{"id":1433,"date":"2017-09-11T10:25:48","date_gmt":"2017-09-11T07:25:48","guid":{"rendered":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/?p=1433"},"modified":"2023-09-06T15:41:18","modified_gmt":"2023-09-06T12:41:18","slug":"hyvan-soittotekniikan-alkeet-pikkupianisteille","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/2017\/09\/hyvan-soittotekniikan-alkeet-pikkupianisteille\/","title":{"rendered":"Hyv\u00e4n soittotekniikan alkeet pikkupianisteille"},"content":{"rendered":"

Laadukas alkeisopetus on kaiken a ja o musiikin opiskelussa. Se luo pohjan oppilaan musiikilliselle ajattelulle ja mahdollistaa h\u00e4nen taitojensa kehittymisen jopa ammattimuusikoksi asti. Kun perusta on tehty huolellisesti, sen p\u00e4\u00e4lle on luonnollista rakentaa yh\u00e4 vaativampia tavoitteita. T\u00e4ss\u00e4 artikkelissa pohdin, kuinka pianonsoitonopettaja voi antaa hyv\u00e4n soittotekniikan alkeet 5-9- vuotiaille, harrastuksen vasta-aloittaneille pikkuoppilailleen. Tutkin aihetta klassisen pianonsoiton n\u00e4k\u00f6kulmasta. Mit\u00e4 lapsen tulisi ensisijaisesti oppia, kun h\u00e4n on aivan soittotaipaleensa alussa? Miten kuljettaa k\u00e4si k\u00e4dess\u00e4 tekniikan ja tulkinnan opiskelua? Voiko niit\u00e4 edes erottaa toisistaan?<\/p>\n

Tekniikka on taiteen tekemist\u00e4<\/h2>\n

Sana tekniikka on per\u00e4isin kreikan kielen sanasta techne, <\/em>joka merkitsee taidetta (Neuhaus 1973, 11). N\u00e4in ollen voimme perustellusti todeta, ett\u00e4 tekniikka ja ilmaisu ovat yht\u00e4. N\u00e4m\u00e4 kaksi peruspilaria ovat keskeisess\u00e4 asemassa pianonsoitontaidon opiskelussa. Esimerkiksi suurella tulkintatahdolla esitetty teos ei yll\u00e4 koskettamaan kuulijaa, jos soittajan tekniikka ei ole tulkinnan tasolla. My\u00f6s toisinp\u00e4in esitys ontuu, jos teknisesti moitteettomasti esityksest\u00e4 puuttuu karakteri ja tunne.<\/p>\n

Pianonsoitontekniikka on hyvin laaja k\u00e4site. Tekniikka ei ole vain taitoa soittaa nopeasti erilaisia kuvioita. Mielest\u00e4ni kyseisen k\u00e4sitteen alle voidaan lukea mm. luonnollinen soittoasento, hyv\u00e4n soinnin muodostaminen sek\u00e4 kokonaisvaltaisen rentouden l\u00f6yt\u00e4minen. N\u00e4ist\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohdista on hyv\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 liikkeelle aloittelevien pianistien kanssa tekniikasta puhuttaessa. Pikkuhiljaa opetukseen lis\u00e4t\u00e4\u00e4n yh\u00e4 hienomotorisempia haasteita. Otetaan k\u00e4sittelyyn artikulaatio, dynamiikka ja lopulta erilaiset sormiharjoitukset, asteikot ja etydit.<\/p>\n

