Toiveikkaana ojensin pienen viulun kolmivuotiaalle pojalleni. H\u00e4n nappasi soittimen innoissaan, mutta sanoi hyvin m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti ja omistavasi: \u201dMin\u00e4 itse!\u201d Samanik\u00e4iset kaverit seisoivat paikoillaan usean minuutin ajan, ja antoivat minun tehd\u00e4 k\u00e4sity\u00f6t\u00e4 jousik\u00e4den asennon kanssa ja ohjata soittamista. Oma poikani ei suostunut seisomaan paikoillaan vaan k\u00e4veli viulun kanssa ja sahasi jousella kieli\u00e4 niin kuin entisajan mets\u00e4miehet suuria tukkeja. Turhautumisen takaa nousi mielenkiintoni: Miten voisin opettaa t\u00e4llaista lasta soittamaan viulua? Kiinnostuin liikkeen yhdist\u00e4misest\u00e4 soiton opettamiseen.<\/p>\n
Viulupedagogi Shinichi Suzukin mukaan, jokaisella lapsella tulee olla oikeus soittaa viulua, koska se kehitt\u00e4\u00e4 lasta monipuolisesti (Winberg 1980, 19). Olisi t\u00e4rke\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jokaiselle lapselle sopiva l\u00e4hestymistapa soitonoppimiseen. Toimintaymp\u00e4rist\u00f6ni Perhonjokilaakson Kansalaisopiston muskariohjaajana lukuvuonna 2010\u20132011 antoi minulle mahdollisuuden kehitt\u00e4\u00e4 liikunnallista menetelm\u00e4\u00e4 viulunsoiton alkeisopetukseen.<\/p>\n
Kutsun t\u00e4t\u00e4 menetelm\u00e4\u00e4 Viulujumpaksi. Se on lapsil\u00e4ht\u00f6inen vaihtoehto soitonoppimisen aloitukseen.<\/p>\n
Viulujumpassa\u00a0\u00a0 on aineksia sek\u00e4 muskarista ett\u00e4 ryhm\u00e4 viulunsoitonopetuksesta. Lis\u00e4n\u00e4 ja\u00a0\u00a0 uutena toimintamuotona on n. 10-15 minuuttia kest\u00e4v\u00e4 jumppa, joka pyrkii kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n\u00a0\u00a0 viulunsoitossa tarvittavaa lihasvoimaa, liikeratoja, soittoasentoja, motoriikkaa\u00a0\u00a0 jne. Viuluun ja jumppaan keskittyminen 3-5 vuotiaiden lasten ryhm\u00e4tunnilla\u00a0\u00a0 muistuttaa toiminnaltaan soitinkeskeist\u00e4 muskaria. Viulujumpan jumppa-vaihe\u00a0\u00a0 soveltuu kaikenik\u00e4isille soittajille alkul\u00e4mmittelyksi.<\/p>\n
Haluaisin kehitt\u00e4\u00e4 viulujumppaa vastaavanlaiseksi kokonaisuudeksi,\u00a0jonka\u00a0 Kristiina Junttu (2011) on kehitt\u00e4nyt pianonsoitonopetukseen pianojumppa<\/a>-nimell\u00e4. Juntun (2011) pianojumppa ja aivojumppa liikkeet ovat antaneet ideoita my\u00f6s viulujumpan liikkeiden kehitt\u00e4miselle. T\u00e4ss\u00e4 artikkelissa k\u00e4site viulujumppa sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 yhteissoittoa, laulua, leikki\u00e4, liikett\u00e4 eik\u00e4 k\u00e4sitteellisesti vastaa pianojumppaa.<\/p>\n Viulujumpassa tutustutaan viulunsoittoon ryhm\u00e4ss\u00e4. Jo alusta alkaen lapsi p\u00e4\u00e4see kokemaan yhteissoiton iloa. Lasten tasolla ja heid\u00e4n kanssa kehitetty menetelm\u00e4 kuljettaa lapsen yhdess\u00e4 toisten lasten kanssa soiton-oppimiseen. Viulujumppa on silta muskarimaailmasta viulunsoitonoppimiseen.