{"id":341,"date":"2013-05-10T15:47:21","date_gmt":"2013-05-10T12:47:21","guid":{"rendered":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/?p=341"},"modified":"2023-09-10T17:23:13","modified_gmt":"2023-09-10T14:23:13","slug":"aloittelevan-urkuoppilaan-ohjaus","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/2013\/05\/aloittelevan-urkuoppilaan-ohjaus\/","title":{"rendered":"Aloittelevan urkuoppilaan ohjaus"},"content":{"rendered":"

Kirjoittaja: Rebekka Kinnunen 2013, Savonia-ammattikorkeakoulu.\"\"<\/a><\/strong><\/p>\n

Kiinnostus tutkia aloittelevien urkureiden opettamista tuli hyvin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6nl\u00e4heisest\u00e4 tarpeesta. Itse olen opettanut aloittelevaa urkuria ja olen kokenut sen hyvin mielekk\u00e4\u00e4ksi. Ajattelin, ett\u00e4 saisin itselleni viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4 ty\u00f6kaluja pakkiini, jos tutustun aiheeseen lukemalla alan kirjallisuutta ja haastattelemalla kokeneita urkuopettajia. Tutustuin erilaisiin urkukouluihin, alasta kirjoitettuihin artikkeleihin ja aloittelevien urkureiden ohjelmistoon sek\u00e4 haastattelin Sibelius-Akatemian urkujensoiton lehtoreita Jaana Ikosta, Mikko Korhosta ja Jan Lehtolaa. Yhdist\u00e4n n\u00e4ist\u00e4 l\u00e4hteist\u00e4 saamaani tietoa omiin kokemuksiini urkujen soittajana ja opettajana.<\/p>\n

Yleist\u00e4 urkujen soiton aloittamisesta<\/h2>\n

Suomessa urkujen soitto aloitetaan suhteellisen my\u00f6h\u00e4\u00e4n verrattaessa muiden soitinten suositeltavaan aloitusik\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 selittyy varsin usein k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n syill\u00e4. Lapsen fysiologia ei ole kovin ulottuva, jalat ovat viel\u00e4 lyhyet. T\u00e4m\u00e4 hankaloittaa uruille tyypillist\u00e4 jalkiosoittoa. Suomessa urkukulttuuri ei ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n niin vahva, esimerkiksi musiikkiopistotasolla urkujensoiton tarjonta ei ole kovin kattava verrattaessa esimerkiksi pianon soittoon. Oletan t\u00e4h\u00e4n vaikuttavan osaltaan urkujen v\u00e4h\u00e4inen n\u00e4kyvyys ja m\u00e4\u00e4r\u00e4. P\u00e4\u00e4osin urut sijaitsevat kirkoissa ja ihmiset kokevat urut hengellisen\u00e4 soittimena. Jos kirkossa k\u00e4yminen on v\u00e4h\u00e4ist\u00e4, ei kontaktia urkuihin ja urkumusiikkiin p\u00e4\u00e4se syntym\u00e4\u00e4n. Urkujen v\u00e4hyyden vuoksi kotona teht\u00e4v\u00e4 soittol\u00e4ksyjen harjoittelu vaikeutuu ja on mielekk\u00e4\u00e4mp\u00e4\u00e4 valita soitin, jonka kustannukset eiv\u00e4t ole niin suuret ja jonka saa pienemm\u00e4ll\u00e4 vaivalla hankittua. My\u00f6s uruille s\u00e4velletty\u00e4 alkeismateriaalia on todella v\u00e4h\u00e4n. Vastaesimerkkin\u00e4 voidaan esitell\u00e4 Hollanti, jossa on vahva kulttuuri lapsioppilaiden urkuopetuksessa (Ikonen 2013). Suomessa on alettu nostamaan lapsille suunnatun urkupedagogiikan profiilia muun muassa Urku auki \u2013 hankkeella, jonka vet\u00e4jin\u00e4 toimivat kanttori Tomi Satomaa ja urkupedagogi Susanne Kujala. He ovat pohtineet lasten urkujensoiton haasteita ja pyrkineet l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n ratkaisuja niihin.\u00a0 K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n toimet, kuten Kujalan s\u00e4velt\u00e4m\u00e4 alkeisoppimateriaalia ja urkurakentaja Veikko Virtasen rakentaman jalkion lis\u00e4osa tulevat varmasti tarpeeseen. (Kerko 2012.)<\/p>\n

