Improvisoinnin moniulotteiset hy\u00f6dyt voi parhaiten ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 silloin, kun siin\u00e4 on itse ollut osallisena jatkuvasti. Kuparin (2008, 20) mukaan improvisoinnin hy\u00f6dyt oppilaan musiikilliselle kehitykselle ovat kiistattomat, ja olen itsekin samaa mielt\u00e4. Monet improvisoinnin opetuksessa opittavat asiat voivat tulla ilmi soitonopetuksessa ilman improvisointiakin, mutta n\u00e4m\u00e4 asiat pystytt\u00e4isiin sis\u00e4ist\u00e4m\u00e4\u00e4n syv\u00e4llisemmin juuri improvisoinnin kautta. Esimerkiksi eri aikakaudet, tyylit, ja s\u00e4velt\u00e4j\u00e4t tulevat tutuksi paljon mieleenpainuvammin, kun niit\u00e4 l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n tutkimaan ja imitoimaan oman soittamisen ja mielikuvituksen kautta.<\/p>\n
Yhteismusisoinnin kannalta ajatellen soittajat joutuvat huomioimaan improvisoidessa soittobalanssia todella selke\u00e4sti, kun soolovuorot ovat kesken\u00e4\u00e4n ennalta sovitut. Sointukiertojen, eri harmonioiden ja s\u00e4velkulkujen hahmottaminen, sek\u00e4 musiikillisen muistin paraneminen kehittyv\u00e4t improvisoidessa tehokkaasti, ja se samalla on eritt\u00e4in hy\u00f6dyllist\u00e4 my\u00f6s teoriaopintojen kannalta, jotka osallaan my\u00f6s vastavuoroisesti tukevat improvisointitaitoja. Mielest\u00e4ni improvisoinnin suurin anti on kuitenkin se, kuinka se kehitt\u00e4\u00e4 ja avartaa mielikuvitusta, sek\u00e4 antaa soittajalle rohkeutta ilmaista itse\u00e4\u00e4n monipuolisemmin.<\/p>\n
Artikkeleita ja opinn\u00e4ytet\u00f6it\u00e4 luettuani, sek\u00e4 erityisesti opettajia ja musiikkipedagogiikan opiskelijoita haastateltuani olen saanut ilokseni huomata, kuinka improvisointia tuodaan mukaan opetukseen instrumentista riippumatta. Monet soitonopettajat k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t improvisaatiota keinona tutustua instrumenttiin, ja sit\u00e4 tunnutaankin k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4n enemm\u00e4n soitto-opintojen varhaisessa vaiheessa. Kun paine valmistaa ohjelmistoa tasaista tahtia tutkintoihin, konsertteihin, ja kilpailuihin kasvaa soittoharrastuksen edetess\u00e4, ei improvisoinnille tunnu en\u00e4\u00e4 l\u00f6ytyv\u00e4n aikaa, kuten Luukkonen (2002) artikkelissaan mainitsee. Toki ammattiopinnoissa on mahdollista ottaa improvisointiopintoja, mutta miksi odottaa niin pitk\u00e4lle varsinkaan silloin, jos oppilas ei t\u00e4ht\u00e4\u00e4 soitto-opinnoissaan ammattiin?<\/p>\n
Ajank\u00e4ytt\u00f6ongelman vuoksi improvisoinnin opetuksen voisi mielest\u00e4ni muutaman ensimm\u00e4isen soittovuoden j\u00e4lkeen ainakin osittain ns. ulkoistaa yhteismusisoinnin opetukseen. T\u00e4t\u00e4 kautta pystytt\u00e4isiin s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikki improvisoinnin tuomat hy\u00f6dyt oppilaan muusikkouden kehittymisen kannalta ilman, ett\u00e4 ohjelmiston kertyminen hidastuisi.<\/p>\n
