Soitan pianoa ja siit\u00e4 kajahtaa painamani s\u00e4velet ja soinnut ilmoille toinen toisensa per\u00e4\u00e4n, muodostaen musiikillista kuulokuvaa soittamastani s\u00e4vellyksest\u00e4. Mutta kuinka paljon itse oikeastaan kuulen ja kuuntelen omaa soittoani? Mill\u00e4 tavalla omaa soittoa pit\u00e4isi ja voisi kuunnella? Miten voisi ty\u00f6st\u00e4\u00e4 omaa kuulonvaraista soittamista ja sis\u00e4ist\u00e4 kuuloa? Mik\u00e4 merkitys kuuntelemisella ja kuulemisella on kappaleen valmistumisen ty\u00f6st\u00e4misess\u00e4 ja miten voisin soveltaa em. asioita omassa soitonopetuksessani? Ja miksi ns. korvakuulosoittamista tulisi ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 soitonopetuksessa? N\u00e4it\u00e4 asioita pohdin artikkelissani pianonsoiton oppimisen – ja opettamisen kannalta.<\/p>\n
\u00a0<\/strong>Soittotapahtuman alkuvaiheiden ty\u00f6st\u00e4minen\u00a0\u00a0\u00a0 <\/strong><\/p>\n Piano-oppilas voi soittaa tutun, melko hyvin osaamansa kappaleen nuotin alusta sen loppuun, soittaen oikeat nuotit, tehden juuri oikeat rytmit ja luoden jonkinlaista kappaleeseen kuuluvaa dynamiikan vaihteluakin. Mink\u00e4laisia elementtej\u00e4 t\u00e4llaiseen soittotapahtuma sis\u00e4ltyy? Mit\u00e4 sis\u00e4isi\u00e4 ja ulkoisia vaiheita oppilas on k\u00e4ynyt l\u00e4pi oppimisessa ja harjoittelussa sek\u00e4 miss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4 n\u00e4it\u00e4 erilaisia vaiheita on k\u00e4yty l\u00e4pi?<\/p>\n Soittotapahtuma voidaan n\u00e4hd\u00e4 erilaisien tapahtumaketjujen tuotoksena. Mervi Kianto on m\u00e4\u00e4ritellyt kirjassaan \u201dMatka pianon soittamiseen\u201d soittotapahtuman koostuvan viidest\u00e4 eri tapahtumasarjasta: 1. Nuottikuva, joka muuntuu sis\u00e4iseksi, soivaksi mielikuvaksi, 2. Soiva mielikuva, 3. Liikkeen mielikuva, 4. Soittaminen, 5. Arviointi ja hyv\u00e4ksyminen.\u201d (Kianto 1994, 10). Klassisessa pianonsoitossa nuottikuva on usein ensimm\u00e4inen vaihe t\u00e4ss\u00e4 prosessissa. N\u00e4in saattaa olla joskus my\u00f6s rytmimusiikin puolella. Se, ett\u00e4 nuottikuva on ensimm\u00e4inen l\u00e4ht\u00f6kohta kappaleen opettelulle, ei kuitenkaan ole aina parhaiten perusteltavissa. Esimerkiksi alkeisoppilaan kohdalla soittaminen saattaa usein olla sit\u00e4, ett\u00e4 kappaletta opetellaan nuotti ja s\u00e4vel kerrallaan. Oikea kosketin painetaan pohjaan oikean nuotin kohdalla ja t\u00e4ll\u00e4 tavalla saatetaan menn\u00e4 koko kappale alusta loppuun. T\u00e4m\u00e4n tyyppinen toiminta on Kiannon mukaan nuoteista soittamista, mutta ei soittamista. Se on vain tietynlaisen ketjureaktion toistamista; nuotin j\u00e4lkeen tulee nappula, nappulan j\u00e4lkeen liike, sitten taas nuotti jne. Kiannon mukaan t\u00e4ll\u00e4 tavoin syntyy \u201dkorvatonta soittamista.\u201d\u202f(Kianto 1994, 9-11.)<\/p>\n Olen pyrkinyt hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4\u00e4n omien piano-oppilaitteni kanssa mm. kappaleiden kuuntelua kappaleen nuotista opettelun lomassa, heti kappaleen opettelun alkuvaiheessa. Soitan oppilaille usein uuden, opeteltavan kappaleen tai sen osia, jotta oppilaalle muodostuisi siit\u00e4 jonkinlainen kuulokuva. Edistyneemmille oppilaille olen antanut ohjeeksi kuunnella jotain kappaleeseen liittyvi\u00e4 \u00e4\u00e4niteversioita ja olen n\u00e4hnyt hyv\u00e4ksi my\u00f6s antaa esim. teht\u00e4v\u00e4ksi opetella kuulonvaraisesti joku osa harjoiteltavasta kappaleesta. En ole kuitenkaan k\u00e4ytt\u00e4nyt viel\u00e4 koskaan t\u00e4ysin nuotitonta opetustapaa. Koen, ett\u00e4 se saattaisi olla jossain m\u00e4\u00e4rin liian suuri taakka oppilaiden muistille, etenkin alkeisoppilaiden kohdalla.<\/p>\n Kappaleiden rytmin ja \u201dsvengin\u201d suhteen voi my\u00f6s ajatella jotain muuta kuin nuottikohtaista l\u00e4hestymistapaa. Voi esimerkiksi tehd\u00e4 rytmist\u00e4 kuunteluharjoitusta siten, ett\u00e4 lausuu itse lyhyit\u00e4 rytmip\u00e4tki\u00e4 kerrallaan ja oppilas toistaa niit\u00e4 per\u00e4ss\u00e4. Saman voi tehd\u00e4 my\u00f6s pianon avulla niin, ett\u00e4 opettaja soittaa rytmikohtia, jotka oppilas toistaa per\u00e4ss\u00e4. Sit\u00e4 voi tehd\u00e4 ilman melodiaa mill\u00e4 tahansa koskettimilla. Metronomi on my\u00f6s tarpeellinen, jos halutaan keskitty\u00e4 rytmityksess\u00e4 erityisesti tarkkuusharjoitteluun ja svengin etsimiseen. En n\u00e4e, ett\u00e4 metronomi olisi kuitenkaan kovin tarpeellinen alkeisoppilaiden kohdalla. Rytmin ja kappaleen pulssin sek\u00e4 svengin suhteen voi my\u00f6s tehd\u00e4 harjoitteita, joissa keskittyy mieless\u00e4\u00e4n erityisesti rytmiin. Voi soittaa osia kappaleesta keskittyen pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n rytmiin ja svengiin ja tehden sit\u00e4 tarvittaessa metronomin kanssa. On my\u00f6s hyv\u00e4 soittaa jonkun kappaleesta olevan levyversion kanssa yht\u00e4aikaisesti, jolloin voi saada mahdollisista muista soittimistakin kuulokuvaa. Hyv\u00e4st\u00e4 \u00e4\u00e4niteversion mukana soittaminen auttaa monipuolisesti hahmottamaan kappaleen harmoniaa, melodiaa, svengi\u00e4 ym. ja tsemppaa pysym\u00e4\u00e4n mukana kappaleen kyydiss\u00e4. Alkeisoppilaiden kanssa rytmit\u00e4mme joskus kappaleen rytmej\u00e4 erikseen ja etsit\u00e4\u00e4n vaikka k\u00e4vellen ja liikkuen kappaleen svengi\u00e4. Sill\u00e4 tavoin rytmin voi saada paremmin kroppaan ja tuntomuistiin. Ajatus, ett\u00e4 rytmi reflektoituisi t\u00e4rke\u00e4 jollain tavalla tuntea kappaleen syke kropassa, jotta kroppa ei lukkiutuisi ja soittamisesta ei tulisi sit\u00e4 kautta liian j\u00e4ykk\u00e4\u00e4.