Kuvionuotit ovat nuotinkirjoitusmenetelm\u00e4, joka soveltuu instrumentin soittamisen ensiaskeliksi kaikille soittamisesta kiinnostuneille. Aikaisempia tietoja tai taitoja ei tarvitse kuvionuotteja k\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4\u00e4n. Kuvionuotteja k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 soittaminen onnistuu my\u00f6s niilt\u00e4, joille perinteinen nuottikuva aiheuttaa omaksumisongelmia tai haasteita. (Kaikkonen & Uusitalo 2009, 4.) Kuvionuotit mahdollistavat siis musiikin opetuksen sellaisillekin henkil\u00f6ille, jotka eiv\u00e4t jonkun oppimisvaikeuden tai muun mahdollisen hahmottamisongelman vuoksi voisi osallistua normaaliin musiikki- ja instrumenttiopetukseen.<\/p>\n
Kuvionuotit ovat konkreettinen nuotinkirjoitusmenetelm\u00e4. Jokaiselle nuotille on m\u00e4\u00e4r\u00e4tty oma v\u00e4rins\u00e4 ja oktaavialat erotellaan toisistaan erilaisilla kuvioilla, joissa samat v\u00e4rit toistuvat (ks. Kuvio 1) (Kaikkonen & Uusitalo 2009, 4, 6). Kuvionuottien muodot, eli vinoristi, neli\u00f6, ympyr\u00e4 tai kolmio eiv\u00e4t yleens\u00e4 tuota merkityksellisi\u00e4 tunnereaktioita. Sen vuoksi ne eiv\u00e4t haittaa soittamista. Neli\u00f6, kolmio ja ympyr\u00e4 ovat tuttuja muotoja ja niit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n my\u00f6s monenlaisissa kuntoutuksissa. V\u00e4rien valinnoissa merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 on ollut niiden tunnettavuus ja aikaisempi k\u00e4ytt\u00f6. V\u00e4rien tulee olla toisistaan erottuvia, siksi esimerkiksi oranssia ei hyv\u00e4ksytty kuvionuottien v\u00e4riksi. Kuvionuottien v\u00e4rit ovat punainen, ruskea, harmaa, sininen, musta, keltainen ja vihre\u00e4. Harmaa on v\u00e4reist\u00e4 vaikeimmin tunnistettava. (Uusitalo 2005, 71-72.)<\/p>\n
Koska nuottikuva on erilainen verrattuna perinteiseen, on kuvionuoteille kehitetty omanlainen tapa merkit\u00e4 nuottien kestot v\u00e4rien lis\u00e4ksi. S\u00e4velen kesto n\u00e4kyy konkreettisesti ja helposti kuvionuotin per\u00e4ss\u00e4 olevan viivan pituutena, ja tauot ilmaistaan tyhjill\u00e4 laatikoilla, jotka ovat eri pituisia, aivan kuin s\u00e4velen kestotkin. Koska kuvionuoteilla merkit\u00e4\u00e4n kaikki sama nuotti-informaatio mit\u00e4 perinteisell\u00e4kin nuottikuvalla, on kuvionuoteista helppo siirty\u00e4 perinteisen nuottikuvan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, kun, tai jos, oppilaalla on valmiuksia ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 abstraktia nuottikuvaa. (Kaikkonen & Uusitalo 2009, 4, 6-7.)<\/p>\n Kuvionuotit ovat alun perin kehitetty pianonsoiton opetukseen, mutta niit\u00e4 voi soveltaa my\u00f6s eri instrumenttien opetuksessa: muun muassa kitaran, viisikielisen kanteleen tai viulun. Kuitenkin jokaisessa instrumentissa periaate on samanlainen. Kuvionuotteja voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s instrumenttituntien ulkopuolella erilaisissa opetustilanteissa, kuten koulujen musiikinopetuksessa, erityismusiikkikasvatuksen piiriss\u00e4, terapiassa tai vaikka ihan omatoimiseen musisointiin. (Kaikkonen & Uusitalo 2009, 5, 12-13.)