Italialaiset tekniikkataiturit<\/h2>\n

Ollessani vaihto-opiskelijana Italiassa kiinnitin huomiota kouluni pianistien tasoon. Heill\u00e4 tuntui olevan hallussaan tyylituntemus, syv\u00e4llinen ilmaisuvoima ja tekninen n\u00e4pp\u00e4ryys. Jopa aivan pikku-oppilaat soittivat varmalla otteella, vahvoilla sormilla ja soivalla \u00e4\u00e4nell\u00e4. Muutama 17-vuotias soittaja oli taas p\u00e4\u00e4ssyt tekniikassaan jo niin pitk\u00e4lle, ett\u00e4 he saivat teknisesti vaativat ja laajat teokset t\u00e4ysin timanttiseen kuntoon. My\u00f6s esiintymistilanteissa he loistivat rautaisella tekniikallaan. Vaatimustaso tuntui olevan kovempi, mit\u00e4 meill\u00e4 Suomessa on. Omien huomioni perusteella voisin yleist\u00e4\u00e4, ett\u00e4 panostamme Suomessa musiikilliseen ilmaisuun ja persoonallisuuteen, kun taas esimerkiksi Italian koulussani painotettiin erityisesti teknist\u00e4 osaamista ja esiintymisvarmuutta. V\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 aloin pohtia, miten voisin yhdist\u00e4\u00e4 optimaalisesti n\u00e4m\u00e4 tavoitteet omassa opetuksessani.<\/p>\n

Laadukas alkeisopetus antaa ev\u00e4\u00e4t hyv\u00e4\u00e4n tekniikkaan<\/h2>\n

Uskon, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 italialaiset taiturit saivat perinpohjaista ja tavoitteellista opetusta aivan heid\u00e4n soittotaipaleensa alusta l\u00e4htien. Kaikkein olennaisin osa hyv\u00e4\u00e4 soittotekniikkaa on luonnollisen ja j\u00e4nnityksett\u00f6m\u00e4n soittoasennon l\u00f6yt\u00e4minen. N\u00e4in lapsi oppii suhteuttamaan oman kehonsa pianon mittasuhteisiin: \u201dkuinka korkealla penkin tulee olla, miten k\u00e4det ovat koskettimistolla, miss\u00e4 jalat ovat?\u201d Kuten Liisa Soinne toteaa kirjassaan Piano soi ja laulaa (1984), hyv\u00e4 soittoasento koostuu monesta osatekij\u00e4st\u00e4. Seuraava esimerkki on kuvaus optimaalisesta soittoasennosta.<\/p>\n

Lapsi istuu puoliksi pianopenkill\u00e4 jalat tukevasti maassa tai korokkeella. Selk\u00e4 on suorana ja hartiat rentoina. K\u00e4sivarret lep\u00e4\u00e4v\u00e4t painavina riippusiltoina kylkien sivuilla ja asettuvat koskettimistoon n\u00e4hden noin 90 asteen kulmaan. Kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4t ovat hieman koholla. N\u00e4in varmistetaan, etteiv\u00e4t lapsen k\u00e4sivarret lukkiudu kiinni kylkeen, ja h\u00e4n pystyy soittamaan vapaasti. Ranne on j\u00e4ntev\u00e4, mutta elastinen. K\u00e4den painopiste lep\u00e4\u00e4 rystysiss\u00e4 etusormen kohdalla. K\u00e4mmenselk\u00e4 s\u00e4ilyy ryhdikk\u00e4\u00e4n\u00e4 ja sormenp\u00e4\u00e4t pysyv\u00e4t viimeisest\u00e4 nivelest\u00e4\u00e4n (l\u00e4himp\u00e4n\u00e4 kyntt\u00e4) tukevina. Soittaessa sormien tuntoalueina ovat sormenp\u00e4iden alapinnat, joista voidaan puhua esimerkiksi tyynyin\u00e4. Ei siis soiteta kynsill\u00e4. Jalat ovat tukevasti maassa tai jos eiv\u00e4t viel\u00e4 yll\u00e4, niin korokkeella. My\u00f6hemmin opetellessa pedaalin k\u00e4ytt\u00f6\u00e4, voidaan muuttaa asentoa niin, ett\u00e4 oikea jalka lep\u00e4\u00e4 pedaalilla. (Soinne 1984, 12.) (Kuva 1.)<\/p>\n

\"\"<\/a>
Kuva 1. Hyv\u00e4 soittoasento<\/figcaption><\/figure>\n

\u00a0<\/strong>Edell\u00e4 mainittua prosessia voidaan harjoitella lapsen kanssa leikkimielisesti siten, ett\u00e4 opettaja asettuu pianopenkille aivan v\u00e4nkyr\u00e4ksi, ja oppilaan teht\u00e4v\u00e4 on korjata t\u00e4m\u00e4n soittoasento. Lapsen voi my\u00f6s antaa v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 puinen nukke oikeaan soittoasentoon.<\/p>\n

