Jazzmusiikkiin kuuluu olennaisesti improvisointi, joka tarkoittaa hetkess\u00e4 s\u00e4velt\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n
Jazzmusiikissa improvisointi pohjautuu usein soitettavan kappaleen rakenteeseen ja sen harmoniaan. Improvisointi tapahtuu usein kappaleen rakenteen p\u00e4\u00e4lle, mutta se voi tapahtua esimerkiksi vain yhden osan p\u00e4\u00e4lle, tai olla niin sanotusti ulkona lapusta.<\/p>\n
Yleens\u00e4 jazzkappaleet noudattavat kaavaa, jossa ensin soitetaan harmonisoitu melodia, eli teema. Sen j\u00e4lkeen improvisoidaan sooloja teeman harmonian p\u00e4\u00e4lle. Solisti voi improvisoida hyvinkin kappaleen luonteen omaisesti, tai vied\u00e4 kappaletta uusille urille. (Tabell 2004, 13.)<\/p>\n
Tyylinmukainen improvisointi edellytt\u00e4\u00e4 jazzmusiikin tuntemusta ja musiikinteoriaan perehtymist\u00e4. Teoria ei varsinaisesti tarkoita ehdotonta s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4, vaan sen avulla pyrit\u00e4\u00e4n analysoimaan musiikissa tapahtuvia ilmi\u00f6it\u00e4. Teoria ei ole itsetarkoitus, mutta se voi antaa soittajalle ty\u00f6kaluja ilmaista itse\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Improvisaatio on siis laaja-alainen k\u00e4site, joka koostuu useasta aspektista. Niiden selitt\u00e4minen ei ole ihan yksinkertaista. Mit\u00e4 ty\u00f6kaluja antaa oppilaalle, joka haluaa kehitt\u00e4\u00e4 omia improvisointitaitojaan?<\/p>\n
L\u00e4hestymistapoja<\/strong><\/p>\n Improvisointia voidaan l\u00e4hesty\u00e4 monesta eri n\u00e4k\u00f6kulmasta. Seuraavissa kappaleissa esitell\u00e4\u00e4n muutamia keinoja l\u00e4hesty\u00e4 improvisointia.<\/p>\n Soinnut ja asteikot<\/strong><\/p>\n Jazzmusiikki nojaa usein asteikkoihin ja asteikot ovatkin improvisaation perusty\u00f6kaluja. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 asteikkoja visuaalisesti ja numeraalisesti. Visuaalisella ymm\u00e4rryksell\u00e4 tarkoitetaan asteikkojen sormitusta ja paikkaa esimerkiksi koskettimilla tai otelaudalla. Asteikot tulisi my\u00f6s ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 numeraalisesti, eli intervallisuhteiden kautta. Esimerkiksi C-duuriasteikko on numeraalisesti 1 2 3 4 5 6 7. On my\u00f6s hyv\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u00e4 asteikossa on. T\u00e4st\u00e4 on hy\u00f6ty\u00e4, kun improvisoidessa siirryt\u00e4\u00e4n asteikosta toiseen. T\u00e4m\u00e4 auttaa l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n esimerkiksi kahden asteikon mahdolliset yhteiset \u00e4\u00e4net. Kappaleen sointukulkuun perehtyminen on eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4\u00e4 improvisoidessa. Jos ei muista s\u00e4vellyksen sointuja, voi olla hankalaa soittaa mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 soolossa. (Nurmi 2013, 3-5.)<\/p>\n Real Book -nuoteissa on yleens\u00e4 pelkistetty melodia ja soinnut. Lis\u00e4ksi niiss\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n yleens\u00e4 yksinkertaisia reaalisointumerkkej\u00e4. Soinnut merkataankin usein nelisointuina. T\u00e4m\u00e4 ei tarkoita, etteik\u00f6 sointuja voisi laajentaa. Real Book -laput ovat niin sanottuja \u2018\u2019lead sheet\u2019\u2019 -nuotteja, eiv\u00e4tk\u00e4 tarkkoja partituureja. Soittajat k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t t\u00e4m\u00e4n kaltaisia nuotteja kappaleen suuntaviivoina. (Harper 2014.)