Olen pohtinut pitk\u00e4\u00e4n kysymyst\u00e4, mik\u00e4 on paras tapa muodostaa instrumentin harjoittelurutiini omalla kohdallani. T\u00e4h\u00e4n kysymykseen en ole kuitenkaan l\u00f6yt\u00e4nyt t\u00e4ysin kattavaa vastausta ja siksi py\u00f6rin edelleen t\u00e4m\u00e4n kysymyksen ymp\u00e4rill\u00e4. T\u00e4st\u00e4 kysymyksest\u00e4 sain idean my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n artikkelin kirjoittamiseen. Artikkelissa on tarkoitus tarkastella esimerkinomaisesti omaa harjoittelun kehityshistoriaani sek\u00e4 harjoittelun suunnittelun ohjaamisen mahdollisuuksia.<\/p>\n
Harjoitteleminen on suuri osa muusikon el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja harjoittelun tulisi oman n\u00e4kemykseni mukaan muodostua palikoista, joiden paikat rutiinissa on suunniteltu. Instrumentin harjoitteluun on olemassa useita malleja, joita voi tehokkaasti k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 oman harjoittelun suunnittelemiseen ja muokkaamiseen. Erja Joukamo-Ampuja kertoo artikkelissaan Planning The Practicing (2018) ett\u00e4 lihaksilla kest\u00e4\u00e4 keskim\u00e4\u00e4rin 24 tuntia palautua harjoituksesta. T\u00e4m\u00e4n johdosta harjoittelu tulisi suunnitella siten, ett\u00e4 keholla on mahdollisuus palautua harjoittelusta mahdollisimman hyvin. Joukamo-Ampuja esittelee nelj\u00e4n viikon jaksoihin jakautuvan harjoittelusysteemin, jossa harjoittelu jaetaan seuraavasti:<\/p>\n
Pyrin toteuttamaan omassa harjoittelussani kyseist\u00e4 viikkorytmi\u00e4, sill\u00e4 olen sen ainakin omalla kohdallani todennut toimivaksi. Kokemukseni mukaan kyseinen rytmi luo harjoitteluun hyv\u00e4nlaatuista vaihtelua fyysisen kuormituksen tasolla. K\u00e4site siit\u00e4, millainen on kulloisenkin harjoittelijan kohdalla kevyt ja mik\u00e4 raskas viikko on arvo, jota on melko hankala tarkasti m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 asia riippuu paljon henkil\u00f6n yksil\u00f6llisist\u00e4 ominaisuuksista. Erja Joukamo-Ampuja toteaa Rondo- lehden Santeri Kaipiaisen (2018) haastattelussa, ett\u00e4 kehityksen kannalta soiton harjoittelu tulee olla s\u00e4\u00e4nn\u00f6llist\u00e4, mutta yksil\u00f6n tulee olla tietoinen oman kehonsa rajoista. Sopiva kertakuorma soittamisessa on noin puolesta tunnista kahteen tuntiin (Joukamo-Ampuja 2018). On kuitenkin yksil\u00f6st\u00e4, sek\u00e4 harjoittelun luonteesta ja intensiteetist\u00e4 kiinni, kuinka pitki\u00e4 sessiot voivat olla.<\/p>\n
Harjoittelussa on kyse tasapainosta. Harjoittelun tulisi olla toistuvaa, jolloin toistetut harjoitteet siirtyv\u00e4t tehokkaimmin ty\u00f6muistista, eli niin sanotusta lyhytkestoisesta muistista, s\u00e4il\u00f6muistiin. S\u00e4il\u00f6muisti k\u00e4sitet\u00e4\u00e4n my\u00f6s termill\u00e4 pitk\u00e4kestoinen muisti, josta opittujen asioiden k\u00e4ytt\u00f6\u00f6notto ja soveltaminen on mahdollista. (Kaipiainen 2018.) Motoriset taidot kehittyv\u00e4t harjoittelun ja toiston johdosta kehoon ilmenevien muutosten kautta. Taidon opittuaan ihminen pystyy tietoisesti s\u00e4\u00e4telem\u00e4\u00e4n omaa tekemist\u00e4\u00e4n. Taidon oppimisprosessin voidaan jakaa kolmeen p\u00e4\u00e4vaiheeseen:<\/p>\n