\"\"<\/a>
Kuva 2. Puinen nukke tarvitsee opastusta soitto-asennon l\u00f6yt\u00e4miseen<\/figcaption><\/figure>\n

Kuinka piano soi ja laulaa?<\/h2>\n

Kun oppilas l\u00f6yt\u00e4\u00e4 luonnollisen soittoasennon, on mielest\u00e4ni syyt\u00e4 keskitty\u00e4 pianonsoiton keskeisimp\u00e4\u00e4n elementtiin, sointiin. Soinnin l\u00f6yt\u00e4minen on v\u00e4lill\u00e4 haastavaa ammattimuusikoillekin, joten on ensisijaisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4site otetaan puheeksi jo aivan soittoharrastuksen alussa. Kuten Soinne (1984) toteaa, piano on harvinaisen tyls\u00e4 soitin ilman sointia, aivan kuin kuuntelisi kirjoituskoneen pauketta. Hyv\u00e4 sointi saadaan aikaan rennosta vartalosta sek\u00e4 sormien j\u00e4ntev\u00e4st\u00e4 kontaktista koskettimistoon.<\/p>\n

K\u00e4dess\u00e4 on kaksi kiintopistett\u00e4, olkap\u00e4\u00e4 ja sormenp\u00e4\u00e4n tyynyt. Kaikki muu, mik\u00e4 j\u00e4\u00e4 n\u00e4iden pisteiden v\u00e4liin on elastista ja joustavaa. K\u00e4sivarsi on kuin notkea riippusilta, joka on kuitenkin hyv\u00e4ss\u00e4 kontaktissa koskettimistoon sormenp\u00e4iden kautta. Voidaan siis puhua, ett\u00e4 sormet tukeutuvat ja nojaavat koskettimistoon, jolloin varmistetaan, ett\u00e4 oppilas uskaltaa soittaa aivan koskettimen pohjaan saakka.<\/p>\n

Lyhyet ja pitk\u00e4t \u00e4\u00e4net keski\u00f6ss\u00e4<\/h2>\n

Pikkuoppilaan kanssa voidaan l\u00e4hte\u00e4 liikkeelle siit\u00e4 yksinkertaistavasta oletuksesta, ett\u00e4 on kahdenlaisia \u00e4\u00e4ni\u00e4: lyhyit\u00e4 ja pitki\u00e4. N\u00e4m\u00e4 kaksi l\u00e4ht\u00f6kohtaa esiintyv\u00e4t olennaisena osana pikkupianistien alkusoitto-ohjelmistossa. On syyt\u00e4 aloittaa rauhassa pienist\u00e4 elementeist\u00e4, jotta lapsi pystyisi keskittym\u00e4\u00e4n ja tiedostamaan liikkeens\u00e4. Pitkien \u00e4\u00e4nten soittamista voidaan opetella soittamalla kolmea vierekk\u00e4ist\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4. K\u00e4sivarsi on vapaa, ja ainut j\u00e4ntev\u00e4 ja napakka kohta on sormenp\u00e4\u00e4. Kun halutaan liitt\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4ni toiseen \u00e4\u00e4neen, on otettava ranteenk\u00e4ytt\u00f6 tarkasteluun. Liisa Soinne (1984, 26) puhuu kirjassaan rannerefleksist\u00e4, mik\u00e4 kuvaa ranteen avustavaa liikett\u00e4 siirrytt\u00e4ess\u00e4 toiseen \u00e4\u00e4neen. Ranne ik\u00e4\u00e4n kuin niiaa tehden pienen ympyr\u00e4n ilmaan. Sen liike tapahtuu sivusuunnassa, jolloin se kytkee koko k\u00e4sivarren mukaan \u00e4\u00e4nentuottoprosessiin. Soivissa pitkiss\u00e4 \u00e4\u00e4niss\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n aina koko k\u00e4sivartta, sen liikkeen ja painon puuttumisen kuulee v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti. (Kuva 3.)<\/p>\n

