![\"\"](\"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-content\/blogs.dir\/11\/files\/2017\/06\/JarnoH_artikkelikuva1.jpg\")
<\/a><\/strong><\/p>\nSanakirjam\u00e4\u00e4ritelmiss\u00e4 musiikillinen improvisointi kuvaillaan usein spontaaniksi s\u00e4velt\u00e4miseksi esityshetkell\u00e4 (Berliner 1994, 37-38). Lee Konitzin kuvaileman 10 vaiheen metodin mukaan jazz-improvisoinnissa ja sen harjoittelemisessa voidaan l\u00e4hte\u00e4 esimerkiksi kappaleen melodiasta ja lis\u00e4t\u00e4 siihen erilaisia korukuvioita ja tulkinnallisia elementtej\u00e4. Vaihe vaiheelta omia melodioita ja muita musiikillisia elementtej\u00e4 lis\u00e4t\u00e4\u00e4n ja korvataan niill\u00e4 alkuper\u00e4isen melodian osia. Lopulta improvisoija soittaa vain omia melodioita kappaleen harmoniaan. (Kastin 1985). T\u00e4llaisen perinteisen improvisointitavan lis\u00e4ksi jazzissa voidaan my\u00f6s hyl\u00e4t\u00e4 kaikki etuk\u00e4teen m\u00e4\u00e4ritellyt kappalerakenteet ja improvisoida t\u00e4ysin vapaasti tai muiden, jopa ulkomusiikillisten, s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen ohjaamana.<\/p>\n
Jazz-improvisoinnissa suuri rooli on my\u00f6s soittajien v\u00e4lisell\u00e4 kommunikoinnilla. Improvisoijat parhaimmillaan reagoivat toistensa soittamiseen v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti, jopa suorastaan ennakoivat toistensa soittamat tai laulamat ideat. T\u00e4llaisen kommunikoinnin lis\u00e4ksi improvisoiva soittaja kuuntelee jatkuvasti omaa soittoaan ja mukautuu samalla soittamaansa saaden n\u00e4in musiikillista jatkuvuutta ilmaisuunsa \u2013 ik\u00e4\u00e4n kuin k\u00e4visi keskustelua itsens\u00e4 kanssa (Berliner 1994, 588). Improvisoinnissa ja tarinankerronnassa on paljon samoja piirteit\u00e4. Hyv\u00e4ss\u00e4 tarinassa ja hyv\u00e4ss\u00e4 soolossa on usein vain rajallinen m\u00e4\u00e4r\u00e4 aiheita tai teemoja, joita kierr\u00e4tet\u00e4\u00e4n. Tuttuus aiheuttaa mielihyv\u00e4n tunteita vastaanottajassa. Improvisoija ei yleens\u00e4 tied\u00e4 mihin tarina on menossa, mutta tulosuunta, eli menneet tapahtumat ovat tiedossa. N\u00e4it\u00e4 jo esiteltyj\u00e4 aineksia voidaan sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 nykyhetkeen, jolloin \u201dtarinasta\u201d tulee yhten\u00e4isempi. (Kide 2014, 26-27.)<\/p>\n
S\u00e4velt\u00e4minen ja etydien kirjoittaminen osana jazz-improvisaation harjoittelua<\/strong><\/p>\n Improvisoinnin opiskelussa on aluksi t\u00e4rke\u00e4\u00e4 opetella ulkoa valmiita fraaseja esimerkiksi nuotintamalla tallenteita, eli tekem\u00e4ll\u00e4 transkriptioita, tai muiden l\u00e4hteiden kautta. Opetellut fraasit tai niiden variaatiot toimivat materiaalina improvisoidessa niiden tullessa alitajunnasta soittoon mukaan. Lyhyist\u00e4 fraaseista rakennetaan pidempi\u00e4 kokonaisuuksia. (Tabell 2008.) Erilaisissa musiikkityyleiss\u00e4 on omat \u201ds\u00e4\u00e4nt\u00f6ns\u00e4\u201d my\u00f6s improvisointiin liittyen. Jos halutaan, ett\u00e4 soitto tai laulu on tyylinmukaista, on hyv\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 ja osata n\u00e4m\u00e4 tietyt