{"id":130,"date":"2012-12-18T20:10:58","date_gmt":"2012-12-18T18:10:58","guid":{"rendered":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/?p=130"},"modified":"2024-05-28T13:41:49","modified_gmt":"2024-05-28T10:41:49","slug":"musiikin-muskettisoturit","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/2012\/12\/musiikin-muskettisoturit\/","title":{"rendered":"Musiikin muskettisoturit – yhteissoitossa kaikki ovat yhden ja yksi kaikkien puolesta"},"content":{"rendered":"

\"kuvassa<\/a><\/strong>Tekniikkakoulu, j\u00e4\u00e4aika, kanvaasin teko, soittotunti, piruetin harjoittelu\u2026 Lapsilla on koulunk\u00e4ynnin lis\u00e4ksi heng\u00e4stymiseen saakka kiire harrastaa kuka mit\u00e4kin. Kilpailuhenkisess\u00e4 nykymaailmassa kiinnostavat asiat ja puuhat taistelevat ajasta lasten ja heid\u00e4n perheidens\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Lapset osaavat my\u00f6s itse olla vaativia harrastustensa suhteen. Miten k\u00e4y perinteisen musiikinopetuksen t\u00e4ss\u00e4 kilpailussa? L\u00f6ytyyk\u00f6 yhteissoitosta valttikortti ja innostava vastine vaikkapa jalkapallojoukkueessa pelaamiselle? Mit\u00e4 etuja yhteissoitosta on lapsen ja nuoren kokonaisvaltaiselle kasvulle? Ent\u00e4 miten nostattaa yhteissoiton arvostusta musiikkioppilaitoksen ja sen opettajien keskuudessa?<\/p>\n

Keskustelut aktiivisina klassisen alan muusikkoina toimivien kollegoiden ja entisten opiskelutovereiden kanssa tuottavat kaikki saman vastauksen: musiikkiopisto- ja opiskeluajoilta parhaat muistot, kokemukset ja saavutukset liittyv\u00e4t orkesteri- ja kamariyhtyesoittoon. Keskustelijoiden ik\u00e4jakauma on sellainen, ett\u00e4 jokainen edustaa musiikinopetuksen niin sanotun vanhan koulukunnan aikana saatua opetusta. Kukaan ei ole luonut solistista uraa. Kaikki ovat sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 yhteissoitolla on ollut l\u00e4hes poikkeuksetta my\u00f6nteinen vaikutus heid\u00e4n musiikilliselle kasvulleen ja my\u00f6hemm\u00e4lle musiikkiuralleen ja el\u00e4m\u00e4lleen. Olemme itsekin kasvaneet kamarimusiikin hengess\u00e4 ja kamarimuusikoiden opissa ja haluamme jatkaa hyv\u00e4ksi ja arvokkaaksi kokemaamme perinnett\u00e4 omien oppilaidemme kanssa.<\/p>\n

Kokonaisvaltaiseksi taitajaksi<\/h2>\n

Yhteismusisoinnin positiivisista vaikutuksista ovat tehneet havaintoja my\u00f6s yhteissoiton saloja tutkineet muusikot ja pedagogit. Keijo Aho toteaa kirjassaan Kamarimusiikin taito, ett\u00e4 yhteissoiton kasvatuksellista, pedagogista ja sosiaalista merkityst\u00e4 ei voida en\u00e4\u00e4 sivuuttaa (Aho 2009, 9). Varsinkin musiikkiopinnoissaan jo pidemm\u00e4lle edenneille soittoharrastus on usein puuduttavan yksin\u00e4ist\u00e4 puurtamista, toistuvaa ja loputonta teknisten taitojen hiomista ja ilmaisutapojen etsimist\u00e4. Harjoittelutunteja kertyy joillekin enemm\u00e4n kuin mit\u00e4 he kuluttavat koulun penkill\u00e4. Vasta-alkajat ovat tekemisiss\u00e4 samojen haasteiden kanssa, ainoastaan mittakaava on pienempi. Juuri soittoharrastuksen aloittanut ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 edes osaa kaivata muita ymp\u00e4rilleen, mutta toiset haluaisivat heti p\u00e4\u00e4st\u00e4 musisoimaan yhdess\u00e4 kavereiden kanssa. Moni opettaja on varmasti huomannut, ett\u00e4 esimerkiksi pieness\u00e4 valmennusryhm\u00e4ss\u00e4 oppilaat oppivat toinen toisiltaan tehokkaammin kuin taitavimmaltakaan opettajalta. Toisen esimerkin innostamana he rohkaistuvat tekem\u00e4\u00e4n erilaisia kokeiluja instrumenttinsa kanssa paljon herkemmin kuin yksin tunnilla k\u00e4yv\u00e4t toverinsa. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 sellovalmennusryhm\u00e4ss\u00e4 yksi oppilaista esimerkiksi nappasi toiselta soittimen sylist\u00e4 ja tokaisi, ett\u00e4 ei tuolle puolelle vaan tuolle, kun soittokaveri oli laittanut sellon syliins\u00e4 niin sanotusti vasenk\u00e4tisesti eli nojaamaan vasemman olan sijaan oikeaan olkaan.<\/p>\n

