Soitonopiskelua aloittavat pikkumusikantit ovat yleens\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 motivaatiota ja intoa t\u00e4t\u00e4 uutta harrastusta kohtaan. Alkavan soittouran ensimm\u00e4iset viikot ja kuukaudet taittuvat usein kuin siivill\u00e4 alkuhuumassa. V\u00e4hitellen uutuuden vieh\u00e4tys haihtuu ja oppilas alkaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4h\u00e4n ei olekaan ihan helppoa; uuden taidon oppimiseen ja oppimisen ilon l\u00f6yt\u00e4miseen tarvitaankin ty\u00f6t\u00e4 ja harjoittelua. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa joidenkin oppilaiden into laantuu ja motivaatio hiipuu. Jotta innostus soittamiseen s\u00e4ilyy, t\u00e4ytyy opettajan antaa oppilaalle ev\u00e4\u00e4t mielekk\u00e4\u00e4seen ja innostavaan kotiharjoitteluun. Mutta kuinka paljon me soitonopettajat itse asiassa k\u00e4yt\u00e4mme aikaa harjoittelun opettamiseen? Ja mit\u00e4 hyv\u00e4 ja tehokas harjoittelu aloittelijan kohdalla tarkoittaa?<\/p>\n
Olen opettanut sellonsoittoa yli kymmenen vuotta, joista viisi vuotta ty\u00f6skentelin Britanniassa. Sek\u00e4 Suomessa ett\u00e4 Britanniassa on noussut opetusty\u00f6n jokasyksyiseksi haasteeksi ja ty\u00f6ss\u00e4 jaksamisen kysymykseksi oppilaiden motivoiminen kotona harjoitteluun. Jokainen soitonopettaja tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 on ilo opettaa oppilasta joka on innostunut ja valmistautuu jokaiseen soittotuntiin huolella – ja kolikon k\u00e4\u00e4nt\u00f6puolikin on monelle pedagogille tuttu: oppilas tulee tunnille viikko toisensa j\u00e4lkeen samojen l\u00e4ksyjen kanssa ja saa lopulta innostuneenkin opettajan pohtimaan hetkellisesti alanvaihtoa. Soittoinnon puuttuminen voi johtua monesta osatekij\u00e4st\u00e4, mutta opettajina voimme tehd\u00e4 oman osuutemme ja antaa oppilaalle avaimet hyv\u00e4\u00e4n ja mielekk\u00e4\u00e4seen kotiharjoitteluun. Englantilainen musiikkipedagogi Paul Harris (2006, 42) kysyy jokaiselle pedagogille t\u00e4rke\u00e4n kysymyksen: kuinka paljon opettajana k\u00e4yt\u00e4t aikaa siihen, ett\u00e4 opetat oppilaillesi miten harjoitellaan?<\/p>\n
Aloittelevien oppilaiden harjoittelukysymyksi\u00e4 pohtiessani aloin etsi\u00e4 k\u00e4siini alaa sivuavaa kirjallisuutta ja huomasin, ett\u00e4 lahjakkaiden oppilaiden tai ammattioppilaiden motivoimista ja harjoittelutekniikkaa k\u00e4sittelev\u00e4\u00e4 kirjallisuutta on saatavilla suomenkielell\u00e4, mutta instrumenttiopetuksen varhaispedagogiikkaan pureutuvaa motivaatiokirjallisuutta oli vaikeampaa l\u00f6yt\u00e4\u00e4. Virvoittavia pisaroita l\u00f6ytyi englanninkielisest\u00e4 musiikkipedagogisesta kirjallisuudesta ja etenkin englantilaisen musiikkipedagogi Paul Harrisin kirjoittamana. H\u00e4n keskittyy kirjoissaan monipuolisen ja kaikkia aisteja rikkaalla tavalla k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4n soitonopetukseen ja niin sanottuun ”Simultaneous Learning”-tekniikkaan, joka perustuu molempien aivolohkojen aktiiviseen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n opetustilanteessa. Aivotutkimusten mukaan aivojen vasen lohko huolehtii harjoittelun teknisest\u00e4 ja tiedollisesta puolesta ja oikeassa aivolohkossa asuvat mielikuvitus ja luovuus, joten ilmaisun ja improvisaation ainekset l\u00f6ytyv\u00e4t sielt\u00e4. (Harris 2006, 26).<\/p>\n