<\/p>\n Omassa harjoittelussani ajattelen my\u00f6s usein mieless\u00e4ni aina sill\u00e4 hetkell\u00e4 ty\u00f6st\u00e4m\u00e4\u00e4ni kappaletta. Joskus kappale \u201dsoi\u201d mieless\u00e4ni tiedostamatta ja joskus k\u00e4yn kappaletta l\u00e4pi tietoisemmin ajatuksen tasolla. Olen alkanut ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 musiikin ajatteleminen on t\u00e4rke\u00e4 osa harjoitteluprosessia. Joskus haen itse esim. oikeaa rytmi\u00e4 mieless\u00e4ni johonkin kappaleen haastaviin rytmikohtiin. My\u00f6s rytmin \u201dsanoittaminen\u201d tavuilla selkeytt\u00e4\u00e4 rytmityksien tajuamista.\u202fEsim. kvintoli-rytmist\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n usein sanaa \u201dse-ka-ta-va-ra\u201d. Rytmisanoituksia voi keksi\u00e4 itse omaan soittoon soveltuviksi sek\u00e4 oppilaiden kanssa oppilaille mieluisiksi rytmitavuiksi. Rytmitavuja voi toistaa lausumalla ja vaikkapa k\u00e4si\u00e4 taputtamalla ja siirty\u00e4 tavuttamisesta soittamiseen niin, ett\u00e4 lausuu rytmitavun harjoiteltavan rytmikohdan p\u00e4\u00e4lle joko \u00e4\u00e4neen tai mieless\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Soiva mielikuva\u202f\u00a0 <\/strong><\/p>\n \u201dSoiva mielikuva on ihmisen sis\u00e4inen auditiivinen kokemus, soiva mielle. Sill\u00e4 voi olla oma kokonaishahmonsa, s\u00e4vy, v\u00e4ri, tunnelma ja mieliala, rakenne jonka osat ja rajat voi erottaa, sek\u00e4 rakenteen sis\u00e4ll\u00e4 musiikilliset prosessit.\u201d (Kianto 1994, 14.) Soiva mielikuva on sis\u00e4inen kuulo, jonka avulla musiikin voi kuulla el\u00e4v\u00e4n\u00e4 mieless\u00e4\u00e4n. Se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 mielikuvia, joita voi muokata soiton aikana ja vied\u00e4 musiikkia haluamaansa suuntaan. Soittaja voi ennakoida, eli kuulla etuk\u00e4teen asioita, mihin suuntaan kappale tai improvisaatio menee. Sis\u00e4iseen kuulemiseen liittyen my\u00f6s soittajan keskittynyt l\u00e4sn\u00e4olo on t\u00e4rke\u00e4 seikka soittotapahtumassa. H\u00e4n voi kuvitella musiikin mieless\u00e4\u00e4n ennen soittamista ja my\u00f6s soiton aikana. T\u00e4rke\u00e4 seikka on my\u00f6s oikeanlaiseen tunnetilaan p\u00e4\u00e4seminen ennen soittotapahtuman alkamista. Soittajan tulisi kyet\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n tilanteessa, olla aistit herkk\u00e4n\u00e4 reagoimaan impulsseihin ja vied\u00e4 soittoa eteenp\u00e4in. T\u00e4m\u00e4 p\u00e4tee sek\u00e4 valmiiden s\u00e4vellyksien soittamiseen ett\u00e4 vapaampaan improvisaatioon. (Salmi 2016.)<\/p>\n Pianonsoiton opiskelussa voi kuitenkin usein k\u00e4yd\u00e4 niin, ett\u00e4 ei keskityt\u00e4 siihen, milt\u00e4 musiikki kuulostaa, vaan musisoidaan lihasmuistin varassa ilman mielikuvitusta ja kuulokuvaa. T\u00e4ll\u00f6in kappale saattaa j\u00e4nnitt\u00e4viss\u00e4 esiintymistilanteissa keskeyty\u00e4, koska sit\u00e4 ei ole kunnolla sis\u00e4istetty. Musiikin voidaan ajatella olevan kuin mik\u00e4 tahansa kieli, joka vaatii kuuntelemista, jotta sen oppisi. Puhumaan oppii kuuntelemalla ja kokeilemalla, vaikka ei osaisi lukea. My\u00f6s kuuloon perustuva soittaminen perustuu s\u00e4velkorkeuksien ja rytmien kuuntelemiseen ja matkimiseen. (Konkka 2013, 7 – 8.) Aikaisemmin olen itse harjoitellut usein kappaleita vain nuottipohjaisesti ja melko mekaanisesti, enk\u00e4 ole ymm\u00e4rt\u00e4nyt sis\u00e4isen kuulon ja mielikuvien t\u00e4rkeytt\u00e4 harjoitteluprosessissa. Pianonsoittamisessa on niin monia eri osa-alueita, ett\u00e4 soitonopetuksessa ja harjoittelussa sis\u00e4isen kuulemisen t\u00e4rkeys saattaa joskus j\u00e4\u00e4d\u00e4 vaille tarkempaa k\u00e4sittely\u00e4.<\/p>\n Soivaa mielikuvaa voi her\u00e4tell\u00e4 eloon eri keinoin. Itse tapaan joskus esim. hyr\u00e4ill\u00e4 soittamiani kappaleita, niiden melodioita tai rytmej\u00e4. Usein se on hyvin vaistonvaraista, koska ty\u00f6st\u00e4m\u00e4ni kappaleet py\u00f6riv\u00e4t vahvasti mieless\u00e4 ja niit\u00e4 hyr\u00e4ilee usein v\u00e4kisinkin. Joskus k\u00e4yn l\u00e4pi mieless\u00e4ni kappaleen rytmej\u00e4 ja liikutan k\u00e4si\u00e4 tai heilun rytmien mukaisesti. Olen kokenut, ett\u00e4 kappaleen omaksumisessa auttaa my\u00f6s esim. s\u00e4velien \u201dsoittaminen\u201d sormilla vaikkapa p\u00f6yt\u00e4\u00e4 vasten. Jos miettii samalla keskittyneesti kappaleen kohtia mieless\u00e4\u00e4n, se on tehokasta soivan mielikuvan hakemista. Kappaleesta l\u00f6ytyv\u00e4n \u00e4\u00e4niteversion kuunteleminen on my\u00f6s t\u00e4rke\u00e4\u00e4. \u00c4\u00e4nitteen kuuntelemiseen liittyen voi tehd\u00e4 monenlaisia ajatteluharjoitteluun liittyvi\u00e4 treenej\u00e4. Voi esim. seurata nuottia ja kuunnella tarkasti, mit\u00e4 tapahtuu miss\u00e4kin kohdassa kappaletta. Halutessaan nuottiin voi merkit\u00e4 yl\u00f6s joitain elementtej\u00e4, joita \u00e4\u00e4nitteen soittajat tekev\u00e4t. Voi kuunnella kappaletta analysoiden ja pohtia mm. rytmiikan k\u00e4ytt\u00f6\u00e4, dynamiikkaa, harmoniamaisemaa ja kappaleen tunnelmaa.