Baletin voidaan katsoa syntyneen 1600-luvulla, kun Ludvig XIV:n my\u00f6t\u00e4vaikutuksesta hovibaletti alkoi muuttua entist\u00e4 selke\u00e4mmin liikekielelt\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4ritellyksi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taiteeksi. Tanssijat olivat t\u00e4h\u00e4n asti olleet hovin j\u00e4seni\u00e4 ja ammattitanssijat p\u00e4\u00e4asiassa miehi\u00e4. Kuitenkin vasta 1700-luvun lopulla naisille tuli mahdolliseksi saavuttaa aiemmin miehille kuulunut askelten virtuositeetti, kun he saattoivat luopua pitkist\u00e4 hameista ja tiukoista korseteista. Romanttisen baletin my\u00f6t\u00e4 1800-luvulla naiset nousivat varpailleen ja tanssin keski\u00f6\u00f6n esitt\u00e4ess\u00e4\u00e4n eteerisi\u00e4 henkiolentoja mm. baleteissa La Sylphide ja Giselle. Naisten haastaessa miehet niin hyppyjen korkeudessa kuin jalkatekniikassa, tuli ballerinasta taiteenlajinsa todellinen t\u00e4hti. (Noll Hammond 2006, 184-187, 189-192, 196-199.) Klassisen kauden merkitt\u00e4vimmist\u00e4 teoksista, kuten Joutsenlampi ja Bajadeeri, suurin osa keskittyykin naisp\u00e4\u00e4henkil\u00f6\u00f6n ja h\u00e4nt\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n corps de ballet\u2019hen.<\/p>\n
Ballerinan valtakausi on jatkunut 1800-luvulta 2000-luvulle asti. Kahden vuosisadan j\u00e4lkeen ei ole yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 baletista on tullut naisvaltainen ja ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 feminiiniseksi mielletty laji. Klassisen aikakauden j\u00e4lkeen t\u00e4t\u00e4 ajatusta vahvisti neoklassisen suuntauksen pioneeri, George Balanchine, kuolemattomalla lauseellaan \u201cbaletti on nainen\u201d (Schorer 1999, 5). Baletin esitysk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t ja koreografioiden sis\u00e4lt\u00f6 on luonnollisesti sanellut suurimman osan opetuksen l\u00e4ht\u00f6kohdista. Vaikka lajin ammattimainen historia on saanut alkunsa tanssivista miehist\u00e4, vaikuttaa ballerinan keskeinen asema siihen, mit\u00e4 tanssitunneilla t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tapahtuu.<\/p>\n
Mist\u00e4 on baletin opetusmetodit tehty?<\/strong><\/p>\n Klassisen baletin opetus jakautuu koulukuntiin \u2013 tai metodeihin \u2013 jotka painottavat hieman eri asioita, vaikka opetuksen sis\u00e4lt\u00f6 on p\u00e4\u00e4osin sama. K\u00e4sittelen nyt aihetta suurimmilta osin ven\u00e4l\u00e4isen koulukunnan kannalta, koska oma balettitaustani on t\u00e4ss\u00e4 Agrippina Vaganovan kehitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 opetusmetodissa. Mit\u00e4 tulee opetuksen sukupuoliseen segregaatioon, en usko eri metodien v\u00e4lill\u00e4 olevan merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 eroa.