{"id":1310,"date":"2017-06-06T13:18:05","date_gmt":"2017-06-06T10:18:05","guid":{"rendered":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/?p=1310"},"modified":"2023-09-11T01:14:21","modified_gmt":"2023-09-10T22:14:21","slug":"puhetekniikasta-tyokaluja-laulunopetukseen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/2017\/06\/puhetekniikasta-tyokaluja-laulunopetukseen\/","title":{"rendered":"Puhetekniikasta ty\u00f6kaluja laulunopetukseen"},"content":{"rendered":"

Laulutunneilla olen usein kuullut neuvon: \u201cLaula teksti\u00e4 samalla tavalla kuin puhuisit.\u201d Samaa hyv\u00e4ksi havaittua neuvoa olen my\u00f6s itse jakanut eteenp\u00e4in omille oppilailleni. Mutta mit\u00e4 kaikkea tuohon ohjeeseen oikeastaan sis\u00e4ltyy? Mit\u00e4 tekemist\u00e4 puhumisella on laulamisen kanssa?<\/span><\/p>\n

Artikkelissani vertailen n\u00e4it\u00e4 kahta \u00e4\u00e4nenk\u00e4yt\u00f6n tekniikkaa. K\u00e4yt\u00e4n l\u00e4htein\u00e4ni puhetekniikkaan ja \u00e4\u00e4nenk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n liittyv\u00e4\u00e4 kirjallisuutta sek\u00e4 lauluoppaita. Aihetta tutkiessani havainnoin my\u00f6s omaa laulamistani ja laulunopetustani samalla pohtien, hy\u00f6dytt\u00e4\u00e4k\u00f6 monipuolisempi n\u00e4kemys \u00e4\u00e4nenk\u00e4yt\u00f6st\u00e4 minua pedagogina. L\u00e4hestyn aihetta pop\/jazz \u2013laulun n\u00e4k\u00f6kulmasta. <\/span><\/p>\n

Puhetekniikalla ja laulupedagogiikalla on useita yhtym\u00e4kohtia, koska samaa \u00e4\u00e4nentuottoelimist\u00f6\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n niin puheen kuin laulu\u00e4\u00e4nenkin tuotossa. Molemmissa \u00e4\u00e4nenk\u00e4ytt\u00f6tavoissa pyrit\u00e4\u00e4n mahdollisimman taloudelliseen ja hygieeniseen \u00e4\u00e4nentuottoon. Laulussa \u00e4\u00e4neen kohdistuu kuitenkin erilaisia laadullisia vaatimuksia, mink\u00e4 vuoksi puhe- ja laulu\u00e4\u00e4nen harjoituttamiseen tarvitaan erilaisia harjoituksia. Laulun harjoittaminen vaatii yleens\u00e4 my\u00f6s enemm\u00e4n aikaa. (Laukkanen & Leino 1999, 12.)<\/span><\/p>\n

\u00c4\u00e4nentuoton peruspilarit: hengityskontrolli ja \u00e4\u00e4nt\u00f6balanssi<\/strong><\/p>\n

Vaikka \u00e4\u00e4nentuoton perusta on hengitys, eiv\u00e4t pelk\u00e4t hengitysharjoitukset riit\u00e4 muuttamaan \u00e4\u00e4nentuottoa. Se on kurkunp\u00e4\u00e4n ja hengityslihaksiston v\u00e4list\u00e4 yhteistoimintaa. (Laukkanen & Leino 1999, 18-19.) \u00c4\u00e4nihuulissa syntynyt \u00e4\u00e4ni joutuu kulkemaan \u00e4\u00e4niv\u00e4yl\u00e4n l\u00e4pi, mik\u00e4 osaltaan muokkaa \u00e4\u00e4nt\u00e4. \u00c4\u00e4niv\u00e4yl\u00e4ksi kutsutaan ontelostoa \u00e4\u00e4nihuulista suuaukolle ja sieraimiin. Siihen kuuluvat suu- ja nen\u00e4ontelo, nielu ja kurkunp\u00e4\u00e4n eteisontelo. (mts. 61.)<\/p>\n

