\u00c7a va bien, merci! (Youtube)<\/a><\/em><\/p>\nN\u00e4in kuuluu lasten rytmik\u00e4s, toistuva hokema, jolta kukaan valkoinen ei voi v\u00e4ltty\u00e4 k\u00e4velless\u00e4\u00e4n Grand-Popon trooppista kuumuutta hohkavilla hiekkateill\u00e4. Beniniss\u00e4 olin ”yovo”. Se on minan ja ewen kielt\u00e4 ja sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n valkoisesta ihmisest\u00e4, vieraasta (P\u00f6rsti 2011). Sanaa k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kaikki paikalliset, mutta eniten sit\u00e4 kuulee juuri lasten suusta. Muukalaiseksi itseni kyll\u00e4 tunsinkin. Meit\u00e4 valkoisia oli Beninin Grand-Popossa niin v\u00e4h\u00e4n, ett\u00e4 pian tulomme j\u00e4lkeen koko kyl\u00e4 kyll\u00e4 tiesi, keit\u00e4 me olemme ja ett\u00e4 asumme Villa Karossa, suomalais-afrikkalaisessa taiteilijaresidenssiss\u00e4 aivan Guineanlahden rannalla. Saimme stipendin Villa Karoon ty\u00f6parini Saara Kuhasen (tanssija) kanssa.<\/span><\/p>\n\u00a0<\/span><\/p>\nMusiikin asema el\u00e4m\u00e4ss\u00e4<\/strong><\/p>\nMusiikki kuuluu beninil\u00e4iseen arkeen hyvin vahvasti, sen sain selke\u00e4sti huomata Beniniss\u00e4 ollessani. Kalastajat laulavat kalastaessaan ja rumpali\/rumpalit seuraavat heit\u00e4 kilisytt\u00e4en peltip\u00f6ntt\u00f6j\u00e4 ja\/tai ”kelloja” (gongeja).<\/span><\/p>\nIhmiset laulavat my\u00f6s siivotessaan, tehdess\u00e4\u00e4n ruokaa ja niin edelleen. T\u00e4ten ty\u00f6n tekemisest\u00e4 tulee heille kevyemp\u00e4\u00e4. Musiikki antaa energiaa ja auttaa unohtamaan ty\u00f6nteon rankkuuden (Amour 2015).<\/span><\/p>\nArjen lis\u00e4ksi musiikki ja tanssi kuuluvat olennaisesti kaikenlaisiin ilon juhliin, kuten h\u00e4ihin ja hautajaisiin. Kyll\u00e4, hautajaisetkin, mik\u00e4li vainaja oli vanha ihminen, ovat t\u00e4\u00e4ll\u00e4 iloinen ja iso tapahtuma. Siell\u00e4 lauletaan, soitetaan ja tanssitaan muun muassa perinteisen Agbadja-rytmin mukaan. Agbadjan keskeinen sanoma on el\u00e4m\u00e4n jatkuminen. Vanhan ihmisen kuolema on t\u00e4ysin luonnollista, eik\u00e4 sit\u00e4 kannata j\u00e4\u00e4d\u00e4 liiallisuuksiin suremaan, el\u00e4m\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 jatkuu. (Amour 2015.) Kuolemaan suhtaudutaankin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 juhlista p\u00e4\u00e4tellen huomattavasti positiivisemmin kuin vaikkapa Suomessa. Ainakaan itsell\u00e4ni ei tulisi mieleen pist\u00e4\u00e4 tanssiksi kesken sukulaiseni hautajaisten.<\/span><\/p>\nZangbeto-seremonia<\/strong><\/p>\nItse sain todistaa hautajaisten iloista tunnelmaa p\u00e4\u00e4stess\u00e4ni vieraaksi er\u00e4\u00e4n paikallisen, 80-vuotiaana kuolleen, voodoo-rumpalin (Mr. Jeannot Agbotkou) j\u00e4\u00e4hyv\u00e4isseremoniaan. N\u00e4m\u00e4 hautajaiset olivat itse asiassa monip\u00e4iv\u00e4iset juhlat, mutta osallistuin itse vain juhlien toiseen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n, jolloin pidettiin monta tuntia kest\u00e4v\u00e4 voodoo-seremonia.<\/p>\n
Erityishuomioni sai rumpuryhm\u00e4, joka soitti useita tunteja putkeen. Taukoamatta. Kun he aloittivat p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 noin klo 14 aikoihin, mukaan yhtyi iloisesti tanssivia lapsia. Pikkuhiljaa tanssiporukka kasvoi ja kasvoi, kunnes tuntien j\u00e4lkeen kasassa oli kymmenien ihmisten tanssiryhm\u00e4. Ik\u00e4haarukka oli niin sanotusti vauvasta vaariin. He tanssivat suuressa piiriss\u00e4, josta v\u00e4hint\u00e4\u00e4n pareittain erkanevat ryhm\u00e4t tekiv\u00e4t lyhyen, mutta intensiivisen, soolon piirin ulkopuolella, kunnes taas palasivat iloisesti tanssivaan rinkiin. Samalla hein\u00e4paalin n\u00e4k\u00f6iset, eri voodoo-henkien kuvajaiset, Zangbetot, poukkoilivat ja py\u00f6riv\u00e4t ymp\u00e4ri Gbeconin pikkukyl\u00e4n keskell\u00e4 sijaitsevaa hiekka-aukiota, jossa koko seremonia siis pidettiin.<\/p>\n
