{"id":1510,"date":"2018-05-21T13:30:37","date_gmt":"2018-05-21T10:30:37","guid":{"rendered":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/?p=1510"},"modified":"2023-09-11T00:31:42","modified_gmt":"2023-09-10T21:31:42","slug":"musiikkipedagogi-itsetunnon-kehityksen-tukijana","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/2018\/05\/musiikkipedagogi-itsetunnon-kehityksen-tukijana\/","title":{"rendered":"Musiikkipedagogi itsetunnon kehityksen tukijana"},"content":{"rendered":"

Jokaisella meist\u00e4 on kokemustemme pohjalta muodostunut k\u00e4sitys omasta itsest\u00e4mme. Itsetunto kertoo, millaisena n\u00e4emme itsemme. Musiikki on henkil\u00f6kohtainen ilmaisun v\u00e4line ja musiikkipedagogilla on mahdollisuudet ohjata oppijaa tutkimaan ja pohtimaan min\u00e4kuvaansa, ja tutustumaan itseens\u00e4: Kuka ja millainen olen? Mit\u00e4 osaan? Miten voin oppia?<\/p>\n

Mit\u00e4 on itsetunto?<\/strong><\/p>\n

Itsetunto tarkoittaa jokaisen henkil\u00f6kohtaista kokemusta ja n\u00e4kemyst\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n, ja se vaihtelee el\u00e4m\u00e4ntilanteiden ja kokemusten mukaan. My\u00f6s itsetunnon sis\u00e4lt\u00e4mien osa-alueiden vahvuudet vaihtelevat eiv\u00e4tk\u00e4 ne k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ikin\u00e4 ole t\u00e4ysin tasapainossa. Osa-alueita ovat muun muassa tiedollinen, taidollinen ja sosiaalinen itsetunto. (Arjas 2014)<\/p>\n

Ammatillinen itsetunto ei mene niin sanotusti yks yhteen yleisen itsetunnon kanssa. Musiikinopiskelijoilla on monesti yleinen itsetunto ja itsearvostus varsin hyv\u00e4ll\u00e4 tasolla, mutta ammatillisesti he n\u00e4kev\u00e4t itsens\u00e4 negatiivisessa valossa (Arjas 2014). Ammatillisella itsetunnolla tarkoitetaan ihmisen ajatusta siit\u00e4, miten kykenev\u00e4inen h\u00e4n on ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4.<\/p>\n

Kenell\u00e4p\u00e4 ei olisi silloin t\u00e4ll\u00f6in hetke\u00e4, jolloin tuntuu, ettei mist\u00e4\u00e4n tule mit\u00e4\u00e4n. Itsetunnon heikkenemist\u00e4 tapahtuu itse kullakin erilaisten kokemusten my\u00f6t\u00e4, mutta yleens\u00e4 se my\u00f6s palautuu takaisin uomiinsa. Ongelmaksi itsetunto muodostuu, kun omia ajatuksia itsest\u00e4\u00e4n ei saa realistisiksi. Mirja Kalliopuska sanoo osuvasti (1997), ett\u00e4 \u201dsuomalainen kasvatus on perinteisesti itsetunnon t\u00f6lvimiseen erikoistunut\u201d. Sill\u00e4 tarkoitetaan, ett\u00e4 toiseen henkil\u00f6\u00f6n on kohdistunut mit\u00e4t\u00f6inti\u00e4 sek\u00e4 tiedostamattomasti ett\u00e4 t\u00e4ysin tarkoituksella. Koska kasvatusmenettely opitaan usein omien vanhempien mallista, vanhentuneet keinot voivat s\u00e4ily\u00e4 kasvatusperinteess\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n. Kalliopuska mainitsee my\u00f6s toisen persoonaan kohdistuvan mit\u00e4t\u00f6innin olevan tehokkainta, mik\u00e4li haluaa murskata toisen itsetunnon.<\/p>\n

\u00a0<\/strong>Millainen on muusikon itsetunto?<\/strong><\/p>\n

Muusikoilla t\u00e4ydellisyytt\u00e4 tavoitteleva luonne on yleinen muuhun v\u00e4est\u00f6\u00f6n verrattuna. Se auttaa kehittym\u00e4\u00e4n ja tavoittelemaan korkeaa osaamista ja laatua. T\u00e4ydellisyytt\u00e4 tavoitteleva luonteenpiirre on tarpeellinen motivaation yll\u00e4pit\u00e4miseksi, mutta toisaalta se muodostuu muusikoille usein itsekritiikiksi, joka taas luo pelkoa ja rajoitteita. Olisi hyv\u00e4 muistaa, ettei t\u00e4ydellisyyden tavoitteleminen ole realistista: onnistumista on j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 verrata edelt\u00e4v\u00e4\u00e4n harjoitteluun, eik\u00e4 pelkk\u00e4\u00e4n esitystilanteeseen. (Arjas 2014.) Niin opettajana kuin itsen\u00e4isesti harjoittelevana muusikkonakin on hyv\u00e4 harjoitella ja opettaa itsearviointia, johon sis\u00e4ltyy pohdintaa siit\u00e4, miten harjoittelu tapahtui: Mik\u00e4 oli erilaista t\u00e4ll\u00e4 kerralla verrattuna edelliseen kertaan?<\/p>\n

