Ryhm\u00e4ss\u00e4 toimiminen on ihmisille arkip\u00e4iv\u00e4\u00e4; he viett\u00e4v\u00e4t ison ajan el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n erilaisissa ryhmiss\u00e4. On olemassa esimerkiksi ty\u00f6ryhmi\u00e4, vertaisryhmi\u00e4 ja harrasteryhmi\u00e4. Musiikin opiskelijalle ryhmist\u00e4 mieluisimmat ovat varmasti ne, joissa p\u00e4\u00e4see kokeilemaan ja jalostamaan oman instrumentin soittotaitoja b\u00e4ndiymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. Aina ryhm\u00e4 ei toimi ryhm\u00e4l\u00e4isten tai edes ryhm\u00e4nohjaajan n\u00e4k\u00f6vinkkelist\u00e4 halutulla tavalla. Silloin ratkaisua voi etsi\u00e4 tarkastelemalla ryhm\u00e4ss\u00e4 tapahtuvia ilmi\u00f6it\u00e4, tai kiinnitt\u00e4\u00e4 ryhm\u00e4nohjaajana huomiota omaan toimintaansa.<\/p>\n
Sain loppuvuodesta ohjattavakseni ensimm\u00e4isen b\u00e4ndiryhm\u00e4ni. Valitettavasti ryhm\u00e4n toiminta j\u00e4i vain reilun kahden kuukauden mittaiseksi, mutta paljon ehti tapahtua siin\u00e4kin ajassa. J\u00e4nnitys oli aistittavissa ensimm\u00e4isell\u00e4 tapaamisella, sill\u00e4 ryhm\u00e4l\u00e4iset eiv\u00e4t olleet entuudestaan toisilleen tuttuja, mutta sen laukaisi viimeist\u00e4\u00e4n oppilaiden yhdess\u00e4 suunnittelema ja sovittama punk-henkinen versio joulukappaleesta Walking in The Air<\/em>, jota soitimme ohjaaja mukaan lukien leve\u00e4 hymy kasvoilla.<\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 artikkelissa tarkastelen ryhm\u00e4n erilaisia toimintamuotoja sek\u00e4 ryhm\u00e4nohjaajan eri rooleja teorian ja omien kokemusteni pohjalta. Syy siihen, miksi valitsin aiheekseni ryhm\u00e4opetuksen, on se, ett\u00e4 musiikkipedagogien koulutuksessa asiaan ei juurikaan paneuduta, vaikka alan ty\u00f6paikoissa iso osa opetuksesta on b\u00e4ndiohjausta ja jopa p\u00e4\u00e4instrumentin ryhm\u00e4tuntien ohjausta. Ryhm\u00e4opetuksen teoriataustaan tutustumisella toivon saavani aineistoa my\u00f6s opinn\u00e4ytety\u00f6t\u00e4ni varten.<\/p>\n Ryhm\u00e4 koostuu kahdesta tai useammasta yksil\u00f6st\u00e4. Ryhm\u00e4l\u00e4isille on tyypillist\u00e4, ett\u00e4 he ovat vuorovaikutuksessa kesken\u00e4\u00e4n, ja ryhm\u00e4ll\u00e4 on usein yhteinen tavoite tai p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, johon he pyrkiv\u00e4t. Siihen p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen ryhm\u00e4n j\u00e4senten on teht\u00e4v\u00e4 yhteisty\u00f6t\u00e4. T\u00e4st\u00e4 seuraa vuorovaikutusta ryhm\u00e4l\u00e4isten v\u00e4lille ja yhteisen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n vuoksi he ovat riippuvaisia toisistaan. Keskin\u00e4isell\u00e4 vuorovaikutuksella ryhm\u00e4n j\u00e4senet pyrkiv\u00e4t saavuttamaan yhteisen tavoitteensa. (Kataja, Jaakkola & Liukkonen 2011, 15.)