{"id":324,"date":"2013-05-10T14:48:23","date_gmt":"2013-05-10T11:48:23","guid":{"rendered":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/?p=324"},"modified":"2024-05-28T13:33:28","modified_gmt":"2024-05-28T10:33:28","slug":"musiikin-ainutlaatuisuus-nakokulmia-ihmisen-musiikinoppimiskykyyn","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/2013\/05\/musiikin-ainutlaatuisuus-nakokulmia-ihmisen-musiikinoppimiskykyyn\/","title":{"rendered":"Musiikin ainutlaatuisuus \u2013 n\u00e4k\u00f6kulmia ihmisen musiikinoppimiskykyyn"},"content":{"rendered":"

Kirjoittaja: Anna-Maria Pietil\u00e4inen 2013, Savonia-ammattikorkeakoulu\"kuvassa<\/a><\/strong><\/p>\n

Artikkelissani musiikin ainutlaatuisuudesta ja sen oppimisesta k\u00e4sittelen musiikin olemassaoloa \u00a0maailmassa ja ihmisess\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n. Perusoletuksena pid\u00e4n sit\u00e4, ett\u00e4 jokaisella on jokin omakohtainen k\u00e4sitys musiikista. Se on jotain \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja jotain etenev\u00e4\u00e4 liikett\u00e4. Siin\u00e4 on dynaamisuutta. Tarkoituksenani on selvitt\u00e4\u00e4, miten musiikki vaikuttaa yleens\u00e4 ihmisiin ja miten ihmisen aivot ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 reagoivat musiikkiin ja musiikin oppimiseen. Minua on aina kiehtonut musiikki ja varsinkin musiikin tekeminen. En ole ollut varsinaisesti musiikin kuuntelija, mutta minulla oli jo muutaman vuoden ik\u00e4isen\u00e4 valtava innostus soittaa ja laulaa itse. Niinp\u00e4 opin varsin helposti soittamaan. Siihen ei tarvinnut n\u00e4hd\u00e4 vaivaa ensimm\u00e4isien vuosien aikana. Mielt\u00e4ni askarruttaa, miksi opin silloin niin helposti. Miten musiikki vaikutti kasvuuni, miksi juuri musiikki oli minun juttuni?<\/p>\n

Musiikin yleismaailmallinen olemus<\/h2>\n

Musiikki rakentuu erilaisista elementeist\u00e4 kuten esimerkiksi \u00e4\u00e4ni, rytmi, liike, muutokset, vaihtelut, kosketus, hiljaisuus, tempo, l\u00e4mp\u00f6. Jokainen voi jatkaa listaa loputtomiin oman elinymp\u00e4rist\u00f6ns\u00e4 ja maailmankokemuksensa mukaan. Luomakunta on t\u00e4ynn\u00e4 musiikin erilaisia ilmentymi\u00e4. Ihmiskunta tuo omat \u00e4\u00e4nens\u00e4 ja liikkeens\u00e4 luomakunnan kaikkeuteen. Ymp\u00e4rill\u00e4 oleva luonto el\u00e4\u00e4 omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4, johon ihmisen liikkeet ja toiminnat heijastavat omia s\u00e4r\u00f6j\u00e4 ja muutoksia. Syntyy \u00e4\u00e4ni\u00e4, liikett\u00e4, vastaliikett\u00e4, \u00e4\u00e4nieroosiota ja uusia \u00e4\u00e4nimuotoja. Linnut, hein\u00e4sirkat, puut, ruohot, hein\u00e4t, vesi, purot, kosket, laineet kaikki n\u00e4m\u00e4 luonnon elementit synnytt\u00e4v\u00e4t \u00e4\u00e4nt\u00e4, musiikkia. Linnut laulavat ja visert\u00e4v\u00e4t, puro solisee, koski pauhaa ja hein\u00e4sirkka soittaa viuluaan. Kuka on ollut mets\u00e4ss\u00e4 aamuy\u00f6ll\u00e4, kun el\u00e4m\u00e4 siell\u00e4 alkaa her\u00e4ill\u00e4 y\u00f6n j\u00e4lkeen, mutta ihmisen aiheuttamat \u00e4\u00e4net ovat viel\u00e4 poissa? Kuinka j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4 kokemus. Luonto on t\u00e4ynn\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4, mutta sielt\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 my\u00f6s hiljaisuutta. Rytmi, y\u00f6n ja p\u00e4iv\u00e4n vaihtelu, valo, varjo, pimeys, sade, paiste, talvi, kes\u00e4. Kaikessa on sis\u00e4ll\u00e4 rytmin vaihtelua. Syd\u00e4n ihmisen rinnassa antaa sykkeen jokaisen henkil\u00f6kohtaiselle el\u00e4m\u00e4lle. Veri virtaa suonissamme ja mahdollistaa liikkeemme. Luonnossa ilmenev\u00e4t musiikin elementit l\u00f6ytyv\u00e4t my\u00f6s meist\u00e4 itsest\u00e4mme.<\/p>\n