Urkupenkille, mars<\/h2>\n

Haastatellessani opettajia kysyin, mik\u00e4 on t\u00e4rkeint\u00e4 aloittelevan oppilaan kanssa. P\u00e4\u00e4asiassa vastauksiksi sain \u201dasento urkupenkill\u00e4 ja oppilaan innostaminen\u201d. Mietin, mik\u00e4 siin\u00e4 urkupenkill\u00e4 olemisessa on niin vaikeaa, ett\u00e4 kaikki opettajat muistivat huomioida t\u00e4m\u00e4n. Forsmanin (2001, 13)\u00a0 mukaan t\u00e4ydellisen istuma-asennon l\u00f6yt\u00e4minen on vaikeaa, oikeastaan mahdotonta. Vartalo pit\u00e4\u00e4 suhteuttaa koskettimiin ja jalkioon ja useimmiten sormioita on viel\u00e4 useampia. Jos saat hyv\u00e4n asennon suhteessa yhteen sormioon, se voi olla pahasti pieless\u00e4 toiseen sormioon n\u00e4hden. Tavoitteena onkin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 mahdollisimman ergonominen ja rento asento, joka ei kuormita kroppaa. Hyv\u00e4 istumisasento on avainasemassa kehittyv\u00e4lle urkutekniikalle, kropan ns. isot lihakset eiv\u00e4t voi olla j\u00e4nnityksess\u00e4, jotta sormen pienet lihakset voivat oppia toimimaan itsen\u00e4isesti, vastuullisesti ja rennosti. T\u00e4st\u00e4 esimerkkin\u00e4 sel\u00e4st\u00e4 l\u00e4htev\u00e4 j\u00e4nnitys, joka heijastuu k\u00e4sivarren lihasten my\u00f6t\u00e4 sormiin asti ja saa aikaan rasituksen tunnetta, joka oikealla asennolla saataisiin korjattua pois. (Ikonen 2013.) Haasteen hyv\u00e4\u00e4n ergonomiaan urkujen \u00e4\u00e4rell\u00e4 tuo varsinaisen tukipisteen puuttuminen. Normaalisti istuessa jalat ovat tukevasti maassa tuoden tasapainon tunteen, mutta jalkiosoitto est\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n. Lehtola k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mielikuvaa \u201dk\u00e4vell\u00e4 jalkiossa, tukeutuen soitettaviin s\u00e4veliin\u2026 tuntien kokoajan jalkion pohjan, jolloin tuki tulee sielt\u00e4\u201d. H\u00e4n my\u00f6s neuvoo istumaan penkin reunassa, jolloin itselleen voi kuvitella akselin, joka kannattelee koko kroppaa. T\u00e4ll\u00f6in on t\u00e4rke\u00e4 huomioida alavatsalihasten ja selk\u00e4lihasten osuus kropan kannattelussa. (Lehtola 2013.)<\/p>\n

