Suorittamisella on suuri painoarvo musiikin oppimisessa. Kun lapsi l\u00e4htee musiikkiopistoon soittotunneille, systeemiss\u00e4 on jo valmiiksi tavoitteet h\u00e4nt\u00e4 varten. On tietty etenemistahti: matineat, tekniset taidot ja tasosuoritukset. Pyrimme saavuttamaan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n. Olisiko mahdollista saada nauttia my\u00f6s matkasta?<\/p>\n
Kiinnostukseni pianopedagogiikkaa kohtaan syntyi parikymppisen\u00e4 kirkkomusiikin opiskelijana, kun aloin tajuta, ett\u00e4 minulla on taipumusta musikaalisuuteen. Olen aina tuntenut olevani musikaalisesti heikko, mutta silti tuntenut vahvaa vetoa musiikkiin. Varhaisimmat huonouden kokemukset olen paikantanut ensimm\u00e4isille pianotunneilleni, kun olin kuusivuotias.<\/p>\n
Oivalluksestani l\u00e4htien olen miettinyt, olisiko lapsuudessani jotakin voitu tehd\u00e4 toisin, ja jos olisi, niin kuka: min\u00e4, opettajani vai vanhempani. Olen pohtinut keinoja, joilla voisin karistaa mielest\u00e4ni kokemukset murskatuksi joutumisesta. Olen my\u00f6s miettinyt, millaista opetuksen tulisi olla, jotta muusikosta kasvaisi ammatissaan taitava, mutta my\u00f6s ihmisen\u00e4 tasapainoinen. Itse en ollut kumpaakaan, enk\u00e4 usko, ett\u00e4 ensimm\u00e4inen opettajanikaan oli.<\/p>\n
Tutustuin Alexander-tekniikkaan noin vuosi sitten Virossa. Olin soitossani saavuttanut jo jonkin aikaa sitten pisteen, josta ei tuntunut olevan tiet\u00e4 eteenp\u00e4in. En kokenut ongelmiani niink\u00e4\u00e4n fyysisiksi kuin henkisiksi \u2013 tunsin, ett\u00e4 minulta puuttui kyky heitt\u00e4yty\u00e4 soittamiseen niin, ett\u00e4 soitto olisi voinut olla muuta kuin haparoimista. Opettajien kommentit olivat aina samanlaisia: rohkeutta ja varmuutta tarvittaisiin lis\u00e4\u00e4. Kukaan vain ei osannut neuvoa, miten sit\u00e4 saisi.<\/p>\n
Oli oikeastaan melkein sattuma, ett\u00e4 l\u00e4hdin kokeilemaan Alexander-tekniikkaa. Viron musiikki- ja teatteriakatemiassa kurssi oli valinnaisaineena, ja ajattelin, ett\u00e4 voisin sit\u00e4 kautta saada apua kumaraan ryhtiini. En osannut aavistaakaan, miten suuri vaikutus kehonk\u00e4ytt\u00f6tavalla on ajattelutapaan.<\/p>\n
Alexander-tekniikka on ennen kaikkea tietoisuutta omasta kehosta, omista tottumuksenmukaisista toiminta- ja ajattelutavoista. Se antaa v\u00e4lineit\u00e4 muuttaa niit\u00e4. (Saraste 2006, 6.) Jotta voisimme v\u00e4hent\u00e4\u00e4 kehossamme olevaa liiallista lihasty\u00f6t\u00e4, jota nykyajan l\u00e4nsimaisessa yhteiskunnassa on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kaikilla aikuisilla, meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ensin tiedostaa se. Tiedostaaksemme meid\u00e4n t\u00e4ytyy pys\u00e4hty\u00e4 tarkkailemaan. Alexander-tekniikassa harjoitellaan tekem\u00e4tt\u00e4 olemista. Mit\u00e4 tapahtuu, kun en yrit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, enk\u00e4 pyri mihink\u00e4\u00e4n? Kun lakkaamme tekem\u00e4st\u00e4 v\u00e4\u00e4rin, kun lakkaamme vet\u00e4m\u00e4st\u00e4 itse\u00e4mme kasaan, viisas kehomme saa vapauden toimia omalla luonnollisella tavallaan ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sen hyv\u00e4kseen. Keho osaa automaattisesti valita oikein. (Gelb 1994, 21-25.)<\/p>\n