esteettiset seikat. Esimerkiksi Bebop-perinteeseen nojaavat jazz-melodiat muodostuvat usein sointuarpeggioista, diatonisista kuluista, joissa sointus\u00e4velet ovat tahdin vahvoilla ja sointuun kuulumattomat s\u00e4velet tahdin heikoilla osilla ja sointuun kuulumattomista hajas\u00e4velist\u00e4, jotka kuljettavat melodian sointus\u00e4velille (Tabell 2008). Sooloja ja etydej\u00e4 kirjoittaessa, t\u00e4llaisten tyylinmukaisten piirteiden olisi hyv\u00e4 jo olla ainakin jossain m\u00e4\u00e4rin hallussa, jotta harjoitusmetodi olisi hy\u00f6dyllinen. Samalla tavalla kuin vaikkapa uuden kielen opiskelussa, ensin on opittava hieman kielioppia ja saatava malli kielen k\u00e4ytt\u00e4misest\u00e4, ennen kuin voidaan itse tuottaa j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 kielellist\u00e4 sis\u00e4lt\u00f6\u00e4.<\/p>\n Soolojen s\u00e4velt\u00e4minen ja kirjoittaminen ovat l\u00e4hes samoja asioita kuin improvisointi. Kirjoittaessa erona on se, ett\u00e4 aika on ik\u00e4\u00e4n kuin pys\u00e4htynyt ja sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 voidaan korjailla ja hioa, kun taas improvisoidessa musiikki kulkee koko ajan eteenp\u00e4in. Esimerkiksi teoreettisia asioita ei ole aikaa mietti\u00e4 soittaessa kovin paljoa, niiden on oltava opeteltuna jo aiemmin. Kirjoittaessa n\u00e4it\u00e4 teoreettisiakin ilmi\u00f6it\u00e4 voidaan tutkia tarkemmin. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 on my\u00f6s s\u00e4velletyn etydin soittaminen ja ulkoa opettelu, n\u00e4in kirjoitetut asiat todenn\u00e4k\u00f6isemmin tulevat improvisointiin mukaan. (Lewis 2012.)<\/p>\n Yksi vaihtoehto on kirjoittaa etydi, eli harjoittelua varten laadittu pienimuotoinen s\u00e4vellys, keskittyen esimerkiksi johonkin tiettyyn ilmi\u00f6\u00f6n, jota halutaan harjoitella. Esimerkiksi sointus\u00e4velten l\u00e4hestymiskuvioiden k\u00e4ytt\u00e4minen tai arpeggioiden k\u00e4ytt\u00e4minen. Etydin voi tehd\u00e4 my\u00f6s komppaamiseen liittyen vaikkapa erilaisten sointuk\u00e4\u00e4nn\u00f6sten harjoitteluun. Toinen vaihtoehto on kirjoittaa ik\u00e4\u00e4n kuin valmista soolomateriaalia, jota periaatteessa voisi soittaa esiintymistilanteessakin sellaisenaan. Tarkoitus ei ole siis soittaa koko s\u00e4velletty\u00e4 sooloa improvisoidessa, se ei yleens\u00e4 toimi kovin hyvin ja soittamisesta j\u00e4isi silloin spontaanius ja reagointi muiden soittoon ainakin osin vajavaiseksi.<\/p>\n Teoreettisten ilmi\u00f6iden lis\u00e4ksi etydeihin voidaan s\u00e4velt\u00e4\u00e4 my\u00f6s muita hyv\u00e4n soolon elementtej\u00e4. Esimerkiksi motiivien, eli lyhyiden musiikillisten ideoiden, k\u00e4ytt\u00e4miseen ja niiden muunteluun kirjoittamismetodi toimii hienosti. Jos improvisointia harjoitellaan aina \u201dreaaliajassa\u201d, kuten tilanne vaikkapa konserttiolosuhteissa on, moni mieleen tullut motiivi saattaa j\u00e4\u00e4d\u00e4 puolitiehen. J\u00e4lleen t\u00f6rm\u00e4t\u00e4\u00e4n siihen, ett\u00e4 ei ole aikaa ajatella, mit\u00e4 oikeastaan olimmekaan soittamassa. S\u00e4vellett\u00e4ess\u00e4 motiiveihin perustuva kappale tai etydi, voidaan mietti\u00e4 tarkasti, kuinka motiivia voidaan muunnella sointuvaihdosten mukaan, siirt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 rytmisesti tai k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mit\u00e4 tahansa motiivin muuntelun keinoja vieden ideat loppuun asti (Learning to improvise – motifs).