<\/p>\n Lasten kohdalla soiva mielikuva kehittyy j\u00e4ljittelyn kautta, toistamalla pient\u00e4 s\u00e4velm\u00e4\u00e4. Kun s\u00e4velm\u00e4\u00e4 toistetaan useasti, jo ensimm\u00e4iset s\u00e4velet voivat synnytt\u00e4\u00e4 kappaleesta sis\u00e4isen, soivan mielikuvan lapsen mieleen. T\u00e4m\u00e4n kaltainen toiminta on hyv\u00e4 pohja ohjata lapsia musiikilliseen oppimiseen. \u201dSoivan mielikuvan her\u00e4tt\u00e4minen on mikrotasolla aluksi hyvinkin behavioristisen mallin mukainen ehdollistamistapahtuma. Perustana on kokonaisvaltainen el\u00e4mys, jossa ovat mukana tunne, \u00e4ly ja motoriikka.\u201d Lapsi kokee ja j\u00e4sent\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nimaailman kuuntelun, laulun ja soittamisen avulla. On t\u00e4rke\u00e4 saada omakohtainen el\u00e4mys opeteltavasta kappaleesta. Se on my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4kin vaiheessa toimiva l\u00e4ht\u00f6kohta musiikin harjoitteluun. (Kianto 1994, 17.)<\/p>\n Kokeilin yhden piano-oppilaani kanssa pient\u00e4 kuuntelemisen harjoitetta, joka mielest\u00e4ni linkittyy soivaan mielikuvaan p\u00e4\u00e4semisen harjoitteeksi. Olimme jo harjoitelleet uutta kappaletta muutamalla tunnilla, joten kappale oli tullut p\u00e4\u00e4piirteitt\u00e4in jo tutuksi. Vasemman k\u00e4den melodiakuvio tuntui kuitenkin olevan haastava ja mietin, miten oppilas voisi p\u00e4\u00e4st\u00e4 kuvioon paremmin jyv\u00e4lle. Kokeilin soittaa itse vasenta k\u00e4tt\u00e4 jonkin aikaa toistaen ja pyysin oppilasta kuuntelemaan ja pohtimaan, milt\u00e4 soitto kuulostaa, mit\u00e4 mielikuvia se her\u00e4tt\u00e4\u00e4 ja miten vasen k\u00e4si kulkee. Oppilas sai oman kuuntelemisensa kautta sellaisen mielikuvaoivalluksen, jota pystyimme hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4\u00e4n vasemman k\u00e4den ja koko kappaleen opettelussa<\/p>\n Kiannon mukaan soitonopettajan tulisi huolehtia nuoteista soittamisen opettamisessa siit\u00e4, ett\u00e4 nuottikuva her\u00e4tt\u00e4isi oppilaan mieleen sis\u00e4isen soivan mielikuvan. Mielikuvan ei tarvitse heti aluksi olla jokin selke\u00e4 s\u00e4velkorkeus. T\u00e4rkeint\u00e4 olisi, ett\u00e4 musiikki kuitenkin sis\u00e4istyisi oppilaan mieleen musiikilliseksi hahmoksi. Jos asia tehd\u00e4\u00e4n p\u00e4invastoin, se olisi verrattavissa siihen, ett\u00e4 lasta opetettaisiin lukemaan ennen kuin h\u00e4n osaa puhua. (Kianto 1994, 13.) Olen ajatellut, ett\u00e4 piano-oppilaiden kanssa tulisi enemm\u00e4n esim. hyr\u00e4ill\u00e4 \u00e4\u00e4neen soittokappaleita tai niiden osia. Se auttaisi sytytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kappaleen s\u00e4veli\u00e4 ja kokonaiskuvaa eloon oppilaan mieless\u00e4.<\/p>\n Mielest\u00e4ni sama soivan mielikuvan her\u00e4tt\u00e4misen periaate soveltuu pidemm\u00e4ll\u00e4kin oleville oppilaille. Vanhemmilla oppilailla on usein tosin monipuolisemmin musiikkia muistissa ja kuulovarastossa, joten heid\u00e4n kanssa soivia kuulokuvia voi her\u00e4tell\u00e4 esiin. ns. pienemm\u00e4ll\u00e4 vaivalla. Joskus olen huomannut vanhempien oppilaiden kohdalla, ett\u00e4 ihan vain jonkin tutun kappaleen mainitseminen harjoittelun yhteydess\u00e4 antaa oppilaalle tietynlaisen oivalluksen, joka helpottaa onkimaan esille tietynlaista soittotapaa, rytmiikkaa, svengi\u00e4 jne.<\/p>\n Soiva mielikuva liittyy my\u00f6s vahvasti s\u00e4velt\u00e4miseen. S\u00e4vellys on ensiksi ihmisen sis\u00e4ll\u00e4 tapahtuva auditiivinen, eli kuulonvarainen kokemus. Sielt\u00e4 se puretaan nuotille. Soittaja v\u00e4litt\u00e4\u00e4 s\u00e4vellyksen musiikillisen sanoman eteenp\u00e4in kuulijoille. (Kianto 1994, 14.)<\/p>\n Mit\u00e4 soivan mielikuvan j\u00e4lkeen tapahtuu?\u202f\u202f\u00a0 <\/strong><\/p>\n Onko soivan mielikuvan j\u00e4lkeen siirrytt\u00e4v\u00e4 suoraan soittotapahtumaan, vai sis\u00e4ltyyk\u00f6 prosessiin viel\u00e4 jotain muutakin ennen varsinaista soittamista?<\/p>\n Kianto puhuu hetkest\u00e4 ennen soittamista. T\u00e4h\u00e4n hetkeen liittyy soiva mielikuva kappaleesta ja samanaikaisesti tunne \u201dliikkeen haluamisesta\u201d. T\u00e4t\u00e4 tuntemusta voidaan kutsua nimell\u00e4 antisipaatio. Se tarkoittaa ennakointia, odotusta, valmistamista ja liikkeen mielikuvaa. Kaikkiin tahdonalaiset motoriset toiminnot alkavat antisipaatiosta. Se aktivoi aivoissamme liikkeeseen tarvittavat hermoradat, jolloin idea ja sen toteutus kulminoituu fyysiseksi toiminnaksi. (Kianto 1994, 18.)<\/p>\n Antisipaatiota voi oppia k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n hyv\u00e4n\u00e4 apuv\u00e4lineen\u00e4 harjoittelussa. Antisipaation hetken -ja tunteen l\u00f6yt\u00e4minen ja sen houkutteleminen esiin auttaa l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n oikean mielikuvan, kun l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n soittamaan kappaletta. (Kianto 1994, 19.) Soittotunneilla soitan usein oppilaideni tukena kappaletta tai jotain sen osaa yht\u00e4 aikaa oppilaideni kanssa. Kun l\u00e4hestymme jotain vaikeampia kohtia, pyrin katseen ja liikkeen avulla auttamaan oppilasta ns. vaikean kohdan ennakoimisessa ja siihen valmistautumisessa mieless\u00e4\u00e4n. Toki t\u00e4llaista toimintaa ei voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aina samassa kohdassa, muuten jostain yhdest\u00e4 kohdasta saattaa tulla kappaleen muita kohtia t\u00e4rke\u00e4mpi.