<\/p>\n Kuvionuottien k\u00e4ytt\u00f6 pianonsoiton opetuksessa<\/strong><\/p>\n Kuvionuottimenetelm\u00e4\u00e4 pianonsoiton opiskelussa on tutkinut esimerkiksi Kirsi Vikman (2001, 9) ja vuonna 2001 julkaistun tutkimusten seurauksena on syntynyt nuottimateriaalia kuvionuottien k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n pianonsoiton opetuksessa, ja niiden k\u00e4ytt\u00f6 onkin nyky\u00e4\u00e4n melko yleist\u00e4.<\/p>\n Yksi musiikkikasvatuksen t\u00e4rkeist\u00e4 tavoitteista on saada oppilaat mukaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6lliseen toimintaan (Vikman 2001, 19). Sen kautta oppilaat oppivat ja sis\u00e4ist\u00e4v\u00e4t musiikin perusteet ja siihen kuuluvat k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t. Oppilaiden on t\u00e4rke\u00e4 kehitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s omaa musiikillista ajatteluaan ja muusikkouden tajua. Kuvionuotit mahdollistavat soittamisen oppimisen nopeammin kuin perinteinen nuottikirjoitus. Silti kuvionuottien kautta opettamisessa kuten perinteisen nuottikirjoituksen kautta opettamisessakin opettajalla on t\u00e4rke\u00e4 rooli oppilaan ohjaamisessa ja tukemisessa. Opettajalla onkin oltava sellaiset soittotaidot ja musiikilliset taidot, ett\u00e4 h\u00e4n selviytyy yll\u00e4tt\u00e4vist\u00e4kin ongelmanratkaisutilanteista opetuksessa (Vikman 2001, 27).<\/p>\n Kuvionuottiopetuksessa musiikin opetuksen perustavoitteet ovat samat kuin perinteist\u00e4 nuottikirjoitusmenetelm\u00e4\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4. Opettajan on t\u00e4rke\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 soitonopetuksen tavoitteet, mutta jokaisen oppilaan kanssa luodaan my\u00f6s yksil\u00f6lliset tavoitteet (Vikman 2001, 38). Er\u00e4s t\u00e4rke\u00e4 tavoite soitonopetuksessa onkin nuottikuvan hahmottaminen ja sen lukeminen.<\/p>\n Opetuksessa on my\u00f6s mahdollista siirty\u00e4 k\u00e4tev\u00e4sti kuvionuoteista perinteiseen nuottikuvaan yhdist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 menetelm\u00e4t. Kun kuvionuottien v\u00e4rit ovat tuttuja oppilaalle, voidaan siirty\u00e4 perinteiseen nuottikuvaan, joissa jokainen nuotti on v\u00e4ritetty sit\u00e4 vastaavalla v\u00e4rill\u00e4. Oktaavia-aloja merkitsev\u00e4t muodot tippuvat t\u00e4ss\u00e4 kohtaa pois ja melodian kaarroksia aletaan hahmottaa nuottikuvasta.<\/p>\n Eri nuotinkirjoitusmenetelmien kokeilu k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4<\/strong><\/p>\n Tarkoituksenamme oli selvitt\u00e4\u00e4 kuvionuottien ja nuottien oppimisen eroja ja tarkkailla kappaleiden omaksumista. Samalla pyrimme sytytt\u00e4m\u00e4\u00e4n oppilaillemme soittokipin\u00e4n ja tukemaan heid\u00e4n oppimisprosessinsa alkutaivalta.