Monessa ryhm\u00e4ss\u00e4 vallitsee terve ja positiivinen kilpailuhenki, joka edist\u00e4\u00e4 ja nopeuttaa ryhm\u00e4n j\u00e4senten henkil\u00f6kohtaista oppimista. My\u00f6nteisell\u00e4 tavalla vaikuttavaa keskin\u00e4ist\u00e4 kilpailua syntyy esimerkiksi soittol\u00e4ksyn harjoittelussa: kun haluaa osata seuraavalla tapaamiskerralla kappaleet yht\u00e4 hyvin kuin kaverikin, tulee kotona harjoiteltua enemm\u00e4n. Tervett\u00e4 kilpailuhenke\u00e4 voi hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 my\u00f6s varttuneempien soittajien kanssa, kunhan ohjaaja pit\u00e4\u00e4 huolen siit\u00e4, ett\u00e4 paine yksitt\u00e4ist\u00e4 soittajaa kohtaan ei kasva ylivoimaiseksi. Toisin sanoen ohjaajan teht\u00e4v\u00e4 on saattaa yhteen soittajat ja pit\u00e4\u00e4 huolta, ett\u00e4 jokaisella on omia taitojaan vastaava osuus eli stemma.<\/p>\n

Tarkemmin yhteismusisoinnin hy\u00f6dyist\u00e4 puhuttaessa voidaan tehd\u00e4 jaottelu puhtaasti musiikillisten ja musiikillisesti ajateltuna ensi n\u00e4kem\u00e4lt\u00e4 toisarvoisten asioiden v\u00e4lill\u00e4. Perusasiat kuten rytmitajun ja dynamiikan tajun kehittyminen lukeutuvat musiikillisiin tekij\u00f6ihin. My\u00f6s nuotinlukutaito kohentuu samalla, kun prima vista -taidotkin eli s\u00e4vellyksen soittaminen tai laulaminen ensi n\u00e4kem\u00e4lt\u00e4 karttuvat. \u00a0Intonaatio eli s\u00e4velpuhtaus paranee, koska k\u00e4sitys harmoniasta vahvistuu ryhm\u00e4soitossa. Varsinkin niin sanottujen melodiainstrumenttien, kuten jousisoittimien soittajille, harmoniak\u00e4sityksen kehittyminen on soolosoitossa hitaampaa kuin harmoniainstrumenttien soittajille, kuten pianisteille. Yhteissoitossa my\u00f6s eri sointiv\u00e4rien taju kehittyy ja kaiken kaikkiaan herkkyys reagoida ymp\u00e4rill\u00e4 tapahtuvaan kohenee. Toisten soittoa kuuntelemalla ja siihen keskittym\u00e4ll\u00e4 yksitt\u00e4inen soittaja voi irtautua omasta teknisest\u00e4 suorituksestaan ja oppia samalla kuuntelemaan ja kuulemaan omaa soittoaan uudella tavalla. Useinhan k\u00e4y niin, ett\u00e4 tulee hieman sokeaksi – tai kuuroksi – omalle soitolleen. T\u00e4m\u00e4 puolestaan voi saada soittajan yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n ja sen my\u00f6t\u00e4 harjoittelemaan enemm\u00e4n. Harjoittelutekniikka kehittyykin kuin itsest\u00e4\u00e4n, kun ryhm\u00e4n luoma terve paine saa yksitt\u00e4isen soittajan paneutumaan entist\u00e4 napakammin kohtaamiinsa haasteisiin. Yhteissoitto kehitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s musiikkikirjallisuuden tuntemusta ja musiikin erilaisten rakenteiden ja muotojen hahmottamista.<\/p>\n