Hengityksen lis\u00e4ksi rentous ja ryhti ovat \u00e4\u00e4nentuoton perusedellytyksi\u00e4. Oli sitten kyseess\u00e4 laulaminen tai puhuminen, hengityskontrollin kehitt\u00e4minen ja \u00e4\u00e4nt\u00f6balanssin etsiminen ovat keskeisi\u00e4 asioita. Molemmissa \u00e4\u00e4nentuottotavoissa ns. syv\u00e4hengitys on tavoiteltua, vaikka laulettaessa hengityskontrolli on pidemm\u00e4lle viety\u00e4. Puhujan n\u00e4k\u00f6kulmasta laulaessa tehd\u00e4\u00e4n hengitysharjoituksia yli puheen tarpeiden, mutta samat harjoitukset kehitt\u00e4v\u00e4t my\u00f6s puheessa tavoiteltua hengitystapaa. My\u00f6s asennon merkitys on molemmissa suuri, ja sit\u00e4 muokataan \u00e4\u00e4nenk\u00e4yt\u00f6n kannalta edullisemmaksi. (Lehtonen & Pihakivi 2012, 17-18.)<\/p>\n

Erilaiset hengitys- ja tukiharjoitukset ovat aina kuuluneet olennaisesti omaan laulunopiskeluuni, joten luonnollisesti olen siirt\u00e4nyt niit\u00e4 omaan opetukseenikin. Tutustuessani l\u00e4hdeaineistoon ryhdyin pohtimaan tarkemmin sit\u00e4, kuinka n\u00e4it\u00e4 asioita opetan. Nyt olen tietoisesti pyrkinyt tarkkailemaan oppilaita uudella tavalla, jotta hahmottaisin paremmin miss\u00e4 asiassa minun tulisi heit\u00e4 opastaa. Aiemmin keskityin tarkkailemaan p\u00e4\u00e4asiassa laulamista, mutta nyt kiinnit\u00e4n huomiota enemm\u00e4n my\u00f6s oppilaan puhetapaan ja yleiseen olemukseen.<\/p>\n

Sihvon mukaan (2007, 63) laulaminen on hauska ja sopiva tapa \u00e4\u00e4nen tuoton harjoitteluun. H\u00e4nen mukaansa laulaminen on venytetty\u00e4 puhetta. \u00c4\u00e4nt\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n yll\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 vaatii hyv\u00e4\u00e4 ilmanvirrans\u00e4\u00e4telytaitoa. (mts. 63.) Laulunopetuksessa t\u00e4st\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n usein termi\u00e4 tuki, jolla tarkoitetaan hengityksen s\u00e4\u00e4tely\u00e4. Tukilihaksista puhuttaessa tarkoitetaan hengityslihaksia. Tuki on luonnollista toimintaa, jota k\u00e4yt\u00e4mme apuna mm. yskiess\u00e4mme, itkiess\u00e4mme ja huutaessamme. Se antaa \u00e4\u00e4nelle voimaa ja kannattelee sit\u00e4 pitkiss\u00e4kin fraaseissa, sek\u00e4 mahdollistaa kurkun rentouden. (Hautam\u00e4ki 1997, 43.)<\/p>\n

Jos laulaminen on venytetty\u00e4 puhetta, sek\u00e4 hyv\u00e4 tapa harjoittaa \u00e4\u00e4nt\u00e4, miksei my\u00f6s puhe olisi oiva keino laulutekniikan harjoittamiseen? Lauluopinnoissani olen pyrkinyt yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n teknisi\u00e4 harjoituksia arkiel\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Olen esimerkiksi harjoitellut monia lauluteknisi\u00e4 asioita, kuten artikulaatiota ja nen\u00e4portin sulkemista samalla kun luen lapsilleni iltasatuja. Ajattelen, ett\u00e4 jos opin tekem\u00e4\u00e4n jotain puhuessani, se on helpompi siirt\u00e4\u00e4 my\u00f6s laulamiseen.<\/p>\n