<\/p>\n Isto Turpeinen esitt\u00e4\u00e4 v\u00e4it\u00f6stutkimuksessaan poikien tanssinopetuksesta, ett\u00e4 tanssipedagogiikka on ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 rakennettu tytt\u00f6j\u00e4 ajatellen (Turpeinen 2015, 18). Turpeisen v\u00e4ite on uskalias, mutta h\u00e4n ei ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4. Vaganovan implisiittinen tytt\u00f6pedagogiikka tulee ilmi sivulauseessa, h\u00e4nen kirjoittessaan maskuliinisena liikkeen\u00e4 pidetyst\u00e4 tour en l\u2019air\u2019sta: \u201cThese tours are the domain of the male dance, which I do no discuss here in general\u201d (Vaganova 1969, 127). Vaikka Vaganova ei muussa yhteydess\u00e4 mainitsekaan kirjoittavansa juuri naisten baletinopetuksesta, tulee h\u00e4nen pohja-ajatuksensa t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 mielest\u00e4ni selke\u00e4sti julki. Samanlaisia hienovaraisia vihjauksia on luettavissa esimerkiksi Suki Schorerin Balanchinen balettimetodiikkakirjasta tai Leanore Ickstadtin teoksesta Dancing Heads, joka k\u00e4sittelee lasten- ja nuorten tanssipedagoiikkaa. Molemmat esitt\u00e4v\u00e4t eksplisiittisen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tanssijasta termi\u00e4 \u201cshe\u201d. (Ickstadt 2007, xi; Schorer 1999, xv.)<\/p>\n Klassinen baletti, kuten Vaganovan opetusmetodiikkakin, ovat 1800- ja 1900-lukujen vaihteen tuotteita. Ei ole mitenk\u00e4\u00e4n kohtuutonta arvella n\u00e4iden heijastavan kyseist\u00e4 aikakautta ja sille tyypillisi\u00e4 arvoja ja siveysk\u00e4sityksi\u00e4. Vaikka maailma ja k\u00e4sityksemme maskuliinisuudesta sek\u00e4 feminiinisyydest\u00e4 ovat muuttuneet viimeisen sadan vuoden aikana, baletin opetus on pysynyt melko samanlaisena. T\u00e4m\u00e4 manifestoituu esimerkiksi tanssituntien pukeutumiskulttuurissa. Vaikka monien nykykoreografien teoksissa ballerinalla ei en\u00e4\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 tutua ja tiaraa, perinteisell\u00e4 balettitunnilla miesten ja naisten odotetaan pukeutuvan eri tavalla. Todellisia k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n syit\u00e4 sukupuolisegregaatiolle vaatetuksessa ei ole oikeastaan muiden kuin miesten tukihousujen osalta, joiden tarkoitus on toimia suojavarusteena urheilurintaliivien tavoin.<\/p>\n Suorituskyky ja sukupuoli<\/strong><\/p>\n Tukihousut ja urheilurintaliivit tuovat esiin kysymyksen sukupuolten eroista anatomisesti, fysiologisesti ja erityisesti suorituskyvyn osalta. Suhtaudumme usein hyvin kyseenalaistamatta sellaisiin luonnonlakeina pit\u00e4miimme ajatuksiin kuin miesten suurempaan voimaan ja pituuteen sek\u00e4 naisten parempaan liikkuvuuteen. En ota tavoitteekseni eritell\u00e4 kaikkia mahdollisia sukupuolisia eroavaisuuksia ja niiden variaatioita, vaan otan selkeyden vuoksi katsasteltavaksi muutaman suuria linjoja vet\u00e4v\u00e4n tutkimuksen miesten ja naisten v\u00e4lisist\u00e4 fyysisist\u00e4 ja suorituskyvyn eroista.<\/p>\n Marylandin yliopistossa 1997 tehdyss\u00e4 tutkimuksessa vertailtiin 654 miest\u00e4 ja naista, jotka olivat i\u00e4lt\u00e4\u00e4n 20-93 -vuotiaita. Miehet olivat tilastollisesti merkitt\u00e4v\u00e4sti pidempi\u00e4 ja painavampia kuin naiset. Kuitenkin keskim\u00e4\u00e4r\u00e4inen pituusero sukupuolten v\u00e4lill\u00e4 vastasi suunnilleen pituuserojen vaihtelua sukupuolen sis\u00e4ll\u00e4 ja erityisesti miesten painossa vaihtelu sukupuolen sis\u00e4ll\u00e4 oli merkitt\u00e4v\u00e4sti suurempaa kuin keskim\u00e4\u00e4rin sukupuolten v\u00e4lill\u00e4. Vertailtaessa tutkittavien lihasmassaa (total body nonosseous fat-free mass), miehill\u00e4 se v\u00e4heni merkitt\u00e4v\u00e4sti ik\u00e4\u00e4ntymisen my\u00f6t\u00e4, mutta naisilla tilastollisesti merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 eroa ei ollut ik\u00e4ryhmien v\u00e4lill\u00e4. (Lindle, Metter, Lynch, Fleg, Fozard, Tobin, Roy & Hurley 1997, 1583-1586).