Laulunopettajan ty\u00f6ss\u00e4 opettajan tunne\u00e4lyn ja sosiaalisten taitojen merkitys on erityisen suuri, sill\u00e4 laulua opetettaessa on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 saada oppilas rentoutumaan ja olemaan l\u00e4sn\u00e4. Oikeanlaisen ilmapiirin my\u00f6t\u00e4 jopa laulutekniset ongelmat, joita yleens\u00e4 yritet\u00e4\u00e4n korjata erilaisten teknisten harjoitusten kautta, saattavatkin ratketa \u201ditsest\u00e4\u00e4n\u201d.<\/p>\n
Laulaminen on itseilmaisua siin\u00e4 miss\u00e4 n\u00e4ytteleminenkin \u2013 voisiko siis n\u00e4yttelij\u00e4n ohjaamiseen liittyvist\u00e4 opeista l\u00f6yty\u00e4 uusia n\u00e4k\u00f6kulmia lauluoppilaan kohtaamiseen? Judith Westonin N\u00e4yttelij\u00e4n ohjaaminen \u2013kirjan keskeisin teema on hyv\u00e4 ohjaaja-n\u00e4yttelij\u00e4-suhde. Kyseisess\u00e4 teoksessa pohditaan my\u00f6s laajasti, miten n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 tulisi kohdella, jotta he pystyv\u00e4t olemaan parhaimmillaan kuvaus- tai esitystilanteessa. Weston on kouluttanut maailmanluokan ohjaajia ja n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 jo yli 30 vuotta ja h\u00e4nt\u00e4 on yleisesti pidetty alansa guruna (Harju, 1999; Judith Weston Bio).<\/p>\n
N\u00e4yttelij\u00e4n ohjaamisen ja laulunopetuksen yhteys<\/strong><\/p>\n N\u00e4yttelij\u00e4n ohjaaminen -kirjaa on yleisesti pidetty my\u00f6s uudenlaisena johtamistaidon oppikirjana, mutta erityisen hyvin se sopii laulunopetukseen liittyv\u00e4\u00e4n sosiaaliseen tilanteeseen. Kuten laulunopetuksessa, my\u00f6s n\u00e4yttelij\u00e4n ohjaamisessa on kyse taiteesta ja lauluoppilaan\/n\u00e4yttelij\u00e4n henkil\u00f6kohtaisten ominaisuuksien k\u00e4ytt\u00e4misest\u00e4 v\u00e4lineen\u00e4 taiteen tekemiseen. Laulajan instrumentti on h\u00e4nen oma kehonsa ja tulkintaan liittyen ty\u00f6v\u00e4lineen\u00e4 toimivat oppilaan omat tunteet, mielikuvat ja muistot \u2013 aivan kuten n\u00e4ytelless\u00e4kin.<\/p>\n Er\u00e4s merkitt\u00e4v\u00e4 ero ohjaaja-n\u00e4yttelij\u00e4-suhteen ja laulunopettaja-oppilas-suhteen v\u00e4lill\u00e4 on se, ett\u00e4 kaikki laulunopettajat ovat olleet my\u00f6s lauluoppilaita. Kuitenkin hyv\u00e4 ohjaaja voi opettaa n\u00e4yttelij\u00e4lle monia n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6h\u00f6n liittyvi\u00e4 asioita, vaikkei h\u00e4n itse olisi n\u00e4yttelij\u00e4. Weston (1996) kehottaa moneen otteeseen kaikkia ohjaajia ottamaan n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6n kursseja.<\/p>\n Ohjaajien tulisi kokea itse, kuinka haavoittuvainen ihminen on n\u00e4ytelless\u00e4\u00e4n, miten henkil\u00f6kohtaiselta tuntuu ottaa omaan n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6h\u00f6n liittyv\u00e4\u00e4 kritiikki\u00e4 vastaan ja kuinka helposti n\u00e4yttelij\u00e4 ajautuu ep\u00e4ilem\u00e4\u00e4n omia kykyj\u00e4\u00e4n (Weston 1996, 73). Onkin merkillist\u00e4, ett\u00e4 jotkut opettajat tuntuvat unohtavan t\u00e4m\u00e4n haavoittuvaisuuden laulamiseen liittyen. Weston mainitsee kirjassaan, ett\u00e4 joillakin opettajilla on tapana manipuloida ja pelotella oppilaita, mutta h\u00e4nen kokemuksensa mukaan parhaaseen lopputulokseen p\u00e4\u00e4see aivan p\u00e4invastaisella menettelyll\u00e4.