{"id":2038,"date":"2020-06-02T11:38:35","date_gmt":"2020-06-02T08:38:35","guid":{"rendered":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/?p=2038"},"modified":"2024-05-28T13:15:56","modified_gmt":"2024-05-28T10:15:56","slug":"lapsilahtoista-pianonsoiton-alkeisopetusta-etsimassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/2020\/06\/lapsilahtoista-pianonsoiton-alkeisopetusta-etsimassa\/","title":{"rendered":"Lapsil\u00e4ht\u00f6ist\u00e4 pianonsoiton alkeisopetusta etsim\u00e4ss\u00e4"},"content":{"rendered":"

Tarkastelen t\u00e4ss\u00e4 artikkelissa 5-6-vuotiaiden lasten pianonsoiton alkeisopetusta yksil\u00f6opetuksen n\u00e4k\u00f6kulmasta. Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet painottaa my\u00f6nteisen min\u00e4kuvan, vuorovaikutuksen ja terveen itsetunnon kehittymist\u00e4 osana musiikin yleisen oppim\u00e4\u00e4r\u00e4n tavoitteita. (TPO, 2017). Ajattelen, ett\u00e4 opetettaessa pieni\u00e4 esi- ja alkeisopetusik\u00e4isi\u00e4 lapsia n\u00e4m\u00e4 tavoitteet ovat ensiarvoisen t\u00e4rkeit\u00e4. Musiikin alkeisopetus ei ole vain tutustumista soittimeen, vaan se luo mielest\u00e4ni merkitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla pohjan kaikelle my\u00f6hemm\u00e4lle musiikkiharrastukselle. Soittoharrastuksella ja erityisesti siin\u00e4 saaduilla onnistumisen kokemuksilla voi olla varsin kauaskantoiset vaikutukset lapsen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja itsetunnon rakentumisessa.<\/p>\n

Mutta mit\u00e4 lapsil\u00e4ht\u00f6isyys voisi tarkoittaa instrumentin alkeisopetuksessa? Mist\u00e4 l\u00f6ytyy keinot sellaisen soittoilmapiirin luomiselle, jossa on tilaa ja uskallusta mokata viel\u00e4 silloinkin, kun lapsen luontainen spontaanius alkaa j\u00e4\u00e4d\u00e4 teht\u00e4vist\u00e4 suoriutumisen tarpeen alle, ja jossa aivan kuin huomaamatta pyrit\u00e4\u00e4n tavoitteelliseen ja oma-aloitteiseen harjoitteluun? Mit\u00e4 pedagogisia keinoja pikkuoppilaiden opettajalla olisi oltava takataskussaan, jotta tunnit pysyv\u00e4t innostavina ja motivoivina? N\u00e4ihin kysymyksiin haluaisin etsi\u00e4 vastauksia.<\/p>\n

\"henkil\u00f6<\/a>Puhuttaessa instrumentin alkeisopetukseen tulevista lapsista kyseess\u00e4 on monesti vasta esikouluik\u00e4inen tai jopa vasta 5-vuotias ensimm\u00e4isille soittotunneille tuleva lapsi. T\u00e4m\u00e4n ik\u00e4isille j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n monin paikoin varhaisi\u00e4n musiikkikasvatuksen piiriss\u00e4 toimivia soitinkaruselleja ja soittomuskareita, eik\u00e4 instrumenttiopetukseen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 oteta kuin vasta kouluik\u00e4isi\u00e4, mutta omien havaintojeni sek\u00e4 opetuskokemukseni mukaan jopa jo 5-vuotiaat saattavat aloittaa soittotunneilla k\u00e4ymisen, mik\u00e4li vain sopiva instrumentti ja opettaja l\u00f6ytyv\u00e4t.<\/p>\n

