{"id":1183,"date":"2016-05-17T15:12:16","date_gmt":"2016-05-17T12:12:16","guid":{"rendered":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/?p=1183"},"modified":"2023-09-11T11:07:36","modified_gmt":"2023-09-11T08:07:36","slug":"lasipulloon-vangittu-luovuus-opettajan-narsististen-piirteiden-vaikutus-oppilaan-luovaan-ilmaisuun","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/2016\/05\/lasipulloon-vangittu-luovuus-opettajan-narsististen-piirteiden-vaikutus-oppilaan-luovaan-ilmaisuun\/","title":{"rendered":"Lasipulloon vangittu luovuus – opettajan narsististen piirteiden vaikutus oppilaan luovaan ilmaisuun"},"content":{"rendered":"

Kurkkua kuristaa. Rinnassa tuntuu ahdistus. Nuotit vain vilisev\u00e4t silmiss\u00e4. En pysty t\u00e4h\u00e4n.<\/strong><\/em><\/p>\n

T\u00e4llaiset tunteet voivat olla musiikinopiskelijalle t\u00e4ytt\u00e4 todellisuutta. On ihmisi\u00e4, jotka kokevat t\u00e4m\u00e4n kaltaista piinaa viikottain – odottaessaan soitto- tai laulutunnin alkua. Ahdistus, jonka syit\u00e4 voi olla hyvin vaikea muotoilla sanoiksi saati itsek\u00e4\u00e4n tiedostaa, voi alkaa jo edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ennen instrumenttituntia. Opettaja ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ikin\u00e4 sano mit\u00e4\u00e4n sellaista, mink\u00e4 voisi suoraan tulkita loukkauksena, tai edes rakentavana kritiikkin\u00e4, mutta silti tunnilla leijuu sanomaton ep\u00e4hyv\u00e4ksynn\u00e4n tunne. Jos vain min\u00e4 olisin parempi, harjoittelisin viel\u00e4 enemm\u00e4n, enk\u00e4 aiheuttaisi opettajalle ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 p\u00e4\u00e4nvaivaa, tunnit sujuisivat harmittomasti.<\/em><\/p>\n

Haluan nostaa tapetille toistaiseksi melko tiukasti vaietun asian; kysymyksen siit\u00e4 voisiko oppilaan ja opettajan v\u00e4lisen vuorovaikutussuhteen toimimattomuuden syyn\u00e4 joissain tapauksissa olla opettajan narsistiset piirteet, tai jopa narsistinen persoonallisuush\u00e4iri\u00f6. Pohdin my\u00f6s miten t\u00e4llaiset piirteet vaikuttavat oppilaan kykyyn ilmaista itse\u00e4\u00e4n ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 luovuuttaan. Artikkelia varten haastattelin taideaineiden opettajaa ja narsistien uhrien vertaistukiryhm\u00e4n ohjaajaa, josta t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n nime\u00e4 Anne.<\/p>\n

Mielest\u00e4ni lasipullo on varsin osuva sana kuvaamaan tilaa, jossa narsistin uhri on: oma minuus on kyll\u00e4 olemassa, mutta se on sullottu pieneksi mytyksi, pois tielt\u00e4. Sen saattaa n\u00e4hd\u00e4 jos katsoo tietyst\u00e4 suunnasta, mutta kuperan lasin l\u00e4pi se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 v\u00e4\u00e4ristyneelt\u00e4 ja sumealta. Lasipulloon tulee helposti s\u00e4r\u00f6j\u00e4 ja naarmuja, ja t\u00e4ytyy olla l\u00e4hes hengitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ettei se rikkoonnu. Siell\u00e4 luovuus on piilossa, suojassa kolhuilta.<\/p>\n