Alexander-tekniikassa muutosta haetaan ajatuksella. Huomio vied\u00e4\u00e4n vuorotellen kehon eri osiin ja annetaan niille lupa ottaa lis\u00e4\u00e4 tilaa. Vapautta ei voi pakottaa, sen on annettava tulla silloin, kun keho ja mieli ovat siihen valmiita. Sit\u00e4 mukaa kun oma kehoni Alexander-tekniikan perusteita harjoitellessani on vapautunut, olen oppinut suuntaamaan my\u00f6s muussa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ajatuksiani tehokkaammin siihen, mit\u00e4 olen tekem\u00e4ss\u00e4 \u2013 siis keskittym\u00e4\u00e4n paremmin. Olen oppinut olemaan h\u00e4iritsem\u00e4tt\u00e4 itse\u00e4ni ajatuksilla, joista ei ole minulle hy\u00f6ty\u00e4 tai joista voi olla jopa vahinkoa. Olen kokenut, ett\u00e4 Alexander-tekniikan avulla s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 valtavasti energiaa eri teht\u00e4viss\u00e4. Ajattelenkin, ett\u00e4 se ei ole niink\u00e4\u00e4n kehonk\u00e4ytt\u00f6tekniikka kuin tapa ajatella.<\/p>\n
Nykyaikana on vallalla ajatus, ett\u00e4 fyysisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi on hikoiltava, n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 vaivaa, teht\u00e4v\u00e4 t\u00f6it\u00e4. Mik\u00e4li j\u00e4senet kipeytyv\u00e4t jossain osassa kehoa, se tarkoittaa, ett\u00e4 lihakset sen ymp\u00e4rill\u00e4 ovat heikot; niit\u00e4 tulee vahvistaa. Alexander-tekniikkaan tutustuttuani olen kuitenkin ymm\u00e4rt\u00e4nyt, ett\u00e4 vapaa ja ryhdik\u00e4s oleminen ei vaadi repimist\u00e4 eik\u00e4 raastamista. P\u00e4invastoin: j\u00e4t\u00e4 itsesi rauhaan, keskity kuuntelemaan itse\u00e4si ja kehoasi. \u00c4l\u00e4 tee mit\u00e4\u00e4n, vaan anna kehollesi lupa vapautua ja ottaa tilaa. Voi toki olla, ett\u00e4 asentoasi yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4t lihakset todella ovat heikot, mutta jos niit\u00e4 vahvistaessasi syntyy ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 lihasj\u00e4nnityst\u00e4 muualle kehoon, on tasapainoiseen lopputulokseen mahdotonta p\u00e4\u00e4st\u00e4.\u00a0 (Saraste 2006, 82.)<\/p>\n
Ihmisell\u00e4 on taipumus asettaa itselleen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4ri\u00e4, jota kohti h\u00e4n pyrkii. Usein on niin, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 kohti pyrit\u00e4\u00e4n jollain tavalla sokeasti, ei malteta kiinnitt\u00e4\u00e4 huomioita niihin keinoihin, jotka helpottaisivat p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n saavuttamista. Tuloksena on se, ett\u00e4 kehoon ja ajatuksiin tulee lukkotiloja, jotka h\u00e4iritsev\u00e4t etenemist\u00e4 ja saattavat jopa est\u00e4\u00e4 sen. (Gelb 1994, 56.)<\/p>\n
Opettaessani pikkuoppilaitani, joita minulla t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 on kuusi, tunnen v\u00e4lill\u00e4 ep\u00e4toivoa siit\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4en heill\u00e4 samanlaisia esteit\u00e4 kuin itsell\u00e4ni on ollut. Jo ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa pianotuolille istuessaan he tahtovat osata kaiken sen sijaan, ett\u00e4 antaisivat tilaa oppimiselle. Se aiheuttaa helposti turhautumista, huonouden tunnetta ja ep\u00e4onnistumisen pelkoa.<\/p>\n
Kun seuraamme esiintyv\u00e4\u00e4 pianistia, n\u00e4emme, ett\u00e4 h\u00e4n tekee hurjan m\u00e4\u00e4r\u00e4n asioita pieness\u00e4 ajassa. Uskon kuitenkin, ett\u00e4 pianistilla on esitystilanteessa paljon vahvemmin mieless\u00e4\u00e4n se, mit\u00e4 h\u00e4n tahtoo kuulla kuin se, miten se tehd\u00e4\u00e4n. Keho ja k\u00e4si tiet\u00e4v\u00e4t usein automaattisesti, miten toimia, kun annamme niiden toimia vapaasti. Ohjenuora harjoittelevalle pianistille voisi olla, ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 ei tule tehd\u00e4. Toisin sanoen, \u00e4l\u00e4 keskity siihen, mit\u00e4 teet, vaan siihen, mit\u00e4 et tee. Pianisti ei tarvitse soittamiseen niskan ja kaulan lihaksia, ei j\u00e4nnityst\u00e4 yl\u00e4selk\u00e4\u00e4n eik\u00e4 lonkankoukistajien jatkuvaa ty\u00f6t\u00e4. Keskittym\u00e4ll\u00e4 teknisten asioiden sijasta musiikin kuuntelemiseen, soiton laatu paranee ja sen kontrollointi helpottuu huomattavasti.<\/p>\n
