Mit\u00e4 motivaatio on? Mist\u00e4 tunnistaa sis\u00e4isen ja ulkoisen motivaation? Voiko motivaatiota opettaa? L\u00e4hdin tutkimaan asiaa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n opetuskokemuksieni pohjalta, kun pohdin, mit\u00e4 kaikkea min\u00e4 voisin opettajana tehd\u00e4, jotta oppilas saisi luotua ja pidetty\u00e4 yll\u00e4 soittomotivaatiotaan ja iloa soittoharrastukseensa. Mill\u00e4 eri keinoilla opettaja voi tukea oppilaan soittomotivaatiota?<\/p>\n
Motivaatiosta puhutaan, kun oppilaan toiminnalla on jokin tavoite tai p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, ja oppilaalla on kiinnostus saavuttaa se. Tavoitteet ohjaavat toimintaa, ja motivoituessaan oppilas voi haluta asettaa soitolleen jatkuvasti uusia tavoitteita. L\u00e4ht\u00f6kohtana motivoituneelle soittamiselle on, ett\u00e4 soittaminen on omaehtoista. T\u00e4ll\u00f6in voidaan puhua sis\u00e4isest\u00e4 motivaatiosta, jolloin oppilaan halu soittaa on l\u00e4ht\u00f6isin h\u00e4nest\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n, ei esimerkiksi vanhempien painostuksesta. Sis\u00e4isesti motivoitunut oppilas kokee, ett\u00e4 vain h\u00e4n itse kontrolloi omaa toimintaansa ja soittaminen itsess\u00e4\u00e4n motivoi h\u00e4nt\u00e4. Ulkoisesti motivoituneella tavoitteena voi olla esimerkiksi suurempi viikkoraha tai vanhempien moitteiden v\u00e4ltt\u00e4minen. (Byman 2002, 32.)<\/p>\n
Motivaatio vaikuttaa ja n\u00e4kyy k\u00e4ytt\u00e4ytymisess\u00e4mme monella eri tavalla. Soitonopiskelussa motivaatio sytytt\u00e4\u00e4 liekin tekemiseen ja antaa energiaa harjoitteluun sek\u00e4 ohjaa harjoittelua siihen, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4semme kohti tavoitteitamme. Tavoitteet ovat jokaisella oppilaalla erilaiset ja opettaja voi olla tukemassa niit\u00e4, sek\u00e4 ohjaamassa kohti uusia tavoitteita. (Jaakkola 2015, 110.)<\/p>\n
Voiko motivaatiota opettaa?<\/strong><\/p>\n \u201dModernin motivaatiok\u00e4sityksen mukaan opettaja tai kukaan muu ulkopuolinen henkil\u00f6 ei voi motivoida oppilasta oppimaan.\u201d (Byman 2002, 37.) Oppilas itse on loppujen lopuksi se, joka tuottaa oman motivaationsa. Opettaja voi kuitenkin luoda parhaat mahdolliset edellytykset oppimiselle ja soittomotivaation syntymiselle ja s\u00e4ilymiselle, ja n\u00e4in ohjata oppilasta oppimaan. \u201dJos opettamisessa on kyse oppimisen edellytysten luomisesta, voidaan ajatella, ett\u00e4 my\u00f6s motivaatiota voidaan opettaa.\u201d (Byman 2002, 37.)<\/p>\n Usein kuullaan puhuttavan siit\u00e4, miten oppilaan huono kokemus opettajasta on voinut tukahduttaa oppilaan motivaation soittamiseen. Monet tutkimustulokset viittaavat siihen, ett\u00e4 jos opettajan seurassa on hankala olla, opettaja on ilke\u00e4, v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4t\u00f6n tai muuten pahantuulinen, oppilaan motivaatio heikkenee (Lehtinen, Kuusinen & Vauras 2007, 183). Pahimmassa tapauksessa opettajan ilke\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ytyminen on voinut johtaa siihen, ett\u00e4 oppilaan koko musiikkisuhde on k\u00e4rsinyt.