaavaan ja kokeelliseen k\u00e4ytt\u00e4ytymiseen. Ilman apua ja kannustimia, jopa toistuvista vastoink\u00e4ymisist\u00e4 huolimatta, lapset ty\u00f6skentelev\u00e4t p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isesti selvitt\u00e4\u00e4kseen miten asiat toimivat tai mik\u00e4 toiminta tuottaa mink\u00e4kin vaikutuksen. (Mts. 122.)<\/p>\n

Luin nuorena paljon musiikkikirjallisuutta ja kuuntelin levyj\u00e4. Her\u00e4sin usein keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4 nauhoittamaan c-kasetille Glenn Gouldin, Svjatoslav Richterin, Emil Gilelsin, David Oistrakhin ja muiden mestareiden soittoa Ylen Y\u00f6klassiselta. Harmonikansoitonopettajani musiikkiopistossa kannusti minua kuuntelemaan musiikkia monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti. Kun olin lukenut jostain merkitt\u00e4v\u00e4st\u00e4 s\u00e4velt\u00e4j\u00e4st\u00e4 tai kuullut h\u00e4nest\u00e4 opettajaltani, pyrin kuuntelemaan mahdollisimman monia h\u00e4nen saatavilla olevista teoksistaan. Huomasin musiikin monesti avautuvan minulle vasta lukuisten kuuntelukertojen j\u00e4lkeen. Joissain tapauksissa tutustuin kronologisesti jonkin tietyn s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n tai artistin tuotantoon. Seurasin tiedostamatta h\u00e4nen taiteellis-esteettist\u00e4 kehityst\u00e4\u00e4n omalla mielikuvituksellani ja tunteillani. Muistan esim. tutustuneeni Miles Davisin musiikkiin edell\u00e4 mainitulla tavalla.<\/p>\n

Emotionaalisuus<\/b><\/p>\n

Useimmat tutkijat pit\u00e4v\u00e4t my\u00f6s emotionaalisuuden tarvetta yhten\u00e4 sis\u00e4isen motivaation sytytt\u00e4j\u00e4n\u00e4. Jotkut tutkijat ovat jopa sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 tunteet muodostavat prim\u00e4\u00e4risen motivaatiosysteemin (Reeve 2009, 302). Spinoza (1677\/1989, 92) m\u00e4\u00e4rittelee teoksessaan \u201dEtiikka\u201d tunteet henkiseksi tilaksi, jonka my\u00f6t\u00e4 ihmisen toimintakyky ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isyys joko voimistuu tai heikentyy. Cloren ja Gasperin (2002, 21) mukaan tunteilla on kaksi olennaista funktiota: sen lis\u00e4ksi, ett\u00e4 ne ohjaavat huomiota ne antavat my\u00f6s informaatiota. Itse koen, ett\u00e4 tunteet ovat sieluni tapa ilmaista itse\u00e4\u00e4n. Tunteet antavat siis minulle informaatiota sieluni tilasta. Tunneherkkyytt\u00e4 on viime vuosikymmenin\u00e4 tutkittu yhten\u00e4 ihmisten v\u00e4lisi\u00e4 yksitt\u00e4isi\u00e4 eroja ilment\u00e4v\u00e4n\u00e4 ominaisuutena (Reeve 2009, 381).<\/p>\n

Opin varhain, ett\u00e4 musiikkia voi tulkita monin eri tavoin. Huomasin, ett\u00e4 eri tulkinnat vaikuttivat tunteisiini eri tavoin ja tein omia kokeiluja mm. Chopinin pianomusiikilla. T\u00e4m\u00e4n my\u00f6t\u00e4 musiikista alkoi tulla minulle hyvin henkil\u00f6kohtainen ja rakas asia maailmassa \u2013 olin tiedostamatta l\u00f6yt\u00e4nyt tunteiden ja musiikin yhteyden. Muistan el\u00e4v\u00e4sti sen euforisen tunteen, jonka koin kun aluksi t\u00e4ysin abstraktilta tai tyls\u00e4lt\u00e4 vaikuttanut teos alkoi avautua minulle ja halusin kuunnella sit\u00e4 uudelleen ja uudelleen. Yhteys mielikuvitukseni, kenties sieluni ja musiikin v\u00e4lille oli syntynyt. Koin eritt\u00e4in voimakkaita tunnetiloja musiikkia kuunnellessani ja aloin pian mets\u00e4st\u00e4\u00e4 n\u00e4it\u00e4 tunnetiloja my\u00f6s itse soittamalla.<\/p>\n