Miksi musiikki on asiana niin yleismaailmallinen? Professori Kimmo Lehtonen (2007) k\u00e4sittelee musiikin symbolisia ulottuvuuksia. H\u00e4n tutkii musiikin yhteytt\u00e4 \u00e4idin ja vastasyntyneen kommunikaatioon. \u00c4iti ja lapsi kommunikoivat jo raskausaikana, kun siki\u00f6 on \u00e4idin kohdussa. Molemmat tuntevat toisensa liikkeet. Lapsi el\u00e4\u00e4 siin\u00e4 \u00e4\u00e4nimaailmassa, jonka kohtu \u00e4idin sis\u00e4ll\u00e4 h\u00e4nelle v\u00e4litt\u00e4\u00e4. Kuulo on aisteista se, joka syttyy ensimm\u00e4isen\u00e4 ja sammuu viimeisen\u00e4. Vastasyntyneen kommunikointi \u00e4idin kanssa perustuu vaistonvaraisiin asioihin, jotka muodostuvat liikkeist\u00e4, rytmeist\u00e4 ja hahmoista. \u00c4idin sensitiivisyys luo pohjan lapsen mielialojen vaihtelulle. Sensitiivisyyden avulla \u00e4iti oppii lukemaan lapsensa toiveita ja tarpeita ja reagoimaan niihin. Lehtonen k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4st\u00e4 termi\u00e4 \u201dmusikaalisuus\u201d. \u00c4iti tulkitsee lapsensa itkun ja \u00e4\u00e4ntelyn intonaatioita. Tasapaino, asennot, j\u00e4nnitystilat, l\u00e4mp\u00f6tilat, v\u00e4r\u00e4htely, iho- ja kehokontaktit sek\u00e4 niiden synnytt\u00e4m\u00e4t emotionaaliset kokemukset ovat kaikki yhtenevi\u00e4 my\u00f6s musiikissa. (Lehtonen 2007, 56-59.)<\/p>\n

Musiikin vaikutuksista<\/h2>\n

Musiikin ainutlaatuisuus on sen kyvyss\u00e4 vaikuttaa suoraan ihmisen piilotajuntaan ja tunne-el\u00e4m\u00e4\u00e4n. (Lehtonen 2007, 63.) Musiikin harrastaminen tavalla tai toisella on arvokasta, koska se kehitt\u00e4\u00e4 tasapainoista tunne-el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja auttaa kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n psyykelle hyvi\u00e4 ja toimivia ongelmanratkaisumenetelmi\u00e4. Henkil\u00f6kohtainen musiikkisuhde auttaa el\u00e4m\u00e4n kriiseist\u00e4 selvi\u00e4misess\u00e4. Musiikki tukee kasvua ja minuutta, koska sen avulla ihminen uudistuu ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ratkaisuja vaikeissa el\u00e4m\u00e4ntilanteissa, jotka liittyv\u00e4t tunne-el\u00e4m\u00e4n ongelmiin. Silloin musiikin lohduttava vaikutus korostuu. Musiikkikasvatuksen t\u00e4rkein tavoite on, ett\u00e4 nuorelle syntyy omakohtainen ja pysyv\u00e4 suhde musiikkiin jolloin se parhaimmillaan eheytt\u00e4\u00e4 kasvavan nuoren tunne-el\u00e4m\u00e4\u00e4. Musiikkikasvattajan rooli on erityisen herkk\u00e4 lapsen ja nuoren kehityshistoriassa. Olennaisinta olisi, ett\u00e4 jokainen l\u00f6yt\u00e4isi musiikista itselle jotain \u201domaa, olennaista ja t\u00e4rke\u00e4\u00e4\u201d, ett\u00e4 musiikista ei tulisi vain harvojen omaisuutta. (Lehtonen 2007, 21-23.)<\/p>\n

