{"id":359,"date":"2013-05-15T11:47:52","date_gmt":"2013-05-15T08:47:52","guid":{"rendered":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/?p=359"},"modified":"2024-05-28T13:58:55","modified_gmt":"2024-05-28T10:58:55","slug":"luovuuteen-kannustava-soitonopetus","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/2013\/05\/luovuuteen-kannustava-soitonopetus\/","title":{"rendered":"Luovuuteen kannustava soitonopetus"},"content":{"rendered":"

Kirjoittaja: Riikka Partanen 2013, Karelia-ammattikorkeakoulu\"piirroskuvassa<\/a><\/strong><\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 artikkelissa pohdin luovuutta klassisen musiikin opettamisessa. Aluksi perehdyn soittamiseen luovana toimintana ja sen j\u00e4lkeen paneudun soittotuntien luovuuteen eli siihen, miten soitonopettaja voi rohkaista oppilaan luovaa otetta ja miksi se on t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Tekstiss\u00e4ni soitto-oppilas on oletetusti lapsi, mutta soitonopettaja voi olla yht\u00e4 hyvin tukemassa aikuisen oppilaansa luovuuskehityst\u00e4.<\/p>\n

Onko soittaminen luovaa?<\/h2>\n

On helppo ajatella, ett\u00e4 kuvataiteilija on luova. Kirjailijakin on luova. S\u00e4velt\u00e4j\u00e4 on luova. Mutta ent\u00e4 soittaja? Onko soittaminen luovaa toimintaa, vai onko soittajan teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 ilmaista jonkun toisen eli s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n luovuutta? J\u00e4\u00e4k\u00f6 soitonopiskelijan luovuus s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n ja opettajan tahdon jalkoihin? Luovuus on aina ollut kiistanalainen aihe. Sille tuntuu l\u00f6ytyv\u00e4n yht\u00e4 monta m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4\u00e4 kuin on sit\u00e4 tutkineita ihmisi\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 muutamia:<\/p>\n

Luovuus on kyky\u00e4 n\u00e4hd\u00e4, tiedostaa ja reagoida. Luovuus on ennen kaikkea el\u00e4m\u00e4nasenne. Luovuus on ihmisen pyrkimys aktualisoida itsens\u00e4 eli saada potentiaalinsa aktiiviseen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Luovuus on tapa jolla ihminen ohjaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 (Heikkil\u00e4 1984, 101\u2013102).<\/p>\n

Jim Solatien mukaan luovuus on vaihtoehtojen etsimist\u00e4, uusien n\u00e4k\u00f6kulmien oivaltamista ja erilaisten keinojen kokeilemista. H\u00e4n kirjoittaa my\u00f6s, ett\u00e4 luova ihminen ei ole jatkuvasti kiinnostunut tekemisens\u00e4 tasosta tai itsens\u00e4 vertaamisesta muihin. Ja h\u00e4n v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 jokainen ihminen voi olla luova, koska luovuus on opeteltavissa oleva ominaisuus. (Solatie 200, 20\u201321, 34\u201335.)<\/p>\n

Luovuus tuntuu pakenevan m\u00e4\u00e4rittelyj\u00e4. Monet m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4t ovat ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 ja est\u00e4v\u00e4t p\u00e4\u00e4syn luovuuden k\u00e4sitteen ytimeen. Joitakin olennaisia piirteit\u00e4 kuitenkin hahmottuu, kun aikansa tutkii luovuusteorioita. Pelkistetyimm\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4ss\u00e4 luovuus on ”jonkin uuden, jollakin tavalla omaper\u00e4isen\u00e4 pidetyn oivalluksen” aikaansaamista. (Ruth 1984, 14\u201315.) T\u00e4m\u00e4 omaper\u00e4isyyden vaatimus on yhteist\u00e4 useimmille luovuusteorioille.<\/p>\n