N\u00e4in on my\u00f6s pikkupianistien kanssa. Aikuiset luulevat usein, ett\u00e4 lapsen ymm\u00e4rrys on viel\u00e4 niin kehittym\u00e4t\u00f6n, ettei t\u00e4lt\u00e4 voi vaatia tarkkuutta korvan k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Opettaja on ehk\u00e4 itse oppinut aikanaan mekaanisen ty\u00f6skentelyn kautta, eik\u00e4 ole tullut ajatelleeksi sit\u00e4, miten suuri merkitys korvank\u00e4yt\u00f6ll\u00e4 soitonoppimisessa on ja miten paljon asioita se mahdollistaa. Olen itsekin ollut mekaaninen soittaja. Keskityin tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n etuk\u00e4teen, mitk\u00e4 koskettimet tulevat ja miss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4, mihin suuntaan k\u00e4si liikkuu mink\u00e4kin soinnun j\u00e4lkeen ja mit\u00e4 harmonioita tekstiss\u00e4 on. En koskaan ollut tullut ajatelleeksi, ett\u00e4 voisin keskitty\u00e4 kuulemaan niit\u00e4 asioita etuk\u00e4teen.<\/p>\n
Viime aikoina olen tehnyt omien oppilaideni kanssa t\u00f6it\u00e4 tietoisesti korvalla. Lapsilla on yleens\u00e4 eritt\u00e4in hyv\u00e4 havainnointi- ja aistimiskyky. He panevat merkille asioita, joiden ohi me aikuiset k\u00e4velemme aavistamattakaan niiden olemassaoloa. Kun lapselle annetaan lupa unohtaa kaikki tekniset kommervenkit, oikeat koskettimet ja t\u00e4sm\u00e4llisyys ja j\u00e4tet\u00e4\u00e4n j\u00e4ljelle vain yksi teht\u00e4v\u00e4 \u2013 kuuntele \u2013 lopputulos on h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4.<\/p>\n
Michael Gelb kirjoittaa kirjassaan siit\u00e4, kuinka oppi jongl\u00f6\u00f6riksi ja kuinka opettaa taitoaan eteenp\u00e4in. H\u00e4n korostaa, ett\u00e4 paljon t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin se, ett\u00e4 opettelee ottamaan pallot kiinni, on se, ett\u00e4 oppii antamaan niiden pudota reagoimatta siihen. Kun pystyy olemaan reagoimatta virheeseen, oli se sitten jo tehty tai vasta uhkana mieless\u00e4, pystyy jatkamaan toimintaansa rennosti ja h\u00e4t\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4. On hyvin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tiedostaa, mink\u00e4laista palautetta itselleen antaa niin fyysisten reaktioiden kautta kuin sanallisesti. (Gelb 1994, 122-124.)<\/p>\n
Ep\u00e4onnistumisen kokemus ja siit\u00e4 aiheutuvat negatiiviset tunteet, erityisesti pelko, voivat olla merkitt\u00e4v\u00e4 este oppijan edistymiselle (Gelb 1994, 116). Oppimisprosessissa sit\u00e4 vastaan voi toimia esimerkiksi yksinkertaistamalla teht\u00e4v\u00e4\u00e4. Katsoessaan uutta nuottia, pitk\u00e4\u00e4, tuntematonta kappaletta, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 paljon merkkej\u00e4 ja s\u00e4veli\u00e4 \u2013 risuaitaa \u2013 oppilas tuntee usein voimattomuutta ja ahdistusta. T\u00e4ll\u00f6in kannattaa siirt\u00e4\u00e4 katse pois kokonaisuudesta ja tehd\u00e4 pala kerrallaan (Saraste 2006, 182).<\/p>\n