Harris toteaa, ett\u00e4 vanhamuotoinen soitonopetustraditio on keskittynyt l\u00e4hes yksinomaan vasemman aivolohkon k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Antamalla oppilaalle mielikuvitusta ja luovuutta vaativia ja vaihtelevia teht\u00e4vi\u00e4, alkaa oppilas yhdistell\u00e4 musiikin eri osa-alueita uudella tavalla eli aivoihin muodostuu uusia ”polkuja” eri asioiden v\u00e4lille. Tunnit ovat mielenkiintoisempia ja lis\u00e4ksi oppilaan musiikillinen \u00e4lykkyys kasvaa – h\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 musiikillisia asiayhteyksi\u00e4 paremmin eik\u00e4 esimerkiksi s\u00e4veltapailu ja teoria j\u00e4\u00e4 soitonopetuksesta erilliseksi kokonaisuudeksi (Harris 2006, 27). Olen kokeillut useita h\u00e4nen esitt\u00e4mi\u00e4\u00e4n ajatuksia ja ideoita opetuksessani ja alkukankeuden j\u00e4lkeen useat ty\u00f6tavat ovat j\u00e4\u00e4v\u00e4t el\u00e4m\u00e4\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 opetukseeni.<\/p>\n
Pedagogisen kirjallisuuden lukemisen ohella keskustelin kollegoideni kanssa kokemuksista oppilaiden motivoinnin ja kotiharjoittelun suhteen. Ker\u00e4sin niin sanottua ”hiljaista tietoa” ja huomasin, ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 kokemuksen kautta saatua tietoa opettamisen ja motivoimisen hyvist\u00e4 ja huonoista k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 on olemassa suullisena perint\u00f6n\u00e4, mutta sit\u00e4 on vaikeaa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kirjoitettuna. Alamme kehittymisen kannalta olisikin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ”laittaa hyv\u00e4 kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n” eli jakaa hiljaista tietoa eteenp\u00e4in kirjoitetussakin muodossa. T\u00e4m\u00e4n tiedon vaivattomampi saatavuus helpottaisi my\u00f6s tulevia pedagogeja heid\u00e4n etsiess\u00e4\u00e4n itselleen ominta ja parasta tapaa opettaa.<\/p>\n
Kolmas osa t\u00e4t\u00e4 vuosia kest\u00e4nytt\u00e4 prosessiani oli tehd\u00e4 kokeiluja omien oppilaiden kanssa. Osa motivointikeinoistani osoittautui toimiviksi ja jotkut taas j\u00e4iv\u00e4t itsest\u00e4\u00e4n pois k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 tehottomina. Opin matkan varrella kantap\u00e4\u00e4n kautta sen, ett\u00e4 jokainen oppilas on erilainen ja siksi opettajan on oltava valmis vaihtelemaan toimintatapojaan oppilaan yksil\u00f6llisyyden huomioimiseksi. Prosessin tuloksena kirjoitin ”Pikkumusikantin harjoitteluopas” -kirjasen, joka toimii paitsi oppilaan oppaana ja harjoitusp\u00e4iv\u00e4kirjana my\u00f6s vanhempain tietopankkina: miksi harjoittelu on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ja miten vanhemmat voivat olla siin\u00e4 parhaiten apuna ja tukena.<\/p>\n
Taito soittaa instrumenttia koostuu monesta eri osa-alueesta: fyysisess\u00e4 ja teknisess\u00e4 mieless\u00e4 tarvitaan voimaa ja taitoa eritt\u00e4in pienten ja tarkasti m\u00e4\u00e4riteltyjen liikkeiden tekemiseen nopeasti ja tarkasti. \u00c4lyllisell\u00e4 puolella oppilaan taas tulisi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 miten musiikin eri elementit ovat yhteydess\u00e4 toisiinsa ja my\u00f6skin pysty\u00e4 v\u00e4litt\u00e4m\u00e4\u00e4n kulloisenkin harjoiteltavan teoksen karakt\u00e4\u00e4ri, ”luonne” ja tunnesis\u00e4lt\u00f6 kuulijalle. Hyv\u00e4 opettaja pyrkii edist\u00e4m\u00e4\u00e4n oppilaan osaamista kaikilla n\u00e4ill\u00e4 alueilla samanaikaisesti. (How to raise an amazing musician 2009, 54.)<\/p>\n