Ollakseen luovaa soittamisen tulisi siis tuottaa jokin uusi, jollakin tavalla omaper\u00e4isen\u00e4 pidetty oivallus. Mielest\u00e4ni t\u00e4m\u00e4 ehto t\u00e4yttyy soittamisessa automaattisesti. Soittaja on yksil\u00f6, josta ei l\u00f6ydy kopiota. T\u00e4ll\u00f6in h\u00e4nen tuottamansa musiikkikin on uutta ja yksil\u00f6llist\u00e4, ennenkuulumatonta. Kukaan ei voi toteuttaa musiikkia t\u00e4ysin samalla tavalla kuin h\u00e4n sen omien kokemustensa, kehonsa ja persoonallisuutensa pohjalta toteuttaa.<\/p>\n

Kari Kurkela kirjoittaa luovasta musiikillisesta asenteesta ”luovan s\u00e4veltaiteen” ja ”esitt\u00e4v\u00e4n s\u00e4veltaiteen” sijasta. H\u00e4nelle luova asenne on olemisen tapa tai mielen tila, ei niink\u00e4\u00e4n konkreettisen uuden tuottamista. Oppiminen voi olla yksil\u00f6tasolla luovaa, kun oppijalle paljastuu jotain uutta. Luova asenne voi olla esitt\u00e4j\u00e4n ominaisuus siin\u00e4 miss\u00e4 s\u00e4velt\u00e4j\u00e4nkin, ja toisaalta s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole asenteeltaan luova. (Kurkela 1997, 19.)<\/p>\n

Gudmund Smithin mukaan luovuus on tuottelias tapa kokea todellisuus ja sen ohella oma min\u00e4. Smithin mielest\u00e4 luova prosessi alkaa tietoisena aikeena mutta nostaa my\u00f6hemmin p\u00e4iv\u00e4nvaloon piilotajuista materiaalia. (Ruth 1984, 20.) Ehk\u00e4 soittamisen luovuus on itse prosessissa: siin\u00e4 kuinka soittaja ty\u00f6st\u00e4\u00e4 paperille kirjoitetut merkit soivaksi todellisuudeksi. Prosessi on monimutkainen: siin\u00e4 yhdistyv\u00e4t soittajan keholliset, emotionaaliset ja \u00e4lylliset ominaisuudet. Musiikkia tehd\u00e4\u00e4n koko olemuksella.<\/p>\n

Jaana Vahermaa on tehnyt Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopiston musiikkikasvatuksen laitokselle kandidaatintutkielman Luovuusteoriat suunnann\u00e4ytt\u00e4jin\u00e4 luovan musiikinopetuksen suunnittelussa. Tutkielmassaan h\u00e4n esittelee Taylorin portaittaisen luovuuden mallin vuodelta 1959. Taylorin mukaan luovuudella on viisi tasoa, jotka ovat kuin portaat. Alimpana on ilmaisutaso, seuraavana produktiivinen taso, sitten keksimistaso ja uudistustaso, ja ylimp\u00e4n\u00e4 syntymistaso. (Vahermaa 2012, 17.) Taylorin malli soveltuu hyvin soittamisen luovuuden hahmottamiseen, koska siin\u00e4 luovuus on monitahoista ja ilmenee eri ik\u00e4kausina ja eri toiminnoissa omalla tavallaan.<\/p>\n

Maslow on jakanut luovuuden primaari- ja sekundaariluovuuteen, joista primaariluovuus on tiedostamattomasta nousevaa, uutta synnytt\u00e4v\u00e4\u00e4 luovuutta. Se on jokaisen lapsen ominaisuus, joka heikkenee i\u00e4n my\u00f6t\u00e4. Sekundaariluovuus taas on rationaalista ja tuottavaa luovuutta, johon liittyy ty\u00f6st\u00f6\u00e4 ja pelkist\u00e4mist\u00e4. (Ruth 1984, 26\u201327.) Soittaminen asettunee selkeimmin sekundaariluovuuden piiriin, kun taas parhaimmillaan soittamisen luovuus hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 primaari- ett\u00e4 sekundaariluovuutta. T\u00e4ll\u00f6in soittaja rationaalisen ty\u00f6st\u00f6prosessinsa ohella ammentaa materiaalia tiedostamattomastaan. Soittaminen ei j\u00e4\u00e4 pelk\u00e4ksi liikkeiden matkimiseksi ja toistamiseksi, vaan soittaja luo omankuuloista musiikkia yhdist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 luovasti musiikin fyysiset ja mentaaliset puolet.<\/p>\n