Eri l\u00e4hteet ja opettajat neuvovat hieman eri tavalla k\u00e4den asennosta, mutta kaikki korostivat luonnollisuutta ja rentoutta. Esimerkkin\u00e4 F. Couperinin oppi vuodelta 1716\u201dIstuessa oikealla korkeudella tulee kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4n alapuolen, ranteen ja sormien muodostaa suora linja\u201d ja T\u00fcrkin oppi vuodelta 1789 \u201dEi saa istua liian korkealla tai liian matalalla, vaan niin, ett\u00e4 kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4 on selv\u00e4sti ts. joitakin tuumia ylemp\u00e4n\u00e4 kuin k\u00e4si\u201d. (Forsman 2001, 13\u201314.) K\u00e4den asentoon vaikuttaa luonnollisesti istuimen korkeus ja soittimen mittasuhteet, jotka jokaisessa uruissa ovat omanlaisensa (Korhonen 2013). \u00a0Ikonen (2013) muistuttaa, ett\u00e4 jalkiosoitossa t\u00e4ytyy huomioida jalkojen rentous, niiden ulottuvuus molempiin \u00e4\u00e4rip\u00e4ihin; oikean jalan ylettyminen matalimpaan \u00e4\u00e4neen ja vasemman jalan ylettyminen korkeimpaan \u00e4\u00e4neen sek\u00e4 oikea istumakorkeus; jalkojen t\u00e4ytyy kyet\u00e4 soittamaan sek\u00e4 k\u00e4rjell\u00e4 ett\u00e4 kannalla. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 on my\u00f6s pyrki\u00e4 eriytt\u00e4m\u00e4\u00e4n alusta alkaen jalkion ja sormion roolia.<\/p>\n

Mik\u00e4 mahtava soitin!<\/h2>\n

Oppilaan innostaminen – siin\u00e4 on yksi suurimpia haasteita, mit\u00e4 opettaja joutuu joka p\u00e4iv\u00e4 miettim\u00e4\u00e4n ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n. Olisi \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n t\u00e4rke\u00e4\u00e4 saada aloittelevalle oppilaalle hyvi\u00e4 kokemuksia ja ahaa-el\u00e4myksi\u00e4 urkumusiikista, jotta h\u00e4n jaksaa harjoitella ja omaksua monesti alkuun vaikeata soitinta. Urkujen massiivinen ulkon\u00e4k\u00f6 ja olemus saattaa aiheuttaa oppilaassa hallitsemattomuuden tunnetta. T\u00e4h\u00e4n opettaja voi vaikuttaa esittelem\u00e4ll\u00e4 urkujen rakenteet ja koneiston mahdollisimman k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n l\u00e4heisesti ja asenteella \u201dkatsohan, kuinka mahtava t\u00e4m\u00e4 soitin on\u201d. My\u00f6s erilaisten \u201dmakeiden\u201d kappaleiden soittaminen urkujen esittelyn yhteydess\u00e4 voi antaa vahvoja innostuksen tunteita oppilaalle. (Ikonen 2013.)<\/p>\n

Opettajana olen itse huomannut, ett\u00e4 mit\u00e4 isommin urut soi ja mit\u00e4 nopeampi kappale on, niin sit\u00e4 vaikuttuneempi kuulija on. Usein my\u00f6s jalkion nopeat juoksutukset aiheuttavat ihmetyst\u00e4, miten on muka mahdollista soittaa jaloilla noin nopeasti ja viel\u00e4 osua oikeisiin koskettimiin. Urkujen uniikki ominaisuus, erilaiset rekister\u00f6intimahdollisuudet, on yksi suurimmista mahdollisuuksista ihastuttaa oppilas t\u00e4h\u00e4n hienoon soittimeen. Ikonen (2013) kertoo ihastuneensa urkujen sointiv\u00e4reihin. Urut voivat itsess\u00e4\u00e4n olla yhden naisen, miehen, tyt\u00f6n tai pojan orkesteri, jota t\u00e4ytyy opetella ohjaamaan ja l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n uruille ominainen tapa tuoda musiikkia ja eri s\u00e4vyj\u00e4 esiin. Innostavan ohjelmiston l\u00f6yt\u00e4minen on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, jotta oppilas jaksaa ty\u00f6st\u00e4\u00e4 kappaleitaan. Liian vaikea kappale est\u00e4\u00e4 sujuvaa oppimista ja saa oppilaan turhautumaan, kun asiat eiv\u00e4t etene. Haasteensa t\u00e4h\u00e4n tuo v\u00e4h\u00e4inen urkuohjelmisto aloitteleville oppilaille. Itse olen ratkonut asiaa sovittamalla kappaleista helpotettuja versioita ja olenkin huomannut erilaisten h\u00e4\u00e4marssien olevan varsin mielekk\u00e4it\u00e4 oppilaille. Er\u00e4s 12-vuotias poika innostui valtavasti antaessani h\u00e4nelle l\u00e4ksyksi Elgarin Maa tulevaisuuden ja h\u00e4n p\u00e4\u00e4sikin esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n sen er\u00e4\u00e4ss\u00e4 vihkitilaisuudessa menomarssina. Mukavat esiintymistilanteet ruokkivat motivaatiota ja saavat oppilaat ponnistelemaan viel\u00e4 enemm\u00e4n oppimansa asian eteen.<\/p>\n