Yhteissoitto voi siis parhaimmillaan toimia t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 motivaation kasvattajana ja tukea kehittymist\u00e4 my\u00f6s yksinsoittajana. Kuten Aho toteaa, yhteismusisoinnissa ollaan samojen teknisten ja musiikillisten haasteiden \u00e4\u00e4rell\u00e4 kuin soolosoitossakin. Ero on siin\u00e4, ett\u00e4 yhteissoitossa opitaan lis\u00e4ksi muun muassa reagoimaan herkemmin ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n, mukauttamaan omaa soittoa siihen, ottamaan uudella tavalla vastuuta omasta osuudesta ja panoksesta ryhm\u00e4n toiminnan turvaamiseksi. (Aho 2009.) \u00c4\u00e4rimm\u00e4isen harvoin nuoresta harrastajasta tulee lopulta solisti ja olisi hyv\u00e4 muistaa, ett\u00e4 yhteissoitossa opittavat taidot ovat hy\u00f6dyksi my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 oli sitten kyse musiikkiurasta tai muulla alalla luodusta urasta. Ahokin mainitsee jo oman aikansa legendaarisen pedagogin Leopold Mozartin kirjoittaneen, ett\u00e4 hyv\u00e4 orkesteriviulisti on paljon arvokkaampi kuin yksik\u00e4\u00e4n pelkk\u00e4 solisti (Aho 2009, 11). Voi uskoa, ett\u00e4 Mozart tarkoitti juuri sit\u00e4 laaja-alaisuutta, johon yhteissoiton parissa voi kasvaa.<\/p>\n

Yhteistoiminnallista oppimista koskeva opintomateriaali (Collin, Korhonen & Penttinen 2003) her\u00e4tt\u00e4\u00e4 pohtimaan, mit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 yhteissoitosta on nuorelle soittajalle, joka ammattimuusikkouden tai instrumenttiopettajuuden sijaan onkin tulevaisuuden it-insin\u00f6\u00f6ri. \u00a0Materiaali asettaa vastakkain perinteisen yksil\u00f6llisen oppimisen ja yhteistoiminnallisen oppimisen periaatteet: \u00a0yhteistoiminnallisuudessa korostuvat muun muassa yhteinen vastuu, keskustelu, kuuntelu, avun pyyt\u00e4minen ja sen tarjoaminen (Collin, Korhonen & Penttinen 2003.) Omassa ty\u00f6ss\u00e4mme ja aikanaan yhteissoitto-opinnoissamme olemme mekin huomanneet, ett\u00e4 ryhm\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6skentely kehitt\u00e4\u00e4 vuorovaikutus- ja yhteisty\u00f6taitoja, joita jokainen tarvitsee el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 eri osa-alueilla. Ryhm\u00e4ss\u00e4 opitaan toisten kuuntelemista ja heid\u00e4n huomioonottamistaan. Omalle ja toisten mielipiteille on kaikille paikkansa ja kaikkea voidaan kokeilla. Velvollisuudentunne kehittyy, sill\u00e4 kavereita ei kehtaa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 pulaan. Jokaisella on oma teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4, josta kantaa vastuuta. Ryhm\u00e4ss\u00e4 opitaan my\u00f6s keskittym\u00e4\u00e4n kokonaisuuksiin, ja esiintymistaidotkin kehittyv\u00e4t oli sitten kyse musiikillisesta lavaesiintymistaidosta tai \u201cvain\u201d oman mielipiteens\u00e4 ja itsens\u00e4 esilletuomisesta. Ryhm\u00e4 voi toimia my\u00f6s jonkinlaisena aallonmurtajana yksitt\u00e4isen soittajan ja maailman v\u00e4lill\u00e4; ryhm\u00e4n j\u00e4senist\u00e4 voi muodostua koko elini\u00e4n s\u00e4ilyv\u00e4 oma piiri. Kenties juuri t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 keskusteluihin osallistuneet muusikot pitiv\u00e4t yhteissoittoa niin merkitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 osana muusikon el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4: monet yst\u00e4vyyssuhteet ja jopa avioliitot ovat syntyneet kamarimusisoinnin parissa. Yhteismusisoinnin hienous onkin juuri siin\u00e4, ett\u00e4 laittaessaan itsens\u00e4 jatkuvasti likoon on soittaja aidoimmillaan ja ik\u00e4\u00e4n kuin hyvin paljaana ajatuksineen ja tuntemuksineen. Ralf Gothoni on kiteytt\u00e4nyt\u00a0 hienosti: kamarimusisointi on toimintaa, jossa emootio, \u00e4ly ja toteuttamiskyky joutuvat koetukselle ja vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa (Kondracka 2008, 19).<\/p>\n

