{"id":1204,"date":"2016-05-19T10:04:07","date_gmt":"2016-05-19T07:04:07","guid":{"rendered":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/?p=1204"},"modified":"2023-09-11T08:32:51","modified_gmt":"2023-09-11T05:32:51","slug":"miten-opettaa-lapsi-laulamaan-terveesti","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/2016\/05\/miten-opettaa-lapsi-laulamaan-terveesti\/","title":{"rendered":"Miten opettaa lapsi laulamaan terveesti?"},"content":{"rendered":"

Miten kohtaat laulunopettajana laulutunnille tulevan pienen tyt\u00f6n tai pojan, jonka hartain toive olisi laulaa kuten Diandra tai Robin? Tai jopa kuulostaa t\u00e4sm\u00e4lleen samalta kuin oma idolinsa? Viihdemaailman erilaiset laulukilpailut innostavat lapsia laulamaan, ja lasten laulunopetukselle on t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 valtavasti kysynt\u00e4\u00e4. Laulunopettajana kysynt\u00e4\u00e4n t\u00e4ytyisi osata vastata ammattitaidolla, joka huomioi lapsen hauraan, viel\u00e4 kehittyv\u00e4n instrumentin lainalaisuudet. T\u00e4st\u00e4 nouseekin ajankohtainen kysymys, miten laulunopettajana ohjaat lasta terveeseen, luonnolliseen tapaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4.<\/strong><\/p>\n

\u00a0<\/strong>Tarve t\u00e4lle artikkelille nousee k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4: opiskelemme laulunopettajiksi (musiikkipedagogi AMK), ja oppilaitoksessamme ei tarjota opintojaksoja tai muutakaan materiaalia liittyen lasten laulunopetukseen. Kysynt\u00e4 lapsille suunnattuun laulunopetukseen kuitenkin kasvaa jatkuvasti. Muuallakaan Suomessa laulunopettajien koulutus ei sis\u00e4ll\u00e4 lapsille suunnattuun laulunopetukseen perehtymist\u00e4. Sibelius-Akatemian laulukoulutuksen opetussuunnitelmassa (2013-2014) ainedidaktiikan osassa ei ole mit\u00e4\u00e4n mainintaa lasten laulunopetusta.<\/p>\n

Susanna Tenkanen-Lindemanin mukaan (2014, 1) ainoastaan Metropolia ammattikorkeakoulussa aiheesta on valinnainen opintojakso. Lapset haluavat joka tapauksessa laulaa \u2013 mik\u00e4 on ehdottoman hieno asia, ja laulaminen on sit\u00e4 paitsi jokaisen perusoikeus \u2013 niinp\u00e4 lapsille on my\u00f6s alettava tarjota laadukasta laulunopetusta.<\/p>\n

Laulunopetusta alle 15-vuotiaille lapsille ja nuorille ei viel\u00e4 paljoa ole tarjolla my\u00f6sk\u00e4\u00e4n taiteen perusopetusta antavissa musiikkiopistoissa. Tenkanen-Lindemanin (2014, 7) mukaan lasten laulattaminen kuuluu suurena osana varhaisi\u00e4n musiikkikasvatukseen musiikkiopistoissa, mutta instrumenttia valittaessa 6\u20138 vuoden i\u00e4ss\u00e4 ei ole mahdollista valita laulua. Asia on vuosikaudet kuitattu useimmiten sill\u00e4, ett\u00e4 alle 15-vuotiaan nuoren \u00e4\u00e4nielimist\u00f6 ei ole viel\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4n kehittynyt, jotta tavoitteellinen laulunopetus voitaisiin aloittaa. Kuitenkin erilaiset kykyjenetsint\u00e4kilpailut kuten The Voice Kids ja X-Factor vet\u00e4v\u00e4t osallistujia.<\/p>\n

\u00a0<\/strong>Millaisia laulamiseen liittyvi\u00e4 asioita lapselle sitten voi opettaa ja miten? Lasta tulisi ohjata ainakin terveeseen, vapaaseen, t\u00e4ysin pakottomaan \u00e4\u00e4nenk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 artikkelissa keskitymme tutkittuihin fysiologisiin faktoihin, jotka on otettava huomioon opetettaessa laulua lapselle. Koska ihminen on kokonaisuus, sivuamme luonnollisesti psykologista ja sosiaalistakin puolta, mutta painopiste on lapsen laulamisen fysiologiassa.<\/p>\n