Meille pedagogeille harjoittelun tavoitteet ja perussysteemi ovat yleens\u00e4 tuttuja jo omilta soitonopiskeluajoilta: ajatuksena on, ett\u00e4 harjoitellessaan kotona oppilas sulattelee tunnilla saamaansa tietoa, kehitt\u00e4\u00e4 ty\u00f6n alla olevia teknisi\u00e4 taitoja sek\u00e4 opettelee l\u00e4ksyn\u00e4 olevia kappaleita, kunnes osaa soittaa ne sujuvasti ja musikaalisesti. Opettaja tekee parhaansa motivoidakseen oppilasta valitsemalla oppilaan tasolle sopivaa ohjelmistoa sek\u00e4 tutustuttaa oppilaan paitsi oman soittimensa perussoittotekniikkaan my\u00f6s musiikin maailmaan mahdollisimman laaja-alaisesti. Paraskaan opettaja ei kuitenkaan pysty oppilaasta tekem\u00e4\u00e4n instrumentin taitajaa, jos oppilas ei kotona keskity oikeanlaiseen hyv\u00e4\u00e4n ja tehokkaaseen harjoitteluun.<\/p>\n
Opettajan haastava teht\u00e4v\u00e4 on saada oppilas innostumaan harjoittelusta niin, ett\u00e4 se alkaa tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta viett\u00e4\u00e4 vapaa-aikaa. Nyky\u00e4\u00e4n soittoharrastus kilpailee usein tietokonepelien, urheiluharrastusten ja median kanssa lasten vapaa-ajasta. Siksi onkin t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 lapselle soittaminen ja harjoittelu olisivat positiivisia kokemuksia. Harjoitellessa lapsi huomaa oppivansa ja n\u00e4in oivaltamisen ja oppimisen ilo her\u00e4tt\u00e4\u00e4 halun soittaa lis\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Opettajan teht\u00e4v\u00e4 ei ole helppo, mutta jos opettaja saa oppilaan ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n ett\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6llinen harjoittelu on oleellinen osa oppimisprosessia eik\u00e4 vain ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen aktiviteetti, alkaa prosessi ruokkia itse itse\u00e4\u00e4n. Uuden asian oppiminen aloitetaan soittotunnilla ja prosessi jatkuu kotona harjoitellessa. Harjoitellessa oppilaalle her\u00e4\u00e4 yleens\u00e4 uusia kysymyksi\u00e4, joihin etsit\u00e4\u00e4n vastauksia tunnilla yhdess\u00e4 opettajan kanssa. Harris korostaa my\u00f6s analyyttisen harjoitteluasenteen juurruttamista oppilaaseen; oppilaan tulisi jokaisen harjoittelutuokion aikana pys\u00e4hty\u00e4 muutaman kerran miettim\u00e4\u00e4n ”Miten t\u00e4m\u00e4 sujuu? Saavutanko itselleni asettamani tavoitteet?” (Harris 2006, 47.)<\/p>\n
Esittelen seuraavassa p\u00e4\u00e4kohtia Pikkumusikantin harjoitteluoppaan sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4.<\/p>\n
Avuksi siihen, ett\u00e4 oppilaalle kehittyy selke\u00e4 kuva hyv\u00e4st\u00e4 harjoitteluhetkest\u00e4, ja siit\u00e4 mit\u00e4 se pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n, kehitin nelj\u00e4n kohdan harjoituspalapelin, jonka oppilas kokoaa jokaisena harjoituskertanaan. Palapelin osaset ovat seuraavat:<\/p>\n
1) L\u00e4mmittely ja improvisaatio, 2) Tekniikkaharjoitukset 3) Kappaleet kuntoon ja 4) Vapaa musisointi .<\/p>\n
Palapeli konkretisoi pienellekin oppilaalle mist\u00e4 harjoittelu oikeastaan muodostuu. Opettajan teht\u00e4v\u00e4ksi j\u00e4\u00e4 kertoa, mit\u00e4 kunkin palanen pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n. Totuus on, ett\u00e4 jokaisessa harjoitushetkess\u00e4 n\u00e4m\u00e4 osa-alueet limittyv\u00e4t ja sekoittuvat kesken\u00e4\u00e4n – kappaletta harjoitellessa harjoitellaan tietenkin my\u00f6s teknisi\u00e4 asioita, tekniset harjoitukset voivat mielell\u00e4\u00e4n olla p\u00e4tki\u00e4 kappaleista ja toivon mukaan kaikki harjoittelu tapahtuu vapaan musisoinnin hengess\u00e4. T\u00e4m\u00e4 palapeli on siis tarkoitettu suuntaa antavaksi apuv\u00e4lineeksi hyv\u00e4n harjoittelutavan ja rutiinin opettelussa.<\/p>\n