<\/p>\n Jos opettaja voi vaikuttaa negatiivisesti soittomotivaatioon, miksei sitten my\u00f6s positiivisesti? Opettaja voi tukea oppilaan omaa sis\u00e4ist\u00e4 motivaatiota olemalla kannustava, rohkaiseva, l\u00e4mmin, v\u00e4litt\u00e4v\u00e4 ja yst\u00e4v\u00e4llinen. Luottamus opettaja-oppilassuhteessa on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, jotta oppimisymp\u00e4rist\u00f6 voi olla turvallinen. Turvallisessa oppimisymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 oppilas uskaltaa oppia. (Lehtinen, Kuusinen & Vauras 2007, 182.) Opettajan oma asenne ja opetustyyli ratkaisevat paljon my\u00f6s oppilaan motivaation kannalta. Opetettavat asiat eiv\u00e4t ole tylsi\u00e4, jos ne opetetaan mielikuvituksellisesti ja monipuolisesti erilaisia keinoja k\u00e4ytt\u00e4en. (Puutio 2012, 10.)<\/p>\n Ulkoisesta motivaatiosta sis\u00e4iseksi motivaatioksi<\/strong><\/p>\n Omaa soittoharrastusta taaksep\u00e4in ajatellessani huomaan, ett\u00e4 soittaminen on aina itsess\u00e4\u00e4n motivoinut minua. Soittaminen on tuonut minulle iloa ja onnistumisen kokemuksia, ja sen takia olen halunnut soittaa. Voisinko saada samaa tunnetta oppilailleni? Voisinko opettajana auttaa ulkoisen motivaation k\u00e4\u00e4ntymisess\u00e4 sis\u00e4iseksi? Jos oppilaan motivaatio on vain ulkoista, mit\u00e4 kaikkea voisin tehd\u00e4, jotta h\u00e4n saisi mahdollisuuden saada soittamisesta itselleen iloa l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4n?<\/p>\n Soittamiseen ulkoisesti motivoituneella oppilaalla saattaa olla esimerkiksi halu matkia toisia, tai ne ihmiset, joihin oppilas haluaa samaistua, arvostavat soittamista harrastuksena. Jos ulkoisesti motivoitunut oppilas huomaa, ett\u00e4 opettaja auttaa h\u00e4nt\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n uusia kykyj\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n, sek\u00e4 jos oppilas saa positiivista palautetta p\u00e4tevyydest\u00e4\u00e4n ja alkaa liitt\u00e4\u00e4 soittamista omaan minuuteensa, ulkoinen motivaatio voi alkaa k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n sis\u00e4lt\u00e4 kumpuavaksi haluksi soittaa ja oppia. (Lehtinen, Kuusinen & Vauras 2007, 184.)<\/p>\n Onnistumiset tuovat lis\u00e4\u00e4 itsevarmuutta soittamiseen ja j\u00e4\u00e4v\u00e4t mieleen positiivisina soittokokemuksina. Opettajan on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tukea oppilaan onnistumisen kokemuksia ja el\u00e4\u00e4 niiss\u00e4 mukana kannustaen ja iloiten. Onnistumisen kokemukset kantavat eteenp\u00e4in ja motivoivat pyrkim\u00e4\u00e4n yh\u00e4 haastavampia teoksia kohti. Onnistumisen kokemuksista saatu p\u00e4tevyyden tunne voi my\u00f6s edist\u00e4\u00e4 ulkoisen motivaation k\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 sis\u00e4iseksi. Jos siis ulkoisesti motivoitunut soittaja huomaa, ett\u00e4 saa soittamisesta itselle mielekk\u00e4it\u00e4 onnistumisen kokemuksia, alkaa motivaatio k\u00e4\u00e4nty\u00e4 enemm\u00e4n sis\u00e4iseksi motivaatioksi ja kiinnostukseksi. Voidaan ajatella, ett\u00e4 opettajan teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on saada viritetyksi oppilaassa halu opetella soittamista. Vasta, kun soittamista tavoitellaan sis\u00e4isen nautinnon takia, eik\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n jonkin selv\u00e4sti ulkoisen palkkion tai lopputuloksen takia, voidaan puhua sis\u00e4isest\u00e4 motivaatiosta. (Byman 2002, 33-36.)