Laulunopetuksen tilanne peruskoulussa<\/strong><\/p>\n

Laulunopetuksella ei juurikaan ole nykyisin sijaa peruskoulussa. Lasten laulunopetuksella on pitk\u00e4 historiallinen sek\u00e4 kirkollinen tausta, joka juontaa juurensa eurooppalaiseen poikakuoroperinteeseen. Suomessakin kirkko oli merkitt\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4 laulunopetuksessa. Peruskoulu-uudistuksen my\u00f6t\u00e4 1970-luvun alussa oppiaine laulu<\/em> muuttui musiikiksi<\/em>, ja samalla laulamisen ja laulutaidon opettamisen sis\u00e4llytt\u00e4minen t\u00e4h\u00e4n oppiaineeseen muuttui ainoastaan suositukseksi, tunneilla \u201dvoidaan laulaa\u201d. (Pihkanen 2011, 7.)<\/p>\n

Laulamisen ollessa nyky\u00e4\u00e4n vain pieni osa peruskoulujen musiikintunteja, on selv\u00e4\u00e4, ettei \u00e4\u00e4nenk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n tule samanlaista luontaista suhdetta kuin kansakoulun aikana, jolloin laulu <\/em>oli oma itsen\u00e4inen aineensa. Monissa peruskouluissa musiikin opetus painottuu nykyisin kevyen musiikin tyylilajeihin, b\u00e4ndisoittimien soittamiseen sek\u00e4 mikrofonilla vahvistettuun laulamiseen.<\/p>\n

Rauhalan (2010, 21) mukaan taideaineiden opetus on v\u00e4hentynyt my\u00f6s luokanopettajien koulutuksessa. Rauhala viittaa Suomen musiikkineuvoston musiikkipoliittiseen ohjelmaan (2006), jonka mukaan luokanopettajakoulutuksessa musiikin osuus on niin v\u00e4h\u00e4inen, ettei se anna valmiuksia musiikinopetuksen menestykselliseen hoitamiseen perusopetuksessa (Rauhala 2010, 21). T\u00e4st\u00e4 seuraa, ett\u00e4 my\u00f6s opettajan oma laulamisen taito on oman harrastuneisuuden varassa, mik\u00e4 vaikuttaa automaattisesti alakouluik\u00e4isten \u00e4\u00e4nenk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Samalla kun musiikin tunneilla k\u00e4ytett\u00e4vien laulujen \u00e4\u00e4niala on suppeampi kuin esimerkiksi kansanlauluissa tai lastenlauluissa, eik\u00e4 ”\u00e4\u00e4nenk\u00e4yt\u00f6llist\u00e4 jumppaa” siten tule, lapsia laulatetaan my\u00f6s liian matalista s\u00e4vellajeista eik\u00e4 huomioida lasten ominaista \u00e4\u00e4nt\u00e4, joka on korkeampi kuin aikuisen \u00e4\u00e4ni.<\/p>\n

\u201dIhmelapsi\u201d \u2013 mutta mill\u00e4 hinnalla?<\/strong><\/p>\n

Silloin t\u00e4ll\u00f6in esille nousee \u201dihmelapsia\u201d, alakouluik\u00e4isi\u00e4 tai nuorempia laulajia, joiden laulu\u00e4\u00e4ni kuulostaa esimerkiksi aikuisen oopperalaulajan tai popt\u00e4hden \u00e4\u00e4nelt\u00e4. N\u00e4m\u00e4 tapaukset saavat paljon huomiota ja ihailua osakseen, mik\u00e4 saa lapset ajattelemaan, ett\u00e4 tuollainen \u00e4\u00e4nenk\u00e4ytt\u00f6 on oikeaa, hienoa ja tavoittelemisen arvoista. Kuitenkaan juuri koskaan julkisuuteen ei nouse se, miten vahingollista aikuisen \u00e4\u00e4nen matkiminen on lapsen \u00e4\u00e4nielimist\u00f6lle.<\/p>\n