Oma soitonharjoitteluni on kokenut viime vuosina suuria muutoksia. Jos n\u00e4m\u00e4 muutokset pit\u00e4isi tiivist\u00e4\u00e4 yhteen sanaan, se olisi: j\u00e4rjestelm\u00e4llisyys. Ajatellessani harjoitteluni kehityskaarta, en voi olla huomaamatta, kuinka paljon harjoittelu ja omaksuminen on tehostunut. Jos vertaan vanhaa harjoittelurutiiniani ja nykyist\u00e4 rutiiniani, eron voi huomata selv\u00e4sti. T\u00e4h\u00e4n kohtaan sopii hyvin paljon k\u00e4ytetty sanonta \u201dei m\u00e4\u00e4r\u00e4 vaan laatu\u201d. Sanonta kuulostaa kliseelt\u00e4 nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4, mutta siihen sis\u00e4ltyy totuuden siemen ainakin omaan tarinaani nivottuna. Jos tarkastelemme sanonnan ensimm\u00e4ist\u00e4 puoliskoa, niin m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli teema, joka hallitsi harjoitteluani melko pitk\u00e4\u00e4n. Olin kehitt\u00e4nyt itselleni sellaisen ajatuksen, ett\u00e4 paljon harjoittelemalla saa hyvi\u00e4 tuloksia. T\u00e4m\u00e4h\u00e4n on totta, mutta jos asia on kuin omassa tapauksessani, ei hurraa-huutoja paljoa kuulu.<\/p>\n
Olin unohtanut sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4llisesti suureen harjoittelum\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n ajatuksen j\u00e4rjestelm\u00e4llisest\u00e4 laadukkaasta harjoittelusta. Ajallisesti suuret harjoittelum\u00e4\u00e4r\u00e4t, satunnaisiin kellonaikoihin, olivat my\u00f6s melkoista myrkky\u00e4 keholle. Kehoni ei ehtinyt palautua harjoittelun aiheuttamasta rasituksesta. P\u00e4\u00e4t\u00e4 piti jonkin aikaa m\u00e4ntyyn takoakin ja kaksi fyysist\u00e4 ylirasitustilaa pitikin k\u00e4rsi\u00e4, sen j\u00e4lkeen viesti meni lopulta perille. Harjoittelun suhteen toimintatapoja on muutettava, jotta kroppani voi pysy\u00e4 kasassa. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa esiin astui k\u00e4sitys laadusta. Olin my\u00f6s vanhassa m\u00e4\u00e4r\u00e4llisess\u00e4 rutiinissa ajatellut, ett\u00e4 harjoittelen my\u00f6s laadullisesti paljon. Silti vanhoja p\u00e4iv\u00e4kirjamerkint\u00f6j\u00e4ni selatessa huomasin asioiden olevan toisin. P\u00e4ivi Arjas (2018) toteaakin osuvasti, ett\u00e4 musiikinopiskelijat usein keskittyv\u00e4t laskemaan p\u00e4iv\u00e4n harjoitteluun kulutettuja tunteja. T\u00e4m\u00e4 saattaa johtaa siihen, ett\u00e4 unohdetaan tarkastella sit\u00e4, miten tehokkaasti oppimista on harjoittelun aikana tapahtunut.<\/p>\n
Harha-askelistani viisastuneena otinkin korjausaskeleen kohti suunnitelmallisempaa harjoittelua. Ensimm\u00e4inen asia oli harjoitussuunnitelman laatiminen. Omalla kohdallani se tarkoitti sit\u00e4, ett\u00e4 ensinn\u00e4kin jaoin harjoitteluni 45 minuutin jaksoihin, joiden v\u00e4lill\u00e4 on 5-10 minuutin tauko. Kun jako soittosessioiden pituuksien kanssa oli tehty, aloin miettim\u00e4\u00e4n, miten n\u00e4it\u00e4 sessioita voisi p\u00e4iv\u00e4\u00e4n jakaa. P\u00e4\u00e4dyin jakamaan p\u00e4iv\u00e4n harjoittelulohkot kolmeen osaan: aamu- (klo 8 – 12), p\u00e4iv\u00e4- (klo 12 – 16) ja iltalohkoon (klo 16 – 20). T\u00e4ll\u00e4 jaolla sain jaettua