<\/p>\n Kun soolo tai etydi on kirjoitettu, on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 opetella my\u00f6s soittamaan se ulkoa. S\u00e4vellyst\u00e4 ei ole tarkoitus soittaa improvisointitilanteessa sellaisenaan, vaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sielt\u00e4 ideoita ja pieni\u00e4 palasia silloin, kun ne luonnollisesti soittoon tai lauluun tulevat mukaan. Kun materiaali on opeteltu ulkoa, se on paremmin sis\u00e4istetty kuin silloin, kun se on vain paperilla. Improvisoidessa t\u00e4llaiset perinpohjaisesti sis\u00e4istetyt ideat tulevat todenn\u00e4k\u00f6isesti soittoon mukaan. Aluksi soolo tai etydi voi toimia jonkun tietyn kappaleen opettelussa jolloin s\u00e4velletyt ideat liittyv\u00e4t l\u00e4heisesti kyseisen kappaleen sointukiertoon, tyyliin ja tempoon. Parhaat motiivit ja linjat ovat kuitenkin luonnollisesti hy\u00f6dynnett\u00e4viss\u00e4 usein my\u00f6s muihin kappaleisiin. S\u00e4velt\u00e4ess\u00e4 ja kirjoittaessa on my\u00f6s mahdollista kiinnitt\u00e4\u00e4 sooloon huomiota kokonaisuutena ja harjoitella suurempien kaarien hahmottamista. T\u00e4llaiset soolon rakenteisiin liittyv\u00e4t ilmi\u00f6t voivat n\u00e4in j\u00e4\u00e4d\u00e4 mieleen ja ohjata tulevia improvisointitilanteita. Millainen energiataso esimerkiksi halutaan soolon alkuun, keskikohtaan ja loppuun? Kannattaako soolo aloittaa harmonisesti yksinkertaisemmin ja edet\u00e4 monimutkaisempiin ilmi\u00f6ihin pikkuhiljaa? Rytmisesti tiheit\u00e4 vai harvoja aika-arvoja? Ent\u00e4 dynamiikka, soitetaanko tai lauletaanko aluksi hiljaisemmin ja kasvatetaan \u00e4\u00e4nenvoimakkuutta pikkuhiljaa?<\/p>\n Haastattelut<\/strong><\/p>\n Haastateltaessa korkeakoulutasolla toimivia musiikinopettajia etydien s\u00e4velt\u00e4misest\u00e4 sek\u00e4 omassa harjoittelussa, ett\u00e4 opetusty\u00f6ss\u00e4, esiin nousi t\u00e4m\u00e4n aikaa viev\u00e4n mutta yll\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 ja inspiroivia tuloksia tuottavan menetelm\u00e4n hy\u00f6dyllisyys oman improvisointityylin ja uusien ideoiden l\u00f6yt\u00e4misess\u00e4. Erityisesti hieman pidempi\u00e4 sooloja s\u00e4velt\u00e4ess\u00e4 voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 hyvi\u00e4 ideoita ja suuntia, joita voidaan jalostaa eteenp\u00e4in. My\u00f6s tiettyjen kappaleiden hankalien kohtien yli p\u00e4\u00e4semiseen linjojen kirjoittamisesta on koettu olevan hy\u00f6ty\u00e4. Opetusty\u00f6ss\u00e4 menetelm\u00e4ll\u00e4 on saatu my\u00f6s yksil\u00f6llisesti vaihtelevia tuloksia. Joillekin oppilaille metodi on toiminut, mutta joidenkin kohdalla uusia n\u00e4k\u00f6kulmia ei ole merkitt\u00e4v\u00e4sti auennut.