Autonomia<\/b><\/p>\n

Luin innostuneesti eri soittimien n\u00e4k\u00f6kulmista kirjoitettuja kirjoja musiikista ja sen esitt\u00e4misest\u00e4. Lajos Garamin \u201dViulunsoiton taide\u201d, Heinrich Neuhausin \u201dPianonsoiton taide\u201d sek\u00e4 monet muut musiikin esitt\u00e4miseen sek\u00e4 eri soittimien soittoteknisiin aspekteihin syventyv\u00e4t kirjat vaikuttivat omiin n\u00e4kemyksiini ja uskomuksiini oman opettajani neuvojen rinnalla. J\u00e4lkeenp\u00e4in reflektoidessa ymm\u00e4rr\u00e4n, kuinka viisaasti harmonikansoiton opettajani tuki opetuksessaan autonomian tarvettani. H\u00e4n antoi minulle koko ajan sopivia haasteita ja oli valmis niin soittamalla kuin kertomalla omia kokemuksiaan auttamaan minua ratkaisemaan musiikin esitt\u00e4miseen ja soittimen hallintaan liittyvi\u00e4 ongelmia. H\u00e4n turvautui hyvin harvoin kontrolloivaan opetustyyliin, enk\u00e4 muista juuri koskaan saaneeni valmiita ratkaisumalleja vaan pikemminkin ehdotuksia, vihjeit\u00e4 ja johtolankoja ongelmien ratkaisemiseksi. Sain siis nuoresta pit\u00e4en kokea tekev\u00e4ni itsen\u00e4isi\u00e4 valintoja ja ratkaisuja opinnoissani.<\/p>\n

Traditiolla on kuitenkin aina ollut suuri vaikutus oppimiseeni ja oppimismotivaatiooni. Heinrich Neuhaus kertoo (1958, 191) kuvittelevansa musiikin sellaiseksi, miksi se on vuosisatojen aikana kehittynyt; suurenmoiseksi \u201dsukupuuksi\u201d, jossa on lukemattomia haarautumia. Siin\u00e4 vallitsevat h\u00e4nen mukaansa perinn\u00f6llisyyden lait, joita kutsutaan hieman ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isesti \u201dtraditioiksi\u201d, mutta my\u00f6s n\u00e4iden traditioiden vastaisen taistelun lait. Ihminen haluaa vapauden asettaa omat tavoitteensa. Haluamme p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, mik\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, mik\u00e4 on ja mik\u00e4 ei ole aikamme arvoista. Meill\u00e4 kaikilla tuntuu siis olevan tietynasteinen autonomian tarve. (Reeve 2009, 145.)<\/p>\n

Kompetenssi<\/b><\/p>\n

Aikuisi\u00e4ll\u00e4 opettelin vaihto\u00e4\u00e4nisen bandoneonin sormioj\u00e4rjestelm\u00e4n jo ennen kuin sain k\u00e4siini oikean soittimen. Piirsin paperille nelj\u00e4 kaaviota, jotka kuvasivat vaihto\u00e4\u00e4nisen bandoneonin nelj\u00e4\u00e4 eri sormiosysteemi\u00e4 (vasen k\u00e4si sis\u00e4\u00e4n, vasen k\u00e4si ulos, oikea k\u00e4si sis\u00e4\u00e4n, oikea k\u00e4si ulos) ilman s\u00e4velten nimi\u00e4. Kopioin n\u00e4it\u00e4 tyhji\u00e4 sormiokaavioita satoja kappaleita ja aloin lyijykyn\u00e4ll\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n s\u00e4velten nimi\u00e4 niihin. Pian huomasin jo mielikuvituksessani soittavani yksinkertaisia melodioita bandoneonilla. N\u00e4in ollen tiesin jo miss\u00e4 kaikki s\u00e4velet sijaitsevat, kun lopulta sain oikean soittimen k\u00e4siini. Bandoneoninsoiton opiskeluni alkoi siis mielikuvista. Argentiinalaista tangoa, eritoten Astor Piazzollan musiikkia, olin teinivuosistani l\u00e4htien Neuhausia (1958, 9) lainatakseni \u201dvaalinut sisimm\u00e4ss\u00e4ni, kantanut mukanani sielussani ja kuullut kaikilla aisteillani\u201d. Niinp\u00e4 askel mielikuvista k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n toteutukseen ei loppujen lopuksi tuntunut kovin isolta, kun vihdoin sain oikean bandoneonin syliini. Reeve (2009, 155) kuvaa inhimillist\u00e4 kompetenssin tarvettamme seuraavasti: \u201dKun l\u00f6yd\u00e4mme itsemme vastakkain haasteen kanssa, annamme sille hetkelle t\u00e4yden huomiomme. Kun meille annetaan mahdollisuus kehitt\u00e4\u00e4 taitojamme ja lahjojamme, me haluamme edisty\u00e4. Kun edistymme, tunnemme itsemme tyydytetyiksi, jopa onnellisiksi. Toisin sanoin, meill\u00e4 kaikilla on kompetenssin tarve.\u201d<\/p>\n