En syyt\u00e4 opettajaani. Se, ett\u00e4 haaveilemani taiteilijuus ei toteutunut , on monen tekij\u00e4n summa. Opettajani kuitenkin omalta osaltaan l\u00f6i naulan arkkuun. Vaikka teen mukavaa ty\u00f6t\u00e4 jossa on paljon ilonhetki\u00e4,tuntuu ett\u00e4 se mik\u00e4 piti alun perin tehd\u00e4, on edelleen tekem\u00e4tt\u00e4. (Anne)<\/p><\/blockquote>\n

Koen \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen t\u00e4rke\u00e4ksi mainita, ett\u00e4 persoonallisuuksien erilaisuutta ja joskus yhteensopimattomuutta ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tule diagnosoida sairaudeksi. Toisinaan ihmisen k\u00e4yt\u00f6s yksitt\u00e4isiss\u00e4 stressi- ja ristiriitatilanteissa saattaa satunnaisesti muistuttaa persoonallisuush\u00e4iri\u00f6\u00f6n sopivaa k\u00e4yt\u00f6st\u00e4, mutta t\u00e4m\u00e4 ei riit\u00e4 diagnoosin tekemiseksi. (R\u00e4s\u00e4nen, n.d.) Niin kauan kuin ihmiset tekev\u00e4t opetusty\u00f6t\u00e4, ylily\u00f6ntej\u00e4 ja v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rryksi\u00e4 sattuu. Avainasia on mielest\u00e4ni opettajan mit\u00e4t\u00f6iv\u00e4n ja jopa julman k\u00e4yt\u00f6ksen jatkuvuus ja j\u00e4rjestelm\u00e4llisyys.<\/p>\n

Luovuus vapaana<\/strong><\/p>\n

Haluan aluksi tarkastella opettajan roolia luovan oppimisymp\u00e4rist\u00f6n rakentajana, ja sit\u00e4 miksi opettajan vastuu on niin suuri. Luovuus ja itseilmaisuhan ovat sis\u00e4syntyist\u00e4. Silti my\u00f6s luovat, mielikuvitusrikkaat ja itseohjautuvat oppijatkin tarvitsevat opettajan peilikseen \u2013 he \u201dlukevat\u201d opettajan reaktioista, onko t\u00e4m\u00e4 mit\u00e4 min\u00e4 teen hyv\u00e4\u00e4 ja oikein? Ymp\u00e4rist\u00f6 vaikuttaa luovuuteen. (Vartiainen 2013, 193.) Hyry-Beihammerin, Joukamo-Ampujan, Juntusen, Kym\u00e4l\u00e4isen ja Lepp\u00e4sen (2013, 174) mukaan\u00a0 Rogers (1976) toteaa, ett\u00e4 luovan prosessin edellytyksi\u00e4 ovat ehdoton psykologisen turvallisuuden ja vapauden tunne. T\u00e4m\u00e4n vuoksi opettajan roolia oppimisprosessin ohjaajana sek\u00e4 samalla luovuuden sallijana ei voi liikaa korostaa.<\/p>\n

Opettaja on auktoriteetti. L\u00e4ht\u00f6kohtaisesti oppilas tulee tilanteeseen avoimena: <\/em><\/p>\n

Sinulla, opettaja, on minulle annettavaa – t\u00e4ss\u00e4 min\u00e4 olen. (Anne)<\/p><\/blockquote>\n

\u00a0<\/em>Usko siihen, ett\u00e4 oma tuotos on riitt\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4 ja arvokas, on luovan ilmaisun edellytys (Aavasto, Kaulio & Syrj\u00e4l\u00e4 2012, 51). Hyv\u00e4ksynn\u00e4n tunteen my\u00f6t\u00e4 oppilas oppii ilmaisemaan itse\u00e4\u00e4n ilman suojautumisen tarvetta tai h\u00e4pe\u00e4n pelkoa. Opettaja voi omalla toiminnallaan edist\u00e4\u00e4 luottamussuhteen syntymist\u00e4 ja v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4, hyv\u00e4ksyv\u00e4\u00e4 ilmapiiri\u00e4. (Hyry-Beihammer ym. 2013, 174.) Kokemus omasta luovuudesta kasvattaa yksil\u00f6n henkist\u00e4 kapasiteettia. Luovuus on keskeinen henkisen hyvinvoinnin l\u00e4hde. (Vartiainen 2013, 193.)<\/p>\n