<\/p>\n Viulujumpan tavoitteena on tarjota valmiudet sek\u00e4 intoa soitonoppimisen aloittamiseen. Tavoitteena on lapsen kokonaisvaltainen kehitys instrumentin v\u00e4lityksell\u00e4. Viulujumpassa halutaan tukea lapsen itseluottamusta ja saada aikaan onnistumisen kokemuksia. Pyrit\u00e4\u00e4n siihen, ett\u00e4 pieni soittaja oppii huolehtimaan soittoasennostaan, lihasten rentoudesta ja vahvistamisesta, silloin on otettu t\u00e4rke\u00e4 askel eteenp\u00e4in soitonoppimisessa ja soiton ergonomiassa. Toivon ett\u00e4 jokaisen lapsen luovuus ja musikaalisuus p\u00e4\u00e4sisiv\u00e4t kehittym\u00e4\u00e4n viulujumpan kautta.<\/p>\n Viulujumppa on viel\u00e4 kehitysvaiheessa. Nyt se on suunnattu alkeisopetuksen tarpeisiin, mutta sit\u00e4 voi soveltaa eri instrumentteihin, ja pidemm\u00e4ll\u00e4 oleville soittajille. Viulujumpan liikesarjoista tulee julkaisu, joten niit\u00e4 ei t\u00e4ss\u00e4 artikkelissa esitell\u00e4.<\/p>\n Opettajat omaksuvat itselleen sopivan opetusmenetelm\u00e4n tai yhdistelev\u00e4t aineksia eri menetelmist\u00e4 l\u00f6yt\u00e4en itselleen sopivan opetustyylin. Opettamisessa ei varmaankaan ole tarkoitus olla yhden koulukunnan tai menetelm\u00e4n torvena, vaan l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ja kehitt\u00e4\u00e4 itselle sopiva, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen ja toimiva opetusmenetelm\u00e4. On varmasti hy\u00f6dyllist\u00e4 mietti\u00e4 aktiivisesti kuinka omaa opetustaan voisi kehitt\u00e4\u00e4. Nuorena opettajana haluan l\u00f6yt\u00e4\u00e4 my\u00f6s itselleni mielekk\u00e4\u00e4n menetelm\u00e4n soitonopettamiseen.<\/p>\n Viulunsoiton aloittamisessa on paljon vaikeita asioita edess\u00e4; usein jopa ongelmiksi nousevia kysymyksi\u00e4, kuten kuinka oppia ergonominen soittoasento. Kuinka s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 motivaatio, kun soitto ei kuulosta kauniilta, k\u00e4det v\u00e4syv\u00e4t ja niihin jopa sattuu, eik\u00e4 jaksa seist\u00e4 paikalla? Viulunsoiton ongelmia kuten soittoasentojen oppimista on usein l\u00e4hestytty passivoimalla lihaksistoa ja liikkeett\u00f6myydell\u00e4 maksimaalisen rentouden saavuttamiseksi. Saisiko lapsi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 liikkumisen ilon viulunsoittoakin opetellessa?<\/p>\n Jos lapsi oppii alusta alkaen huolehtimaan soittoasennoista, lihasrentoudesta, ja oppii arvostamaan soiton ergonomiaa, on otettu merkitt\u00e4v\u00e4 askel eteenp\u00e4in viulunsoitonop-pimisessa. Usein joudutaan tekem\u00e4\u00e4n liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n kallista ja kivuliasta ty\u00f6t\u00e4 huonojen soittoasentojen korjaamiseksi. Aina eiv\u00e4t hierojatkaan kykene korjaamaan vaurioita, joita syntyy ep\u00e4ergonomisen soittoasennon ja lihasj\u00e4nnitysten takia. Soittotaipaleen alussa olisi t\u00e4rke\u00e4\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aikaa hyv\u00e4n soittoasennon etsimiseen. Vaikka soittoasentoihin panostetaan ensimm\u00e4isen vuoden aikana, se ei tietenk\u00e4\u00e4n tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 asia olisi lopun el\u00e4m\u00e4\u00e4 kunnossa.