Tehokas harjoittelu ei ole toistoa toiston per\u00e4\u00e4n kellosta aikaa mitaten ja harjoitusminuutteja ker\u00e4ten. Hyv\u00e4 harjoitustuokio ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4 paljoakaan soittamista. Eik\u00e4 etenk\u00e4\u00e4n pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n soittamista. Hyv\u00e4 harjoitustuokio on keskittymisen hetki, jonka johtosanoina pit\u00e4isi toimia kysymysten ”miksi” ja ”miten”?<\/p>\n
Usein harjoittelun haastavin vaihe on alkuun p\u00e4\u00e4seminen. Moni tunnistaa joskus ylitse-p\u00e4\u00e4sem\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 tuntuvan sis\u00e4isen kynnyksen harjoittelua aloitettaessa. Usein k\u00e4ytetty tuttu marssij\u00e4rjestys ”asteikko-etydi-kappale” saattaa tuntua puisevalta toistolta, jos harjoitusrutiinissa ei tapahdu mit\u00e4\u00e4n variointia. Tietynlainen rutiini on harjoittelussa tarpeen, mutta Harrisin (2006, 43) mukaan harjoitustuokion aloitus olisi syyt\u00e4 muodostaa mahdollisimman mielenkiintoiseksi ja houkuttelevaksi. H\u00e4n ehdottaa, ett\u00e4 harjoittelun voisi aloittaa pit\u00e4m\u00e4ll\u00e4 nuottikirjan kiinni ja mietti\u00e4 mit\u00e4 haluan t\u00e4n\u00e4\u00e4n oppia?<\/p>\n
Kun tavoite on asetettu, voisi vasta-alkaja mietti\u00e4 mink\u00e4 uuden \u00e4\u00e4nen opin viime viikon tunnilla. T\u00e4st\u00e4 \u00e4\u00e4nest\u00e4 tai pidemm\u00e4ll\u00e4 olevilla oppilailla l\u00e4ksyasteikosta voi keksi\u00e4 pienen kappaleen. Kappale voi olla yksinkertaisesti vaikka sanoja rytmitettyn\u00e4 joko yhdell\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4 soitettuna tai parilla kolmella \u00e4\u00e4nell\u00e4 melodioituna. Esimerkiksi ”Mar-ju-kan kes-ki-viik-ko har-joi-tus al-kaa nyt”. N\u00e4in on aloituskynnys ylitetty.<\/p>\n
Pienimuotoinen improvisaatio on siis oiva tapa viritt\u00e4\u00e4 aivot harjoittelumuudille. Oppilaan my\u00f6hemm\u00e4n kehityksen kannalta on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 improvisaatio on ja pysyy mukana harjoittelussa alusta saakka, n\u00e4in oman luovuuden k\u00e4ytt\u00f6 muodostuu luonnolliseksi osaksi soiton harjoittelua eik\u00e4 sana improvisaatio aiheuta my\u00f6hemmink\u00e4\u00e4n inhoa tai ahdistusta oppilaassa.<\/p>\n
Harris listaa huikean m\u00e4\u00e4r\u00e4n improvisaation etuja: improvisaatio kehitt\u00e4\u00e4 korvaa sek\u00e4 musiikillista tietoisuutta, my\u00f6s luova ajattelu ja herkkyys kehittyv\u00e4t. Improvisoidessa oppilaan aivoissa aktivoituu se osa, joka ratkaisee ongelmia ja kehitt\u00e4\u00e4 ajattelun nopeutta. My\u00f6s oppilaan itsetunto kehittyy (Harris 2006, 29).<\/p>\n
My\u00f6s Inkeri Ruokonen puhuu artikkelissaan ”Musiikillista oppimisymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 luomaan” (Ruokonen, Rusanen & V\u00e4lim\u00e4ki, 2009) siit\u00e4, miten musisointi voi olla lapsen maailmassa leikin ja fantasian tila, joka antaa ravintoa erilaisille tunnekokemuksille ja ajatteluprosesseille. H\u00e4n kuvailee sit\u00e4, kuinka lapsen musiikillinen ajattelu kehittyy musiikillisiin kokemuksiin liitettyjen leikkien ja keksimisen kautta. My\u00f6s h\u00e4n toteaa, ett\u00e4 lapsen ongelmanratkaisukyky ja luovuus kehittyy omien s\u00e4vellysten tai \u00e4\u00e4nikokeilujen kautta. (Ruokonen, Rusanen & V\u00e4lim\u00e4ki 2009, 22-23).<\/p>\n