<\/p>\n Tutkittavilta mitattiin lihasvoimaa polven ojentajasta ja miehet saavuttivat l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti korkeammat arvot kaikilla lihasty\u00f6tavoilla (isometrinen, konsentrinen ja eksentrinen). Verrattaessa konsentrisen voiman m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 suhteutettuna lihasmassaan, sukupuolten v\u00e4linen ero kuitenkin kutistui 37%:sta 9%:iin. Kun eksentrisen voiman m\u00e4\u00e4r\u00e4 suhteutettiin lihasmassaan, miehill\u00e4 oli havaittavissa tilastollisesti merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 heikkemist\u00e4 i\u00e4n my\u00f6t\u00e4. T\u00e4t\u00e4 ilmi\u00f6t\u00e4 ei tapahtunut naisilla. Toisin sanoen vanhemmilla naisilla oli suurempi kapasiteetti s\u00e4il\u00f6\u00e4 ja hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 elastista energiaa verrattuna saman ik\u00e4isiin miehiin sek\u00e4 nuorempiin miehiin ja naisiin. N\u00e4iss\u00e4 havainnoissa on kuitenkin ollut eroja lihasryhmien ja testaustapojen v\u00e4lill\u00e4. (Lindle ym. 1997, 1583-1586).<\/p>\n Nuorempia harrastajia ajatellen kiinnostava tutkimus on Cincinnati Sportsmedicine Research and Education Foundationin vuonna 2006 julkaisema vertailu 1140:st\u00e4 9-17 -vuotiaasta joukkue- ja yleisurheilijasta. Tutkimuksessa selvitettiin hypyst\u00e4 laskeutumista ja lihasvoiman kehityst\u00e4, tavoitteena ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 paremmin polvivammojen synty\u00e4. Tutkittavilla ei ollut tilastollisesti merkitt\u00e4vi\u00e4 eroja sukupuolten v\u00e4lill\u00e4 pituudessa, painossa tai painoindeksiss\u00e4 14 ik\u00e4vuoteen asti, mutta 15-vuotiaat ja sit\u00e4 vanhemmat pojat olivat suurempia kaikilla mittareilla. (Barber-Westin, Noyes & Galloway 2006, 375, 379-380.)<\/p>\n Lihasvoimaa mitattiin polven ekstensiossa ja fleksiossa. T\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n osa-alueella ei ollut merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 eroa ennen 14 ik\u00e4vuotta, jonka j\u00e4lkeen pojat saavuttivat suuremmat arvot sek\u00e4 ekstensiossa ett\u00e4 fleksiossa. Taulukoista on kuitenkin n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4, ett\u00e4 erot kaikissa ik\u00e4ryhmiss\u00e4 ovat suurempia sukupuolen sis\u00e4ll\u00e4 kuin sukupuolten v\u00e4lill\u00e4. (Barber-Westin ym. 2006, 375, 379-380.)<\/p>\n Kvantitatiivisen tutkimustiedon soveltaminen tanssiryhm\u00e4\u00e4n<\/strong><\/p>\n Millaisia p\u00e4\u00e4telmi\u00e4 voi tehd\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 kahdesta laajasta tutkimuksesta, joiden l\u00e4ht\u00f6kohdat ovat toki hieman erilaiset? Alaraajan lihasvoiman osalta miehet n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4n paremmin nuorista aikuisista keski-ik\u00e4\u00e4n asti, mutta sit\u00e4 ennen ja sen j\u00e4lkeen voimakysymys ei ole aivan yksiselitteinen. Lis\u00e4ksi erot sukupuolten sis\u00e4ll\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4isiv\u00e4t kuitenkin olevan suurempia kuin sukupuolten v\u00e4lill\u00e4 