Lasten ja aikuisten tavassa tuottaa \u00e4\u00e4nt\u00e4 ei ole toiminnallisia eik\u00e4 rakenteellisia eroja (Pihkanen 2011, 9). Lapsen \u00e4\u00e4nielimist\u00f6 on samanlainen kuin aikuisen mutta pienemm\u00e4ss\u00e4 mittakaavassa. Lapsen \u00e4\u00e4ni on korkea ja hele\u00e4 – kurkunp\u00e4\u00e4 on luonnostaan paljon ylemp\u00e4n\u00e4 kuin aikuisella, ja kurkunp\u00e4\u00e4 laskeutuu lopulliselle paikalleen sek\u00e4 pojilla ett\u00e4 tyt\u00f6ill\u00e4 vasta \u00e4\u00e4nenmurroksen my\u00f6t\u00e4. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n rintakeh\u00e4n resonanssiontelot eiv\u00e4t lapsella ole kasvaneet t\u00e4ysiin mittoihinsa (Tenkanen-Lindeman 2014, 10). N\u00e4m\u00e4 seikat tulee huomioida laulunopetuksessa.<\/p>\n

Kurkunp\u00e4\u00e4n paikka vaikuttaa kurkunp\u00e4\u00e4n yl\u00e4puolisen tilan eli resonanssionteloiden kokoon, jotka taas vaikuttavat merkitt\u00e4v\u00e4sti muun muassa \u00e4\u00e4nen sointiin ja \u00e4\u00e4nenv\u00e4riin. Niinp\u00e4 kuulostaakseen \u201daikuiselta\u201d lapsi joutuu v\u00e4kisin painamaan viel\u00e4 ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 sijaitsevaa kurkunp\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n alasp\u00e4in, mik\u00e4 toki saa \u00e4\u00e4nen kuulostamaan tummemmalta ja aikuisemmalta. Tenkanen-Lindemanin (2014, 10) mukaan lapsi joutuu hakemaan sointitilaa nieluunsa painamalla kurkunp\u00e4\u00e4t\u00e4 v\u00e4kisin alasp\u00e4in, koska nielun yl\u00e4puoliset resonanssiontelot eiv\u00e4t ole kehittyneet t\u00e4yteen kokoonsa.<\/p>\n

Kun kurkunp\u00e4\u00e4t\u00e4 painetaan v\u00e4kisin alasp\u00e4in, ovat kurkunp\u00e4\u00e4n lihakset jatkuvasti j\u00e4nnittyneet, jolloin kurkunp\u00e4\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 sijaitsevat \u00e4\u00e4nihuuletkaan eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4se toimimaan vapaasti. T\u00e4m\u00e4 voi aiheuttaa vakavia vaurioita \u00e4\u00e4nihuuliin, jopa \u00e4\u00e4nihuulikyhmyj\u00e4 tai pysyv\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nen k\u00e4heytymist\u00e4 (Tenkanen-Lindeman 2014, 10). Tenkanen-Lindemanin (2014) mukaan alakouluik\u00e4isten lasten laulunopetuksessa olisikin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 liikkeelle lapsen omasta, terveest\u00e4 \u00e4\u00e4nest\u00e4 eik\u00e4 opettaa ns. \u00e4\u00e4nenmuodostusta tai tekniikkaa. Tarkoituksena on her\u00e4tt\u00e4\u00e4 lapsen luontainen tapa tuottaa \u00e4\u00e4nt\u00e4.<\/p>\n

Kaiken perustana syv\u00e4hengitys<\/strong><\/p>\n

\u00a0<\/strong>Hyv\u00e4 ja terve \u00e4\u00e4ni on tietenkin jokaisen kuulijan mieltymyksen mukainen, mutta yleisesti hyv\u00e4, terve \u00e4\u00e4ni on kuuluva, selke\u00e4, miellytt\u00e4v\u00e4 kuunnella, rauhallinen, pehme\u00e4 ja kantava (Koistinen 2003, 10). Lasten \u00e4\u00e4nt\u00e4 on verrattu usein nais\u00e4\u00e4neen, mutta lapsen \u00e4\u00e4ni ei vastaa korkeudeltaan nais\u00e4\u00e4nt\u00e4 (Koistinen 2003, 95). Soinniltaan lapsen \u00e4\u00e4ni on hele\u00e4mpi, kapeampi ja yl\u00e4s\u00e4velrikkaampi (ja metallisempi, pojilla), mik\u00e4 johtuu rintaresonanssin sek\u00e4 rinta\u00e4\u00e4nen kehittym\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4.<\/p>\n