Opettaja on oppilaalle peili<\/strong><\/p>\n

Instrumenttiopetuksen vuorovaikutus sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 jatkuvaa palautteenantoa. Opettajan tapa antaa oppilaalle palautetta on t\u00e4rke\u00e4, koska siit\u00e4 tulee tapa jolla oppilas kohtelee itse\u00e4\u00e4n harjoitellessaan. Se ohjaa oppilaan harjoittelua ja muokkaa h\u00e4nen musiikkisuhdettaan, my\u00f6s suhdetta omaan soittoonsa. N\u00e4in ollen se vaikuttaa oppilaan min\u00e4kuvaan. (Kianto 1994, 103.) Opettaja kommentoi oppilasta ja t\u00e4m\u00e4n musisointia sanallisesti, eleill\u00e4\u00e4n tai soittimen avulla. T\u00e4m\u00e4 asettaa oppilaan hyvin haavoittuvaan asemaan. Opettajan palaute voi olla hyv\u00e4ksyv\u00e4\u00e4 tai tyrm\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4, ja se vaikuttaa oleellisesti vuorovaikutuksen rakentumiseen opetustilanteessa. (Hyry-Beihammer ym. 2013, 172-173.)<\/p>\n

Kun oppilas tulkitsee opettajan palautteen hyv\u00e4ksyvyytt\u00e4 tai tyrm\u00e4\u00e4vyytt\u00e4, sanattoman viestinn\u00e4n osuus on merkitt\u00e4v\u00e4. Hymyll\u00e4 tai naurulla voi viesti\u00e4 sek\u00e4 hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 tyrm\u00e4yst\u00e4; hymy voi olla hyv\u00e4ksyv\u00e4 tai halveksiva, ja nauraa voi toisen kanssa tai toiselle. Opettajan tulee tiedostaa t\u00e4m\u00e4 halveksumisen ja tyrm\u00e4yksen vaara oppilaan soittoa, kysymyksi\u00e4 ja ajatuksia kommentoitaessa. (Mts. 172.)<\/p>\n

Palautetta voidaan antaa siit\u00e4, mit\u00e4 oppilas osaa, tai siit\u00e4 mit\u00e4 h\u00e4n ei osaa. T\u00e4m\u00e4 vaikuttaa my\u00f6s siihen, tuleeko oppiminen olemaan tiedon soveltamista vai virheiden v\u00e4ltt\u00e4mist\u00e4. Ennen kaikkea on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 oppilas kokee saavansa arvosanansa aikaan ty\u00f6nteollaan ja osaamisellaan, ei persoonallisuudellaan. (Keltikangas-J\u00e4rvinen 1994, 205-207.) Opettajan tulee hyv\u00e4ksy\u00e4 jokaisen oppilaan ihmisarvo, olipa oppilaan senhetkinen psykologinen tila millainen hyv\u00e4ns\u00e4 (Hyry-Beihammer ym. 2013, 174).<\/p>\n

Mutta voiko peili v\u00e4\u00e4rist\u00e4\u00e4?<\/strong><\/p>\n

Opetusalalle mahtuu kuitenkin monenlaista pedagogia.<\/p>\n

Jos opettaja antaakin myrkky\u00e4, voi se vaikuttaa tosi syv\u00e4lle. Luovan energian hana menee kiinni. Pit\u00e4isi olla \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n luja ja vahva, ett\u00e4 voi nujertamisesta huolimatta tehd\u00e4 sit\u00e4 omaa juttuaan. (Anne)<\/p><\/blockquote>\n