<\/p>\n Ryhm\u00e4t voidaan jakaa henkil\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4n mukaan pien- ja suurryhmiin. Pienryhmiss\u00e4 on alle kymmenen henkil\u00f6\u00e4 ja suurryhmiss\u00e4 enemm\u00e4n. Ryhm\u00e4t voidaan jakaa my\u00f6s toiminnan tarkoituksen perusteella. B\u00e4ndisoittoa opiskelevien ryhm\u00e4 kuuluu n\u00e4in ollen harrasteryhmien piiriin. (Kaukkila, Lehtonen 2007, 17\u201318.) T\u00e4ss\u00e4 artikkelissa keskityn pienryhmiin, koska ne ovat itselleni t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 ajankohtaisimpia, ja b\u00e4ndiopetuksessa ryhm\u00e4 on harvoin yli kymmenhenkinen.<\/p>\n Kun ryhm\u00e4l\u00e4iset tutustuvat toisiinsa, on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ryhm\u00e4n toimintakin alkaa muuttua. Ensimm\u00e4ist\u00e4 b\u00e4ndituntia pit\u00e4ess\u00e4ni minusta tuntui, ett\u00e4 tunti oli esittelykierrosta lukuun ottamatta yksinpuhelua, mutta viimeisell\u00e4 kerralla minun oli jo vaikea saada puheenvuoroa kaiken keskustelun keskelt\u00e4.<\/p>\n Ryhm\u00e4lle voidaankin usein m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 aloituspiste ja lopetuspiste. Sit\u00e4, mit\u00e4 ryhm\u00e4ss\u00e4 tapahtuu noiden pisteiden v\u00e4lill\u00e4, nimitet\u00e4\u00e4n ryhm\u00e4prosessiksi. Se kuvaa ryhm\u00e4n etenemist\u00e4 ajallisesti. (Kataja, Jaakkola & Liukkonen 2011 ja Kaukkila, Lehtonen 2007.) Yll\u00e4 kuvatussa esimerkiss\u00e4 aloituspiste oli toisilleen tuntemattomien henkil\u00f6iden ensikohtaaminen ja lopetuspiste oli ryhm\u00e4, jonka j\u00e4senille oli toiminnan aikana muodostunut omat roolit ja oma historia, joskin lyhyt sellainen.<\/p>\n Teoksessaan Ryhm\u00e4st\u00e4 enemm\u00e4n Veli Kaukkila ja Elisa Lehtonen (2007, 24\u201325) jakavat ryhm\u00e4n kehitysvaiheet viiteen osioon. N\u00e4m\u00e4 ovat muotoutuminen, kuhertelu, kiehuminen, yhteistoiminta sek\u00e4 luopuminen ja ero. Muotoutumisvaiheessa ryhm\u00e4l\u00e4iset tarkastelevat muita j\u00e4seni\u00e4 ja alkavat etsi\u00e4 itselleen sopivaa asemaa ryhm\u00e4ss\u00e4. Monesti ensimm\u00e4inen tapaaminen kuluu sen j\u00e4senilt\u00e4 tunnustellen ja he ovat usein riippuvaisia ohjaajasta. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa alkaa ryhm\u00e4n muotoutuminen eli ryhm\u00e4ytyminen. Kun ryhm\u00e4 on selvitt\u00e4nyt alkuvaikeutensa ja sen j\u00e4senet alkaneet tutustua toisiinsa, voi kuherteluvaihe alkaa. T\u00e4lle vaiheelle on tyypillist\u00e4 ryhm\u00e4n yksimielisyys ja yhten\u00e4isyys. My\u00f6s roolijako ryhm\u00e4ss\u00e4 j\u00e4sentyy.