Lasten \u00e4\u00e4nihuulet v\u00e4r\u00e4htelev\u00e4t kaksi kertaa tihe\u00e4mmin kuin aikuisten, jolloin ne ovat herkempi\u00e4 my\u00f6s vaurioille (Kemppainen 2010, 23). Lasten \u00e4\u00e4nialoja on tutkittu paljon, mutta tutkimustulokset eroavat toisistaan riippuen siit\u00e4, mitataanko kokonais\u00e4\u00e4nialaa vai musikaalista \u00e4\u00e4nialaa (korkeus, jossa \u00e4\u00e4ni soi parhaiten). Tytt\u00f6jen ja poikien \u00e4\u00e4net ovat samanluonteisia ja -korkuisia sek\u00e4 kehittyv\u00e4t samantapaisesti \u00e4\u00e4nenmurrokseen asti (Linnakivi ym. 1988, 145). Kukkam\u00e4en (2000) mukaan \u00e4\u00e4nihuulten kasvu varhaislapsuudessa ilmenee \u00e4\u00e4nenkorkeuden muutoksina.<\/p>\n

\u00a0<\/strong>Tenkanen-Lindemanin (2014) n\u00e4kemys on, ett\u00e4 t\u00e4rkein edellytys lapsen (ja my\u00f6s aikuisen) terveelle \u00e4\u00e4nenk\u00e4yt\u00f6lle on palauttaa syv\u00e4hengitys, joka toimii pienell\u00e4 lapsella mutta jostain syyst\u00e4 h\u00e4vi\u00e4\u00e4 alakoulun alettua. Eerola (2015) m\u00e4\u00e4rittelee syv\u00e4hengityksen niin, ett\u00e4 se on \u201dkylki-pallea-selk\u00e4-vatsahengityst\u00e4, jossa sis\u00e4\u00e4nhengityksen aikana tapahtuu lihomista keskivartalon alueella varsinkin kyljiss\u00e4.\u201d <\/em>Syv\u00e4hengityst\u00e4 kutsutaan my\u00f6s palleahengitykseksi, ja siin\u00e4 pallea aktivoituu sis\u00e4\u00e4nhengityksess\u00e4 ja laskeutuu alas. Kun t\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4see tapahtumaan vapaasti, tapahtuu kudosyhteyden vaikutuksesta kurkunp\u00e4\u00e4ss\u00e4 niin sanottu trakeaalinen veto: kurkunp\u00e4\u00e4 laskeutuu hiukan alasp\u00e4in \u00e4\u00e4nentuotolle otolliseen asemaan. (Eerola 2015.)<\/p>\n

\u00a0<\/strong>On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 asettua opetustilanteessa lapsen rinnalle ja ottaa laulamiseen tarvittavat mielikuvat ja esimerkit lapsen omasta maailmasta. Esimerkiksi korkeita \u00e4\u00e4ni\u00e4 voidaan hakea pienen koiranpennun vikin\u00e4ll\u00e4 ja matalia \u00e4\u00e4ntelem\u00e4ll\u00e4 kuten lehm\u00e4. N\u00e4ihin yhdistet\u00e4\u00e4n hengitysyhteyden kokeminen laulaessa eli niin sanottu laulun tuki: miss\u00e4 hengitys lep\u00e4\u00e4 ja milt\u00e4 se tuntuu kehossa. Samalla lapselle on hyv\u00e4 opettaa sujuvaa liikkumista rekisterist\u00e4 toiseen ja niiden yhdist\u00e4mist\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in s\u00e4velkorkeuden muuttuminen ei kuulu \u00e4\u00e4ness\u00e4 murroksena tai \u00e4\u00e4nen laadun muutoksena (Koistinen 2003, 60.)<\/p>\n

Lapsen \u00e4\u00e4nen rekistereist\u00e4 ja \u00e4\u00e4nenmurroksen huomioimisesta laulunopetuksessa<\/strong><\/p>\n

