Olin konsertissa, jossa suomalainen dramaattinen sopraano lauloi enimm\u00e4kseen kotimaista yksinlauluohjelmistoa ja lis\u00e4ksi musikaalis\u00e4velmi\u00e4. Seuraavan p\u00e4iv\u00e4n lehdess\u00e4 kriitikko julisti: \u201dT\u00e4m\u00e4 on bel cantoa parhaimmillaan!\u201d Todellako? Oma k\u00e4sitykseni italialaiseen oopperaperinteeseen kuuluvasta bel cantosta oli aivan erilainen. Huomasin, ett\u00e4 vuosikausien lauluopintojen j\u00e4lkeenkin k\u00e4site oli mieless\u00e4ni melko ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen. Mit\u00e4 tarkoitetaan, kun puhutaan bel cantosta? Miten opettaisin termin sis\u00e4ll\u00f6n omille oppilailleni, jos en itsek\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rr\u00e4 sen sis\u00e4lt\u00f6\u00e4?<\/p>\n
Suuren Musiikkitietosanakirjan bel canto \u2013artikkelin (Virtamo 1989) mukaan termin voi kirjoittaa yhteen belcanto tai erikseen bel canto, kuten sit\u00e4 nykyisin yleisemmin k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n. Italiankielest\u00e4 suoraan suomennettuna bel canto tarkoittaa kaunista laulua. Termin eksaktin selityksen esteen\u00e4 lieneekin, ett\u00e4 kauneutta on mahdoton yksiselitteisesti m\u00e4\u00e4ritell\u00e4. Makuasioista voi toki kiistell\u00e4, ja kauniista laulusta onkin vuosisatoja saatu kiistoja aikaan. Paitsi, ett\u00e4 bel cantolla on kannattajansa ja vastustajansa, on molemmissa joukoissa eri k\u00e4sityksi\u00e4 koko termin sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4.<\/p>\n
Selkeimm\u00e4n suomenkielisen esityksen bel cantosta on kirjoittanut Veijo Murtom\u00e4ki. H\u00e4nen artikkelinsa aiheesta on Sibelius-akatemian Musiikinhistoriaa verkossa \u2013tietokannassa. Murtom\u00e4en mukaan miellytt\u00e4v\u00e4n, luonnollisen laulutaiteen yst\u00e4ville bel canto merkitsee ylitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ihannetta, kaikkea sit\u00e4, mik\u00e4 tekee laulamisesta \u201djumalaista ja hullaannuttavaa taidetta\u201d, mutta toisille se voi olla l\u00e4hes kirosana ja synonyymi aivottomalle, pinnalliselle ja tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4iselle korukuviotaituruudelle. (Murtom\u00e4ki 2006a.)<\/p>\n
Bel canto -termill\u00e4 viitataan usein 1700-luvun ja 1800-luvun alkupuolella vallalla olleeseen italialaisen oopperan kevyeen ja taiturilliseen laulutyyliin, vaikka k\u00e4sitteen\u00e4 se on syntynyt vasta noiden aikojen j\u00e4lkeen. Bel canton kulta-ajan laulajat ja laulunopettajat eiv\u00e4t termi\u00e4 koskaan k\u00e4ytt\u00e4neet, vaan se syntyi 1800-luvulla erottamaan kyseinen laulutyyli veristisen oopperan aikana syntyneest\u00e4 laulutavasta sek\u00e4 saksalaisesta, deklamoivammasta tyylist\u00e4. Murtom\u00e4en mukaan k\u00e4site alkoi saada laajempaa merkityst\u00e4 Italiassa 1860-luvulla, muissa maissa 1880-luvulla ja tietosanakirjoihin se ilmaantui 1900-luvun puolella. (Murtom\u00e4ki 2006a.)<\/p>\n