harjoittelua p\u00e4iv\u00e4kohtaisesti ja pystyin my\u00f6s ottamaan p\u00e4iv\u00e4n aikataulut huomioon. T\u00e4t\u00e4 suunnittelumallia useampia vuosia noudattaneena voin todeta, ett\u00e4 tapa on ollut toimiva ainakin itselleni. On my\u00f6s todettava, ett\u00e4 olen harjoittelun suunnittelemisen kehittymisen ohessa huomannut merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 kehityst\u00e4 harjoittelun laadussa. Toki on hyvin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 muistaa, ett\u00e4 kaikki harjoittelijat eiv\u00e4t ole samanlaisia. T\u00e4m\u00e4 on syyt\u00e4 pit\u00e4\u00e4 mieless\u00e4 sek\u00e4 omaa harjoittelua suunnitellessa ett\u00e4 harjoittelun suunnittelun keinoja opetettaessa. Omien kokemusteni mukaan maalaisj\u00e4rjen k\u00e4ytt\u00f6 on t\u00e4ss\u00e4kin asiassa enemm\u00e4n kuin sallittua.<\/p>\n
Olen omassa harjoittelussani huomannut, ett\u00e4 mekaanisen harjoittelun rinnalla tulee omalla kohdallani pit\u00e4\u00e4 taiteellista ty\u00f6t\u00e4. T\u00e4llaisia asioita voivat olla esimerkiksi oman musiikin s\u00e4velt\u00e4minen, improvisointi tai hyvien yst\u00e4vien kanssa jammailu. Kun musiikin harjoittelun lis\u00e4ksi on olemassa taiteellista vastapainoa, harjoittelun laatu n\u00e4kemykseni mukaan paranee.<\/p>\n
Mielest\u00e4ni harjoittelun suunnittelussa tulisi ottaa aina yksil\u00f6 huomioon. Esimerkiksi henkil\u00f6n ik\u00e4, senhetkinen osaamistaso ja tavoitteet antavat ty\u00f6kaluja siihen, miten pedagogina pyrin ohjeistamaan henkil\u00f6\u00e4 harjoittelun pariin. Olen saanut huomata, ett\u00e4 valmiit mallit voivat toimia, mutta joiltain osin ne saattavat tarvita muokkausta, jotta saavutetaan oppilaalle toimiva harjoittelutapa. Toisaalta on syyt\u00e4 muistaa, ett\u00e4 harjoittelun suunnittelemisen opettaminen on my\u00f6s jatkuvaa oppimisty\u00f6t\u00e4 ja itsereflektiota opettajan puolelta. Tilanteiden tunnistaminen ja sopivien ratkaisuiden l\u00f6yt\u00e4minen karttuvat oman kokemukseni mukaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n tekemisen kautta. Samoin kuin instrumenttitaidoissa, on my\u00f6s pedagogiikan kehittymisen kannalta oltava n\u00f6yr\u00e4 ja valmis tekem\u00e4\u00e4n uusia ratkaisuja.<\/p>\n
Olen havainnut, ett\u00e4 oman harjoittelun ongelmakohtien kartoittamisessa ja harjoittelun kehitt\u00e4misess\u00e4 auttavat omat muistiinpanot ja harjoitusp\u00e4iv\u00e4kirjat. Kokemusteni mukaan esimerkiksi opettajan kanssa l\u00e4pik\u00e4yty harjoitusp\u00e4iv\u00e4kirja saattaa tehokkaasti paljastaa mahdolliset harjoittelun kehityskohteet. P\u00e4ivi Arjas toteaa kirjassaan Varmasti Lavalle (2014, 125 – 127), ett\u00e4 harjoitusp\u00e4iv\u00e4kirja voi paljastaa harjoittelun ongelmakohdan ja mahdollisesti my\u00f6s sen aiheuttajan. Kun mahdollinen ongelmakohta pystyt\u00e4\u00e4n tunnistamaan, siihen voidaan puuttua ja n\u00e4in harjoittelua voidaan kehitt\u00e4\u00e4 laadullisesti paremmaksi. Toisaalta p\u00e4iv\u00e4kirja antaa konkreettista n\u00e4ytt\u00f6\u00e4 omasta edistymisest\u00e4, jota ei ilman seurantaa tulisi itse huomanneeksi. Parhaimmillaan p\u00e4iv\u00e4kirja on motivoiva, harjoittelun laatua eteenp\u00e4in viev\u00e4 tekij\u00e4.<\/p>\n