Olen Lehtosen (2007) kanssa samaa mielt\u00e4, ett\u00e4 musiikkikasvattajan rooli on erityisen herkk\u00e4 juuri lapsen ja nuoren kehittyess\u00e4 ja kasvaessa kohti itsen\u00e4istyv\u00e4\u00e4 min\u00e4\u00e4. Itse koin valtavan merkityksellisin\u00e4 ne aikuiset henkil\u00f6t, jotka olivat ohjaamassa ja rohkaisemassa minua musiikin pariin tai olivat opettajiani. He olivat lapsen n\u00e4k\u00f6kulmasta ehdottoman luottamusta her\u00e4tt\u00e4vi\u00e4, koska he avasivat p\u00e4\u00e4syn musiikin salaisuuksiin. Samalla koin hyvin voimakkaasti sen, ett\u00e4 minut otettiin vakavasti ja olin merkityksellinen.<\/p>\n

Kuten edell\u00e4 k\u00e4y ilmi, musiikinopettajan persoonallisuuden merkityst\u00e4 ei voi yliarvioida, koska kyse ei ole taito-tieto-opetuksesta yksin\u00e4\u00e4n, vaan musiikin ominaisuudesta vaikuttaa ihmisen tunteisiin ja syvimpiin rakenteisiin. Toiset ihmiset ovat emotionaalisesti tasapainoisempia ja kehittyneempi\u00e4 kuin toiset. Jotkut taas ovat varsin tunteellisia ja toiset ennemm\u00e4n j\u00e4rki-ihmisi\u00e4. Opettajan yksi t\u00e4rkeist\u00e4 teht\u00e4vist\u00e4 on mielest\u00e4ni se, ett\u00e4 h\u00e4n haluaa jatkuvasti oppia tuntemaan oppilastaan, t\u00e4m\u00e4n kehityst\u00e4 ja kasvua ihmisen\u00e4, jossa yhten\u00e4 osatekij\u00e4n\u00e4 on musiikki.<\/p>\n

Olen itse sek\u00e4 oppilaan ett\u00e4 opettajan roolissa saanut kokea, miten suuri vaikutus musiikilla on ihmisen tunne-el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Olen Lehtosen (mt. 2007) kanssa samaa mielt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4rkein musiikkikasvatuksen tavoite on siin\u00e4, ett\u00e4 jokaiselle syntyisi pysyv\u00e4 omakohtainen ja omaehtoinen musiikkisuhde, joka s\u00e4ilyisi l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4n. Olen my\u00f6s kokenut sen, miten musiikki antaa sanat niille tunteille, joita ihminen ei voi tai kykene k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n itsess\u00e4\u00e4n. Musiikin kyky lohduttaa ja tuoda turvallisuutta auttaa ihmist\u00e4 purkamaan suruaan tai ahdistustaan.<\/p>\n