\"\"<\/a>
Kuva 3. N\u00e4in pitk\u00e4t \u00e4\u00e4net soivat!<\/figcaption><\/figure>\n

Kantavan ja soivan \u00e4\u00e4nen tuottaminen kannattaa aloittaa fortessa <\/em>(=voimakkaasti), <\/em>sill\u00e4 suurten liikkeiden hallinta on huomattavasti helpompaa. Pianossa <\/em>(=hiljaa) soitettuna liike on edelleen sama, mutta pienempi. Oppilaan kanssa voidaan soittaa pitki\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u00e4 niin fortessa kuin h\u00e4n pystyy. Yhdess\u00e4 opettajan kanssa sitten kuunnellaan, milloin sointi \u201drikkoutuu\u201d, eli milloin se kuulostaa vasaran iskulta, kovalta ja kylm\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n

Lyhyiden \u00e4\u00e4nten soittaminen johtaa my\u00f6hemmin nopeasti soittamiseen. Oppilaan on tiedostettava, ett\u00e4 lyhyet \u00e4\u00e4net eiv\u00e4t tarvitse niin paljon ranteen ja k\u00e4sivarren liikett\u00e4 kuin pitk\u00e4t \u00e4\u00e4net. T\u00e4t\u00e4kin voidaan harjoitella soittamalla kolme per\u00e4kk\u00e4ist\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4, mutta siten, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kertaa ranne ja sormet liikkuvat mahdollisimman v\u00e4h\u00e4eleisesti. Etsit\u00e4\u00e4n siis lyhint\u00e4 ja luonnollisinta reitti\u00e4 seuraavalle \u00e4\u00e4nelle. T\u00e4t\u00e4 tekniikkaa hy\u00f6dynnet\u00e4\u00e4n mm. asteikkosoitossa. Luonnollisesti lyhyiden \u00e4\u00e4nten sointi ei ole niin muhkea kuin pitkien \u00e4\u00e4nten, sill\u00e4 rannerefleksille ei j\u00e4\u00e4 paljon aikaa. On kuitenkin olennaista soittaa pohjaan asti, rennolla otteella ja selke\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4. Kuva 4.<\/p>\n

\"\"<\/a>
Kuva 4. Lyhyet \u00e4\u00e4net vaativat pienemm\u00e4n k\u00e4sivarren liikkeen<\/figcaption><\/figure>\n

Rentous ja soittamisen luonnollisuus kulkevat k\u00e4sik\u00e4dess\u00e4<\/h2>\n

Rento pianisti pystyy soittamaan helpommin ehe\u00e4sti, soinnikkaasti ja ilmaisuvoimaisesti. H\u00e4n saa luultavasti my\u00f6s v\u00e4hemm\u00e4n rasitusvammoja verrattuna j\u00e4nnitteisiin soittajiin. Lapset ovat liikkeiss\u00e4\u00e4n ja leikeiss\u00e4\u00e4n luonnostaan rentoja, ja t\u00e4m\u00e4 vahvuus tulisi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s koskettimiston \u00e4\u00e4ress\u00e4. Kun oppilas l\u00f6yt\u00e4\u00e4 optimaalisen soittoasentonsa, on h\u00e4nen muistettava, ettei asento ole koskaan staattinen. Koko keho my\u00f6t\u00e4el\u00e4\u00e4 melodiakulkujen ja k\u00e4sien liikett\u00e4.<\/p>\n

Rentoutta edesauttaa se, ett\u00e4 oppilas hengitt\u00e4\u00e4 soittaessaan syv\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 vain pinnallisesti. Tuki l\u00e4htee keskivartalosta asti. (Kentner 1979, 61.) Opettajan on my\u00f6s hyv\u00e4 kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota siihen seikkaan, ett\u00e4 lapsen k\u00e4si on pieni. On esimerkiksi yleist\u00e4, ett\u00e4 oppilaan peukalo joutuu j\u00e4nnittyneeseen tilaan. Peukalolihas on k\u00e4den suurimpia ja vahvimpia lihaksia, joten sen j\u00e4nnitteisyys vaikuttaa koko k\u00e4teen. K\u00e4den rentouden lis\u00e4ksi voidaan puhua my\u00f6s k\u00e4den kimmoisuudesta (Kentner 1979, 59). On t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4si rentoutetaan soittoprosessin jokaisen vaiheen j\u00e4lkeen. Etenkin laajojen otteiden tai hyppyjen j\u00e4lkeen sormet palaavat hetkellisesti luonnolliseen, supumpaan asentoonsa. J\u00e4ykkyytt\u00e4 voidaan poistaa seuraavanlaisella harjoituksella.<\/p>\n