Kun soittaminen on viel\u00e4 leikki\u00e4<\/h3>\n

Vuosia sitten opiskellessani Helsingiss\u00e4 minulla oli pianonsoiton yksityisoppilaina kaksi lasta samasta perheest\u00e4. Kutsutaan heit\u00e4 nyt vaikka Sylviksi ja Vilmaksi. Heist\u00e4 pienempi, tuolloin vasta esikoulua aloitteleva 5-vuotias Sylvi, oli todella musikaalinen pieni tytt\u00f6, jonka keskittymiskyky herpaantui hetkess\u00e4. Tuntimme sis\u00e4lsiv\u00e4tkin paljon erilaisia rytmileikkej\u00e4, loruja ja tuttuja lauluja. V\u00e4lill\u00e4 \u00e4iti ja lelut p\u00e4\u00e4siv\u00e4t pieneen pianokonserttiin ja t\u00e4rke\u00e4 motivaattori oli tietenkin ne perinteiset tarrat. Sylvi n\u00e4ytti kuitenkin selv\u00e4sti nauttivan pianonsoitosta ja h\u00e4nen musiikillinen ilmaisukykyns\u00e4 pieniss\u00e4 Vivo-pianokoulun improvisaatioharjoitteissa oli aivan omaa luokkaansa. Uskon, ett\u00e4 yksi syy siihen oli se, ettei h\u00e4n pel\u00e4nnyt virheit\u00e4, vaan 5-vuotiaalle ominaiseen tapaan spontaanius oli viel\u00e4 tekemist\u00e4 ohjaava tunne. Soittaessaan v\u00e4\u00e4r\u00e4n s\u00e4velen Sylvi hihkaisi \u201dhupsista!\u201d, ja jatkoi tyytyv\u00e4isen\u00e4 eteenp\u00e4in. Soittaminen oli muun puuhastelun ohessa leikki\u00e4 ja h\u00e4n sanoikin usein tulevansa pianon \u00e4\u00e4reen leikkim\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4nill\u00e4.<\/p>\n

9-vuotias Vilma oli puolestaan eritt\u00e4in ahkera ja tarkka nuori koululainen. Vilma, toisin kuin pikkusiskonsa, j\u00e4nnitti kuitenkin v\u00e4\u00e4rin soittamista paljon ja teht\u00e4vist\u00e4 oikein suoriutuminen oli h\u00e4nelle eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Koin monesti olevani pulassa koettaessani keksi\u00e4 menetelmi\u00e4 pikkuoppilaan opettamiseen. N\u00e4iden lasten opettaminen saikin minut usein miettim\u00e4\u00e4n, kuinka opettajana voisi onnistua s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n pienen lapsen luovan ja spontaanin musiikin tuottamisen ilon ja leikin niin, ett\u00e4 oma-aloitteinen harjoittelu kypsyisi siin\u00e4 ohessa ilman liiallista suorituspainetta tai virheiden pelkoa.<\/p>\n

Esi- ja alkeisopetusik\u00e4inen lapsi musiikin oppijana<\/h3>\n

Inkeri Ruokonen avaa 5-6 -vuotiaiden lasten musiikillista kehityst\u00e4 kirjassaan Esi- ja alkuopetuksen musiikin didaktiikka<\/em>. 6-vuotiailla on h\u00e4nen mukaansa normaalisti meneill\u00e4\u00e4n nopea kasvukausi, jolloin tapahtuu muutoksia niin pituuden kasvussa kuin hermoj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4kin. Sosiaalisen kehityksen osalta lapsi kiinnostuu tuolloin suoriutumisesta. Lapselle muodostuu k\u00e4sitys ty\u00f6nteosta ja omista kyvyist\u00e4\u00e4n. Ruokosen mukaan lapsi ajattelee aina viisivuotiaaksi asti: \u201dOlen se, mik\u00e4 kuvittelen olevani.\u201d Kuusivuotiaan ajattelua alkaa jo leimata konkreettiset tavoitteet: \u201dOlen se, mit\u00e4 osaan.\u201d Lapsi haluaakin siksi suorittaa saamansa teht\u00e4v\u00e4t yksityiskohtia my\u00f6ten oikein. T\u00e4st\u00e4 johtuen lapsen oikeanlainen tukeminen auttaa lasta kokemaan itsens\u00e4 taitavaksi ja kykenev\u00e4ksi oma-aloitteeseen ty\u00f6skentelyyn. Onnistuminen sosiaalisessa vuorovaikutuksessa antaa Ruokosen mukaan lapselle min\u00e4pystyvyyden tunteen. (Ruokonen, I. 2016, 36).<\/p>\n