K\u00e4sitteen on mahdollisesti ensimm\u00e4isen\u00e4 kirjannut Nicola (Niccolo) Vaccai (1790-1848), joka julkaisi noin vuonna 1838 kaikille laulunopiskelijoille tutun kokoelman nimell\u00e4 Dodici ariette per camera per l\u2019insegnamento del bel-canto italiano \u2013 Kaksitoista pient\u00e4 kamarilaulua italialaisen kaunolaulun opettamiseksi (Murtom\u00e4ki 2006a).<\/p>\n
Bel canto \u2013tyylin ominaisuudet<\/strong><\/p>\n Suureen Musiikkitietosanakirjaan m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n kirjoittaneen Keijo Virtamon mukaan bel canto \u2013tyyliin kuuluu pit\u00e4yty\u00e4 puhtaasti musiikilliseen viihdytykseen ilman draamallista realismia, irtautumista tilanteen edellytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 todellisuudentunnusta, jopa henkil\u00f6n luonteesta ja sukupuolesta. Bel cantossa \u00e4\u00e4nenmuodostus t\u00e4ht\u00e4\u00e4 pehmeisiin ja py\u00f6reisiin \u00e4\u00e4niin, jotka s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t yhten\u00e4isyytens\u00e4 siirrytt\u00e4ess\u00e4 matalista rekistereist\u00e4 korkeisiin sek\u00e4 kuvioinnin ja fraseerauksen keveyteen. (Virtamo 1989.)<\/p>\n Murtom\u00e4ki yhdist\u00e4\u00e4 bel canton ja oikeanlaisen \u00e4\u00e4nenk\u00e4yt\u00f6n sanomalla, ett\u00e4 \u201dbel canto on itse asiassa ajaton k\u00e4site, hyv\u00e4n ja luonnonmukaisen laulutyylin symboli\u201d. Oikeanlaiseen \u00e4\u00e4nenk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n h\u00e4n listaa kuuluvaksi muun muassa hengityksen ja kehon t\u00e4ydellisen ja vapaan hallinnan ilman pakkoliikkeit\u00e4, irvistelyj\u00e4 sek\u00e4 turhia eleit\u00e4, \u00e4\u00e4nenannon helppouden, intonaation puhtauden, vokaalien selkeyden ja oikean sointipaikan, artikulaation luonnollisuuden, eri rekistereiden hallinnan, \u00e4\u00e4nen kantovoiman ja l\u00e4p\u00e4isevyyden, pianissimon, puoli\u00e4\u00e4nen sek\u00e4 \u00e4\u00e4nen paisutuksen ja hiljent\u00e4misen osaamisen, legaton, portamenton, staccaton ja trillien hallinnan ja kuviolaulun vaivattomuuden kaikissa \u00e4\u00e4nityypeiss\u00e4 (Murtom\u00e4ki 2006a).<\/p>\n Yksi ajatusmalli on, ett\u00e4 bel canto -termi syntyi viittaamaan italialaiseen laulutyyliin vastakohtana erityisesti saksalaiselle laulutavalle. 1800-luvulla l\u00e4hinn\u00e4 saksankielisiss\u00e4 maissa tapahtunut orkesterimusiikin, mutta my\u00f6s italialaisen oopperan kehitys verismiin suurensi orkestereita ja toi mukanaan uusia haasteita laulajille.<\/p>\n S\u00e4velt\u00e4j\u00e4 ja pianisti Clara Schumannin (1819-1896) is\u00e4n\u00e4 musiikinhistoriaan j\u00e4\u00e4nyt Friedrich Wieck (1785-1873) toimi pitk\u00e4\u00e4n pianonsoiton ja laulun opettajana. Teoksessaan Kauniin soinnin jalo taide \u2013 Opettavaisen suorasukaisia kirjoituksia pianonsoitosta ja laulutaiteesta Wieck asettuu vahvasti bel canto \u2013perinteen kannattajaksi. H\u00e4n s\u00e4ttii laulunopettajia v\u00e4\u00e4rien metodien opettamisesta ja listaa asioita, jotka ovat bel canton vastaisia. Moitteiden kohteena on tulkittu olleen erityisesti saksalaiset laulunopettajat.