<\/p>\n Lapsikeskeinen kasvatusteoria tunnustaa lapsen oikeuden omiin kiinnostuksen-kohteisiin. Lapsi hyv\u00e4ksyt\u00e4\u00e4n ja h\u00e4nt\u00e4 arvostetaan sellaisena kun h\u00e4n on. (Brotherus, A., Hyt\u00f6nen, J. & Krokfors, L. 1999, 44.) Lapset nauttivat liikkeest\u00e4, koska se tukee heid\u00e4n luottamustansa omaan osaamiseensa ja vapauttaa j\u00e4nnittyneisyydest\u00e4. Vilkkaampien lasten kanssa tarvitaan toimintaa, joka saa innostumaan ja on hauskaa, jotta soiton opettelu jatkuisi alkuvaikeuksista huolimatta. Lapsen luontainen tarve ja halu liikkua voidaan hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 my\u00f6s soitonoppimisessa. N\u00e4in h\u00e4nen oma osaamisensa otetaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n uusien asioiden opettelussa. Instrumentin oppimiseen l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n lapsen tasolta ja h\u00e4nen kehitysrytmi\u00e4\u00e4n kunnioittaen.<\/p>\n Mielest\u00e4ni ryhm\u00e4opetuksella on paljon annettavaa perinteiselle yksil\u00f6opetukselle. Viulujumpassa sovelletaan Shinichi Suzukin ryhm\u00e4opetuksen mallia. Suzuki-menetel-m\u00e4ss\u00e4 soitonopetus toteutetaan ryhmiss\u00e4 ja tunneilla on l\u00e4sn\u00e4 tavallisesti 3-4 lasta vanhempineen (Teiril\u00e4 1990). Oppilaat soittavat opettajan henkil\u00f6kohtaisessa ohjauksessa keskittymiskyvylleen sopivan ajan ja saavat yksil\u00f6lliset harjoitteluohjeet. Kaikki ryhm\u00e4n oppilaat ovat l\u00e4sn\u00e4 paitsi yhteissoiton, my\u00f6s toistensa henkil\u00f6kohtaisen ajan. Lapsi oppii seuratessaan toisten lasten soittamista, leikkiv\u00e4 lapsikin voi omaksua paljon toisten lasten soitosta, vaikka ei aktiivisesti seuraisikaan opetusta. Henkil\u00f6kohtainen opetus tapahtuu niin, ett\u00e4 yhden soittaessa muut kuuntelevat (Teiril\u00e4 1990, 43\u201344; Winberg 1980, 21; Karlson 1985, 24\u201325.)<\/p>\n Leikki-ik\u00e4isten 3\u20135-vuotiaiden lasten keskittymiskyky\u00e4 ja kest\u00e4vyytt\u00e4 tutkittaessa Suzuki-kasvatukseen osallistuneet lapset ovat osoittaneet selke\u00e4sti korkeampia arvoja verrattuna lapsiin jotka eiv\u00e4t ole olleet osallisia Suzuki-kasvatuksesta. Scottin tutkimuksessa Suzuki-ryhmien lis\u00e4ksi tutkimukseen osallistui esikoulu-ryhm\u00e4, ja luovaan toiminnalliseen kerhoon osallistuvia lapsia, sek\u00e4 lapsia jotka olivat kotihoidossa, eiv\u00e4tk\u00e4 osallistuneet kyseisiin toimintamuotoihin. Jo viiden kuukauden Suzuki-kasvatus, v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yksi viikoittainen 20 minuutin soittotunti, n\u00e4ytt\u00e4isi kehitt\u00e4v\u00e4n merkitt\u00e4v\u00e4sti leikki-ik\u00e4isen keskittymiskyky\u00e4 ja kest\u00e4vyytt\u00e4 (Scott 1996).