Olin maksanut seremonian j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4lle 2500CFA (n. 4\u20ac), joka toimi ik\u00e4\u00e4n kuin hyv\u00e4n tahdon eleen\u00e4, lahjana, p\u00e4\u00e4symaksuna ja kuvauslupana. Onneksi saimme kuvata, sill\u00e4 meno oli hyvin toisenlaista mihin olen suomalaisessa kulttuurissa ikin\u00e4 t\u00f6rm\u00e4nnyt: Maagiset ”Hein\u00e4paalivoodoohenget” Zangbetot, p\u00e4\u00e4llemme pariinkin kertaan heitetty pahoja henki\u00e4 karkottava vesi, sodabin (paikallinen palmuviina) s\u00e4v\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4 maku, polttava aurinko, hike\u00e4 ja hiekkaa kaikkialla, vapaana juoksevia el\u00e4imi\u00e4, tuntikausia taukoamatta jatkuva kaka-rytmiin pohjautuva rummutus, laulu ja tanssi.<\/p>\n
Onneksi oppaanani oli monsieur Gustave Amour, joka piti minulle my\u00f6s monta rumputuntia Villa Karolla. Muusikon lis\u00e4ksi h\u00e4n on siis muun muassa my\u00f6s matkaopas. Ilman Amouria en olisi tajunnut seremonian tapahtumista juuri mit\u00e4\u00e4n. Muutaman tunnin kuluttua oppaalleni tuli yht\u00e4kki\u00e4 kiire pois, enk\u00e4 tuntenut sopivaksi ruveta tiedustelemaan syyt\u00e4 sen enemp\u00e4\u00e4. Ehk\u00e4 kaikki tarvittava oli jo n\u00e4hty, tai sitten seuraavaksi tapahtuvat asiat eiv\u00e4t olleet silmilleni sopivia. Vai teink\u00f6 min\u00e4 vahingossa jotain sopimatonta? Oli miten oli, Amour polkaisi mopon k\u00e4yntiin ja kiisimme pois kyl\u00e4st\u00e4, kyydiss\u00e4 min\u00e4 ja toinen mukana ollut Villa Karon stipendiaatti. Olo oli h\u00e4mmentynyt, mutta monen tunnin helteess\u00e4 istumisen, keskittymisen ja seuraamisen j\u00e4lkeen oli my\u00f6s helpotus p\u00e4\u00e4st\u00e4 liikkeelle. Mopon kyydiss\u00e4 matkatessa viilent\u00e4v\u00e4 ilmavirta tuntui kuin keitaalta keskell\u00e4 kuivaa aavikkoa.<\/p>\n
Tanssin ja musiikin l\u00e4heisest\u00e4 suhteesta<\/strong><\/p>\n\u00a0<\/strong>”In Africa, we all are dancers” (Amour 2015). Tanssi, niin kuin musiikkikin, kuuluu olennaisena osana beninil\u00e4isen el\u00e4m\u00e4\u00e4n niin arjessa kuin juhlassakin. Sit\u00e4 harrastaa kaikenik\u00e4iset sukupuoleen katsomatta ja l\u00e4hes kaikkialla. Varsinkin juhlissa tanssi on hyvin estotonta. Yleens\u00e4 kukaan ei h\u00e4peile ruveta yht\u00e4kki\u00e4 tanssimaan keskell\u00e4 ihmisjoukkoa. P\u00e4invastoin.<\/p>\nBeniniss\u00e4 oli hauska huomata, kuinka monet monet muusikot paljastuivat my\u00f6s hyviksi tanssijoiksi. Amourin pit\u00e4m\u00e4ll\u00e4 rumputunnilla minulle selvisi, ett\u00e4 esimerkiksi Noel Saizonou (perkussionisti\/laulaja – Helsinki-Cotonou Ensemble) vet\u00e4\u00e4 Grand-Popossa omaa tanssiryhm\u00e4\u00e4. My\u00f6s djembeopettajani Amour osaa soittamisen lis\u00e4ksi laulaa ja tanssia hyvin. H\u00e4n osallistui tanssitunnilla s\u00e4estyksens\u00e4 lomassa my\u00f6s tanssinopetukseen, tosin osittain vain tulkin ominaisuudessa, mutta osittain my\u00f6s t\u00e4ysin ammattitaitonsa johdosta. Amour auttoi n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n, miten liikkeet kuuluu tehd\u00e4 ja mit\u00e4 ne merkitsev\u00e4t. Itsekin er\u00e4\u00e4lle tanssitunnille osallistuttuani koin mielenkiintoiseksi kuulla, mit\u00e4 mill\u00e4kin liikekielellisell\u00e4 asialla halutaan ilmaista.<\/p>\n
Tanssitunnilla keskityin tanssini lomassa luonnollisesti my\u00f6s tanssin s\u00e4estykseen, joka oli hyvin l\u00e4heisess\u00e4 vuorovaikutuksessa tanssin kanssa. Rummutusta oli hyvin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kuunnella, sill\u00e4 tietyiss\u00e4 kohdissa rummutuksesta piti kuulla merkki, jolloin yksi tanssiliike vaihtuu seuraavaan tai loppuu kokonaan. My\u00f6s tanssin aksentit kuuluivat vahvasti rummutuksessa. Tietyt rytmit ja tietyt tanssiliikkeet ovat vahvasti kytk\u00f6ksiss\u00e4 toisiinsa, ja kun puhutaan vaikkapa Agbadja-rytmist\u00e4, voidaan tarkoittaa sek\u00e4 musiikkia ett\u00e4 tanssia. Amourin (2015) mukaan tietty liike ja rummutus kuuluvat perinteisesti yhteen. H\u00e4n jatkaa edelleen, ettei ole kuitenkaan mit\u00e4\u00e4n ongelmaa yhdistell\u00e4 eri rytmej\u00e4 ja tansseja. V\u00e4lill\u00e4 t\u00e4ytyy nimenomaan olla luova ja yhdistell\u00e4 asioita, muuten ei synny mit\u00e4\u00e4n uutta.<\/p>\n