\u00a0<\/strong>Artikuloi, mutta \u00e4l\u00e4 j\u00e4nnit\u00e4!<\/strong><\/p>\n

\u00a0<\/strong>\u00c4\u00e4nteet tuotetaan eli artikuloidaan artikulaatioelimien avulla. Niit\u00e4 ovat kieli, huulet, kitapurje ja osin my\u00f6s glottis, ja ne sijaitsevat \u00e4\u00e4niv\u00e4yl\u00e4ss\u00e4. \u00c4\u00e4nteet voidaan jakaa kahteen p\u00e4\u00e4luokkaan: vokaalit ja konsonantit. (Laukkanen & Leino 1999, 62.) \u00c4\u00e4nteiden tuottamisessa tarvitaan huulten ja kielen yhteisty\u00f6t\u00e4, mutta usein leuka saattaa turhaan osallistua \u00e4\u00e4nteiden tuottamiseen varsinkin tarmokkaammin puhuttaessa. Leuan tulisi liikkua rentona my\u00f6t\u00e4illen kielen ja huulten liikkeit\u00e4. (Sihvo 2007, 19.)<\/p>\n

Olen huomannut, ett\u00e4 puhumisen lis\u00e4ksi leuka l\u00e4htee helposti mukaan my\u00f6s tarmokkaammin laulettaessa. Er\u00e4s oppilaani piti hyvin t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 oikeaa tunnetilaa ja \u201dasennetta\u201d harjoittelemassaan kappaleessa. Kyseisess\u00e4 laulussa on yksinkertainen melodia, mutta paljon teksti\u00e4 nopeassa tempossa. Mit\u00e4 enemm\u00e4n oppilaalla oli \u201dasennetta\u201d sit\u00e4 j\u00e4nnittyneemp\u00e4\u00e4 laulaminen oli. T\u00e4ss\u00e4 tilanteessa ohjasin oppilasta harjoittelemaan rennompaa artikulaatiota puheen kautta, koska normaalisti puhuessaan h\u00e4nen leukansa oli rennompi. Pyysin h\u00e4nt\u00e4 my\u00f6s etsim\u00e4\u00e4n harjoiteltavaksi toisen kappaleen, jonka melodiassa olisi pidempi\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u00e4 ja h\u00e4n voisi laulaa legatossa. T\u00e4ll\u00f6in h\u00e4n voisi keskitty\u00e4 enemm\u00e4n siihen, kuinka \u00e4\u00e4nteet muodostuvat ja soivat.<\/p>\n

Sadolinin (2009, 53) mukaan laulajien yksil\u00f6llisten j\u00e4nnitysten lis\u00e4ksi on puhutun kielen aiheuttamia j\u00e4nnityksi\u00e4. Laulajan \u00e4idinkieli voi siis aiheuttaa h\u00e4nelle teknisi\u00e4 ongelmia. Ongelmia voi purkaa harjoittelemalla huolellisesti kielen asentoa jokaisella vokaalilla erikseen. (mts. 2009, 53.)<\/p>\n

Vokaaleiden sointipaikat<\/strong><\/p>\n

Laulutunnilla kuulee usein puhuttavan vokaaleiden sointipaikoista. Vaikka oppilas artikuloisi puhetta riitt\u00e4v\u00e4n selke\u00e4sti, ei se v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 laulamisen kannalta. Toiset \u00e4\u00e4nteet tai laulutekstit voivat soida paremmin kuin toiset. Pelkk\u00e4 sanojen ulkoa osaaminen ei takaa sit\u00e4, ett\u00e4 kappaleen osaisi laulaa. Tekstin jokainen \u00e4\u00e4nne ja sana on saatava soimaan. (Kotila 2008, 46, 87.)<\/p>\n