Oppilaalle on hyv\u00e4 antaa kokemus siit\u00e4, ett\u00e4 ei tarvitse onnistua tai tehd\u00e4 t\u00e4ydellisesti; on annettava my\u00f6s mahdollisuus olla tekem\u00e4tt\u00e4. Opettajana on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 mietti\u00e4 mihin asioihin kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota ja miten asiat ilmaisee. Asennon korjaaminen esimerkiksi voi synnytt\u00e4\u00e4 lapsen kehossa virheasentoja, koska h\u00e4n pyrkii t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n opettajan odotukset, mutta ei osaa viel\u00e4 tiedostaa kehoaan. Hyv\u00e4 keino korjata esimerkiksi sel\u00e4n asentoa onkin vied\u00e4 k\u00e4si kevyesti oppilaan lapaluiden kohdalle ja pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 tuntemaan, ett\u00e4 h\u00e4nen selk\u00e4ns\u00e4 on vapaa, leve\u00e4 ja pitk\u00e4. Jos pyyt\u00e4\u00e4 oppilasta paneman sel\u00e4n suoraksi, h\u00e4n helposti vet\u00e4\u00e4 sen yliasentoon ja pid\u00e4tt\u00e4\u00e4 hengityst\u00e4\u00e4n. Yleens\u00e4 asento pysyy noin kaksi tahtia ja painuu j\u00e4lleen kasaan.<\/p>\n
Kehon vapaa k\u00e4ytt\u00f6 edist\u00e4\u00e4 oppimista, se lis\u00e4\u00e4 varmuutta ja helppouden tunnetta. Opettaja saattaa mietti\u00e4 yksinkertaista teht\u00e4v\u00e4\u00e4 antaessaan, onko siit\u00e4 oikeasti hy\u00f6ty\u00e4, onko helpon harjoituksen tuottamalla vapaudella kehossa mit\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4 kokonaistilanteen kannalta. Vapaus on kuitenkin olotila, jonka keho valitsee aina, jos sille annetaan siihen mahdollisuus. Kun sen on saavuttanut yksinkertaisessa teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4, on mahdollista s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 se my\u00f6s silloin, kun etenee haasteellisempaan. Etenem\u00e4ll\u00e4 kiirehtim\u00e4tt\u00e4 ja keinot huomioiden s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 paljon turhautumista my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 vaiheessa. (Saraste 2006, 182.)<\/p>\n
Musiikin oppiminen on luovaa ty\u00f6skentely\u00e4. Jos sit\u00e4 tehdess\u00e4mme katsomme ainoastaan lopputulosta, pyrimme johonkin, mist\u00e4 meill\u00e4 on jo olemassa tietty k\u00e4sitys, mielipide, mielikuva. Silloin suljemme pois mahdollisuuden, ett\u00e4 lopputulos voisi olla tai sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s jotakin, mit\u00e4 emme ole osannut ottaa huomioon. Jotakin paljon laajempaa tai syvemp\u00e4\u00e4 kuin alkuper\u00e4inen k\u00e4sityksemme oli. Alexander-tekniikan aloittaminen on er\u00e4\u00e4ll\u00e4 tavalla hyppy tuntemattomaan. Me emme etuk\u00e4teen tied\u00e4, mit\u00e4 tapahtuu, kun lakkaamme sekaantumasta kehomme ja mielemme toimintaan. Annamme potentiaalimme tulla k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n yritt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 arvioida, onko sit\u00e4 tarpeeksi tai onko se oikeanlaista. (Gelb 1994, 117.)<\/p>\n
Er\u00e4s Alexander-tekniikan ohjaaja Virossa puuskahti yleis\u00f6lleen, joka koostui l\u00e4hinn\u00e4 taiteen perusopetuksen opettajista: \u201cMin\u00e4 ty\u00f6skentelen t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 korkeakoulussa teid\u00e4n ty\u00f6nne seurausten kanssa!\u201d H\u00e4n oli kehottanut opettajia antamaan v\u00e4hemm\u00e4n painoa tavoitteiden ja suoritusten saavuttamiseen ja pyrki\u00e4 paremmin lukemaan oppilasta, tunnistamaan h\u00e4nen mielentilansa, ottamaan h\u00e4net huomioon kokonaisuutena. Jos oppilas tulee tunnille esimerkiksi allap\u00e4in vet\u00e4en itse\u00e4\u00e4n hartioista kasaan, on turha l\u00e4hte\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n t\u00f6it\u00e4 sormen kanssa. Lihastonus on v\u00e4\u00e4r\u00e4. Sellaista k\u00e4tt\u00e4 ja sormea ei hy\u00f6dyt\u00e4 harjoittaa.<\/p>\n