Oppilaan persoonaan kohdistettu kommentointi on helppo naamioida \u201drakentavaksi kritiikiksi\u201d joka on ollut aivan asiallisesti esitetty\u00e4, ja jonka tarkoitus on kehitt\u00e4\u00e4 oppilasta tai saada h\u00e4nt\u00e4 edistym\u00e4\u00e4n paremmin instrumentissaan. Opettaja saattaa sanoa, ett\u00e4 oppilas on vain ymm\u00e4rt\u00e4nyt h\u00e4nen kommenttinsa v\u00e4\u00e4rin, jolloin vastuu asiasta siirret\u00e4\u00e4n oppilaan harteille ja annetaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4yt\u00f6ksens\u00e4 on poikkeavaa. (Holmberg-Kalenius 2008, 26.)<\/p>\n

Enenev\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin puhutaan koulukiusaamisesta, jossa kiusaaja onkin opettaja. Holmberg-Kaleniuksen (2008, 23) mukaan opettajan vallank\u00e4yt\u00f6n keinoihin voivat kuulua esimerkiksi haukkuminen, simputus, julkinen nolaaminen, koulumenestyksest\u00e4 vinoilu, uhkailu tai huomiotta j\u00e4tt\u00e4minen.<\/p>\n

Opiskeluaikoinani koin yliopistossa er\u00e4\u00e4n opettajan k\u00e4yt\u00f6ksen osalta kovia kolauksia, jotka kohdistuivat sek\u00e4 minuun yksil\u00f6n\u00e4, ett\u00e4 my\u00f6s vuosikurssini opiskelijoihin ryhm\u00e4n\u00e4. Opettajamme antoi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 olemme harvinaisen tyhm\u00e4 vuosikurssi. Vaikka t\u00e4m\u00e4 ihminen on jo edesmennyt, edelleen kuulen h\u00e4nen sanovan, ett\u00e4 min\u00e4 en ole taiteilija. (Anne)<\/p><\/blockquote>\n

Sanattomien keinojen k\u00e4ytt\u00f6 on kuitenkin viel\u00e4 sanallista v\u00e4kivaltaa tehokkaampaa. Haluaisin nostaa niinkutsutun hiljaisen kiusaamisen (my\u00f6s piilo- tai henkinen kiusaaminen) hetkeksi ylitse muiden. Se on kiusaamisen muodoista ehk\u00e4 vaikein, sill\u00e4 se on ep\u00e4suoraa, salakavalaa, ja voidaan helposti naamioida aivan viattomaksi toiminnaksi. Se voi perustua ainoastaan \u00e4\u00e4nenpainoon tai kehonkieleen, kuten olankohautuksiin, kasvojen ilmeisiin, katseisiin ja muihin erilaisiin eleisiin. (Holmberg-Kalenius 2008, 23; Jokinen 2007, 44, 97.)\u00a0 Hiljaisen kiusaamisen uhriksi joutunut ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 edes tunnista tilannetta kiusaamiseksi, ja h\u00e4n ajattelee helposti ett\u00e4 on itse aiheuttanut sen. Ennen pitk\u00e4\u00e4 uhri on osapuolista se joka vaikuttaa kummalliselta, koska h\u00e4nen on vaikea pukea kokemaansa sanoiksi. Kiusaajakin vetoaa usein uhrin vainoharhaisuuteen t\u00e4m\u00e4n reagoidessa sellaiseen, mik\u00e4 ei juuri n\u00e4y ulkopuolelle. (Holmberg-Kalenius 2008, 23-29.)<\/p>\n

