\u201dOta v\u00e4h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 sit\u00e4 tukea!\u201d, ohjeistaa laulunopettaja, kun juuri laulamasi korkeat \u00e4\u00e4net ovat j\u00e4\u00e4neet kire\u00e4n kuuloiseksi ja alavireisiksi. Yrit\u00e4t tuota hankalaa kohtaa uudestaan,\u00a0 \u201dotat v\u00e4h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 sit\u00e4 tukea\u201d ja \u00e4skeiset tukalan oloiset korkeat \u00e4\u00e4net soivat kauniisti, kirkkaasti ja viel\u00e4p\u00e4 t\u00e4ydellisess\u00e4 vireess\u00e4. N\u00e4in helppoa se on. Tai ainakin kaikessa yksinkertaisuudessaan. Mutta mit\u00e4 juuri teit, ett\u00e4 sait korkeat \u00e4\u00e4net soimaan paremmin kuin ensimm\u00e4isell\u00e4 yritt\u00e4m\u00e4ll\u00e4? Mit\u00e4 tarkoittaa laulunopetuksessa paljon k\u00e4ytetty termi \u201dtuki\u201d ja mihin sit\u00e4 tarvitaan?<\/p>\n
Olen pian valmistuva popjazz-laulupedagogiopiskelija ja k\u00e4ynyt s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti laulutunneilla 16-vuotiaasta l\u00e4htien eli yhteens\u00e4 yhdeks\u00e4n vuotta. Lauluopintoni ovat tapahtuneet kansalaisopistossa, konservatorion ammatillisella linjalla sek\u00e4 \u00a0ammattikorkeakoulussa ja tuon yhdeks\u00e4n vuoden aikana minulla on ollut yhteens\u00e4 16 eri laulunopettajaa. Laulunopettajien tiuha vaihtuvuus on tuntunut opiskeluaikoina stressaavalta, mutta n\u00e4in j\u00e4lkeenp\u00e4in ajateltuna se on ollut valtavan rikastuttavaa.<\/p>\n
Jokaisella opettajalla on ollut ainakin aavistuksen eri\u00e4v\u00e4t keinot lauluteknisten asioiden, kuten laulutuen, opettamiseen, mik\u00e4 on h\u00e4mment\u00e4nyt sek\u00e4 omaa, ett\u00e4 muiden lauluopiskelija-tovereideni k\u00e4sityst\u00e4 laulamisesta. Jonkun opettajan keinot tuntuivat toimivan itselleni t\u00e4ydellisesti, kun taas toisen laulunopettajan ohjeistukset saivat itseni l\u00e4hinn\u00e4 ep\u00e4ilem\u00e4\u00e4n opettajan ammattitaitoa ja \u2013tietoa ennen kuin opiskelijatoverini kertoi saaneensa juuri t\u00e4lt\u00e4 mielest\u00e4ni \u201dammattitaidottomalta\u201d yksil\u00f6lt\u00e4 tajunnanr\u00e4j\u00e4ytt\u00e4vi\u00e4 oivalluksen hetki\u00e4 esimerkiksi tukeen liittyen.<\/p>\n
Putkikatseinen ajatusmaailmani koki suuren kolauksen, kun ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 laulutuen ja muiden lauluteknisten asioiden oppiminen on kiinni siit\u00e4, kuinka oppija n\u00e4m\u00e4 itse omassa kropassaan tuntee ja kokee. Oivalsin, ett\u00e4 hyv\u00e4ll\u00e4 laulunopettajalla tulee olla keinoja opettaa mm. laulutukea my\u00f6s muilla tavoin kuin sen itse mielt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
\u00a0Tuki ja hengitys<\/strong><\/p>\n \u00a0<\/strong>Saadakseen laulu\u00e4\u00e4neen kantavuutta ja kest\u00e4vyytt\u00e4, \u00e4\u00e4nt\u00e4 t\u00e4ytyy tukea. Jos \u00e4\u00e4nt\u00e4 ei tueta tarpeeksi, \u00e4\u00e4ni on soinniton ja heikko. Jos \u00e4\u00e4nt\u00e4 taas koetetaan voimistaa ilman tukea, kurkunp\u00e4\u00e4n lihaksiin syntyy usein liikaa painetta ja \u00e4\u00e4ni rasittuu, mink\u00e4 seurauksena voi ilmaantua \u00e4\u00e4niongelmia. Tukea tarvitaan my\u00f6s puhuessa ja useimmilla ihmisill\u00e4 sit\u00e4 on puheessa jo luonnostaan, mutta kun he alkavat laulaa, tuki katoaa ja \u00e4\u00e4ni muuttuu huokoiseksi (Rautiainen 2008, 5.)