Ehk\u00e4p\u00e4 t\u00e4rkein \u201dmetodi\u201d bandoneoninsoiton opiskelussani on ollut transkriptioiden tekeminen. Kuuntelin Astor Piazzollan soittoa levyilt\u00e4 ja pyrin soittaessani toistamaan kuulemani musiikin t\u00e4sm\u00e4lleen niin kuin sen kuulin ja koin, aina temposta ja yksitt\u00e4isist\u00e4 s\u00e4velist\u00e4 fraseeraukseen, tulkintaan ja lopulta tunteeseen. Musiikki on kuin mik\u00e4 tahansa kieli: voidakseen puhua ja oikeutetusti vaatia tulla kuulluksi, on osattava puhua, mutta ennen kaikkea on oltava jotakin sanottavaa (Neuhaus 1958, 10). Pian huomasin voivani tuoda omat tulkintani, koristeluni ja improvisointini sek\u00e4 ennen kaikkea omat tunteeni luontevasti mukaan musiikilliseen tekemiseeni. Minulla alkoi siis Neuhausia mukaillen olla jotain sanottavaa. T\u00e4m\u00e4n my\u00f6t\u00e4 identiteettini alkoi muuttua bandoneonin harrastelija-opiskelijasta bandoneonistiksi \u2013 aloin omaksumaan uuden kulttuurisen mallin.<\/p>\n

Yhteenkuuluvuus<\/b><\/p>\n

Bandoneoninsoiton opintojeni alkuaikoina soitin harmonikkaa er\u00e4\u00e4ss\u00e4 tangoyhtyeess\u00e4. Opiskelukaverini lopputy\u00f6t\u00e4 varten koottu yhtye soitti Astor Piazzollan musiikkia ja kiersimme Suomea jonkin verran eri festivaaleilla ja klubeilla. Jensen (1998, 434) on pohtinut hyv\u00e4ksynn\u00e4n hakemisen ja kehityksen ja kasvun hakemisen eroja sosiaalisen kanssak\u00e4ymisen my\u00f6t\u00e4 syntyv\u00e4ss\u00e4 motivaatiossa. Konserttimatkalla Ahvenanmaalla teimme yhtyeen basistin kanssa leikkimielisen vedonly\u00f6nnin, jonka mukaan minun t\u00e4ytyi soittaa muutaman kuukauden p\u00e4\u00e4st\u00e4 j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4ss\u00e4 konsertissa kaikki kappaleet harmonikan sijaan bandoneonilla. S\u00e4hk\u00f6basistina siihen aikaan ansioitunut yst\u00e4v\u00e4ni t\u00e4ytyi vastaavasti opetella soittamaan kontrabassoa jousella. Aika taisi veny\u00e4 puoleksi vuodeksi, mutta lopputulos oli se, ett\u00e4 molemmat hoidimme omat osuutemme vedosta.<\/p>\n

Todellisuudessa t\u00e4m\u00e4 vedonly\u00f6nti ei ollut p\u00e4\u00e4asiallinen motivaationi l\u00e4hde, mutta se loi positiivista stressi\u00e4 soittimen hallinnan opetteluun. Ensisijainen motivaationi l\u00e4hde oli haave bandoneonin soittamisesta yhtyeess\u00e4; halu tulkita musiikkia vuorovaikutuksessa muiden muusikoiden kanssa. Seuraavana vuonna perustimmekin yhdess\u00e4 nelj\u00e4n muusikkokollegani kanssa yhtyeen, jossa olen soittanut bandoneonia siit\u00e4 l\u00e4htien. Olen my\u00f6s saanut olla mukana tekem\u00e4ss\u00e4 musiikkia monien muiden yhtyeiden riveiss\u00e4 sek\u00e4 esiintynyt monien eri taiteilijoiden kanssa festivaaleilla ja muissa tapahtumissa ymp\u00e4ri maailmaa. Koen nauttineeni ja oppineeni valtavan paljon juuri kamarimusisoinnista, yhdess\u00e4 tekemisest\u00e4. Erityisesti taitavampien ja kokeneempien muusikoiden kanssa soittaminen on vienyt muusikkouttani eteenp\u00e4in.<\/p>\n