<\/p>\n Usein yhden nelisointuna merkatun soinnun p\u00e4\u00e4lle voi sopia useampikin asteikko. T\u00e4ll\u00f6in soittaja voi itse p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 millaista v\u00e4ri\u00e4 haluaa merkata sointuun. Asteikon valinnassa voi l\u00e4hte\u00e4 miettim\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 olisi soinnulle l\u00e4heisin asteikko. Siihen vaikuttaa soinnun funktio ja konteksti. Linjakkuuden kannalta on yleens\u00e4 hyv\u00e4 etsi\u00e4 asteikkoja, jolla on mahdollisimman paljon samoja \u00e4\u00e4ni\u00e4 edellisen ja\/tai seuraavan soinnun asteikon kanssa. Esimerkiksi ii-V7-I sointuprogressiossa soitetaan tavallisesti ii-asteelle doorinen, V-asteelle miksolyydinen ja I-asteelle jooninen asteikko. N\u00e4m\u00e4 ovat ensisijaisia asteikkovalintoja, sill\u00e4 asteikot jakavat kesken\u00e4\u00e4n samat \u00e4\u00e4net. Kuitenkin esimerkiksi V-asteelle voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 muitakin dominanttiasteikkoja, esimerkiksi noonin ja kvintin muunnokset sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4\u00e4 alt-asteikkoa. I-asteelle joonisen sijaan voi kokeilla lyydist\u00e4 asteikkoa, jossa on #11-s\u00e4vel. (Joutsenvirta & Perki\u00f6m\u00e4ki 2007.)<\/p>\n Asteikkoja analysoidessa, voidaan ajatella joko horisontaalisesti tai vertikaalisesti. Horisontaalisessa l\u00e4hestymistavassa asteikko analysoidaan s\u00e4vellajin mukaan. T\u00e4t\u00e4 l\u00e4hestymistapaa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n, jos harmonia kulkee pitk\u00e4lti s\u00e4vellajin mukaisesti. Vertikaalisessa l\u00e4hestymistavassa analysoidaan sointu kerrallaan, mik\u00e4 asteikko sopii kyseiseen sointuun. T\u00e4m\u00e4 l\u00e4hestymistapa voi olla hyv\u00e4, jos kappaleessa on paljon s\u00e4vellajiin kuulumattomia sointuja.<\/p>\n Kappaletta opetellessa on hy\u00f6dyllist\u00e4 kuunnella, millaisia versioita kappaleesta l\u00f6ytyy. Usein kappaleesta l\u00f6ytyykin monta versiota. Kannattaa valita versio, josta itse pit\u00e4\u00e4 ja kuunnella, millaisia asteikkoja ja sointuja siin\u00e4 on k\u00e4ytetty.<\/p>\n \u00a0<\/strong>Teeman muuntelu<\/strong><\/p>\n Teeman variointi on my\u00f6s yksi tapa l\u00e4hesty\u00e4 improvisointia. Esimerkiksi muuntelemalla teeman rytmiikkaa tai melodiaa, voidaan luoda omia fraaseja. Steve Treseler esittelee verkkojulkaisussaan seuraavanlaisia keinoja.<\/p>\n Rytmisen muuntelun keinoja<\/p>\n Melodisen muuntelun keinoja<\/p>\n (Treseler 2015a.)<\/p>\n Likit<\/strong><\/p>\n Improvisointia voidaan l\u00e4hesty\u00e4 my\u00f6s likkien kautta. Likki (engl. Lick) on ennalta opeteltu fraasi, joka voi toistua sellaisenaan, mutta suora kopiointi ei l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti ole likkien tarkoitus. Kun harjoitellaan likki\u00e4, olisi hyv\u00e4 t\u00e4hd\u00e4t\u00e4 siihen ett\u00e4 sen saisi kiinnitetty\u00e4 luontevasti omaan soittoon ja omaan persoonalliseen soundiin. Fraasien, eli likkien, opettelu auttaa laajentamaan soittajan sanavarastoa. Likit voivat olla my\u00f6s hyv\u00e4 turva silloin, kun improvisointi tuntuu syyst\u00e4 tai toisesta hankalalta.<\/p>\n \u2018\u2019Hear it, learn it, play it, then forget about it\u2019\u2019, kirjoittaa Josiah Boornazian blogitekstiss\u00e4\u00e4n \u2018\u2019How jazz masters practice licks\u2019\u2019. Tekstiss\u00e4\u00e4n h\u00e4n k\u00e4sittelee likkien monipuolista harjoittelua. Lis\u00e4ksi h\u00e4n huomauttaa, kuinka esiintyess\u00e4 ei tulisi v\u00e4kisin soittaa jotain likki\u00e4, sill\u00e4 silloin soittaja ei oikeasti improvisoi, eik\u00e4 ole yhteydess\u00e4 musiikkiin kanssamuusikoiden kanssa. (Boornazian 2017.)<\/p>\n Likkej\u00e4 voidaan harjoitella valitsemalla fraasi ja soittamalla sen kaikista s\u00e4vellajeista. Kun likin on oppinut, voi sit\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 muokkaamaan melodisen ja rytmisen muuntelun keinoin. Likki\u00e4 voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 apuna my\u00f6s ambitusharjoituksissa. Mik\u00e4 on korkein ja matalin rekisteri instrumentissasi mist\u00e4 pystyt soittamaan likin? (Boornazian 2017.)