Klassisen musiikin koulutusta on kutsuttu ”siisteyskasvatukseksi”, jossa soittaja pyrkii toteuttamaan musiikkiin liitettyj\u00e4 ihanteita. Kuitenkin matka kirjoitetuista nuoteista soivaksi taiteeksi vaatii taiteilijalta luovuutta, ja juuri siin\u00e4 on mahdollista toteuttaa asia omaper\u00e4isella, uudella tavalla. Jo tulkinta itsess\u00e4\u00e4n voidaan n\u00e4hd\u00e4 luovana toimintana. (Maijala 2003,71\u201371.) Luovuus on siis ominaisuus, joka lis\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4n t\u00e4yteytt\u00e4 ja kokemuksen syvyytt\u00e4. Moneen suuntaan virtaavan luovuuskeskustelun keskell\u00e4 haluan uskoa, ett\u00e4 luovuus on jokaisen ihmisen ominaisuus ja sit\u00e4 voi halutessaan kehitt\u00e4\u00e4 oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 rikastuttamiseksi.<\/p>\n

Soitantoa ja nautintoa<\/h2>\n

”Leikki on paras tapa oppia: leikkiv\u00e4 ihminen mukautuu ja adaptoituu ketter\u00e4sti ja omaksuu uusia asioita ilman mink\u00e4\u00e4nlaista tuskaa. Eik\u00e4 ainoastaan ilman tuskaa, vaan h\u00e4n saa prosessista viel\u00e4 kiksej\u00e4. Oppimisen pahin vihollinen on h\u00e4pe\u00e4, se tunne, joka yleens\u00e4 ihmisen aikuistuessa kehittyy leikkimielisyyden tilalle.” (Schatz, Helsingin Sanomat 16.1.2011.)<\/p>\n

Roman Schatzin sanat vastaavat osuvasti kysymykseen, miksi luovuus on niin t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Luova ote on er\u00e4\u00e4nlaista asioilla ja taidoilla leikkimist\u00e4, ja se vapauttaa ihmisen tutkimaan maailmaa ilman ennakkoluuloja ja -oletuksia. T\u00e4llainen ote on oppimisen kannalta tehokas ja se tekee oppimisesta henkil\u00f6kohtaista. Se synnytt\u00e4\u00e4 sis\u00e4ist\u00e4 motivaatiota, jossa toimintaan ryhtyminen ja sen palkitsevuus nousevat ihmisest\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n eiv\u00e4tk\u00e4 jonkin ulkopuolisen tekij\u00e4n k\u00e4skem\u00e4n\u00e4. Petteri Niitamo viittaa E.L.Decin v\u00e4itteeseen, jonka mukaan omaehtoinen p\u00e4teminen ja itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misen kokeminen ovat ihmisen synnynn\u00e4isi\u00e4 tarpeita. Sis\u00e4inen motivaatio lis\u00e4\u00e4ntyy ymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4, joissa n\u00e4m\u00e4 tarpeet sallitaan. Esimerkiksi leikki, leikinomainen toiminta, etsiminen, tutkiminen ja haasteellinen toiminta ovat sis\u00e4isesti motivoituneita toimia. (Niitamo 2002, 40\u201341.) Soittaminen voidaan helposti n\u00e4hd\u00e4 haasteellisena ja leikinomaisena toimintana.<\/p>\n

Mielenkiintoista on my\u00f6s tutkia englanninkielen sanaa `play`, joka merkitsee leikkimisen lis\u00e4ksi my\u00f6s soittamista ja pelaamista. Play-sana tuntuu kattavan kaiken intohimoisen ja antautuvan toiminnan: play houkuttelee kokemaan maailmoja, joiden lainalaisuudet poikkeavat niin kutsutusta arkitodellisuudesta. Leikki on el\u00e4m\u00e4nilon ja el\u00e4m\u00e4nhalun ilmaus, se on tapa olla olemassa. (Kurkela 1997, 33\u201334.)<\/p>\n

