Solfaa soittaen – Uusi opetusmateriaali vastaamaan musiikin teorian ja säveltapailun opetuksen haasteisiin

Musiikin teorian ja säveltapailun opiskelu on hyvin keskeinen osa nykypäivän musiikin opiskelua ja se alkaa yleensä yhtä aikaa soitonopetuksen kanssa. Sen tarkoituksena on opettaa musiikin hahmottamisen, lukemisen ja kirjoittamisen taitoja sekä musiikinhistorian tuntemusta, ja sen tulisi tukea oppilaan soittoharrastusta (Ilomäki & Holkkola 2013, 204).

Hyvin usein teorian ja säveltapailun opiskelu jää kuitenkin vain irralliseksi osaksi muusta musisoinnista. Aine koetaan haastavana, koska sitä ei päästä tutkimaan ja harjoittelemaan käytännössä esim. oppilaan oman instrumentin kautta. Säveltapailuharjoitukset ainoastaan laulaen ryhmän edessä voivat myös olla haastavia ja jännittäviä kokemuksia. Ne eivät lopulta palvelekaan oppimista, vaan enemminkin voivat pelottaa pois tunneilta ja jättää huonoja muistoja koko aineesta. Näin ei saisi olla, joten lähdin opinnäytetyössäni ”Solfaa soittaen” tutkimaan aihetta ja tarjoamaan siihen ratkaisua uuden oppimateriaalin avulla. Tässä artikkelissa esittelen tämän materiaalin sekä siitä saatuja kokemuksia.

Musiikin teorian ja säveltapailun opetuksen ongelmat

Musiikin teorian ja säveltapailun opetuksen tilaa on tutkittu varsin paljon ja sen ongelmat tunnistetaan myös kentällä. Vaikeudet näkyvät ongelmina melodiankirjoituksessa, nuoteista laulamisessa sekä vaikeuksina oppia ja ymmärtää teoreettisia käsitteitä, ja ne näkyvät jo alimpien peruskurssien aikana ja lisääntyvät kurssitasolta toiselle siirryttäessä (Asikainen 2005, 7). Tämä tarkoittaa, että aiemmin opittu asia on ymmärrettävä teoriassa ja käytännössä, jotta uutta opittavaa käsitteistöä voidaan lähteä rakentamaan. Ongelmana onkin, että asioita on lähestytty teoreettisesti, soivasta käytännön yhteydestä irrotettuna, ja haastavat kurssitutkinnot ovat saaneet oppilaat kokemaan tunnit tarpeettomana pakkopullana (Jurvanen & Leinonen 2002, 7). Opettajalle hankaluuksia taasen aiheuttaa musiikin eri osa-alueiden osaamisen mittaaminen sekä niiden arviointi järkevällä tavalla (Rogers 2004, 16-17).

Vuokko Saariaho (1999) sai tutkielmassaan selville, että teoriatuntien mielekkyys johtuu tehtävien haastavuudesta: tunnit olivat mielekkäitä, jos tehtävät olivat helppoja, kun taas vaikeat tehtävät tekivät tunneista epämieluisia. Ratkaisuksi hän esittää keskittymistä vaikeampien tehtävien kehittämiseen ja oppilaiden parempaan motivointiin näiden tehtävien kohdalla. Hän muistuttaa kuitenkin myös, että vanhan asian harjoitteleminen ei useinkaan tunnu oppilaasta yhtä mielekkäältä kuin uuden oppiminen.

Opinnäytetyön esittely

Opinnäytetyössäni halusin lähteä tutkimaan musiikin teorian ja säveltapailun käsitteiden opettamista käytännön kautta, eli miten ja missä järjestyksessä ne musiikissa luonnollisesti esiintyvät. Tuotin oppimateriaalin, jossa teorian käsitteisiin ja säveltapailun kuuntelutehtäviin oppilas pääsee tutustumaan oman soittimensa avulla, ryhmässä soittaen. Oppimateriaali keskittyy musiikin perusteiden alkeiden opetukseen ja se on oiva lisätyökalu musiikin teorian ja säveltapailun opetukseen. Tarkoitus ei ole kuitenkaan syrjäyttää tai korvata nykyisiä jo käytössä olevia opetusmateriaaleja. Opinnäytetyöni puitteissa pääsin myös testaamaan oppimateriaaliani ja opettamaan musiikin perusteita sen avulla talven 2018-2019 aikana kolmelle pienryhmälle.

Opetusryhmien esittely

Opetusmateriaaliani pääsi testaamaan eräs kuopiolainen musiikkiluokka. Luokan noin 10-vuotiaat oppilaat jaettiin kolmeen pienryhmään, joita opetin viikoittain talven aikana. Koska tässä koulussa on puhallinpainotus ja luokasta muodostuu puhallinorkesteri, muokkasin materiaalini alkeispuhallinorkesterille sopivaksi. Joka ryhmä oli pienimuotoinen puhallinorkesterin läpileikkaus, eli lähes kaikkia soittimia oli vähintään yksi jokaisessa ryhmässä, ja ryhmiä myös sekoitettiin kesken projektin. Näin pääsin testaamaan ajatustani siitä, että materiaalini pitäisi periaatteessa toimia lähes mille tahansa kokoonpanolle. Ryhmissä oli noin kahdeksan oppilasta kerrallaan ja opetin heille musiikin teorian alkeita ns. orkesteritunnin puitteissa toimien itse kapellimestarina.