keskim\u00e4\u00e4rin. I\u00e4n tuomat muutokset vaikuttavat eri tavalla eri lihasryhmiss\u00e4, eri lihasty\u00f6tavoissa sek\u00e4 sukupuolten v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n Tanssin ollessa fyysisilt\u00e4 vaatimuksiltaan hyvin kokonaisvaltainen laji, on uskaliasta vet\u00e4\u00e4 turhan suoria p\u00e4\u00e4telmi\u00e4 yksil\u00f6n kyvykkyydest\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n h\u00e4nen sukupuoleensa perustuen. Rohkenen my\u00f6s ep\u00e4ill\u00e4, ett\u00e4 tavanomaisen tutkimusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n mukaisesti tutkittavat ovat olleet \u201cnormaaleita\u201d. Todenn\u00e4k\u00f6isesti ryhmien varianssia kasvattavat hormonaalisesti ja geneettisesti ep\u00e4tyypilliset yksil\u00f6t on suljettu koeryhm\u00e4st\u00e4 pois, mutta tanssitunneilla t\u00e4llaista esivalintaa ei etenk\u00e4\u00e4n harrastustasolla ole tehty.<\/p>\n Kvantitatiivista tutkimusta teht\u00e4ess\u00e4 pyrit\u00e4\u00e4n yleistett\u00e4viin tuloksiin ja se vaatii suuren m\u00e4\u00e4r\u00e4n tutkittavia. Tanssitunnilla oppilaita harvoin on enemm\u00e4n kuin 20, joka ei ole tarpeeksi suuri ryhm\u00e4, jotta siit\u00e4 voitaisiin tehd\u00e4 yleistyksi\u00e4. Toisin sanoen yhden ryhm\u00e4n oppilaat eiv\u00e4t sijoitu normaalijakauman mukaisesti, koska he edustavat liian pient\u00e4 otantaa v\u00e4est\u00f6st\u00e4.<\/p>\n Balettituntien todellisuutta katsellessani ainoana miehen\u00e4 noin vuosikymmenen ajan, en voi v\u00e4itt\u00e4\u00e4 toteuttavani sukupuoleni keskiarvoa verrattuna naiskollegoihini. Erityisesti hyvin perinteist\u00e4 balettipedagogiikkaa noudattavat opettajat ovat kuitenkin antaneet ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 odottavansa minun olevan luokkani vahvin, vaikka olisin yksi ryhm\u00e4n lyhyimmist\u00e4 tanssijoista. Kertooko t\u00e4m\u00e4 enemm\u00e4n fysiologisista reaaliteeteista vai erilaisesta suhtautumisesta pelk\u00e4n sukupuolen perusteella?<\/p>\n Tasa-arvo ei ole valintakysymys<\/strong><\/p>\n Sukupuolten, ja ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 ihmisten, v\u00e4linen tasa-arvo ei kuulu taidekasvatuksessa niihin asioihin, joiden noudattamisesta voisi p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 itse. Suomen perustuslain yhdenvertaisuuspyk\u00e4l\u00e4 edellytt\u00e4\u00e4 jo yleisell\u00e4 tasolla sukupuolten v\u00e4lisen tasa-arvon edist\u00e4mist\u00e4 (L 11.6.1999\/731). Tarkemmin asiaa k\u00e4sittelee laki naisten ja miesten v\u00e4lisest\u00e4 tasa-arvosta. Se velvoittaa koulutuksen ja opetuksen j\u00e4rjest\u00e4ji\u00e4 huolehtimaan yht\u00e4l\u00e4isist\u00e4 mahdollisuuksista ammatilliseen kehitykseen sek\u00e4 huolehtimaan opetuksen, tutkimuksen ja oppimateriaalin tukevan tasa-arvoista kasvatusta. Laki kielt\u00e4\u00e4 sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinn\u00e4n. (L 8.8.1986\/609).