L\u00e4mmittelyharjoitukset ovat soitinkohtaisia, mutta oli soitin mik\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4, on mielen lis\u00e4ksi on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 her\u00e4tell\u00e4 my\u00f6s sormet ja puhaltajilla my\u00f6s kasvolihakset soittokuntoon ja muistuttaa lihasmuistia mist\u00e4 kukin \u00e4\u00e4ni l\u00f6ytyy. My\u00f6s oikea ja rento soittoasento tulisi etsi\u00e4 heti harjoitustuokion aluksi. Opettajan voisikin painottaa sit\u00e4, kuinka hyv\u00e4 l\u00e4mmittely on pohja onnistuneelle harjoitustuokiolle.<\/p>\n
Tekniikan harjoittelu on joillekin oppilaille se m\u00f6rk\u00f6, joka j\u00e4tet\u00e4\u00e4n harjoittelussa viimeiseksi tai huitaistaan \u00e4kki\u00e4 pois edest\u00e4. Juuri t\u00e4h\u00e4n harjoittelun osioon liittyy liian usein ajatukseton toisto eli esimerkiksi asteikko tai etydi soitetaan hampaita kiristellen l\u00e4pi yh\u00e4 uudestaan kuuntelematta s\u00e4velpuhtautta tai \u00e4\u00e4nenlaatua.<\/p>\n
On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 lapselle miksi asteikkoja tai etydej\u00e4 harjoitellaan: juuri n\u00e4ill\u00e4 harjoituksilla otetaan haltuun soitinta teknisesti ja sit\u00e4 kautta saadaan haltuun ne keinot, joiden avulla opitaan soittamaan kappaleet kertovasti ja kauniisti. Opetellaan ik\u00e4\u00e4n kuin uusi kieli sana sanalta: musiikillisen ilmaisun kieli. Harris puhuu siit\u00e4, kuinka t\u00e4rke\u00e4\u00e4 opettajan on v\u00e4litt\u00e4\u00e4 oppilaille ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 asteikot ovat soiton opiskelun peruskivi\u00e4: ne eiv\u00e4t ole tylsi\u00e4 ja vaikeita, jos niit\u00e4 opetetaan oppilaille mielikuvitusrikkaasti ja varioiden. (Harris 2006, 38) Opettajan oma asenne ja opetustyyli ovat siis ratkaisevan t\u00e4rkeit\u00e4 asteikko-opetuksessa.<\/p>\n
Improvisaation voi ottaa my\u00f6s osaksi asteikkoharjoitusta vaikka niin, ett\u00e4 oppilas soittaa asteikon keksimill\u00e4\u00e4n rytmeill\u00e4. Vaihtoehtoisesti oppilas voi luoda asteikkoa soittaessaan jonkin tunnelman eli soittaa asteikon riehakkaasti, tanssahdellen, kuiskaten tai pelottavasti. Paljon suosiota omien oppilaideni kanssa on saavuttanut ”matkimisleikki” eli soitan asteikkoa tai p\u00e4tk\u00e4\u00e4 siit\u00e4 eri tyylein oppilaalle ja oppilas matkii soittoani. Ja sitten vaihdamme vuoroa eli min\u00e4 matkin oppilasta. N\u00e4in k\u00e4ymme l\u00e4pi eri jousitekniikoita, nyansseja (my\u00f6s crescendot ja diminuendot) sek\u00e4 kaarituksia. T\u00e4ll\u00e4 tavalla aloittelijat saa ”narrattua” toistamaan asteikkoa muutaman kerran ilman ett\u00e4 se tuntuu pitk\u00e4veteiselt\u00e4.<\/p>\n
Kun oppilas alkaa harjoitella uutta kappaletta, on hyv\u00e4 edet\u00e4 maltillisesti puun juurelta hitaasti yl\u00f6sp\u00e4in. Usein uusi kappale soitetaan aluksi h\u00e4t\u00e4isesti l\u00e4pi liian nopeassa tempossa. T\u00e4ll\u00f6in saattaa k\u00e4yd\u00e4 niin, ett\u00e4 oppilas oppii heti aluksi virheit\u00e4, joiden korjaamiseen menee my\u00f6hemmin paljon aikaa.<\/p>\n
Olen todennut seuraavan askel-mallin toimivan uusien kappaleiden kanssa mainiosti. K\u00e4ymme tunnilla l\u00e4pi mallin askel askeleelta muutaman kerran ja n\u00e4in tietyn marssij\u00e4rjestyksen noudattaminen tulee oppilaalle luonnolliseksi. T\u00e4t\u00e4 mallia oppilas osaa sitten k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s kotona harjoitellessaan.<\/p>\n
Askel 1: Ennen ensimm\u00e4isenk\u00e4\u00e4n s\u00e4velen soittamista oppilas selvitt\u00e4\u00e4 itselleen kappaleen perusasiat: mik\u00e4 on kappaleen tahtiosoitus, miss\u00e4 s\u00e4vellajissa menn\u00e4\u00e4n, onko kyseess\u00e4 duuri-vai mollikappale. Oppilas voi my\u00f6s soittaa kappaleen l\u00e4pi mieless\u00e4\u00e4n ennen ensimm\u00e4ist\u00e4 soittokertaa.<\/p>\n
