Oppimisvaikeuksien yleisyydest\u00e4 on hyvinkin erilaisia arvioita, eik\u00e4 tarkkaa m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 voida tiet\u00e4\u00e4. Tavallisessakin kahdenkymmenen oppilaan luokassa voi olla useita oppilaita, joilla on todettu jokin oppimisen vaikeus. Opettajan pedagogisissa opinnoissa puhutaan usein erilaisista oppijoista, opetustyyleist\u00e4 ja oppilasl\u00e4ht\u00f6isest\u00e4 opettamisesta, mutta\u00a0 oppimisvaikeuksia k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n v\u00e4h\u00e4n. Opettajan tulisi pysty\u00e4 muokkaamaan opetustaan erilaisia oppijoita huomioivaan suuntaan oppijatyypist\u00e4 riippumatta ja siit\u00e4 huolimatta, onko h\u00e4nen luokassaan\u00a0 tai yksityistunnillaan oppilaita, joilla on diagnosoitu oppimisvaikeus. Mit\u00e4 oppimisvaikeudet itseasiassa ovat? Mit\u00e4 asioita opettajan tuli ottaa huomioon opetuksessaan?<\/p>\n
Oppimisvaikeudet ovat keskeisin oppimista hankaloittava tekij\u00e4 ja niill\u00e4 tarkoitetaan jonkin tietyn taidon vaikeutta, esim. lukutaidon oppimisessa. Ne selitt\u00e4v\u00e4t yli puolet kaikista oppimiseen liittyvist\u00e4 vaikeuksista. (Numminen, Sokka 2009.)<\/p>\n
Oppiminen voi vaikeutua useista eri syist\u00e4, esim. lasta ei ole opetettu tai opetus ei ole ollut riitt\u00e4v\u00e4\u00e4.\u00a0 P\u00e4\u00e4asiassa kuitenkin oppimisen vaikeus johtuu aivojen kehityksen ja toiminnan eri h\u00e4iri\u00f6ist\u00e4 ja merkitt\u00e4vin syy on perinn\u00f6llisyys. Oppimisvaikeudet voivat my\u00f6s aiheutua ulkoisista tekij\u00f6ist\u00e4, esim. aivojen poikkeavuudesta sairauden takia. Voidaan ajatella, ett\u00e4 mit\u00e4 lievempi\u00e4 aivojen toiminnan h\u00e4iri\u00f6t ovat, sit\u00e4 lievempi\u00e4 ovat my\u00f6s oppimisvaikeudet. (Numminen, Sokka 2009, 11.)\u00a0 Oppimisvaikeudet ovat kesken\u00e4\u00e4n hyvin erilaisia ongelmia, mutta yhteist\u00e4 kaikille oppimisvaikeuksille on kuitenkin se, ett\u00e4 ne heijastuvat oppilaan kasvuun, kehitykseen, oppimiseen, arkiselviytymiseen, itsetuntoon, sosiaalisiin suhteisiin ja k\u00e4ytt\u00e4ytymiseen.<\/p>\n
Oppimisvaikeudet ovat erilaisia niiden laajuuden, vaikeusasteen ja laadun suhteen ja ne voidaan jaotella kielellisiin erityisvaikeuksiin, hahmotusvaikeuksiin, sek\u00e4 tarkkaavaisuuden\u00a0 vaikeuksiin. (Numminen, Sokka 2009.)<\/p>\n
Kielen kehityksen erityisvaikeudesta k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n erilaisia nimityksi\u00e4, joista yleisin on dysfasia. Lis\u00e4ksi se pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n sanan erityisvaikeus,joka tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 vaikeus kohdistuu nimenomaan kieleen. (Ahonen, Aro, Siiskonen 2001, 19.) Dysfasia nimike toimii yl\u00e4k\u00e4sitteen\u00e4 kielen- ja puheenkehityksen h\u00e4iri\u00f6lle ja sill\u00e4 tarkoitetaan puheen ja kielen tuottamisen tai niiden ymm\u00e4rt\u00e4misen viivett\u00e4 suhteessa lapsen ik\u00e4\u00e4n tai muuhun k\u00e4sitykseen (Numminen, Sokka 2009, 59). Vaikeudet voivat ilmet\u00e4 kielen tuottamisessa tai ymm\u00e4rt\u00e4misessa tai mahdollisesti molemmissa. Kielellisiin oppimisvaikeuksiin liittyy yleens\u00e4 my\u00f6s se, ett\u00e4 puhe kehittyy hitaasti tai lapselle voi olla vaikeaa muodostaa lauseita, taivuttaa sanoja tai ylip\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 ilmaista itse\u00e4\u00e4n ja tuntemuksiaan suullisesti tai kirjallisesti. Jos lapsi joutuu jatkuvasti pinnistelem\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseen kuulemaansa tai ilmaistakseen itse\u00e4\u00e4n, t\u00e4m\u00e4 kuluttaa voimia ja v\u00e4symys voi n\u00e4ky\u00e4 mm. k\u00e4ytt\u00e4ytymis- tai keskittymisvaikeuksina. (Ahonen, Aro, Siiskonen 2001, 21-23.)<\/p>\n