<\/p>\n Kiehumisvaiheessa j\u00e4senet taas alkavat kyseenalaistaa muiden mielipiteit\u00e4 – my\u00f6s ohjaajan – sek\u00e4 heitt\u00e4\u00e4 joukkoon omia, usein eri\u00e4vi\u00e4 ajatuksiaan. N\u00e4ist\u00e4 voi seurata ryhm\u00e4n j\u00e4senten v\u00e4lisi\u00e4 sanaharkkoja, mutta oikein k\u00e4siteltyin\u00e4 ne voivat puhdistaa ryhm\u00e4n ilmapiirin. Kun kaikki ovat l\u00f6yt\u00e4neet oman paikkansa ryhm\u00e4ss\u00e4 ja hyv\u00e4ksyneet yhteiset tavoitteet, ryhm\u00e4 on taas valmis toimimaan yhdess\u00e4. Ryhm\u00e4l\u00e4iset puhaltavat yhteen hiileen tavoitteidensa saavuttamiseksi ja roolit ryhm\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 joustavat. T\u00e4t\u00e4 vaihetta kutsutaan yhteistoiminnaksi. Yhteistoiminnan vaiheessa ryhm\u00e4 kykenee taas kommunikoimaan ja j\u00e4senet pystyv\u00e4t antamaan ja vastaanottamaan rakentavaakin palautetta hyv\u00e4ss\u00e4 hengess\u00e4. Lopuksi ryhm\u00e4ll\u00e4 on edess\u00e4\u00e4n luopuminen ja ero -vaihe, jossa ryhm\u00e4n toiminta loppuu. T\u00e4m\u00e4 on tunnerikas vaihe, jossa j\u00e4senten tunteet voivat vaihdella ahdistuksesta ja haikeudesta helpotukseen. (Kaukkila, Lehtonen 2007, 25\u201326.)<\/p>\n Yhteistoiminnan my\u00f6t\u00e4 ryhm\u00e4l\u00e4isten v\u00e4lille muodostuu er\u00e4\u00e4nlainen n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n voima, joten nimitet\u00e4\u00e4n ryhm\u00e4n dynamiikaksi. Se muodostuu j\u00e4senten keskin\u00e4isist\u00e4 j\u00e4nnitteist\u00e4, kiinnostuksenkohteista sek\u00e4 tunteista toisiaan ja toiminnan kohdetta kohtaan. Ryhm\u00e4dynamiikka on tunnistettavissa tarkkailemalla ryhm\u00e4n j\u00e4senten toimintaa: kenen kanssa kukakin puhuu, millainen tunnelma ryhm\u00e4ss\u00e4 on, tai millaisia nonverbaalisia eli sanattomia viestej\u00e4 heist\u00e4 v\u00e4littyy. (Kaukkila, Lehtonen 2007, 27.) Ryhm\u00e4dynamiikka kehittyy yhteistoiminnan my\u00f6t\u00e4, ja omissa b\u00e4ndiohjattavissani se oli selv\u00e4sti havaittavissa, koska l\u00e4ht\u00f6kohtana oli toisilleen ennest\u00e4\u00e4n tuntemattomat henkil\u00f6t. Ryhm\u00e4dynamiikan kehittymisen tarkkailu on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, sill\u00e4 se helpottaa ryhm\u00e4nohjaajan toimintaa: kun tunnistaa ryhm\u00e4l\u00e4isten tavan toimia, reagoida ja suhtautua toisiinsa, on teht\u00e4vien jako, palautteen anto ja kommunikointi ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 helpompaa.<\/p>\n Kaukkila ja Lehtonen (2007, 27,30). esittelev\u00e4t ryhm\u00e4dynamiikkaa tutkineen Wilfried Bionin teorian, jonka mukaan ryhm\u00e4n voi jakaa kahteen osaan: ty\u00f6ryhm\u00e4\u00e4n ja perusolettamusryhm\u00e4\u00e4n. Ty\u00f6ryhm\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 tietoisesti tavoitteeseensa, ja perusolettamusryhm\u00e4n tunnusmerkkej\u00e4 on j\u00e4senten v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys ryhm\u00e4n perusteht\u00e4v\u00e4\u00e4 kohtaan. B\u00e4ndikoulun b\u00e4ndi k\u00e4y esimerkkin\u00e4 ty\u00f6ryhm\u00e4st\u00e4, koska b\u00e4ndi harjoittelee