Improvisointi kamariyhtyeess\u00e4<\/strong><\/p>\n Ennen kuin on edellytyksi\u00e4 luoda improvisaatioharjoitteesta pedagogisesti hy\u00f6dyllinen tilanne, on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 oppilaat ovat tehneet sit\u00e4 yksityistunneilla s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti. Yhteismusisointitilanteessa kynnys improvisointiin ei t\u00e4m\u00e4n seurauksena ole liian suuri, kun oppilailla on mahdollisuudet kyet\u00e4 reagoimaan my\u00f6s muihin soittajiin improvisointiharjoitteiden edetess\u00e4. Kun tyypilliset asteikot ja sointukierrot ovat soittajille jo edes jokseenkin tuttuja, edellytykset improvisaatioharjoitteen tehokkuuden paranemiseen ja vaikeustason asteittaiseen nostamiseen ovat huomattavasti paremmat verrattuna siihen, ett\u00e4 soittajien tietotaito improvisoinnista olisi hyvin v\u00e4h\u00e4ist\u00e4, tai pahimmassa tapauksessa olematonta.<\/p>\n Improvisaatio ei tietenk\u00e4\u00e4n voi olla ensimm\u00e4isi\u00e4 asioita mit\u00e4 yhteismusisointia aloittaessa tehd\u00e4\u00e4n, vaan soittajien on luonnollisesti ensin totuttauduttava t\u00e4h\u00e4n uuteen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n ja tilanteeseen. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa soitinyhtyeen kanssa improvisoidessa tilanne voi olla h\u00e4mment\u00e4v\u00e4, kun mukana on yht\u00e4 monta muuttuvaa tekij\u00e4\u00e4 kuin on soittajia l\u00e4sn\u00e4. T\u00e4m\u00e4n vuoksi ohjaavan opettajan on l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 liikkeelle tarpeeksi yksinkertaisista harjoituksista, ja kyett\u00e4v\u00e4 reagoimaan nopeasti soittajien taitotasoon, joka voi johtaa tapauksesta riippuen jonkintasoisiin kompromisseihin.<\/p>\n Improvisaatioharjoitteet<\/strong><\/p>\n Yksinkertaisella toteutuksella ja opettajan avustuksella my\u00f6s nuorien ja kokemattomampien soittajien on mahdollista improvisoida. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 on l\u00e4hte\u00e4 liikkeelle mahdollisimman yksinkertaisista ja rajatuista l\u00e4ht\u00f6kohdista, ja l\u00f6yhent\u00e4\u00e4 n\u00e4it\u00e4 rajoja oppilaiden kykyjen mukaan kolmisoinnun s\u00e4velist\u00e4 aina atonaaliseen improvisaatioon asti. Vapaata\/abstraktia improvisaatiota on toki mahdollista toteuttaa jo pienempien oppilaiden kanssa, jolloin mik\u00e4 tahansa \u00e4\u00e4ni soittimesta ja koko huoneen tilasta kelpaa mukaan improvisaatioon. T\u00e4ll\u00f6in harjoitteessa on omat vaaransa luonnollisesti nuorilla soittajilla, jolloin improvisaatio voi helposti menn\u00e4 pelk\u00e4ksi leikiksi ja pelleilyksi. T\u00e4m\u00e4n vuoksi opettajan asettamat rajat ovat harjoitteiden toimivuuden kannalta keskeisess\u00e4 asemassa.