<\/p>\n Bel canton vastaista oli Wieckin sanojen mukaan ep\u00e4luonnollinen taidepuuhailu, joka tavoittelee vain \u00e4\u00e4rimm\u00e4isi\u00e4 efektej\u00e4 ja rakentuu sellaisten maneerien varaan, jotka jo lyhyess\u00e4 ajassa raunioittavat \u00e4\u00e4nen. N\u00e4it\u00e4 maneereja ovat esimerkiksi \u00e4\u00e4nen huojuttaminen, liioitteleva korkeiden s\u00e4velten forseeraaminen, matalilla rinta-\u00e4\u00e4nill\u00e4 koketeeraaminen, ep\u00e4luonnolliset ja vastenmieliset l\u00e4hes kuulumattomat kurkku- ja nen\u00e4pianissimot, aiheeton yksitt\u00e4isten \u00e4\u00e4nten korostaminen ja liioitteleva esiintyminen. (Wieck 1993, 40.)<\/p>\n Wieckin mielest\u00e4 my\u00f6s pianonsoiton tulee perustua luonnolliseen laulavuuteen. Ohjeistaessaan pianisteja h\u00e4n kiteytt\u00e4\u00e4 kauniin laulun ominaisuuksia: \u201dAina kun puhun laulamisesta, tarkoitan kaunista laulua, joka on hienoimman ja t\u00e4ydellisimm\u00e4n laulumusiikin esitt\u00e4misen perusta. Ennen kaikkea korostan kaunista \u00e4\u00e4nenmuodostusta mahdollisimman kauniin kosketuksen l\u00e4ht\u00f6kohtana pianoa soitettaessa. Laulu- ja soittotaiteiden on monin tavoin tuettava ja autettava toinen toistaan. Niiden on kuljettava yhdess\u00e4 tuodakseen esiin ylev\u00e4n ja jalon kirkkaimmassa ja kauneimmassa mahdollisessa muodossa.\u201d (Wieck 1993, xiii.)<\/p>\n My\u00f6s Murtom\u00e4ki luettelee ominaisuuksia, jotka ovat h\u00e4nen mukaansa per\u00e4ti tuhonneet laulutaiteen. H\u00e4n kokee verismin tuoneen mukanaan oopperalauluun muun muassa vulgaarisuuden, robustin laulun, plebeijisen tragedian, huutamisen ja vihaisen deklamaation. Tehokeinoiksi ovat muodostuneet esimerkiksi \u00e4\u00e4nek\u00e4s nyyhke, rintaan ly\u00f6minen, ivallinen nauru, neuroottiset purkaukset ja hysteeriset reaktiot. Kun kauniin lyyrisyyden ja \u00e4\u00e4nellisen monipuolisuuden paikan on ottanut voimalla laulaminen, se on mahdollistanut v\u00e4h\u00e4isell\u00e4 teknisell\u00e4 koulutuksella esiintymisen. Murtom\u00e4en mukaan yh\u00e4 useammat nyky\u00e4\u00e4n vain kuvittelevat olevansa laulajia. (Murtom\u00e4ki 2006a.)<\/p>\n Ennemminkin raa\u2019alla voimalla kuin hyv\u00e4ll\u00e4 laulutekniikalla aikaansaatuun \u00e4\u00e4nen kantavuuteen viitannee my\u00f6s Kim Borg sanoessaan: \u201dVaikka kovaa huutava onkin arvostettu, on tosiasiassa nyky\u00e4\u00e4n suurin pula kauniisti laulavista.\u201d (Borg 1972, 87.)<\/p>\n Bel cantolle vastainen tai vaihtoehtoinen saksalainen laulutyyli liitet\u00e4\u00e4n usein Wagneriin. Taistelu musiikin herruudesta k\u00e4ytiin 1800-luvulla ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4nkin nimenomaan italialaisen ja saksalaisen tyylin v\u00e4lill\u00e4, ei vain oopperassa ja muussa laulumusiikissa.<\/p>\n Murtom\u00e4en (2006c) mukaan on kuitenkin v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rrys, ett\u00e4 Wagner olisi ollut kokonaan bel cantoa vastaan. Ilmeisesti jotkin traumaattiset kokemukset lapsuudesta olivat j\u00e4tt\u00e4neet h\u00e4neen kielteisyyden italialaisuutta kohtaan. Wagner sanoo teoksessaan Oper und Drama (1851) italialaisen oopperan virheen olevan siin\u00e4, ett\u00e4 \u201dilmaisun v\u00e4lineest\u00e4, musiikista, on tehty p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja ilmaisun p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4, draamasta, on tehty v\u00e4line.