Yleismaallisesti katsottuna koin, ett\u00e4 siell\u00e4 miss\u00e4 on musiikkia, on my\u00f6s tanssia. Ainakin edes pieness\u00e4 m\u00e4\u00e4rin. Olipa kyse juhlista tai arjesta, livemusiikista tai levymusiikista, tanssi on luonnollinen osa el\u00e4m\u00e4\u00e4. Kaiken lis\u00e4ksi satunnaisesta rantabaarin p\u00f6yd\u00e4st\u00e4 spontaanisti tanssimaan nousevaa seuruetta seuraamalla tulee itsekin hyv\u00e4lle tuulelle.<\/p>\n
Amat\u00f6\u00f6ri vai ammattilainen?<\/strong><\/p>\nKuten sanottu, Afrikassa kaikki ovat tanssijoita ja muusikoita, sill\u00e4 tanssi ja musiikki kuuluvat niin olennaisesti arkiel\u00e4m\u00e4\u00e4n. On kuitenkin eri asia olla jompaa kumpaa ammattimaisesti. Otetaan esimerkiksi muusikot: toisin kuin Suomessa, Afrikassa muusikoksi ei valmistuta mist\u00e4\u00e4n koulusta. Ei sellaisia kouluja ole olemassakaan, ainakaan L\u00e4nsi-Afrikassa. (Amour 2015.) Huomasin itse saman asian, jonka my\u00f6s Heini\u00f6 (2009, 72) tekstiss\u00e4\u00e4n toteaa: raja ammattimuusikon ja harrastelijan v\u00e4lill\u00e4 on paikoin hyvinkin h\u00e4ilyv\u00e4. Kuka Afrikassa, tai t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa Beniniss\u00e4, on siis ammattimuusikko? Miten ammattilaisuus m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n?<\/p>\n
Esimerkki ammattimuusikoksi tulemisesta<\/strong><\/p>\nGustave Amour, rumpuopettajani, sai pienen\u00e4 poikana rumpuopetusta isois\u00e4lt\u00e4\u00e4n, joka oli valinnut Amourin oppipojakseen usean muun perheeseen kuuluvan lapsen joukosta. H\u00e4n oli huomannut Amourin rytmitajun ja ajatteli, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 pojasta tulee rumpali. Niinp\u00e4 isois\u00e4 opetti Amourille perusasiat djemben soitosta. Pojan oma sis\u00e4inen motivaatio sai h\u00e4net harjoittelemaan lis\u00e4\u00e4, kuuntelemaan paljon musiikkia, tutkimaan soittamista, tapaamaan muita soittajia ja oppimaan heilt\u00e4. Vuosikausia h\u00e4n on jatkanut t\u00e4t\u00e4 opiskelua ja tullut siksi muusikoksi, joka h\u00e4n nyt on. Ilman intohimoa, mielenkiintoa, miksi sit\u00e4 haluaakaan kutsua, h\u00e4n voisi olla rumpujen kanssa edelleen samalla perustasolla, jolle h\u00e4nen isois\u00e4ns\u00e4 h\u00e4net opetti. Ja sellaisia ”perustason soittelijoita” on kyll\u00e4 paljon. (Amour 2015.)<\/p>\n
Jos perheess\u00e4 on jo entuudestaan joku muusikko, kuten Amourilla h\u00e4nen isois\u00e4ns\u00e4, se on soittamisesta kiinnostuneen lapsen kannalta suuri etu. Perheen vanhempi muusikko voi tukea motivoituneen lapsen harrastusta. Kaikilla soittamisesta kiinnostuneilla lapsilla ei kuitenkaan ole sellaista tukea. T\u00e4ll\u00f6in lapset menev\u00e4t kuuntelemaan musiikkia silloin, kun sit\u00e4 on tarjolla, esim. kyl\u00e4n juhlissa. He menev\u00e4t juttelemaan muusikoille, kysyv\u00e4t kysymyksi\u00e4 ja haluavat oppia. Muusikot ehk\u00e4 huomaavat kiinnostuneen, potentiaalisen rumpalilapsen ja opettavat t\u00e4lle jotakin. Kaikki on kiinni lapsen omasta halusta, kiinnostuksesta ja harjoittelusta. Sama p\u00e4tee totta kai my\u00f6s aikuisiin. (Amour 2015.) Tie tanssijaksi on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 samanlainen kuin tie muusikoksi (T\u00f8gbe 2015).<\/p>\n