<\/p>\n \u00a0<\/strong>Laulutuella tarkoitetaan \u00e4\u00e4nn\u00f6n aikana tapahtuvaa uloshengityksen ilmanpaineen s\u00e4\u00e4tely\u00e4 (Rautiainen 2008, 5). Optimaalisen laulutuen saavuttamiseksi hyv\u00e4n ryhdin ja oikeanlaisen hengitystekniikan merkitys on suuri. Laulamisessa puhutaan usein syv\u00e4hengityksest\u00e4, jossa\u00a0 aktivoidaan kylki\u00e4, palleaa sek\u00e4 vatsa- ett\u00e4 selk\u00e4lihaksia. Oikeaoppisen syv\u00e4hengityksen sis\u00e4\u00e4nhengitysvaiheessa kyljet laajenevat sek\u00e4 pallea aktivoituu ja automaattisesti laskee kurkunp\u00e4\u00e4t\u00e4 hieman alasp\u00e4in \u00e4\u00e4nen k\u00e4yt\u00f6llisesti optimaaliseen asemaan. Kun \u00e4\u00e4nt\u00e4 halutaan tukea, on uloshengitys- eli \u00e4\u00e4nt\u00f6vaiheessa pyritt\u00e4v\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin s\u00e4\u00e4stelem\u00e4\u00e4n ja pid\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n ulostulevan ilman m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 tapahtuu aiemmin mainittujen sis\u00e4\u00e4nhengityslihasten avulla (Laato 2011, 28.)<\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 kohtaa omien opettamis- ja oppimiskokemusteni perusteella menn\u00e4\u00e4n usein mets\u00e4\u00e4n ja \u00e4\u00e4nt\u00e4 aletaan tukea liian voimakkaasti tai liian v\u00e4h\u00e4n. \u00c4\u00e4nen tukemisen kuuluu olla elastista, \u201dlike a bird\u201d, opetti t\u00e4m\u00e4n hetkinen klassiseen lauluun perehtynyt kreikkalainen laulunopettajani. Kun tukea on juuri oikean verran, \u00e4\u00e4ni kulkee vapaasti ja soi kauniisti, mutta kiinte\u00e4sti. On kuitenkin huomioitava, ett\u00e4 erilaiset soundit\u00a0 ja eri s\u00e4velet vaativat eri verran tukea. Optimaalisen tuen m\u00e4\u00e4r\u00e4n l\u00f6yt\u00e4minen vaatii harjoittelua tai toistoja.<\/p>\n Mielikuvaharjoitukset tuen opettamisessa<\/strong><\/p>\n \u00a0<\/strong>Kuten aikaisemmin mainitsin, tuntemukset tuesta voivat olla hyvin yksil\u00f6llisi\u00e4. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 opettajalle on itselleen selv\u00e4\u00e4 kuinka h\u00e4n tuen mielt\u00e4\u00e4 ja tuntee, mutta pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tuo yksi tapa ei todenn\u00e4k\u00f6isesti palvele kaikkia vastaantulevia lauluoppilaita. Tuen opettelemiseen on olemassa erilaisia harjoituksia, joista moni perustuu mielikuviin. Mielikuvien ymm\u00e4rt\u00e4minen ja niiden kautta opettaminen tuntui aluksi omasta mielest\u00e4ni haastavalta, sill\u00e4 matemaattinen ja teoreettinen min\u00e4ni halusi tiet\u00e4\u00e4 mit\u00e4 kehossa tapahtuu ja miksi. Tukeen liittyvi\u00e4 mielikuvaharjoituksia on kehitetty kuitenkin monia ja usein joku niist\u00e4 auttaa oppilasta l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n tuntumaa tukilihaksistoon ja \u00e4\u00e4nen tukemiseen. Konkreettisten kehon liikkeiden lis\u00e4\u00e4minen mielikuvien rinnalle on my\u00f6s kokemukseni mukaan ollut tehokas apukeino tukiharjoituksiin.<\/p>\n Monille laulun opiskelijoille tuttuja harjoituksia ovat varmasti erilaiset hengitysharjoitukset, joissa pyrit\u00e4\u00e4n esimerkiksi uloshengityksen aikana sihisem\u00e4\u00e4n mahdollisimman pitk\u00e4\u00e4, tiivist\u00e4 s-kirjainta. T\u00e4m\u00e4 on hyv\u00e4 harjoitus nimenomaan tukilihaksiston l\u00f6yt\u00e4miseksi ja harjoitusta voi viel\u00e4kin tehostaa istumalla harjoituksen aikana tuolilla kyyn\u00e4rp\u00e4ill\u00e4 polviin nojaten. T\u00e4ll\u00f6in ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen j\u00e4nnitys kehosta yleens\u00e4 poistuu.