Soittotekniikkaa mukavasti mukana<\/h2>\n

Yleens\u00e4 ensimm\u00e4inen ihmetyksen ja v\u00e4ittelyn aihe oppilaan tullessa urkutunnille on urkukenkien tarpeellisuus. Yleens\u00e4 oppilas alkuun kokee ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4n\u00e4 urkukeng\u00e4t, \u201dniill\u00e4 on niin vaikea osua nuihin ja ne h\u00e4iritsev\u00e4t keskittymist\u00e4 ja m\u00e4 en ees kunnolla tunne jalkapohjalla nuita koskettimia\u201d. Opettajana olen perustellut niiden tarpeellisuuden soittoa helpottavaksi tekij\u00e4ksi, koska tulevaisuudessa on vaikea soittaa hyv\u00e4\u00e4 jalkiolegatoa ilman kenki\u00e4. Keng\u00e4ss\u00e4 pit\u00e4\u00e4 olla hieman korkoa, jotta kanta-k\u00e4rki-soittotapa on luonnollisempaa ja helpompaa. Barokkimusiikkia soittaessa tossutkin voivat toimia urkukenkin\u00e4, koska silloin jalkiossa v\u00e4ltet\u00e4\u00e4n kannan k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ja t\u00e4t\u00e4 legatomaista otetta ei (juurikaan) tarvita.<\/p>\n

Yleisimmin oppilailla on jonkinlainen pianonsoiton pohja allaan tullessaan urkutunnille. P\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti aiemmat opinnot eri kosketinsoittimien parissa on tukemassa urkujen soittoa, koska niiden avulla on kehittynyt k\u00e4sitys sormiotekniikasta ja k\u00e4den fysiologisesta toiminnasta. Kosketustapa urkujen ja esimerkiksi pianon v\u00e4lill\u00e4 on hyvin erilainen ja siihen opettajan t\u00e4ytyy pureutua, ett\u00e4 h\u00e4n auttaa oppilasta l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n uruille luonnollisen ja mukavan kosketustavan. Erilaiset dynamiikkavaihtelut ja ajatus sormen voimasta koskettimiin ja sit\u00e4 kautta s\u00e4velten sointiin ovat pianolle tyypillisi\u00e4, mutta uruissa \u00e4\u00e4ni tulee samanlaisena riippumatta kuinka kovaa esimerkiksi kosketinta painaa. Dynamiikkavaihtelut hoidetaan rekister\u00f6innill\u00e4 ja kosketustapa eroaa pianosta suurestikin esimerkiksi pedaalin puuttumisen ja \u00e4\u00e4nen erilaisen sammumismekanismin vuoksi. (Ikonen 2013.)<\/p>\n