\u201d Murtom\u00e4ki on sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 vaikka Wagner t\u00e4ht\u00e4sikin s\u00e4vellysty\u00f6ss\u00e4\u00e4n puhelauluksi kutsuttuun saksan kielen mukaiseen deklamaation korostamiseen ja voimakkaisiin puheaksentteihin italialaisen vokaalisuuden sijaan, h\u00e4n silti palvoi koko ik\u00e4ns\u00e4 my\u00f6s vokaalista kauneutta ja legatoa. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4y ilmi muun muassa h\u00e4nen kehuistaan laulajille. Kehuissaan Wagner koki yhden yhdist\u00e4neen bel cantoa h\u00e4nen omaan musiikkiinsa, ja toisen todistaneen, ett\u00e4 on mahdollista yhdist\u00e4\u00e4 ”raskas, leve\u00e4 ja voimakas \u00e4\u00e4ni sujuvaan ja virheett\u00f6m\u00e4\u00e4n koloratuuritekniikkaan”. (Murtom\u00e4ki 2006c.)<\/p>\n Vastustajat pit\u00e4v\u00e4t bel canto \u2013tyylin mukaista laulua usein tyhj\u00e4n\u00e4 luritteluna, josta puuttuu draaman kannalta t\u00e4rke\u00e4 sis\u00e4lt\u00f6. On totta, ett\u00e4 erityisesti kastraattilaulajien kulta-aikana noin vuosina 1650-1750 laulajat itse veiv\u00e4t bel cantoon liittyv\u00e4n korukuviotekniikan \u00e4\u00e4rimm\u00e4isyyksiin asti. Laulajan ammattitaitoon kuului juoksutusten ja korukuvioiden improvisointi ja vahvimmat virtuoosit saattoivat hurjastella niit\u00e4 minuuttikaupalla. Tuohon aikaan laulajat olivat impressaarien ykk\u00f6st\u00e4hti\u00e4 ja s\u00e4velt\u00e4j\u00e4t palvelivat laulajien tarpeita ja haluja. T\u00e4h\u00e4n kehitykseen jarruja tuli pist\u00e4m\u00e4\u00e4n oopperauudistuksellaan Christoph Willibald Gluck (1717\u201487). H\u00e4n halusi palauttaa draaman ensisijaisuuden ja musiikin palvelemaan sit\u00e4 tavoitetta. Oopperoissaan h\u00e4n luopui da capo -aariamuodosta ja poisti niist\u00e4 virtuoosiset koloratuurit.<\/p>\n Murtom\u00e4ki (2006a) toteaa Gioacchino Rossinin (1792-1868) sanoneen, ett\u00e4 bel canton varsinainen taide loppui kastraattien my\u00f6t\u00e4. Silti viel\u00e4 1800-luvun alkupuolta voidaan hyv\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 pit\u00e4\u00e4 bel canton aikana, sill\u00e4 erityisesti Rossinin, Vincenzo Bellinin (1801-1835), Gaetano Donizettin (1797-1848) ja my\u00f6s Giuseppe Verdin varhaisooopperoiden musiikissa koristeellinen laulutyyli on selv\u00e4sti olennainen osa ilmaisua. Verdi luopui vasta 1860-luvulla kevyen aistillista ja liikkuvuutta edellytt\u00e4v\u00e4st\u00e4 laulutyylist\u00e4 siirrytty\u00e4\u00e4n historiallis-traagisten aiheiden pariin. (Murtom\u00e4ki 2006b.)<\/p>\n Vaikka kastraatit pikkuhiljaa h\u00e4visiv\u00e4tkin oopperalavoilta, he toimivat opettajina ja heid\u00e4n osaamisensa siirtyi muillekin \u00e4\u00e4nityypeille. Ensin sopraanoille ja mezzosopraanoille, my\u00f6hemmin my\u00f6s tenoreille, baritoneille ja bassoille. (Murtom\u00e4ki 2006a.)<\/p>\n Suomalainen laulunopetus ja bel canto<\/strong><\/p>\n Voisi ajatella, ett\u00e4 Suomessa italialainen laulukoulu kukoistaa, koska kaikki laulunopiskelijat perehdytet\u00e4\u00e4n laulutekniikkaan jo edell\u00e4 mainitun Vaccain ja Salvatore Marchesin (1822-1908) laulukoulujen harjoituksiin kuuluvien vokaliisien avulla.