Kuva 1: Musiikin teoriaan tutustuttiin yhdessä soittaen erilaisia harjoituksia ja pieniä kappaleita. Nuoteissa kerrottiin mitä eri merkinnät kappaleessa tarkoittavat ja miten esim. erilaisia aika-arvoja soitetaan.

Opetusmateriaalin esittely

Opetusmateriaalini on 6-osainen musiikin teorian ja säveltapailun alkeisoppimateriaali. Jokainen luku käsittelee yhden uuden duurin sekä mollin, yhden tai kaksi uutta aika-arvoa sekä muutaman uuden teoreettisen asian (tahtilaji, nyanssi tai esitysmerkintä). Uudet asiat esitellään aina vanhaan, jo opittuun, peilaten ja materiaali alkaa aivan alkeista, eli kuka tahansa voi aloittaa sillä musiikin perusteisiin tutustumisen. Materiaalissa harjoitellaan näitä uusia asioita toisistaan irrallaan sekä yhdessä, ensin harjoituksissa asioita harjoitellaan irrallaan toisistaan ja sitten luvun lopussa uudet opitut asiat yhdistetään toisiinsa pienten kappaleiden muodossa. Näin oppilas pääsee heti kokeilemaan teoreettisia asioita käytännössä ja vielä oman soittimensa avulla.

Oppimateriaalia on tarkoitus kehittää jatkossa ja tavoitteena on tehdä siitä myös toimiva versio jousiorkesterille ja lauluyhtyeelle. Materiaalille voisi myös tuottaa jatko-osia, jotka kattaisivat lisää musiikinteorian eri osa-alueita. Lisäosiksi sopisivat myös opettajan materiaali, jossa opetetaan esimerkiksi musiikin johdon perusteet, sekä biisivihkot, joissa olisi enemmän, pitempiä ja haastavampia kappaleita. Materiaaliin voisi myös sovittaa jo tunnettuja kappaleita ja sen voisi myös kääntää eri kielille. Materiaali on jo tällaisenaankin hyvin kattava paketti musiikinteorian alkeiden opetukseen, mutta pienillä muutoksilla ja lisäosilla se voisi palvella entistä suurempaa joukkoa musiikinharrastajia Suomessa ja maailmalla.

Lähtötilanne-kyselyn tulokset

Projektin alussa tein ryhmille lähtötilannetta kartoittavan kyselyn. Sen vastaukset vahvistivat ajatuksiani ja kentältä tulleita viestejä musiikin teorian opetuksen tämän hetkisestä tilasta. Vastaajia kyselyssä oli 25, ja he olivat harrastaneet soittoa tähän mennessä 1 – 4 vuotta ja teoriaopintoja oli takana muutamasta kuukaudesta puoleentoista vuoteen.

Vastausten mukaan itsenäinen nuotinluku onnistui vain neljäsosalla vastaajista, suurin osa eli lähes parikymmentä vastaajaa tarvitsi toisinaan apua vaikeammissa kohdissa. Orkesterissa ja soittotunneilla soittaminen oli helppoa jälleen neljäsosalle vastaajista, suurimmalla osalla oli toisinaan vaikeuksia nuotinluvussa ja vain muutaman mielestä orkesterissa ja soittotunneilla soittaminen ei ollut helppoa ollenkaan.

Muutama vastaaja oli edelleen sitä mieltä, että teoria tunneilla opiskellut asiat eivät ole selkeitä ja helposti omaksuttavissa, kun taas kolmasosa ryhmästä ajatteli päinvastoin, puolet vastaajista oli osittain samaa mieltä. Viimeinen kysymys oli vaikein ja siihen tuli eniten, 20%, ”en osaa sanoa” -vastauksia. Neljäsosa vastaajista koki, että musiikin teorian ja säveltapailun tunneilla opitut asiat on helppo siirtää soittoon ja he ymmärtävät, miksi musiikin teoriaa opiskellaan soittamisen lisäksi, puolet vastaajista oli osittain samaa mieltä.

Kuva 2: Lähtötilanne-kyselyn tulokset

Yhteenvetona voidaan siis sanoa, että suurin osa vastaajista tarvitsee vielä apua nuotinluvussa ja etenkin vaikeammissa kohdissa. Hyvin harva onneksi pitää teoriassa ja säveltapailussa opiskeltavia asioita vaikeasti omaksuttavina eikä ymmärrä miksi teoriaa ylipäätään opiskellaan. Tämäkin tulos vahvistaa Saariahon tutkielmasta saatuja tuloksia siitä, että vaikeampia tehtäviä ja kappaleita pitää kehittää ja jaksaa motivoida oppilaita työstämään näitä enemmän itsenäisesti. Mielestäni näiden tulosten nojalla opettajien tulisi koettaa malttaa mielensä, eikä kertoa oppilaalle heti, miten joku kappale menee. Oppilaan on saatava yrittää työstää itsenäisesti ne vaikeammatkin kohdat, jotta nuotinlukutaito kehittyy.