Suunnilleen kaikki siis tanssivat, laulavat ja soittavat v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin jonkun verran, mutta kaikilla ei ole sit\u00e4, mit\u00e4 vaaditaan, kun esimerkiksi soitonopettelua vied\u00e4\u00e4n pidemm\u00e4lle – kohti ammattilaisuutta. Tullakseen hyv\u00e4ksi muusikoksi, ja jopa kuuluisaksi sellaiseksi, t\u00e4ytyy tehd\u00e4 todella paljon t\u00f6it\u00e4. Harjoittelu ja soittaminen toisinsanoin pit\u00e4\u00e4 ottaa ty\u00f6kseen<\/em>. Eik\u00e4 kukaan harjoittele niin paljon ilman intohimoa musiikkiin. Motivaation t\u00e4ytyy tulla sis\u00e4lt\u00e4, ei ulkoa p\u00e4in. (Amour 2015.)<\/p>\nRaha ja toimeentulo<\/strong><\/p>\nSuomessa ammattilaisuuteen liitet\u00e4\u00e4n luonnollisesti raha. Ja miksip\u00e4 ei? Totta kai jokainen ottaa mielell\u00e4\u00e4n tekem\u00e4st\u00e4\u00e4n ty\u00f6st\u00e4\u00e4n korvauksen, olipa ammatti sitten muusikko, putkimies taikka kosmonautti. Afrikassa musiikkia ei kuitenkaan tehd\u00e4 rahasta. Musiikki ei nimitt\u00e4in takaa toimeentuloa ollenkaan (Amour 2015). N\u00e4kemykseni mukaan Afrikassa ammattilaiset harvoin ovatkaan leip\u00e4\u00e4ntyneit\u00e4 muusikonty\u00f6h\u00f6ns\u00e4. Vain soitonilo saa heid\u00e4t jatkamaan loputonta oppimisen taivalta.<\/p>\n
Soitonopettaminenkaan ei tuo leip\u00e4\u00e4 p\u00f6yt\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 Afrikassa maksavia oppilaita ei juuri ole. Motivoituneet lapset voivat hakeutua taitavan soittajan oppiin, mutta lapsilta ei voi rahaa pyyt\u00e4\u00e4. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 vanhemmat eiv\u00e4t maksa lastensa soittotunteja, vaan soittajat opettavat lapsia ja toisiaan pelk\u00e4st\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4 tahdosta ja soittamisen ilosta. Valkoisia muukalaisia, yovoja<\/em>, ei riit\u00e4 niin paljoa, ett\u00e4 heid\u00e4n opettamisellaan voisi itsens\u00e4, saatikka perheens\u00e4, el\u00e4tt\u00e4\u00e4. (Amour 2015.) Yovoilta on kuitenkin normaalia pyyt\u00e4\u00e4 rahaa oppitunneista, ja toisaalta meid\u00e4n yovojen on my\u00f6s luonnollista maksaa niist\u00e4. Itse tuin kyll\u00e4 mielell\u00e4ni paikallisia muusikoita maksamalla heille mukisematta tunnista 4000CFA (n. 6\u20ac) taikka tanssitunnista 3000CFA (n. 4,5\u20ac). Mik\u00e4li haluaa el\u00e4tt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 opettamalla soittamista, t\u00e4ytyy l\u00e4hte\u00e4 Afrikan mantereelta esimerkiksi Eurooppaan ja hakeutua musiikkioppilaitokseen opettamaan tai perustaa ulkomaille oma koulu (Amour 2015).<\/p>\nAfrikkalaisilla musiikkiin ammattimaisesti suhtautuvilla ihmisill\u00e4 t\u00e4ytyy siis olla lis\u00e4ksi v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin jokin toinen ty\u00f6. Otetaan esimerkiksi taas Amour: h\u00e4n on muusikko\/tanssija\/laulaja, mutta lis\u00e4ksi my\u00f6s matkaopas, rummuntekij\u00e4 ja soitinten sek\u00e4 matkamuistojen myyj\u00e4.<\/p>\n
Beniniss\u00e4 musiikin ammattilaisuudesta puhuttaessa olen huomannut, ett\u00e4 sill\u00e4 ei niink\u00e4\u00e4n tarkoiteta toimeentuloa, vaan ennemminkin ammattimaista asennetta. Ammattimainen asenne on mielest\u00e4ni t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 ennen kaikkea omistautumista tekemiseens\u00e4, halu harjoitella ja halu oppia paljon uutta. Se on halu tulla paikalle b\u00e4ndiharjoituksiin ja jopa keikalle asti, jos niin on sovittu. Ammattilainen ajattelee muitakin kuin itse\u00e4\u00e4n, pit\u00e4\u00e4 kiinni lupauksistaan eik\u00e4 tee ”ohareita” tovereilleen (muuten kuin painavasta syyst\u00e4). Tietysti my\u00f6s soittotaidon on oltava riitt\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4ll\u00e4 tasolla. Sit\u00e4 voi kuitenkin olla hankala mitata tai antaa niin sanotulle riitt\u00e4v\u00e4lle soittotaidolle mit\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4rett\u00e4.<\/p>\n