Leikill\u00e4 ja soittamisella on siis perustavanlaatuinen yhteys. Leikki on luovaa toimintaa, jota toteutetaan sis\u00e4isen motivaation voimalla. Leikiss\u00e4 eiv\u00e4t p\u00e4de samat s\u00e4\u00e4nn\u00f6t kuin arkimaailmassa. Leikki ei ole rationaalista ja se on ”vakavaa” vain omien s\u00e4\u00e4nt\u00f6jens\u00e4 puitteissa. Kuitenkin se on leikkij\u00e4lle niin t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n antautuu siihen t\u00e4ysin ja suuntaa tarkkaavaisuutensa siihen kokonaan. Mihaly Csikszentmihalyin flowteoria auttaa p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n leikin ja luovuuden juurille. Csikszentmihalyin mukaan toiminta on nautittavaa, kun se t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kahdeksan ehtoa:<\/p>\n

1. toiminta on haastavaa ja vaatii taitoja<\/p>\n

2. toiminta vangitsee henkil\u00f6n huomion t\u00e4ysin<\/p>\n

3. toiminnalla on selke\u00e4t tavoitteet<\/p>\n

4. toiminnasta saa v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 palautetta<\/p>\n

5. toimija keskittyy k\u00e4sill\u00e4 olevaan teht\u00e4v\u00e4\u00e4n<\/p>\n

6. toiminnan kautta toimija harjoittaa kontrollia haastavassa tilanteessa<\/p>\n

7. itsetietoisuuden katoaminen<\/p>\n

8. ajantajun katoaminen<\/p>\n

Nautittavan toiminnan ydint\u00e4 on siis jonkinlainen toiseen maailmaan uppoutuminen, ja tuossa toisessa maailmassa min\u00e4n rajat laajenevat. Jokin sellainen, mik\u00e4 ei arkitodellisuudessa ole mahdollista, mahdollistuu tuossa uudessa maailmassa. (Csikszentmihalyi 1990, 48\u201367.)<\/p>\n

Soitonopettajana ja -opiskelijana olen kuitenkin huomannut, ett\u00e4 soittamisen leikkisyys j\u00e4\u00e4 helposti edistymisvaatimusten jalkoihin. Harrastus, joka aloitettiin suuren innostuksen liikkeellepanemana, saattaa muuttua hiljalleen suoritukseksi jolla pyrit\u00e4\u00e4n t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n opettajan, vanhempien tai tutkintolautakunnan vaatimukset. Klassisen instrumentin opiskeluun liittyy paljon yhdenmukaisuusvaatimuksia ja s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4. On omaksuttava tietyt tekniset ja esteettiset taidot ja taidemusiikin tyylit sortumatta kuitenkaan niin kutsuttuihin maneereihin. Tekemisen rajat saattavat tuntua ahtailta, kun pyrit\u00e4\u00e4n noudattamaan perinteit\u00e4 ja jatkamaan niit\u00e4 asiaansopivalla tavalla. Yhdenmukaisuusvaatimukset, suoritusten korostaminen, ideoiden ja aloitteiden torjuminen ja ty\u00f6n ja leikin vastakkainasettelu tukahduttavat luovuutta. (Ruth 1984, 43\u201344.)<\/p>\n

Koska musiikkioppilaitoksilla on opetussuunnitelmansa ja opettajillakin omat tavoitteensa oppilaiden suhteen, on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 jonkinlaiset vaatimukset ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t ovat v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4. Onko kuitenkin mahdollista pyrki\u00e4 johonkin p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n ja siit\u00e4 huolimatta s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 tekemisen leikillisyys? Voiko opettaja edist\u00e4\u00e4 oppilaansa luovuuden kehittymist\u00e4 ja miten?<\/p>\n

Luovasti soittotunnilla<\/h2>\n

Kotiymp\u00e4rist\u00f6 ja vanhempien tuki ovat luovuuden kehittymisen kannalta merkitt\u00e4vimpi\u00e4 tekij\u00f6it\u00e4. Kodit eiv\u00e4t kuitenkaan aina yll\u00e4 tutkimustiedon esitt\u00e4miin ihanteellisiin mittoihin. On suurempia ja pienempi\u00e4 ristiriitoja, kiirett\u00e4 ja huolta, ehtimisi\u00e4 ja pit\u00e4misi\u00e4. Jan-Erik Ruthin mukaan luovuuden kehittymiselle on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kodin tunneilmasto on avoin. On parempi tuoda vanhempien v\u00e4liset j\u00e4nnitteet esille kuin yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 muka-seesteist\u00e4 koti-idylli\u00e4. Luovuutta tukevassa kodissa lapsen mielipiteit\u00e4 kuunnellaan ja kunnioitetaan, h\u00e4nen mielenkiinnonkohteitaan ja harrastuksiaan tuetaan ja h\u00e4nelle suodaan rajoja ja vapauksia sopivassa suhteessa. Sek\u00e4 kielteiset ett\u00e4 my\u00f6nteiset tunteet tunnistetaan ja niiden ilmaisu sallitaan. (Ruth 1984, 40\u201342.)<\/p>\n

