Bändissä soittamisen vaikutus teini-ikäisen itsetuntoon

Tunnen myös itseni paljon varmemmaksi bändi soiton myötä. Kun tietää että itse osaa jotai niin hyvin, että muutki bändissä luottaa sun taitoihin, tuntee olevansa paljon tärkeämpi. ja se auttaa selviämää arkisista tilanteista.
-rumpalipoika 18 v.Julia

Tässä artikkelissa tutkin bändissä soittamisen vaikutusta teini-ikäisten itsetuntoon. Tein aiheesta kyselyn tällä hetkellä bändissä soittaville teini-ikäisille sekä jo aikuisille, jotka ovat teini-ikäisenä bändeissä soittaneet. Kyselyyni vastasi kahdeksan teiniä ja kymmenen aikuista. Valitsin aiheeni koska se on hyvin tärkeä aihe itselleni omien kokemusteni kautta. Bändissä soittaminen auttoi minua aikanaan löytämään viimeiset itseluottamuksen rippeeni, sen mitä minussa oli jäljellä kaikkien koulukiusaamisvuosien jälkeen. Lisäksi työskentelen mielelläni teini-ikäisten kanssa bändejä ohjaten. Teini-iässä ihminen on mielestäni tavallaan ”kriittisimmässä” vaiheessa oman itsensä löytämisen kanssa.

Tunteiden esiintulo ja voimistuminen on yksi nuorisoiän olennainen kehityspiirre. Tämän vuoksi elämä muuttuu murrosiässä aidommin sisäiseksi ja ikään kuin henkilökohtaisemmaksi. Tunteiden esiinpuhkeaminen aiheuttaa nuoren mielessä kuohuntaa ja tunteet saattavat heitellä heitä levottomasti.Tyypillistä on myös hämmennys ja hämmästys ja niistä johtuva arkuus ja ujous. (Turunen 2005, 114-115)

Bändissä kaikki on yhtä tärkeitä!

Eteenkin teini-iässä on mielestäni erittäin tärkeää että jokainen tulee huomatuksi yksilönä ja että jokainen saa näyttää tunteensa. Bändissä soittaminen ja musiikin tekeminen yhdessä voi mielestäni olla aivan täydellinen keino hyvän itsetunnon kavattamiseksi. Bändissä jokainen yksilö on tärkeä, jokaisella on oma paikkansa ja jokaisen panos on yhtä tärkeä. Tässä ikävaiheessa on todella tärkeää että nuori tuntee kuuluvansa johonkin ja olevansa ns. hyödyllinen.

Kyselyssäni selvitin, tunsikovatko kaikki soittajat olleensa tasa-arvoisia ja yhtä tärkeitä bändissä. Vastaajat olivat hyvin pitkälti yksimielisiä:

Minun mielestä kaikki on tasavertasia vaikka toki joillaki on enemmän ideoita ko toisilla ja ne sen takia tullee enemmän tavallaan esille, mutta kyllähän siihen pitää pyrkiä et kaikki on yhtä tärkeitä koska niinhän se on semmosissa jutuissa,mitä tehään yhessä.
-laulajatyttö 14 v.

Vertaisryhmän merkitys korostuu nuoruusiässä kun nuori kasvaa eroon vanhemmistaan. Johonkin ryhmään kuuluminen liittyy olennaisesti nuoren minäkuvan sekä identiteetin muodostumiseen. (Huopalainen 2009-)

Omasta mielestä kaikki jäsenet olivat yhtä tärkeässä roolissa, mutta tietenkin biisintekijää voidaan pitää bändin tärkeimpänä jäsenenä. Lavakarisma sen sijaan on persoonasta kiinni ja osa bändin jäsenistä oli siinä taitavampia kuin minä tai muut, mutta en koe, että se on mikään ongelma tai muilta pois.
-kitaristimies 27 v.