Musiikin oppimisen kannalta 5.\u20136. ik\u00e4vuoden vaihe on varsin hedelm\u00e4llist\u00e4 aikaa. Lapsi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 tuolloin jo rytmin, s\u00e4velkorkeuden, melodian ja harmonian olemassaolon ja pystyy demonstroimaan joitakin musiikillisia k\u00e4sitteit\u00e4. 5\u20136-vuotias osaa my\u00f6s k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 jo k\u00e4si\u00e4 ja jalkoja itsen\u00e4isesti ja n\u00e4in ollen voi taputtaa sanarytmi\u00e4 ja k\u00e4vell\u00e4 sykkeess\u00e4. Musiikkiliikunnassa 6-vuotias lapsi kehittyy tempon ja sykkeen tarkemmassa kehollisessa toteutuksessa ja 6\u20137 vuoden i\u00e4ss\u00e4 voi alkaa kehitty\u00e4 my\u00f6s absoluuttinen s\u00e4velkorkeus, jos lapsi oppii soittamaan jotain instrumenttia. (Ruokonen, I. 2016, 45).<\/p>\n

Leikki on lapsen todellisuutta ja kehittymisen avain<\/h3>\n

\"kuvassa<\/a>Marjatta Kalliala ja Leena Tahkokallio k\u00e4sittelev\u00e4t artikkelissaan Yhteinen leikki (Kalliala, M. Tahkokallio, L. 57-59, 2001). leikin ja oppimisen v\u00e4list\u00e4 suhdetta. He mainitsevat lastentarhan is\u00e4n\u00e4 tunnetun Friedrich Fr\u00f6belin (1782-1852) ylist\u00e4neen leikki\u00e4 sanoen: \u201dLeikki on lapsen kehityksen korkein aste t\u00e4ll\u00e4 i\u00e4ll\u00e4, sill\u00e4 se on lapsen sis\u00e4isen el\u00e4m\u00e4n vapaa ilmaus. Siin\u00e4 ovat kaiken hyv\u00e4n l\u00e4hteet.\u201d<\/em> My\u00f6s L.S. Vygotsky on heid\u00e4n mukaansa painottanut vahvasti leikin ja kehityksen v\u00e4list\u00e4 suhdetta. Leikki oli Vygotskyn mukaan kehityksen l\u00e4hde ja mielikuvitustilanteen luoja ja 3\u20136-vuotiailla niin sanottu johtava toiminta.<\/p>\n

Leikki luo my\u00f6s perustan niin kielen kuin ajattelun ja mielikuvituksen kehittymiselle. Leikin luonteeseen kuuluu my\u00f6s sis\u00e4\u00e4nrakennetusti toisto, aivan kuten musiikin oppimiseenkin. Leikki tarjoaakin lapselle tilaisuuden harjoitella opeteltavia asioita ilman suorituspaineita. Marjatta Kalliala ja Leena Tahkokallio kuvaavat artikkelissaan ohjattua leikki\u00e4 sanoen: Aikuinen tiet\u00e4\u00e4 leikin hy\u00f6dyt, mutta lapsen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on leikki. (Kalliala, M. Tahkokallio, L. 57-59, 2001).<\/p>\n

Voisiko leikki olla ohjaava toiminta my\u00f6s aivan pienten instrumenttiopetuksessa? Inkeri Ruokosen mukaan soittaminen alkaakin aina kehosoittimista ja kun rytmi sykkii omassa kehossa, se on helppo siirt\u00e4\u00e4 soittimiin. (Ruokonen, I. 2016, 158). 5-vuotias pikkuoppilaani Sylvi k\u00e4vi l\u00e4pi ik\u00e4vaiheeseensa kuuluvia kehityshaasteita, joista pianonsoiton kannalta keskeisin ja itselleni mieleenpainunein oli tasaisen pulssin pit\u00e4minen sek\u00e4 rytmisten motiivien toistaminen. Loruttelimme usein loruja, joiden avulla opettelimme eri aika-arvoja. Tasaista pulssia harjoiteltiin tutun laulun tahtiin marssimalla ensin isoja norsuaskelia samalla ja taputtaen vuorok\u00e4sin omaan mahaan tai reisiin. Kun t\u00e4m\u00e4 onnistui, k\u00e4veltiin lammasaskelia, ja lopuksi kipitettiin pitkin opetustilaa aivan pieni\u00e4 tasaisia kilipukki- tai hiiriaskelia.<\/p>\n

Muistan aina sen hetken, kun Sylvi onnistui pit\u00e4m\u00e4\u00e4n soittamansa laulun pulssin tasaisena. H\u00e4n huomasi sen itsekin, ja isojen kehujen ja heppatarran j\u00e4lkeen h\u00e4n muistutti minua innoissaan hetken v\u00e4lein ja viel\u00e4 seuraavallakin tunnilla: \u201dMuistatko, kun min\u00e4 osasin soittaa sen laulun rytmiss\u00e4!\u201d En tule varmasti koskaan unohtamaan sit\u00e4 lapsen iloa, enk\u00e4 sit\u00e4, kuinka suuri merkitys musiikkiliikunnalla ja tutuilla loruilla voi olla lapsen musiikinoppimisessa.<\/p>\n

