{"id":1109,"date":"2016-05-16T12:26:20","date_gmt":"2016-05-16T09:26:20","guid":{"rendered":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/?p=1109"},"modified":"2016-05-16T13:52:27","modified_gmt":"2016-05-16T10:52:27","slug":"musiikin-opetuksessa-mennaan-pera-edella-puuhun","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/2016\/05\/musiikin-opetuksessa-mennaan-pera-edella-puuhun\/","title":{"rendered":"Musiikin opetuksessa menn\u00e4\u00e4n per\u00e4 edell\u00e4 puuhun"},"content":{"rendered":"

Musiikin teoriatunti alkaa ja heti kismitt\u00e4\u00e4 ja ahdistaa. Taas tunnin verran t\u00e4t\u00e4 piinaa, p\u00e4\u00e4n sein\u00e4\u00e4n ly\u00f6mist\u00e4, osaamattomuuden tunnetta ja turhautumista. T\u00e4m\u00e4 on ihan typer\u00e4\u00e4. Miksi ei voisi vain soittaa? Liittyk\u00f6 t\u00e4m\u00e4 edes mill\u00e4\u00e4n lailla soittamiseen ja musiikkiin ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n? Onko t\u00e4st\u00e4 teoriahommasta ja s\u00e4veltapailusta minulle jotain hy\u00f6ty\u00e4?<\/em><\/p>\n

T\u00e4llaisia tuntemuksia minulla ja useimmilla opiskelutovereillani oli, kun k\u00e4vin pienen\u00e4 poikana musiikkiopiston oboetunneilla. En kertakaikkiaan tajunnut mill\u00e4 tavalla musiikin teorian opiskelu ja s\u00e4veltapailu liittyiv\u00e4t soittamiseen. Teoria oli vaikeaa ja ik\u00e4v\u00e4\u00e4, s\u00e4veltapailu l\u00e4hes mahdotonta. Soitin hyvin mutta inhosin teoriatunteja.<\/p>\n

Tilanne minun osaltani muuttui kun lopetin klassisen oboen soiton ja siirryin pop\/jazz puolelle basso-oppilaaksi. Kiinnostuin teoriasta ja kovalla vaivalla otin niin sanotusti \u201chomman haltuun\u201d. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 opiskelen ammattikorkeakoulussa musiikkipedagogiksi ja pid\u00e4n vapaaehtoista musiikinteoriaryhm\u00e4\u00e4 opiskelijoille, jotka ovat jo edenneet pitk\u00e4lle soiton opiskelussa, mutta joilla on yh\u00e4 vaikeuksia teoria-aineiden kanssa. Kohtaan siis edelleen jokaisen vuosikurssin kanssa saman ongelman: soittaminen on helppoa ja mukavaa, teoria m\u00e4ls\u00e4\u00e4, ahdistavaa ja l\u00e4hes ylivoimaisen vaikeaa.<\/p>\n

Mik\u00e4 on kun ei taidot riit\u00e4\u2026?<\/strong><\/p>\n

\u00a0<\/strong>Aloin mietti\u00e4 t\u00e4t\u00e4 ongelmaa. Mist\u00e4 johtuu, ett\u00e4 musiikin kuulonvarainen hahmottaminen koetaan niin vaikeaksi? Miksi ei kuulla eroa eri intervallien tai sointujen v\u00e4lill\u00e4? Miksi suoraan nuoteista laulaminen on niin hankalaa?<\/p>\n

Asiaa hieman tutkittuani tulin jo melko pian siihen tulokseen, ett\u00e4 suurin osa musiikin oppimiseen ja musiikin hahmottamiseen liittyvist\u00e4 ongelmista johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 musiikin opiskelu aloitetaan l\u00e4hes aina nuoteista<\/strong>. Tyypillinen soittotunti alkaa useimmiten niin, ett\u00e4 opettaja ly\u00f6 eteen nuotin ja sanoo: \u201cT\u00e4ss\u00e4 olisi t\u00e4llainen biisi. Tuo nuotti tuossa on C, ja se l\u00f6ytyy soittimesta tuosta kohtaa, t\u00e4llaisella sormituksella\u201d. Ja sama juttu teoriatunnilla: opettaja kirjoittaa taululle nuottiviivastolle l\u00e4j\u00e4n nuotteja ja sanoo \u201ctuossa on C-duuri kolmisointu\u201d. He tarkoittavat hyv\u00e4\u00e4, mutta tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4\u00e4n pilaavat oppilaaltaan mahdollisuuden oppia ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja hahmottamaan musiikkia todella syv\u00e4llisesti.<\/p>\n