Yhteismusisoinnin asemasta<\/h2>\n

Vaikuttaa silt\u00e4, ett\u00e4 vanhan koulukunnan aikoina lapset tekiv\u00e4t varhaisemmassa vaiheessa valinnan eri harrastustensa v\u00e4lill\u00e4 ja keskittyiv\u00e4t enemm\u00e4n yhteen tai kahteen kuin mahdollisimman moneen lajiin yhtaikaisesti. Huomio kiinnittyy my\u00f6s siihen, ett\u00e4 musiikkioppilaitoksen ollessa kyseess\u00e4 se my\u00f6s miellettiin nykyist\u00e4 selke\u00e4mmin oppilaitokseksi eik\u00e4 harrastuslaitokseksi. Pedagogeina olemme huomanneet, ett\u00e4 monelle musiikin harrastaminen tarkoittaa vain pakollista taidekasvatuksen osaa. Oppilaalta puuttuu joko into tai halu, joiltakin molemmat. Lis\u00e4ksi monet ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t musiikkioppilaitoksen toiminnan jonkinlaisena viihdykett\u00e4 tarjoavana ohjelmapalveluna eiv\u00e4tk\u00e4 tavoitteellisena oppimista edist\u00e4v\u00e4n\u00e4 toimintana. Musiikkioppilaitos on kuitenkin kuin koululaitos: sen toimintaa m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4t ja velvoittavat opetussuunnitelmat (Taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppim\u00e4\u00e4r\u00e4n opetussuunnitelman perusteet 2002). Se miten asia esitet\u00e4\u00e4n oppilaalle ja vanhemmille, n\u00e4ytt\u00e4isi ensisijaisesti olevan opettajan harkinnan varassa. Moni pedagogi on huolissaan lyhytj\u00e4nnitteisyydest\u00e4, joka leimaa niin lapsia kuin heid\u00e4n vanhempiaankin. Erja Kosonen kuvaa tilannetta niin sanotuksi t\u00e4ss\u00e4 ja nyt -el\u00e4m\u00e4ntavaksi, jossa ei haluta sitoutua mihink\u00e4\u00e4n pitk\u00e4ll\u00e4 t\u00e4ht\u00e4imell\u00e4 vaan pikemminkin halutaan kokeilla kaikkea mahdollista (Kosonen 2009, 158).<\/p>\n

Artikkelimme kirjoittaminen l\u00e4hti liikkeelle ajatuksesta elvytt\u00e4\u00e4 yhteismusisointia ja sen arvostusta ja ymm\u00e4rryst\u00e4. Yksi t\u00e4rke\u00e4 tekij\u00e4 on juuri oikeanlaisen informaation jakaminen musiikkia harrastavien lasten perheille. Hieman tylylt\u00e4 kuulostava jaottelu musiikkioppilaitoksen ja kansalaisopiston v\u00e4lill\u00e4 – toinen on iloista oppimista ja toinen miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4 harrastelua varten – on kuitenkin tarpeen rajataksemme yhteismusisoinnin ja sen opetuksen nimenomaan m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisen tavoitteelliseksi toiminnaksi.<\/p>\n