Jos kotiolot eiv\u00e4t ole luovuutta tukevia, nousevat kodin ulkopuoliset suhteet t\u00e4rkeiksi. Monesti jo yhden ihmisen kannustava suhtautuminen vaikuttaa my\u00f6teisesti lapsen k\u00e4sityksiin omista kyvyist\u00e4\u00e4n. (Solatie 2009, 45, 48\u201351.) Soittotunti on lapselle harvinainen mahdollisuus olla kahden kesken turvallisen ja kannustavan aikuisen kanssa. Useita vuosia kest\u00e4v\u00e4 soittoharrastus vaikuttaa suuresti soittajan min\u00e4kuvaan ja itsetuntoon ja ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 my\u00f6s luovuuden kehitykseen. Soitonopettaja voi olla se yksi kannustava aikuinen, joka uskoo lapseen ja hyv\u00e4ksyy h\u00e4net pyyteett\u00f6m\u00e4sti.<\/p>\n

Torrancen mukaan opettajan avoin ja ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4 asenne on oppijalle paras luovuuden tukija. Ruth kirjoittaa, ett\u00e4 luovuuden kehittymisen kannalta on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 opettaja on avoin lapsen maailmalle ja halukas kasvamaan yhdess\u00e4 h\u00e4nen kanssaan. H\u00e4n my\u00f6s antaa lapsen vaikuttaa vuorovaikutuksen suuntaan. (Ruth 1983, 40\u201342.)<\/p>\n

Lapsi oppii paljon tarkkailemalla aikuista. N\u00e4in ollen opettajan oma esimerkki on hyvin olennainen. Ei riit\u00e4, ett\u00e4 luovuudesta puhutaan my\u00f6nteiseen s\u00e4vyyn, vaan luovan otteen tulisi huokua opettajasta. Se, ett\u00e4 opettaja pyrkii kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n omaa luovuuttaan, on t\u00e4rke\u00e4 tienviitta oppilaalle. Henkinen aktiivisuus, henkiset ja \u00e4lylliset harrastukset ja tarve luovaan ja ammatilliseen kasvuun ovat hyv\u00e4 pohja opettajan luovuuden kehitykselle. (Heikkil\u00e4 1984, 99\u2013100.)<\/p>\n

Jos opettaja haluaa tukea oppilaan luovaa kehityst\u00e4, h\u00e4nen kannattaa v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 tuomitsevia s\u00e4vyj\u00e4 arvioinnissaan. (Heikkil\u00e4 1984, 99\u2013100.) Oikean ja v\u00e4\u00e4r\u00e4n painottaminen tekev\u00e4t luovuudelle hallaa, sill\u00e4 yksi luovuuden piirteist\u00e4 on oikean ja v\u00e4\u00e4r\u00e4n puuttuminen. (Solatie 2009, 21.) Oppilasta voi ennemmin ohjata arvioimaan itse omaa suoritustaan. H\u00e4nelt\u00e4 voi esimerkiksi kysy\u00e4, mihin h\u00e4n kiinnitti huomiota omassa soitossaan, tai mik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 miellytti tai ei miellytt\u00e4nyt omassa soitossaan ja miksi. T\u00e4m\u00e4 ohjaa oppilasta omaehtoiseen oppimiseen, jossa h\u00e4n itse asettaa p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ns\u00e4 ja kontrolloi niiden saavuttamiseen tarvittavaa ty\u00f6t\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in h\u00e4n on my\u00f6s todenn\u00e4k\u00f6isesti tarkkaavaisempi, koska opettaja ei sano mit\u00e4 h\u00e4n tekee hyvin tai huonosti, vaan h\u00e4n joutuu itse arvioimaan sen. Samalla h\u00e4nen esteettiset arvonsa tulevat selke\u00e4mmiksi: mik\u00e4 on kaunista\/raivokasta\/ylev\u00e4\u00e4\/herkk\u00e4\u00e4 soittoa? Millaiseen soittoon pyrin t\u00e4ss\u00e4 kappaleessa? Oikeasta ja v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 luopuminen antaa tilaa omaper\u00e4isille ajatuksille koska oppilaalta ei odoteta jotakin tietty\u00e4 tulosta, johon h\u00e4nen t\u00e4ytyy ulkoisen vaatimuksen pakottamana pyrki\u00e4.<\/p>\n