Miten hahmotamme musiikkia<\/strong><\/p>\n

Ihminen pystyy hahmottamaan, havainnoimaan ja oppimaan musiikkia eri aisteillaan sek\u00e4 eri \u201ctasoilla\u201d. \u00a0Kun k\u00e4yt\u00e4mme silmi\u00e4mme lukeaksemme nuotteja havainnoimme musiikkia \u201csymbolitasolla\u201d. Olemme yhdess\u00e4 sopineet, ett\u00e4 t\u00e4pl\u00e4 tietyll\u00e4 kohtaa nuottiviivastoa tarkoittaa tietty\u00e4 soivaa \u00e4\u00e4nt\u00e4. Se siis symboloi jotakin asiaa tai ilmi\u00f6t\u00e4. Voimme hahmottaa nuotista, ett\u00e4 \u00e4\u00e4net ovat eri korkeuksilla ja eri suhteessa toisiinsa n\u00e4hden. Eri pituiset \u00e4\u00e4net merkit\u00e4\u00e4n erilaisilla palluroilla. Ihmisen aisteista n\u00e4k\u00f6 on luultavasti vahvin. Se on niin vahva, ett\u00e4 se melkeinp\u00e4 dominoi kaikkia muita aisteja.\u00a0 N\u00e4k\u00f6kykyyn on helppo turvautua ja tukeutua. Silm\u00e4 on alati aktiivinen. Se oppii nopeasti ja l\u00e4hes automaattisesti, mutta my\u00f6s unohtaa yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n helposti. (Asikainen, K. 2005: 20-23.)<\/p>\n

Seuraava taso on \u201cnimiketaso\u201d.\u00a0 Olemme antaneet eri \u00e4\u00e4nille ja ilmi\u00f6ille erilaiset nimet. On intervalleja, duuri- ja mollisointuja, modulaatioita yms. T\u00e4t\u00e4 tasoa hahmotamme aivoillamme. T\u00e4m\u00e4 on siis tietoa musiikista ja sen eri ilmi\u00f6ist\u00e4. (Asikainen 2005: 20-23.)<\/p>\n

Voidaksemme ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n soittaa, tarvitsemme kehoamme.\u00a0 Kun huidomme\u00a0 kaikilla raajoillamme soittaessamme \u00a0rumpusetti\u00e4, k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4mme on \u201ctoiminnan taso\u201d. Jos opettelemme ulkoa pitk\u00e4\u00e4 pianokappaletta, yrit\u00e4mme saada sen lihasmuistiin. Toiminnan taso on siis itse soittamista. Lihasmuisti on my\u00f6s hyvin vahva. Voimme melko lyhyell\u00e4 treenauksella opetella vaikeita, koordinaatiota vaativia toimintoja, jotka jo lyhyen ajan kuluttua tulevat niin automaattisiksi ett\u00e4 niihin ei en\u00e4\u00e4 tarvitse juuri keskitty\u00e4.<\/p>\n

Mielest\u00e4ni kaikkein t\u00e4rkein taso on \u201csoiva taso\u201d. T\u00e4t\u00e4 tasoa hahmotamme tietenkin korvillamme kun kuuntelemme tai tuotamme oikeaa, el\u00e4v\u00e4\u00e4 musiikkia siin\u00e4 hetkess\u00e4. Heikoin aistimme on yleens\u00e4 kuulo.\u00a0 Korva on useimmiten passiivinen.\u00a0 Kuulemme asioita, emme varsinaisesti usein \u201cpinnist\u00e4\u201d kuuloamme. Sanonta \u201ctoisesta korvasta sis\u00e4\u00e4n,toisesta ulos\u201d on hyvin kuvaava. Korva vaatii my\u00f6s paljon toistoa. Se oppii hitaasti, mutta onneksemme muistaa hyvin, ja nopeasti. Kun on kerran saanut taottua korvaansa milt\u00e4 vaikkapa joku tietty intervalli kuulostaa, korva tunnistaa sen salamannopeasti, automaattisesti ja useimmiten virheett\u00f6m\u00e4sti. (Asikainen 2005, 20.)<\/p>\n

Silm\u00e4<\/strong> (aktiivinen)\u00a0 \u2013 SYMBOLITASO\u00a0\u00a0\u00a0 <\/u>\u2013 Nuotit ja niiden lukeminen ja kirjoittaminen.<\/p>\n

Aivot<\/strong>\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 \u2013\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 NIMIKETASO<\/u>\u2013\u00a0\u00a0\u00a0 Nuottien ja ilmi\u00f6iden nimet.\u00a0 Tieto ja ymm\u00e4rrys.<\/p>\n

