Laulun on sanottu olevan yksi ihmisen monipuolisimmista itseilmaisuv\u00e4lineist\u00e4, ja se on ollut my\u00f6s osa koulumaailmaa jo peruskoulun alkuajoilta saakka. Yhteislaulu esimerkiksi kuorossa on tutkitusti hyv\u00e4ksi my\u00f6s psyykkiselle ja sosiaaliselle terveydelle. Siksikin on hyv\u00e4, ett\u00e4 laulamiselle on edelleen paikkansa peruskoulun musiikin opetussuunnitelmassa. Opettajan yksi t\u00e4rkeimmist\u00e4 teht\u00e4vist\u00e4 musiikinopetuksesta onkin rohkaista lasta k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n monipuolisesti.<\/p>\n
”Singing at every age requires mental, physical, and spiritual engagement. – – The whole child must be brought to sing” (Smith & Sataloff 2006, 141-142 & 148).<\/p>\n
Laulaminen on teknisesti ottaen kehon k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 musiikillisiin tarkoituksiin \u00e4\u00e4nentuottajana, ja parhaimmillaan kokonaisvaltainen psyykkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti nautittava ja vapauttava kokemus. Laulaminen on juurtunut ihmisen luontoon niin ett\u00e4 pieni taaperokin saattaa oppia laulamaan ennen sanojen muodostamista. Laulaja ja laulutaiteen professori Kim Borg (s. 1919) on kuvaillut eri-ik\u00e4isten laulamista hauskalla ja v\u00e4rikk\u00e4\u00e4ll\u00e4 tavalla teoksessaan Suomalainen laulajanaapinen:<\/p>\n
”Kaikki laulavat tai oikeastaan kaikkia laulattaa. Kakaralla se on ainoa \u00e4\u00e4nellinen ilmaisumuoto, siit\u00e4 jo moni \u00e4\u00e4nihuulisto valmiiksi repeekin. Lapsosena lallutellaan ei vaan pakosta kaikenmaailman tanttien h\u00f6p\u00f6tt\u00e4m\u00e4n\u00e4, mutta my\u00f6s ihan omatoimisesti ja useimmiten pieleen. Sitten tuleekin kouluaika, opitaan virret ja my\u00f6hemmin h\u00e4vitt\u00f6m\u00e4t laulut. V\u00e4hitellen s\u00e4velkorkeus ja \u2013korva sihtaantuvat oikeampaan. \u00c4\u00e4nenmurroksellista kukonpoikaakin laulattaa, eik\u00e4 se niin pahaa tee, kun luullaan”. (Borg 1972, 9-10.)<\/p>\n
”Lifelong singing begins with the developement of good vocal habits at an early age” (Smith & Sataloff 2006, 141-142 & 148).<\/p>\n
\u00c4\u00e4nt\u00e4 on k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4in sen eri muodoissa, puheessa ja laulussa. Se on instrumentti, joka vaatii oikein kehitty\u00e4kseen paljon aikaa ja huomiota. K\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n oikein v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 monet yh\u00e4 yleistyv\u00e4t ep\u00e4terveest\u00e4 \u00e4\u00e4nenk\u00e4yt\u00f6st\u00e4 johtuvat vaivat ja hankaluudet. Laulu\u00e4\u00e4ni verrattuna puhe\u00e4\u00e4neen tarvitsee kehitty\u00e4kseen my\u00f6skin s\u00e4velkorvan harjaannuttamista eli musiikillista ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4, mutta muutoin laulaminen on kaikille melko luonnollinen tapa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n jo nuoresta i\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien.<\/p>\n
Lapset suhtautuvat laulamiseen l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti usein my\u00f6nteisesti, ja lapset usein luonnostaan laulavat enemm\u00e4n kuin aikuiset. Koti on ensimm\u00e4inen paikka, jossa laulamiseen on mahdollista tutustua, mutta vaikka vanhemmat vaikuttavat lapseen ja h\u00e4nen musiikilliseen kehitykseens\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isesti enemm\u00e4n kuin koulu, vanhempien l\u00e4hinn\u00e4 harrastuneisuuden tai harrastusmahdollisuuksien puutteellisuuden takia muiden musiikillisten yhteyksien ulkopuolelle j\u00e4\u00e4nyt lapsi osallistuu viimeist\u00e4\u00e4n kouluun menness\u00e4 musiikinopetukseen ja sen kautta oman \u00e4\u00e4nenk\u00e4yt\u00f6n ja laulamisen harjoitteluun.<\/p>\n
”Yleens\u00e4 kunto pysyy hyv\u00e4n\u00e4 jos laulaa aika paljon, muttei turhaan rasita \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n, pit\u00e4\u00e4 yhden lepop\u00e4iv\u00e4n viikossa” (Borg 1972, 67).<\/p>\n