Oppilaiden ja vanhempien vetoaminen suoraan opettajaan ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tuota tulosta, sill\u00e4 he ovat hierarkisesti opettajan alapuolella. Todenn\u00e4k\u00f6isesti opettajan osalta kaikki tapahtunut on k\u00e4\u00e4nnett\u00e4viss\u00e4 siten, ett\u00e4 oppilas on vain liian herkk\u00e4nahkainen eik\u00e4 sied\u00e4 yht\u00e4\u00e4n kritiikki\u00e4. Muutosta voi saada ehk\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isimmin aikaan vetoamalla ylimp\u00e4\u00e4n mahdolliseen johtoon ja tuomalla tietoon, ett\u00e4 henkist\u00e4 v\u00e4kivaltaa tapahtuu. (Anne)<\/p><\/blockquote>\n

Mik\u00e4 peiliss\u00e4 voi olla vikana?<\/strong><\/p>\n

Psykiatri Jorma T\u00e4hk\u00e4n mukaan henkinen v\u00e4kivalta ja kiusaaminen pohjautuvat p\u00e4\u00e4osin narsistiseen persoonallisuush\u00e4iri\u00f6\u00f6n (Jokinen 2012, 10). Aiemmin kuvatun mollaamisen ja nujertamisen takana oleva tunne on yleens\u00e4 pohjaton kateus. Narsistisesta h\u00e4iri\u00f6st\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4lle ihmiselle on tyypillist\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 lievent\u00e4\u00e4 omaa sis\u00e4ist\u00e4 tuskaansa halveksimalla kadehtimaansa henkil\u00f6\u00e4. (Jokinen 2007, 44.)<\/p>\n

Narsistinen persoonallisuush\u00e4iri\u00f6 on er\u00e4\u00e4nlainen pidempiaikainen itsetunnon ja itsearvostuksen s\u00e4\u00e4telyj\u00e4rjestelm\u00e4n h\u00e4iri\u00f6 (Persoonallisuush\u00e4iri\u00f6t, n.d.). Arkikieless\u00e4 narsismista puhuttaessa viitataan yleens\u00e4 itsekeskeisyyteen ja kyvytt\u00f6myyteen ottaa toisia huomioon (Myll\u00e4rniemi 2006, 54-55). Jos vanhemmilla on vaikeuksia k\u00e4sitell\u00e4 tunteita, melko varmasti lapselle itselleenkin tulee siin\u00e4 vaikeuksia. H\u00e4nell\u00e4 voi olla vaikeuksia ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 omia ja toisten tunteita, sek\u00e4 empatiakyky voi j\u00e4\u00e4d\u00e4 puutteelliseksi. T\u00e4llainen ihminen saattaa lapsuuden kotiolojensa mukaisesti kasvaa hyvin tunnek\u00f6yh\u00e4ksi aikuiseksi, jolla voi olla jopa vihamielinen asenne tunteita ja tunne-el\u00e4m\u00e4\u00e4 kohtaan. T\u00e4llainen ihminen asettaa j\u00e4rkevyyden tunteiden edelle. (Mts. 74-75.)<\/p>\n

Matkan varrella olen ymm\u00e4rt\u00e4nyt, ett\u00e4 se \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen jyrkkyys ei ollut vain \u201dvoimakasta johtajavietti\u00e4\u201d,
\nvaan vahvasti narsistinen piirre. (Anne)<\/p><\/blockquote>\n

Narsisti yritt\u00e4\u00e4 h\u00e4ivytt\u00e4\u00e4 henkisen avuttomuutensa kaikkivoipaisuuskuvitelmien ja itseriittoisuuspyrkimysten alle. H\u00e4n taantuu ja alkaa tavoitella varhaislapsuuden kehityskauteen liittyv\u00e4\u00e4 kaikkivoipaisuusilluusiota haavoittuvan minuuden suojaksi. Lahjakkaasta narsistista voi aikuisena kehitty\u00e4 ulkoisesti menestynyt mutta tunne-el\u00e4m\u00e4lt\u00e4\u00e4n k\u00f6yh\u00e4 perfektionisti, joka vaatii itselt\u00e4\u00e4n ja muilta t\u00e4ydellisyytt\u00e4. Itse\u00e4\u00e4n lahjakkaammat ihmiset h\u00e4n kokee uhkana. H\u00e4n ei kest\u00e4 oikeutettuakaan arvostelua, vaan loukkaantuu ja raivostuu kohtuuttomasti jos h\u00e4nt\u00e4 mill\u00e4\u00e4n lailla kyseenalaistetaan. (Myll\u00e4rniemi 2006, 76-77; M\u00e4kel\u00e4 1997, 36.)<\/p>\n