Musiikki on hyvin henkil\u00f6kohtainen kokemus, ja taiteenlajina tunteiden ilmaisuun ja ajatusten l\u00e4pik\u00e4ymiseen erinomainen v\u00e4line. Musiikin kautta kiinnyt\u00e4\u00e4n omaan elinymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n ja luodaan suhteita, ja samanaikaisesti sek\u00e4 kuulutaan johonkin, ett\u00e4 my\u00f6s erottaudutaan. Musiikin opiskelua voisi kuvata matkaksi, jonka aikana ihmisen itsetuntemus lis\u00e4\u00e4ntyy ja tunne-el\u00e4m\u00e4 ja identiteetti kasvavat ja vahvistuvat. (Ruokonen & Ruism\u00e4ki 2013; Lepp\u00e4nen, Unkari-Virtanen & Sintonen 2013.)<\/p>\n

Mit\u00e4 ilmi\u00f6it\u00e4 itsetunnon kehittymiseen saattaa liitty\u00e4?<\/strong><\/p>\n

Ilman realistista min\u00e4kuvaa ei ole hyv\u00e4\u00e4 itsetuntoa. Min\u00e4kuva sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 ajatukset ihmisen omasta min\u00e4st\u00e4\u00e4n, sek\u00e4 sen suhteesta ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n todellisuuteen. Yhdess\u00e4 min\u00e4k\u00e4sityksen kanssa se ohjaa yksil\u00f6n toimintaa, ja erityisen mielenkiintoista on se, ett\u00e4 min\u00e4k\u00e4sitys my\u00f6s rajoittaa: yksil\u00f6n ei ole mahdollista kokeilla asioita, jotka eiv\u00e4t kuulu h\u00e4nen min\u00e4k\u00e4sitykseens\u00e4. (Arjas 2014.)<\/p>\n

Bumerangiefekti on monelle tuttu omakohtaisesti. Sit\u00e4 kutsutaan my\u00f6s itse\u00e4\u00e4n toteuttavaksi ennustukseksi ja siit\u00e4 pois p\u00e4\u00e4seminen voi olla vaikeaa. Kyse on tilanteesta, jossa henkil\u00f6 v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 jonkin asian tekemist\u00e4, koska ajattelee olevansa siin\u00e4 huono. Alemmuudentuntoa vahvistaa huono ty\u00f6n j\u00e4lki, joka on seurausta siit\u00e4, ettei ihminen usko kykenev\u00e4ns\u00e4 parempaan. (Arjas 2014) Suurin ty\u00f6 on kuitenkin tehty, kun negatiivisesta asennoitumisesta p\u00e4\u00e4see eroon, ja silloin odotusten mukaiset tulokset eiv\u00e4t olekaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kehnoja. Bumerangiefekti on oikeastaan vastakohta min\u00e4pystyvyydelle, jonka tukeminen on itse\u00e4\u00e4n etsivien lasten ja nuorten kohdalla hyvin t\u00e4rke\u00e4\u00e4: Heid\u00e4n on hyv\u00e4 osata itsens\u00e4 mollaamisen sijaan sanoa, ett\u00e4 \u201dmin\u00e4 osaan\u201d.<\/p>\n

Miten soittotunnilla voi huomioida itsetunnon?<\/strong><\/p>\n

Opettajan tulee huomioida oppilaat yksil\u00f6in\u00e4, ja asettaa sen mukaan heille sopivat p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t ja menetelm\u00e4t. Erityisesti ty\u00f6skentelyn alku voidaan kokea haastavaksi, joten opettajalla on mahdollisuuksia rohkaista oppilasta toimimaan: Jollekin saattaa toimia parhaiten perustelut, miksi jokin asia on t\u00e4rke\u00e4 oppia, joku saattaa tarvita kokonaisk\u00e4sityksen siit\u00e4, mit\u00e4 ollaan tekem\u00e4ss\u00e4, ja jollekin saattaa riitt\u00e4\u00e4 sinnik\u00e4s kehottaminen. (Pollari & Koppinen 2010.)<\/p>\n