Dysfasia on my\u00f6s rinnastettavissa lukivaikeuteen eli dysleksiaan. Molemmissa oppimisvaikeuksissa lapsella on neurobiologispohjaisia poikkeavuuksia ja vaikeudet liittyv\u00e4t kielen hallintaan, sek\u00e4 voivat ilmet\u00e4 yht\u00e4aikaisesti. Joillakin lapsilla kielellinen vaikeus painottuu enemm\u00e4n kielen k\u00e4yt\u00f6n ja sis\u00e4lt\u00f6jen hallintaan, jolloin itse peruslukutaito tai kirjoittaminen eiv\u00e4t tuota vaikeuksia. Lukivaikeus puolestaan rajataan l\u00e4hinn\u00e4 vain luku-ja kirjoitustaidon oppimisen vaikeudeksi, eik\u00e4 siihen liity arkipuheessa havaittavaa poikkeavuutta. Ohessa olevassa kaaviossa k\u00e4y ilmi dysfasian ja dysleksian rinnastettavuus. (Ahonen, Aro, Siiskonen 2001, 23.)<\/p>\n
Hahmottaminen on aivotoimintaa, joten oppimisvaikeudet voivat hankaloittaa n\u00e4hdyn tiedon ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4 ja tulkintaa. T\u00e4llaisista vaikeuksista k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n nime\u00e4 hahmotusvaikeudet. Hahmotusvaikeuksien taustalla on samoja syit\u00e4 kuin muidenkin oppimisvaikeuksien. Hahmottamisen vaikeudet vaikuttavat tiedonk\u00e4sittelyyn ja voivat n\u00e4ky\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ytymisess\u00e4. Useimpia hahmottamisen osa-alueita, joissa lapsilla ilmenee ongelmia on: visuaalinen eli n\u00e4\u00f6nvarainen tarkkaavaisuus, avaruudellinen hahmottaminen eli suuntien ja et\u00e4isyyksien arviointi ja visuomotoriikka eli kehon tai k\u00e4den ja silm\u00e4n yhteisty\u00f6.\u00a0 Vaikeudet motorisessa koordinaatiossa voivat ilmet\u00e4 esim. k\u00f6mpelyyten\u00e4, huonona suoriutumisena liikunnassa tai huonona k\u00e4sialana. (Numminen, Sokka 2009.)<\/p>\n
Tarkkaavaisuush\u00e4iri\u00f6st\u00e4 on kyse silloin, kun keskittymisen vaikeudet vaikuttavat lapseen niin, ett\u00e4 ne aiheuttavat haittaa arjen toiminnassa ja esiintyv\u00e4t ainakin kahdella el\u00e4m\u00e4nalueella. Jokaisella on v\u00e4lill\u00e4 ongelmia keskittymisen kanssa ja usein huonon keskittymisen taustalla onkin vireystila. (Numminen, Sokka 2009, 99.) N\u00e4lk\u00e4, v\u00e4symys, stressi jne. vaikuttavat kaikki keskittymiseen, joten tarkkaa rajaa on melko mahdoton vet\u00e4\u00e4. Kun kyse on lapsesta, on kuitenkin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 oppia huomaamaan, milloin keskittymisen vaikeudet ovat niin huomattavia, ett\u00e4 haittaavat lapsen kehityst\u00e4 tai oppimista ylip\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n