Voi olla, ett\u00e4 joskus oppilasta t\u00e4ytyy rohkaista hieman \u201dl\u00f6ysemp\u00e4\u00e4n\u201d artikulaatioon. Tekstin tekemisen tulisi silti olla aktiivista, eik\u00e4 l\u00f6ysent\u00e4minen saisi tarkoittaa laiskaa artikulointia. Er\u00e4s oppilaani puhui hyvin selke\u00e4sti ja h\u00e4nen englanninkielen lausumisensa oli moitteetonta. Kuitenkin h\u00e4nen laulaessaan englanninkielist\u00e4 kappaletta, tarkka artikulaatio tuntui haittaavan h\u00e4nt\u00e4. Kappaleen rytmiikka k\u00e4rsi, koska h\u00e4n ei ehtinyt sanoa kaikkia laulutekstin sanoja. Ohjeistin h\u00e4nt\u00e4 keskittym\u00e4\u00e4n vokaaleihin ja ajattelemaan pidempi\u00e4 kokonaisuuksia yksitt\u00e4isten sanojen tai tavujen sijaan, jolloin h\u00e4n pysyi tempossa paljon paremmin.<\/p>\n

Puhuttu ja laulettu kieli siis poikkeavat toisistaan. Sadolin (2009, 53) toteaa, ett\u00e4 vokaaleja k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n laulaessa hyvin eri tavalla verrattuna puheeseen. Laulaessa ei voi erotella pitki\u00e4, lyhyit\u00e4 tai painollisia vokaaleja toisistaan. Laulamisen kannalta kaikkia vokaaleja pidet\u00e4\u00e4n pitkin\u00e4 vokaaleina, joiden pituuden m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 musiikin rytmi. (mts. 2009, 53.) Yhteist\u00e4 puhutulle ja lauletulle \u00e4\u00e4nelle on, ett\u00e4 ne molemmat ovat vokaalien virtaa, jota konsonantit katkovat ja jaksottavat. Kullakin vokaalilla on sille ominainen v\u00e4r\u00e4htelytaajuus eli ominaisv\u00e4ri, jonka perusteella korva erottelee ne toisistaan. Kunkin vokaalin muodostaminen vaatii sille ominaista \u00e4\u00e4niv\u00e4yl\u00e4n muotoa. (Kotila 2008, 46.) Vokaalit jaetaan etu- ja takavokaaleihin sen mukaan, miss\u00e4 kohtaa suuonteloa kieli on niit\u00e4 tuotettaessa. Etuvokaaleja ovat i, y, e, \u00e4 ja \u00f6, takavokaaleja a, o ja u. (Laukkanen & Leino 1999, 65.)<\/p>\n

Kirjassaan Kokonaisvaltaisen \u00e4\u00e4nenk\u00e4yt\u00f6n tekniikka <\/em>Sadolin (2009, 53) jakaa vokaalit ensisijaisiin ja toissijaisiin vokaaleihin. Laulutekniikassa keskityt\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4osin ensisijaisiin vokaaleihin, koska samat s\u00e4\u00e4nn\u00f6t p\u00e4tev\u00e4t my\u00f6s toissijaisiin vokaaleihin. Toissijaisen vokaalin poiketessa ensisijaisista vokaaleista niihin toki puututaan. Esim. A-vokaali on \u00c4-vokaalin toissijainen vokaali, mutta silti A-vokaalia on k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4 erikseen. N\u00e4m\u00e4 vokaalit toimivat teknisesti eri tavalla ja aiheuttavat erilaisia ongelmia. (mts. 2009, 53.)<\/p>\n