Kuolema on asia, joka hiljent\u00e4\u00e4 ja tyhjent\u00e4\u00e4 ihmisen mielen ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 usein sanattoman olon. Olen ty\u00f6ss\u00e4ni ollut usein siin\u00e4 tilanteessa, ett\u00e4 musiikki on antanut surevalle ja j\u00e4rkyttyneelle omaiselle kanavan purkaa tuskaansa. Olen my\u00f6s itse kokenut, miten \u201dpadot purkautuvat\u201d, kun laulan tai el\u00e4m\u00e4n palaset loksahtelevat itsekseen paikoilleen, kun p\u00e4\u00e4sen soittamaan Bachia uruilla. Musiikki on mainituissa tilanteissa toiminut tunteiden selvent\u00e4j\u00e4n\u00e4, tulkkina ja sanoittajana sek\u00e4 min\u00e4n eheytt\u00e4j\u00e4n\u00e4. Kun olen palannut pitkien aikojen j\u00e4lkeen urkujen \u00e4\u00e4reen soittamaan, olen tuntenut olevani j\u00e4lleen kokonainen ihminen. Olen kokenut, ett\u00e4 el\u00e4n kuin puolella teholla ja el\u00e4m\u00e4n palaset menev\u00e4t sekaisin, jos en v\u00e4lill\u00e4 saa itse soittaa. Musiikki ja etenkin oma soittamiseni on ollut minulle keino saada asiat aina uudelleen j\u00e4rjestykseen. Syy t\u00e4h\u00e4n eheytymisen kokemiseen l\u00f6ytyy musiikin vaikutuksesta aivotoimintaamme ja alitajuntaamme.<\/p>\n

Aivot ja musiikki<\/h2>\n

Aivojen ja musiikin johtava tutkija Daniel J. Levitin k\u00e4sittelee kirjassaan Musiikki ja aivot (2010) laajasti aivotoimintaamme suhteessa musiikkiin sek\u00e4 musiikin aikaansaamia toimintoja aivojen eri osissa. Levitinin ja h\u00e4nen kollegojensa tekem\u00e4t l\u00f6yd\u00f6t aivotutkimuksen saralla ovat osoittaneet, ett\u00e4 toisin kuin aiemmin on vahvasti luultu, musiikki jakaantuu aivojen kaikkiin alueisiin. Musiikin kuuntelemiseen, esitt\u00e4miseen ja s\u00e4velt\u00e4miseen osallistuvat l\u00e4hes kaikki aivoalueet ja l\u00e4hes jokainen aivojen hermostollinen alaj\u00e4rjestelm\u00e4. (Levitin 2010, 14-15.)<\/p>\n

Musiikin valtava vaikutus ihmiseen, ja sen aikaansaamat toiminnot aivoissa ovat tulleet ammatissani ilmi esimerkiksi laulattaessani dementiasta k\u00e4rsivi\u00e4 vanhuksia. He ovat saattaneet el\u00e4\u00e4 t\u00e4ysin omassa todellisuudessaan jo pitk\u00e4\u00e4n eik\u00e4 heid\u00e4n kanssaan ole voinut kommunikoida en\u00e4\u00e4 normaalisti sanoin. Kun olen ehdottanut, ett\u00e4 laulaisimme yhdess\u00e4 vanhan, tutun lastenvirren M\u00e4 silm\u00e4t luon yl\u00f6s taivaaseen (nykyisin virsi 490, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirja 2000), he ovat laulaneet virren kaikki nelj\u00e4 s\u00e4keist\u00f6\u00e4 ulkoa selvill\u00e4 sanoilla ja oikealla rytmill\u00e4 tapaillen kukin oikeaa melodiaa sill\u00e4 s\u00e4velkorvalla, mik\u00e4 heill\u00e4 on. Virteen on saattanut useimmilla heill\u00e4 liitty\u00e4 koti, \u00e4iti, pyh\u00e4koulu, lapsuus, kinkerit tai koulu. Vaikka aivot olisivat vaurioituneet joiltain osin, kohdat, joihin musiikki on j\u00e4tt\u00e4nyt tutut j\u00e4lkens\u00e4, ovat ihmeellisen toimintakykyisi\u00e4 ja aiheuttavat ihmisess\u00e4 reaktioita, kun \u00e4rsykkeen\u00e4 toimii musiikki – varsinkin tuttu virsi tai laulu lapsuuden ajoilta.<\/p>\n