<\/p>\n 1800-luvun lopulla, jolloin suomalaista taidemusiikkiel\u00e4m\u00e4\u00e4 rakennettiin, oli bel canton kulta-aika jo ohi. Vaikka Suomesta k\u00e4ytiin my\u00f6s Italiassa opiskelemassa, tuolloin aktiiviset s\u00e4velt\u00e4j\u00e4mme ja pedagogimme omaksuivat paljon asioita 1800-luvun saksalaiselta kielialueelta. Ei voitane unohtaa my\u00f6sk\u00e4\u00e4n vahvaa ven\u00e4l\u00e4isen kulttuurin vaikutusta maassamme. K\u00e4sitykseni on, ett\u00e4 suomalainen laulukoulu \u2013 jos niin voi sanoa \u2013 on sekoitus kaikista kolmesta koulukunnasta, italialaisesta, saksalaisesta ja ven\u00e4l\u00e4isest\u00e4. Bel cantolla on kuitenkin kannattajansa, italialaista laulukulttuuria Suomessa vaalii esimerkiksi Beniamino Gigli – seura. Termin v\u00e4lj\u00e4st\u00e4 k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 lienee esimerkki, kun Eurajoen Bel canto \u2013festivaalin teemas\u00e4velt\u00e4j\u00e4n\u00e4 on kes\u00e4ll\u00e4 2016 Verdin rinnalla Wagner.<\/p>\n Jokainen laulupedagogi ja laulunopiskelija joutuu pohtimaan oman lauluihanteensa. Nuori opiskelija saattaa olla ensimm\u00e4isille tunneilleen tullessaan autuaan tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n laulutaiteen koulukuntaeroista ja siit\u00e4, mit\u00e4 koulua h\u00e4nen oma opettajansa edustaa. Opettajalta vaaditaan viisautta ja joustavuutta kuulla oppilaansa persoonallinen \u00e4\u00e4ni ja l\u00e4hte\u00e4 kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4, eik\u00e4 esimerkiksi j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isesti noudattaa jonkin koulukunnan metodeja, vaikka ne olisivat sopineet loistavasti opettajalle itselleen. Tietenkin jokainen l\u00e4htee opetuksessaan siit\u00e4, mink\u00e4 kokee oikeaksi, mutta toisaalta on tarvittaessa oltava valmis muuttamaan omia mielipiteit\u00e4\u00e4n oikeasta. Pedagogin ammattitaitoon kuuluu tunnistaa oppilaansa \u00e4\u00e4nityyppi ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kullekin \u00e4\u00e4nityypille sopivimmat harjoitteet ja ohjelmisto.<\/p>\n Kuten Suomalaisessa laulajanaapisessaan erityisesti meid\u00e4n suomalaisten haasteita laulunopiskelussa pohtiva Kim Borg toteaa (1972, 23-24), on olemassa lukemattomia laulukouluja ja \u2013teorioita, mutta yht\u00e4 vuorenvarmasti ei ole olemassa mit\u00e4\u00e4n patenttiratkaisua, ei mit\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4tty\u00e4 autuaaksitekev\u00e4\u00e4 koulua tai metodia. Laulamista pit\u00e4\u00e4 aina l\u00e4hesty\u00e4 yksil\u00f6llisesti. Borg sanoo my\u00f6s: \u201dJopa semmoinen kuin legendaarinen bel canto on osoittautunut saduksi, vaikka my\u00f6nnett\u00e4k\u00f6\u00f6n, ett\u00e4 italialainen lauluperinne on oikeimmassa ja ett\u00e4 v\u00e4limerenmaitten avonainen kansanlaulutapa on terveint\u00e4.\u201d (Borg 1972, 23-24.)