<\/p>\n Opettajan keinoja oppilaan motivaation tukemiseen<\/strong><\/p>\n Haastattelin kahta konservatorion opettajaa saadakseni selville, mit\u00e4 eri keinoja juuri he n\u00e4kev\u00e4t t\u00e4rkein\u00e4 oppilaan motivaation tukemisessa. Yksi esille tullut t\u00e4rke\u00e4 asia oli oppilaan yst\u00e4vyyssuhteet toisten soittajien kanssa. Opettaja voi auttaa yst\u00e4vyyssuhteiden l\u00f6ytymisess\u00e4 ohjaamalla oppilaita yhteissoittoon. Yhteissoitto on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 sosiaalista verkostoitumista ja vertaistuen varmistamista. T\u00e4m\u00e4 liittyy haluun tuntea kuuluvansa joukkoon. Soittaessaan yhdess\u00e4 toisten oppilaiden kanssa, oppilas voi saada lis\u00e4\u00e4 motivaatiota soittamiseen siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 on muita samassa tilanteessa olevia, ja ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4kee soittamisen iloa my\u00f6s heid\u00e4n kauttaan. Samaa ajatusta tuo esille my\u00f6s Jaakkola (2015, 115) kirjoittaessaan yhteenkuuluvuuden tunteesta sis\u00e4isen motivaation edist\u00e4j\u00e4n\u00e4.<\/p>\n Toinen t\u00e4rke\u00e4 haastatteluissakin esille tullut asia on onnistumisen ja p\u00e4tevyyden kokemukset. T\u00e4m\u00e4 liittyy ihmisen perusluonteiseen psykologiseen tarpeeseen tuntea itsens\u00e4 p\u00e4tev\u00e4ksi. Kun oppilaalla on jokaisen tunnin j\u00e4lkeen luottamus siihen, ett\u00e4 h\u00e4n on p\u00e4tev\u00e4 ja kykenev\u00e4 toteuttamaan asiat, joita tavoitellaan, h\u00e4n rohkaistuu k\u00e4ym\u00e4\u00e4n l\u00e4pi vaativiakin harjoitteluprosesseja ja ponnistelee sitke\u00e4mmin tavoitteidensa saavuttamiseksi. (Lehtinen, Kuusinen & Vauras 2007, 183.)<\/p>\n Opettajan tulisi ohjata oppilasta itsevertailuun sen sijaan, ett\u00e4 oppilas tai opettaja vertailisi oppilaan soittoa toisiin soittajiin tai heid\u00e4n edistymiseens\u00e4. Kun oppilas ei vertaile itse\u00e4\u00e4n muihin, h\u00e4n kokee onnistumisen kokemuksia silloin, kun h\u00e4n tekee parhaansa ja huomaa kehityksen omissa taidoissaan. H\u00e4n keskittyy enemm\u00e4n oppimisprosessiin ja kehittymiseens\u00e4 kuin suoritustensa tasoon suhteessa toisten suorituksiin. Opettajan tulee opettaa oppilasta siihen, ett\u00e4 ep\u00e4onnistumiset eiv\u00e4t vahingoita oppilaan p\u00e4tevyyden kokemusta. Jos oppilas pelk\u00e4\u00e4 ep\u00e4onnistumista, h\u00e4n saattaa lopettaa yritt\u00e4misen kokonaan. (Jaakkola 2015, 116-117.)