Ominaisuus, joka erottaa musiikin maalaustaiteesta, on musiikin dynaamisuus, kyky liikkua ajassa ja muuttua rytmin ja tahtilajin mukana. Levitinin mukaan on todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ett\u00e4 juuri rytmi (poljento ja tahtilajit) oli esi-isiemme luoman musiikin esiasteen l\u00e4ht\u00f6kohtana (Levitin 2010, 60).<\/p>\n

Levitinin (2010) esiin nostama asia musiikin dynaamisuudesta on varmasti monen ihmisen kohdalla eletty todeksi jo ennen kuin puhekyky on kunnolla ehtinyt kehitty\u00e4 yksitt\u00e4isten sanojen hallinnasta monimutkaisten lauseiden oppimiseksi. Musiikin rytmisyys saa ihmisen liikkumaan jo aivan vauvasta asti. Muistan, miten ala-asteik\u00e4isen\u00e4 soitin er\u00e4st\u00e4 pianokappaletta, jossa rytmi vaihtui v\u00e4lill\u00e4 tasajakoisesta kolmijakoiseksi ja takaisin, melodia oli hyvin virtaava ja koko kappaleen olemus oli mukaansatempaava ja hauska. Yksi- ja kaksivuotiaat veljeni hullaantuivat kappaleesta t\u00e4ysin. He kulkivat kappaleen mukana aluksi hidasta ja pient\u00e4 rinki\u00e4. Kappaleen edetess\u00e4 ja tempojen ja rytmin muuttuessa he vaihtoivat suuntaa, liikett\u00e4 ja nopeutta. Viimein he juoksivat isoa taloa ymp\u00e4ri ja lopettivat pianon \u00e4\u00e4reen kappaleen loputtua. T\u00e4m\u00e4 toistui aina, kun soitin kyseist\u00e4 kappaletta.<\/p>\n

Musiikin eri osa-alueet laukaisevat aivoissamme er\u00e4\u00e4nlaisen j\u00e4rjestelm\u00e4n, jonka avulla kykenemme analysoimaan musiikin moniulotteisuutta, kuten s\u00e4velkorkeutta, tempoa, sointiv\u00e4ri\u00e4, melodiaa, rytmi\u00e4, tahtilajia, s\u00e4vellajia, \u00e4\u00e4nenvoimakkuutta, j\u00e4lkikaikua. Miten siis aivomme toimivat? Seuraavassa pieni tiivistys asiasta. Kun kuuntelemme musiikkia, kuuleminen alkaa aivojemme kuorikerroksen alaisissa rakenteissa eli simpukkatumakkeissa, aivorungossa ja pikkuaivoissa ja kulkee sitten yl\u00f6s kuulokuorelle aivojen molemmille puolille. Jos kuuntelee ja seuraa tuttua musiikkia tai vaikka vain musiikkityyli\u00e4, aivoissa aktivoituu lis\u00e4\u00e4 alueita, kuten hippokampus, joka on muistin keskus sek\u00e4 otsalohkon alaosista erityisesti alimmat, poskea l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 olevat osat.<\/p>\n