<\/p>\n Mit\u00e4 enemm\u00e4n oppilaalle antaa vapautta ja lupaa ep\u00e4onnistua, sit\u00e4 useammin h\u00e4n onnistuu tekemisiss\u00e4\u00e4n. Niin n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6ss\u00e4 kuten laulamisessakin \u2013 liika yritt\u00e4minen ja ajatteleminen saattavat joskus vied\u00e4 vain kauemmaksi luontevasta lopputuloksesta. (Mts. 190.)<\/p>\n \u201dL\u00f6yd\u00e4n aina tapoja antaa ohjeita, jotka eiv\u00e4t vahingoita heid\u00e4n itsetuntoaan.\u201d <\/em>(Weston 1996, 114).<\/p>\n Opettajan oma persoona<\/strong><\/p>\n Weston (1996, 325) tuo kirjassaan vahvasti esille, kuinka jokaisen ohjaajan tulisi tehd\u00e4 t\u00f6it\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4en hy\u00f6dyksi omaa persoonallisuuttaan. Jokainen voi kehitt\u00e4\u00e4 omaan persoonaansa liittyv\u00e4n metodin, jolla rakentaa suhdettaan lauluoppilaisiin\/n\u00e4yttelij\u00f6ihin, mutta p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n tulisi olla paineeton, tutkiva ja vapaa ilmapiiri. Weston kehottaakin rakastamaan n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 \u00e4idillisesti huolimatta siit\u00e4 mit\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4t tekev\u00e4t. Varsinkin kaikista vaikeimmille ja eniten murhetta tuottaville henkil\u00f6ille tulisi antaa rakkautta \u2013 ilman ehtoja. (Mts. 319.)<\/p>\n Edell\u00e4 mainittu ei kuitenkaan tarkoita, ett\u00e4 ohjaaja-n\u00e4yttelij\u00e4- tai laulunopettaja-oppilas-suhteen tulisi olla kuin lempe\u00e4 vanhempi-lapsi-suhde. Laulunopettajan oman persoonan mukainen tapa opettaa voi olla jopa sotilaallinen, leikkis\u00e4, liikemiesm\u00e4inen tai hyvinkin ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4iselt\u00e4 vaikuttava, kunhan pohjimmiltaan opettaja pit\u00e4\u00e4 langat k\u00e4siss\u00e4\u00e4n ja pyrkii siihen yhteiseen lopputulokseen, ett\u00e4 oppilas pystyisi parhaimpaansa. (Weston 1996, 325.)<\/p>\n Vastustus<\/strong><\/p>\n Weston suhtautuu vastustukseen hedelm\u00e4llisen\u00e4 prosessina, jonka aikana ohjaaja joutuu kyseenalaistamaan ja miettim\u00e4\u00e4n uudelleen ohjaustaan. N\u00e4yttelij\u00e4n vastustus johtuu useimmiten siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n vastustaa oman persoonansa puolta, jota h\u00e4n ei halua kohdata (Weston 1996, 314). My\u00f6s lauluoppilaan vastustus saattaa johtua samasta asiasta. Miesoppilas voi pel\u00e4t\u00e4 kuulostavansa liian tytt\u00f6m\u00e4iselt\u00e4 kevent\u00e4ess\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4nt\u00e4. Naisoppilas voi pel\u00e4t\u00e4 kuulostavansa miehekk\u00e4\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n Itsevarman kuvan itsest\u00e4\u00e4n antava oppilas ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 halua laulaessaan kuulostaa liian herk\u00e4lt\u00e4. S\u00f6p\u00f6 \u201dhyvin kasvatettu\u201d oppilas saattaa haluta laulaa rock-kappaleita, mutta ei ole koskaan el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana korottanut \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n. N\u00e4ihin ilmi\u00f6ihin ja kaikkeen protestointiin tunneilla opettajan tulisi suhtautua ratkaisukeskeisesti sen sijaan, ett\u00e4 alkaisi tuomita oppilasta h\u00e4nen persoonallisuutensa ongelmiin liittyen (mts. 314.). Monesti asian puheeksi ottaminen saattaa pahentaa tilannetta, vaikka kyseess\u00e4 olisikin opettajan mielest\u00e4 auktoriteettiongelma tai vaikka jokin mielenterveyden ongelma. Westonin (mts. 314) mukaan hyv\u00e4 ohjaaja ei koskaan tuomitse n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4. H\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 kaikki ongelmat mahdollisuuksiksi, ei ep\u00e4onnistumisiksi (mts. 333).