Opettaja kannattelee oppilaan k\u00e4tt\u00e4 koskettimiston p\u00e4\u00e4ll\u00e4. H\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 irti otteestaan ja antaa oppilaan k\u00e4den pudota koskettimistolle. Tarkkaillaan putoaako k\u00e4si rentona. Voidaan kokeilla, ett\u00e4 k\u00e4si putoaa yhden sormen varaan, jolloin sormi ottaa k\u00e4den painon j\u00e4ntev\u00e4sti vastaan. K\u00e4si voi pudota my\u00f6s kaikkien sormien varaan, jolloin oppilas saa soittaa mahdollisimman hurjan riitasoinnun. (Kuva 5.)<\/p>\n

\"\"<\/a>
Kuva 5. K\u00e4den rentouttamisharjoitus<\/figcaption><\/figure>\n

Kohti hienomotorisempia liikeratoja<\/h2>\n

Kun oppilas alkaa sis\u00e4ist\u00e4\u00e4 soittotekniikan alkeet, voidaan lis\u00e4t\u00e4 opetukseen yh\u00e4 hienomotorisempia haasteita. Otetaan aluksi k\u00e4sittelyyn artikulaation kaksi eri tapaa, legato<\/em> (=sitoen) ja staccato <\/em>(=lyhyesti, ter\u00e4v\u00e4sti, erotellen).<\/p>\n

Legato-soitossa hy\u00f6dynnet\u00e4\u00e4n aikaisemmin opittujen pitkien \u00e4\u00e4nien soittotapaa. Lapsi pyrkii yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4net saumattomasti niin, ettei \u00e4\u00e4nten v\u00e4lille j\u00e4\u00e4 ilmaa. K\u00e4sivarsi avustaa \u00e4\u00e4nten sitomista toisiinsa. Olennaisinta on oppia kuuntelemaan, ett\u00e4 piano soi.<\/p>\n

Staccatto-soitossa sen sijaan oppilas hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 rannerefleksi\u00e4 ja pomppaa kuin pupu seuraavalle koskettimelle niin, ett\u00e4 \u00e4\u00e4nten v\u00e4lille j\u00e4\u00e4 ilmaa. Rannerefleksi tapahtuu nyt hieman pystysuunnassa, kun ranne niiaa jokaisen \u00e4\u00e4nen kohdalla ja kimpoaa seuraavalle \u00e4\u00e4nelle. Opetuksessa voidaan l\u00e4hte\u00e4 liikkeelle non legaton<\/em> eriasteista. \u00c4\u00e4net soitetaan erikseen ja kuulostellaan erimittaisia katkoksia niiden v\u00e4lill\u00e4. Lopulta p\u00e4\u00e4dyt\u00e4\u00e4n staccatoon, jota voidaan kuvailla oppilaalle kuin kuumilla koskettimilla hyppimiseksi. (Kuva 6.)<\/p>\n

\"\"<\/a>
Kuva 6. Pupu pomppii – staccato<\/figcaption><\/figure>\n

Miten liikkeest\u00e4 tulee automaatio<\/h2>\n

Lapsuus on merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 aikaa motoristen taitojen kehittymisen kannalta. Yleisesti ottaen motoriikka kehittyy liikkuessa saatujen aistimusten kautta, mink\u00e4 vuoksi fyysinen aktiivisuus on lapsuudessa t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Rajasin artikkelini pikkuoppilaiden ik\u00e4haarukaksi 5-9-vuotiaat. Nuorimmat heist\u00e4 ovat motorisessa kehityksess\u00e4\u00e4n perustaitojen oppimisen vaiheessa ja vanhemmat lajitaitojen oppimisen vaiheessa.<\/p>\n