Rento ja erilaisuuden hyv\u00e4ksyv\u00e4 ilmapiiri luo tilaa spontaanille ilmaisulle. Opettajan oma esimerkki voi t\u00e4ss\u00e4kin olla innostavana lis\u00e4n\u00e4: kun opettaja vapautuu olemaan oma itsens\u00e4 ja uskaltaa heitt\u00e4yty\u00e4 ja tehd\u00e4 virheit\u00e4, uskaltautuu oppilaskin helpommin ilmaisemaan ja kokeilemaan vailla ep\u00e4onnistumisen tai rangaistuksen pelkoa. My\u00f6s vaihtelevuus lis\u00e4\u00e4 tilanteen luovaa ilmapiiri\u00e4: n\u00e4k\u00f6kulman \u00e4killinen vaihtaminen, oppilaan rohkaiseminen mielikuvien keksimiseen, tunnin pit\u00e4minen eri tilassa kuten konserttisalissa konserttia kuunnellen, yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4t rinnastukset eri taiteenlajiin tai muuhun el\u00e4m\u00e4n osa-alueeseen… Vaihtelevuus voi liitty\u00e4 paikkaan, aikaan, tyyliin, tapoihin, mihin tahansa. Jopa opettajan vaatteiden v\u00e4ri voi olla stimuloiva asia, varsinkin pienille lapsille. Vaihtelun tulisi kuitenkin palvella oppilaan luovuuden her\u00e4\u00e4mist\u00e4 ja oppimista ja olla n\u00e4iden motivoimaa.<\/p>\n

Oman kokemukseni mukaan hyv\u00e4 soitonopetus on kuin hyv\u00e4\u00e4 kasvatusta: rajoja ja vapautta sopivassa suhteessa. Esimerkiksi yksityiskohtien ty\u00f6st\u00e4miseen keskittyminen opettaa itsekuria, joka on t\u00e4rke\u00e4 luovuuden ulottuvuus. Oman soittohistoriani aikana minulla on ollut hyvin erilaisia opettajia, joista jokainen on tuonut t\u00e4rke\u00e4n antinsa soittooni. Ensimm\u00e4inen soitonopettajani tutustutti minut improvisointiin ja korvakuulolta soittamiseen. T\u00e4m\u00e4n innostamana soitin usein kotona korvakuulolta p\u00e4tki\u00e4 haastavistakin teoksista, ja niin tehdess\u00e4ni koin vapauden lis\u00e4ksi voimakasta uteliaisuutta musiikkia kohtaan. Uskon, ett\u00e4 olin tuolloin muusikkona luovimmillani, vaikka en ollut viel\u00e4 aloittanut ammattiopintojani.<\/p>\n