Yhteenkuuluvuus on Reeven (2009, 161) mukaan yksi Decin ja Ryanin itsem\u00e4\u00e4r\u00e4ytymisteorian (1985) kolmesta sis\u00e4isen motivaation kulmakivist\u00e4. Teorian mukaan yhteenkuuluvuuden tunne luo my\u00f6s sosiaalisen kontekstin, jossa kanssaihmisten kokemusten ja taitojen sis\u00e4ist\u00e4minen on mahdollista. Sis\u00e4ist\u00e4minen ei kuitenkaan tapahdu automaattisesti, vaikka yhteenkuuluvuus on vahva. Jotta sis\u00e4ist\u00e4minen olisi mahdollista, yksil\u00f6n tulee lis\u00e4ksi kokea muiden kokemukset ja taidot arvokkaiksi, tarkoituksenmukaisiksi ja hy\u00f6dyllisiksi. (Mts. 164).<\/p>\n

Luovuus<\/b><\/p>\n

Minulla on alusta l\u00e4htien ollut halu my\u00f6s sovittaa ja s\u00e4velt\u00e4\u00e4 musiikkia soittimelleni sek\u00e4 improvisoida soittotilanteissa. Zohar ja Marshall tuovat sielullisen \u00e4lykkyyden tutkielmassaan esille luovuuden yhten\u00e4 motivaationl\u00e4hteen\u00e4. Luovuus synnytt\u00e4\u00e4 halun ja tarpeen luoda jotain, jota ei aikaisemmin ole ollut olemassa, sanoa jotain tavalla, jolla sit\u00e4 ei koskaan aikaisemmin ole sanottu, el\u00e4\u00e4 tavalla joka eroaa normeista tai unelmoida mahdottomasta. (Zohar & Marshall 2000, 126.) My\u00f6s Deci ja Ryan (1985, 66) mainitsevat luovuuden ja sis\u00e4isen motivaation v\u00e4lisen korrelaation.<\/p>\n

Itsem\u00e4\u00e4r\u00e4ytymisteoriassa esitettyjen psykologisten perustarpeiden (autonomia, kompetenssi, yhteenkuuluvuus) lis\u00e4ksi monet tutkijat mainitsevat muitakin sis\u00e4ist\u00e4 motivaatiota tukevia psykologisia tarpeita. Omien kokemuksieni perusteella olen taipuvainen n\u00e4kem\u00e4\u00e4n sis\u00e4isen motivaationi musiikin opiskelun saralla autonomian, kompetenssin, yhteenkuuluvuuden, uteliaisuuden tyydytt\u00e4misen, luovuuden ja emotionaalisuuden tarpeiden summana.<\/p>\n

Oppineen tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden tarpeellisuudesta<\/b><\/p>\n

Vaikka t\u00e4st\u00e4 pahvilaatikossa saapuneesta soittimesta onkin vuosien saatossa tullut p\u00e4\u00e4soittimeni ja musiikista ammattini, koen yh\u00e4 olevani varsin alussa niin bandoneoninsoitossa kuin musiikin opinnoissani ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. Kokemukseni on, ett\u00e4 n\u00f6yryyteni v\u00e4istytty\u00e4 ylpeyteni tielt\u00e4, kehitykseni on aina k\u00e4\u00e4ntynyt v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n suuntaan. Lao Tse toteaa taolaisuuden perusteoksessa \u201dTao te ching\u201d, ett\u00e4 \u201dtiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytens\u00e4 tiet\u00e4minen on tiedon korkein aste\u201d (500 e.Kr.\/1963, 82). Nicolaus Cusanus, <\/b>joka 1400-luvulla kirjoitti kirjan \u201doppineesta tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4\u201d ehdottaa, ett\u00e4 etsisimme eri tapoja p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon oppimastamme tiedosta, joka est\u00e4\u00e4 meit\u00e4 n\u00e4kem\u00e4st\u00e4 syvint\u00e4 totuutta (Hopkins 1985, 6). Koen t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 yh\u00e4 uudelleen etsi\u00e4 ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sis\u00e4isen lapseni tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys ja sit\u00e4 kautta yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 er\u00e4\u00e4nlaista \u201daloittelijahenke\u00e4\u201d, mik\u00e4 Moorenkin (1992, 60) mukaan on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 kokemustemme v\u00e4litt\u00f6myyden kannalta. Kokemuksieni perusteella vain t\u00e4m\u00e4nkaltainen n\u00f6yryys mahdollistaa oppimisprosessin jatkuvuuden. L\u00f6yt\u00e4ess\u00e4ni t\u00e4m\u00e4n tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden minussa her\u00e4\u00e4v\u00e4t uudelleen uteliaisuus ja muut psykologiset tarpeet, ja n\u00e4in oppimisen ympyr\u00e4 sulkeutuu.<\/p>\n