\u00a0<\/em>Ammattikoulutus<\/strong><\/p>\nSuomessa jokainen ammatillisen toisen asteen muusikon koulutuksen k\u00e4ynyt henkil\u00f6 voi hyvill\u00e4 mielin kutsua itse\u00e4\u00e4n muusikoksi. Siit\u00e4h\u00e4n saa ihan todistuksenkin. Toisaalta, takaako t\u00e4m\u00e4 paperi sen, ett\u00e4 henkil\u00f6ll\u00e4 t\u00e4ll\u00f6in on ammattitaitoa ja ennen kaikkea motivaatiota tehd\u00e4 sit\u00e4 ty\u00f6t\u00e4? Valitettavasti ei takaa. Kouluja k\u00e4ym\u00e4t\u00f6n, mutta pieteetill\u00e4 ty\u00f6skentelyyns\u00e4 suhtautuva henkil\u00f6, voi olla monin verroin ammattimaisempi kuin konservatorion ja\/tai ammattikorkeakoulun k\u00e4ynyt v\u00e4tys, jolla ei ole motivaatiota hoitaa hommiaan ammattimaisella tavalla. Uskallan v\u00e4itt\u00e4\u00e4 n\u00e4in perustuen omiin kokemuksiini.<\/p>\n
Afrikassa kukaan ei voi kutsua itse\u00e4\u00e4n musiikin\/tanssin ammattilaiseksi paperin verukkeella. Vain sen verukkeella voi, ett\u00e4 on kiinnostunut ja motivoitunut oppimaan kokoajan uutta, motivoitunut kuuntelemaan, katsomaan ja tekem\u00e4\u00e4n paljon sen eteen, ett\u00e4 oppisi enemm\u00e4n ja tulisi taitavammaksi muusikoksi ja\/tai tanssijaksi. Lis\u00e4ksi ammattilaisesta n\u00e4kyy ja kuuluu vuosia kest\u00e4nyt harjoittelu, joka ilmentyy oman instrumenttinsa luontevana hallintana, olipa se sitten kukkopilli tai oma keho.<\/p>\n
Samalla tavalla kuin Afrikassa, oman ammattimaisuutensa voi todistaa Suomessakin. Ammattilaisuuteen ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarvita koulutusohjelmaa, vaan intohimoa siihen mit\u00e4 tekee, ja ett\u00e4 tekee sit\u00e4, mihin on intohimoa. Suomessakin on paljon ainakin osittain ammatikseen musiikkia\/tanssia tekevi\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4, joilla ei ole mit\u00e4\u00e4n virallista todistusta osaamisestaan tai alan kouluja k\u00e4ytyn\u00e4 (Kuhanen 2015). Todistuksena heill\u00e4 toimii se kaikista t\u00e4rkein todistus, eli valmiudet n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaikille osaavansa asiansa ja olevansa kiinnostunut tekemisest\u00e4\u00e4n. Siin\u00e4 vaiheessa ei ammattinimikkeill\u00e4 ja kouluarvosanoilla pr\u00f6yst\u00e4ill\u00e4. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n taidot ratkaisevat.<\/p>\n
En tarkoita, ett\u00e4 musiikin ja tanssin ammattikoulutus Suomessa olisi turhaa. Voin tunnustaa, ett\u00e4 itse en olisi muusikkona t\u00e4ss\u00e4 pisteess\u00e4 ilman konservatoriota taikka ammattikorkeakoulua. Niill\u00e4 on ollut soitonkehitykseeni suuri positiivinen vaikutus, puhumattakaan kaikista kontakteista, joita olen opiskeluni aikana luonut. Varsinkin juuri kontaktien luominen toisiin muusikoihin sek\u00e4 tanssijoihin on kiistattomasti suureksi osaksi kouluymp\u00e4rist\u00f6n ansiota, omaa kovaa ty\u00f6t\u00e4 tietenk\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4ttelem\u00e4tt\u00e4. Niinik\u00e4\u00e4n Afrikassa kontaktit luodaan kovalla ty\u00f6ll\u00e4 ja sosiaalisen sek\u00e4 motivoituneen asenteen johtamina, ihmisi\u00e4 tapaamalla. Kuitenkin t\u00e4m\u00e4 hyv\u00e4 foorumi tavata kollegoita, musiikkioppilaitos, puuttuu Beninist\u00e4 ja koko L\u00e4nsi-Afrikasta.<\/p>\n
Ammattikoulutus, siell\u00e4 miss\u00e4 se on mahdollista, voi siis auttaa huimasti kehittym\u00e4\u00e4n ja luomaan t\u00e4rkeit\u00e4 suhteita. Silloinkin intohimoa tekemist\u00e4\u00e4n kohtaan tarvitaan, ja juuri se varmasti erottaa jyv\u00e4t akanoista. Koulu ei ole mik\u00e4\u00e4n tae ammattilaiseksi p\u00e4\u00e4semisest\u00e4, mutta ainakin itselleni siit\u00e4 on ollut eritt\u00e4in suuri apu. T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 puhun ammattilaisuudesta \u201dsuomalaisin silmin\u201d, eli musiikki = tulonl\u00e4hde.<\/p>\n