Yleisin termi, puhuttaessa tarkkaavaisuush\u00e4iri\u00f6st\u00e4, on ADHD. Sill\u00e4 tarkoitetaan tarkkaavaisuuden ongelmia, jotka ilmenev\u00e4t mm. tarkkaavaisuuden vaikeutena, ylivilkkautena, impulsiivisuutena, levottomuutena ja h\u00e4iritsev\u00e4n\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ksen\u00e4. Joskus vaikeudet ilmenev\u00e4t ainoastaan tarkkaavaisuudessa, ilman ylivilkkautta ja impulsiivisuutta. T\u00e4ll\u00f6in on kysymys ADD:st\u00e4. ADHD on yleisemp\u00e4\u00e4 pojilla kuin tyt\u00f6ill\u00e4, kun taas ADD on yleisemp\u00e4\u00e4 tyt\u00f6ill\u00e4 kuin pojilla. Oireet lievittyv\u00e4t yleens\u00e4 i\u00e4n my\u00f6t\u00e4, mutta noin 60-80 prosentilla oireet s\u00e4ilyv\u00e4t jossakin muodossa aikuisik\u00e4\u00e4n asti. Tarkkaavaisuush\u00e4iri\u00f6 ilmenee yleens\u00e4 kolmella osa-alueella: k\u00e4ytt\u00e4ytymisess\u00e4, ty\u00f6skentelyss\u00e4 ja oppimisessa, sek\u00e4 tunteiden tasolla. (Numminen, Sokka 2009, 99-103.)<\/p>\n
Jotta opettaja pystyisi muokkamaan opetustaan erilaisia oppijoita huomioivaan suuntaan, oli lapsella oppimisvaikeuksia tai ei, opettajan tulisi omata monipuolisia keinoja oppilasl\u00e4ht\u00f6iseen opetukseen. Valmiita ohjeita tai t\u00e4ydellisi\u00e4 opettajan oppaita ei olekaan, t\u00e4rkeint\u00e4 on, ett\u00e4 opettaja huomioi jokaisen oppilaan yksil\u00f6n\u00e4. Ehk\u00e4p\u00e4 yksi\u00e4 t\u00e4rkeimpi\u00e4 asioita on empaattisuus. Lapsen tulisi saada tuntea, ett\u00e4 opettaja on h\u00e4nest\u00e4 kiinnostunut muutenkin kuin vain soiton tai ryhm\u00e4opetuksen oppilaana.<\/p>\n
Opetustilanteen ilmapiiri tulisi olla turvallinen ja luottavainen. Ilmapiirin ollessa hyv\u00e4 ja opettaja-oppilas vuorovaikutussuhteen toimiessa, lasta on helpompi esim. rohkaista kysym\u00e4\u00e4n ep\u00e4selvist\u00e4 asioista. T\u00e4ll\u00f6in helpottuu my\u00f6s palautteenanto. Etenkin lapselle on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 saada palautetta tekemisest\u00e4\u00e4n ja oppimisestaan ja t\u00e4ll\u00f6in hyv\u00e4 ilmapiiri edesauttaa molemminpuolisen palautteenannon.<\/p>\n
On hyv\u00e4 muistaa, ett\u00e4 etenkin oppimisvaikeuksisilla lapsilla on usein huonoja opiskelukokemuksia taustallaan (Savolainen 2010). T\u00e4llaisissa tilanteissa painottuu my\u00f6s opettajan ja vanhempien yhteisty\u00f6. Lapsen kannalta on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 opettaja voi keskustella oppilaan vanhempien\/vanhemman kanssa, mit\u00e4 tunnilla ollaan tehty tai miten oppiminen edistyy. Opettaja toimii osittain my\u00f6s kasvattajana ja t\u00e4ll\u00f6in on toki huomioitava my\u00f6s kotikasvatuksen luoma pohja.<\/p>\n
Oppimisvaikeuksinen lapsi jaksaa keskitty\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n aikaa yhteen asiaan ja t\u00e4ll\u00f6in olisikin t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 opettaja v\u00e4hent\u00e4isi opetustilanteesta h\u00e4iritsev\u00e4t kuulo- ja n\u00e4k\u00f6\u00e4rsykkeet. Lapsen tarkkaavaisuutta opittavaan asiaan voi lis\u00e4t\u00e4 puhe\u00e4\u00e4nen voimakkuuksia vaihtamalla, sopivan hitaalla puhumisella, avainsanojen painottamisella, katsekontaktilla tai kiinnitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 lapsen huomio itseens\u00e4 ennen puhumista., esim. koskettamalla kevyesti olkap\u00e4\u00e4h\u00e4n tai mainitsemalla h\u00e4nen nimens\u00e4.\u00a0 Esim. dysfaattisella lapsella on vaikeuksia omaksua, havaita tai hahmottaa uusia sanoja ja useasti lapsi saattaa reagoida vain lauseen loppuosaan tai arvailla vastauksia. T\u00e4ll\u00f6in lyhyet ja yksinkertaiset lauseet, sek\u00e4 p\u00e4\u00e4asioiden toistaminen edesauttavat asian oppimista. Kerralla muistettavat asiat kuormittavat lapsen vastaanottokyky\u00e4, joten v\u00e4hemm\u00e4n on joskus enemm\u00e4n. (Ahonen, Aro, Siiskonen 2001, 35-41.)<\/p>\n