Aloittelevalle oppilaalle jalkiosoitto on yleens\u00e4 t\u00e4ysin uusi asia. Sen hahmottaminen ja omaksuminen vie oman aikansa, mutta olen my\u00f6s huomannut, kuinka oppilaat ovat kokeneet onnistumisen tunteita oppiessaan soittamaan yht\u00e4 aikaa jalkiota ja sormiota. Silloin oppilas saa usein ensimm\u00e4isen kokemuksen itsest\u00e4\u00e4n vakavasti otettavana urkurina. Korhonen neuvoo, ett\u00e4 jalkiosoiton omaksumista voi edist\u00e4\u00e4 erilaisia yksinkertaisilla harjoituksilla, joissa sormio-osuus on niin helppo, jotta oppilas voi keskitty\u00e4 jalkiosoittoon. My\u00f6s erilaiset jalkiosoolot, esimerkiksi D. Buxtehuden ja J. S. Bachin teokset sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t paljon n\u00e4it\u00e4, ovat erinomaisia t\u00e4h\u00e4n tarkoitukseen. Tylsien harjoitusten soittamisen lomassa pit\u00e4isi muistaa my\u00f6s musiikin funktio, kaiken tarkoitus olisi kuitenkin rakentaa hyv\u00e4\u00e4 tekniikkaa musiikin tulkitsemista varten, ei vain harjoituksen vuoksi. Jalkion eriytt\u00e4minen sormiosta tapahtuu asteittain. Haasteellisinta on saada jalkio itsen\u00e4iseksi \u00e4\u00e4neksi, sill\u00e4 useimmiten se pyrkii matkimaan vasemman k\u00e4den roolia (Lehtola 2013). Aloittelevalle urkurille olisi hyv\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kappaleita, joissa jalkiossa on paljon pitki\u00e4 urkupisteen kaltaisia \u00e4\u00e4ni\u00e4. T\u00e4st\u00e4 pikkuhiljaa kehityt\u00e4\u00e4n ja lopullinen tavoite on saada jalkio niin vahvaksi, ett\u00e4 se voi toimia itsen\u00e4isen\u00e4 melodiana vasemman ja oikean k\u00e4den tehdess\u00e4 omia melodioitaan. T\u00e4st\u00e4 voidaan mainita esimerkkin\u00e4 Bachin triosonaatit.<\/p>\n

Urkujen kosketuksesta puhuttaessa v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 t\u00f6rm\u00e4\u00e4 sanaan artikulointi. Kaikki kosketus on artikuloinnin eri variaatioita, niin barokkimainen non-legato kuin romantiikan ajan vahva legato. Oppilas soittaa usein luonnollisesti legatoa, joka pohjautuu mielest\u00e4ni pianon soittoon, mutta barokkimainen kosketustapa vaatii enemm\u00e4n perehdytt\u00e4mist\u00e4. Usein hankaluutta tuottaa jokainen \u00e4\u00e4ni niin sanottuna yksil\u00f6n\u00e4, tekem\u00e4tt\u00e4 sit\u00e4 kuitenkaan tyls\u00e4sti tai mekaanisesti. (Ikonen 2013.) Muinoin Korhonen sanoi minulle opettaessaan improvisointia, ett\u00e4 kuuntele sit\u00e4 tuhahdusta \u00e4\u00e4nten v\u00e4liss\u00e4, niin saat tuntumaa barokkiin (Korhonen 2009). T\u00e4m\u00e4 auttoi itse\u00e4ni ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 mist\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 musiikissa on kyse. Uruilla musisoidessa t\u00e4ytyy vain l\u00f6yt\u00e4\u00e4 soittimelle ominainen tapa k\u00e4sitell\u00e4 barokkitekstuuria.<\/p>\n