Soittotunnit<\/strong><\/p>\nBeniniss\u00e4, ja koko L\u00e4nsi-Afrikassa, soitonopiskelu on t\u00e4ynn\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6nharjoittelua. Ei teoriaa, vaan paljon soittamista. Opettajan matkiminen on koko soittotunnin idea. H\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 rytmin, ja oppilas, kuten min\u00e4, toistan sen. Jos teen sen v\u00e4\u00e4rin, opettaja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 uudestaan ja uudestaan kunnes saan rytmin kohdalleen ja niin sanotusti rullamaan. Rytmien harjoittelua t\u00e4ytyy jatkaa paljon my\u00f6s omalla ajalla. Rytmin perusta t\u00e4ytyy sis\u00e4ist\u00e4\u00e4 ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 hyvin. Sen j\u00e4lkeen siihen voi alkaa tehd\u00e4 variointeja ja fillej\u00e4, voi alkaa sooloilla sen ymp\u00e4rill\u00e4 ja niin edelleen. Mutta kokoajan t\u00e4ytyy tiet\u00e4\u00e4 miss\u00e4 menn\u00e4\u00e4n ja sooloilun j\u00e4lkeen perusrytmiin on osattava palata. Tarvitaan harjoittelua, harjoittelua ja harjoittelua!<\/em> (Amour 2015.)<\/p>\nAmourin (2015) mukaan rytmit voi my\u00f6s kirjoittaa paperille, mutta parempi tehd\u00e4 se vasta sen j\u00e4lkeen, kun rytmi on jo hallussa. Nuotin tuijottaminen ja siit\u00e4 opetteleminen heti alusta pit\u00e4en sulkee helposti korvat eik\u00e4 soiton laatuun tule keskitytty\u00e4 niin paljoa. Afrikassa opetteleminen tapahtuukin kuuntelemalla ja matkimalla, ei nuotteja lukemalla. Muusikon t\u00e4ytyy osata kuunnella. Eik\u00e4 pelkk\u00e4 rytmin toistaminen nuotilleen riit\u00e4, vaan soiton t\u00e4ytyy my\u00f6s kuulostaa hyv\u00e4lt\u00e4 ja luontevalta. Nuotiton opiskelu auttaa juuri t\u00e4h\u00e4n. V\u00e4hemm\u00e4n silmi\u00e4, enemm\u00e4n korvia, ja ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n on paljon helpompi keskitty\u00e4. (Amour 2015.) Olen Amourin kanssa t\u00e4ysin samaa mielt\u00e4.<\/p>\n
Esimerkiksi uusien rytmien oppimisen ensimm\u00e4inen vaihe on juurikin kuunteleminen.<\/em> Amour (2015) on muun muassa matkustanut aikanaan viideksi vuodeksi Beninin pohjoisosiin opettelemaan sik\u00e4l\u00e4isi\u00e4 rytmej\u00e4. H\u00e4n kertoi, ett\u00e4 uuteen paikkaan tullessaan ensin on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 korvat auki ja kuunnella. Sitten on vain yksinkertaisesti ment\u00e4v\u00e4 soittajien luo ja kysytt\u00e4v\u00e4 heit\u00e4 opettamaan\/soittamaan kanssasi. Jos kyseess\u00e4 on esimerkiksi kahdesta eri paikasta kotoisin olevat muusikot, sellaisissa tilanteissa oppiminen on parhaimmillaan molemminpuolista. T\u00e4ll\u00f6in my\u00f6s opettava osapuoli<\/em> todenn\u00e4k\u00f6isesti oppii jotain uutta siit\u00e4 rytmisest\u00e4 maailmasta, josta oppilas<\/em> tulee. Ja vaikka toisella ei syyst\u00e4 tai toisesta ole antaa mit\u00e4\u00e4n uutta rytmisesti tai soitollisesti, h\u00e4n palkitsee opettajansa, Amourin (2015) mukaan, rakkaudella. Eik\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 todellakaan tarkoiteta mit\u00e4\u00e4n ”luonnossa maksamista”, vaan henkist\u00e4 palkintoa, jonka opettaja saa n\u00e4kiess\u00e4\u00e4n oppilaansa kiitollisuuden ja n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n kehittyv\u00e4n ja oppivan jotain uutta.<\/p>\nSoittotuntien sis\u00e4lt\u00f6<\/strong><\/p>\nMist\u00e4 saamani rumputunnit sitten koostuivat? Ensimm\u00e4inen kahden tunnin mittainen sessio Amourin kanssa alkoi ihan perusasioista: h\u00e4n esitteli itsens\u00e4 ja toivotti meid\u00e4t tervetulleiksi rumputunnille. (Ensimm\u00e4isell\u00e4 tunnilla mukana soittamassa oli my\u00f6s ty\u00f6parini Saara.) Aloitimme rummun nimest\u00e4 – ”Djembe”.\u00a0 Amour selvitti, ett\u00e4 se tulee alunperin L\u00e4nsi-Afrikasta. K\u00e4vimme l\u00e4pi hyvin lyhyesti djemben historiaa. Sen j\u00e4lkeen Amour esitteli kolme perusly\u00f6nti\u00e4, mutta keskityimme kuitenkin kahteen helpoimpaan. Harjoittelimme niit\u00e4 erilaisten harjoitteiden kautta. Paljon yksinkertaisia toistoja, erilaisia yhdistelmi\u00e4, k\u00e4sij\u00e4rjestyksi\u00e4… Sitten perehdyimme l\u00e4hes koko L\u00e4nsi-Afrikan kattavaan madingue-rytmiin ja beninil\u00e4iseen, Abomeyn kaupungista l\u00e4ht\u00f6isin olevaan tchinkounm\u00e8:n. Kaksi tuntia meni todella \u00e4kki\u00e4.<\/p>\n