K\u00e4sinkosketeltava kylmyys<\/strong><\/p>\n

Sosiaalipsykologi Janne Viljamaa esitt\u00e4\u00e4 kirjassaan Narsistin lapsena \u2013 pitk\u00e4 tie itsen\u00e4isyyteen<\/em> (2015, 97) melko tyhjent\u00e4v\u00e4n lauseen, miss\u00e4 kiteytyy mielest\u00e4ni se, miksi narsistin toimiminen (musiikki)kasvattajana on l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti varsin vinoutunutta:<\/p>\n

Ymm\u00e4rt\u00e4minen vaatii toisen kuuntelemista, ja herkistymist\u00e4 toisen sanomalle. Narsistinen h\u00e4iri\u00f6 est\u00e4\u00e4 aidon el\u00e4ytymisen, kuuntelemisen ja toisen tunnetaajuudelle siirtymisen. <\/em><\/p>\n

Musiikkipedagogiikan haaste on ihmisen aito ja kokonaisvaltainen kohtaaminen musiikissa, ja t\u00e4m\u00e4 ei voi toteutua, mik\u00e4li opettaja ei tunne syv\u00e4llisesti itse\u00e4\u00e4n (Lehtonen 2004, 14). Narsistilta puuttuu kokonaan kosketus omaan itseen. H\u00e4n ei kykene aitoon itseironiaan eik\u00e4 kohtaa ongelmiaan, heikkouksiaan, pelkojaan, menneisyytt\u00e4\u00e4n eik\u00e4 liioin tulevaisuutta; h\u00e4n ei osaa ottaa huomioon tekojensa tai sanojensa seurauksia. (M\u00e4kel\u00e4 1997, 56, 68.) Monet sanovat aistivansa t\u00e4m\u00e4ntyyppisiss\u00e4 ihmisiss\u00e4 alusta saakka jonkinlaista ep\u00e4aitoutta ja kylmyytt\u00e4, vaikka ensitapaaminen olisikin yst\u00e4v\u00e4llinen ja n\u00e4enn\u00e4isesti varsin sujuva.<\/p>\n

Narsistisen ihmisen maailma on yleens\u00e4 hyvin mustavalkoinen. Musiikkipedagogiikassa esimerkkej\u00e4 voisivat olla muun muassa<\/p>\n

    \n
  • lahjakkuus vs. lahjattomuus<\/li>\n
  • musikaalisuus vs. ep\u00e4musikaalisuus<\/li>\n
  • hyv\u00e4 vs. huono musiikki<\/li>\n<\/ul>\n

    Lehtonen (2004, 18) toteaa, ett\u00e4 musiikkikasvatuksen nimiss\u00e4 harjoitetun lokeroinnin ja perfektionismin tuloksena musiikillisesti \u201dlahjattomat\u201d kokevat musiikki-ilmaisun jonkinlaiseksi tavoittamattomaksi unelmaksi. Omat mahdollisuudet saatetaan n\u00e4hd\u00e4 niin v\u00e4h\u00e4isin\u00e4, ettei kannata edes yritt\u00e4\u00e4. Mielest\u00e4ni t\u00e4m\u00e4ntyyppinen nujertaminen ja lokerointi istuu nimenomaan narsistiseen maailmankatsomukseen.<\/p>\n