Lapsen \u00e4\u00e4nen rekistereit\u00e4 luokitellessa Tenkanen-Lindeman (2014, 22) viittaa sek\u00e4 Phillipsiin (1996) ett\u00e4 Rutkowski & Runfolaan (2007), jotka luokittelevat lapsen \u00e4\u00e4nen rekisterit kolmeen: rintarekisteri, p\u00e4\u00e4rekisteri ja huilurekisteri. Eeva Holappa (2015, 20) nostaa opinn\u00e4ytety\u00f6ss\u00e4\u00e4n esille, ett\u00e4 lasten laulua k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 kirjallisuudessa ylimenoalueesta puhutaan l\u00e4hinn\u00e4 poikien \u00e4\u00e4nenmurroksen yhteydess\u00e4. Samalla h\u00e4n viittaa my\u00f6s k\u00e4sityksiin, joissa esimerkiksi pelk\u00e4ll\u00e4 rintarekisterill\u00e4 laulamisen todetaan vahingoittavan \u00e4\u00e4nihuulia ja rajoittavan \u00e4\u00e4nialuetta. My\u00f6s pelk\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4rekisterill\u00e4 laulaminen rajoittaa \u00e4\u00e4nialuetta, koska t\u00e4ll\u00f6in ala\u00e4\u00e4nien laulaminen hankaloituu. Tenkanen-Lindemanin mukaan laajoilla, esimerkiksi oktaavin alueella liikkuvilla \u00e4\u00e4niharjoituksilla lasten on helppoa siirty\u00e4 rekisterist\u00e4 toiseen, edellytt\u00e4en, ett\u00e4 syv\u00e4hengitys on l\u00f6ytynyt uudestaan.<\/p>\n

\u00c4\u00e4nenmurroksen aikana lapsen kurkunp\u00e4\u00e4n hidas ja tasainen kasvu kiihtyy hormonitoiminnan vaikutuksesta, samalla niska kasvaa pituutta. My\u00f6s kurkunp\u00e4\u00e4n rustot, etenkin kilpirusto, kasvavat. \u00c4\u00e4nenmurroksessa kurkunp\u00e4\u00e4 laskeutuu lopulliselle paikalleen kaulan keskelle, suunnilleen kolmannen ja kuudennen kaulanikaman tasolle. \u00c4\u00e4nihuulet kasvavat pituutta, mik\u00e4 saa aikaan \u00e4\u00e4nen madaltumisen. Tytt\u00f6jen \u00e4\u00e4nihuulet kasvavat noin 3 mm ja pojilla 1 cm. Kun \u00e4\u00e4nenmurros on ohi, on poikien kokonais\u00e4\u00e4niala laskenut noin oktaavin verran \u00e4\u00e4nialueen ala- ja noin sekstin verran yl\u00e4p\u00e4\u00e4st\u00e4. Tyt\u00f6ill\u00e4 muutos \u00e4\u00e4nialueen laskeminen on huomattavasti pienempi, yleens\u00e4 noin parin s\u00e4velaskeleen verran (Koistinen 2003, 99).<\/p>\n

Pojilla \u00e4\u00e4nenmurros alkaa yleens\u00e4 noin 10\u201314 vuoden i\u00e4ss\u00e4. \u00c4\u00e4nenmurros \u2013 kuten koko murrosik\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n \u2013 on yksil\u00f6llinen kasvutapahtuma, joka voi kest\u00e4\u00e4 nelj\u00e4st\u00e4 jopa kahdeksaan vuoteen. Suurimmalla osalla pojista \u00e4\u00e4nenmurros tapahtuu pitemm\u00e4n ajan kuluessa niin sanottuna glissando\u00e4\u00e4nenmurroksena. \u00c4\u00e4nenmurroksen aikana voi laulaa, jos se ei tunnu pahalta, kunhan laulunopettaja todella tiet\u00e4\u00e4 miten toimia: \u00e4\u00e4nenk\u00e4yt\u00f6n tulee \u00e4\u00e4nenmurroksen aikaan olla kevytt\u00e4, mutta tuettua. (Koistinen 2003, 98-100.) Koemme, ett\u00e4 tukemisella tarkoitetaan t\u00e4ss\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 rento ja vapaa syv\u00e4hengitys on oltava kaiken laulamisen perusta my\u00f6s \u00e4\u00e4nenmurrosvaiheessa. Jos \u00e4\u00e4ness\u00e4 esiintyy paljon \u201dkukkoja\u201d eli \u00e4\u00e4nentason \u00e4killisi\u00e4 muutoksia tai vuotoisuutta, k\u00e4heytt\u00e4 tai katkeilua, on \u00e4\u00e4nilepo paikallaan. Vain muutamalla prosentilla \u00e4\u00e4nenmurros tapahtuu kuin yhdess\u00e4 y\u00f6ss\u00e4 \u201dhyppy\u00e4\u00e4nenmurroksena\u201d, jolloin \u00e4\u00e4nen hallitseminen on hetken ajan hyvin vaikeaa, ja silloin on syyt\u00e4 pit\u00e4\u00e4 taukoa laulamisesta (Koistinen 2003, 98-100).<\/p>\n