Ensimm\u00e4isen rumputunnin ja ensimm\u00e4isen tanssitunnin (johon my\u00f6s osallistuin) j\u00e4lkeen yhdistimme n\u00e4m\u00e4 kaksi. Kolmannella tapaamisella siis pidimme yhdistetyn tanssi- ja rumputunnin: Saara tanssi tanssinopettajan (Eug\u00e8ne T\u00f8gbe) kanssa ja me Amourin kanssa s\u00e4estimme. Pidimme t\u00e4llaisia sessiota muutaman kerran.<\/p>\n
Lis\u00e4ksi otin itse pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n rumputunteja, jotta pystyimme keskittym\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n uusien rytmien oppimiseen ja soittotekniikan, kuten vaikeahkon slap-ly\u00f6nnin, harjoittelemiseen. Lis\u00e4ksi soitimme kahta muuta t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ly\u00f6m\u00e4soitinta, kuten agogoa tai lehm\u00e4nkelloa muistuttavaa gongia<\/em> ja maracankaltaista \u00e4\u00e4nt\u00e4 tuottavaa shekere\u00e4<\/em> (cascagnette). Rumputunnit alkoivat noudattaa hyv\u00e4ksi havaittua, suurpiirteist\u00e4 ja vaihtelevaa muotoa, johon kuului gong- ja shekerekuvioiden opetteleminen ja yhdist\u00e4minen jo aiemmin opittuihin djemberytmeihin ja tekniikkaharjoittelua djembell\u00e4 (slap, eri k\u00e4sij\u00e4rjestyksi\u00e4, fillej\u00e4, sooloilua…). Tunnin lopulla sain viel\u00e4 jonkin uuden djemberytmin pureskeltavaksi ja opeteltavaksi.<\/p>\nT\u00e4st\u00e4 linkist\u00e4 n\u00e4et hetki\u00e4 rumputunneiltani Beninist\u00e4.<\/a><\/p>\nUuden rytmin omaksuminen ei ollut aina ihan yksinkertaista. Nuotteja ei tunnilla k\u00e4ytetty kertaakaan. Itse omalla ajalla harjoitellessani saatoin kuitenkin turvautua kyn\u00e4\u00e4n ja paperiin. Katsoin tunnit videolta ja kirjoitin rytmit yl\u00f6s. Paikallisten rytmitaju ja rytmiikka on n\u00e4et niin totaalisen eri tasolla, ett\u00e4 omaan suomalaiseen p\u00e4\u00e4h\u00e4ni n\u00e4iden rytmien takominen vaati l\u00e4k\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4\u00e4 aivoty\u00f6skentely\u00e4. Pystyin kyll\u00e4 jo tunnilla ollessani toistamaan rytmit djembell\u00e4, gongilla tai shekerell\u00e4, mutta koska halusin my\u00f6s syvemm\u00e4ll\u00e4 tasolla ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 rytmin suhteen pohjasykkeeseen, nelj\u00e4sosiin, mihin ikin\u00e4, niin monesti kyn\u00e4 ja paperi nopeuttivat ty\u00f6t\u00e4ni ratkaisevasti.<\/p>\n
Afrikassa ei nuotteja katsella, Suomessa musiikkia l\u00e4hestyt\u00e4\u00e4n nuottien ja teorian kautta minun makuuni v\u00e4lill\u00e4 ehk\u00e4 liikaakin. Mik\u00e4 olisi optimaalista oppimisen kannalta? Molemmissa on puolensa. Nuotiton opettelu on hyv\u00e4ksi kuuntelemisen kehitt\u00e4miseen, mutta joskus nuotintamisesta on ratkaiseva apu esimerkiksi uuden asian sis\u00e4ist\u00e4misess\u00e4. Ainakin itselleni. Nuotit toimivat my\u00f6s arkistona ja niist\u00e4 on helppo palauttaa mieleen mahdollisesti jo unohtuneet asiat. Helpottavathan ne aika olennaisesti my\u00f6s muun muassa prima vista \u2013keikasta selviytymist\u00e4. Pid\u00e4n kuitenkin ajatuksesta, ett\u00e4 esimerkiksi rytmin opettelu aloitetaan kuuntelemalla ja soittamalla, ei nuottia lukemalla. T\u00e4t\u00e4 metodia haluaisin soveltaa omassa opetuksessani. Kuuntelemalla ja matkimalla tapahtuva oppiminen auttaa siihen, ett\u00e4 nuottiin ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 muodostu niin suuri riippuvuus ja esimerkiksi kuuloaisti on valppaampana ottamaan vastaan \u00e4rsykkeit\u00e4, joihin reagoida. Jos ja kun nuotteja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4, t\u00e4rkeint\u00e4 kuitenkin on, ett\u00e4 niist\u00e4 lopulta p\u00e4\u00e4sisi mahdollisimman pian eroon. N\u00e4in siis suurpiirteisesti rytmimuusikon n\u00e4k\u00f6kulmasta, eri asia on taas vaikkapa teatteri, isot orkesterit ja tarkoin sovitetut teokset\u2026 Tietyill\u00e4 keikoilla (bilekeikat, jazzkeikat, rockkeikat\u2026) nuottien tuijotus ei todellakaan n\u00e4yt\u00e4 hyv\u00e4lt\u00e4, eik\u00e4 se saisi h\u00e4irit\u00e4 kuuntelua eik\u00e4 vuorovaikutusta yleis\u00f6n taikka muiden soittajien kanssa.<\/p>\n