Pianonsoiton tekniikan oppiminen on motorinen prosessi, jossa tarvitaan erityisesti hienomotorisia taitoja. Lapset kehittyv\u00e4t omaan tahtiinsa ja ovat omaksumiskyvyilt\u00e4\u00e4n yksil\u00f6llisi\u00e4, mik\u00e4 opettajan on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ottaa huomioon. Uuden taidon oppiminen alkaa karkeamotorisesta hahmotusvaiheesta. Toistojen my\u00f6t\u00e4 seuraa j\u00e4sentymisvaihe, joka on hienomotorinen prosessi. Lopulta liikerata automatisoituu ja seuraa vakiintumisvaihe. Seuraavat mietelauseet kuvastavat hyvin motoristen taitojen oppimista:<\/p>\n

\u201dHyv\u00e4 tekniikka tarkoittaa suoritusten oikeiden liikeratojen osaamista, jonka avulla sek\u00e4 nopeutetaan ett\u00e4 taloudellistetaan (urheilu)suoritusta. \u201d (Ojanen 2011, Taidon kehittyminen.)<\/em><\/p>\n

\u00a0<\/em>\u201dHyv\u00e4 taito tarkoittaa (urheilijan) kyky\u00e4 hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 tekniikkaa nopeasti, taloudellisesti sek\u00e4 tarkoituksenmukaisesti<\/em>.<\/em>\u201d (Ojanen 2011, Taidon kehittyminen.)<\/em><\/p>\n

\u00a0<\/em>\u201dPianoa soitetaan ensisijaisesti aivoilla ja vasta toissijaisesti k\u00e4sill\u00e4.\u201d (Pianokoulu. Pianonsoiton tekniikka.)<\/em><\/p>\n

Kuuntelemalla hyv\u00e4ksi soittajaksi<\/h2>\n

Lapsilla on rikas mielikuvitus ja tarkka havainnointikyky. Opettajan tulee kannustaa pikkuoppilaitaan hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4\u00e4n heid\u00e4n luontaista p\u00e4\u00e4omaansa pianokappaleita harjoitellessa. Pianonsoiton opiskelussa tarkka kuulokyky on nimitt\u00e4in oppimisen edellytys. Kun lapsi oppii kuulemaan pieni\u00e4 vivahde-eroja ja ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n erilaisten kosketusten merkityksen \u00e4\u00e4nenmuodostuksessa, h\u00e4n pystyy my\u00f6s harjoittelemaan itsen\u00e4isesti – ja oikein.<\/p>\n

Oppilaan kuulokyky\u00e4 on syyt\u00e4 haastaa seuraavanlaisiin tavoitteisiin, kun legatosoitto onnistuu. Soittotekniikan opiskeluun lis\u00e4t\u00e4\u00e4n k\u00e4sitteet cantabile<\/em> ja fraseeraus<\/em>. Cantabile (=laulavuus) tuo lis\u00e4\u00e4 ilmaisuvoimaa soittoon, ja antaa lapselle mielikuvan, kuinka \u00e4\u00e4ni\u00e4 tulisi kuljettaa. Melodian lausekkeilla, eli fraaseilla, on aina joku suunta ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4. Opettaja ja oppilas voivat mietti\u00e4 yhdess\u00e4, mitk\u00e4 ovat fraasin t\u00e4rkeit\u00e4 nuotteja ja miksi, ja kuinka niit\u00e4 voisi poimia nuottikuvasta. Oppilaan tulee ottaa huomioon kaaritukset ja n\u00e4hd\u00e4 fraasit pienin\u00e4 kokonaisuuksinaan.<\/p>\n

Fraseerausta on luonnollista l\u00e4hte\u00e4 harjoittelemaan tuttujen lastenlaulujen kautta. Laulaen ja soittaen yht\u00e4 aikaa lapsi oppii ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, miten musiikki el\u00e4\u00e4 ja hengitt\u00e4\u00e4. Laulun kautta opetukseen on helppoa liitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s tarinallisuutta ja tulkintaa.<\/p>\n