Tytt\u00f6jen \u00e4\u00e4nenmurros tapahtuu Koistisen (2003) mukaan yleisimmin 12\u201314 vuoden i\u00e4ss\u00e4, mutta se ei ole niin selv\u00e4sti kuultavissa kuin pojilla. \u00c4\u00e4niala voi tilap\u00e4isesti kaventua ja \u00e4\u00e4ni voi olla vuotoinen. \u00c4\u00e4nenmurroksen j\u00e4lkeen tyt\u00f6n \u00e4\u00e4ni l\u00f6yt\u00e4\u00e4 paikkansa. (Koistinen 2003, 99-100). Laulunopettajan on oltava tarkkana my\u00f6s \u00e4\u00e4nenmurrosvaiheessa olevaa tytt\u00f6\u00e4 opettaessaan \u2013 syv\u00e4hengitys ja kevyesti laulaminen on viisainta, silloin muuttuviin \u00e4\u00e4nihuuliin ei p\u00e4\u00e4se kohdistumaan vahingollisen suurta painetta.<\/p>\n

\u00c4\u00e4nih\u00e4iri\u00f6ist\u00e4<\/strong><\/p>\n

\u00a0<\/strong>Lapset k\u00e4rsiv\u00e4t aikuisten tavoin yh\u00e4 enenev\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin erilaisista \u00e4\u00e4niongelmista, joihin yleisin toiminnallinen syy on syv\u00e4hengityksen kadottaminen. Yleisimm\u00e4t terveydelliset \u00e4\u00e4nih\u00e4iri\u00f6t aiheutuvat hengitystieinfektioista ja pitkittyneest\u00e4 flunssasta, jolloin \u00e4\u00e4nih\u00e4iri\u00f6t voivat olla pitk\u00e4aikaisiakin, varsinkin jos \u00e4\u00e4ni ei saa kunnolla lev\u00e4t\u00e4 ja toipua taudista. My\u00f6s \u00e4\u00e4nielimist\u00f6n rakenteelliset poikkeavuudet vaikuttavat \u00e4\u00e4nih\u00e4iri\u00f6iden muodostumiseen.<\/p>\n

Toiminnallisissa \u00e4\u00e4nih\u00e4iri\u00f6iss\u00e4 \u00e4\u00e4nenk\u00e4ytt\u00f6tapa on h\u00e4iriintynyt, mihin suurin syy on siis lauluhengityksen eli syv\u00e4hengityksen puutteellisuus. Lapsen ottaessa lempiartististaan mallia laulaessaan, kyse on usein matkimisesta eik\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 terveest\u00e4 \u00e4\u00e4nenk\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Matkimisessa on toisaalta hyvi\u00e4kin puolia laulamaan oppimisen kannalta, mutta se on hyv\u00e4 tehd\u00e4 osaavan opettajan opastamana. Itse \u00e4\u00e4nt\u00e4 ei tulisi koskaan imitoida, koska ihmisen \u00e4\u00e4nielimist\u00f6 on samanlaisesta rakenteestaan huolimatta jokaisella yksil\u00f6llinen, mik\u00e4 saa aikaan persoonallisen \u00e4\u00e4nenv\u00e4rin, mutta esimerkiksi fraseerausta ja tyylinmukaisuutta voi omaksua matkimallakin. Tenkanen-Lindemanin (2014, 2) mukaan lasten laulunopetus on vapaata kaikista niin sanotuista tyyliluokista.<\/p>\n

Harjoituksia laulutunnin alkuun<\/strong><\/p>\n