Keho<\/strong> (vahva,aktiivinen) \u2013TOIMINNAN TASO<\/u>\u2013 Lihasmuisti. Soittotaito.<\/p>\n

Korva<\/strong> (passiivinen) \u2013SOIVA TASO<\/u>\u2013 El\u00e4v\u00e4 musiikki. Soivat \u00e4\u00e4net. Kuuleminen.<\/p>\n

 <\/p>\n

Per\u00e4 edell\u00e4 puuhun<\/strong><\/p>\n

Tarkastellaanpa nyt mit\u00e4 tapahtuu, kun opettaja laittaa nuotin oppilaan eteen, ja sanoo \u201cT\u00e4s ois t\u00e4llanen biisi. Opetellaanpa t\u00e4m\u00e4.\u201d Oppilas suuntaa heti kaiken tarkkaavaisuutensa nuottiin. H\u00e4n tuijottaa sit\u00e4 herke\u00e4m\u00e4tt\u00e4, samalla etsien oikeita \u00e4\u00e4ni\u00e4 soittimestaan. Kaikki keskittymiskyky k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n n\u00e4ihin kahteen asiaan. H\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 soittaa biisi\u00e4 oikein, ja virheett\u00f6m\u00e4sti, juuri niinkuin nuotissa lukee. Ja kuinka ollakaan, h\u00e4n ehk\u00e4 oppii biisin tunnin aikana, ja saa lopulta soitettua sen l\u00e4pi. Opettaja ajattelee \u201cHienoa, olen hyv\u00e4 opettaja, oppilaani oppi kappaleen\u201d. Ja oppilas ajattelee \u201cHienoa, olen hyv\u00e4 oppilas, opin kappaleen. Osaan soittaa!\u201d<\/p>\n

Mutta mik\u00e4 meni pieleen?\u00a0 Mit\u00e4 oikeastaan opittiin? Opittiin lukemaan v\u00e4h\u00e4n nuottia ja soittamaan t\u00e4t\u00e4 nimenomaista kappaletta nuoteista<\/strong>. Ei mit\u00e4\u00e4n muuta.<\/p>\n

Mitk\u00e4 osaamisen tasot siis ovat kehittyneet? Symbolitaso, koska on luettu nuottia, ja toiminnan taso, koska on soitettu. Silm\u00e4n ja k\u00e4den v\u00e4linen yhteys on parantunut. Sen sijaan asioiden ymm\u00e4rt\u00e4minen on j\u00e4\u00e4nyt v\u00e4h\u00e4iseksi, ja kaikkein v\u00e4hiten on kehittynyt korva. Se on toki passiivisesti kuullut mit\u00e4 on soitettu, mutta\u00a0 kaikki keskittyminen on niin ankarasti suunnattu nuotin lukemiseen, ett\u00e4 aktiiviselle kuuntelulle ei ole en\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt kapasitettia ja voimavaroja. My\u00f6s tunneside kappaleeseen on j\u00e4\u00e4nyt v\u00e4h\u00e4iseksi, koska on vain yritetty soittaa \u201coikein\u201d.<\/p>\n

Seuraavaksi oppilas menee teoriatunnille. Opettaja kirjoittaa taulun nuottiviivastolle rimpsun nuotteja, ja sanoo \u201ct\u00e4ss\u00e4 on harmoninen molliasteikko, lauletaanpa se.\u201d Oppilas ei osaa, ja opettaja on ihmeiss\u00e4\u00e4n: \u201cMit\u00e4 kummaa, olethan sin\u00e4 soittanut paljon vaikeampiakin juttuja, osaathan sin\u00e4 nyt t\u00e4m\u00e4n.\u201d Ja oppilas miettii \u201cNiin kai minun sitten pit\u00e4isi osata, vaan kun en osaa.Miksi en osaa? Onpa \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja ik\u00e4v\u00e4\u00e4.\u201d Opettaja ei siis usein tajua, ett\u00e4 jos jokin asia osataan tietyll\u00e4 tasolla, se ei kuitenkaan tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 asia osattaisiin kokonaisuudessaan!<\/p>\n