    Opettaja saattaa n\u00e4hd\u00e4 oppilaan soittotaidon oman ammatillisen p\u00e4tevyytens\u00e4 mittarina (Vartiainen 2013, 188). Koen, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 on paljon samaa kuin ty\u00f6paikkakiusaamisessa. Jokinen (2007, 42) mainitsee ty\u00f6ymp\u00e4rist\u00f6n vaikean asetelman, jossa esimies tulee kateelliseksi \u00a0alaisensa menestyess\u00e4 liian hyvin ja saadessa tunnustusta. H\u00e4n voi alkaa painamaan alaistaan m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti alas, sill\u00e4 osaavampi ja luovempi ihminen koetaan uhkana. Mielest\u00e4ni tilanne voi olla juuri sama, kun kyseess\u00e4 on opettaja ja oppilas. Joissain tapauksissa katkera opettaja saattaa jopa sabotoida taitavien oppilaittensa soitto- tai laulutekniikkaa.<\/p>\n

    Vaikka kotona kuinka sanottaisiin ett\u00e4 \u201dsin\u00e4 olet hyv\u00e4 ja taitava\u201d, niin opettajan \u2013 auktoriteetin ja asiantuntijan \u2013 sanat painavat enemm\u00e4n. Opettajalla on aikamoiset vallanavaimet, eik\u00e4 niit\u00e4 saisi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 v\u00e4\u00e4rin. Koskaan ei pit\u00e4isi hukata mit\u00e4\u00e4n niin kallista kuin luova energia. (Anne)<\/p><\/blockquote>\n

    Jos oppilas yritt\u00e4\u00e4 keskustella opettajan itsens\u00e4 kanssa vaikeasta vuorovaikutussuhteesta, opettaja saattaa heitt\u00e4yty\u00e4 marttyyriksi ja puolustella sanomisiaan ja tekemisi\u00e4\u00e4n asiaankuulumattomilla tekosyill\u00e4, esim. ty\u00f6stressi, sukulaisen kuolema, sairaus tai jotain muuta mahdollisimman dramaattista. Tarkoitus on vied\u00e4 huomio pois itsest\u00e4 ja syyllist\u00e4\u00e4 kritisoijaa. Toinen keino on mit\u00e4t\u00f6id\u00e4 kritiikki. Narsisti ei suostu n\u00e4kem\u00e4\u00e4n kokonaiskuvia: jos oppilas vaikkapa antaa palautetta opettajan toiminnasta huomauttamalla, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ei anna oppilaalle musiikillisia vapauksia, opettaja saattaa vastata esimerkiksi \u201dsaithan silloin kev\u00e4tkonsertissakin soittaa sen ja sen kappaleen\u2026\u201d ja n\u00e4in h\u00e4n on yksitt\u00e4isell\u00e4 tapauksella omasta mielest\u00e4\u00e4n kumonnut oppilaan tunnekokemuksen.<\/p>\n

    Toisaalta h\u00e4n saattaa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 empatian merkkej\u00e4, mutta kumoaa ne heti samassa lauseessa. Esimerkiksi: \u201dSinulla on toki oikeus mielipiteeseesi, mutta<\/em> saithan silloin kev\u00e4tkonsertissakin soittaa\u2026\u201d Tai sitten empatia on ehdollista, esimerkiksi: \u201dOlen todella pahoillani jos<\/em> olen toiminut sinua kohtaan v\u00e4\u00e4rin\u201d. Narsisti ei ole todellisuudessa pahoillaan, eik\u00e4 koe ikin\u00e4 toimivansa v\u00e4\u00e4rin. H\u00e4n pahoittelee, koska niin kuuluu joissakin tilanteissa tehd\u00e4, ja varsinkin jos h\u00e4n arvelee hy\u00f6tyv\u00e4ns\u00e4 siit\u00e4 jatkossa. H\u00e4n saattaa toisinaan aavistaa, ett\u00e4 on toimillaan aiheuttanut mielipahaa, mutta kokee ett\u00e4 h\u00e4nen t\u00e4ytyi toimia niin. (ks. M\u00e4kel\u00e4 1997, 42, 50). Esimerkiksi: Jos harjoittelisit enemm\u00e4n, minun ei olisi tarvinnut sanoa kovasti.<\/em><\/p>\n