<\/p>\n Antisipaation tavoittamisen j\u00e4lkeen koitetaan yhdist\u00e4\u00e4 liike ja asento, joka tukisi oppimisen sujuvuutta. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa pyrit\u00e4\u00e4n karsimaan ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen materiaali pois ja l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n musiikin kannalta taloudellisin antisipaation ja liikkeen yhdistelm\u00e4. Kiannon mukaan esitystilanteessa antisipaatio on aina linkkin\u00e4 sis\u00e4isen kuuntelun ja soittamisen v\u00e4liss\u00e4, jos sit\u00e4 on tietoisesti k\u00e4ytetty harjoitteluvaiheessa. Se on l\u00e4sn\u00e4 kaikessa, miss\u00e4 on tarkoituksellista fyysist\u00e4 toimintaa. Antisipaatio on neurofysiologinen tapahtuma ja sen tuottama hermoenergia toimii liikkeen motivoijana. (Kianto 1994, 20.) N\u00e4iden tosiasioiden valossa voidaan n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 mielikuva -ja soivan kuvan harjoittelu on hyvinkin tarkoituksellista toimintaa. Niiden voimaa ei ole syyt\u00e4 v\u00e4h\u00e4tell\u00e4 soiton oppimisprosessissa.<\/p>\n Keskittynyt ajattelu on harjoittelun t\u00e4rkeimpi\u00e4 ty\u00f6kaluja. Vaikka soittaisi kuinka useita kertoja kappaleita l\u00e4pi, ilman keskittymist\u00e4 ja tietoista toimintaa musiikki ei mene selk\u00e4ytimeen. Soittajan tulee p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 ja miten h\u00e4n haluaa kappaleen soittaa ja sen j\u00e4lkeen toimia aiotulla tavalla. Soittamisen j\u00e4lkeen on viel\u00e4 hyv\u00e4 pohtia, menik\u00f6 soittotapahtuma suunnitelman mukaan sek\u00e4 analysoida, mit\u00e4 soitossa tapahtui. (Kianto 1994, 20.)<\/p>\n Mielikuva liikkeest\u00e4 syntyy itse koetuista ja hallituista liikkeist\u00e4 soittamisessa. Kun pianisti konkreettisesti soittaa, h\u00e4n kokee koko kehonsa v\u00e4lityksell\u00e4 v\u00e4litt\u00f6mi\u00e4 aistimuksia lihaksista, nivelist\u00e4 ja hermoista. Soittaja tuntee ns. itsehavainto-aistimuksia, jotka syntyv\u00e4t fyysisit\u00e4 havainnoista lihaksista, liikeaistista sek\u00e4 asento\u2013ja tuntoaistista. N\u00e4iden kehollisten tekij\u00f6iden tiedostaminen on hy\u00f6dyllist\u00e4 soiton harjoittelussa ja vahvistaa my\u00f6s soittajan itsehallinnan ja osaamisen tunnetta.\u202f(Kianto 1994, 21-22.)<\/p>\n Soittotapahtuman j\u00e4lkeen tulee prosessin viimeinen vaihe. Viimeisess\u00e4 vaiheessa soittaja kuuntelee, arvioi ja lopulta hyv\u00e4ksyy soittamansa version.\u202fKuunteluvaiheessa arvioidaan soiton tuloksen ja alkuper\u00e4isen, tavoitellun mielikuvan suhdetta. Vaikka oma soittotuotos ei olisikaan t\u00e4ysin suunnitellun mukainen, soittaja antaa itsellens\u00e4 tunnustusta tekem\u00e4st\u00e4\u00e4n ty\u00f6st\u00e4. (Kianto 1994, 23 – 25.) Pianisti on soittanut harjoittelemansa kappaleen ja voi oppia tuloksesta, mit\u00e4 voisi viel\u00e4 parantaa ja jatkaa sitten oppimismatkaansa eteenp\u00e4in kohti seuraavaa yrityst\u00e4.<\/p>\n Miten omaa soittoa voisi ja tulisi kuunnella?\u00a0 <\/strong><\/p>\n Omaa soittoa on hy\u00f6dyllist\u00e4 opetella kuuntelemaan sek\u00e4 \u00e4\u00e4nitt\u00e4misen avulla analysoiden, -ett\u00e4 soittotapahtuman aikana. Ainakin pidemm\u00e4ll\u00e4 oleville oppilaille t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 apuna on oman soiton nauhoittaminen ja sen kuunteleminen. On tehokasta, jos nauhoittamista, kuuntelua ja korjaamista tekee toistuvana syklin\u00e4. \u201dOlisi hyv\u00e4 tehd\u00e4 t\u00e4t\u00e4 sykli\u00e4 yhdess\u00e4 opettajan kanssa, ainakin alkuvaiheessa, jotta korjausliikkeet ovat oikeansuuntaisia.\u201d (Peltoniemi 2016.)\u202fOppilaan on t\u00e4rke\u00e4 saada ulkopuolisen, ammattilaisen \u201dkorvien\u201d tukea ja analyysi\u00e4 harjoituksen ja korjausta vaativien elementtien tueksi. Soittaja kuulee itse joka tapauksessa oman soiton hyvinkin eri tavalla kuin ulkopuolinen kuulija.<\/p>\n Tiedostavan soittamisen kannalta on kehitt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja hy\u00f6dyllist\u00e4 hakea soivia mielikuvia ja pyrki\u00e4 toistamaan niit\u00e4 mahdollisimman tarkasti soittamalla. Soivia mielikuvia, eli sit\u00e4, milt\u00e4 musiikki kuulostaa \u201domassa p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u201d tulisi verrata siihen, milt\u00e4 se kuulostaa itse soitettuna. (Korva 2016.) On siis t\u00e4rke\u00e4 ajatella etuk\u00e4teen, milt\u00e4 haluaa soiton kuulostavan ja mink\u00e4laista sointia, groovea, tunnelmaa tms. tavoittelee. Ajattelen my\u00f6s, ett\u00e4 juuri vertailu tavoitellun kuulokuvan ja saavutetun kuulokuvan v\u00e4lill\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4 tekij\u00e4 oman soittamisen kuuntelussa. Harjoitellessa voi esim. soittaa pieni\u00e4 paloja kerrallaan, toistaa kappaleen tai soolon p\u00e4tki\u00e4 uudestaan ja kuunnella keskittyen, milt\u00e4 musiikki kuulostaa. Jos kuulokuva ei vastaa omaa sis\u00e4ist\u00e4 mielikuvaa, voi pohtia, mit\u00e4 osa-alueita tulisi tarkentaa tavoitellun kuulokuvan saavuttamiseksi.