Itse korostan opetuksessani paljon laulun ja eri soittimien merkityst\u00e4, uruilla t\u00e4ytyy matkia mahdollisimman vakuuttavasti muita instrumentteja, ovathan urut itsess\u00e4\u00e4n koko orkesteri. Kaikkein yksinkertaisin esimerkki voi olla omalla laulu\u00e4\u00e4nell\u00e4 muotoiltu fraasi, joka saa oppilaan tajuamaan, miten musiikin pit\u00e4isi edet\u00e4. On syyt\u00e4 muistaa mainita barokkimusiikista puhuttaessa my\u00f6s vahvat tahtiosat 1. ja 3. Musiikki nojaa n\u00e4ille tahdinosille ja n\u00e4iden my\u00f6t\u00e4 musiikki saa hengitt\u00e4vyytt\u00e4 ja tietyn barokkimaisen svengin, mihin sen ajan musiikki perustuu. (Lehtola 2013.) Urkujen soitossa korostuu barokkimusiikin merkitys ja viel\u00e4 erityisesti J. S. Bachin musiikki. Urut ovat silloin el\u00e4neet tietynlaista kulta-aikaansa ja onkin luonnollista tuoda opetuksessa esille t\u00e4m\u00e4n ajan tyypillisi\u00e4 ominaispiirteit\u00e4. T\u00e4m\u00e4n rinnalla tietysti t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 korostuu my\u00f6s romantiikan ja modernin ajan teokset, jotka tuovat uudenlaista n\u00e4k\u00f6kulmaa urkujen k\u00e4sittelyyn.<\/p>\n

Aloittelevan oppilaan kanssa on monia asioita k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4n\u00e4, mutta kaikki tulee ajan kanssa. Opettajan t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4kin haasteena on saada oppilas niin innostuneeksi urkujen soitosta, ettei h\u00e4n malta olla soittamatta.<\/p>\n

L\u00e4hteet:<\/h3>\n

Forsman, F. 2001. Urkukoulu. Porvoo: WS Bookwell Oy.<\/p>\n

Ikonen, J. 2013. Sibelius-Akatemian lehtori. Haastattelu 29.1.2013.<\/p>\n

Kerko, M. 2012. Suomen musiikkioppilaitosten liitto ry (SML). Lapset urkuja soittamaan! Viitattu 30.1.2013. http:\/\/www.musicedu.fi\/fi\/urku_auki\/uutisia\/?itemid=449&a=viewItem.<\/p>\n

Korhonen, M. 2013. Sibelius-Akatemian lehtori. Haastattelu 21.1.2013.<\/p>\n

Lehtola, J. 2013. Sibelius-Akatemian lehtori. Haastattelu 29.1.2013.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kirjoittaja: Rebekka Kinnunen 2013, Savonia-ammattikorkeakoulu. Kiinnostus tutkia aloittelevien urkureiden opettamista tuli hyvin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6nl\u00e4heisest\u00e4 tarpeesta. Itse olen opettanut aloittelevaa urkuria ja olen kokenut sen hyvin mielekk\u00e4\u00e4ksi. Ajattelin, ett\u00e4 saisin itselleni viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4 ty\u00f6kaluja pakkiini, jos tutustun aiheeseen lukemalla alan kirjallisuutta ja haastattelemalla kokeneita urkuopettajia. Tutustuin erilaisiin urkukouluihin, alasta kirjoitettuihin artikkeleihin ja aloittelevien urkureiden ohjelmistoon sek\u00e4 haastattelin […]<\/p>\n","protected":false},"author":41,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_relevanssi_hide_post":"","_relevanssi_hide_content":"","_relevanssi_pin_for_all":"","_relevanssi_pin_keywords":"","_relevanssi_unpin_keywords":"","_relevanssi_related_keywords":"","_relevanssi_related_include_ids":"","_relevanssi_related_exclude_ids":"","_relevanssi_related_no_append":"","_relevanssi_related_not_related":"","_relevanssi_related_posts":"","_relevanssi_noindex_reason":"","footnotes":""},"categories":[6,5],"tags":[64,63,62],"class_list":["post-341","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-opetusmenetelmat","category-oppiminen-ja-erilaiset-oppijat","tag-soiton-alkeisopetus","tag-soittotekniikka","tag-urkujen-soitto"],"acf":false,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/341","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/users\/41"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=341"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/341\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2256,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/341\/revisions\/2256"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=341"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=341"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=341"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}