Opettajalla on suuri rooli laulunopettajana my\u00f6s teknisess\u00e4 mieless\u00e4, ja hyv\u00e4 tekniikka yhdistettyn\u00e4 sopivaan ohjelmistoon ja yhdess\u00e4 tekemiseen tekee laulamisesta mielekk\u00e4\u00e4mp\u00e4\u00e4. Laulutekniikasta liikaa puhumista lapsille kannattaa v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 laulun rentouden ja ilon s\u00e4ilymiseksi. Opettaja voi toiminnallaan v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 ainakin suurimmat sudenkuopat ja tuoda esiin my\u00f6nteisi\u00e4 laulullisia tuloksia.<\/p>\n
\u00c4\u00e4nenk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja kuoronjohtoon perehtynyt Mari Koistinen kirjoittaa teoksessaan Tunne kehosi-vapauta \u00e4\u00e4nesi lasten laulun opettamisesta muun muassa n\u00e4in: ”Lapsia tulisi ohjata oikeaan \u00e4\u00e4nenk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n neuvomalla oikeaan asentoon, hengitykseen ja kuinka \u00e4\u00e4nt\u00e4 normaalipuheessa ja kuoroharjoitusten tauolla tulisi terveelt\u00e4 pohjalta k\u00e4ytt\u00e4\u00e4” (Koistinen 2013, 95).<\/p>\n
Koistisen mukaan lapsia laulatetaan usein liian matalasta tai korkeasta rekisterist\u00e4. Se on havaittavissa siit\u00e4, ett\u00e4 yl\u00e4astei\u00e4ss\u00e4 lapset kertovat heill\u00e4 olevan kaksi \u00e4\u00e4nt\u00e4: matala helpompi ja korkea heikompi. H\u00e4nen kokemuksensa mukaan lasten asenteet laulamista kohtaan ovat positiiviset ja avoimet. Uusia asioita opitaan ja opetellaan avoimesti. \u2013 siksi taiteellisia, kasvatuksellisia ja sosiaalisia tavoitteita ei tule asettaa liian matalalle (Koistinen 2013, 92-93).<\/p>\n
Peruskoulun musiikkikasvatuksessa tavoitteet on asetettava aina lapsen ik\u00e4ryhm\u00e4n mukaisesti. Lasten t\u00e4ytyy saada laulaa lapselle sopivalla \u00e4\u00e4nell\u00e4 lapsille sopivia lauluja. Susanna Tenkanen- Lindemanin opinn\u00e4ytety\u00f6ss\u00e4 Lasten kanssa laulaen- laulupedagogin kokemuksia lasten laulunopetuksessa varoittaa liian aikaisin \u2019\u2019aikuistuvasta\u2019\u2019 laulutekniikasta: ”Tasaisin v\u00e4liajoin ilmestyy julkisuuteen lapsilaulajia, joiden \u00e4\u00e4ni on muokattu luonnottomaksi lapsen ik\u00e4 huomioon ottaen. Lapsen \u00e4\u00e4nt\u00e4 ei voi muokata aikuisen \u00e4\u00e4nen kaltaiseksi ennen \u00e4\u00e4nenmurrosta, jossa hormonaalisista muutoksista johtuen tapahtuu kasvua sek\u00e4 kurkunp\u00e4\u00e4ss\u00e4 ett\u00e4 \u00e4\u00e4nihuulissa.”(Tenkanen-Lindeman 2014, 9.)<\/p>\n
Timo Pihkanen kirjoittaa kirjassaan Opas lasten laulamiseen: ”Aikuisen ja lapsen \u00e4\u00e4nentuottomekanismissa ja \u00e4\u00e4nielimist\u00f6ss\u00e4 ei ole suuria eroja, mutta liiallisen aikuis\u00e4\u00e4nen matkiminen ei ole lapselle suositeltavaa. Esimerkiksi ihannoidessaan suosittua aikuista lauluidolia lapsi saattaa yritt\u00e4\u00e4 omalla \u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n muodostaa turhan aikuismaista laulus\u00e4vy\u00e4 ja toistaa suosikkinsa laulumaneereja.” (Pihkanen 2011, 34.)<\/p>\n
Kun laulutaitoa aletaan kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, on oikeanlaisella \u00e4\u00e4nimallilla t\u00e4rke\u00e4 merkitys. \u00c4\u00e4nimallina koulussa toimivat niin opettaja, kuin muut luokkatoverit. Enemm\u00e4n laulaneet lapset kouluttavat v\u00e4hemm\u00e4n laulaneen lapsen s\u00e4velkorvaa ja laulutekniikkaa siin\u00e4 miss\u00e4 opettajakin. Saman ik\u00e4isen lapsen laulamiseen voi olla jopa helpompi yhty\u00e4 kuin esimerkiksi hyvin matalaan miesopettajan basso\u00e4\u00e4neen, sill\u00e4 \u00e4\u00e4nen taajuus ja s\u00e4vy on usein samankaltaisempi. Niin lapsen kuin aikuisen on saatava laulaa omalla \u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n, jota voidaan ohjata korkeintaan sen verran, ett\u00e4 se tulisi lapselle fyysisesti helpommaksi.<\/p>\n