Opetushallituksen taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppim\u00e4\u00e4r\u00e4n opetussuunnitelman perusteissa (2002) mainitaan yhteismusisointi ja orkesterisoitto oleellisena osana kokonaisopintoja. Jokainen oppilaitos on siten ainakin teoreettisessa vastuussa yhteismusisoinnin opetuksen tarjoamisesta, mutta ohjeistus on tulkittavissa hyvin v\u00e4lj\u00e4sti eik\u00e4 tarkempi painottaminen tai resursointi tule miss\u00e4\u00e4n esille, kuten asiaan perehtynyt Anna Kondracka toteaa seminaarity\u00f6ss\u00e4\u00e4n. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t ovatkin hyvin kirjavia vaihdellen eritt\u00e4in aktiivisesta yhteissoittotoiminnasta l\u00e4hes olemattomaan. (Kondracka 2008, 17.)<\/p>\n

Wanted: ohjaaja!<\/h2>\n

Musiikin ammattiopiskelijoiden ja ammattimuusikoiden keskuudessa on jo jonkin aikaa vallinnut kamarimusiikkivillitys – on trendik\u00e4st\u00e4 soittaa kamarimusiikkia, ja joku on pystynyt luomaan siit\u00e4 jopa menestyksekk\u00e4\u00e4n uran itselleen ja tovereilleen. Onkin toivottavasti vain ajan kysymys, milloin t\u00e4m\u00e4 trendi valtaa my\u00f6s perusopetuksen musiikkioppilaitoksissa. Jotta ideasta p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n, musiikkioppilaitosten tulisi kehitt\u00e4\u00e4 toimintaansa siten, ett\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4rahoja ohjattaisiin yhteismusisointiin entist\u00e4 enemm\u00e4n. Yhteismusisoinnille tulisi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4t tilat ja ohjaajat. Ensisijaisena toimenpiteen\u00e4 olisi hyv\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ohjaaja, jolla on innostuksen lis\u00e4ksi laajaa kokemusta yhteissoitosta. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 harvassa perusopetuksen oppilaitoksessa kuitenkaan riitt\u00e4\u00e4 kaivattuja m\u00e4\u00e4r\u00e4rahoja ja pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n yhteissoiton ohjaajia, joten paljon on kiinni instrumenttiopettajista itsest\u00e4\u00e4n. Usein yhteissoiton opetusty\u00f6 tehd\u00e4\u00e4n talkooty\u00f6n\u00e4, ja sit\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t tekev\u00e4n ne, joille musiikin opettaminen on jotain muutakin kuin mik\u00e4 tahansa ty\u00f6 muiden joukossa. Moni opettaja ja pedagogi on l\u00e4hes vieraantunut itse soittotapahtumasta ja sis\u00e4inen muusikkous on saattanut hautautua opetusty\u00f6n jalkoihin. Yhteissoiton ohjaajalta kaivataan kuitenkin omakohtaista kokemusta orkesterisoitosta ja kamariyhtyety\u00f6skentelyst\u00e4. Moni asia helpottuu ja tulee oppilaan silmiss\u00e4 helpommin ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4ksi, jos ohjaajalla on riitt\u00e4v\u00e4t tiedot ja taidot. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 siis yhteissoiton ohjaus ei poikkea instrumenttiopetuksesta; kysymys on siit\u00e4, ett\u00e4 yhteissoitto on erillinen \u201cinstrumentti\u201d muiden joukossa. T\u00e4t\u00e4 Aho pit\u00e4\u00e4 yhten\u00e4 keskeisen\u00e4 ongelmana: musiikkioppilaitosten sis\u00e4ll\u00e4kin on toisinaan vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kamarimusiikki ja yhteissoitto oppiaineina, joiden suorittamiseen kuuluvat tietyt asiat tiettyjen ohjaajien valvonnassa, aivan kuten miss\u00e4 tahansa muussakin aineessa! (Aho 2009, 35.)<\/p>\n