Jos naputtelemme rytmi\u00e4 musiikin mukana tai vain ajattelemme naputtavamme, pikkuaivojen laukeavat piirit liittyv\u00e4t mukaan toimintoon. Otsalohkoja ja motorista aivokuorta otsalohkon takaosassa p\u00e4\u00e4laen alla tarvitaan, kun suunnitellaan k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 eli esimerkiksi musiikin esitt\u00e4mist\u00e4 soitettuna, laulettuna tai itse johtaen. Mukana on my\u00f6s tuntoaivokuorialue, joka antaa palautteen, onko soittanut oikeaa kosketinta, laulanut oikean korkuisen s\u00e4velen tai n\u00e4ytt\u00e4nyt johtaessaan ly\u00f6nnin sinne, minne sen oli tarkoittanut. Kun lukee musiikkia nuoteista, aktivoituu n\u00e4k\u00f6alue p\u00e4\u00e4n takaosassa, takaraivolohkossa. Kielikeskuksen alueita, mukaan lukien Brocan ja Wernicken alueet sek\u00e4 kielikeskukset ohimolohkossa ja otsalohkossa, her\u00e4\u00e4, kun kuuntelee tai muistelee musiikkiin liittyv\u00e4\u00e4 sanoitusta. Musiikissa kokemamme tunteet liittyv\u00e4t syvemm\u00e4ll\u00e4 tasolla rakenteisiin, jotka ovat syv\u00e4ll\u00e4, alkeellisilla, pikkuaivomadon liskomaisilla alueilla ja mantelitumakkeessa, joka on tunteiden k\u00e4sittelyn ydinalue aivokuoressa. Kyseisest\u00e4 kuvauksesta k\u00e4y ilmi aivojen erinomainen alueellinen erikoistuminen, mutta Levitin nostaa toisen aivotoiminnan periaatteen t\u00e4h\u00e4n rinnalle. Periaatetta kutsutaan neuroplastisuudeksi eli kyvyksi muovautua. Aivoissamme on rinnakkaisj\u00e4rjestelm\u00e4, joka luo uusia yhdistelmi\u00e4 ja uutta informaatiota uusien keinojen ja kanavien yhdistelmien avulla. Aivojen toiminnot ovat hajaantuneet laajalti kaikkialle, joten aivoilla on kyky siirt\u00e4\u00e4 t\u00e4rkeiden toimintojen prosessikeskusten teht\u00e4v\u00e4t muille alueille esimerkiksi trauman tai aivovaurion j\u00e4lkeen. (Levitin 2010, 89-91.)<\/p>\n

Edell\u00e4 oleva tiivistelm\u00e4 kuvaa aivojemme valtavan koneiston suuruutta ja ihmeellisyytt\u00e4, mutta samalla my\u00f6s musiikin merkityksellisyytt\u00e4, ainutlaatuisuutta sek\u00e4 kaikenkattavuutta. Omassa oppimisessani olenkin alkanut kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota kokonaisvaltaiseen oppimisen opetteluun. Levitinin (2010) tutkimusten innoittamana olen yh\u00e4 enemm\u00e4n huomioinut, ett\u00e4 k\u00e4yt\u00e4n oppimisessani tietoisesti laajempaa osaa aivojen kapasiteetista eli ty\u00f6llist\u00e4n useampaa osa-aluetta aivoistani musiikin oppimisessa. Mit\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tarkoitan? Sit\u00e4, ett\u00e4 olen lis\u00e4nnyt urkujensoiton opetteluuni uusia n\u00e4k\u00f6kulmia. Mekaanisen sormiharjoittelun rinnalle olen ottanut liikkeisiin, rytmeihin ja kuulokuviin perustuvan harjoittelun. Opetan sormeni soittamaan niin kuin korvani kuulevat musiikin eli opettelen soittamaan niin kuin haluan kappaleen kuulostavan, en niin kuin sormeni ja tekniikkani m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4t. T\u00e4st\u00e4 on seurannut se, ett\u00e4 kuulen soittoni todenmukaisemmin. Kuulen, mit\u00e4 soitan, en en\u00e4\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 haluan kuulla ja luulen kuulevani. Kun edelleen yhdist\u00e4n opetteluuni ja soittamisen harjoitteluuni tunteita, innostusta ja halua oppia ja edisty\u00e4 sek\u00e4 aktiivista mielikuvaharjoittelua, oppimiseni taso on huomattavasti korkeampi kuin aiemmin. Oppimiseni vahvistuu, koska k\u00e4yt\u00e4n useampia reittej\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n saavuttamiseksi, toisin sanoen opin paremmin, koska k\u00e4yt\u00e4n aivojani kokonaisvaltaisemmin.<\/p>\n