<\/p>\n Joskus my\u00f6s esim. silm\u00e4t kiinni soittaminen voi herkist\u00e4\u00e4 kuuloastia ja tuntoaistiakin. Moni ei toki pysty soittamaan silm\u00e4t kiinni ihan mit\u00e4 vain, mutta muutamien elementtien harjoittelu keskittyneesti silm\u00e4t kiinni voi ter\u00e4st\u00e4\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kuuntelemisen taitoa. Silm\u00e4t suljettuina voidaan harjoitella mm. rytmi\u00e4, dynamiikkaa ja kosketustapaa. Silm\u00e4t kiinni kuunnellessa eri sointujen s\u00e4vyt saattaa my\u00f6s erottua tarkemmin.<\/p>\n Omia musiikillisia ideoita on joskus hyv\u00e4 laulaa ennen kuin yritt\u00e4\u00e4 tuottaa niit\u00e4 soittimen avulla. Soitin luo tiettyj\u00e4 rajoitteita musiikin tuottamiseen, joita esim. laulamalla tai rytmej\u00e4 \u00e4\u00e4ntelem\u00e4ll\u00e4 voi vapaammin toteuttaa.<\/p>\n Pianonsoitossa voidaan tehd\u00e4 koskettimien avulla erikuuloisia \u00e4\u00e4nilinjoja, riippuen kosketustavasta. Staccato, legato, irtonaisesti soitetut s\u00e4velet ja pedaalink\u00e4ytt\u00f6 vaikuttavat soitosta syntyv\u00e4\u00e4n kuulokuvaan. Kuulokuvaan vaikuttaa my\u00f6s voimank\u00e4ytt\u00f6 koskettimien painamisessa sek\u00e4 kosketustapa, kuten hipaisu, kaapaisu tai perkussiivinen hakkaaminen. Eri sointis\u00e4vyj\u00e4 voi hakea erilaisten mieli -ja kielikuvien avulla. Yksitt\u00e4isi\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u00e4 tai sointuja voi harjoitella eri s\u00e4vyj\u00e4 hakien ja erilaisten kappaleiden tarpeiden mukaan.<\/p>\n Pianosta syntyv\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4neen vaikuttaa mm. liikkeen voimakkuus, k\u00e4den asento ja soittoliikkeen nopeus. (Bergroth 1983, 8 \u2013 10.) Usein alkeisoppilailla on aluksi haastavaa saada pianosta ulos \u201dt\u00e4ysi \u00e4\u00e4ni\u201d. Koskettimia ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 paineta ihan pohjaan asti, jolloin \u00e4\u00e4ni j\u00e4\u00e4 hataraksi.\u202fVahvan, soivan \u00e4\u00e4nen l\u00f6yt\u00e4miseen onkin t\u00e4rke\u00e4 alusta asti panostaa teknisten ja ergonomisten tekij\u00f6iden avulla. Opettajan tulisikin pala kerrallaan ty\u00f6st\u00e4\u00e4 alkeisoppilaan kanssa koko k\u00e4sivarren ja kehon ty\u00f6skentely\u00e4. Oppilaiden kanssa voi my\u00f6s tehd\u00e4 koskettimilla kuunteluharjoituksia, joissa esim. opettaja soittaa ensin edell\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u00e4 vaikkapa eri voimakkuuksilla. Oppilas kuuntelee opettajan soittoa ja pyrkii saamaan samanlaisia \u00e4\u00e4ni\u00e4 esiin pianosta. Harjoituksen aikana voidaan pohtia, miten tavoiteltu \u00e4\u00e4ni saadaan aikaan ja mit\u00e4 kaikkia osa-alueita siihen liittyy.<\/p>\n On olennaisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 oppia kuuntelemaan omaa soittamista, jos haluaa kehitty\u00e4 soittajana. Toki oman soittamisen kuulee aina, mutta sit\u00e4 tulisi my\u00f6s kuunnella keskittyneesti ja analysoiden.<\/p>\n Mit\u00e4 tarkoittaa korvakuulolta soittaminen?\u00a0 <\/strong><\/p>\n Korvakuulolta soittaminen on kuuntelemisen kautta opitun ja sis\u00e4istetyn musiikin tulkitsemista omien musiikillisten kykyjen, ominaisuuksien ja identiteetin mukaisesti. (Korva 2016.) Se on kappaleen tai musiikin osien soittamista k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n korvaa aistina. Korvakuulolta soittamiseen sis\u00e4ltyy vahvasti muistinvarainen musiikin tuottaminen. Siihen voi sis\u00e4lty\u00e4 my\u00f6s mielikuvaharjoitteita, jotka kehitt\u00e4v\u00e4t soittajan korvaa. Omaa musiikillista kuuloa on my\u00f6s hyv\u00e4 haastaa tekem\u00e4ll\u00e4 vaativia transkriptioita. (Peltoniemi 2016.) Musiikkikappaleista voi esimerkiksi poimia kuulonvaraisesti yksitt\u00e4isi\u00e4 musiikillisia elementtej\u00e4, kuten melodiaa, rytmi\u00e4 tai sointuja tai koko kappaleen rakenteineen ja soittaa sitten omalla instrumentillaan sen mit\u00e4 on kappaleesta kuullut.<\/p>\n Korvakuulosoittamiseen toimivia harjoituksia ovat mm. \u201dlyhyet, toistuvasti kuunneltavat musiikkikatkelmat, joissa kiinnitet\u00e4\u00e4n eri kuuntelukerroilla huomiota melodiakulkuun, rytmiin, fraseeraukseen ja artikulointiin.\u201d (Korva 2016.) Korvan mukaan on my\u00f6s hy\u00f6dyllist\u00e4 harjoitella kuulonvaraista variointia, jolloin kiinnitet\u00e4\u00e4n huomiota ensisijaisesti musiikin raameihin, kuten tempoon, tahtilajiin, asteikkoon ja harmoniaan. T\u00e4m\u00e4n kaltainen ty\u00f6skentely tulee esille mm. oppilaan ja opettajan keskin\u00e4isess\u00e4 jammailussa, jossa musiikillisia teemoja matkitaan puolin ja toisin. (Korva 2016.)<\/p>\n Korvakuulolta soittaminen harjoittelussa ja opetuksessa <\/strong><\/p>\n Kevyen musiikin puolella edistyneempi soittaja on usein tottunut kaivamaan esiin paljon soittomateriaalia korvakuulopohjaisesti. Pianisti p\u00e4\u00e4see usein helposti sis\u00e4lle kuuntelemiensa kappaleiden harmonia -ja sointumaailmaan, koska pianon soittaminen vaatii paljon harmonioiden hahmottamista.<\/p>\n Korvakuulolta opettelu edist\u00e4\u00e4 erityisesti harmonian, rytmin ja melodia\u2013sek\u00e4 soololinjojen hahmottamista. Se kehitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s musiikin analysointia ja kuulon avulla l\u00f6ydettyjen asioiden soveltamista omaan soittoon. Korvakuulolta soittaminen nopeuttaa my\u00f6s oman ohjelmiston valmistelua sek\u00e4 mahdollista adaptointia. (Peltoniemi, 2016.) Ajattelen, ett\u00e4 erityisesti tietynlaista eri musiikkityylien svengi\u00e4 on hankala lukea pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n nuotista. Kuuntelemisen kautta voi napata omaankin soittoharjoitteluun eri tyylilajien rytmiikkaa, painotuksia, poljentoa ja kappaleiden yleistunnelmaa.