<\/p>\n Syrjint\u00e4 ei aina ilmene eksplisiittisesti sanoissa tai teoissa. Arvoasetelmat ovat kuitenkin usein luettavissa tavoista, joilla miehist\u00e4 tai naisista puhutaan. Yksi tuore esimerkki on internetiss\u00e4 her\u00e4nnyt kommentointi Philadelphia Eaglesin kauden p\u00e4\u00e4ttymiseen amerikkalaisen jalkapallon NFL-liigassa. Joukkueen fani oli kommentoinut urheilijoiden \u201cpelanneen kuin he olisivat pukeutuneet tutuihin\u201d. (March 2016.) Miesten ep\u00e4onnistunutta pelaamista verrattiin siis naisiin, balettia tanssiviin naisiin. T\u00e4m\u00e4nkaltainen retoriikka rehottaa internet-keskusteluissa, mutta se ei ole t\u00e4ysin vierasta tanssisaleissakaan. Jos tanssitunnilla pojan sanoo hypp\u00e4\u00e4v\u00e4n kuin tytt\u00f6, millaisen k\u00e4sityksen saa silloin itsest\u00e4\u00e4n sek\u00e4 kyseinen poika ett\u00e4 l\u00e4sn\u00e4olevat tyt\u00f6t?<\/p>\n Opetushallituksen hiljattain julkaisema opas Tasa-arvoty\u00f6 on taitolaji linjaa harvinaisen selke\u00e4sti, ett\u00e4 opetuksen tulee olla sukupuolitietoista. Perusopetuksen tarkoituksiin tehty opas on mielest\u00e4ni adekvaatti ohjenuora my\u00f6s tanssikasvattajalle, koska yhdeksi keskeiseksi tasa-arvon toteutumisen haastealueeksi mainitaan varhaiskasvatus, opetus ja koulutus. Sukupuolisen segregaation v\u00e4ltt\u00e4minen ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tyhj\u00e4 ideaali, jota pit\u00e4isi toteuttaa sen itsens\u00e4 vuoksi, vaan n\u00e4in voidaan torjua sukupuolten v\u00e4list\u00e4 eroa esimerkiksi oppimistuloksissa. Opas tuo esiin my\u00f6s sukupuolen moninaisuuden ja jokaisen oikeuden m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 sukupuolensa. (J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen, Hautakorpi, Onwen-Huma, Niittym\u00e4ki, Pirttij\u00e4rvi, Lempinen & Kajander 2015, 9-10, 12-13, 18.)<\/p>\n Sukupuolen performatiivisuus<\/strong><\/p>\n Sukupuoli miellet\u00e4\u00e4n usein asiana, joka on yksil\u00f6lle valmiina annettu ja pysyv\u00e4. Vastasyntyneest\u00e4 vauvasta tiedustellaan ensimm\u00e4isen\u00e4 sukupuolta, eik\u00e4 esimerkiksi sit\u00e4 onko lapsi terve tai voiko \u00e4iti hyvin. Uskon kyseess\u00e4 olevan kulttuurisen normin, joka tuottaa meille tarpeen tiet\u00e4\u00e4 henkil\u00f6n sukupuoli osataksemme kohdata t\u00e4m\u00e4n.<\/p>\n Feministiteoreetikko ja queer-teorian pioneeri Judith Butler k\u00e4sittelee teoksessaan Hankala sukupuoli hyvin laajalti sukupuolisuuden problematiikkaa. Butler esitt\u00e4\u00e4 teorian sukupuolen performatiivisuudesta eli ajatuksen siit\u00e4, ettei tapamme olla maskuliinisia tai feminiinisi\u00e4 olekaan itseilmaisua vaan performatiivisesti tuotettua. Toisin sanoen esit\u00e4mme sukupuolta tavoilla, joita t\u00e4m\u00e4 aika, kulttuuri ja rotumme edellytt\u00e4\u00e4. (Butler 2006, 50, 235-236.) Mielest\u00e4ni t\u00e4m\u00e4 ajatus resonoi kiinnostavasti suhteessa baletin evoluutioon maskuliinisuudesta feminiinisyyteen.<\/p>\n Jos sukupuoli todella on performatiivinen elementti, on se mielest\u00e4ni silloin my\u00f6s opittavissa oleva taito \u2013 kuten mik\u00e4 tahansa teko. Butlerin teorian pohjalta olen p\u00e4\u00e4tynyt ajattelemaan, ett\u00e4 sukupuolen esitt\u00e4misen taito voi olla tanssijalle taiteellista p\u00e4\u00e4omaa. Avautuminen traditionaaliset sukupuolirajat ylitt\u00e4v\u00e4lle ilmaisulle voi siten laajentaa tanssijan repertuaaria ja olla ty\u00f6kalu taiteelliselle merkityksenannolle.<\/p>\n
![\"Fox-kuva\"](\"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-content\/blogs.dir\/11\/files\/2016\/04\/Fox-kuva.jpg\")
<\/a><\/p>\n