Kokonaisvaltainen oppiminen<\/h2>\n

Kokonaisvaltaisen musiikinoppimisen ja opettelun oivaltaminen on antanut minulle paljon ty\u00f6kaluja opettaessani itse esimerkiksi soitto-oppilaitani tai kuorolaisiani. P\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n eli oppimisen saavuttamiseksi ei ole olemassa yht\u00e4 ainoaa oikeaa reitti\u00e4. Joskus olen kokenut, ett\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4nlaiset mielikuvat itsest\u00e4 oppijana ovat olleet esteen\u00e4 oppilaitteni edistymiselle. Olen kuitenkin m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti rohkaissut oppilaitani heitt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n musiikin oppimiseen, muuttamaan ajatuksia itsest\u00e4 oppijana, kuuntelemaan, mit\u00e4 soittavat tai laulavat ja uskaltautumaan innostua osaamisestaan. Olen huomannut saman reaktion omassa musiikin opettelussa kuin opettaessani toisia. Pelko ep\u00e4onnistumisesta ja ep\u00e4varmuus omista kyvyist\u00e4 ovat aivan liian usein oppimisen esteen\u00e4 tai ainakin hidastamassa sit\u00e4. Kokonaisvaltainen oppiminen ja sen opettaminen on hyvin mielenkiintoista, koska se avaa koko ajan uutta ymm\u00e4rryst\u00e4 itsest\u00e4 ihmisen\u00e4, oppijana, laulajana, soittajana tai kuorolaisena. Olen sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 mit\u00e4 paremmin oppija itse tuntee itsens\u00e4, sit\u00e4 paremmin h\u00e4n oppii ja osaa. Pyrin opettajuudessani harjaannuttamaan oppilaitani itsens\u00e4 opettamiseen ja reagoimaan oikealla tavalla omaan suoritukseensa. Mielest\u00e4ni silloin on juuri parhaimmillaan kyse kokonaisvaltaisesta oppimisesta. Tekee, mit\u00e4 ajattelee ja ajattelee, mit\u00e4 tekee.<\/p>\n

L\u00e4hteet<\/h3>\n

Lehtonen, K. 2007. Musiikin symboliset ulottuvuudet. Suomen musiikkiterapiayhdistys.<\/p>\n

Levitin, J. D. 2010. Musiikki ja aivot. Ihmisen er\u00e4\u00e4n pakkomielteen tiedett\u00e4. Helsinki: Terra Cognita.<\/p>\n

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirja. 2000. Pieks\u00e4m\u00e4ki: Raamattutalo.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kirjoittaja: Anna-Maria Pietil\u00e4inen 2013, Savonia-ammattikorkeakoulu Artikkelissani musiikin ainutlaatuisuudesta ja sen oppimisesta k\u00e4sittelen musiikin olemassaoloa \u00a0maailmassa ja ihmisess\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n. Perusoletuksena pid\u00e4n sit\u00e4, ett\u00e4 jokaisella on jokin omakohtainen k\u00e4sitys musiikista. Se on jotain \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja jotain etenev\u00e4\u00e4 liikett\u00e4. Siin\u00e4 on dynaamisuutta. Tarkoituksenani on selvitt\u00e4\u00e4, miten musiikki vaikuttaa yleens\u00e4 ihmisiin ja miten ihmisen aivot ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 reagoivat musiikkiin ja […]<\/p>\n","protected":false},"author":41,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_relevanssi_hide_post":"","_relevanssi_hide_content":"","_relevanssi_pin_for_all":"","_relevanssi_pin_keywords":"","_relevanssi_unpin_keywords":"","_relevanssi_related_keywords":"","_relevanssi_related_include_ids":"","_relevanssi_related_exclude_ids":"","_relevanssi_related_no_append":"","_relevanssi_related_not_related":"","_relevanssi_related_posts":"892,1106,970,1066,1361,76","_relevanssi_noindex_reason":"","footnotes":""},"categories":[4,5],"tags":[57,55,56,58],"class_list":["post-324","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-opettaminen-ammattina","category-oppiminen-ja-erilaiset-oppijat","tag-aivot-ja-musiikki","tag-musiikin-oppimisprosessi","tag-musiikin-vaikutus","tag-musiikkisuhde"],"acf":false,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/324","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/users\/41"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=324"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/324\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2568,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/324\/revisions\/2568"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=324"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=324"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=324"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}