<\/p>\n Kun musiikkia opetellaan ulkoa, se t\u00e4ytyy aina jotenkin sis\u00e4ist\u00e4\u00e4. Runsas harjoittelu tekee soitosta pikkuhiljaa sujuvaa ja luontevaa. Kun musiikkia esitt\u00e4\u00e4, on todella t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kappale syvemmin ja sen vuoksi kappale olisi hyv\u00e4 osata esitett\u00e4ess\u00e4 l\u00e4hes ulkoa. Kun soittajan ei tarvitse olla nuottimerkinn\u00f6iss\u00e4 kiinni, h\u00e4n pystyy tulkitsemaan kappaletta vapaammin ja syventy\u00e4 itse musiikkiin. (Korva 2016.) Olen huomannut itse, ett\u00e4 jos joudun esitystilanteessa olemaan enimm\u00e4kseen nuottien varassa, omasta musiikillisista ajatuksista tulee soittamiseen pieni\u00e4 irrallisia p\u00e4tki\u00e4, enk\u00e4 pysty niin hyvin keskittym\u00e4\u00e4n kappaleeseen kokonaisuutena.<\/p>\n Soittotunneilla korvakuulolta opettelu voi tarkoittaa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 esimerkiksi sit\u00e4, ett\u00e4 oppilas j\u00e4ljittelee pieni pala kerrallaan opettajan soittoa tai opetellaan kappaletta kuulon avulla jonkin \u00e4\u00e4nitteen pohjalta. Olen saanut omilla pianotunneillani kokeilla harmonioiden ja melodioiden etsimist\u00e4 kuulonvaraisesti. Niit\u00e4 on etsitty pala kerrallaan ja sitten sovellettu omaan soittoon. Samalla on keskusteltu kuultujen p\u00e4tkien sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4 ja niiden soveltamisen eri vaihtoehdoista. Improvisaation opetuksessa voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 esim. kysymys-vastaus metodia; opettaja tai oppilas luo improvisoiden jonkun melodiap\u00e4tk\u00e4n ja toinen vastaa siihen. T\u00e4ll\u00e4 tavalla syntyy musiikillista vuoropuhelua, joka on mm. livekeikkatilanteissakin mielenkiintoista kuulijoillekin. Mielest\u00e4ni improvisaatiota olisi t\u00e4rke\u00e4 l\u00e4hesty\u00e4 siin\u00e4 valossa, ett\u00e4 oppilaan ei tarvitsisi pel\u00e4t\u00e4 virheit\u00e4, eik\u00e4 sit\u00e4, soittaako koko ajan tyylinmukaisia linjoja. Vuoropuheluimprovisaatiota voi harjoitella esim. ilman tempoa, vaikkapa yht\u00e4 asteikkoa tai vain muutamia s\u00e4veli\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4en. Aloitteleva improvisoija p\u00e4\u00e4see v\u00e4h\u00e4 kerrallaan k\u00e4sitykseen improvisaation kielest\u00e4 ja oman improvisaatiokielens\u00e4 l\u00f6yt\u00e4misest\u00e4.<\/p>\n Jos n\u00e4en itse jonkun kappaleen nuotin, saatan alkaa soittamaan kappaletta ihan eri tavalla kuin mik\u00e4 kappaleen alkuper\u00e4inen tyyli v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 on. Suoraan nuotista soittamisessa ei toki v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 k\u00e4y mitenk\u00e4\u00e4n huonosti ja prima vista \u2013 taidotkin pysyv\u00e4t hereill\u00e4. Jos kuitenkin haluan p\u00e4\u00e4st\u00e4 paremmin sis\u00e4lle johonkin s\u00e4vellykseen, vaatii se yleens\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 kuulen siit\u00e4 ainakin jonkinlaisen version harjoitteluprosessin aikana. Kappaleesta riippuen voi my\u00f6s kuunnella jostain muusta samantyylisest\u00e4 teoksesta jonkun \u00e4\u00e4niteversion harjoitteluvaiheessa.\u202fSit\u00e4 kautta soittajalle muodostuu k\u00e4sitys s\u00e4vellyksess\u00e4 tavoiteltavasta kuulokuvasta.<\/p>\n Soittajan tulisi tehd\u00e4 mielikuvaharjoitteita, jotka kehitt\u00e4v\u00e4t korvaa. My\u00f6s vaativat transkriptiot ovat hy\u00f6dyllisi\u00e4 oman musiikkikorvan kehitt\u00e4misess\u00e4. Korvaa kehitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s jonkin toisen soittimen soittaminen, esim. viulu, joka reagoi s\u00e4velpuhtaudeltaan herk\u00e4sti soittajan toimintaan. (Peltoniemi, 2016). Olen huomannut, ett\u00e4 vaikka haastavat transkriptiot tuntuvat ty\u00f6l\u00e4ilt\u00e4, ne syvent\u00e4v\u00e4t omaa kuulonvaraista hahmottamista ja my\u00f6s vahvistavat luottamista omaan kykyyn kuulla t\u00e4rkeit\u00e4 musiikillisia yksityiskohtia.<\/p>\n Erityylisten kappaleiden taustanauhojen kanssa on my\u00f6s hyv\u00e4 harjoitella. Niist\u00e4 saa hyv\u00e4\u00e4 tuntumaa kappaleen musiikillisesta virrasta ja kokemusta kappaleen kyydiss\u00e4 pysymisest\u00e4. My\u00f6s jonkin hyv\u00e4n livesoiton mukana jammailu on tehokasta ja soittaja voi samalla koittaa napata taitavien muusikoiden soitosta omaan soittoon itselle mielekk\u00e4it\u00e4 ja t\u00e4rkeit\u00e4 elementtej\u00e4.<\/p>\n Harjoittelussa ja kuuntelussa on hyv\u00e4 aluksi keskitty\u00e4 aina yhteen musiikilliseen osa-alueeseen kerrallaan. Rytmi, melodia, harmonia, sointi, dynamiikka tai grooveen. Olen pyrkinyt omassakin harjoittelussani erittelem\u00e4\u00e4n harjoittelua pienempiin osiin. Joskus keskityn esim. pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n rytmiin ja sit\u00e4 kautta grooveen.