Leuan j\u00e4nnitt\u00e4misen lis\u00e4ksi olen huomannut oppilaillani ongelmia nimenomaan kielen toiminnan kanssa. T\u00e4m\u00e4n huomaa varsinkin korkeampia s\u00e4veli\u00e4 laulettaessa. Osaksi t\u00e4m\u00e4 voisi selitty\u00e4 vokaalien yhdenmukaistumisella: s\u00e4veltason noustessa vokaalien s\u00e4vyt muuttuvat. Laulu\u00e4\u00e4nen ala-alueella lauletut vokaalit kuulostavat suunnilleen samanlaisilta kuin puhutut, mutta korkeammalle ment\u00e4ess\u00e4 ne l\u00e4hestyv\u00e4t s\u00e4vylt\u00e4\u00e4n toisiaan. Jos laulaja pyrkii pit\u00e4m\u00e4\u00e4n vokaalit saman s\u00e4vyisin\u00e4 korkeissakin \u00e4\u00e4niss\u00e4, se voi aiheuttaa kurkun kuromista, jolloin laulaminen on vaikeaa. Vokaalien yhdenmukaistuminen on voimakkaampaa klassisessa laulussa ja voi joskus tehd\u00e4 tekstin ep\u00e4selv\u00e4ksi. (mts. 56.)<\/p>\n

Kurkunp\u00e4\u00e4 ja rekisterialueet<\/strong><\/p>\n

Kurkunp\u00e4\u00e4 on elastinen ja liikkuva rakennelma, joka muodostuu kieliluusta, nivelsiteist\u00e4, sidekalvoista, lihaksistosta ja rustorakenteista. Helpoimmin tunnistettava kurkunp\u00e4\u00e4n osa on ns. aataminomena eli kilpirusto. (Hautam\u00e4ki 1997, 12.) Kurkunp\u00e4\u00e4n sis\u00e4puolella olevaa lihasparia kutsutaan \u00e4\u00e4nihuuliksi. Naisella ne ovat n. 16mm pitk\u00e4t ja miehell\u00e4 yli 20mm. (Sihvo 2007, 15.)<\/p>\n

Laulutunneilla t\u00f6rm\u00e4\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isesti termeihin rekisterialue tai ns. breikki. Rekisterialueiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja niiden nimitykset vaihtelevat eri teorioiden mukaan. Melko usein puhutaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kolmesta rekisterist\u00e4: rinta-, p\u00e4\u00e4- ja sekarekisterist\u00e4. N\u00e4ill\u00e4 termeill\u00e4 viitataan \u00e4\u00e4nenkorkeuteen sek\u00e4 \u00e4\u00e4nihuulitoimintaan. (Kotila 2008, 27.) Rintarekisterill\u00e4, eli matalia \u00e4\u00e4ni\u00e4 laulettaessa, sek\u00e4 \u00e4\u00e4nihuulten lihaskudos ett\u00e4 limakalvo v\u00e4r\u00e4htelev\u00e4t tuottaen tumman ja t\u00e4ytel\u00e4isen \u00e4\u00e4nenv\u00e4rin. Korkeammissa \u00e4\u00e4niss\u00e4, eli p\u00e4\u00e4rekisterialueella, vain \u00e4\u00e4nihuulten uloin kerros v\u00e4r\u00e4htelee, jolloin \u00e4\u00e4nen sointiv\u00e4ri on ohuempi. (Pinksterboer 2002, 15-16.)<\/p>\n

Breikill\u00e4 tarkoitetaan s\u00e4velkorkeutta, jossa \u00e4\u00e4nihuulet vaihtavat mekanismista toiseen. Se mill\u00e4 s\u00e4velell\u00e4 t\u00e4m\u00e4 vaihto tapahtuu, riippuu mm. \u00e4\u00e4nenvoimakkuudesta ja laulettavasta \u00e4\u00e4nteest\u00e4. Sekarekisterill\u00e4 tarkoitetaan aluetta, jossa voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 p\u00e4\u00e4- ett\u00e4 rintarekisteri\u00e4. \u00c4\u00e4nenv\u00e4ri on t\u00e4ll\u00f6in ohuempi kuin selke\u00e4sti rintarekisterill\u00e4 laulettaessa, mutta ei niin ohut kuin p\u00e4\u00e4rekisteriss\u00e4. (mts. 84-85.) Laulaessa \u00e4\u00e4nenmuodostuksen yksi t\u00e4rkeimpi\u00e4 tavoitteita on saada rekisterinvaihdos mahdollisimman huomaamattomaksi (Hautam\u00e4ki, 25). Normaali puhe tuotetaan rintarekisteriss\u00e4, joskin t\u00e4ss\u00e4 on kulttuurisia eroja. P\u00e4\u00e4rekisteri\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n kuitenkin intonaation korkeimmissa kohdissa ja puheen el\u00e4v\u00f6itt\u00e4miseen. Hyv\u00e4 esimerkki p\u00e4\u00e4rekisterill\u00e4 puhumisesta on se, kun mies matkii naisen puhetta tai laulua. (Laukkanen & Leino 1999, 46.)<\/p>\n