<\/p>\n Borgia vahvemmin Murtom\u00e4ki p\u00e4\u00e4tyy bel cantoon m\u00e4\u00e4ritelless\u00e4\u00e4n luonnollista ja tervett\u00e4 \u00e4\u00e4nenk\u00e4ytt\u00f6\u00e4. H\u00e4n toteaa, ett\u00e4 laulamisen pitk\u00e4\u00e4n historiaan on aina kuulunut oikean, terveen laulutyylin etsint\u00e4 ja huonon laulutavan tunnistaminen ja karsiminen. Murtom\u00e4en mielest\u00e4 bel canto on itse asiassa ajaton k\u00e4site, hyv\u00e4n ja luonnonmukaisen laulutyylin symboli, riippumatta siit\u00e4, onko itse k\u00e4sitett\u00e4 k\u00e4ytetty jonain tiettyn\u00e4 aikana vai ei. (Murtom\u00e4ki 2006a.)<\/p>\n Olen laulunopiskeluni aikana saanut neuvoja ja ohjeita monilta opettajilta. Ja kuten jo alussa sanoin, bel cantosta ei tunneilla ole puhuttu, eik\u00e4 kukaan opettajista ole kertonut, edustaako jotain tietty\u00e4 koulukuntaa. Jotkut saamistani neuvoista voi liitt\u00e4\u00e4 edell\u00e4 listattuihin bel canton ominaisuuksiin, toisia taas ei. Valitettavan usein opettajat tuntuvat arvostavan \u00e4\u00e4nen suuruutta ja voimaa. Ehk\u00e4 suomalaiseen kansanluonteeseen my\u00f6s sopii paremmin j\u00e4yhempi, saksalaistyyppinen \u00e4\u00e4nenk\u00e4ytt\u00f6 kuin bel canton krumeluurit. Murtom\u00e4ki on todennut, ettei miss\u00e4\u00e4n historiallisissa l\u00e4hteiss\u00e4 puhuta \u00e4\u00e4nen m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 tai volyymista, niin sanotuista isoista \u00e4\u00e4nist\u00e4, vaikka niit\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n tunnutaan kaikkialla kaipaavan (Murtom\u00e4ki 2006a).<\/p>\n Bel canton \u2013mukaisen p\u00e4\u00e4-\u00e4\u00e4nen unohtamisestako suomalaisessa laulunopetuksessa lienee kyse, kun Borg m\u00e4\u00e4rittelee yhdeksi suomalaisen laulajan perusviaksi liian alhaalla soivan resonanssin: \u201d\u00c4\u00e4ni tulee suoraan suusta ulos l\u00e4tt\u00e4n\u00e4n\u00e4, korkealla on helposti avohuutoa tai sitten miehill\u00e4 sit\u00e4 supisuomalaista ohennusta, joka on rumaa ja ep\u00e4terveellist\u00e4. Mist\u00e4 ihmeen saksalaisesta provinssikaupungista lienev\u00e4tkin tuon keksineet?\u201d (Borg 1972, 37.)<\/p>\n En voi olla miettim\u00e4tt\u00e4, kuinka koulukuntaerot vaikuttavat esimerkiksi musiikkioppilaitosten tasosuoritusten arvioinneissa. My\u00f6s laulukilpailujen tuomarit ovat vastaavanlaisessa tilanteessa: kuinka arvioida laulajaa, joka edustaa aivan toista koulukuntaa kuin itse on? Onko se ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n mahdollista, jos oma k\u00e4sitys \u00e4\u00e4nenk\u00e4yt\u00f6n ihanteesta on aivan jotain muuta kuin arvioitavan laulajan? Jos laulaja on opiskellut p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4\u00e4n bel canton ihanteet, voiko h\u00e4nt\u00e4 puolueettomasti arvioida vannoutunut wagneriaani? Olen kuunnellut lukuisan m\u00e4\u00e4r\u00e4n laulun tasosuorituksia sek\u00e4 niiden palautekeskusteluja. Vaikka esimerkiksi Savonia-ammattikorkeakoulussa on uloskirjatut kriteerit, joilla opiskelijan suoritusta tulee arvioida, eniten arviointiin ja numeroon tuntuu vaikuttavan jokaisen lautakunnan j\u00e4senen oma laulutapaihanne ja mielipide.<\/p>\n Kirjoittaja: Eija-Riitta Airo-Karttunen 2016, Savonia-ammattikorkeakoulu<\/strong><\/p>\n L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n Borg, K. 1972. Suomalainen laulajanaapinen. Helsinki: Kirjayhtym\u00e4.