<\/p>\n Haastatteluissa nousi esiin my\u00f6s metodin varjopuolia. Erityisesti opetusty\u00f6ss\u00e4 kannattaa huomioida, ett\u00e4 pelk\u00e4lt\u00e4 teoriapohjalta s\u00e4velletty materiaali voi menn\u00e4 kauas tyylinmukaisesta ja hyv\u00e4st\u00e4 \u201dkielest\u00e4\u201d. Asiaa voidaan siis verrata puhutun kielen opiskeluun pelk\u00e4n kieliopin perusteella, mik\u00e4 ei yleens\u00e4 tuota idiomaattista puhetta. Oppilaat saattavat usein my\u00f6s kirjoittaa turhan paljon sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 ja liian v\u00e4h\u00e4n tilaa sis\u00e4lt\u00e4vi\u00e4 sooloja tai linjoja, koska kirjoittaessa ajan kulkua voi olla vaikea hahmottaa. Solfaaminen, eli kirjoitettujen ideoiden samanaikainen laulaminen, katsottiin olennaiseksi lis\u00e4ksi menetelm\u00e4n k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 vastauksessa tehokkaimmaksi jazz-improvisaation oppimismenetelm\u00e4ksi mainittiin kolmivaiheinen Imitation – Assimilation – Innovation -menetelm\u00e4. Ensimm\u00e4isell\u00e4 vaiheella tarkoitetaan levyjen analyyttist\u00e4 kuuntelua ja niiden mukana soittamista, eli \u201dimitointia\u201d. T\u00e4t\u00e4 vaihetta pidettiin t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 instrumentin hallintaa, korvaa ja estetiikkaa kehitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 metodina ja opettajan merkitys korostuukin esimerkiksi valittaessa \u201dimitoitavia\u201d \u00e4\u00e4nityksi\u00e4. Seuraavassa assimilation-vaiheessa soolot voidaan notatoida, eli tehd\u00e4 niist\u00e4 transkriptiot, ja analysoida niiss\u00e4 esiintyvi\u00e4 ilmi\u00f6it\u00e4 teoreettisesti. Viimeisess\u00e4 Innovation-vaiheessa itse\u00e4\u00e4n miellytt\u00e4vist\u00e4 \u201dsanoista\u201d tai \u201dlauseista\u201d voi tehd\u00e4 \u201dmusiikillisia eleit\u00e4\u201d, joita tulisi harjoitella kaikissa s\u00e4vellajeissa ja yhdistell\u00e4 niin omiin \u201dlauseisiinsa\u201d. Prosessi muistuttaakin hyvin paljon puhutun kielen opettelemista.<\/p>\n Omasta mielest\u00e4ni viimeinen Innovation-vaihe onkin hyvin l\u00e4hell\u00e4 omien soolojen s\u00e4velt\u00e4misen metodia. Tarkoituksena on siis luoda jonkinlaisia persoonallisia ajatusmalleja tai musiikillisia fraaseja, joita voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 improvisointitilanteessa. Kolmen vaiheen metodissa korostuukin mielest\u00e4ni haastatteluissa ja kirjallisuudessa muutenkin ilmennyt seikka, ett\u00e4 ensin on hyv\u00e4 kuunnella, matkia ja analysoida tyylinmukaisia musiikillisia ilmi\u00f6it\u00e4 ja sen j\u00e4lkeen kehitell\u00e4 omia ideoita.<\/p>\n Omat kokemukset<\/strong><\/p>\n Olen itse k\u00e4ytt\u00e4nyt soolojen ja etydien kirjoittamista improvisoinnin harjoittelun v\u00e4lineen\u00e4 jonkin verran ja olen huomannut metodista monia hyvi\u00e4 seikkoja. Olen kirjoittanut tarkemmin rajattuja etydej\u00e4 ja ns. \u201dvalmiita sooloja\u201d. Pid\u00e4n kirjoittamisesta harjoitteluv\u00e4lineen\u00e4. Se selkeytt\u00e4\u00e4 ajatuksia ja omalla tavallaan pakottaa viem\u00e4\u00e4n musiikilliset ideat loppuun asti.