Soivia mielikuvitusotuksia ja soittointoa<\/h3>\n

Leikki auttaa lasta ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n abstrakteja k\u00e4sitteit\u00e4. Sirkka-Liisa Heinosen ja Marja Suojalan mukaan leikki on lapsen tapa tehd\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n k\u00e4sitett\u00e4v\u00e4ksi. Saman saa aikaan my\u00f6s mielikuvituksen kieli, satu. (Heinonen & Suojala 2001, 144). Pianonsoitto ja mink\u00e4 tahansa uuden instrumentin oppiminen on t\u00e4ynn\u00e4 n\u00e4it\u00e4 abstrakteja k\u00e4sitteit\u00e4 ja monia muistettavia asioita, joita pienten lasten on viel\u00e4 vaikeaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. N\u00e4ihin voisi lukea esimerkiksi musiikin perusk\u00e4sitteet, musiikin laajan terminologian, hyv\u00e4n soittoasennon tai lukuisat soittotekniikkaan liittyv\u00e4t k\u00e4sitteet.<\/p>\n

Sibelius-Akatemian pitk\u00e4aikainen opettaja, pianopedagogi Mervi Kianto kuvaa kirjassaan Matka pianon soittamiseen,<\/em> kuinka harjoittelussa ja opettamisessa mielikuvat ja assosiaatiot ottavat tunteet oppimisen ty\u00f6kaluksi. Lapsenomaisuus, kekseli\u00e4isyys ja huumori ovat Kiannon mukaan aina ryppyotsaisuutta parempia ty\u00f6kaluja harjoittelussa. Soivaan mielikuvaan keskittyminen on h\u00e4nen mukaansa avain my\u00f6s virheiden pelon hallintaan. (Kianto 1994, 113.)<\/p>\n

Saduista ja mielikuvista voikin l\u00f6yty\u00e4 loputon aarreaitta pikkupianistien opettajalle ja miksei my\u00f6s ammattiopiskelijoiden opettajille. Nuottikuva tai viel\u00e4 paremminkin soiva mielikuva musiikista voi synnytt\u00e4\u00e4 satumaailman, johon lapsi voi tulla saduttelemaan mukaan. Mit\u00e4s t\u00e4ss\u00e4 kohdassa kappaletta alkaa tapahtua? Astuuko siin\u00e4 esiin suuri m\u00f6hk\u00f6fantti tai j\u00e4ttil\u00e4inen? Milt\u00e4 kuulostaisi, jos tuo kohta soitettaisiin aivan kuin pienen hiiren hipsutus hein\u00e4nkorrella?<\/p>\n

Mit\u00e4 pikkuoppilaiden soitonopettajan repusta tulisi l\u00f6yty\u00e4<\/h3>\n

Pienten lasten soitonopettaminen voi olla vastuullinen teht\u00e4v\u00e4. Lasten kohdalla opettajan antama palaute saa eritt\u00e4in suuren merkityksen. Mervi Kiannon mukaan lasten ja nuorten kohdalla opettajan tapa antaa palautetta sis\u00e4istyy tavaksi, jolla oppilas kohtelee itse\u00e4\u00e4n my\u00f6hemmin harjoitellessaan. Sen pohjalta muodostuu h\u00e4nen mukaansa oppilaan suhde omaan soittoonsa, ja siten my\u00f6s musiikkiin. Kiannon mukaan my\u00f6nteisen palautteen antamisesta kannattaa tehd\u00e4 tapa. Palaute ei aina ole vain sanallista ilmaisua. Siihen liittyy aina my\u00f6s ilmeet ja aito l\u00e4sn\u00e4olo. Kiannon mukaan monissa tilanteissa on psykologisesti perusteltua kiitt\u00e4\u00e4 asioista, jotka eiv\u00e4t menneet v\u00e4\u00e4rin, vaikkei soitossa olisikaan tavanomaisessa mieless\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kehumista. (Kianto 1994, 103).<\/p>\n