Ihanteellinen yhteissoiton ohjaaja lienee sellainen, joka v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin tuntee eri instrumenttien p\u00e4\u00e4piirteet ja vaatimukset riitt\u00e4v\u00e4n hyvin, tuntee laajasti ja eri tasoilla kamari- ja orkesterimusiikkikirjallisuutta, omaa kokemusta yhteissoitosta eri kokoonpanoissa, ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ryhm\u00e4ohjauksen p\u00e4\u00e4piirteet, on sosiaalinen ja organisointitaitoinen ja aidosti kiinnostunut ohjattavistaan ja aineestaan. Yhteissoiton ohjaaja toimii moneen suuntaan oppilaitoksessa ja on vuorovaikutuksessa monien eri tahojen kanssa – toivoi sit\u00e4 tai ei. Aho on huomannut, ett\u00e4 moni yhteissoiton ohjaaja kohtaa ty\u00f6ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4\u00e4n negatiivisia itseens\u00e4 ja yhteissoittoon kohdistuvia tunteita ja suoranaista vastustustakin. (Aho 2009, 35.) Kenties vastustus johtuu juuri siit\u00e4, ett\u00e4 yhteissoiton hy\u00f6tyj\u00e4 yksil\u00f6n kehitykselle ei t\u00e4ysin ymm\u00e4rret\u00e4 ja yhteissoittoa ei miellet\u00e4 erilliseksi oppiaineeksi.<\/p>\n

Oppilaitoksen tulevaisuus?<\/h2>\n

Mit\u00e4 puolestaan saa oppilaitos vastineeksi my\u00f6nt\u00e4ess\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4rahoja ja j\u00e4rjest\u00e4ess\u00e4\u00e4n yhteissoiton ohjaukselle puitteet? Luodessaan elintilaa yhteissoitolle oppilaitos luo omaa tulevaisuuttaan: parhaimmillaan yhteissoiton opetus voi olla valttikortti taisteltaessa yh\u00e4 v\u00e4henevist\u00e4 oppilaista. J\u00e4\u00e4kiekko- ja voimistelujoukkueiden kanssa on vaikea kilpailla ja siksi musiikin saralle tarvitaan my\u00f6s kiinnostavaa ryhm\u00e4ty\u00f6skentely\u00e4. Huolestuneisuutensa ovat ilmaisseet my\u00f6s er\u00e4iden suomalaisten musiikkioppilaitosten rehtorit: oppilaitokset ovat valtavassa muutospaineessa, kun \u201dasiakkaat\u201d eli oppilaat osaavat vaatia enemm\u00e4n ja monipuolisempaa opetustarjontaa (Pohjannoro 2010). L\u00e4hes jokaisessa oppilaitoksessa on toki olemassa orkestereita, mutta valitettavan usein niiden merkitys on oppilaan silmiss\u00e4 h\u00e4m\u00e4rtynyt eik\u00e4 niiss\u00e4 soittaminen tunnu v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mielekk\u00e4\u00e4lt\u00e4. Jos yhteissoittoa – on se sitten orkesteri- tai kamarimusiikkitoimintaa – voidaan markkinoida arvostettuna ja tavoittelemisen arvoisena musiikkiharrastuksen ja toiminnan osana, se saattaa olla juuri se ratkaiseva tekij\u00e4, jolla hieman v\u00e4hemm\u00e4n innostuneetkin saadaan pysym\u00e4\u00e4n harrastuksensa parissa. Kuten edell\u00e4 on jo mainittu, instrumenttiopettajat saattavat vastustaa oppilaiden osallistumista yhteismusisointiin. Er\u00e4s rehtori taas pit\u00e4\u00e4 resurssien levitt\u00e4mist\u00e4, ei siis siirt\u00e4mist\u00e4, ryhm\u00e4musisointiin mahdollisuutena, joka turvaa ohjatun s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisen harjoittelun, mutta ei ole pois yksil\u00f6opetuksesta (Pohjannoro 2010, 21). Vaikka edellisess\u00e4 tarkoitetaankin mit\u00e4 ilmeisimmin ryhm\u00e4opetusta, voi saman ajatuksen siirt\u00e4\u00e4 yhteissoittoa puoltamaan.<\/p>\n