Afrikka<\/strong><\/p>\nSe on suunnaton, valtava, monimuotoinen. Olen n\u00e4hnyt ja kokenut siit\u00e4 vain murto-osan. Uskon todella, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 lyhyt retriitti rytmimusiikin juurille Beniniin ei varmasti tule j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n viimeiseksi visiitikseni Afrikan mantereelle.<\/p>\n
Kirjoittaja: Antti-Pekka Rissanen 2016, Savonia-ammattikorkeakoulu<\/strong><\/p>\nL\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\nAmour, G. 2015. Muusikko, tanssija, opas. Useita haastatteluja ajalta 14.9.2015 \u2013 21.10.2015.<\/p>\n
Heini\u00f6, M. 2009. Rumpukalvolla<\/em>. Teoksessa M. Karila (toim.) Huomenta Afrikka! \u2014 Villa Karo 10 vuotta. Helsinki: Like, 72.<\/p>\nKuhanen, S. 2015. Tanssija\/tanssinopettajaopiskelija. Savonia-ammattikorkeakoulu, Kuopio. Haastattelu 7.10.2015.<\/p>\n
P\u00f6rsti, M. 2011. A Crash Course in Beninese French: Part 1.Akasia News from Villa Karo.Viitattu 8.12.2015. https:\/\/villakaro.wordpress.com\/2011\/11\/01\/a-crash-course-in-beninese-french-part-1\/<\/p>\n
T\u00f8gbe, E. 2015. Tanssija. Haastattelu 24.9.2015.<\/p>\n
Osa Youtube-linkityksist\u00e4 poistettu 2023.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Jokap\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 on meren taukoamaton kuohunta, suolainen ja kostea tuuli, aamuisin nopeasti yl\u00f6s ponnahtava aurinko ja illalla hetkess\u00e4 p\u00e4\u00e4lle laskeutuva syv\u00e4 pimeys. Vuohet, kanat ja muut el\u00e4imet vapaina kaduilla, v\u00e4rikk\u00e4it\u00e4 liskoja kaikkialla, moskiitot, mopotaksit, kalastajat vet\u00e4m\u00e4ss\u00e4 verkkoja rumpuryhm\u00e4n s\u00e4est\u00e4ess\u00e4 ty\u00f6ntekoa… Jo pelkk\u00e4 arki t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on minulle niin uutta ja erilaista. Viel\u00e4 aivan oma lukunsa on afrikkalainen […]<\/p>\n","protected":false},"author":41,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_relevanssi_hide_post":"","_relevanssi_hide_content":"","_relevanssi_pin_for_all":"","_relevanssi_pin_keywords":"","_relevanssi_unpin_keywords":"","_relevanssi_related_keywords":"","_relevanssi_related_include_ids":"","_relevanssi_related_exclude_ids":"","_relevanssi_related_no_append":"","_relevanssi_related_not_related":"","_relevanssi_related_posts":"","_relevanssi_noindex_reason":"","footnotes":""},"categories":[4,5],"tags":[308,31,244,307,11],"class_list":["post-1258","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-opettaminen-ammattina","category-oppiminen-ja-erilaiset-oppijat","tag-muusikkous","tag-rumpujensoiton-opetus","tag-rytmiikka","tag-soittotunti","tag-tanssinopetus"],"acf":false,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1258","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/users\/41"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1258"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1258\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2464,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1258\/revisions\/2464"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1258"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1258"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1258"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}