<\/p>\n Johonkin tiettyyn ilmi\u00f6\u00f6n rajattuja etydeit\u00e4 s\u00e4velt\u00e4ess\u00e4 tulee tehneeksi l\u00e4hes joka kerta jotain uusia oivalluksia, joita ei ehk\u00e4 muuten olisi tullut ajatelleeksi. T\u00e4m\u00e4 auttaa p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n irti jo rutiineiksi muodostuneista tavoista. S\u00e4velt\u00e4ess\u00e4ni sooloja, k\u00e4yt\u00e4n apuna omaa instrumenttiani kitaraa ja kirjoitan materiaalia esimerkiksi jonkin jazz-standardin sointukiertoon. Saatan soittaa tietyn kohdan useita kertoja ja haen siihen jonkun omasta mielest\u00e4ni hyv\u00e4n fraasin. Kirjoitan v\u00e4lill\u00e4 sooloa eteenp\u00e4in fraasi kerrallaan v\u00e4lill\u00e4 soittaen jo s\u00e4velt\u00e4mi\u00e4ni osuuksia ja v\u00e4lill\u00e4 improvisoiden my\u00f6s koko soolokierron pohjalta haeskellen uusia ideoita. Pid\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 kirjoittaessa mutkikkaatkin melodialinjat voidaan hioa ik\u00e4\u00e4n kuin virheett\u00f6miksi. Lyhyiden ja toistuvien musiikillisten ideoiden eli motiivien k\u00e4ytt\u00e4miseen olen huomannut kirjoittamisen olevan todella hyv\u00e4 apuv\u00e4line. T\u00e4llaisten toistuvien ja hienoisesti muuttuvien fraasien soittaminen samalla seuraten kappaleen sointuvaihdoksia voi olla joskus melko haastavaakin. Auki kirjoittamalla, voidaan toteuttaa t\u00e4llaiset vaativatkin ideat. Kirjoittamisen j\u00e4lkeen t\u00e4t\u00e4 s\u00e4velletty\u00e4 linjaa kannattaakin soittaa viel\u00e4 paljon, jotta se todenn\u00e4k\u00f6isemmin j\u00e4\u00e4 omaan sanavarastoon. Parhaat ideat kannattaa soveltaa viel\u00e4 muihin kappaleisiin tai sointukiertoihin. Improvisointitilanteissa niin kutsutuissa jami-illoissa huomasin soittavani joitakin kirjoittamiani ideoita itselleni uusissakin kappaleissa. Mielest\u00e4ni yksi t\u00e4m\u00e4n metodin parhaista puolista on se, ett\u00e4 sen avulla omat ideat jalostuvat koko ajan pidemm\u00e4lle.<\/p>\n Metodi opetusty\u00f6ss\u00e4<\/strong><\/p>\n Jazz-improvisoinnin opettamisessa kannattaa huomioida oppilaan kokemuspohja valittaessa harjoituksia. Itse toki kannustaisin opettamaan improvisointia ihan kaiken tasoisille oppilaille, mutta alkeisoppilaille jazz-tyylisien soolojen s\u00e4velt\u00e4minen ja kirjoittaminen eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sovellu kovin hyvin. Nuottien kirjoittaminen itsess\u00e4\u00e4n voi olla harjaantumattomalle oppilaalle kynnyskysymys. Tuotettaessa omaa sis\u00e4lt\u00f6\u00e4, olisi hyv\u00e4, ett\u00e4 oppilaalla olisi jo olemassa mieless\u00e4\u00e4n tai alitajunnassaan jonkinlaisia tyylinmukaisia ideoita, jotka ovat muodostuneet esimerkiksi kuuntelemalla, soittamalla ja analysoimalla muiden jazz-artistien tuotantoa. Oppilaan olisi my\u00f6s hyv\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 jazz-tyylille ominaiset teoreettiset piirteet, joita tarvitaan my\u00f6s omien linjojen s\u00e4velt\u00e4misess\u00e4. Sen j\u00e4lkeen voidaan n\u00e4ist\u00e4 aineksista yhdistelem\u00e4ll\u00e4 muodostaa omia hyv\u00e4ksi havaittuja fraaseja ja linjoja. Kirjoittaminen kirkastaa ja j\u00e4sent\u00e4\u00e4 lopulta n\u00e4m\u00e4 ajatukset oppilaalle itselleen.