<\/p>\n Esimerkiksi pianolla improvisoidessa on helppo l\u00e4hte\u00e4 liikkeelle pelkist\u00e4 mustista koskettimista, koska ne muodostavat luonnostaan es-mollipentatonisen (ja Fis-duuripentatonisen) asteikon, jota soittaessa opettaja voi helposti yhty\u00e4 improvisaatioon antamalla sointupohjaa ja pit\u00e4m\u00e4\u00e4n tietty\u00e4 rytmiikkaa yll\u00e4. Sama toimii hyvin my\u00f6s vastaavasti pelkill\u00e4 valkoisilla koskettimilla, jolloin sointuharmonia tulee d-doorisesta. T\u00e4ll\u00f6in s\u00e4estys voi keskitty\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 I. asteeseen (d-molliin) ja IV. asteeseen (G-duuriin). (Luukkonen, 2002). Kyseisi\u00e4 harjoituksia voidaan soveltaa my\u00f6s ryhm\u00e4improvisaatiossa, joskin es-mollipentatoninen kannattaa etenkin jousisoittimilla vaihtaa johonkin v\u00e4h\u00e4n helpompaan (esimerkiksi g- tai d-mollipentatoniseen).<\/p>\n Improvisaatioharjoite voi pohjautua my\u00f6s johonkin aiheeseen tai teemaan. N\u00e4in oppilaat p\u00e4\u00e4sev\u00e4t kokeilemaan erilaisia s\u00e4vyj\u00e4 ja tunnelmia, sek\u00e4 tutustumaan soittimiensa eri ominaisuuksiin ja soittotekniikoihin. Opettaja voi antaa jonkin tietyn aiheen, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuvan\/maalauksen, tai lukea esimerkiksi runon tai lyhyen tarinan. T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 pedagoginen tarkoitus on her\u00e4tt\u00e4\u00e4 oppilaassa mielikuvia, jotka t\u00e4m\u00e4 ratkaisee musiikilliseen muotoon. (Koskinen 2014, 11.)<\/p>\n Kokeneemmilla soittajilla voidaan toteuttaa jo hyvinkin haastavia asioita, kun improvisointia on pidetty mukana opetuksessa soittoharrastuksen alusta asti. Teoria-opintojen edetess\u00e4 sointuasteet ja moodit tulevat tutummaksi, jolloin oppilaille on mahdollista antaa yh\u00e4 enemm\u00e4n vapauksia k\u00e4ytett\u00e4vien s\u00e4velien suhteen. T\u00e4ss\u00e4 on tosin hyv\u00e4 muistaa se, ett\u00e4 vain aiempi improvisointikokemus antaa soittajalle tarpeeksi varmuutta l\u00e4hte\u00e4 kokeilemaan n\u00e4it\u00e4 uusia asteikoita improvisoinnin yhteydess\u00e4. Pelkk\u00e4 teoreettinen tiet\u00e4mys ei takaa mink\u00e4\u00e4nlaisia improvisointitaitoja. Oppilaan itseluottamuksen kasvaessa on opettajan hyv\u00e4 rohkaista ja haastaa t\u00e4t\u00e4 kokeiluun, eik\u00e4 pysy\u00e4 jatkuvasti kiinni jo ennalta toimiviksi todetuissa s\u00e4velkuluissa.<\/p>\n Luontevin, sek\u00e4 kivuttomin tapa aloittaa improvisointi \u2013 varsinkin yhteismusisoinnissa \u2013 on rakennepohjainen improvisointi, jolloin soittajilla on selke\u00e4t raamit, jonka sis\u00e4ll\u00e4 voi kuitenkin tuoda omaa persoonaansa esiin soittonsa kautta. Alla l\u00f6ytyy kaksi kehittelem\u00e4\u00e4ni harjoitetta, joista ensimm\u00e4inen on rakennepohjainen, ja toinen oppilasl\u00e4ht\u00f6inen improvisaatioharjoite. Molemmat harjoitteet ovat sopeutettavissa eritasoisille oppilaille.<\/p>\n Harjoite 1:<\/u><\/strong><\/p>\n Opettaja on antanut kamariyhtyeelle teht\u00e4v\u00e4ksi analysoida viimeksi harjoitellusta kappaleesta sointurakenne 4\/8 tahdin p\u00e4tk\u00e4st\u00e4 (mieluiten klassismin tai varhaisromantiikan aikakauden teos, jolloin sointurakenne on tarpeeksi yksinkertainen). Seuraavaksi yhtye alkaa komppaamaan t\u00e4t\u00e4 kyseist\u00e4 kahdeksan tahdin p\u00e4tk\u00e4\u00e4 analysoidulla sointurakenteella, joka voi olla osittain suoraan nuotista monilla soittajilla, mutta my\u00f6s yhdess\u00e4 ryhm\u00e4n kanssa keksitty taustakomppi. Kun kyseinen komppi alkaa opettajan mielest\u00e4 kuulostaa hyv\u00e4lt\u00e4 (komppitaso, soiton yhten\u00e4isyys), soittajat voivat aloittaa soolokierroksen, jolloin jokainen soittaa kompin p\u00e4\u00e4lle sooloa 2 kierron ajan, jonka j\u00e4lkeen vuoro siirtyy seuraavalle.