Mielestäni tämä on erittäin tärkeä asia ottaa huomioon bändien ohjaajana. Teini-ikäisenä tärkeää on johonkin porukkaan kuuluminen ja se, että tuntee olevansa tärkeässä osassa. Bändin ohjaajana olen kiinnittänyt tähän seikkaan huomiota ja tehnyt harjoitteita, joiden avulla kaikki soittajat ovat kuulleet oman paikkansa ja oman tarpeellisuutensa bändissä. Myös palautteenantotilanteessa on mielestäni ohjaajan oltava tarkkana tämän ikäluokan kanssa. Kaikkien täytyisi saada palautetta eikä ketään saisi jättää koskaan huomiotta.

 Omaa musaa

Nuoret käyttävät musiikkia monipuolisesti tunteiden säätelyyn ja musiikki on monelle nuorelle varsin merkityksellinen kasvun, kehittymisen ja emotionaalisen säätelyn tuki(Erkkilä 2015). Oman musiikin tekeminen on erittäin hyvä väylä saada purkaa tunteitaan. Sanojen paperille kirjoittaminen auttaa tyhjentämään asioita mielestä ja käsittelemään niitä eri tavalla. Vaatii myös paljon rohkeutta tuoda tunteitaan ja ajatuksiaan tällä tavalla julki ja raa’asti muille arvosteltavaksi.

Häpeän tunne vaikuttaa aina pinnan alla, vaikka sitä ei tietoisesti koettaisikaan. Se luo erityistä valppautta ympäristön vaatimuksille. Häpeä liittyy läheisesti hyväksytyksi tulemisen tarpeeseen. Luonnollisesti häpeä on myös kiusallinen ja kipeä tunne. Yliherkkyys häpeälle saattaa ajaa nuoren välttämään kaikkia sosiaalisia suhteita. Nuori saattaa joskus tarvita ympäristön tukea pyrkiessään tasavertaiseksi osullistujaksi yhteisöihin.(Turunen 2005, 118-119.)

Musiikin tekeminen on mainio keino purkaa tunteitaan, sekä sanallisesti että myöskin soitannollisesti. Vaarana on tietysti se, että kun omia ajatuksiaan ja tunteitaan, jotka voi olla itselle jopa hyvin kipeitä ja kuohuttavia aiheita tuo julki, voi se aiheuttaa kaikenlaista. Ulkopuolisten henkilöiden mielipiteet vaikuttavat tässä ikävaiheessa valtavasti. Musiikki jakaa mielipiteitä ja aina on joukko niitä, jotka eivät tykkää ja sanovat sen aivan varmasti ääneen. Pilkkaaminen voi olla hyvinkin rajua ja vaikuttaa syvästi.

Kyselyssäni selvitin myös omaa musiikkia tekevien bändien ajatuksia musiikin esittämisestä, millaisia aiheita biisit käsittelivät ja onko omien biisien esittäminen aiheuttanut häpeäntunnetta. Kun itse tein teininä musiikkia ja sanoituksia, häpesin niitä kyllä. Kappaleet kertoivat todella syvällisistä aiheista. Kirjoitin paljon öisin ja tekstit olivat todella ”angstisia”, kertoivat esimerkiksi ihastuksista, yksinäisyydestä, omasta tarpeettomuuden tunteestani. Bändimme keikoilla väitimme kosketinsoittajamme kirjoittaneen sanoitukset. Näin kehtasin esittää musiikkiamme julkisesti. Oli paljon helpompi laulaa sanoituksia julki, kun kukaan ei tiennyt minun tehneen niitä.

Ei oikeastaan hävetä soittaa omaa musiikkia muuten, paitsi yläasteella niiden esittäminen on paljon hankalampaa koska ihmiset nauraa siellä paljon helpommin…
-basistityttö 15 v.