<\/p>\n Opettaja voi yhdess\u00e4 oppilaan kanssa analysoida s\u00e4velletty\u00e4 sooloa tai etydi\u00e4 ja tarttua onnistuneisiin ideoihin ja huomauttaa ep\u00e4johdonmukaisuuksista tarvittaessa sek\u00e4 tuoda esiin parannusehdotuksia. Esimerkiksi kuinka vied\u00e4 pidemm\u00e4lle soolossa jo esiintyvi\u00e4 ideoita. Mielest\u00e4ni opettajan ei kannata kuitenkaan liikaa puuttua soolojen sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n. Harjoituksen tarkoituksenahan on kaivaa oppilaasta itsest\u00e4\u00e4n juuri h\u00e4nen persoonalliset ideat esiin. Opettajan rooli on enemm\u00e4nkin kannustava ja ohjaava.<\/p>\n Kide (2014, 78-79) pohtiikin oppilaan tukemista omakohtaisen improvisaationsa l\u00f6yt\u00e4misess\u00e4. Syntyv\u00e4n musiikin kokeminen nimenomaan omaksi tuotokseksi katsotaan olevan avainasemassa siihen, ett\u00e4 ihminen palaa musiikkinsa pariin aina uudelleen. T\u00e4llaisen oppilaan omasta itsest\u00e4 kumpuavan asian opettaminen on hieman ongelmallista ja koko opettajan roolin tarpeellisuus t\u00e4ss\u00e4 prosessissa voidaan jopa kyseenalaistaa. T\u00e4ss\u00e4 kohtaa huomio t\u00e4ytyykin k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 sis\u00e4\u00e4np\u00e4in ja tutkia omaa itse\u00e4 ja sit\u00e4, kuinka oma minuus voi ilmet\u00e4 improvisoinnissa. Improvisoidessa on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 my\u00f6s vapauttaa itsens\u00e4 vastuusta ja kohdata muodostuva musiikki sellaisenaan. Liika kontrollointi ei edesauta mielikuvituksen toimintaa. Mielest\u00e4ni vastaavat periaatteet p\u00e4tev\u00e4t my\u00f6s soolojen s\u00e4vellysharjoituksissa silloin, kun tarkoituksena ei ole johonkin tekniseen aihealueeseen keskittyv\u00e4n etydin laatimisesta, vaan vapaamuotoisen soolon s\u00e4velt\u00e4misest\u00e4.<\/p>\n Oppilaalle on my\u00f6s syyt\u00e4 korostaa soolojen kirjoittamisen ty\u00f6kalunomaista luonnetta. Spontaanius on improvisoinnissa aina hyvin t\u00e4rke\u00e4 elementti, josta voidaan t\u00e4ss\u00e4 kirjoitusteht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 ajautua kauaskin. My\u00f6s muiden soittajien l\u00e4sn\u00e4olo ja reagointi teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 puuttuu. Kannattaakin rohkaista oppilasta soveltamaan kirjoitettuja ideoita aidommassa improvisointitilanteessa joko muiden soittajien kanssa tai yksin vaikkapa jonkinlaisen taustanauhan kanssa. Spontaaniutta voi pyrki\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kirjoitusharjoituksessa esimerkiksi siten, ett\u00e4 improvisoi ensin vapaasti ja hyvien ideoiden tullessa esiin, tartutaan niihin ja kirjoitetaan ne yl\u00f6s loppuun asti hiottuina versioina.<\/p>\n Kirjoittaminen voi olla ty\u00f6l\u00e4st\u00e4. Kuitenkaan kenenk\u00e4\u00e4n huippujazzimprovisoijan hienostunut ja persoonallinen tyyli tuskin on tullut itsest\u00e4\u00e4n. Mit\u00e4 enemm\u00e4n ajatusta ja harjoittelua asialle uhraa, sit\u00e4 hiotummaksi oma improvisointi muuttuu ja sit\u00e4 enemm\u00e4n soittajalla on ty\u00f6kaluja erilaisiin improvisointitilanteisiin. Mielest\u00e4ni soolojen ja etydien s\u00e4velt\u00e4minen toimii hyv\u00e4n\u00e4 harjoittelumetodina omien improvisointitaitojen kehitt\u00e4misess\u00e4.