yhdess\u00e4 tulevaa keikkaansa varten. Perusolettamusryhm\u00e4ll\u00e4 ei yhteist\u00e4 tavoitetta ole. Ryhm\u00e4ss\u00e4 voi my\u00f6s vallita ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4 tunnelma, mutta ryhm\u00e4 ei ole halukas tekem\u00e4\u00e4n asialle mit\u00e4\u00e4n. Perusolettamusryhm\u00e4 muodostuu oppilaiden suojakeinona eli defenssin\u00e4 silloin, kun ryhm\u00e4ss\u00e4 ei ole kaikki hyvin.<\/p>\n Koska musiikin ryhm\u00e4opetuksen tekij\u00e4\u00e4 tavataan nimitt\u00e4\u00e4 ryhm\u00e4nohjaajaksi, on johdonmukaista puhua ohjauksesta eik\u00e4 niink\u00e4\u00e4n opetuksesta. Opettamisesta ja ohjaamisesta puhutaan kuitenkin useimmiten toistensa synonyymein\u00e4, ja eron tekeminen onkin vaikeaa. Kirsti V\u00e4nsk\u00e4 (2000) toteaa lisensiaatintutkimuksessaan, ett\u00e4 ohjaus on opetuksen erityismuoto, mutta molempiin liittyy kiinte\u00e4sti tavoitteiden asettaminen ja seuraaminen sek\u00e4 vuorovaikutus.<\/p>\n Opettamisen ja ohjaamisen eroa voisi avata seuraavan esimerkin avulla: Ammattikoulun opettaja opettaa opiskelijalle koulussa asioita, mink\u00e4 j\u00e4lkeen opiskelija menee suorittamaan ty\u00f6harjoittelua ja saa harjoittelulle ohjaajan. Opettamisen sijaan ohjaaja neuvoo ja konsultoi opiskelijaa tukien t\u00e4m\u00e4n toimintaa. Oletuksena on, ett\u00e4 opiskelijalle on koulussa opetettu tarvittava tieto ja harjoittelussa h\u00e4n vain tuo sen ohjaajan avulla k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n Hyv\u00e4 ryhm\u00e4nohjaaja on tietoinen edellisiss\u00e4 luvuissa esitellyist\u00e4 ryhm\u00e4ilmi\u00f6ist\u00e4 ja niit\u00e4 havaitessaan osaa auttaa ryhm\u00e4\u00e4 eteenp\u00e4in kohti tavoitetta. Siin\u00e4 miss\u00e4 ryhm\u00e4ohjaajan on tiedett\u00e4v\u00e4 ryhm\u00e4ss\u00e4 tapahtuvista ilmi\u00f6ist\u00e4, on h\u00e4nen osattava my\u00f6s ohjaukseen liittyvi\u00e4 asioita. Yksi t\u00e4llainen on toimivan roolin valitseminen tapauskohtaisesti. Kataja ja kumppanit (2000, 27) tarjoavat ohjaajalle kolme perusroolia. Niit\u00e4 ovat ryhm\u00e4n johtaja, ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4 kuuntelija sek\u00e4 vaikuttaja. Ryhm\u00e4n johtaja pyrkii luomaan ryhm\u00e4lle oikeanlaisen ilmapiirin sek\u00e4 ryhm\u00e4n s\u00e4\u00e4nn\u00f6t. T\u00e4llaiselle roolille on k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 erityisesti ryhm\u00e4n alkutaipaleella sek\u00e4 silloin, kun jotkut ryhm\u00e4l\u00e4isist\u00e4 luulevat, ettei heihin p\u00e4de samanlaiset s\u00e4\u00e4nn\u00f6t kuin muihin. Ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4 kuuntelija puolestaan tarkkailee ryhm\u00e4ilmi\u00f6it\u00e4 sek\u00e4 pyrkii analysoimaan omaa tekemist\u00e4\u00e4n ja ajatteluty\u00f6t\u00e4\u00e4n. B\u00e4ndiohjaajanakin on hyv\u00e4 antaa ryhm\u00e4l\u00e4isille aikaa esimerkiksi harjoiteltavan kappaleen v\u00e4liss\u00e4 ja olla puuttumatta heid\u00e4n toimintaan. N\u00e4in ohjaaja tarjoaa sek\u00e4 ryhm\u00e4l\u00e4iselle ett\u00e4 itselleen mahdollisuuden reflektointiin. Kolmas ohjaajatyyppi, eli vaikuttaja, pyrkii muistuttamaan ryhm\u00e4\u00e4 sen tavoitteista ja auttaa heit\u00e4 p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n niihin.<\/p>\n Itse b\u00e4ndikurssia vet\u00e4ess\u00e4ni pyrin toimimaan vaikuttajan tavoin. B\u00e4ndikurssin alussa oppilaiden suusta kuuluivat useasti sanat: \u201dEi my\u00f6 osata\u201d. Ensimm\u00e4isen\u00e4 mieleen tuli ajatus omasta ep\u00e4onnistumisestani opettajana. Tuossa tilanteessa p\u00e4\u00e4dyin kuitenkin rohkaisemaan oppilaitani kertomalla heille harjoittelun merkityksest\u00e4 ja siit\u00e4, miten ilman sit\u00e4 ei voi oppia. Muutaman harjoittelukerran j\u00e4lkeen oppilaat huomasivat itsekin, ett\u00e4 kehityst\u00e4 on tapahtunut.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi ohjaajan toimintatapoihin perustuvassa jaossa on olemassa viel\u00e4 kaksi roolia: Teht\u00e4v\u00e4keskeinen ja prosessikeskeinen malli. Teht\u00e4v\u00e4keskeinen malli ei j\u00e4t\u00e4 oppilaille tilaa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 omia ratkaisumalleja, vaan ratkaisut keksii aina ohjaaja itse. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4ytyy ryhm\u00e4n edess\u00e4 asiantuntijan tavoin ja m\u00e4\u00e4r\u00e4ilen. (Kataja ym. 2000.) On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00f6in oppilailta j\u00e4\u00e4 puuttumaan ne onnistumisen tunteet, joita tulee kun l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kohtaamalleen ongelmalle itse ratkaisun. T\u00e4llainen ongelma voi b\u00e4nditilanteessa tulla vastaan esimerkiksi otettaessa kitaralla sointuja eri kohdista otelautaa. Olisi helpompaa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 oppilaalle suora vastaus, ja usein ajan s\u00e4\u00e4st\u00e4miseksi se olisikin nopein vaihtoehto. Prosessikeskeisess\u00e4 mallissa ohjaaja ei tarjoa suoria vastauksia, vaan toimii ongelmatilanteissa avustajana. H\u00e4n antaa ryhm\u00e4n tehd\u00e4 omia tulkintoja, tukee niit\u00e4 ja heid\u00e4n ratkaisumallejaan. (Kataja ym. 2000.)<\/p>\n Ryhm\u00e4n toimintaan vaikuttaa kaikki, mit\u00e4 sanomme tai teemme ryhm\u00e4ss\u00e4. N\u00e4ill\u00e4 toimintatavoilla on luonnollisesti vaikutusta niin hyv\u00e4ss\u00e4 kuin pahassakin. Ryhm\u00e4\u00e4 auttavaa ja tukevaa toimintaa on Kaukkilan ja Lehtosen (2007) mukaan esimerkiksi luottamuksen rakentaminen, ryhm\u00e4prosessin tarkkaileminen, aktiivinen kuunteleminen ja osallistumiseen rohkaiseminen. Kun luottamus on rakennettu oppilaisiin, heit\u00e4 voi my\u00f6s kannustaa riskien ottoon ryhm\u00e4ss\u00e4. Ryhm\u00e4prosessin tarkkaileminen tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 ohjaaja seuraa ryhm\u00e4n toimintaa ja pyrkii auttamaan sit\u00e4 toimimaan tehokkaasti. Aktiivinen kuunteleminen vie ohjaajan mukaan ryhm\u00e4l\u00e4isten aiheisiin liittyviin keskusteluihin. Osallistumiseen rohkaiseminen ja siin\u00e4 onnistuminen saa ohjaajan antamaan tunnustusta oppilailleen. (Kaukkila, Lehtonen 2007.)