<\/p>\n [Oppilaiden taitotasosta riippuen my\u00f6s opettaja voi valmistella \u2019komppilaput\u2019 valmiiksi oppilaille]<\/p>\n Soolokierroksia voidaan tehd\u00e4 niin paljon kuin aikaa riitt\u00e4\u00e4. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 harjoituksessa on se, ett\u00e4 soittajat pystyv\u00e4t sis\u00e4ist\u00e4m\u00e4\u00e4n kyseisen kappaleen tunnelman\/karakt\u00e4\u00e4rin, ja s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n tyylin. T\u00e4t\u00e4 kautta varsinaisen kappaleen sis\u00e4ll\u00e4 tapahtuvat tyylilliset asiat alkavat tapahtua kuin itsest\u00e4\u00e4n, kun soittajat ovat joutuneet todella miettim\u00e4\u00e4n ja kokeilemaan, mink\u00e4lainen soitto sopii kyseisen s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n tyyliin.<\/p>\n Harjoituksesta voidaan tehd\u00e4 hyvinkin helppo valittavan kappaleen sointurakenteen ollessa yksinkertainen, ja tempon ollessa sopivan hidas. Toisaalta harjoitusta voidaan vastaavasti vaikeuttaa soittajien kykyjen mukaan niin kappalevalinnalla, kuin my\u00f6s muunnoksilla; 8 tahdin osuus voidaan esimerkiksi muuntaa molliin\/duuriin\/toiseen moodiin, ja sen s\u00e4estyst\u00e4 muuttaa toiseen tahtilajiin. My\u00f6s karakt\u00e4\u00e4ri\u00e4 voidaan, pohtia; mill\u00e4 keinoin saman katkelman tunnelma voidaan muuttaa p\u00e4invastaiseksi?<\/p>\n Harjoite 2:<\/u><\/strong><\/p>\n Kamariyhtyeess\u00e4 on nelj\u00e4 soittajaa (A,B,C, ja D). Opettaja pyyt\u00e4\u00e4 oppilasta A m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4\u00e4n improvisaation tunnelman, jonka j\u00e4lkeen oppilaan B:n teht\u00e4v\u00e4 on keksi\u00e4 jonkinlainen rytminen idea, jolla m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n improvisaation poljento ja tahtilaji. Rytmi voidaan ensin taputtaa, jonka j\u00e4lkeen soitetaan yhdell\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen opettaja pyyt\u00e4\u00e4 oppilasta C p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n s\u00e4vellajin (duuri\/molli\/moodi tms.), jonka j\u00e4lkeen oppilas D (mieluiten bassoklaavista soittava) alkaa soittaa I. asteen sointua m\u00e4\u00e4ritellyn rytmin mukaan. Seuraavaksi mietit\u00e4\u00e4n soittajien taitotason mukaan muutaman tahdin mittainen sointukierto, jota D pit\u00e4\u00e4 yll\u00e4 yhdess\u00e4 toisen (A, B, tai C) soittajan kanssa. T\u00e4m\u00e4n voi keksi\u00e4 tilanteesta riippuen joko oppilaat tai opettaja.