Ollaan esitetty joo bändin kans ommaa musiikkia. Ekan biisin jälkeen mitä laitettiin nettiin saatiin paljon huutelua ja ”kiusaamista” ja sen jälkeen oltiin ”se läppä” bändi mutta siitäki on noustu eikä se minua itteä haitannu koska ainaki herätettiin huomiota. Jotku saatto ottaa sen enemmän itteensä ku ihmiset nauro ja muuta eikä ehkä sen takia halunnu oikein sitä biisiä esittää. Mutta musiikkihan aina aiheuttaa kritiikkiä ja minusta on pääasia kuitenki että ite tykkää siitä mitä tekkee eikä anna muitten häiritä
-kitaristityttö 14 v.

 Sävelsin osan musiikista ja sanoitin useimmat biisit. Meillä oli soittoporukoissa paljon sävellysintoista soittajaa sekä yhdessä bändissä tehtiin aina kaikki yhdessä. Biisit ovat jääneet unholaan, mutta heviosaston sanat oli ihan kauheata jargonia. Niihin purettiin kaikki teiniangstit ja epäonnistuneet hellustelut. Olin silloin ja olen vieläkin aika tunteellinen eli kun teen jotain teen sen aina täysillä. Tämä ei näin jälkeen päin ollut kauhean hyvä juttu teini-ikäiselle. Kaikesta selvittiin ja osin varmaan hevibiisit auttoivat huonoista ajoista yli. Lisäksi örinäbiiseihin saatto kirjottaa melkein mitä vain, kun kukaan ei saanut selvää. Häpeily johtui varmaan eniten siitä, että keikkoja vedettiin aluksi koulun tilaisuuksissa, jossa yleisö ei ollut omasta tahdostaan paikalla. Toisaalta voisi ajatella että ei siinä paljoa häpeilty, kun vedettiin heviä nupit käännettynä 11 asti.
-basisti/laulajamies 27 v.

 ”Heviletti! Pitkätukkahomo! Rasvaletti! Tukkajumala!”

 Mitä on kiusaaminen? Kiusaamista on, kun yhdelle ja samalle henkilölle aiheutetaan toistuvasti ja tahallaan pahaa mieltä. Tekijöinä on joku tai jotkut, joita vastaan kiusatun on vaikea puolustautua. Kiusaamista ei ole esimerkiksi riidat ja erimielisyydet vaikka ne voivatkin joskus tuottaa pahaa mieltä, niiden kautta opitaan tärkeitä asioita, kuten tunteiden käsittelyä ja ristiriitojen selvittelyä. Riidat ja erimielisyydet eroavat kiusaamisesta myös siinä, että ne ovat yleensä ohimeneviä ja hetkellisiä eikä niiden kohteeksi joudu jatkuvasti yksi ja sama oppilas. (Mistä kiusaaminen johtuu 2015.)

Tekemässäni kyselyssä kartoitin myös muun muassa koulukiusaamista, ja onko bändissä soittaminen vaikuttanut kiusaamiseen jollain tavalla. Itse olin koulukiusattu koko ala-asteen ajan. Kiusaaminen oli lähinnä ulkonäköön liittyvää jatkuvaa huutelua, tönimistä ja syrjimistä. Jossain vaiheessa hyväksyin sen itsekin ja aloin ”leikkiä” mukana. Haukuin itse itseäni muiden mukana ja muutuin välinpitämättömäksi omia tunteitani kohtaan. Yläasteella perustin bändin ja aloin tehdä omaa musiikkia. En enää jaksanut välittää mitä muut ajattelevat, kun he kiusasivat jo valmiiksi. Bändin perustaminen olikin pelastukseni. Kiusaajat lopettivat tyystin kiusaamasta minua henkilönä ja kiusaaminen kääntyi täysin bändiin. Yhtäkkiä en ollutkaan ”läski” ja ”ruma” ja ”koko ajan kaikkien tiellä” ja ”maiseman pilaajana” vaan olinkin yksi niistä, joka teki typerää musiikkia. Itselleni se oli todella vapauttava kokemus, pääsin henkilönä piiloon bändin ja musiikin taakse, vaikka toiminkin silloin basistin roolin lisäksi myös laulajana.