Olen huomannut, ett\u00e4 joillekin oppilaille ohuemmalta kuulostava p\u00e4\u00e4rekisteri voi tuntua todella vieraalta. Yksi oppilaani kuvaili ensimm\u00e4isell\u00e4 tunnilla \u00e4\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 kuuluvaksi ja vahvaksi. H\u00e4nen laulaessaan \u00e4\u00e4ni ei minun mielest\u00e4ni vaikuttanut mitenk\u00e4\u00e4n erityisen vahvalta, mutta huomasin h\u00e4nen laulavan pelk\u00e4ll\u00e4 rintarekisterialueella. T\u00e4st\u00e4 johtuen h\u00e4nen \u00e4\u00e4nialansa vaikutti ensin todella kapealta ja vireess\u00e4 oli suuria ongelmia. \u00c4\u00e4niharjoituksia tehdess\u00e4\u00e4n h\u00e4nelle tuli kirjaimellisesti raja vastaan, eik\u00e4 h\u00e4n en\u00e4\u00e4 yksinkertaisesti nostanut laulamansa \u00e4\u00e4nen s\u00e4velkorkeutta tietyn s\u00e4veltason j\u00e4lkeen. Pohdin, ett\u00e4 ehk\u00e4 h\u00e4nen kokemuksensa vahvasta \u00e4\u00e4nest\u00e4 johtui juuri rintaresonanssista. Kerroin h\u00e4nelle eri rekisterialueista ja harjoittelimme p\u00e4\u00e4rekisterin ja rintarekisterin eroja ensin puhuen ja matkimalla mm. koiran vikin\u00e4\u00e4. Sen j\u00e4lkeen siirsimme saman tuntemuksen laulamiseen. Kun oppilas l\u00f6ysi \u00e4\u00e4nelleen uuden kevyemm\u00e4n mekanismin, h\u00e4nen \u00e4\u00e4nialansa laajeni ja vire parani.<\/p>\n

Hienos\u00e4\u00e4t\u00f6\u00e4<\/strong><\/p>\n

Laukkasen ja Leinon (1999, 188) mukaan optimaaliseen \u00e4\u00e4nentuottoon kuuluu se, ettei \u00e4\u00e4ni k\u00e4heydy normaaleissa \u00e4\u00e4nenk\u00e4ytt\u00f6teht\u00e4viss\u00e4, eik\u00e4 \u00e4\u00e4nenk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n liity ep\u00e4miellytt\u00e4vi\u00e4 tuntemuksia kurkunp\u00e4\u00e4n alueella. Sen tulisi pysy\u00e4 lepotasossaan eli suunnilleen siin\u00e4, miss\u00e4 se on lepohengityksen aikana. Tarkasti ottaen kurkunp\u00e4\u00e4n sijainti kuitenkin vaihtelee puheen ja laulun aikana. Jos kurkunp\u00e4\u00e4 nousee liikaa, vapaa \u00e4\u00e4nihuuliv\u00e4r\u00e4htely estyy. Laskettu kurkunp\u00e4\u00e4 taas saa \u00e4\u00e4nen hiljaiseksi ja vuotoisen kuuloiseksi. Oikea hengitystapa laskee kurkunp\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4nenk\u00e4yt\u00f6n kannalta edulliseen asentoon. (mts. 188-189.)<\/p>\n