<\/p>\n Tutkimuksissa on my\u00f6s todettu yleist\u00e4 \u00e4lykkyyden eri osa-alueiden kehittymist\u00e4 musiikki- ja instrumenttiopintojen seurauksena. Lasten aivot reagoivat \u00e4rsykkeisiin samalla tavalla riippumatta heid\u00e4n suunnitelmistaan osallistua tai olla osallistumatta instrumenttiopintoihin. Kehityst\u00e4 aivojen reagoinnissa ilmeni niill\u00e4 lapsilla, jotka olivat osallistuneet instrumenttiopetukseen (Scott 1996.)<\/p>\n Viulujumpassa aivan kuten Suzuki menetelm\u00e4ss\u00e4, oppiminen pyrit\u00e4\u00e4n luomaan kertauksen vahvalle pohjalle.\u00a0 Uusia asioita opitaan vain yksi kerrallaan ja vanhat taidot tukevat uusien oppimista. Tapaa, jossa uudet opitut asiat rakennetaan aikaisemmin opitun perustalle, kutsutaan konstruktiiviseksi oppimiseksi. Soittotaitoa pyrit\u00e4\u00e4n kasvattamaan pienill\u00e4 ja huolellisilla askelilla (Teiril\u00e4 1990, 43-44; Uusikyl\u00e4 & Atjonen 2005).<\/p>\n Suzuki opetuksessa tehd\u00e4\u00e4n erilaisia kehon hallintaan t\u00e4ht\u00e4\u00e4vi\u00e4 harjoituksia ja leikkej\u00e4. Oppiakseen hallitsemaan soitossa tarvittavan motoriikan, lapsi tarvitsee aikaa ja harjoitusta (Winberg 1980, 24). Kehollisuus musiikkikasvatuksessa on tullut tunnetuksi erityisesti Dalcroze-opetuksesen kautta. Dalcroze-opetuksessa oppilaiden kokonaisvaltaisen ja omakohtaisen kehollisen aktivoimisen kautta pyrit\u00e4\u00e4n vahvistamaan mielen ja kehon yhteytt\u00e4 ja siten edist\u00e4m\u00e4\u00e4n kokonaisvaltaista oppimista (Juntunen 2004).<\/p>\n Suzuki-menetelm\u00e4ss\u00e4 pyrit\u00e4\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n hyv\u00e4ksi kehon luonnollista painoa. Lapsi, joka kykenee olemaan rentona voi harjoituksen my\u00f6t\u00e4 saada soitossaan tarvitsemansa lihakset toimimaan j\u00e4nnityksett\u00e4 (Winberg 1980). Lihakset, jotka toimivat ilman j\u00e4nnityst\u00e4, tukevat puolestaan rennon soittoasennon l\u00f6ytymisest\u00e4. Olen huomannut, ett\u00e4 liikkeen kautta lapsi oppii kontrolloimaan lihasten rentoutta. Viulujumpassa on mahdollisuus ottaa enemm\u00e4n aikaa kuin perinteisess\u00e4 soitonopetuksessa lihasrentouden saavuttamiselle.<\/p>\n Mallioppiminen on vahvasti l\u00e4sn\u00e4 Suzuki-opetusmenetelm\u00e4ss\u00e4 erityisesti opintojen alkuvaiheessa, jolloin ei k\u00e4ytet\u00e4 nuotteja lainkaan. On suositeltavaa ett\u00e4 uusi asia tehd\u00e4\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n toimintona ennen teorian oppimista (Haston 2007, 26\u201327). T\u00e4m\u00e4 mallioppiminen on luonnollinen oppimisen keino, jota Suzuki-opetuksessa suositaan. Sen katsotaan lis\u00e4ksi edist\u00e4v\u00e4n musikaalista tulkintaa ja johtavan luonnollisesti improvisointiin ja s\u00e4velt\u00e4miseen (Haston 2007, 29).