Askel 2: Oppilas soittaa kappaleen rauhallisessa tempossa pari kertaa ja l\u00e4pisoiton j\u00e4lkeen nuottiin voi merkata haastavimmat paikat lyijykyn\u00e4ll\u00e4. T\u00e4m\u00e4 selkiytt\u00e4\u00e4 oppilaan mielikuvaa kappaleesta ja kappaleeseen tarvittavasta harjoitusm\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4.<\/p>\n
Askel 3. Seuraavaksi soitetaan mieless\u00e4 kappaleen teema mahdollisimman ilmeikk\u00e4\u00e4sti ja musikaalisesti. Harrisin mukaan on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kehitt\u00e4\u00e4 oppilaan omaa musikaalista korvaa: musiikillinen ilmaisu syntyy oppilaan mieless\u00e4 ja mielikuvituksessa. (Harris 2006, 27.) T\u00e4rke\u00e4\u00e4 on siis ettei oppilas fraseerauksessa matki pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n opettajaa tai lempiartistiaan, vaan oppii luottamaan omaan mielikuvitukseensa ja musikaalisuuteensa.<\/p>\n
Askel 4. Soitettuaan teeman mieless\u00e4\u00e4n, oppilas yritt\u00e4\u00e4 toteuttaa soittimellaan mieless\u00e4\u00e4n harjoittelemansa version.<\/p>\n
Askel 5. Soitettuaan teeman nuoteista, seuraava askel on yritt\u00e4\u00e4 soittaa teema ulkoa – edelleen oman tulkinnan mukaan. N\u00e4in oppilas oppii kappaleen osissa ulkoa – kuin vahingossa.<\/p>\n
N\u00e4ill\u00e4 askelilla saadaan aktivoitua oppilaan mieli keskittym\u00e4\u00e4n harjoitteluun ja samalla k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n monipuolisesti kaikkia aisteja. Jokainen oppilas on oppijana yksil\u00f6llinen; yksi oppii parhaiten kuulon perusteella, toisen n\u00e4k\u00f6aisti on t\u00e4rke\u00e4ss\u00e4 asemassa oppimisprosessissa ja kolmannen omin oppimistyyli saattaa olla kinesteettinen eli h\u00e4n oppii k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kokeilujen avulla: matkimalla, improvisoimalla, s\u00e4velt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 jne. Harris kehottaa opettajia k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n jokaisen oppilaan kohdalla mahdollisimman monipuolisesti kaikkia n\u00e4it\u00e4 oppimistyylien osa-alueita: n\u00e4in asia tulee esitetyksi mahdollisimman monesta eri n\u00e4k\u00f6kulmasta ja j\u00e4\u00e4 parhaiten oppilaalle mieleen (Harris 2006, 20.)<\/p>\n
Musiikki on hauska asia – oppilaat saavat paljon iloa siit\u00e4, ett\u00e4 voivat musiikin kautta ilmaista tunteitaan ja itse\u00e4\u00e4n. On siis t\u00e4rke\u00e4\u00e4 soitella l\u00e4ksyharjoittelun lis\u00e4ksi my\u00f6s omaksi iloksi joko yksin tai soittokavereiden kanssa. Vapaa musisointi kehitt\u00e4\u00e4 yleist\u00e4 musikaalisuutta ja ennen muuta antaa oppilaalle itselleen iloa. Omaehtoinen musisointi tuo my\u00f6s vapauden elementin harjoitteluun: oppilas saa itse ilman opettajan tai vanhemman vaikutusta p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 mit\u00e4 h\u00e4n haluaa soittaa.<\/p>\n
Vapaan musisoinnin muotoja voivat olla esimerkiksi seuraavat:<\/p>\n
Etenkin ensimm\u00e4ist\u00e4 vuotta soittavat aloittelijat hy\u00f6tyv\u00e4t suuresti vanhempien avusta ja rohkaisusta harjoitteluun ja siit\u00e4, ett\u00e4 vanhemmat seuraavat harjoittelua kotona. Suzuki-metodissa menn\u00e4\u00e4n jopa niin pitk\u00e4lle, ett\u00e4 vanhemmat opettelevat itse soittamaan soitinta ainakin alkeistasolla, jotta voivat ohjata lapsen harjoittelua kotona. Vanhemman mukanaoloon tulee olla lapsen suostumus – n\u00e4in lapsi ei koe vanhemman l\u00e4sn\u00e4oloa ahdistavana tai ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4n\u00e4. (Raising an amazing musician 2009, 58.)<\/p>\n