Pikkuoppilaiden soitonopettajan repusta tulisi l\u00f6yty\u00e4 siis aimo annos positiivisuutta, iloista innostusta, mielikuvitusta ja satumaailmaa, lapselle tuttuja lauluja ja loruja sek\u00e4 kyky\u00e4 heitt\u00e4yty\u00e4 mukaan lapsen leikkiin ja kuulla lapsen omia ideoita, joita 5\u20136-vuotiaat mielell\u00e4\u00e4n jakavat. Pienten lasten tuntien valmisteluun voi kulua paljon aikaa, mutta yhdenkin soittotunnin merkitys voi olla lapselle varsin suuri. Ent\u00e4 sitten se tavoitteellinen ja oma-aloitteinen harjoittelu? Minulta ei l\u00f6ydy valmiita vastauksia siihen viel\u00e4k\u00e4\u00e4n, mutta tahtoisin kysy\u00e4, voisiko t\u00e4rkein tie pienen lapsen oma-aloitteiseen harjoitteluun olla lopulta vain pianon \u00e4\u00e4ress\u00e4 vietetty aika, leikki ja puuhastelu? Ent\u00e4 jos opetuksen tavoitteeksi otettaisiin pienten kohdalla leikkiminen soittimella, musiikin rakkauden her\u00e4tt\u00e4minen, lapsen kokonaisvaltaisen kasvun tukeminen ja mielikuvituksen kehittyminen sen instrumentin parissa, jota opetellaan?<\/p>\n

Kirjoittaja:<\/h3>\n

Anna Karjalainen 2020, Jyv\u00e4skyl\u00e4n ammattikorkeakoulu<\/p>\n

L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n

Heinonen, S. Suojala, M. 2001. Lapsi el\u00e4\u00e4 satua. Artikkeli teoksessa Taiteen ja leikin vallankumous. (toim.Karppinen, S. Puurula A. Ruokonen, I.) Oy Finn Lectura Ab. Tammer-Paino Oy.<\/p>\n

Kalliala, M. Tahkokallio, L. 2001. Yhteinen leikki. Artikkeli teoksessa Taiteen ja leikin vallankumous. (toim. Karppinen, S. Puurula A. Ruokonen, I.) Oy Finn Lectura Ab.\u00a0 Tammer-Paino Oy.<\/p>\n

Kianto, M. 1994. Matka pianon soittamiseen. Kustannusyhti\u00f6 Otava.<\/p>\n

Ruokonen, I. 2016. Esi- ja alkuopetuksen musiikin didaktiikka. Oy Finn Lectura Ab.<\/p>\n

Musiikin yleisen oppim\u00e4\u00e4r\u00e4n taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet<\/a>. 2017. Opetushallitus.\u00a0Viitattu 25.10.2019.<\/p>\n

Kuvat: Unsplash, Pixabay.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Tarkastelen t\u00e4ss\u00e4 artikkelissa 5-6-vuotiaiden lasten pianonsoiton alkeisopetusta yksil\u00f6opetuksen n\u00e4k\u00f6kulmasta. Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet painottaa my\u00f6nteisen min\u00e4kuvan, vuorovaikutuksen ja terveen itsetunnon kehittymist\u00e4 osana musiikin yleisen oppim\u00e4\u00e4r\u00e4n tavoitteita. (TPO, 2017). Ajattelen, ett\u00e4 opetettaessa pieni\u00e4 esi- ja alkeisopetusik\u00e4isi\u00e4 lapsia n\u00e4m\u00e4 tavoitteet ovat ensiarvoisen t\u00e4rkeit\u00e4. Musiikin alkeisopetus ei ole vain tutustumista soittimeen, vaan se luo mielest\u00e4ni merkitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla pohjan […]<\/p>\n","protected":false},"author":41,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_relevanssi_hide_post":"","_relevanssi_hide_content":"","_relevanssi_pin_for_all":"","_relevanssi_pin_keywords":"","_relevanssi_unpin_keywords":"","_relevanssi_related_keywords":"","_relevanssi_related_include_ids":"","_relevanssi_related_exclude_ids":"","_relevanssi_related_no_append":"","_relevanssi_related_not_related":"","_relevanssi_related_posts":"858,620,1485,270,537,410","_relevanssi_noindex_reason":"","footnotes":""},"categories":[7,5],"tags":[500,124,16,345],"class_list":["post-2038","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-oppilatos-ja-opetussuunnitelma","category-oppiminen-ja-erilaiset-oppijat","tag-leikki","tag-pianonsoiton-alkuopetus","tag-taiteen-perusopetus","tag-yksiloopetus"],"acf":false,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2038","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/users\/41"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2038"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2038\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2566,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2038\/revisions\/2566"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2038"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2038"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2038"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}