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa on musiikinopetukselle asetettu tavoite: \u2019\u2019Musiikin opetuksen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on luoda edellytykset monipuoliseen musiikilliseen toimintaan ja aktiiviseen kulttuuriseen osallisuuteen. Toiminnallinen musiikin opetus ja opiskelu edist\u00e4v\u00e4t oppilaiden musiikillisten taitojen ja ymm\u00e4rryksen kehittymist\u00e4, kokonaisvaltaista kasvua ja kyky\u00e4 toimia yhteisty\u00f6ss\u00e4 muiden kanssa.”(Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014.)<\/p>\n
Laulaminen on merkitt\u00e4v\u00e4 osa musisointia varsinkin peruskouluissa, jossa on tavoite opettaa isolle ja melko erilaisista musiikillisista l\u00e4ht\u00f6kohdista tulevien lasten muodostamalle ryhm\u00e4lle musiikillista ymm\u00e4rryst\u00e4 ja siihen liittyvi\u00e4 tietotaitoja. Laulaminen on lis\u00e4ksi kenties helpoin tapa osallistua ja tehd\u00e4 musiikkia, siin\u00e4 kun soittimeksi riitt\u00e4\u00e4 oma keho. Usein ryhm\u00e4ss\u00e4 laulaminen voi tuottaa hyvinkin yhteis\u00f6llisen kokemuksen ryhm\u00e4n\/luokan j\u00e4senille, ja parhaimmillaan her\u00e4tt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 kautta kiinnostuksen my\u00f6s musiikin harrastamiseen. Opetussuunnitelmasta laulamiseen liittyvi\u00e4 tavoitteita l\u00f6ytyy muun muassa terveelle \u00e4\u00e4nenk\u00e4yt\u00f6lle, kinesteettiselle ja auditiiviselle hahmottamiskyvylle sek\u00e4 yhteenkuuluvuuden tunteen tuomiselle ryhm\u00e4ss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Hyv\u00e4n arvosanan saamiseksi laulamisessa ja soittamisessa on m\u00e4\u00e4ritelty kriteeri: Oppilas osallistuu yhteislauluun ja soittoon pyrkien sovittamaan osuutensa osaksi musiikillista kokonaisuutta. \u2019\u2019Musiikkik\u00e4sitteiden ja ilmaisukeinojen oppimisen perustana ovat laulamisen, soittamisen, s\u00e4velt\u00e4misen, musiikkiliikunnan ja kuuntelun yhteydess\u00e4 saadut kokemukset ja niist\u00e4 keskusteleminen. Oppilaiden k\u00e4sitys itsest\u00e4\u00e4n musiikillisina toimijoina rakentuu my\u00f6nteisten oppimiskokemusten kautta. Musisointitilanteissa kiinnitet\u00e4\u00e4n huomiota musisoivan ryhm\u00e4n j\u00e4senen\u00e4 toimimiseen. Luontevaa \u00e4\u00e4nenk\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ja laulamista, liikkumista sek\u00e4 keho-, rytmi-, melodia- ja sointusoittimien perussoittotekniikoita harjoitellaan yhteismusisoinnissa.” (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014.)<\/p>\n
Yl\u00e4kouluun siirrytt\u00e4ess\u00e4, 7-9- luokkalaisten \u00e4\u00e4nenk\u00e4yt\u00f6n ja laulamisen oppimistavoitteena hyv\u00e4n arvosanan saamiseksi on m\u00e4\u00e4ritelty: ”Oppilas k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n musiikillisen ilmaisun v\u00e4lineen\u00e4 ja osallistuu yhteislauluun sovittaen osuutensa osaksi kokonaisuutta.” (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014).<\/p>\n
Oman kokemukseni mukaan yhteislaulun m\u00e4\u00e4r\u00e4 kouluissa vaihtelee hyvin paljon opettajan harrastuneisuuden mukaan. Jopa musiikinopettajissa on opettajia, jota painottavat opetustaan ennen kaikkea musiikintuntemukseen ja soittoon, ja laulamisen harjoittelu j\u00e4\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4lle. My\u00f6s muilla kuin musiikkitunneilla on toisinaan laulettu aineenopettajan itse ollessa aktiivinen laulamaan ja my\u00f6skin s\u00e4est\u00e4m\u00e4\u00e4n lauluja pianolla tai kitaralla. Opettajan omat asenteet laulamista kohtaan sek\u00e4 siihen liittyv\u00e4t taidot voivat joko edist\u00e4\u00e4 tai jarruttaa lasten laulamisen opettelua ja innostusta.<\/p>\n
Ella H\u00e4m\u00e4l\u00e4inen 2020, Savonia-ammattikorkeakoulu<\/p>\n
Borg, K. 1972. Suomalainen laulajanaapinen, Helsinki Kirjayhtym\u00e4<\/p>\n
Koistinen, M. 2003. Tunne kehosi- vapauta \u00e4\u00e4nesi: \u00c4\u00e4nitimpurin k\u00e4sikirja, Helsinki Sulasol<\/p>\n
Pihkanen, T. 2011. Opas lasten laulamiseen, Tampere Sulasol<\/p>\n
Smith B. & Sataloff R. T. 2006. Choral pedagogy, Second edition, San Diego Plural Publishing<\/p>\n