Opetusprojektin kokemukset ja tulokset

Opetusprojektista saadut kokemukset ovat vahvistaneet kentältä tullutta viestiä musiikin teorian opetuksen tilasta, mutta antaneet myös hyviä välineitä ja uusia lähestymistapoja musiikin opettamiseen. Parhaita kokemuksia ovat mielestäni olleet ne hetket, kun olen opettanut jonkun uuden teoreettisen asian (esim. intervallin) ja oppilaat ovat päässeet heti etsimään ja soittamaan niitä omalla soittimellaan. Oppilaat ovat kertoneet, että näin harjoitellut asiat jäävät paremmin mieleen. Samoin erilaisten aika-arvojen harjoittelu on ollut mielekästä, kun niitä on soitettu suhteessa aikaisemmin opittuihin aika-arvoihin ja yhdessä ryhmänä. Oppilaiden mukaan silloin pysyy paremmin mukana, kun kaikki soittavat yhtä aikaa samaa asiaa.

Olemme myös kuunnelleet kappaleiden sävellajeja ja harjoitelleet tunnistamaan duureja ja molleja toisistaan. Myös musiikkisanasto on alkanut jäädä vähitellen paremmin mieleen, kun hankalat italiankieliset termit on käännetty nuottiin myös suomeksi. Olemme tutustuneet myös kaikkein yleisimpiin rytmeihin ja esitysmerkintöihin, sillä niistäkin voi olla hyötyä orkesterissa ja soittotunneilla.

Harjoitukset ovat olleet todella toimivia ja sopivan helppoja sekä haastavia, lukujen lopussa olevat kappaleet olivat joidenkin oppilaiden mielestä liian hankalia. Olen itsekin samaa mieltä, ja aion vielä projektin lopuksi muokata materiaalia saatujen kokemusten pohjalta.

Itse opettajana olen saanut projektista paljon. Olen tutkinut musiikin teorian ja säveltapailun oppimateriaaleja usealta eri vuosikymmeneltä, harjaantunut orkesterinjohdossa sekä tutustunut enemmän vai vähemmän kaikkiin puhallinorkesterin soittimiin. Olen saanut kokemusta pienryhmien opettamisesta ja huomannut, miten erilaista se on yksityisiin soittotunteihin verrattuna. Olen myös saanut itsevarmuutta opettajana, kun olen uskaltanut lähteä koettamaan tekemään näin isoa ja itselle vierasta projektia.

Olen oppinut todella paljon uutta, ja samaa kertovat myös oppilaani. Uskon, että tällaiset opetustavat, jotka yhdistelevät teoriaa ja käytäntöä, yleistyvät tulevaisuudessa ja että niille on oppilaitosten puolesta tilausta. Samoja ajatuksia on myös Taija Kangaskokon (2017) opinnäytetyössä, jossa hän on tutkinut musiikin teorian ja säveltapailun opettamista alkeisjousiorkesterissa.

Matka on vasta alussa, ja paljon on vielä tekemättä, mutta tästä on hyvä jatkaa kohti käytännönläheisempää musiikin perusteiden opetusta. Odotan innolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan minulle, oppilailleni ja koko musiikin opetuksen kentälle.

Kirjoittaja:

Sinna Hujanen 2019, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Asikainen, K. 2005. Säveljonon hallinta ja musiikin teoria-aineiden oppimisvaikeudet. Sibelius-Akatemian koulutusjulkaisuja 13, 7-8. Helsinki: Sävellyksen ja musiikinteorian osasto, Sibelius-Akatemia.

Ilomäki, L. & Holkkola, M. 2013. Musiikin perusteet ja muuttuva oppimiskäsitys. Teoksessa: Musiikkikasvattaja. Kohti reflektiivistä käytäntöä. Toim. Juntunen, M-L., Nikkanen, H. & Westerlund, H., 204-205. Juva: PS-kustannus.

Jurvanen, H. & Leinonen, M. 2002. ”Tosissaan, muttei liian vakavasti”. Musiikinteoriaa ja säveltapailua peruskurssitasolle käytännön kautta, 6-7. Tampere: Pirkanmaan ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö.

Kangaskokko, T. 2017. Osaan ja oivallan! Musiikin perusteita alkeisjousiorkesterissa, 49-51. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö. Viitattu 6.1.2019. http://www.theseus.fi/handle/10024/128863

Rogers, M. R. 1984. Teaching Approaches in Music Theory – An Overview of Pedagogical Philosophies. 2. painos 2004, 16-17. Carbondale: Southern Illinois University Press.

Saariaho, V. 1999. Kahden musiikkioppilaitoksen oppilaiden käsitys musiikinteorian ja säveltapailun opintojen vaikeudesta ja pitämisestä, 52-55. Helsinki: Musiikkikasvatuksen osasto, Sibelius-Akatemia, tutkielma.