Systemaattinen harjoittelun seuraaminen ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole kaikille yksil\u00f6ille mielek\u00e4st\u00e4. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 jokaisen oppilaan kohdalla on pohdittava, mik\u00e4 harjoittelun seurantakeino voisi sopia h\u00e4nelle parhaiten. Olen omassa opetuksessani pyrkinyt l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n ty\u00f6kaluja oppilaille mielekk\u00e4\u00e4seen harjoittelun seurantaan. Eri tapoja pohtiessani t\u00f6rm\u00e4sin \u00e4lylaitteiden voimaan. Nyky\u00e4\u00e4n harjoittelup\u00e4iv\u00e4kirjan ei mielest\u00e4ni tarvitse olla perinteinen vihko, johon kirjataan p\u00e4iv\u00e4n tehdyt harjoitteet, onnistumiset, oivallukset ja kehitysideat. Mahdollisia erilaisia toteutustapoja on nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olemassa niin paljon, ett\u00e4 valinta voi k\u00e4yd\u00e4 suorastaan hankalaksi vaihtoehtojen paljouden vuoksi. Esimerkiksi k\u00e4nnyk\u00e4ll\u00e4 pystyy pit\u00e4m\u00e4\u00e4n hyvin monipuolista harjoitusp\u00e4iv\u00e4kirjaa, kun mahdollisuudet \u00e4\u00e4nitt\u00e4miseen, videon-, kuvan- ja tekstin tallentamiseen kulkevat jokaisen taskussa.<\/p>\n
N\u00e4kemykseni mukaan yksil\u00f6lle sopivaan harjoitteluun ohjaaminen on kaksisuuntainen prosessi. Parhaimman suunnitelman muodostamisessa tarvitaan sek\u00e4 opettajan ett\u00e4 oppilaan n\u00e4kemyst\u00e4. Opettaja voi antaa ammattitaidollaan vinkkej\u00e4 oppilaalle harjoittelun kehitt\u00e4miselle ja oppilas pystyy vauhdittamaan harjoittelusuunnitelman muodostamista reflektoimalla oma tekemist\u00e4\u00e4n. Oppilaan itsereflektiolla saavutetaan my\u00f6s suunnittelemisen ja oman tekemisen tarkkailun rutiini. Kun oppilas on seurannut omaa tekemist\u00e4\u00e4n tarpeeksi, h\u00e4n pystyy itse muuttamaan mahdollisia ongelmakohtia harjoittelussaan.<\/p>\n
Harjoittelun laatu on aihe, jota ei voi mielest\u00e4ni korostaa liikaa harjoittelua suunniteltaessa tai harjoittelurutiinin opettamisessa. Olen oppinut, ett\u00e4 omien kokemusten ja tarinoiden jakaminen el\u00e4m\u00e4n varrelta voi parhaimmillaan olla hyvin opettavaista. T\u00e4m\u00e4n johdosta jaoin henkil\u00f6kohtaisen tarinani harjoittelun suunnittelun suhteen, jotta ihmiset voisivat mahdollisesti l\u00f6yt\u00e4\u00e4 omaan tai muiden tilanteeseen sopivia ideoita harjoitteluun.<\/p>\n
Oman harjoittelun pohtiminen on mielest\u00e4ni kehityksen kannalta eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Toki joskus on hyv\u00e4 kokeilla rajojaan, mutta parhaan mahdollisen kehitysreitin l\u00f6yt\u00e4miseksi sek\u00e4 yksil\u00f6llisen\u00e4 harjoittelijana ett\u00e4 ohjaavana pedagogina, harjoittelurutiinin ja -aikataulun suunnitteluun kannattaa kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota. Mielest\u00e4ni itselle kannattaa ajoittain esitt\u00e4\u00e4 kysymykset, miten ja miksi harjoittelee. N\u00e4m\u00e4 kysymykset eiv\u00e4t suinkaan koske pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n fyysist\u00e4 harjoittelua, vaan koko harjoittelurutiinia. Kun harjoittelun laatuun ja suunnitelmallisuuteen kiinnitet\u00e4\u00e4n huomiota, se n\u00e4kyy lopullisessa suorituksessa.<\/p>\n