Edell\u00e4 mainittujen tekniikoiden lis\u00e4ksi dynamiikan k\u00e4sittely ja tulkinta ovat olennainen osa opetusta. My\u00f6s erilaiset sormiharjoitukset, asteikot ja etydit kehitt\u00e4v\u00e4t lapsen sormin\u00e4pp\u00e4ryytt\u00e4 vahvistaen sormien yhteytt\u00e4 koskettimistoon.<\/p>\n

Tekniikan opiskelusta hauskaa<\/h2>\n

Voiko pianonsoittamisesta nauttia, vaikka tekniikassa olisi viel\u00e4 paljon ty\u00f6stett\u00e4v\u00e4\u00e4? Miten opettaja voi tehd\u00e4 tekniikan opiskelusta hauskaa?<\/p>\n

Musiikin tarkoitus on tuoda mielihyv\u00e4\u00e4 soittajille ja kuulijoille, sit\u00e4 ei saa unohtaa tekniikan opiskelussa. Kuten taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2002) todetaan, alkeisopetuksen keskeisimpi\u00e4 tavoitteita ovat hyv\u00e4n musiikkisuhteen luominen. Se antaa edellytykset musiikin elinik\u00e4iselle harrastamiselle sek\u00e4 musiikkialan ammattiopintoihin.<\/p>\n

Taitava opetusty\u00f6 on yht\u00e4 aikaa hauskaa ja tavoitteellista. On opettajan vastuulla valita lapselle kappaleet, jotka vastaavat oppilaan taitotasoa. T\u00e4ll\u00f6in oppilas saa ty\u00f6stetty\u00e4 ne laadukkaaseen kuntoon, ja soitto kuulostaa hyv\u00e4lt\u00e4. T\u00e4m\u00e4 kannustaa oppilasta edelleen kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n taitojaan, sill\u00e4 liian vaikeat kappaleet uuvuttavat ja turhauttavat lasta. Ohjelmistovalinnoilla on my\u00f6s merkityst\u00e4 oppilaan motivaatioon ja edistymiseen. Yht\u00e4 aikaa monipuolinen ja oppilaalle mieleinen soitto-ohjelmisto koostuu s\u00e4vellyksist\u00e4, jotka edustavat eri tyylilajeja ja joiden valitsemiseen oppilas on saanut itse vaikuttaa.<\/p>\n

Pupunloikat tekev\u00e4t oppimisesta hauskempaa<\/h2>\n

Moni lapsi oppii parhaiten leikin kautta. Kun oppilas on aivan soittotaipaleensa alussa, voidaan tutustua instrumenttiin ja sen erilaisiin ominaisuuksiin heid\u00e4n omasta n\u00e4k\u00f6vinkkelist\u00e4\u00e4n. T\u00e4ll\u00f6in on helppo luoda soiva ilmapiiri oppitunneille, vaikka oppilas ei hallitsisi instrumenttia viel\u00e4 lainkaan (Arola ym. 2013: Miten saada ilmaisua soittotuntiin?, 21). My\u00f6s mielikuvat ja leikin varjolla opettaminen yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4t lasten mielenkiintoa.<\/p>\n

Opettaja voi havainnollistaa erilaisia tekniikoita esimerkiksi el\u00e4inhahmojen kautta: \u201dpupu hyppii koskettimilla (staccato), laiska is\u00e4karhu ry\u00f6mii eteenp\u00e4in (legato), satakieli laulaa (cantabile), satakieli heng\u00e4ht\u00e4\u00e4 (fraasien rajat)…\u201d<\/p>\n

Miksi tekniikan opiskelu on t\u00e4rke\u00e4\u00e4?<\/h2>\n

Kuten aikaisemmin totesimme, tekniikkaa ja ilmaisua ei voi erottaa toisistaan. Edes yht\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4 ei voi soittaa ilman tekniikkaa, jos sen halutaan kuulostavan soinnikkaalta. Tekniikan opiskelu on siis elint\u00e4rke\u00e4 osa pianonsoittoa, ei vain tyls\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys. Kuuntelemalla lapsen ideoita ja liitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 mielikuvia soittotapahtumaan tekniikan opiskelu kietoutuu luonnolliseksi osaksi oppituntien kulkua.<\/p>\n