<\/p>\n Haimme kokeiluumme kolmea 7-8 -vuotiasta lasta, joilla ei ollut aiempaa instrumenttiopiskelutaustaa, jotta p\u00e4\u00e4sisimme aloittamaan pianonsoiton opetuksen samalta viivalta kaikkien oppilaiden kanssa. Aiempi muskarikokemus ja koulun musiikkitunnit eiv\u00e4t olleet esteen\u00e4 osallistumiselle. Yhteydenottoja tuli paljon ja lapset valittiin ilmoittautumisj\u00e4rjestyksess\u00e4. Jokaiselle lapselle pidimme yhteens\u00e4 nelj\u00e4 pianotuntia, joissa opetusmenetelm\u00e4n\u00e4 k\u00e4ytimme aluksi kuvionuotteja. Kahdella viimeisell\u00e4 kerralla opetusmenetelm\u00e4n\u00e4 toimi perinteiset nuotit. Lyhyen opetusjakson vuoksi emme k\u00e4ytt\u00e4neet aiemmin mainittua siirtym\u00e4\u00e4 menetelmist\u00e4 toiseen.<\/p>\n Perehdyimme pianonsoiton alkeismateriaaleihin ja valitsimme pianokouluista kaksi kappaletta, jotka kirjoitimme kuvionuoteiksi sek\u00e4 kaksi kappaletta, jotka olivat opetuksessa tavallisessa nuottiasussa. Kappaleiden melodiat eiv\u00e4t olleet yleisesti tuttuja. Kappaleista kolme oli duurissa ja yksi mollissa. Kaikissa kappaleissa k\u00e4ytettiin samoja s\u00e4veli\u00e4 c1-g1, mutta my\u00f6s pienen oktaavin h ja a s\u00e4velet olivat k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 menetelmien toisissa kappaleissa.<\/p>\n Kahdella ensimm\u00e4isell\u00e4 pianotunnilla k\u00e4vimme oppilaiden kanssa l\u00e4pi kuvionuotit ja tutustuimme niihin. Soitimme kaksi kappaletta kuvionuoteilla ja s\u00e4velsimme my\u00f6s itse k\u00e4ytt\u00e4en kuvionuottimenetelm\u00e4\u00e4. Kahdella viimeisell\u00e4 tunnilla opettelimme varsinaisten nuottien nuotinlukua piirros- ja etsimisteht\u00e4vin, sek\u00e4 opettelimme my\u00f6s kaksi kappaletta. Kun viimeisenkin oppilaan viimeinen tunti oli pidetty, kokoonnuimme jakamaan kokemuksiamme ja havaintojamme.<\/p>\n Oppilaiden kokemuksia eri nuotinkirjoitusmenetelmist\u00e4<\/strong><\/p>\n Viimeisen tunnin lopussa kyselimme oppilailtamme ajatuksia ja mietteit\u00e4 kuluneista tunneista. Kysyimme menetelmien eroista, kumpi oli helpompi ja mink\u00e4 takia. Mik\u00e4 kuvionuoteissa oli helppoa ja mik\u00e4 siin\u00e4 oli vaikeaa? Samaa kysyimme my\u00f6s perinteisest\u00e4 nuottikuvasta. Halusimme my\u00f6s tiet\u00e4\u00e4, kumpaa menetelm\u00e4\u00e4 lapset haluaisivat mahdollisesti k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 jatkossa. Tietenkin my\u00f6s yksi t\u00e4rkeimmist\u00e4 kysymyksist\u00e4 oli: mik\u00e4 oli kivaa soittamisessa.<\/p>\n Kuvionuottimenetelm\u00e4 tuntui kaikista oppilaista helpommalta kuin tavalliset nuotit, koska kuvionuottimenetelm\u00e4ss\u00e4 pianon koskettimille asetettiin \u201dkuvionuottikampa\u201d (Kuvio 2.) ja sen avulla pystyi suoraan katsomaan mit\u00e4 kosketinta pit\u00e4isi painaa. V\u00e4rit auttoivat hahmottamaan s\u00e4velen ja sit\u00e4 vastaavan koskettimen. Lapset eiv\u00e4t osanneet sanoa mik\u00e4 kuvionuottimenetelm\u00e4ss\u00e4 olisi ollut vaikeaa. Huomasimme opettaessa, ett\u00e4 kuvionuottien v\u00e4reist\u00e4 harmaa oli oppilaiden mielest\u00e4 vaikein tunnistaa. V\u00e4rej\u00e4 kyselless\u00e4mme, oppilaat mielsiv\u00e4t harmaan v\u00e4rin valkoiseksi tai huonosti v\u00e4ritetyksi mustaksi.<\/p>\n![\"Erilaisia](\"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-content\/blogs.dir\/11\/files\/2018\/06\/oikeacasteikkko.jpg\")
<\/a>Kuvio 1. S\u00e4velten merkint\u00e4tavat kuvionuoteilla c-c\u00b2.<\/p>\n