<\/p>\n On olemassa my\u00f6s oppilaita, jotka vastustavat ohjeita, sill\u00e4 eiv\u00e4t arvosta opettajan osaamista. Opettajan tulisi t\u00e4ll\u00f6in keskitty\u00e4 ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4, ei egoihin. Oppilaan suhtautumista ei tule ottaa henkil\u00f6kohtaisesti. Joskus oppilas saattaa tarvita todisteita siit\u00e4, ett\u00e4 (kenties kokematon) opettaja varmasti tiet\u00e4\u00e4 mit\u00e4 on tekem\u00e4ss\u00e4. (Weston 1996, 317.)<\/p>\n Jos jossain tilanteessa opettaja p\u00e4\u00e4tyy siihen, ett\u00e4 oppilas tarvitsee todisteita h\u00e4nen ammattitaidoistaan, p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n tulisi silti ehdottomasti olla onnistuneet laulutunnit ja oppilaan kehittyminen. Paras todiste ammattitaidoista on oppilaan kehittyminen ja onnistumisen kokemukset, ei opettajan oma laulutaito. Laulutaito on niin moninainen asia, ett\u00e4 on hyvinkin mahdollista, ett\u00e4 joku oppilas osaa esimerkiksi laulaa tietyn tyylisi\u00e4 kappaleita \u201dparemmin\u201d kuin opettaja tai ett\u00e4 h\u00e4n jossakin laulamisen osa-alueessa (esim. improvisointi) on pidemm\u00e4ll\u00e4 kuin opettaja. T\u00e4m\u00e4 ei tarkoita sit\u00e4, ettei opettaja voisi olla h\u00e4nelle avuksi. Jos opettajan on vaikeaa olla keskittym\u00e4tt\u00e4 omaan itseens\u00e4 ja egoonsa, h\u00e4n voi halutessaan kokeilla yleist\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6n tekniikkaa ja keskitt\u00e4\u00e4 jakamattomasti kaiken huomionsa oppilaaseen (n\u00e4ytelless\u00e4 vastan\u00e4yttelij\u00e4\u00e4n), jottei h\u00e4n ajattelisi niin paljon itse\u00e4\u00e4n ja omaa osaamistaan (mts. 337).<\/p>\n Westonin mukaan n\u00e4yttelij\u00e4n huono k\u00e4yt\u00f6s johtuu aina ep\u00e4varmuudesta. Jos opettaja k\u00e4sittelee asiaa taiteellisena ja pedagogisena \u00e4lyp\u00e4hkin\u00e4n\u00e4, tilanne ei aiheuta sit\u00e4, ett\u00e4 opettaja joutuisi itse taistelemaan oman ep\u00e4varmuutensa kanssa. On my\u00f6s mahdollista, ett\u00e4 oppilas tarvitsee vain aikaa sulatellakseen uutta asiaa. Weston kertookin kirjassaan ihmistyypist\u00e4, joka ensin vastustaa ja v\u00e4itt\u00e4\u00e4 jokaista ohjetta vastaan, mutta valitettuaan aikansa h\u00e4n lopulta tekee mit\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 pyydettiin. (Weston 1996, 315-316.)<\/p>\n My\u00f6s oppilaan sanomien asioiden subtekstin (eli ep\u00e4suoran merkityksen) hahmottaminen voi auttaa ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n tilanteita. Jos oppilas esimerkiksi sanoo, ett\u00e4 \u201dt\u00e4m\u00e4 on ihan tyhm\u00e4 harjoitus\u201d, taustalla saattaa oikeasti olla ajatus: \u201dminua harmittaa\/nolottaa\/h\u00e4vett\u00e4\u00e4, etten osaa harjoitusta\u201d. Varsinkin oppilaan esitt\u00e4ess\u00e4 kysymyksi\u00e4, on jopa vastausta t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuunnella niiden takana oleva subteksti ja yritt\u00e4\u00e4 sen avulla ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 mit\u00e4 oppilaalla on mieless\u00e4. (Weston 1996, 318.)<\/p>\n Jos l\u00e4hestymistapa ei toimi<\/strong><\/p>\n Jos opettaja antaa ohjeita, joita oppilas ei saa toimiaan, h\u00e4nen kannattaa tutkia asiaa. Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 muuttaa l\u00e4hestymistapaa tai onko jotain mit\u00e4 oppilas ei ymm\u00e4rt\u00e4nyt oikein? Laulaminen perustuu loppujen lopuksi paljolti laulajan omaan kehontuntemukseen, joten laulunopettamisessa, niin kuin Westonin (1996, 234) mukaan ohjaamisessakin, eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4 ty\u00f6v\u00e4line on esitt\u00e4\u00e4 kysymyksi\u00e4 niin itselleen kuin oppilaalleenkin.<\/p>\n Aina ei kuitenkaan tarvitse keksi\u00e4 t\u00e4ysin uutta ratkaisua esimerkiksi johonkin laulutekniseen ongelmaan. Voi olla, ett\u00e4 jos selitt\u00e4\u00e4 saman asian toista kautta, oppilas yht\u00e4kki\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kin asian paremmin. Lupa ep\u00e4onnistua voi my\u00f6s olla ratkaiseva tekij\u00e4. Jos laulunopettaja ehdottaa, ett\u00e4 kokeillaan jotain tapaa \u201dhuvin vuoksi\u201d tai tehd\u00e4\u00e4n jotain \u201dv\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 tavalla\u201d se voi poistaa onnistumisen paineen ja auttaa oppilasta l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4nest\u00e4\u00e4n uusia puolia (Weston 1996, 332). My\u00f6s se, ett\u00e4 alustaa ehdotuksensa sanoilla \u201dVoi olla, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ei toimi\u2026\u201d voi vastaavasti helpottaa tilannetta, sill\u00e4 lause viestitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 jos oppilas ei onnistu, syy ei ole h\u00e4ness\u00e4 vaan ideassa (mts. 301).<\/p>\n \u201dKun n\u00e4yttelij\u00e4t taistelevat ongelmiensa kanssa, etsin keinoja keskitty\u00e4 siihen, mik\u00e4 toimii hyvin, enk\u00e4 siihen, mik\u00e4 toimii huonosti. Pyrin tarjoamaan opastusta ja rohkaisua kritiikin ja komentojen sijaan.\u201d <\/em>(Weston 1996, 114)<\/p>\n J\u00e4nnitt\u00e4minen ja ep\u00e4onnistumisen pelko<\/strong><\/p>\n Oppilaan j\u00e4nnitt\u00e4minen tuottaa usein ongelmia laulutunneilla ja varsinkin oppilaan tekniset ongelmat voivat usein olla kiinni siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on liian j\u00e4nnittynyt. Ep\u00e4onnistumisen pelon v\u00e4hent\u00e4minen on merkitt\u00e4v\u00e4 apukeino j\u00e4nnityksen purkamisessa, siin\u00e4 miss\u00e4 se, ett\u00e4 tietoisesti yritt\u00e4\u00e4 olla j\u00e4nnitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, saattaa usein pahentaa tilannetta. Kyseess\u00e4 on mm. Mindfulness-menetelm\u00e4st\u00e4kin tuttu paradoksi: Kun annan itselleni luvan j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4 ja\/tai ep\u00e4onnistua, j\u00e4nnitt\u00e4minen saattaakin yll\u00e4tt\u00e4en kadota. Kun hyv\u00e4ksyn itseni juuri sellaisena kuin olen, pystyn muuttumaan (Mindfulness.fi).<\/p>\n Onkin paljon ep\u00e4suoria tapoja v\u00e4hent\u00e4\u00e4 oppilaan j\u00e4nnityst\u00e4. Yksi Westonin esimerkki liittyi sanojen unohtamiseen. Oppilas on saattanut opiskella huolella kappaleen sanat, mutta j\u00e4nnityksen vuoksi teksti unohtuu tunnilla. Jos oppilaan saa vakuuttuneeksi siit\u00e4, ettei haittaa, jos sanoissa menee sekaisin, h\u00e4n mit\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isemmin muistaa ne heti paremmin. (Weston 1996, 332.)<\/p>\n Monesti ajatellaan, ett\u00e4 tulee olla rentoutunut voidakseen keskitty\u00e4. Kuitenkin yksinkertainen teht\u00e4v\u00e4, johon voi keskitty\u00e4, rentouttaa. Asia on siis tavallaan p\u00e4invastoin. (Weston 1996, 94.)