Er\u00e4s toinen opettajani korosti soinnin t\u00e4rkeytt\u00e4 ja teknisi\u00e4 yksityiskohtia. H\u00e4nen opetuksensa oli j\u00e4rjestelm\u00e4llist\u00e4 ja kontrolloitua. H\u00e4n halusi vahvasti vaikuttaa soittoni jokaiseen yksityiskohtaan, ja koin t\u00e4m\u00e4n luovuutta suuresti rajoittavana tekij\u00e4n\u00e4. Halusin vaikuttaa soittamaani musiikkiin enk\u00e4 toistaa opettajani n\u00e4kemyst\u00e4 oikeasta tavasta toteuttaa se. Tarkan teknisen ty\u00f6skentelyn vuoksi tulin kuitenkin koko ajan varmemmaksi soittajaksi, ja itsen\u00e4isyyden n\u00e4l\u00e4ss\u00e4ni hain itse ideoita luovempaan ty\u00f6skentelyyn esimerkiksi ideoimalla, miten voisin saada aivan uuden n\u00e4k\u00f6kulman johonkin teokseen. Keksin teoksiin teemoja ja mielikuvia, joita kukaan muu ei tiennyt, ja kuuntelin paljon musiikkia ja luin kirjoja saadakseni ideoita ja impulsseja muilta. T\u00e4rkeit\u00e4 olivat my\u00f6s keskustelut opiskelukavereiden kanssa ja j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4mme torstaikonsertit, joissa oli luvallista esitt\u00e4\u00e4 keskener\u00e4ist\u00e4kin materiaalia. Kontrolloivan opettajani ansiosta jouduin etsim\u00e4\u00e4n itse soiton luovaa puolta.<\/p>\n

Runsas mielikuvien k\u00e4ytt\u00f6, n\u00e4k\u00f6kulman vaihtaminen, vaihtoehtojen antaminen ja rohkeaan ilmaisuun kannustaminen ovat toimineet minun kohdallani. Opettajan kehotus rohkeuteen virheidenkin uhalla vapauttaa tunnin ilmapiiri\u00e4 huimasti. Luovuus aukeaa, kun ei tarvitse pel\u00e4t\u00e4 virheit\u00e4; kun ei ole oikeaa ja v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, avautuu useita eri n\u00e4k\u00f6kulmia ja kenties jotain ihan uutta. Opettajan oma uskallus ja avoimuus uusille ideoille ovat toimineet rohkaisevana esimerkkin\u00e4. Innostavimpia hetki\u00e4 tunneilla ovat olleet ne, jolloin olen kokenut olevani etsij\u00e4n\u00e4 musiikin maailmassa yhdess\u00e4 opettajani kanssa.<\/p>\n

Lopuksi<\/h2>\n

Edell\u00e4 olen perustellut, miksi soittaminen on l\u00e4ht\u00f6kohdiltaan luovaa ja leikinomaista toimintaa. Soittotaito on helposti omaksuttavaa ja sujuvasti kehittyv\u00e4\u00e4, jos soittaja saa toimia sis\u00e4isest\u00e4 motivaatiostaan k\u00e4sin ja toteuttaa omaa autonomiaansa eik\u00e4 ulkoisista vaatimuksista tehd\u00e4 p\u00e4\u00e4asiallista syyt\u00e4 soittoharrastuksen jatkumiselle.<\/p>\n

Juha Varto kirjoittaa kirjassaan Kauneuden taito k\u00e4sitteest\u00e4 tiet\u00e4v\u00e4 tiedostamaton, josta h\u00e4n antaa esimerkiksi lapsen ja linnun. Lapsi oppii kielen ja varpunen oppii visert\u00e4m\u00e4\u00e4n, mutta kumpikaan ei opi toisen ilmaisutapaa vaikkei muuta kuulisi. Eik\u00e4 kumpikaan opi edes omaa ilmaisuaan, ellei ymp\u00e4rist\u00f6 provosoi sit\u00e4 esiin. (Varto 2001: 38.) Musiikki on kieli, jonka ihmisen tiet\u00e4v\u00e4 tiedostamaton tunnistaa. Opettajan teht\u00e4v\u00e4 on t\u00e4m\u00e4n kielen provosoiminen esiin. Kuten puhumaan oppimisessa, my\u00f6s musiikin oppimisessa tulisi antaa oppijalle tilaa muodostaa rauhassa oma musiikillinen kielens\u00e4, oppia luonnollisesti oma persoonallinen tapa ilmaista musiikin kielell\u00e4. T\u00e4m\u00e4 tapahtuu houkuttelulla, esimerkill\u00e4, ohjaamisella, innostamisella. Oppijaan uskotaan ja h\u00e4nen ponnistuksensa kielen oppimiseksi huomataan ja niit\u00e4 arvostetaan. Kaikenlainen pakko ja kiirehtiminen voidaan j\u00e4tt\u00e4\u00e4 pois, sill\u00e4 ihminen oppii oman musiikkinsa.<\/p>\n