<\/p>\n Jotta onnistumisen kokemuksia voi saada, on opettajan osattava antaa oppilaalle oikean tasoista ohjelmistoa. Soitettavalla ohjelmistolla on suuri merkitys motivaation yll\u00e4pit\u00e4j\u00e4n\u00e4. Opettajan teht\u00e4v\u00e4 on n\u00e4hd\u00e4, ovatko kappaleet sopivan haastavia oppilaalle. Jos kappaleet ovat liian helppoja ja yksinkertaisia, ei motivaatio v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 riit\u00e4 intensiiviseen harjoitteluun. Jos taas kappaleet ovat liian vaikeita, oppilas saattaa turhautua siit\u00e4, etteiv\u00e4t h\u00e4nen taitonsa viel\u00e4 riit\u00e4 kappaleen opetteluun. Sopivan haastavat kappaleet ovat niit\u00e4, jotka opittuaan oppilas huomaa itsekin tapahtuneen kehityksen.<\/p>\n Kuten kaikessa opetukseen liittyv\u00e4ss\u00e4, my\u00f6s kappaleiden valinnassa on annettava tilaa oppilaalle ja mahdollisuus vaikuttaa. Vaikuttaminen voi olla sit\u00e4, ett\u00e4 oppilas tuo ajoittain itse valitsemiaan kappaleita ohjelmistoluetteloiden ulkopuolelta. T\u00e4m\u00e4n rinnalla t\u00e4rke\u00e4\u00e4 voi olla my\u00f6s se, ett\u00e4 kaikenik\u00e4iset oppilaat saavat alusta asti ohjelmistoluetteloita n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi. N\u00e4in oppilaalla on mahdollisuus yksin tai yhdess\u00e4 vanhemman kanssa kuunnella, mit\u00e4 eri mahdollisuuksia kappalevalinnoiksi on. Oman vastuun antaminen oppilaalle voi lis\u00e4t\u00e4 motivaatiota soiton harjoitteluun. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 oppilas tuntee olevansa vastuussa tekemisest\u00e4\u00e4n ja voi itsen\u00e4isesti vaikuttaa siihen (Lehtinen, Kuusinen & Vauras 2007, 183).<\/p>\n Oppilaitoksissa muiden laatimat opetussuunnitelmat voivat tuntua oppilaasta ulkokohtaisilta, ja sen takia on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 oppilas p\u00e4\u00e4see itse osalliseksi opetussuunnitelman konkretisoinnissa: mill\u00e4 tavalla opetussuunnitelma toteutuu juuri h\u00e4nen kohdallaan (Byman 2002, 35). Joillekin oppilaille voi olla tarpeellista jo alusta l\u00e4htien n\u00e4hd\u00e4 selke\u00e4sti, mit\u00e4 esimerkiksi musiikkiopistossa opiskellessa kuuluu opetussuunnitelman tavoitteisiin, mink\u00e4 verran ohjelmistoa soitetaan ennen kutakin tutkintoa ja miten t\u00e4m\u00e4 kaikki toteutetaan heid\u00e4n omista l\u00e4ht\u00f6kohdistaan. Etenip\u00e4 oppilas ulkopuolelta laaditun opetussuunnitelman mukaan tai ei, on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 puhua oppilaan omista tavoitteista \u00e4\u00e4neen opettajan ja oppilaan kesken.<\/p>\n Opettaja huomioi oppilaan yksil\u00f6n\u00e4<\/strong><\/p>\n Kaikkien n\u00e4iden keinojen takana t\u00e4rkein teht\u00e4v\u00e4 opettajana on kuunnella oppilasta yksil\u00f6n\u00e4. Emotionaalinen vuorovaikutus opettajan ja oppilaan v\u00e4lill\u00e4 ja yhteisty\u00f6 soitonopetuksessa luovat mahdollisuudet yhteisiin oppimiskokemuksiin, jotka tuovat iloa molemmille osapuolille (Harju 2013, 3). Haastattelin aikuista, joka oli lopettanut soittotunneilla k\u00e4ymisen lapsena, ja nyt pitk\u00e4n ajan kuluttua h\u00e4n koki suurimpana syyn\u00e4 lopettamiseen sen, ettei tullut tunneilla kuulluksi. H\u00e4n toivoi, ett\u00e4 olisi saanut enemm\u00e4n vaikuttaa siihen, mit\u00e4 