<\/p>\n Joskus ajatus tekniikkaharjoituksesta yksinkertaisena teknisen\u00e4 asiana, joka ei varsinaisesti ole edes laulamista ja jonka ei tarvitse kuulostaa hyv\u00e4lt\u00e4, voi v\u00e4hent\u00e4\u00e4 j\u00e4nnityst\u00e4. Se ett\u00e4 tekniikkaharjoituksessa on jokin konkreettinen asia, johon pyrki\u00e4 (esim. resonanssin tunteminen huulissa m-\u00e4\u00e4nteell\u00e4 laulettaessa) saattaa my\u00f6s poistaa j\u00e4nnityst\u00e4. Jotkut oppilaat taas saattavat vain ahdistua, sill\u00e4 he luovat itselleen suuret paineet siit\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n t\u00e4ytyy onnistua t\u00e4ss\u00e4 annetussa hyvin konkreettisessa teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4. N\u00e4it\u00e4 oppilaita saattaa auttaa se, ett\u00e4 saa heid\u00e4t tajuamaan, ett\u00e4 tekniikkaharjoituksetkin voivat olla musiikkia. Joidenkin kanssa virkamiesm\u00e4inen teknisyys saattaa olla apukeino, jolla v\u00e4hent\u00e4\u00e4 j\u00e4nnityst\u00e4, jotkut se saa vain enemm\u00e4n lukkoon.<\/p>\n Siin\u00e4 miss\u00e4 tekniikan hiominen saattaa aiheuttaa, niin n\u00e4yttelij\u00e4ss\u00e4 kuin laulajassakin, liiallista itsens\u00e4 tiedostamista, joidenkin kohdalla kehontuntemusten aistiminen (\u201dmilt\u00e4 tuntuu?\u201d) saattaa vapauttaa ja saada h\u00e4net olemaan enemm\u00e4n l\u00e4sn\u00e4. Joidenkin kohdalla kehontuntemusten aistiminen, joka on laulussa vahvasti osa tekniikan harjoittelemista, saa oppilaan viel\u00e4 entist\u00e4 itsetietoisemmaksi. Laulaminen ei saisi olla robottimaista suorittamista. Liika itsens\u00e4 tiedostaminen tekee esiintymisest\u00e4 kontrolloitua, teatraalista, pid\u00e4telty\u00e4 ja v\u00e4kin\u00e4ist\u00e4 \u2013 t\u00e4ll\u00f6in siit\u00e4 puuttuu v\u00e4litt\u00f6myys ja aito heitt\u00e4ytyminen (Weston 1996, 72).<\/p>\n \u201dTekniikka <\/em>ei ole p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4. Tekniikan tarkoitus on valmistaa maaper\u00e4 inspiraatiolle.\u201d <\/em>(Weston 1996, 22)<\/p>\n Yksinkertaisia perusohjeita<\/strong><\/p>\n Hyv\u00e4 opettaja ty\u00f6skentelee jokaisen oppilaansa kanssa eri tavalla, mutta vain kokemuksen eli pienten erehdysten ja onnistumisten kautta voi kehitt\u00e4\u00e4 vaistoa ja intuitiota, jonka avulla tiet\u00e4\u00e4 miten kunkin oppilaan kanssa tulisi menetell\u00e4 (Weston 1996, 318). T\u00e4h\u00e4n lopputulokseen p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen tulisi pyrki\u00e4 olemaan opetustilanteissa t\u00e4ysin l\u00e4sn\u00e4, kekseli\u00e4s, rehellinen ja oma itsens\u00e4 (mts. 303).<\/p>\n Sill\u00e4, miten opettaja muotoilee ehdotuksensa, on suuri merkitys: \u201dOngelma on, ett\u00e4 kiilaat koko ajan\u201d kuulostaa todella tuomitsevalta verrattuna ratkaisukeskeiseen: \u201dVoisit kokeilla nyt v\u00e4h\u00e4n enemm\u00e4n laid back\u201d. Lempeit\u00e4 tapoja ilmaista ideoita ovat my\u00f6s: \u201dYritet\u00e4\u00e4np\u00e4 t\u00e4llaista\u2026\u201d, \u201dKatsotaan toimisiko t\u00e4m\u00e4\u2026\u201d, \u201dMit\u00e4p\u00e4 jos\u2026\u201d, \u201dAjattelin ett\u00e4\u2026\u201d sek\u00e4 jo aiemmin mainittu \u201dT\u00e4m\u00e4 ei ehk\u00e4 toimi, mutta\u2026\u201d (Weston 1996, 300).<\/p>\n Positiivista palautetta antaessa, \u201dty\u00f6skentely sujuu hyvin\u201d, \u201dolemme oikeilla raiteilla\u201d tai \u201djatketaan t\u00e4h\u00e4n suuntaan\u201d ovat parempia vaihtoehtoja kuin \u201dse oli t\u00e4ydellist\u00e4\u201d, \u201dt\u00e4ysosuma\u201d, \u201dtee se keikalla juuri noin\u201d (Weston 1996, 301).