L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n

Csikszentmihalyi, M. 1990: Flow: The Psychology of Optimal Experience. New York: Harper Perennial.<\/p>\n

Heikkil\u00e4, J. 1984. Luovuuden osa-alueet ja niiden kehitt\u00e4minen. Teoksessa R. Haavikko ja J.-E. Ruth (toim.): Luovuuden ulottuvuudet. Espoo: Weilin+G\u00f6\u00f6s, 91\u2013119.<\/p>\n

Kurkela, K. 1997. Mielen maisemat ja musiikki: musiikin esitt\u00e4minen ja luovan asenteen psykodynamiikka. Helsinki: Hakapaino Oy.<\/p>\n

Maijala, P. 2003. Muusikon matka huipulle. Soittamisen eksperttiys huippusoittajan itsens\u00e4 kokemana. Sibelius-Akatemia, Studia Musica 20. Helsinki: PB-Printing Oy.<\/p>\n

Niitamo, P. 2002. Tunneper\u00e4inen ja tietoper\u00e4inen motivaatio. Teoksessa K. Salmela-Aro ja J.-E. Nurmi: Mik\u00e4 meit\u00e4 liikuttaa: modernin motivaatiopsykologian perusteet. Keuruu: PS-kustannus, Otava.<\/p>\n

Ruth, J.-E. 1984. Luova prosessi, persoona ja tuote. Teoksessa R. Haavikko & J.-E. Ruth (toim.) Luovuuden ulottuvuudet. Espoo: Weilin+G\u00f6\u00f6s, 13\u201335.<\/p>\n

Ruth, J.-E. 1984. Luovuuden kehitys el\u00e4m\u00e4nkaaren aikana. Teoksessa R. Haavikko & J.-E. Ruth (toim.) Luovuuden ulottuvuudet. Espoo: Weilin+G\u00f6\u00f6s, 37-60.<\/p>\n

Schatz, R. 16.1.2011. Leikki on paras tapa oppia. Kolumni. Helsingin Sanomat.<\/p>\n

Solatie, J. 2009. Luova lapsi: oivaltaa, oppii ja p\u00e4rj\u00e4\u00e4. Helsinki: Tammi.<\/p>\n

Vahermaa, J. 2012. Luovuusteoriat suunnann\u00e4ytt\u00e4jin\u00e4 luovan musiikinopetuksen suunnittelussa. Kandidaatintutkielma. Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopisto. Musiikkikasvatus.<\/p>\n

Varto, J. 2001. Kauneuden taito. Tampere: Tampereen Yliopistopaino.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kirjoittaja: Riikka Partanen 2013, Karelia-ammattikorkeakoulu T\u00e4ss\u00e4 artikkelissa pohdin luovuutta klassisen musiikin opettamisessa. Aluksi perehdyn soittamiseen luovana toimintana ja sen j\u00e4lkeen paneudun soittotuntien luovuuteen eli siihen, miten soitonopettaja voi rohkaista oppilaan luovaa otetta ja miksi se on t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Tekstiss\u00e4ni soitto-oppilas on oletetusti lapsi, mutta soitonopettaja voi olla yht\u00e4 hyvin tukemassa aikuisen oppilaansa luovuuskehityst\u00e4. Onko soittaminen luovaa? […]<\/p>\n","protected":false},"author":41,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_relevanssi_hide_post":"","_relevanssi_hide_content":"","_relevanssi_pin_for_all":"","_relevanssi_pin_keywords":"","_relevanssi_unpin_keywords":"","_relevanssi_related_keywords":"","_relevanssi_related_include_ids":"","_relevanssi_related_exclude_ids":"","_relevanssi_related_no_append":"","_relevanssi_related_not_related":"","_relevanssi_related_posts":"1181,1602,683,702,399,13","_relevanssi_noindex_reason":"","footnotes":""},"categories":[4,5],"tags":[66,67],"class_list":["post-359","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-opettaminen-ammattina","category-oppiminen-ja-erilaiset-oppijat","tag-luovuus","tag-soitonoppiminen"],"acf":false,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/359","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/users\/41"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=359"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/359\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2582,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/359\/revisions\/2582"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=359"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=359"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=359"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}