Kirjoittaja: Iiris Rissanen, Savonia-ammattikorkeakoulu<\/p>\n

\u00a0<\/strong><\/p>\n

L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n

Arola, I., Kari, M., Lassila, T., Numminen, J., Pulakka, A. & Rautiainen, S. 2013: Miten saadaan musiikki-ilmaisua soittotuntiin. Soiva opettajuus 2013. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu.<\/p>\n

Haapala, R. & Vainionp\u00e4\u00e4, T. Opas 1-6-vuotiaan lapsen motorisesta kehityksest\u00e4 ja sen tukemisesta. Viitattu 9.1.2017. https:\/\/www.jikky.fi\/files\/2607\/Valmis_JIK_Opas_16_lapsen_motorisen_kehityksen_tukemisesta.pdf<\/p>\n

Kentner, L. 1976: Piano – taitoa ja taitajia. WSOY, Porvoo.<\/p>\n

Neuhaus, H. 1973: Pianonsoiton taide. Kirjayhtym\u00e4, Helsinki.<\/p>\n

Ojanen, T. 2011. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus. Taidon kehittyminen. Viitattu 9.1.2017 http:\/\/www.kihu.fi\/urapolku\/media\/Amer.%20jalkapallo387Taidonkehittyminen.pdf<\/p>\n

Pianokoulu. Pianonsoiton tekniikka. n.d. Viitattu 10.1.2016 http:\/\/www.pianokoulu.fi\/index.php?title=Pianonsoiton_tekniikka<\/p>\n

Soinne, L. 1984: Piano soi ja laulaa. Copyright Hellasedition – Painoj\u00e4lki Oy, Helsinki<\/p>\n

Taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppim\u00e4\u00e4r\u00e4n opetussuunnitelman perusteet. 2002. Opetushallitus. Viitattu 10.1.2017. http:\/\/www.oph.fi\/download\/123013_musiik_tait_ops_2002.pdf<\/p>\n

Muuta kirjallisuutta<\/strong><\/p>\n

Halinen, I. Hotulainen, R. Kauppinen, E. Nilivaara, P. Raami, A. Vainikaine, M-P. 2016: Ajattelun taidot ja oppiminen. PS-kustannus, Jyv\u00e4skyl\u00e4. Bookwell Oy, Juva.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Laadukas alkeisopetus on kaiken a ja o musiikin opiskelussa. Se luo pohjan oppilaan musiikilliselle ajattelulle ja mahdollistaa h\u00e4nen taitojensa kehittymisen jopa ammattimuusikoksi asti. Kun perusta on tehty huolellisesti, sen p\u00e4\u00e4lle on luonnollista rakentaa yh\u00e4 vaativampia tavoitteita. T\u00e4ss\u00e4 artikkelissa pohdin, kuinka pianonsoitonopettaja voi antaa hyv\u00e4n soittotekniikan alkeet 5-9- vuotiaille, harrastuksen vasta-aloittaneille pikkuoppilailleen. Tutkin aihetta klassisen pianonsoiton […]<\/p>\n","protected":false},"author":41,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_relevanssi_hide_post":"","_relevanssi_hide_content":"","_relevanssi_pin_for_all":"","_relevanssi_pin_keywords":"","_relevanssi_unpin_keywords":"","_relevanssi_related_keywords":"","_relevanssi_related_include_ids":"","_relevanssi_related_exclude_ids":"","_relevanssi_related_no_append":"","_relevanssi_related_not_related":"","_relevanssi_related_posts":"","_relevanssi_noindex_reason":"","footnotes":""},"categories":[6,7,5],"tags":[124,365,16],"class_list":["post-1433","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-opetusmenetelmat","category-oppilatos-ja-opetussuunnitelma","category-oppiminen-ja-erilaiset-oppijat","tag-pianonsoiton-alkuopetus","tag-taidon-oppiminen","tag-taiteen-perusopetus"],"acf":false,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1433","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/users\/41"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1433"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1433\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2209,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1433\/revisions\/2209"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1433"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1433"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1433"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}