<\/p>\n Perhonjokilaakson kansalaisopiston vetelil\u00e4isille kolmivuotiaille ja sit\u00e4 vanhemmille muskarilapsille tarjottiin mahdollisuus osallistua viulumuskariin. Syyslukukauden 2010 ajan tutustuimme jousisoitinperheeseen. Kuuntelimme milt\u00e4 jousisoittimet kuulostavat, harjoittelimme niiden soittoasentoja, opettelimme tuntemaan soitinten nimet ja \u00e4\u00e4net. Harjoittelimme kyn\u00e4n kanssa jousesta kiinni pit\u00e4mist\u00e4. Marssimme pahviviulujen kanssa ja opettelimme muun muassa painamaan sormet py\u00f6re\u00e4sti otelaudalle. Ensimm\u00e4isten kuukausien aikana k\u00e4ytettiin ainoastaan pahvisoittimia. Ryhm\u00e4t olivat kooltaan n.5-7 lasta\/ ryhm\u00e4. Ehk\u00e4 n. 1\/3 muskarin ajasta keskityttiin viulu-teemaan.<\/p>\n Kev\u00e4tlukukaudella 2011 aloitimme viulujumpan. Suzuki-menetelm\u00e4\u00e4 soveltaen soittaminen aloitettiin ryhm\u00e4ss\u00e4. Kolme lasta (A-ryhm\u00e4) tuli ensin 30 minuutin soittotunnille, mink\u00e4 j\u00e4lkeen he j\u00e4\u00e4v\u00e4t 30 minuutin ryhm\u00e4tunnille B-ryhm\u00e4n kanssa. B-ryhm\u00e4 jatkoi yhteistunnin j\u00e4lkeen omalle soittotunnille. Toimintaa voi kuvata seuraavasti: A-AB-B. A-ryhm\u00e4ss\u00e4 oli kolme lasta, AB viulujumpassa kuusi lasta, ja B-ryhm\u00e4ss\u00e4 kolme lasta.<\/p>\n Viulunsoittajat saivat 10 minuuttia henkil\u00f6kohtaista ohjausta 30 minuutin soittotunnista, josta 20 minuuttia oli \u201dpassiivista\u201d toisten soiton seurantaa.\u00a0 Lapset olivat ryhm\u00e4opetuksessa yhteens\u00e4 60 minuuttia. Jumpassa soitettiin my\u00f6s v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 10 minuuttia yhdess\u00e4, joten jokainen soittaa viulua yhteens\u00e4 noin 20 minuuttia.<\/p>\n Viulujumppa sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 30 minuuttia ryhm\u00e4jumppaa ja 30 minuutin ryhm\u00e4viulutunnin. Syksyn muskarista kev\u00e4\u00e4n viulujumppaan j\u00e4iv\u00e4t muun muassa yhteisleikit, rytmin kokonaisvaltainen k\u00e4sittely, liikkuminen, laulaminen ja yhdess\u00e4 soittaminen. Rytmikapulat ja marakassit vaihtuivat viuluihin.<\/p>\n Viulujumppa johdattaa viulunsoittoon liikkuen. Jumppaliikkeet tehd\u00e4\u00e4n ilman viuluja kuivaharjoitelleen. Rentoja soittoasentoja ja lihasvoimaa etsit\u00e4\u00e4n liikkeiden lorujen, laulujen ja rytmien kautta. Samat asiat, mit\u00e4 muskarissa perinteisesti tehd\u00e4\u00e4n, suunnataan soittoharrastuksen aloittamiseen. Loruillaan sormilla, liikutaan musiikin mukana ja harjoitellaan liikeratoja joita viulunsoitossa tarvitaan.<\/p>\n Viulujumpassa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n ja sovelletaan aivojumpan liikkeit\u00e4. Aivojumppa on pedagoginen menetelm\u00e4, jonka kehitti lukih\u00e4iri\u00f6st\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4 amerikkalainen Paul Dennison. Aivojumppa perustuu kinesiologiaan, liikunnan mekaniikkaa tutkivaan oppiin. Liikkeet parantavat keskittymiskyky\u00e4 ja muistin toimintaa. Liikkeet ovat yksinkertaisia ja niit\u00e4 voivat tehd\u00e4 my\u00f6s pienet lapset Liikeradat tukevat molempien aivopuoliskojen yhteis-ty\u00f6t\u00e4 ja her\u00e4ttelev\u00e4t \u201dkroppaa\u201d monipuolisesti soittamiseen (Birath 1999, 7-8 ).