<\/p>\n Olen hy\u00f6dynt\u00e4nyt melko paljon kuulonvaraista opettamista omien piano-oppilaitteni kanssa. K\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ni korvakuuloharjoitteet syntyv\u00e4t usein my\u00f6s spontaanisti tilanteissa, joissa koen, ett\u00e4 tarvitsen oppilaani kanssa vahvemmin kuulokuvan l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4. Esimerkiksi joidenkin s\u00e4estyskomppien opettamisessa olen itse soittanut komppia v\u00e4h\u00e4n aikaa edell\u00e4 ja oppilas tulee itse v\u00e4hitellen mukaan kuulonvaraisesti. Tukena k\u00e4yt\u00e4n toki nuottikuvaa tavoiteltavasta rytmist\u00e4. Oppilas kysyy v\u00e4lill\u00e4 tarkentavia kysymyksi\u00e4 ja kysyn my\u00f6s itse oppilaalta, milt\u00e4 h\u00e4nen oma soittonsa h\u00e4nen omasta mielest\u00e4\u00e4n kuulostaa. Koen, ett\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4 ohjata oppilasta analysoimaan itse omaa soittoaan ja kuuntelemaan itse\u00e4\u00e4n sit\u00e4 kautta tarkemmin. Joskus my\u00f6s oppilaalle tutun kappaleen k\u00e4ytt\u00e4minen auttaa p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n kiinni rytmiin ja komppiin. Kun oppilas saa minulta aluksi tukea kompin l\u00f6yt\u00e4misess\u00e4, h\u00e4n saa kuulonvaraisesti rytmist\u00e4 kiinni ja voin itse v\u00e4hitellen j\u00e4tt\u00e4yty\u00e4 soittamisesta pois.<\/p>\n Olen havainnut, ett\u00e4 rytmien kuulonvarainen oppiminen on usein tehokkaampaa, kuin pelk\u00e4n nuotin avulla etsitty rytmitys. Toki rytmin lukemisenkin opettelu on itsess\u00e4\u00e4n t\u00e4rke\u00e4\u00e4, mutta reilusti korvakuuloon varautuva rytmiikan opettelu on omassa opetuksessani ollut t\u00e4h\u00e4n asti tehokkaampaa ja v\u00e4hemm\u00e4n aikaa viev\u00e4\u00e4. Samalla olen kokenut, ett\u00e4 oppilaalle syntyy mieluisa oppimiskokemus oppimistilanteessa, kun ei tarvitse hakea komppia hitaasti lukien pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n nuottikuvan kautta. Oppilas saattaa my\u00f6s turhautua ja nolostuakin tunnilla, jos joutuu yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n hyvin hitaasti l\u00f6yt\u00e4\u00e4 pelk\u00e4n nuotin avulla komppia. Yhdess\u00e4 opettajan kanssa jammaileminen luo samalla mukavaa ja rentoa yhteissoittoa tunneille. Kuulokuvan harjoittamisesta j\u00e4\u00e4 my\u00f6s oppilaalle jonkinlainen muistikuva mieleen, rytmi j\u00e4\u00e4 jollain tavalla \u201dsoimaan p\u00e4\u00e4h\u00e4n\u201d. H\u00e4n voi koittaa sitten kaivella t\u00e4t\u00e4 kuulokuvaa muististaan esille omassa itsen\u00e4isess\u00e4 harjoittelussaan, nuottikuva tukenaan. Oppilas voi yritt\u00e4\u00e4 muistella, mik\u00e4 oli se kuulokuva, soundi, pulssi ja painotus, mit\u00e4 tunnilla tavoiteltiin. Vaikka h\u00e4n ei muistaisikaan kaikkea ulkoa, h\u00e4n voi tehd\u00e4 ajatusty\u00f6t\u00e4, joka sin\u00e4ns\u00e4 jo vie oppimisprosessia eteenp\u00e4in.<\/p>\n Monissa soitto-oppaissa on nuottimateriaalin lis\u00e4ksi my\u00f6s cd-mukana. Cd:lt\u00e4 voi kuulla esimerkkej\u00e4 kappaleista ja kompeista. Mm. Timo Ala-Kotilan laatimassa harmoonin soittajille ja s\u00e4est\u00e4jille tarkoitetussa \u201dT\u00e4mm\u00e4ysopas\u201d \u2013 kirjassa on mukana cd, jossa on soitettuina nuottiesimerkkien sis\u00e4ll\u00f6t. Ala-Kotila toteaakin T\u00e4mm\u00e4ysoppaan alkusanoissa: \u201dS\u00e4estyksen ja melodiasoiton svengi\u00e4 ei voi kirjata nuotteihin -\u202f siit\u00e4 saa k\u00e4sityksen kuuntelemalla \u00e4\u00e4nitett\u00e4.\u201d\u202f(Ala-Kotila, Valo 2010.)<\/p>\n Korvakuulolta opettelun mahdolliset haitat ja haasteet\u00a0 <\/strong><\/p>\n Kuulonvaraisuutta painottavaan opettamiseen sis\u00e4ltyy se tosiseikka, ett\u00e4 oppilaan on oltava jatkuvasti keskittynyt ja korvat auki tunnilla. Jos tunneilla ollaan ilman mit\u00e4\u00e4n nuottien tai sointumerkkien tukea, t\u00e4ytyy oppilaan tukeutua vahvasti omaan musiikilliseen muistiin ja se saattaa tuntua oppilaasta joskus uuvuttavaltakin. Siksi nuottien helpottava tuki on hyv\u00e4 olla l\u00e4sn\u00e4 tunneilla, jossa muutoin asioita k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n paljon kuulonvaraisesti.<\/p>\n \u201dSamanaikaisesti eri aistikeskuksiin tuleva uusi tieto aiheuttaa kuitenkin useimmiten ensimm\u00e4iseksi oppimisen oikosulun. Kahdenkin taidon samanaikainen oppiminen on vaikeaa kenelle tahansa, ja nuotinluvussa \u2013 kun jo s\u00e4velkorkeustaju ja rytmitaju ovat toisistaan riippumattomia \u2013 taitoja tarvitaan viel\u00e4 enemm\u00e4n. Niinp\u00e4 jokainen merkitysketjun lenkki on ensin aivan rauhassa ja yksitellen opittava, vahvistettava ja automatisoitava\u201d. (Kianto 1994, 12.) Soittoa tulisi rakentaa v\u00e4hitellen, yksi elementti kerrallaan, jotta jokainen soittoon vaikuttava osatekij\u00e4 saisi riitt\u00e4v\u00e4sti huomiota. Ajattelen, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on erityisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 alkeisoppilaiden kohdalla, sek\u00e4 my\u00f6s niille, jotka ovat esim. pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n itseoppineita. Olen itse huomannut kokeillessani muita instrumentteja, ett\u00e4 en pysty pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n oman kokeilemiseni varassa hahmottamaan kaikkea soittimeen liittyvi\u00e4 teknisi\u00e4 tai ergonomisia seikkoja.<\/p>\n Pelkk\u00e4 soiton tai jonkun tavoiteltavan musiikillisen kuvion kuulonvarainen hahmottaminen ei tarkoita aina sit\u00e4, ett\u00e4 oppilas pystyisi motorisesti pianonkoskettimilla tuottamaan kuulokuvaa vastaavan rytmi\u2013ja soundikuvan. Siihen vaaditaan yleens\u00e4 teknist\u00e4 osaamista, eli ns. teknisten harjoitteiden my\u00f6t\u00e4 rakentunut sormien -ja k\u00e4sien koordinaation\u00e4pp\u00e4ryys sek\u00e4 monipuolinen kosketustapa tavoiteltavien nyanssien ja iskujen aikaansaamiseksi.