Kirjoittaja:<\/p>\n
Juuso Veikkola 2019, Karelia ammattikorkeakoulu<\/p>\n
Anttila, E. 2018. Ihmis- ja oppimisk\u00e4sitykset taideopetuksessa Teatterikorkeakoulun julkaisusarja 58 disco.teak.fi\/anttila\/. 14.12.2018.<\/p>\n
Arjas, P. 2014. Varmasti lavalle Jyv\u00e4skyl\u00e4: Atena.<\/p>\n
Arjas, P. 2018. Target practice. Viitattu 11,1,2019 http:\/\/web.uniarts.fi\/practicingtipsformusicians\/articles\/target-practice\/index.html. .<\/p>\n
Fitts, P. M. & Posner, M. I. 1967. Human Performance. Basic Concepts in Psychology Series. Belmont, Cal.: Brooks\/Cole<\/p>\n
Joukamo-Ampuja, E. 2018. Planning The Practicing. Viitattu 14.12.2018. http:\/\/web.uniarts.fi\/practicingtipsformusicians\/articles\/planning-the-practicing\/index.html.<\/p>\n
Kaipiainen, S. 2018. Harjoittelu on laatukysymys . Rondo. Viitattu 14.12.2018. https:\/\/rondolehti.fi\/rondo-lehti\/encore\/harjoittelu-on-laatukysymys\/.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Olen pohtinut pitk\u00e4\u00e4n kysymyst\u00e4, mik\u00e4 on paras tapa muodostaa instrumentin harjoittelurutiini omalla kohdallani. T\u00e4h\u00e4n kysymykseen en ole kuitenkaan l\u00f6yt\u00e4nyt t\u00e4ysin kattavaa vastausta ja siksi py\u00f6rin edelleen t\u00e4m\u00e4n kysymyksen ymp\u00e4rill\u00e4. T\u00e4st\u00e4 kysymyksest\u00e4 sain idean my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n artikkelin kirjoittamiseen. Artikkelissa on tarkoitus tarkastella esimerkinomaisesti omaa harjoittelun kehityshistoriaani sek\u00e4 harjoittelun suunnittelun ohjaamisen mahdollisuuksia. Harjoittelun rakennuspalikoita Harjoitteleminen on suuri […]<\/p>\n","protected":false},"author":41,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_relevanssi_hide_post":"","_relevanssi_hide_content":"","_relevanssi_pin_for_all":"","_relevanssi_pin_keywords":"","_relevanssi_unpin_keywords":"","_relevanssi_related_keywords":"","_relevanssi_related_include_ids":"","_relevanssi_related_exclude_ids":"","_relevanssi_related_no_append":"","_relevanssi_related_not_related":"","_relevanssi_related_posts":"","_relevanssi_noindex_reason":"","footnotes":""},"categories":[6,5],"tags":[129,461,460,365],"class_list":["post-1843","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-opetusmenetelmat","category-oppiminen-ja-erilaiset-oppijat","tag-harjoittelumetodit","tag-itsearviointi","tag-reflektiivisyys","tag-taidon-oppiminen"],"acf":false,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1843","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/users\/41"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1843"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1843\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2219,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1843\/revisions\/2219"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1843"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1843"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1843"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}