Teoria- ja s\u00e4veltapailutunteja inhotaan siis siksi, ett\u00e4 siell\u00e4 paljastuvat puutteet ja heikkoudet osaamisessa.\u00a0 Yleens\u00e4 n\u00e4iden heikkouksien olemassaolosta ei edes olla tietoisia. Yht\u00e4kki\u00e4 oppilas joutuu tilanteeseen, josta h\u00e4n ei kertakaikkiaan voi selvit\u00e4. Korva ei p\u00e4rj\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n yksikseen, kun tukena ei ole omaa instrumenttia. Asioiden hahmottaminen kuulonvaraisesti on mahdotonta, koska korvan ja aivojen, eli kuulemisen ja tiedon v\u00e4list\u00e4 yhteytt\u00e4 ei ole kehitetty! Teoriatunneilla opeteltavat harjoitukset ovat usein my\u00f6s aivan liian vaikeita, ja t\u00e4ysin irrallaan todellisesta soittotilanteesta, sek\u00e4 joka p\u00e4iv\u00e4isest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Musiikin teorian opetusta onkin kritisoitu siit\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n yhteys on kadonnut teorian ja s\u00e4veltapailun tunneilta. (Kuusisaari 1995: 32-33.) Teorian opiskelussa tulisi edet\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4 k\u00e4sitteisiin ja merkityssis\u00e4lt\u00f6ihin, jolloin aidot musiikilliset tilanteet opiskelussa tukevat oppilaan sovellustaitojen kehittymist\u00e4 ja opetelluista asioista tulee oppilaalle k\u00e4ytt\u00f6p\u00e4\u00e4omaa, joka auttaa h\u00e4nt\u00e4 musiikin opiskelussa. (Lepp\u00e4nen 1997: 94-97.)<\/p>\n

Aina niit\u00e4 lappuja<\/strong><\/p>\n

Syit\u00e4 siihen, miksi opettajat niin helposti tukeutuvat nuottilappuihin, on useita: Nuottilappu on konkreettinen asia. Opettaja voi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on valmistellut tunnin hienosti, h\u00e4n on ottanut oppilaalle oman kopion nuotista. T\u00e4ss\u00e4 on t\u00e4m\u00e4 nuotti, biisi on t\u00e4ss\u00e4. Nuottiin voi my\u00f6s helposti tukeutua. Huomion voi suunnata nuottiin, ei opettajaan, eik\u00e4 oppilaaseen. Se helpottaa, ei tule ahdistavaa tunnelmaa. Jos oppilas soittaa v\u00e4\u00e4rin, ei haittaa, katsotaanpa nuotista miten se menik\u00e4\u00e4n. Nuoteista soittaminen on my\u00f6s tietenkin tehokasta. Ei tarvitse tuhlata aikaa korvakuulolta opettelemiseen, p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n asiassa \u201ceteenp\u00e4in\u201d. Ovathan nuotit tietenkin my\u00f6s \u201cylevi\u00e4\u201d. Nuotinlukutaitohan on juuri se asia mik\u00e4 erottaa meid\u00e4t muusikot tavallisista ihmisist\u00e4. Meill\u00e4 on t\u00e4m\u00e4 oma salakielemme, t\u00e4ytyyh\u00e4n se nyt osata, mik\u00e4li haluaa olla oikea muusikko.<\/p>\n

Lapsellisen helppoa<\/strong><\/p>\n

Olen sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 musiikkia ja soittamista pit\u00e4isi opetella ja opettaa samalla tavalla, kuin lapsi oppii puhumaan. Meid\u00e4n perheeseemme syntyi noin vuosi sitten tytt\u00f6lapsi, ja olenkin saanut p\u00e4ivitt\u00e4in tarkkailla h\u00e4nen kehityst\u00e4\u00e4n. Ensin lapsi kuulee<\/strong> sanoja vanhempiensa suusta, ja rupeaa jo kohta itse jokeltamaan mukana. Muut eiv\u00e4t viel\u00e4 saa vauvan puheesta mit\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4, mutta huomaavat, ett\u00e4 h\u00e4n kokeilee monenlaisia tavuyhdistelmi\u00e4 innokkaasti. H\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 toistaa<\/strong> kuulemansa, tai tuottaa jotakin omaa puhettaan. Seuraavaksi lapsi oppii ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n<\/strong>, ett\u00e4 tietyt sanat tarkoittavat tiettyj\u00e4 asioita. \u201cPallo\u201d on tuo py\u00f6re\u00e4 esine, jolla on kiva leikki\u00e4.\u00a0 Kaiken aikaa my\u00f6s sanojen \u00e4\u00e4nt\u00e4minen paranee.\u00a0 H\u00e4n pystyy jo tuottamaan tunnistettavasti sanan \u201cpallo\u201d, kun haluaa leikki\u00e4 sill\u00e4 vanhempiensa kanssa. Kuuleminen, puhuminen, ja ymm\u00e4rt\u00e4minen tuottavat tietenkin lapselle kaiken aikaa suurta iloa, joten asioihin syntyy vahva tunneside. Vasta vihoviimeisen\u00e4, vuosien j\u00e4lkeen puhumisen aloittamisesta, opetellaan kirjoittamaan<\/strong> ja lukemaan<\/strong>. Se tuntuu aluksi ehk\u00e4 hankalalta, mutta melko pian homma alkaa jo sujua. Se on mahdollista, koska lapsi on kuullut sanat jo monta kertaa, h\u00e4n on toistanut ne puheessaan, ja h\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 mit\u00e4 ne tarkoittavat. Nyt h\u00e4nen on en\u00e4\u00e4 opeteltava, miten ilmaista sama asia kirjaimin. T\u00e4ss\u00e4 samassa j\u00e4rjestyksess\u00e4 pit\u00e4isi my\u00f6s soitonopiskelun edet\u00e4. Ensin pit\u00e4isi kuunnella, sitten toistaa, sitten ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ja vasta viimeiseksi merkit\u00e4 asia muistiin nuotein.<\/p>\n