tunneilla soitetaan ja siihen, ett\u00e4 h\u00e4n olisi saanut enemm\u00e4n kosketuspintaa kappaleisiin sen sijaan, ett\u00e4 ne olivat vain irrallisia teknisi\u00e4 harjoituksia. T\u00e4ss\u00e4 tapauksessa oppilaan motivaatio soittamiseen hiipui pikkuhiljaa eik\u00e4 h\u00e4n en\u00e4\u00e4 asettanut itselleen enemp\u00e4\u00e4 tavoitteita. Olisiko h\u00e4n voinut saada lis\u00e4\u00e4 motivaatiota ja iloa uuden oppimisesta, jos oppimisymp\u00e4rist\u00f6 olisi ollut viel\u00e4kin oppijal\u00e4ht\u00f6isempi?<\/p>\n Sis\u00e4isen motivaation synnyss\u00e4 ja yll\u00e4pidossa opettajan tulee huomioida oppilaan yksil\u00f6lliset tarpeet ja tavoitteet ja antaa oppilaalle vapautta ja vastuuta soiton opiskelussaan. Opettajan tulisikin kysy\u00e4 itselt\u00e4\u00e4n: mit\u00e4 juuri t\u00e4m\u00e4 oppilas haluaa soitonopiskelulta, miten autan h\u00e4nt\u00e4 asettamaan itselleen realistisia tavoitteita sek\u00e4 lyhyell\u00e4 ett\u00e4 pitk\u00e4ll\u00e4 aikav\u00e4lill\u00e4, miten juuri t\u00e4m\u00e4 oppilas saavuttaa tavoitteensa, miten autan h\u00e4nt\u00e4 motivoitumaan.<\/p>\n Monissa tutkimuksissa on todettu, ett\u00e4 ne, jotka viihtyv\u00e4t harrastamisymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4\u00e4n, harjoittelevat intensiivisemmin ja laadukkaammin sek\u00e4 pysyv\u00e4t mukana toiminnassa selke\u00e4sti paremmin kuin ne, jotka eiv\u00e4t viihdy (Jaakkola 2015, 117). Jaakkola (2015, 118) toteaa viihtymisen olevan seurausta motivoitumisesta, ja viihtymisen synnytt\u00e4v\u00e4n positiivisen tunnereaktion siirtyv\u00e4n my\u00f6s my\u00f6hempiin ik\u00e4vaiheisiin. Vaikka opettaja ei suoraan voi tuottaa oppilaan motivaatiota, h\u00e4n voi silti monin eri keinoin ruokkia sit\u00e4 ja pit\u00e4\u00e4 oppimisilmapiirin motivoivana. Silloin, kun soittotunneilla on voinut tuntea viihtyv\u00e4ns\u00e4, positiivinen tunne soittamiseen s\u00e4ilyy pitk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Kirjoittaja: Satu Pulkkinen 2017, Savonia-ammattikorkeakoulu<\/p>\n L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n Byman, R. 2002. Voiko motivaatiota opettaa? Kansanen, P. & Uusikyl\u00e4, K. (toim.). Teoksessa Luovuutta, motivaatiota, tunteita. Opetuksen tutkimuksen uusia suuntia. PS-kustannus: Opetus 2000. Jyv\u00e4skyl\u00e4: Gummerus Kirjapaino Oy.<\/p>\n Harju, A. 2013. Oppijal\u00e4ht\u00f6inen soitonopetus. Oppilaan tarpeiden huomioiminen sis\u00e4isen motivaation synnyss\u00e4. Opinn\u00e4ytety\u00f6. Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Musiikin koulutusohjelma. Viitattu 4.11.2016. https:\/\/www.theseus.fi\/bitstream\/handle\/10024\/62647\/Harju_Annika.pdf?sequence=1<\/a><\/p>\n Jaakkola, T. 2015. Motivaatio \u2013 ilo, innostus ja intohimon synnytt\u00e4minen. Suomen Valmentajat (toim.). Teoksessa Lasten ja nuorten hyv\u00e4 harjoittelu. VK-kustannus Oy, Jyv\u00e4skyl\u00e4. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu.<\/p>\n Lehtinen, E., Kuusinen, J. & Vauras, M. 2007. Kasvatuspsykologia. WSOY Oppimateriaalit Oy, Helsinki.<\/p>\n