Halusin kyselyssäni kartoittaa mahdollisia vastaavia kokemuksia tai muita kiusaamiseen ja bändissä soittamiseen liittyviä juttuja.

Ala-asteella noin 4. luokalta lähtien koin kiusausta viikoittain. Välillä jopa päivittäin. Kiusaus oli suurimmaksi osaksi nimittelyä ja porukkaan kuulumattomuutta. Tilanteen teki vaikeaksi se, että pienellä luokalla oli vain 4 poikaa, joista muut 3 olivat liittoutuneet kiusaajiksi, joten oli vaikea hakea seuraa muista. –Kiusaus johtui luultavasti omasta ujoudesta ja näkyvästä syntymämerkistä, joka teki minusta erilaisen ja sitä kautta helposti kiusattavan. Olin myös luokan hyväkäytöksisin, koulussa menestynein ja hyväuskoisin poika. Uskon, että bändissä soittaminen toi nuorelle kiusatulle minälleni itsevarmuutta ja kaivattua yhteenkuulumisen henkeä–.
-kitaristimies 27 v.

On kiusattu, ala-asteella ja ylä-asteen alussa, huudeltu perään ja haukuttu eri sanoilla ulkonäköön liittyvillä jutuilla, tönimisiä ja syrjitty, tavaroita siirrelty eri paikkoihin, laitettu ilkeitä viestejä jne..Bändissä soittaminen on tuonu enemmän itsevarmuutta ja on kiva tietää että on semmonen ”oma juttu” mitä tykkää tehä ja näitten keikkojen jälkeen ei oo ennää nii paha mennä ihmisten etteen tai yleensäkkään esittää tai sillee..
-kitaristityttö 14v.

Terve itsetunto tarkoittaa itsensä arvostamista, sitä että pitää omaa elämäänsä arvokkaana ja ainutlaatuisena, hyvänä. Terveen itsetunnon omaava kokee voivansa itsenäisesti tehdä elämäänsä liittyviä ratkaisuja, on riippumaton muiden mielipiteistä ja sietää elämässä eteen tulevia pettymyksiä. (Toivakka & Maasola 2011.)

Ala- ja yläasteella se sosiaalinen dynamiikka tuntui olevan paljolti sellaista että kuka on kenenkin puolella (ymmärtääkseni tämä korostuu tytöillä). Nyt kun miettii niin en koskaan lähteny siihen mukaan. Jonkin verran uskalsi olla myös enemmän kiusattujen kaverina/puolella. Ylä-asteella tuli jonkin verran huuteluja pitkien hiusten vuoksi. Pari kertaa opettajat ihmetteli että tässä luokassahan piti olla kuusi poikaa enkä minä näe kuin viisi, siitä sai kuulla jälkeenpäin. Soittamisesta tuli osa identiteettiä. — Musiikista tuli silta joka herätti kiinnostuksen aiemmin merkityksettömiltä tuntuneisiin asioihin. Paradoksaalisesti, aiemmin itsetunto oli huono, sitä täytyi aktiivisesti ylläpitää ja se oli vittu koko elämän tärkein asia. Musiikki katalysoi teini-iän egosentrisyydestä paljon laajempaan tietoisuuteen. Elämästä tuli rikkaampaa.
-rumpalimies 21 v.