<\/p>\n Kun sointukierto on saatu rullaamaan, j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4v\u00e4t oppilaat voivat alkaa vuorotella 8 tahdin mittaisilla sooloilla. Soittajien taitotasosta riippuen voidaan soolokierroksille asettaa rajauksia, esim. pentatoninen asteikko. T\u00e4ll\u00f6in sooloa soittavan ei tarvitse keskitty\u00e4 niin paljoa vallitsevaan sointukiertoon, vaan itse melodian muodostamiseen. My\u00f6hemmin asteikkoon voi lis\u00e4t\u00e4 loputkin s\u00e4velet, kun oppilas on pystynyt sis\u00e4ist\u00e4m\u00e4\u00e4n sointukierron. Oppilaita voi rohkaista poimimaan my\u00f6s itselleen aiemmin tuttuja melodioita ja istuttaa niit\u00e4 t\u00e4h\u00e4n uuteen musiikilliseen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n. T\u00e4t\u00e4 kautta saadaan \u2019alkuper\u00e4isyyden painetta\u2019 lievennetty\u00e4, ja n\u00e4ist\u00e4 tutuista melodioistakin voidaan saada luotua jo jotakin aivan uutta, esimerkiksi muuntamalla niit\u00e4 toiseen asteikkoon.<\/p>\n Rooleja (komppaus\/melodia) voidaan vaihtaa kesken harjoituksen joko lennosta, tai pienen soittotauon j\u00e4lkeen. Kaikki p\u00e4\u00e4tetty informaatio voidaan merkit\u00e4 taululle tai tyhjille nuottipapereille soittajien eteen, jolloin sointukierrossa pysyy helposti mukana. Tarkoitus kuitenkin olisi, ettei nuottikuvaa tarvitsisi tuijottaa, vaan ett\u00e4 pystytt\u00e4isiin keskittym\u00e4\u00e4n yhteissoiton laatuun. Musiikillinen muistikin kehittyisi sit\u00e4 paremmin, mit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n informaatiota tarvitsee kirjoittaa yl\u00f6s.<\/p>\n Keskeisyys soittotaitojen kannalta<\/strong><\/p>\n Improvisointi on mielest\u00e4ni eritt\u00e4in olennainen osa soittotaitoa riippumatta siit\u00e4, t\u00e4ht\u00e4\u00e4k\u00f6 oppilas soitossaan ammattiin asti vai ei. Se toimii hyvin eri opetettavien asioiden v\u00e4lineen\u00e4, kuin my\u00f6s mukavana taukona sill\u00e4 hetkell\u00e4 harjoiteltaville kappaleille ja teknisille harjoituksille. L\u00e4ht\u00f6kohtana on joka tapauksessa aina oltava se, ett\u00e4 improvisaatio on oppilaalle mieluinen ja helppo asia, jonka vuoksi opettajan t\u00e4rke\u00e4 osata esitt\u00e4\u00e4 improvisointi mahdollisimman yksinkertaisena asiana, jota kuka vaan kykenee tekem\u00e4\u00e4n. T\u00e4t\u00e4 kautta oppilaalla on mahdollisuus musisoida my\u00f6s silloin, kuin harjoituksen alla olevat kappaleet alkavat kyll\u00e4stytt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ja tekisi mieli soittaa jotakin muuta. Huomataankin yll\u00e4tt\u00e4en, ett\u00e4 musiikki ei t\u00e4st\u00e4 maailmasta lopu.<\/p>\n Kirjoittaja: Johannes Ruotsalainen 2017, Savonia-ammattikorkeakoulu<\/strong><\/p>\n \u00a0<\/u><\/p>\n L\u00e4hteet:<\/u><\/strong><\/p>\n Anttila, M. 2004. Musiikkiopistopedagogiikan teoriaa ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4. Joensuu: Joensuun Yliopisto.<\/p>\n Koskinen, M. 2014. Hei, me osataan! \u2013 Nuorten pianistien ryhm\u00e4improvisaatio. Opinn\u00e4ytety\u00f6. Tampere: Tampereen ammattikorkeakoulu, musiikin koulutusohjelma, instrumenttipedagogin suuntautumisvaihtoehto. Viitattu 1.11.2016.
\nhttps:\/\/www.theseus.fi\/bitstream\/handle\/10024\/76022\/Koskinen_Mervi.pdf?sequence=2<\/p>\n