<\/p>\n Korvakuuloon pohjautuva oppiminen tapahtuu valitettavan usein nuottien omaksumisen kustannuksella. (Korva 2016.) Siihen liittyy usein se, ett\u00e4 korvakuulolta soittamisen hallitseminen on joillakin tehokkaampi tapa oppia ja nuottien lukemisen kehitt\u00e4minen tuntuu vaivalloiselta verrattuna korvakuulo-oppimiseen. T\u00e4llaisissa tapauksissa opettajan on t\u00e4rke\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 oppilaan mahdollinen turhautuminen ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 oikeanlainen balanssi nuottien ja korvakuulo-opettelun suhteen.<\/p>\n Kuulonvaraisen oppimisen ongelmakohdat liittyv\u00e4t mm. auditiivisen ja motorisen muistin yhteisty\u00f6h\u00f6n. Muisti on t\u00e4rke\u00e4 tekij\u00e4 kuulonvaraisessa oppimisessa. Salkolahden tutkimuksessa \u201dRikkin\u00e4inen puhelin: musiikillisen informaation kulku kuulonvaraisessa oppimisessa\u201d kuulonvaraisen oppimisen ongelmat johtuivat p\u00e4\u00e4osin muistivaikeuksista. (Salkolahti 2013, 34, 35.) Kuulonvarainen oppiminen kuormittaa muistia ja t\u00e4m\u00e4 seikka on hyv\u00e4 tiedostaa sek\u00e4 oppilaan ett\u00e4 soitonopettajan n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/p>\n Monipuolinen korvakuulolta opettaminen ja harjoitteleminen voi kuitenkin olla sek\u00e4 opettajalle ett\u00e4 oppilaalle mielenkiintoista, hauskaa ja monia uusia oivalluksia synnytt\u00e4v\u00e4\u00e4 toimintaa. Nuottejakaan ei tule miss\u00e4\u00e4n tapauksessa unohtaa, vaan ne toimivat t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 osana musiikin kokonaisuuden hahmottamisessa.<\/p>\n Kirjoittaja: Suvi Savola 2016, Centria-ammattikorkeakoulu<\/p>\n \u00a0L<\/strong>\u00e4hteet <\/strong><\/p>\n Ala-Kotila T., Valo T. T\u00e4mm\u00e4ysopas 2010. Kaustinen: Kansanmusiikki-instituutti.<\/p>\n Bergroth, R. Ajatuksia pianonsoitosta ja sen opetuksesta. Ajatuksia pianonsoitosta ja sen opetuksesta 1983. Helsinki: Musiikki Fazer Musik.<\/p>\n Kianto, M. 1994. Matka pianon soittamiseen. Keuruu: Otava.<\/p>\n Konkka, M. 2013. Kuunteleminen, avain edistyneemp\u00e4\u00e4n pianonsoittoon. Kuulonvaraisen soittamisen metodi. Opinn\u00e4ytety\u00f6. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Musiikinohjaajan koulutusohjelma.<\/p>\n Korva, S. 2016. Piano, yhtye, tuntiopettaja, kansanmusiikki, Keski \u2013 Pohjanmaan Konservatorio, 11.5.2016<\/p>\n Peltoniemi, J. 2016. Pop\/Jazz pianonsoiton tuntiopettaja, Centria ammattikorkeakoulu, 31.3.2016<\/p>\n Salmi, E. 2016. Lehtori \/ Klassinen musiikki, Centria ammattikorkeakoulu, 30.4.2016<\/p>\n Salkolahti, H. 2013. Rikkin\u00e4inen puhelin: Musiikillisen informaation kulku kuulonvaraisessa oppimisessa. Maisterin tutkielma. Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopisto. Musiikin laitos. https:\/\/jyx.jyu.fi\/dspace\/bitstream\/handle\/123456789\/41058\/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201303131325.pdf?sequence=1<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Soitan pianoa ja siit\u00e4 kajahtaa painamani s\u00e4velet ja soinnut ilmoille toinen toisensa per\u00e4\u00e4n, muodostaen musiikillista kuulokuvaa soittamastani s\u00e4vellyksest\u00e4. Mutta kuinka paljon itse oikeastaan kuulen ja kuuntelen omaa soittoani? Mill\u00e4 tavalla omaa soittoa pit\u00e4isi ja voisi kuunnella? Miten voisi ty\u00f6st\u00e4\u00e4 omaa kuulonvaraista soittamista ja sis\u00e4ist\u00e4 kuuloa? Mik\u00e4 merkitys kuuntelemisella ja kuulemisella on kappaleen valmistumisen ty\u00f6st\u00e4misess\u00e4 ja […]<\/p>\n","protected":false},"author":42,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_relevanssi_hide_post":"","_relevanssi_hide_content":"","_relevanssi_pin_for_all":"","_relevanssi_pin_keywords":"","_relevanssi_unpin_keywords":"","_relevanssi_related_keywords":"","_relevanssi_related_include_ids":"","_relevanssi_related_exclude_ids":"","_relevanssi_related_no_append":"","_relevanssi_related_not_related":"","_relevanssi_related_posts":"","_relevanssi_noindex_reason":"","footnotes":""},"categories":[6,5],"tags":[298,297,300,302,260,301,299],"class_list":["post-1225","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-opetusmenetelmat","category-oppiminen-ja-erilaiset-oppijat","tag-korvakuulosoittaminen","tag-kuulonvarainen-oppiminen","tag-pianonsoitto","tag-soiton-harjoittelu","tag-soitonopettaminen","tag-soittotapahtuma","tag-soiva-mielikuva"],"acf":false,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1225","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/users\/42"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1225"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1225\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2466,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1225\/revisions\/2466"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1225"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1225"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1225"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}