<\/p>\n Kirjoittaja: Jarno Hopponen 2017, Karelia-ammattikorkeakoulu<\/p>\n L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n Berliner, P. Thinking in Jazz, The Infinite Art of Improvisation. 1994. The University of Chicago Press Chicago and London. iBook-versio.<\/p>\n Kastin, D. 1985. Lee Konitz: Back to Basics. Lee Konitzin haastattelu Downbeat -lehdess\u00e4. Viitattu 8.3.2017. http:\/\/www.melmartin.com\/html_pages\/Interviews\/konitz.html.<\/p>\n Kide, T. 2014. Kelluntamusiikki. Improvisoinnin opetusmenetelm\u00e4. Helsinki: Sibelius-akatemia, Studia musica 55.<\/p>\n Lewis, E. 2012. Why Write Jazz Etudes? Viitattu 8.3.2017. http:\/\/eltigredo.com\/blog\/2012\/03\/22\/why-write-jazz-etudes\/.<\/u><\/p>\n Learning to improvise – motifs. 2012. Artikkeli I was doing all right -sivustolla. Viitattu 8.3.2017. http:\/\/www.iwasdoingallright.com\/jazz-improvisation\/learn-jazz-motifs.<\/u><\/p>\n Tabell, M. 2008. Afroimpro. Viitattu 8.3.2017. http:\/\/www3.siba.fi\/afroimpro\/etusivu.<\/u><\/p>\n \u00a0<\/u><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Jazz-improvisoinnin opettamista l\u00e4hestyt\u00e4\u00e4n erilaisissa oppaissa usein melko teoreettisesti, esimerkiksi analysoiden erilaisten asteikkojen ja sointuharmonioiden yhteytt\u00e4. Toisaalta transkriptioiden tekemisen, eli muiden soittajien tai laulajien esitt\u00e4m\u00e4n materiaalin nuotintamisen tallenteilta, ja niiden opettelemisen omalla instrumentilla katsotaan yleisesti olevan todella hyv\u00e4 harjoitusmetodi, jopa avainasemassa improvisoinnin harjoittelussa. Mielest\u00e4ni s\u00e4velt\u00e4misen yhteys improvisointiin on niin l\u00e4heinen, ett\u00e4 my\u00f6s sen k\u00e4ytt\u00e4minen improvisoinnin opetuksessa […]<\/p>\n","protected":false},"author":41,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_relevanssi_hide_post":"","_relevanssi_hide_content":"","_relevanssi_pin_for_all":"","_relevanssi_pin_keywords":"","_relevanssi_unpin_keywords":"","_relevanssi_related_keywords":"","_relevanssi_related_include_ids":"","_relevanssi_related_exclude_ids":"","_relevanssi_related_no_append":"","_relevanssi_related_not_related":"","_relevanssi_related_posts":"","_relevanssi_noindex_reason":"","footnotes":""},"categories":[6],"tags":[175,142,158],"class_list":["post-1346","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-opetusmenetelmat","tag-improvisointi","tag-jazzmusiikin-opetus","tag-saveltaminen"],"acf":false,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1346","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/users\/41"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1346"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1346\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2445,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1346\/revisions\/2445"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1346"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1346"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1346"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}