<\/p>\n Liikkeet voidaan tehd\u00e4 hiljaisuudessa tai taustalla soivan musiikin mukana, jolloin voidaan hyvin yhdist\u00e4\u00e4 musiikin mukana liikkuminen harjoituksiin. Liikkeiss\u00e4 pyrit\u00e4\u00e4n yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n hieno ja karkeamotoriset liikkeet. Jaloissa voidaan pit\u00e4\u00e4 perusrytmi k\u00e4vellen, samalla kun k\u00e4sill\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n hienomotorisia harjoituksia. Yksinkertaisiin harjoituksiin lis\u00e4t\u00e4\u00e4n vaikeusastetta v\u00e4hitellen. Viulunsoiton perussoittoasento on haasteellinen ja sen oppimiseen on otettava aikaa.[1]<\/a><\/p>\n Osa syksyll\u00e4 viulumuskarissa aloittaneista lapsista valitsi vain 10 minuutin soittoajan, ja osa jatkoi lis\u00e4ksi viulujumpassa. Lapset, jotka ovat olleet mukana viulujumpassa, ovat kehittyneet nopeammin ja ovat oppineet soittoasennot luontevammin. He ovat my\u00f6s p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti innokkaampia soittamaan viulua ja on ollut mukava huomata, ett\u00e4 heid\u00e4n ryhm\u00e4henkens\u00e4 kannustaa heit\u00e4 soitossaan eteenp\u00e4in.<\/p>\n Lapset innostuivat ryhm\u00e4soitosta enemm\u00e4n kuin yksin\u00e4isest\u00e4 puurtamisesta. He jaksoivat soittaa yhdess\u00e4 huomattavasti pidemp\u00e4\u00e4n kuin yksin. Pianos\u00e4estyksen antama tuki ja yhteissoitolliset improvisaatio osuudet saivat lapset innostumaan soittamisesta.<\/p>\n Lapset, joiden vanhemmat eiv\u00e4t olleet mukana viulujumpassa, edistyiv\u00e4t muita hitaammin. Vanhemman l\u00e4sn\u00e4olo ja kannustus kotiharjoitteluun oli merkitt\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4 edistymisen kannalta. Jos soittotunnilla oli lapsia, jotka olivat passiivisia ja haluttomia, heid\u00e4n asenteensa tuntui tarttuvan toisiin lapsiin. Silloin olisi juuri tarvittu lasten vanhempia paikalle. Kun on kyse p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti 4-vuotiaista lapsista, on vanhemman l\u00e4sn\u00e4olo ryhm\u00e4tunnilla v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Jatkossa osaan toimia viisaammin t\u00e4ss\u00e4 asiassa.<\/p>\n Ryhm\u00e4opetuksessa on l\u00e4sn\u00e4 useita vanhempia lapsineen. Tunnin kulkuun ja ilmapiiriin vaikuttaa muun muassa oppilaan suhde opettajaan, omaan vanhempaansa, ryhm\u00e4n muihin j\u00e4seniin sek\u00e4 vanhempien ja lasten keskin\u00e4iset suhteet. Opettajan tulee luoda ja yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 positiivista ryhm\u00e4henke\u00e4. Vanhemman ja opettajan v\u00e4linen luottamuksellinen suhde on oppimisen perusedellytys (Winberg 1980, 32). Jos mukana on lapsia joilla on oppimisvaikeuksia, opettajan velvollisuus on huolehtia siit\u00e4, ettei heid\u00e4n tarvitse pel\u00e4t\u00e4 mollaamista. Oppimisvaikeuksista k\u00e4rsiv\u00e4t lapset tiedostavat usein erilaisuutensa. Opettaja voi ottaa ryhm\u00e4n toiset lapset mukaan auttamaan hitaampaa oppilasta. (McCord & Fitzgerald 2006, 51.)