Harjoittelun kohdalla opettajalla on hyv\u00e4 tilaisuus tulla oppilasta vastaan: Oppilas saattaa ep\u00e4ill\u00e4 itse\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 siksi ole motivoitunut eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n harjoittele. Silloin opettaja voi kiinnitt\u00e4\u00e4 erityisesti huomiota siihen, miten harjoitellaan, ja ett\u00e4 harjoiteltava asia on varmasti oppilaalle selke\u00e4sti tiedossa. Oppilaan ei ehk\u00e4 tulisi tuntea huonoa omaatuntoa harjoittelun m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4, vaan siit\u00e4 voidaan keskustella soittotunnilla, jotta se saadaan sopimaan lukuj\u00e4rjestykseen sopivaksi ja realistiseksi. Opettaja voi my\u00f6s muistuttaa, ettei harjoittelu ole aina suorittamista ja nuottien paikalleen viilaamista, vaan my\u00f6s esimerkiksi vapaata soittelua tai s\u00e4velt\u00e4mist\u00e4. Ilo lis\u00e4\u00e4 motivaatiota ja vie kohti parempaa itseluottamusta. (Hyry-Beihammer, Joukamo-Ampuja, Juntunen, Kym\u00e4l\u00e4inen & Lepp\u00e4nen 2013.)<\/p>\n

Esityksest\u00e4 annettavassa palautteessa monesti mainitaan hyvi\u00e4 asioita, mutta korjattavat asiat ovat eriteltyn\u00e4 valmiiksi osattuja asioita tarkemmin. Olisi hy\u00f6dyllist\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 yht\u00e4 tarkasti my\u00f6s se, mik\u00e4 soitossa on hyv\u00e4\u00e4 ja toimivaa. Siten olisi mahdollista rakentaa osaamista vahvuuksien varaan, eik\u00e4 j\u00e4\u00e4d\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n aikaa jo opittujen asioiden ty\u00f6st\u00e4miseen. Se helpottaisi uuden opettelemista, mutta vahvistaisi my\u00f6s itseluottamusta. (Arjas 2014.)<\/p>\n

Mist\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, onko oppilaalla hyv\u00e4 itsetunto?<\/strong><\/p>\n

Itsetunto-ongelmat n\u00e4kyv\u00e4t tavallisimmin itseluottamuksen puutteena: ihminen ep\u00e4ilee itse\u00e4\u00e4n ja h\u00e4nen voi olla vaikeaa esimerkiksi aloittaa harjoittelemaan uutta teosta. Usein ongelmia voi pohtia itsekseen. Arjaksen (2014) mukaan negatiiviset k\u00e4sitykset itsest\u00e4 ovat voineet kehkeyty\u00e4 lapsuudessa tai murrosi\u00e4ss\u00e4, jolloin suhtautuminen itseen on erityisen kriittist\u00e4. H\u00e4n muistuttaa my\u00f6s, ett\u00e4 sellainen kuuluu kuitenkin normaaliin kasvuun ja kehitykseen, josta ei l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti tarvitse olla huolissaan.<\/p>\n

Tavoitteiden tarkastelu ja muistiinpanojen kirjoittaminen yhdess\u00e4 oppilaan kanssa on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 min\u00e4kuvan kannalta: On hyv\u00e4 pohtia, mit\u00e4 kaikkea on jo opittu, ja mitk\u00e4 asiat auttoivat oppimisessa (Hyry-Beihammer ym. 2013). Lis\u00e4ksi ei sovi unohtaa hengitys- ja rentoutusharjoitusten sivuvaikutuksia ensisijaisten tarkoitustensa lis\u00e4ksi. Hengitys- ja rentoutustekniikat voivat olla eritt\u00e4in hyv\u00e4 apu positiivisemman min\u00e4kuvan rakentamisessa, sill\u00e4 ne lis\u00e4\u00e4v\u00e4t hallinnan tunnetta (Arjas 2014).<\/p>\n

Hyv\u00e4\u00e4n opetukseen kuuluu oppilaan tukeminen. Se voi tapahtua esimerkiksi antamalla oppilaalle vastuuta kappaleiden valinnassa, kappaleisiin tutustuttaessa niiden yksinkertainen analysointi yhdess\u00e4 tai totuttamalla oppilas kertomaan, milt\u00e4 soittaminen tuntuu. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 olla my\u00f6s maltillinen ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 itseluottamusta ruokkivat asiat, sek\u00e4 muistaa erityisesti lasten ja nuorten kohdalla kyseess\u00e4 olevan my\u00f6s kasvuprosessi. (Grunwald 1996.)<\/p>\n

Miten opettaja voi auttaa oppijaa l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n realistisen min\u00e4kuvansa?<\/strong><\/p>\n

Ollessasi soittotunnilla opettajana, olet luotettava aikuinen, joka tukee oppilasta eteenp\u00e4in miettim\u00e4ll\u00e4 esimerkiksi seuraavia Mirja Kalliopuskan (1997) listaamia asioita:<\/p>\n