<\/p>\n On paljon parempi vaihtoehto sanoa suoraan \u201den tied\u00e4\u201d, kuin yritt\u00e4\u00e4 puhua jotain, vaikkei tied\u00e4 vastausta. Joskus parasta mit\u00e4 voit sanoa, on \u201den tied\u00e4\u201d, sill\u00e4 se voi esimerkiksi her\u00e4tt\u00e4\u00e4 oppilaassa kiinnostuksen tutkia ja mietti\u00e4 asiaa syv\u00e4llisemmin (Weston 1996, 122-124). Esimerkkin\u00e4 voisi olla tulkinnan opettaminen, johon vain harvat laulunopettajat ovat todella perehtyneet. Opettajan tulisi opettaa vain niit\u00e4 asioita, joiden takana h\u00e4n pystyy seisomaan. Sinulla ei tarvitse olla kaikkia vastauksia.<\/p>\n Kirjoittaja: Sanni Reilin, Jyv\u00e4skyl\u00e4n ammattikorkeakoulu 2017<\/p>\n L\u00e4hteet<\/p>\n \u00a0<\/strong>Harju, H. 1999. N\u00e4ytteleminen on kuuntelemista. Helsingin sanomat 1.11.1999. Viitattu 14.2.2017 http:\/\/www.hs.fi\/kulttuuri\/art-2000003838878.html<\/p>\n Judith Weston Bio. Viitattu 14.2.2017. http:\/\/www.judithweston.com\/judith-weston-bio<\/p>\n Mindfulness.fi. Viitattu 28.3.2017. http:\/\/mindfulness.fi\/mindfulness-tuki-ilta-2\/<\/p>\n Weston, J. 1996. N\u00e4yttelij\u00e4n ohjaaminen. Helsinki: Nemo<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Laulunopettajan ty\u00f6ss\u00e4 opettajan tunne\u00e4lyn ja sosiaalisten taitojen merkitys on erityisen suuri, sill\u00e4 laulua opetettaessa on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 saada oppilas rentoutumaan ja olemaan l\u00e4sn\u00e4. Oikeanlaisen ilmapiirin my\u00f6t\u00e4 jopa laulutekniset ongelmat, joita yleens\u00e4 yritet\u00e4\u00e4n korjata erilaisten teknisten harjoitusten kautta, saattavatkin ratketa \u201ditsest\u00e4\u00e4n\u201d. Laulaminen on itseilmaisua siin\u00e4 miss\u00e4 n\u00e4ytteleminenkin \u2013 voisiko siis n\u00e4yttelij\u00e4n ohjaamiseen liittyvist\u00e4 opeista l\u00f6yty\u00e4 uusia n\u00e4k\u00f6kulmia […]<\/p>\n","protected":false},"author":19,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_relevanssi_hide_post":"","_relevanssi_hide_content":"","_relevanssi_pin_for_all":"","_relevanssi_pin_keywords":"","_relevanssi_unpin_keywords":"","_relevanssi_related_keywords":"","_relevanssi_related_include_ids":"","_relevanssi_related_exclude_ids":"","_relevanssi_related_no_append":"","_relevanssi_related_not_related":"","_relevanssi_related_posts":"","_relevanssi_noindex_reason":"","footnotes":""},"categories":[8,6],"tags":[348,347,12,349],"class_list":["post-1378","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-arviointi-ja-palaute","category-opetusmenetelmat","tag-jannitys","tag-ohjaaminen","tag-palaute","tag-stressi"],"acf":false,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1378","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/users\/19"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1378"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1378\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2435,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1378\/revisions\/2435"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1378"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1378"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1378"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}