    Luovuus pakenee lasipulloon<\/strong><\/p>\n

    Jotta ihminen kokisi turvallisuutta, t\u00e4ytyy h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n olla logiikkaa. Ennalta arvattavat syyt ja seuraukset asioihin ja tapahtumiin pit\u00e4v\u00e4t yll\u00e4 mielen ja kehon levollisuutta. Oppiminen ja uusien asioiden kokeileminen on turvallista kun tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 hyv\u00e4ll\u00e4 suorituksella on positiiviset seuraukset ja ep\u00e4onnistuneen suorituksen kanssa pystyt\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Jos taas ihminen el\u00e4\u00e4 jatkuvassa ep\u00e4varmuudessa, jossa asioiden syyt ja seuraukset ovat arvaamattomia ja mielivaltaisia, tulee h\u00e4n v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 reagoimaan psyykkisesti jollain tavalla. (Aavasto ym. 2012, 41-42.)<\/p>\n

    Aavasto ja muut (2012, 39) toteavat, ett\u00e4 lapsi oppii hyvin nopeasti ohjaamaan k\u00e4yt\u00f6st\u00e4\u00e4n niin, ett\u00e4 se tukee omaa ja muiden selviytymist\u00e4. H\u00e4n saattaa kokea, ett\u00e4 hyv\u00e4ksynt\u00e4 ansaitaan kiltteydell\u00e4 ja vaivattomuudella (emt. 78). Soitto- tai laulutuntitilanteessa t\u00e4m\u00e4 voisi tarkoittaa, ett\u00e4 hyvill\u00e4 suorituksilla opettaja pidet\u00e4\u00e4n hyv\u00e4ntuulisena. Oppilas pyrkii vuorovaikutuksessa jonkinlaiseen logiikkaan, mit\u00e4 on\u00a0 kuitenkin narsistisen opettajan kanssa hyvin vaikea ellei mahdoton saavuttaa.<\/p>\n

    Kun opettaja palvoo t\u00e4ydellisyytt\u00e4, opiskelu muuttuu raskaaksi ja kest\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi roolileikiksi sek\u00e4 ep\u00e4aidoksi teeskentelyksi, joka ei anna oppilaan taiteilijapersoonalle tilaa kasvaa, eik\u00e4 johda muutenkaan positiivisiin p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4riin (Lehtonen 2004, 77). N\u00e4it\u00e4 asioita voi olla hyvin vaikea ja jopa mahdotonta sanoa kenellek\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4neen, koska:<\/p>\n

    Narsisti on miellytt\u00e4v\u00e4 ja huomaavainen muille, mutta kahdenkeskisiss\u00e4 tilanteissa asetelma on toisenlainen. Muiden on vaikea uskoa ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 miellytt\u00e4v\u00e4 ihminen voisi olla jotain muuta. (Polo 2013.)<\/p><\/blockquote>\n

    Instrumenttituntien vuorovaikutustilanteet saattavat muokata musiikkiharrastuksen p\u00e4\u00e4motiivia: musiikin harrastaminen onkin yht\u00e4kki\u00e4 v\u00e4line, jolla hankitaan henkist\u00e4 tasapainoa; toisinsanoen oppilas arvottaa itsens\u00e4 musiikillisten suoritustensa perusteella (Kurkela 1993, 330-331). Positiivisen palautteen puute ja varsinkin negatiivinen palaute t\u00e4rke\u00e4lt\u00e4 henkil\u00f6lt\u00e4, kuten opettajalta, voi saada aikaan esimerkiksi:<\/p>\n