Etenkin oppimisvaikeuksisen lapsen kanssa on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 antaa aikaa tiedon vastaanottamiselle ja k\u00e4sittelylle (Savolainen 2010). Opettajan ei tarvitse pel\u00e4t\u00e4 hiljaisia hetki\u00e4 tunnilla, sill\u00e4 nekin kuuluvat itse oppimisprosessiin. Lis\u00e4ksi on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 antaa lapselle mahdollisuus kysy\u00e4 ja keskustella. Aina voi varmistaa ja kysy\u00e4, onko lapsi ymm\u00e4rt\u00e4nyt opittavan asian. Selke\u00e4 oppitunnin rakenne ja siirtyminen opittavasta asiasta toiseen selkeytt\u00e4v\u00e4t tunnin kulkua ja helpottavat lapsen oppimista.<\/p>\n
Musiikillisessa opetustilanteessa voi hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 mm. improvisointia. Kielen kehityksen oppimisvaikeuksissa improvisointi on hyv\u00e4 keino ilmaista itse\u00e4\u00e4n, koska se ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 vaadi suullista tai kirjallista panosta. Luovan toiminnan harjoitukset ovat my\u00f6s tarkkaavaisuutta ja mielenkiintoa yll\u00e4pit\u00e4vi\u00e4, esim. musiikin tekeminen jollain soittimella kuvan perusteella. Tarkkaavaisuutta voi pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s yll\u00e4 erilaisten pelien ja leikkien muodossa ja liitt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 improvisaatio- harjoitusten yhteyteen (Hongisto-\u00c5berg, Lindeberg-Piiroinen,\u00a0 M\u00e4kinen 2001).<\/p>\n
Musiikkiliikunta on yksi improvisoinnin muodoista ja sen avulla lapsi voi toteuttaa musiikin her\u00e4tt\u00e4mi\u00e4 tunteita ja tunnelmia liikkuen. Pelkk\u00e4 musiikin kuuntelu kehitt\u00e4\u00e4 luovaa musiikillista ilmaisua ja ajattelua. Kuuntelemalla lapselle syntyy my\u00f6s mieli- ja muistikuvia, joita voi hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 oppimisessa. Lis\u00e4ksi, jos lapsella on hahmottamisen kanssa ongelmia, korvakuulolta opettaminen on yksi vaihtoehto nuottien rinnalle. (Hongisto-\u00c5berg, Lindeberg-Piiroinen, M\u00e4kinen 2001.)<\/p>\n
Erilaisia keinoja opetukseen on lukuisia ja ohessa tulikin vain muutamia lukuisista vaihtoehdoista. Mielikuvitusta k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, opettaja voi luoda opetustilanteesta oppijalle kuin oppijallekin hyv\u00e4n pohjan. On hyv\u00e4 muistaa, ett\u00e4 oppimisvaikeudet eiv\u00e4t ole sairaus sanan varsinaisessa merkityksess\u00e4 vaan k\u00e4site, jonka alle mahtuu monenlaisia pulmia. Lapsella voi olla monta ongelmaa samanaikaisesti, tai toisinaan\u00a0 vain yksi ongelma. T\u00e4m\u00e4n takia opettajuuteen kuuluukin lapsen oppimisen, itsetunnon ja persoonallisuuden kehityksen tukeminen tasapuolisesti. Kaikenkaikkiaan oppimisvaikeuksinen lapsi on kuitenkin ensisijaisesti ihan tavallinen lapsi, jolla on muitakin tarpeita kuin oppimiseen liittyvi\u00e4.<\/p>\n
Paula Holkko 2013, Centria ammattikorkeakoulu.<\/p>\n
Ahonen, T., Aro, T., Siiskonen, T. 2001. Sanat sekaisin?: Kielelliset oppimisvaikeudet ja opetus koului\u00e4ss\u00e4. Juva: PS-kustannus<\/p>\n
Hongisto-\u00c5berg, M., Lindeberg-Piiroinen, A., M\u00e4kinen, L. 2001. Musiikki varhaiskasvatuksessa: HIPHOI, Musisoi. F-Kustannus Oy<\/p>\n
Numminen, H., Sokka, L. 2009. Lapsellani on oppimisvaikeuksia. Juva: Edita Publishing Oy<\/p>\n