<\/p>\n Ryhm\u00e4\u00e4 haittaavaa toimintaa on aggressiivisuus, est\u00e4minen, vet\u00e4ytyminen, kilpaileminen ja hauskuttaminen. Aggressiivisuuteen kuuluu oppilaiden s\u00e4ttiminen, ep\u00e4kunnioittavasti k\u00e4ytt\u00e4ytyminen tai liian kriittisesti ryhm\u00e4n tekemist\u00e4 arvioiminen. Est\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ohjaaja sekoittaa oppilaiden p\u00e4\u00e4t puhumalla asiaan kuulumattomia keskeytt\u00e4en n\u00e4in ryhm\u00e4prosessin. Vet\u00e4ytyess\u00e4\u00e4n ryhm\u00e4n j\u00e4senist\u00e4 tulee passiivisia tiedon vastaanottajia ja havainnot keskittyy ryhm\u00e4n ulkopuolelle. Kilpaileminen voi est\u00e4\u00e4 ryhm\u00e4\u00e4 toimimasta, koska siin\u00e4 j\u00e4senet haluavat ottaa itselleen liikaa rooleja ryhm\u00e4n sis\u00e4lt\u00e4, sek\u00e4 kilpailevat ryhm\u00e4nohjaajan suosiosta. Hauskuttaminen taas ilmenee vaikenemisena keskusteltaessa vaikeista asioista tai niihin suhtautumisena huumorilla. (Kaukkila, Lehtonen 2007, 55.)<\/p>\n Kuten jo alussa mainitsin, iso osa soitonopettajan ty\u00f6st\u00e4 on ryhm\u00e4opetusta. T\u00e4m\u00e4n vuoksi erilaisten ryhm\u00e4muotojen ja toimintatapojen pohtiminen on aiheellista. Se, millainen ryhm\u00e4dynamiikka ryhm\u00e4ss\u00e4 vallitsee, on pitk\u00e4lti ohjaajasta kiinni. Ohjaajan asenteella on my\u00f6s valtava merkitys sille, kuinka motivoituneesti ryhm\u00e4 tavoitteisiinsa pyrkii. Jos toiminta j\u00e4\u00e4 ty\u00f6ryhm\u00e4n sijaan perusolettamusryhm\u00e4n tasolle, on ohjaajalla aihetta katsoa peiliin. My\u00f6s ohjaamisen ja opettamisen m\u00e4\u00e4rittely on pedagogille t\u00e4rke\u00e4\u00e4, koska titteli m\u00e4\u00e4rittelee pedagogin ty\u00f6nkuvaa.<\/p>\n Kirjoittaja: Heikki Honkanen 2013, Karelia-ammattikorkeakoulu<\/strong><\/p>\n Kataja, J., Jaakkola, T. &\u00a0 Liukkonen, J. 2011 Ryhm\u00e4 liikkeelle,\u00a0\u00a0toiminnallisia harjoituksia ryhm\u00e4n kehitt\u00e4miseksi. Jyv\u00e4skyl\u00e4: PS-kustannus.<\/p>\n Kaukkila, V. & Lehtonen, E. 2007. Ryhm\u00e4st\u00e4 enemm\u00e4n, k\u00e4sikirja\u00a0ryhm\u00e4nohjaajan taitoja tarvitsevalle. Helsinki: SMS-tuotanto.<\/p>\nRyhm\u00e4n m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4<\/h2>\n
Ryhm\u00e4n kehitysvaiheet<\/h2>\n
Ryhm\u00e4n dynamiikka<\/h2>\n
Hyv\u00e4n ryhm\u00e4nohjaajan monet roolit<\/h2>\n
Ryhm\u00e4 toimimaan<\/h2>\n
L\u00e4hteet<\/h3>\n