<\/p>\n Musiikin avulla voidaan tarjota eettist\u00e4 kasvatusta ja opetella asettumaan toisen asemaan. Ryhm\u00e4tunnilla toisten huomioiminen, oman vuoron odottaminen ja toisten tekemisen arvostaminen p\u00e4\u00e4see kehittym\u00e4\u00e4n paremmin kuin yksityisell\u00e4 soittotunnilla.<\/p>\n Uskon ett\u00e4 ryhm\u00e4opiskelu motivoi oppilaita ja lis\u00e4\u00e4 sosiaalista kanssak\u00e4ymist\u00e4, mik\u00e4 tekee oppimisesta monipuolisempaa pelkk\u00e4\u00e4n yksityisopetukseen verrattuna. Olisi mielest\u00e4ni eritt\u00e4in varteenotettava vaihtoehto ottaa useampi lapsi samalle tunnille, jolloin he voisivat oppia toisilta seuratessaan opettajan ty\u00f6skentely\u00e4 toisten oppilaiden kanssa.<\/p>\n Soittamisen on huomattu vahvistavan muun muassa keskittymiskyky\u00e4, kuuntelemisen taitoa, yhteisty\u00f6kyky\u00e4, pitk\u00e4j\u00e4nnitteisyytt\u00e4 sek\u00e4 ep\u00e4onnistumisen siet\u00e4mist\u00e4. Kaikkia n\u00e4it\u00e4 taitoja tarvitsemme yhteiskunnassa. (Eriksson 1999, 45.)<\/p>\n Viulujumppa voi olla paljon enemm\u00e4n kuin pelkk\u00e4 60 min toiminnallinen kokonaisuus lapsen lukuj\u00e4rjestyksess\u00e4. Jos vanhempi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 musiikin mahdollisuudet lapsen kasvatuksessa, voi kodin kasvatusilmapiiri ja toiminta suuntautua kokonaisvaltaisesti lasta kasvattavaksi. Toivon, ett\u00e4 viulujumppa voisi kasvattaa koko perhett\u00e4 toimimaan yhdess\u00e4. Se kasvattaa vanhempia uskomaan lastensa kehityskykyyn ja se auttaa asettamaan tarpeellisia toiminnallisia tavoitteita pienenkin lapsen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Jos me kasvattajat ja opettajat annamme luovuudelle vallan omassa kasvatuksessamme, voimme innostaa lapsia monin eri tavoin harjoittelemaan \u2013 ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n viulun vingutusta, vaan koko el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tarvittavia taitoja, kuten kest\u00e4vyytt\u00e4, ongelmanratkaisua ja kuuntelemista.<\/p>\n Kirjoittaja: Kirsi Pulkkinen 2011, Centria ammattikorkeakoulu.<\/strong><\/p>\n L\u00c4HTEET<\/p>\n Birath, B. 1999. Aivojumppa. Oppimista parantavia liikeharjoitukisa. Tallinna: Baasam Books.<\/p>\n Brotherus, A., Hyt\u00f6nen, J. & Krokfors, L. 1999. Esi- ja alkuopetuksen didaktiikka. Helsinki: WSOY.<\/p>\n Eriksson, E. 1999. Viulunsoittoa vauvasta vaariin. Rondo 37 (8), 45.<\/p>\n Haston, W. 2007. Teacher Modeling as an Effective Teaching Strategy. Music Educators Journal 93, 26-30.<\/p>\n Karlson, A. 1985. Suzuki-opetus: halpaa, hyv\u00e4\u00e4 ja paljon. Rondo 23 (1), 24-25.<\/p>\nL\u00e4ht\u00f6kohtia ja perusteluja liikunnalliselle soitonopetusmenetelm\u00e4lle<\/h3>\n
Viulunsoiton ergonomia<\/h3>\n
Opetuksen lapsil\u00e4ht\u00f6isyys<\/h3>\n
Ryhm\u00e4opetuksen hy\u00f6dynt\u00e4minen<\/h3>\n
Viulujumpan pedagogiikka ponnistaa Suzuki-filosofiasta<\/h3>\n
Suomen Vetelin viulujumpparyhm\u00e4 p\u00e4\u00e4si \u201dvauhthin\u201d<\/h3>\n
Viulujumppa konkreettisesti<\/h3>\n
Viulujumppa kehitt\u00e4\u00e4, valmentaa ja kasvattaa monipuolisesti<\/h3>\n