Kun oppilaan ajatukset saa johdetuksi toisaalle ja mielen kirkastumaan, fyysinen lopputulos on optimaalinen. Toistuva pakotettuna tai peloissaan soittaminen voi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kehoon vahvan muistij\u00e4ljen, joka aktivoituu aina soittimen \u00e4\u00e4reen istuessa, vaikka alkuper\u00e4iset pelonaiheuttajat olisivat poistuneet el\u00e4m\u00e4st\u00e4 jo kymmeni\u00e4 vuosia sitten.<\/p>\n
Kehon j\u00e4nnitys sy\u00f6 keskittymiskyky\u00e4. Keskittyminen on monelle ihmiselle, ett\u00e4 ajatukset supistetaan tiukasti yhteen asiaan. Silm\u00e4t puristetaan kiinni, hengityst\u00e4 rajoitetaan. Keskityt\u00e4\u00e4n siihen, ett\u00e4 ajatus ei p\u00e4\u00e4se harhailemaan. T\u00e4st\u00e4 seuraa, ett\u00e4 ihminen suhtautuu ty\u00f6ntekoon j\u00e4nnittyneesti. J\u00e4nnittym\u00e4ll\u00e4, est\u00e4m\u00e4ll\u00e4 hengityst\u00e4 kulkemasta vapaasti, est\u00e4mme itse\u00e4mme toimimasta itsellemme edullisella tavalla. (Saraste 2006, 93.)<\/p>\n
P\u00e4ivi Saraste v\u00e4itt\u00e4\u00e4 kirjassaan, joka k\u00e4sittelee Alexander-tekniikkaa laulajan n\u00e4k\u00f6kulmasta, ett\u00e4 laulajan \u00e4\u00e4ni ei rasitu sen k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. \u00c4\u00e4ni rasittuu sen v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6st\u00e4. (Saraste 2006, 182.) Sama asia on siirrett\u00e4viss\u00e4 pianonsoittoon: jos soittaminen sattuu tai on hankalaa, tai jos kysymyksess\u00e4 on hahmottamisongelma, pohjimmainen tekij\u00e4 l\u00f6ytyy, uskaltaisin sanoa, poikkeuksetta v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 kehonk\u00e4ytt\u00f6tavasta, ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isist\u00e4 tiedostamattomista j\u00e4nnityksist\u00e4, joilla h\u00e4iritsemme jokap\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4mme. Kehon v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00f6 aiheuttaa my\u00f6s henkisi\u00e4 lukkoja.<\/p>\n
Keho on ihmisen ainoa tunnevarasto. Kun joku tunne ei voi tulla ilmaistuksi, me varastoimme sen lihasj\u00e4nnityksen\u00e4 kehoon. Kehossamme voi olla paljon pid\u00e4tetty\u00e4 itkua ja naurua, tukahdutettuja vahvuuksia ja heikkouksia. Alexander-ty\u00f6 tapahtuu kehon kautta, mutta se vaikuttaa vahvasti my\u00f6s mieleen ja tunteisiin. Kun kehosta vapautuu lihasj\u00e4nnityst\u00e4, se voi vapauttaa my\u00f6s tunnemuistoja. (Saraste 2006, 81-82.) Oppilaan on itse teht\u00e4v\u00e4 ty\u00f6 ja itse oivallettava ja l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4 uudet toiminta- ja ajatusmallit, mutta opettaja voi auttaa hoksaamaan asioita ja siten helpottaa ja nopeuttaa muutoksen syntymist\u00e4. (Saraste 2006, 75). Optimaalinen tilannehan olisi, jos muutosta ei edes tarvittaisi, vaan lapsi olisi saanut s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 vapaan kehonk\u00e4ytt\u00f6ns\u00e4 my\u00f6s arkihaasteiden lis\u00e4\u00e4ntyess\u00e4.<\/p>\n