<\/p>\n Murtom\u00e4ki, V. 2006a. Bel canto. Musiikin historiaa verkossa \u2013tietokanta 30.10.2006. Muhi.siba.fi.Viitattu 26.4.2016. Http:\/\/muhi.siba.fi\/xwiki\/bin\/view\/Muhi\/WebHome<\/p>\n Murtom\u00e4ki, V. 2006b. Bel canto \u2013kulttuurista ja sen muodoista. MuHi \u2013tietokanta 8.11.2006. Muhi.siba.fi. Viitattu 26.4.2016.\u00a0\u00a0\u00a0Http:\/\/muhi.siba.fi\/xwiki\/bin\/view\/Muhi\/WebHome<\/p>\n Murtom\u00e4ki, V. 2006c. Wagner ja bel canto. MuHi \u2013tietokanta 22.5.2006. Viitattu 26.4.2016. Muhi.siba.fi. Http:\/\/muhi.siba.fi\/xwiki\/bin\/view\/Muhi\/WebHome<\/p>\n Virtamo, K. 1989. Bel canto \u2013artikkeli. Suuri musiikkitietosanakirja osa 1. Amer-yhtym\u00e4 Oy. Keuruu: Weilin + G\u00f6\u00f6s ja Kustannusosakeyhti\u00f6 Otava.<\/p>\n Wieck, F.1993 (alkuper\u00e4inen painos 1853). Kauniin soinnin jalo taide. Opettavaisen suorasukaisia kirjoituksia pianonsoitosta ja laulutaiteesta. Suom. Tomi M\u00e4kel\u00e4. Sibelius-Akatemian julkaisuja 8. Helsinki: Yliopistopaino.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Olin konsertissa, jossa suomalainen dramaattinen sopraano lauloi enimm\u00e4kseen kotimaista yksinlauluohjelmistoa ja lis\u00e4ksi musikaalis\u00e4velmi\u00e4. Seuraavan p\u00e4iv\u00e4n lehdess\u00e4 kriitikko julisti: \u201dT\u00e4m\u00e4 on bel cantoa parhaimmillaan!\u201d Todellako? Oma k\u00e4sitykseni italialaiseen oopperaperinteeseen kuuluvasta bel cantosta oli aivan erilainen. Huomasin, ett\u00e4 vuosikausien lauluopintojen j\u00e4lkeenkin k\u00e4site oli mieless\u00e4ni melko ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen. Mit\u00e4 tarkoitetaan, kun puhutaan bel cantosta? Miten opettaisin termin sis\u00e4ll\u00f6n omille […]<\/p>\n","protected":false},"author":41,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_relevanssi_hide_post":"","_relevanssi_hide_content":"","_relevanssi_pin_for_all":"","_relevanssi_pin_keywords":"","_relevanssi_unpin_keywords":"","_relevanssi_related_keywords":"","_relevanssi_related_include_ids":"","_relevanssi_related_exclude_ids":"","_relevanssi_related_no_append":"","_relevanssi_related_not_related":"","_relevanssi_related_posts":"","_relevanssi_noindex_reason":"","footnotes":""},"categories":[8,6],"tags":[18,169],"class_list":["post-1267","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-arviointi-ja-palaute","category-opetusmenetelmat","tag-laulunopetus","tag-laulutekniikka"],"acf":false,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1267","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/users\/41"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1267"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1267\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2459,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1267\/revisions\/2459"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1267"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1267"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1267"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}