Kuvitelkaapa nyt, ett\u00e4 yritt\u00e4isitte opettaa lapsen puhumaan niin, ett\u00e4 h\u00e4n lukisi sanat paperilta. Ensin siis opeteltaisiin lukemaan, sitten puhumaan. H\u00f6lm\u00f6mpikin tajuaa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ei voi onnistua. Joten miksi ihmeess\u00e4 siis yrit\u00e4mme tehd\u00e4 niin musiikissa? Musiikki on korvin kuultava asia, miksi siis yrit\u00e4mme opettaa sit\u00e4 silm\u00e4n kautta? \u00c4lyt\u00f6nt\u00e4, eik\u00f6?<\/p>\n

Kirjoittaja: Jami Westerg\u00e5rd 2016, Karelia-ammattikorkeakoulu<\/strong><\/h3>\n

 <\/p>\n

L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n

Asikainen, K. 2005. S\u00e4veljonon hallinta ja musiikin teoria-aineiden oppimisvaikeudet. Sibelius-Akatemian koulutusjulkaisuja 13. Sibelius-Akatemia, Helsinki. S\u00e4vellyksen ja musiikinteorian osasto.<\/p>\n

Kuusisaari, H. 1995. Ilari Laakson haastattelu: \u201cOppilaan etu on t\u00e4rkeint\u00e4!. Rondo 33 (6), 32-33.<\/p>\n

Lepp\u00e4nen, O. 1997. Laulun opiskelijoiden musiikin teorian ja s\u00e4veltapailun kehystekij\u00e4t ja teoreettiset l\u00e4ht\u00f6kohdat. Sibelius-Akatemia, Helsinki. S\u00e4vellyksen ja musiikin teorian osasto. Tutkielma.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Musiikin teoriatunti alkaa ja heti kismitt\u00e4\u00e4 ja ahdistaa. Taas tunnin verran t\u00e4t\u00e4 piinaa, p\u00e4\u00e4n sein\u00e4\u00e4n ly\u00f6mist\u00e4, osaamattomuuden tunnetta ja turhautumista. T\u00e4m\u00e4 on ihan typer\u00e4\u00e4. Miksi ei voisi vain soittaa? Liittyk\u00f6 t\u00e4m\u00e4 edes mill\u00e4\u00e4n lailla soittamiseen ja musiikkiin ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n? Onko t\u00e4st\u00e4 teoriahommasta ja s\u00e4veltapailusta minulle jotain hy\u00f6ty\u00e4? T\u00e4llaisia tuntemuksia minulla ja useimmilla opiskelutovereillani oli, kun k\u00e4vin […]<\/p>\n","protected":false},"author":41,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_relevanssi_hide_post":"","_relevanssi_hide_content":"","_relevanssi_pin_for_all":"","_relevanssi_pin_keywords":"","_relevanssi_unpin_keywords":"","_relevanssi_related_keywords":"","_relevanssi_related_include_ids":"","_relevanssi_related_exclude_ids":"","_relevanssi_related_no_append":"","_relevanssi_related_not_related":"","_relevanssi_related_posts":"","_relevanssi_noindex_reason":"","footnotes":""},"categories":[6],"tags":[24,16],"class_list":["post-1109","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-opetusmenetelmat","tag-musiikin-teoriaopetus","tag-taiteen-perusopetus"],"acf":false,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1109","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/users\/41"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1109"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1109\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1113,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1109\/revisions\/1113"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1109"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1109"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1109"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}