<\/p>\n Transkriptiot<\/strong><\/p>\n Kun halutaan oppia jazzimprovisointia, on hyv\u00e4 analysoida muiden soittoa l\u00e4hemmin. Kannattaa kuunnella itselle mieluisia soittajia ja tyylilajia sill\u00e4 siit\u00e4 voi saada ajatuksia, mihin suuntaan omaa tyyli\u00e4\u00e4n haluaa kehitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n Yleens\u00e4 muiden soiton kirjoittamista nuoteille kutsutaan transkriptioksi, mutta transkriptiota voidaan ajatella laajemmin jonkun soiton tai laulun matkimisena. (Halkosalmi n.d.) Transkriptioita analysoimalla ja soittamalla voidaan oppia esimerkiksi fraseerausta, dynamiikkaa ja erilaisia sointiv\u00e4rej\u00e4. Muiden sooloista voi saada hyvi\u00e4 ideoita omaan soittoon ja vinkkej\u00e4 soolon draaman kaaren rakenteluun. Transkriptioita voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ty\u00f6kalunaan niin, ett\u00e4 harjoittelee soolon yksi yhteen alkuper\u00e4isen \u00e4\u00e4nitteen kanssa. T\u00e4ll\u00f6in soolosta tulee poimineeksi juurikin soundiin ja fraseeraukseen liittyvi\u00e4 asioita. Transkriptioista voi etsi\u00e4 my\u00f6s omat lempifraasinsa, jotka voi halutessaan sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 omaan soittoon.<\/p>\n Rytmi<\/strong><\/p>\n \u201cTime and rhythm are king! Number one! All notes seem to sound good when they are played with good time.\u201d \u00a0(Bergonzi 2015.)<\/p>\n Jazz on rytmimusiikkia. Musiikin kannalta groove ja k\u00e4sitys pulssista ovat jopa t\u00e4rke\u00e4mpi\u00e4, kuin \u2018\u2019oikeiden\u2019\u2019 \u00e4\u00e4nien soittaminen. Rytmin pit\u00e4isi olla ensiarvoista jazzmusiikkia opetellessa. T\u00e4m\u00e4 ei tarkoita, etteik\u00f6 musiikin teoria olisi t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Ne ovat jazzmuusikolle ehdottoman t\u00e4rkeit\u00e4, mutta hyv\u00e4 rytmiikka on viel\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4. (Treseler 2015b.)<\/p>\n \u2018\u2019It\u2019s not what you play; it\u2019s how you play it\u2019\u2019, on yleinen muusikoiden kesken toistuva fraasi, puhuttaessa rytmiikan merkityksest\u00e4 improvisoinnissa. Lauseella pyrit\u00e4\u00e4n ilment\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4 havaintoa, ett\u00e4 ihmisten on usein helpompi havaita huono rytminen tarkkuus kuin \u2018\u2019v\u00e4\u00e4r\u00e4t \u00e4\u00e4net\u2019\u2019 musiikissa. Soittaessa on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kaikilla soittajilla on vahva, yhteinen peruspulssi. T\u00e4m\u00e4 auttaa yhteisen \u2018\u2019grooven\u2019\u2019 l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n \u2018\u2019Groove on, vaikkei t\u00e4sm\u00e4lleen samanlaista, niin samankaltaista musiikin kokonaispulssin ymp\u00e4rille asettumista; esimerkiksi iskun edell\u00e4 soittava saksofonisti ja paljon sen takana oleva rumpali eiv\u00e4t \u2018\u2019osu grooveen\u2019\u2019 tai svengaa yhdess\u00e4, vaan heid\u00e4n t\u00e4ytyy ajoituksellisessa mieless\u00e4 sijoittaa nuottinsa l\u00e4hemm\u00e4s toistensa osuuksia. T\u00e4st\u00e4 huolimatta groove ei tarkoita soittajien v\u00e4list\u00e4 konemaista synkronointia: pieni\u00e4, tietoisia rytmisi\u00e4 eroavaisuuksia on musiikissa yhtyekollektiivin tasolla suotavaa olla, jotta se groovaisi\u2019\u2019<\/em> (Pesonen 2009, 10; viitattu Berliner 1994).<\/p>\n T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 peruspulssin lis\u00e4ksi tulisi pit\u00e4\u00e4 mieless\u00e4 kappaleen alijako. Alijaon laskeminen voi auttaa muusikkoa t\u00e4ht\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n soittoaan iskun eri osille. Esimerkiksi swingi\u00e4 soittaessa voi mietti\u00e4 \u215b- trioleita. Metronomin kanssa voi harjoitella tasaisen pulssin yll\u00e4pit\u00e4mist\u00e4. Metronomin voi laittaa esim. 2- ja 4-iskuille tai harvemmaksikin jolloin tulee vahvistaneeksi omaa peruspulssiaan, eik\u00e4 nojaa liikaa metronomiin.