Kondracka mainitsee seminaarity\u00f6ss\u00e4\u00e4n monia tieteentekij\u00f6it\u00e4, jotka ovat tutkineet motivaatiota yleens\u00e4 ja eri motivaatiotyyppej\u00e4. Er\u00e4s tutkija oli todennut tutkiessaan murrosik\u00e4isten soittajien motivaatiotyyppej\u00e4, ett\u00e4 kaikkein merkitt\u00e4vin ja voimakkain motivaatiotyyppi on musiikillinen kontaktimotivaatio, jossa korostuvat kontakti opettajaan ja vertaisryhm\u00e4\u00e4n sek\u00e4 soittamisen ilo. (Kondracka 2008, 12.) Musiikin harrastukseen liittyv\u00e4 yksin\u00e4inen puurtaminen on kaikille sen kokeneille tuttua. Jokainen haluaa olla osa jotakin, kuulua johonkin. Vertaisryhm\u00e4kontakti syntyy ainoastaan yhteismusisoinnin parissa, kun yksin\u00e4inen harjoittelija kiskotaan pois harjoituskoppinsa uumenista. Tuntuu jopa helpottavalta huomata, ett\u00e4 muilla on samoja kiinnostuksen kohteita ja yhteen hiileen puhaltamalla ideat voidaan valjastaa arvokkaiksi tavoitteiksi. Muistamisen arvoista on my\u00f6s se, ett\u00e4 innoittavan ohjaajan opissa hyvin toimiva ja menestyv\u00e4 ryhm\u00e4 voi toimia koko oppilaitoksen lippulaivana ulkomaailman silmiss\u00e4.<\/p>\n

Yhteissoitossa kaikki ovat yhden ja yksi kaikkien puolesta<\/h2>\n

Musiikkikoulutus on edelleen valtaosin hyvin solistista, vaikka solisteiksi ylt\u00e4v\u00e4t vain eritt\u00e4in harvat. Solistilta vaaditaan mm. erilaisia luonteenpiirteit\u00e4 kuin keskivertomusikantilta. Ajatus yhteismusisoinnin inhimillisemm\u00e4st\u00e4 puolesta nostaa p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n: yhteismusisoinnissa ket\u00e4\u00e4n ei heitet\u00e4 leijonille yksin vaan kaikki koetaan ryhm\u00e4n\u00e4. Yritys, erehdys ja onnistuminen yhdess\u00e4 kasvattavat monipuolisiksi ajatteleviksi ihmisiksi ja muusikoiksi. Ryhm\u00e4ss\u00e4 on haastavaa ja my\u00f6s palkitsevaa pyrki\u00e4 ja nousta uudelle tasolle. Kaikki seikat huomioiden voisi ajatella, ett\u00e4 esimerkiksi orkesteriin p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n <\/em>kokeilemaan siipi\u00e4 ja ett\u00e4 yhteissoitto on mahdollisuus kehitty\u00e4 viel\u00e4 monipuolisemmaksi soittajana. Keijo Aho muistuttaa, ett\u00e4 yhteissoitossa voidaan saavuttaa notkeus, laaja-alaisuus ja ymm\u00e4rrys, joista voi olla vain hy\u00f6ty\u00e4 esimerkiksi p\u00e4\u00e4sykoetilanteissa, koesoitoissa, ty\u00f6nhakutilanteissa ja vaikkapa opetusn\u00e4ytteiss\u00e4 (Aho 2009, 17). Riippumatta opintoasteesta yhteismusisointi voi toimia v\u00e4yl\u00e4n\u00e4 verkostoitumiselle; pienemmille kyse on t\u00e4rkeist\u00e4 kavereista ja ammattiin t\u00e4ht\u00e4\u00e4ville tulevaisuuden ty\u00f6tilaisuuksista. Moni pedagogi on t\u00f6rm\u00e4nnyt sellaisiin lahjakkaisiinkin oppilaisiin, joiden innostus on t\u00e4ysin lopahtanut, kun soittokavereita ei tunnu mist\u00e4\u00e4n l\u00f6ytyv\u00e4n. Erill\u00e4\u00e4n kulkevat polut voidaan kuitenkin yhdist\u00e4\u00e4 yhteiseksi tieksi, jota kuljetaan rinnakkain ja toinen toistaan tukien. Olisikin ihanteellista, ett\u00e4 sukulaissielut, pienet musket\u00f6\u00f6rit, l\u00f6yt\u00e4isiv\u00e4t toisensa vaikkapa opettajan avulla. Ties mink\u00e4laisiin korkeuksiin heid\u00e4n siipens\u00e4 voivat kantaa, kun saavat hieman nostetta avukseen.<\/p>\n