Opettajana voit teroittaa seuraavia asioita vanhemmille: jos vanhempi on harjoituksissa mukana, tulee lapsen antaa itse hallita tilannetta ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 mit\u00e4 vauhtia harjoittelussa edet\u00e4\u00e4n. Vanhemman tulee pyrki\u00e4 olemaan neutraali ja rohkaiseva ”apulainen” harjoittelutilanteessa: h\u00e4nen ei tulisi kyseenalaistaa opettajan ohjeita tai asettua itse opettajan asemaan. Kokemukseni mukaan t\u00e4m\u00e4 on usein etenkin itse musiikkia harrastaneille vanhemmille joskus haastava teht\u00e4v\u00e4.<\/p>\n
Jos lapsi ei halua vanhempaa harjoitteluun mukaan tai vanhempi ei yksinkertaisesti itse ehdi mukaan, tulisi vanhempia rohkaista olemaan kiinnostuneita lapsen soitosta. He voisivat pyyt\u00e4\u00e4 lasta soittamaan oppimiaan kappaleita aika ajoin vaikka perhejuhlissa. Jos lapsi itse pyyt\u00e4\u00e4 saada soittaa vanhemmille tai sukulaisille, h\u00e4nt\u00e4 tulisi rohkaista esiintym\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 yksi musiikin harrastamisen suurimmista iloista on esiintyminen ja musiikin ilon jakaminen yhteismusisoiden muiden kanssa (Harris 2008, 58).Usein suurin palkkio lapselle tehdyst\u00e4 harjoitusty\u00f6st\u00e4 on paitsi opettajan, my\u00f6s vanhemman kehu ja rohkaisu.<\/p>\n
Usein vanhemmat kyselev\u00e4t kuinka monta minuuttia p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 oppilaan tulisi harjoitella. Harrisilla oli tuore n\u00e4k\u00f6kanta t\u00e4h\u00e4n kysymykseen; h\u00e4n kehottaa opettajaa miettim\u00e4\u00e4n oppilaan ja t\u00e4m\u00e4n vanhempien kanssa yhdess\u00e4 mit\u00e4 oppilas haluaa saavuttaa ja kehottaa sitten oppilasta harjoittelemaan niin kauan, ett\u00e4 tavoite on saavutettu. Tavoite voi olla tietyn kappaleen oppiminen, esiintyminen tai ehk\u00e4 tutkinnon tekeminen. T\u00e4m\u00e4 auttaa oppilasta v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n ep\u00e4keskittynytt\u00e4 harjoittelua, jonka ainoa tavoite on tietyn minuuttim\u00e4\u00e4r\u00e4n t\u00e4ytt\u00e4minen harjoitellessa (Harris 2006, 47).<\/p>\n
Tapa opettaa musiikkia ja soittamista on jatkuvasti liikkeess\u00e4 ja pedagogiikka menee eteenp\u00e4in. Opettajan kyky sopeutua uusiin suuntauksiin ja uusiutua pedagogina on sek\u00e4 ammatillisen kehittymisen ett\u00e4 ty\u00f6skentelymotivaation kannalta t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Harris (2006) puhuu siit\u00e4, ett\u00e4 on helppo kehitty\u00e4 ja arvioida omia ty\u00f6tapojaan jos oma musiikillinen ja pedagoginen min\u00e4 on vahva, sill\u00e4 silloin kaikki uusi on oman musiikillisen horisontin laajentamista, mutta ei uhkaa pedagogisia perustaitojamme.<\/p>\n
Parhaimmillaan tuntitilanteessa sek\u00e4 opettaja ett\u00e4 oppilas p\u00e4\u00e4sev\u00e4t niin sanottuun flow-tilaan eli voimakkaan keskittymisen tilaan, jossa aika tuntuu katoavan. Stenberg (2011, 121) toteaa, ett\u00e4 oppilas p\u00e4\u00e4see flow-tilaan jos teht\u00e4v\u00e4n haasteet ja oppilaan kyvyt kohtaavat. Flow-tilan syntymist\u00e4 auttaa opetuksen sitominen oppilaiden omiin kokemuksiin ja oppilaiden mukaan ottaminen opetuksen suunnitteluun. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemys tukee improvisaation k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4 osana soiton harjoittelua – oppilas saa itse ”keksi\u00e4” asioita ja n\u00e4in h\u00e4n on aktiivinen tekij\u00e4 joko soittotunnin tai harjoittelutuokion sis\u00e4ll\u00f6n rakentamisessa. T\u00e4ll\u00f6in motivaatio oppimiseen syntyy oppilaan sis\u00e4lt\u00e4: mielenkiintoinen teht\u00e4v\u00e4 saa aikaan aktiivisuuden. Sis\u00e4inen motivaatio johtaa helpommin oppimiseen. Kaiken instrumenttipedagogiikan ytimess\u00e4 on rakkaus musiikkiin ja ilo siit\u00e4, ett\u00e4 saamme johdattaa lapsia ja nuoria musiikin rikkaaseen maailmaan.<\/p>\n
Kirjoittaja: Marjukka Puutio 2011, Centria ammattikorkeakoulu.<\/p>\n
Harris, P. 2004. Improve your practice!. London: Faber Music.<\/p>\n
Harris, P. 2006. Improve your teaching! An essential handbook for instrumental and singing teachers. London: Faber Music.<\/p>\n
Harris, P. 2008. Improve your teaching! A new approach for instrumental and singing teachers. London: Faber Music.<\/p>\n
Raising an amazing musician. You your child and music. 2009. London: ABRSM Publishing.<\/p>\n
Ruokonen, I., Rusanen, S.& V\u00e4lim\u00e4ki, A-L. 2009. Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa. Iloa, ihmettely\u00e4 ja tekemist\u00e4. Helsinki. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.<\/p>\n
Stenberg, K. 2011. Riitt\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4 opettaja. Juva: PS-kustannus.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Soitonopiskelua aloittavat pikkumusikantit ovat yleens\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 motivaatiota ja intoa t\u00e4t\u00e4 uutta harrastusta kohtaan. Alkavan soittouran ensimm\u00e4iset viikot ja kuukaudet taittuvat usein kuin siivill\u00e4 alkuhuumassa. V\u00e4hitellen uutuuden vieh\u00e4tys haihtuu ja oppilas alkaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4h\u00e4n ei olekaan ihan helppoa; uuden taidon oppimiseen ja oppimisen ilon l\u00f6yt\u00e4miseen tarvitaankin ty\u00f6t\u00e4 ja harjoittelua. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa joidenkin oppilaiden into laantuu […]<\/p>\n","protected":false},"author":42,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_relevanssi_hide_post":"","_relevanssi_hide_content":"","_relevanssi_pin_for_all":"","_relevanssi_pin_keywords":"","_relevanssi_unpin_keywords":"","_relevanssi_related_keywords":"","_relevanssi_related_include_ids":"","_relevanssi_related_exclude_ids":"","_relevanssi_related_no_append":"","_relevanssi_related_not_related":"","_relevanssi_related_posts":"","_relevanssi_noindex_reason":"","footnotes":""},"categories":[6,5],"tags":[129,505,201,404,10,9],"class_list":["post-46","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-opetusmenetelmat","category-oppiminen-ja-erilaiset-oppijat","tag-harjoittelumetodit","tag-lapset","tag-nuori-oppija","tag-pedagogiikka","tag-soitonopetus","tag-soitonoppaat"],"acf":false,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/46","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/users\/42"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=46"}],"version-history":[{"count":10,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/46\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2230,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/46\/revisions\/2230"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=46"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=46"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=46"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}