<\/p>\n Rytmiikkaa, kuten muutakin soittoon liittyv\u00e4\u00e4, on my\u00f6s hyv\u00e4 opetella kuuntelemalla musiikkia ja matkimalla sit\u00e4. Eri soittajilla on erilaisia tapoja k\u00e4sitell\u00e4 rytmi\u00e4 ja ankkuroida soittoaan suhteessa kappaleen alijakoon. \u00a0Levyn mukana soittaminen\/laulaminen voi olla hyv\u00e4 tapa kehitt\u00e4\u00e4 omaa rytmiikkaa ja saada havaintoja siit\u00e4, millainen rytminen kieli kuulostaa itsest\u00e4 mielekk\u00e4\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n Jokainen voi improvisoida<\/strong><\/p>\n L\u00e4hestymistapoja on hyv\u00e4 olla erilaisia, sill\u00e4 ihmiset kokevat improvisoinnin aina henkil\u00f6kohtaisella tavallaan haastavaksi. Ideaali tilanne olisi, ett\u00e4 opettaja osaisi esitell\u00e4 oppilaalle erilaisia l\u00e4hestymistapoja improvisointiin, eik\u00e4 keinot loppuisi kesken. Etenkin improvisoinnin harjoittelun alkumetreill\u00e4 oppilaan voi vallata usein ep\u00e4onnistumisen pelko. Kuinka selvi\u00e4n t\u00e4st\u00e4, kun en tied\u00e4 tarkalleen mit\u00e4 tapahtuu?<\/p>\n Musiikinopettajan tulisi opettaa virheit\u00e4 pelk\u00e4\u00e4v\u00e4 oppilas iloitsemaan virheist\u00e4\u00e4n, ja saada virheiden tekeminen n\u00e4ytt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n tilaisuutena kehitty\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in opettaja muokkaa oppilaan suhtautumista virheisiin, niin ett\u00e4 tavoitteesta tulee merkityksellisemp\u00e4\u00e4, kuin \u2018\u2019oikein\u2019\u2019 tai \u2018\u2019v\u00e4\u00e4rin\u2019\u2019 soittamisesta. (Grunwald, 1989. 121.)<\/p>\n Musiikki ei ole s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen opettelua vaan itseilmaisua, jossa kaiken pit\u00e4isi olla sallittua. Tarkoitus on p\u00e4\u00e4st\u00e4 ty\u00f6kaluista eroon ja improvisaatio on parhaimmillaan vapauttava tapa ilmaista itse\u00e4\u00e4n. Improvisointi ei ole kilpailua, vaan jokainen pystyy improvisoimaan omalla persoonallisella tavallaan.<\/p>\n Kirjoittajat: Laura Helander ja Anni Lepp\u00e4nen, Jyv\u00e4skyl\u00e4n ammattikorkeakoulu, Musiikkipedagogin tutkinto-ohjelma 2019.<\/strong><\/p>\n L\u00e4hteet<\/p>\n Boornazian, J. 2017. How jazz masters practice licks. Viitattu 30.4.2019. https:\/\/www.learnjazzstandards.com\/blog\/learning-jazz\/jazz-advice\/jazz-masters-practice-licks\/<\/a><\/p>\n Grunwald, D. 1989. Anna persoonallisuutesi puhua. Esiintyminen ja esitt\u00e4misen psykologiaa. Helsinki: Yliopistopaino.<\/p>\n Harper, K. 2014. How to read a Fake Book. Viitattu 29.4.2019. https:\/\/blog.sheetmusicplus.com\/2014\/07\/23\/how-to-read-a-fake-book\/<\/a><\/p>\n Halkosalmi, V. n.d. Transkriptio musiikinopetuksen v\u00e4lineen\u00e4. Viitattu 30.4.2019. http:\/\/web.uniarts.fi\/aleatori\/index3c95.html?id=254&la=fi<\/p>\n Joutsenvirta, A. & Perki\u00f6m\u00e4ki, J. 2007. Musiikinteoria 1. Viitattu 29.4.2019. http:\/\/www2.siba.fi\/muste1\/index.php?id=30&la=fi<\/a><\/p>\n Nurmi, M. 2013. L\u00e4hestymistapoja improvisaatioon. Osa 1 Asteikot.<\/p>\n Pesonen, M. 2009. Svengi ja Groove rytmimusiikissa. Pro-gradu tutkielma. Helsingin yliopisto. Viitattu 12.5.2019. https:\/\/helda.helsinki.fi\/bitstream\/handle\/10138\/19529\/svengija.pdf<\/a><\/p>\n Tabell, M. 2004. Jazzmusiikin harmonia. Gaudeamus.<\/p>\n Treseler, S. 2015a. How to improvise variations on a theme. Viitattu 4.12.2018. https:\/\/stevetres.com\/2015\/09\/variations-on-a-theme\/<\/a><\/p>\n\n
\n