Kirjoittajat: <\/strong><\/p>\n

Andrei Sytchak ja Emilia Otava-Sytchak 2011, Centria ammattikorkeakoulu.<\/p>\n

L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n

Aho, K. 2009. Kamarimusiikin taito.1.p. Nurmes: Classicus.<\/p>\n

Collin, J., Korhonen, K., Penttinen, L. & Vakiala, V. 2003. Yhteistoiminnallinen oppiminen. Viitattu 9.6.2011. http:\/\/www.tutkiva.edu.hel.fi\/yhteisto.html.<\/p>\n

Kondracka, A. 2008. Yhteismusisointi ja Juvenalia-kamarimusiikkikilpailu 15 -vuotiaiden pianistien soittomotivaation kohottajina. Seminaarity\u00f6. Helsinki: Helsingin yliopisto ja Sibelius-Akatemia.<\/p>\n

Kosonen, E. Musiikkia koulussa ja koulun j\u00e4lkeen 2009. Teoksessa \u00a0Louhivuori, J., Paananen, P. & V\u00e4kev\u00e4, L. (toim.). Musiikkikasvatus. N\u00e4k\u00f6kulmia kasvatukseen, opetukseen ja tutkimukseen. 1. p. Vaasa: Suomen musiikkikasvatusseura \u2013 FiSME r.y.<\/p>\n

Pohjannoro, U. 2010. Soitonopiskelua joustavasti ja yhteis\u00f6llisesti. Musiikkioppilaitosten kehitysn\u00e4kymi\u00e4 rehtoreiden arvioimana. Musiikkialan toimintaymp\u00e4rist\u00f6t ja osaamistarve \u2013 Toive, osaraportti 6. Helsinki: Sibelius-Akatemian selvityksi\u00e4 ja raportteja 5\/2010<\/p>\n

Taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppim\u00e4\u00e4r\u00e4n opetussuunnitelman perusteet 2002. Opetushallitus. Suomen musiikkioppilaitosten liitto. 2007. Viitattu 15.4.2011. Http:\/\/www.musiikkioppilaitokset.org<\/a>, musiikinopetus, j\u00e4rjestelm\u00e4, taiteen perusopetus (TPO), musiikin laaja oppim\u00e4\u00e4r\u00e4.<\/p>\n

\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Tekniikkakoulu, j\u00e4\u00e4aika, kanvaasin teko, soittotunti, piruetin harjoittelu\u2026 Lapsilla on koulunk\u00e4ynnin lis\u00e4ksi heng\u00e4stymiseen saakka kiire harrastaa kuka mit\u00e4kin. Kilpailuhenkisess\u00e4 nykymaailmassa kiinnostavat asiat ja puuhat taistelevat ajasta lasten ja heid\u00e4n perheidens\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Lapset osaavat my\u00f6s itse olla vaativia harrastustensa suhteen. Miten k\u00e4y perinteisen musiikinopetuksen t\u00e4ss\u00e4 kilpailussa? L\u00f6ytyyk\u00f6 yhteissoitosta valttikortti ja innostava vastine vaikkapa jalkapallojoukkueessa pelaamiselle? Mit\u00e4 etuja […]<\/p>\n","protected":false},"author":42,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_relevanssi_hide_post":"","_relevanssi_hide_content":"","_relevanssi_pin_for_all":"","_relevanssi_pin_keywords":"","_relevanssi_unpin_keywords":"","_relevanssi_related_keywords":"","_relevanssi_related_include_ids":"","_relevanssi_related_exclude_ids":"","_relevanssi_related_no_append":"","_relevanssi_related_not_related":"","_relevanssi_related_posts":"76,892,970,1066,1361,1106","_relevanssi_noindex_reason":"","footnotes":""},"categories":[6,7],"tags":[22,21,113],"class_list":["post-130","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-opetusmenetelmat","category-oppilatos-ja-opetussuunnitelma","tag-kamarimusiikki","tag-musiikin-ryhmaopetus","tag-musiikinopetus"],"acf":false,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/130","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/users\/42"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=130"}],"version-history":[{"count":12,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/130\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2573,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/130\/revisions\/2573"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=130"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=130"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=130"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}