<\/p>\n Saman tyyppisi\u00e4 harjoituksia ovat mm. ysk\u00e4isy tai vaikkapa napakka lyhyt huudahdus, sanoen esimerkiksi \u201dEi\u201d. Monet opettajat k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t tukilihaksiston aktivoimiseksi my\u00f6s lyhyit\u00e4 konsonanttien (esim. r, k, p, t, s) toistoja. N\u00e4m\u00e4 ovat hyvi\u00e4 harjoitteita nimenomaan l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n oikeita tukilihaksia, mutta ongelmaksi muodostuu helposti tuen ymm\u00e4rt\u00e4minen liian voimakkaana liikkeen\u00e4 kyljiss\u00e4 ja pallean seudulla, mik\u00e4 taas johtaa laulettaessa \u00e4\u00e4nen puristeisuuteen ja kireyteen. Jos koko keho on voimakkaan j\u00e4nnityksen alaisena, ei \u00e4\u00e4ni p\u00e4\u00e4se kulkemaan vapaasti. Siksi elastisuus on oiva termi kuvaamaan laulutukea.<\/p>\n Arkisuus apukeinona<\/strong><\/p>\n Mielikuvaharjoituksissa on mielest\u00e4ni t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 oppilas pystyy yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n mielikuvat jollain tasolla arkisiin asioihin. Esimerkiksi \u201dKuvittele ett\u00e4 kainaloistasi l\u00e4htee s\u00e4ikeit\u00e4\u201d on selke\u00e4sti utopistisempi ajatus, kuin \u201dkuvittele ett\u00e4 nostat painavaa muuttolaatikkoa\u201d. Raskaiden asioiden nostaminen, kuntosalilla yl\u00e4taljan vet\u00e4minen tai k\u00f6yden kiskominen tuovat mielikuvaharjoitteluun arkista tarttumapintaa. Kun mielikuvaan yhdist\u00e4\u00e4 viel\u00e4 mielikuvan mukaisen liikkeen eli esimerkiksi vet\u00e4\u00e4 oikeaa tai mielikuvitusk\u00f6ytt\u00e4, saadaan aikaan monesti hyvi\u00e4 tuloksia tekniikan suhteen. N\u00e4it\u00e4 harjoituksia voi tehd\u00e4 my\u00f6s harjoiteltavan kappaleen yhteydess\u00e4, jolloin tukiharjoitus ei j\u00e4\u00e4 itse laulamisesta irralliseksi.<\/p>\n Mielikuvia tuen harjoittamiseksi on jo olemassa vaikka kuinka paljon, mutta mik\u00e4\u00e4n ei est\u00e4 keksim\u00e4st\u00e4 niit\u00e4 itse lis\u00e4\u00e4 omien ja oppilaiden tukikokemusten perusteella. Tuen harjoittelemiseen ja lihaksiston aktivoimiseen voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s apuv\u00e4lineit\u00e4, esimerkiksi tasapainolautaa tai jumppapalloa.<\/p>\n Tuen merkitys laulu\u00e4\u00e4nelle on suuri, sill\u00e4 ilman oikeanlaista tukea voimme saada aikaan \u00e4\u00e4ness\u00e4mme \u00e4\u00e4nivaurioita. Laulutukea painotetaan laulunopetuksessa nykyisin paljon, joidenkin mielest\u00e4 liikaakin. Jos oppilaan \u00e4\u00e4ni on selv\u00e4sti jo hyvin kannateltu ja terveen kuuloinen, voidaan liiallisella tuen korostamisella saada aikaan jopa haittaa. Oppilas voi ruveta mielt\u00e4m\u00e4\u00e4n tuen monimutkaisemmaksi mit\u00e4 se todellisuudessa on ja alkaa liioitella oman \u00e4\u00e4nens\u00e4 tukemista liiallisella puristeisuudella. Voikin olla, ett\u00e4 tukiharjoituksiin olisi syyt\u00e4 paneutua syvemmin vasta, jos tukea on \u00e4\u00e4ness\u00e4 havaittavissa selv\u00e4sti liian v\u00e4h\u00e4n. Jotkut laulunopettajat jopa v\u00e4lttelev\u00e4t tuesta puhumista tunneillaan, sill\u00e4 eiv\u00e4t halua aiheuttaa oppilaissaan liiallista h\u00e4mminki\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on mielest\u00e4ni jo hieman liioiteltua, sill\u00e4 kyse on kuitenkin melkeinp\u00e4 koko laulamisen perustasta. Ilman tukea ei ole \u00e4\u00e4nt\u00e4, on vain ilmaa.<\/p>\n