Sadolinin (2009, 162) mukaan kurkunp\u00e4\u00e4n sijoitus riippuu s\u00e4velkorkeudesta. Korkeammilla \u00e4\u00e4nill\u00e4 kurkunp\u00e4\u00e4 on ylemp\u00e4n\u00e4 ja matalilla alempana. Jos kurkunp\u00e4\u00e4t\u00e4 nostaa tai laskee liikaa, haluttua \u00e4\u00e4nenkorkeutta ei pystyt\u00e4 tuottamaan. \u00c4\u00e4nenv\u00e4ri\u00e4 voi muuttaa hienos\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kurkunp\u00e4\u00e4t\u00e4 hieman ylemm\u00e4s tai alemmas: sen nostaminen saa aikaan vaaleamman \u00e4\u00e4nen ja laskeminen tummemman. P\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti kurkunp\u00e4\u00e4n tulisi kuitenkin aina nousta sit\u00e4 korkeammalle mit\u00e4 korkeammalta lauletaan. Usein ongelmat korkeiden \u00e4\u00e4nten laulamisessa johtuvatkin siit\u00e4, ettei kurkunp\u00e4\u00e4 ole tarpeeksi ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4. (mts. 2009, 162.)<\/p>\n

Loppuhuomioita ja vinkkej\u00e4<\/strong><\/p>\n

Vaikka molemmissa \u00e4\u00e4nentuottotavoissa on paljon yhteist\u00e4, laulunopettajan tulee olla tietoinen siit\u00e4, ettei lauluopinnoissa opiskella puhehengityst\u00e4, puheintonaatiota, puhe\u00e4\u00e4nen rekistereit\u00e4 tai puhekorkeutta koskevia asioita. Lauluopettaja voi puuttua vain laulu\u00e4\u00e4neen, eik\u00e4 laulupedagogi voi ohjata h\u00e4iri\u00f6itynytt\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4. Sen hoitaminen ja puheterapian antaminen kuuluvat aina laillistetuille puheterapeuteille. (Lehtonen & Pihakivi 2012, 18.)<\/p>\n

Koen, ett\u00e4 puhetekniikkaan tutustuminen on syvent\u00e4nyt ymm\u00e4rryst\u00e4ni \u00e4\u00e4nenk\u00e4yt\u00f6st\u00e4 ja laulamisesta. Varsinkin aloitteleville laulajille puhuminen voi olla tutumpi \u00e4\u00e4nenk\u00e4yt\u00f6n tapa, eiv\u00e4tk\u00e4 kaikki laulutunneilla k\u00e4ytetyt termit v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 avaudu. Uskon, ett\u00e4 lukemani kirjallisuus on kartuttanut sanavarastoani ja antanut minulle keinoja avata lauluteknisi\u00e4 asioita oppilailleni uudesta n\u00e4k\u00f6kulmasta. Kertomissani esimerkkitilanteissa olisin todenn\u00e4k\u00f6isesti toiminut l\u00e4hes samoin ilman puhetekniikkaan tutustumistakin, mutta nyt toimintani on mielest\u00e4ni tietoisempaa ja ohjeeni t\u00e4sm\u00e4llisempi\u00e4. Ymm\u00e4rr\u00e4n my\u00f6s paremmin, ettei laulaminen ole muusta \u00e4\u00e4nenk\u00e4yt\u00f6st\u00e4 irrallinen osa, vaan siihen liittyv\u00e4t tekniset ongelmat voivat olla kytk\u00f6ksiss\u00e4 henkil\u00f6n puhetapaan.<\/p>\n

Jim Emerynin (2012) mukaan p\u00e4ivitt\u00e4inen puhetapamme vaikuttaa laulamiseemme, ja p\u00e4invastoin. H\u00e4n on listannut muutamia vinkkej\u00e4, joilla \u00e4\u00e4nenk\u00e4ytt\u00f6\u00e4\u00e4n voi parantaa:<\/p>\n