Kirjoittaja: Henrik Sand\u00e5s 2014, Savonia-ammattikorkeakoulu<\/strong><\/p>\n

L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n

Clore, G., Gasper, K. 2000 (2002), Att k\u00e4nna \u00e4r att tro. Om affektiv inverkan p\u00e5 \u00f6vertygelser. Teoksessa Emotioner och \u00f6vertygelser. Hur k\u00e4nslor p\u00e5verkar v\u00e5ra tankar. Toim. Nico H. Frijda, Antony S. R. Manstead, Sacha Bem. Lund: Studentlitteratur.<\/p>\n

Deci, E., L., Ryan, R., M. 1985, Instrinsic motivation and self-determination in human behavior. New York: Plenum Press.<\/p>\n

Hopkins, J. 1985, Nicholas of Cusa on Learned Ignorance: A Translation and an Appraisal of De Docta Ignorantia. 2. p. Minneapolis: The Arthur J. Banning Press<\/p>\n

Jensen, E. 1998, Teaching with the brain in mind. Alexandria: Association for Supervision & Curriculum Deve<\/p>\n

Moore, T. 1992, Care of the soul. A guide for cultivating depth and sacredness in everyday life. New York: HarperCollins Publishers.<\/p>\n

Neuhaus, H. 1958 (1973), Pianonsoiton taide. Helsinki: Yhteiskirjapaino.<\/p>\n

Reeve, J. 2009, Understanding motivation and emotion. 5. p. Hoboken: John Wiley & Sons.<\/p>\n

Spinoza, B. 1677 (1989), Etiken. Tukholma: Thales.<\/p>\n

Tse, L. 500 e.Kr. (1963), Tao te ching. Salaisuuksien tie. 3. p. Porvoo: WSOY.<\/p>\n

Zohar, D., Marshall, I. 2000 (2000), Sj\u00e4lens Intelligens. Tukholma: Forum.<\/p>\n

Artikkelin liitteen\u00e4 on kuva. Kuvatekstiksi: \u201dKuva: Markus Elgland\u201d.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

\u201cThere is no separation of mind and emotions; emotions, thinking, and learning are all linked.\u201d Eric Jensen (1998, 80). Rakastuin sielukkaan bandoneonin sointiin 15-vuotiaana kun kuuntelin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa Astor Piazzollan soittoa r\u00e4tisev\u00e4lt\u00e4 vinyylilevylt\u00e4 Karjaan kirjaston musiikkiosastolla. T\u00e4st\u00e4 teini-i\u00e4n ihastumisesta kehittyi my\u00f6hemmin yksi t\u00e4h\u00e4nastisen el\u00e4m\u00e4ni suurista rakkauksista. Kymmenen vuotta my\u00f6hemmin hankin vihdoin vanhan, 1930-luvulla rakennetun, bandoneonin […]<\/p>\n","protected":false},"author":41,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_relevanssi_hide_post":"","_relevanssi_hide_content":"","_relevanssi_pin_for_all":"","_relevanssi_pin_keywords":"","_relevanssi_unpin_keywords":"","_relevanssi_related_keywords":"","_relevanssi_related_include_ids":"","_relevanssi_related_exclude_ids":"","_relevanssi_related_no_append":"","_relevanssi_related_not_related":"","_relevanssi_related_posts":"","_relevanssi_noindex_reason":"","footnotes":""},"categories":[5],"tags":[102,66,87,67],"class_list":["post-525","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-oppiminen-ja-erilaiset-oppijat","tag-bandoneoninsoitto","tag-luovuus","tag-motivaatio","tag-soitonoppiminen"],"acf":false,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/525","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/users\/41"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=525"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/525\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2284,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/525\/revisions\/2284"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=525"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=525"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=525"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}