Se, mill\u00e4 vauhdilla tiedostamisen prosessi etenee, ei lopulta ole t\u00e4rke\u00e4\u00e4 (Saraste 2006, 76). Itse olen huomannut, ettei sit\u00e4 edes voi kiirehti\u00e4. Kaikella on aikansa: \u201dOn aika istuttaa ja aika repi\u00e4 maasta, on aika purkaa ja aika rakentaa, aika itke\u00e4 ja aika nauraa, aika etsi\u00e4 ja aika kadottaa, aika on s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 ja aika viskata menem\u00e4\u00e4n, aika rep\u00e4ist\u00e4 rikki ja aika ommella yhteen, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.\u201d (Raamattu, Saarn. 3:1-). T\u00e4t\u00e4 ajattelutapaa voisi soveltaa k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n nykyp\u00e4iv\u00e4nkin ihminen. Saavuttaakseen jotakin uutta on ehk\u00e4 luovuttava vanhasta. On ehk\u00e4 jopa luovuttava jostakin totena pit\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n. On otettava se riski, ett\u00e4 prosessi on kivulloinen ja ett\u00e4 lopputulos on tuntematon. Mit\u00e4\u00e4n v\u00e4livaihetta ei voi hyp\u00e4t\u00e4 yli. Muutokset tulevat silloin, kun on niihin valmis. Se vaatii k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4 ja uskoa niin oppilaalta kuin opettajalta.<\/p>\n
Kirjoittaja:<\/p>\n
Minna Kukko 2020, Savonia- ammattikorkeakoulu<\/p>\n
L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n Gelb, Michael. 1994. Ryhti\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Johdatus Alexander-tekniikkaan. Suomentanut P\u00e4ivi Saraste-Halme. Porvoo: WSOY. Englanninkielinen alkuteos Body learning. An introduction to the Alexander technique 1981.<\/p>\n Raamattu. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ottama suomennos. Helsinki: Otava.<\/p>\n Saraste, P\u00e4ivi. 2006. Suuntana vapaus. Alexander-tekniikan perusajatuksia. Laulaminen ja \u00e4\u00e4nenk\u00e4ytt\u00f6 Alexander-tekniikan valossa. Kuopio: Kuopion Alexander-tekniikka.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Suorittamisella on suuri painoarvo musiikin oppimisessa. Kun lapsi l\u00e4htee musiikkiopistoon soittotunneille, systeemiss\u00e4 on jo valmiiksi tavoitteet h\u00e4nt\u00e4 varten. On tietty etenemistahti: matineat, tekniset taidot ja tasosuoritukset. Pyrimme saavuttamaan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n. Olisiko mahdollista saada nauttia my\u00f6s matkasta? Kiinnostukseni pianopedagogiikkaa kohtaan syntyi parikymppisen\u00e4 kirkkomusiikin opiskelijana, kun aloin tajuta, ett\u00e4 minulla on taipumusta musikaalisuuteen. Olen aina tuntenut olevani musikaalisesti […]<\/p>\n","protected":false},"author":41,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_relevanssi_hide_post":"","_relevanssi_hide_content":"","_relevanssi_pin_for_all":"","_relevanssi_pin_keywords":"","_relevanssi_unpin_keywords":"","_relevanssi_related_keywords":"","_relevanssi_related_include_ids":"","_relevanssi_related_exclude_ids":"","_relevanssi_related_no_append":"","_relevanssi_related_not_related":"","_relevanssi_related_posts":"","_relevanssi_noindex_reason":"","footnotes":""},"categories":[6],"tags":[276,68,386,483,16,506],"class_list":["post-1948","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-opetusmenetelmat","tag-alexander-tekniikka","tag-ihmiskasitys","tag-kehotietoisuus","tag-piansonsoitonopetus","tag-taiteen-perusopetus","tag-tunnetaidot"],"acf":false,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1948","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/users\/41"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1948"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1948\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2165,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1948\/revisions\/2165"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1948"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1948"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1948"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}