 Ala-asteelta yläasteelle mennessä jotain satunnaisia pitkiin hiuksiin kohdistuvia ”nerokkaita” nimittelyjä, enemmän huvittivat ja saivat orastavalla hevariudella omaa identiteettiään hakevan teinin enemmänkin tuntemaan ylemmyydentunnetta massasta erottuvuudestaan, kuin tuntemaan itsensä kiusatuksi. Mutta, ehkä bändissä soittaminen on ne vähätkin ”pitkätukka=homo”-huutelut saanut näyttäytymään enemmän sitä kautta, että lopulta olen huutelijoita parempi. En niin tarkaan noita aikoja muista, mutta luulen, että kun esiintymisten kautta yleisesti ottaen koulussa ja muissa kaveri-/harrastusporukoissa alettiin tiedostaa, että soitan bändissä, saivat muutkin teinit pitkille hiuksille homoseksuaalisuutta legitiimimmän selityksen ja logiikan muuttuessa ”pitkätukka=soittaja” suuntaan vähentyivät myös huutelut.
-kiipparistimies 33 v.

Tässä muutamia esimerkkejä kiusaamisesta ja bändissä soittamisen vaikutuksista siihen. Tärkeimmäksi asiaksi näytti nousevan se, että arvostus bändin sisällä oli merkittävässä osassa, ei niinkään ulkopuolisten mielipiteet bändistä. Näin tiiviiseen porukkaan kuuluminen oli monelle tärkeä asia. Monet myös kertoivat, että huutelua ei ole tapahtunut ennen bändissä soittamista, mutta bändiä ja bändin musiikkia on haukuttu. Se ei ole loukannut henkilökohtaisesti mutta keikkoja on joskus hävettänyt sen vuoksi soittaa.

 Jeee? Keikalle!

Monet kertoivat kyselyssäni että esiintymisellä bändin kanssa oli suuri merkitys. Lavalla ihmisten edessä soittaminen vaikutti myös muihin arkisiin esiintymistilanteisiin kuten esimerkiksi koulussa esitelmien pitämiseen luokan edessä, erittäin positiivisesti. Kysyin, miltä esiintyminen tuntui/tuntuu.

Tykkäsin esiintyä. Esiintyminen harvemmin jännitti kovinkaan paljon. Luulen, että esiintyessä sai toteuttaa niitä puolia itsestään, joihin välttämättä ei muuten pokka riittänyt. Esiintyessä tunsin (nykypäivään peilaten varsinkin) olevani tietenkin tähti ja jos yleisöä oli (aina ei ollut) niin tietenkin kaikki olivat tulleet minua katsomaan. Pikkuhiljaa esiintymisten lisäännyttyä painopiste alkoi muuttua siihen, että tärkeintä on ennemminkin yleisön kokemus eikä itsensä korostaminen. Mutta teininä olin lavalla tähti.
-kiipparistimies 33 v.

 En tykänny yhtään, olin tosi ujo ja epävarma. Esiintyessä oli epävarma olo, odotti keikalla että millon on ohi.
-laulajamies 32 v.

Keikkoja odotti aina innolla ja samalla myös kauhulla, koska tottakai se nuorta miehenalkua myös jännitti. Jännityksen johdosta en jollain tavalla osannut elää esiintymistilanteessa hetkessä vaan pelkäsin ehkä koko ajan epäonnistumisia ja tämän takia koitin soittaa niin tarkasti kuin osasin. Tämän takia esiintymistilanne ei ollut niin nautinnollinen kuin se olisi voinut olla. Nyt kun asiaa mietin, niin voi olla, että alitajunnassa pelkäsin epäonnistumisia sen takia, että niihin olisi kiusaajien helppo tarttua. Enemmän se kuitenkin johtui heikosta itsevarmuudesta, mikä toisaalta johtui suurelta osin kiusattuna olemisesta.
-kitaristimies 27 v.

Kuten kyselystä käy ilmi, vastaajat ovat olleet aika eri mieltä esiintymistilanteista. Osa on ollut innoissaan ja nauttinut kovastikin huomiosta ja osa taas on jännittänyt tai pelännyt ja sen takia hauskuus on jäänyt pois. Tässäkin on mielestäni mainio kohta huomioida bändien ohjaajana. Esiintymisestä pitäisi mielestäni keskustella bändin kanssa jo harjoittelutilanteessa enemmän. Soittajilta voisi kysellä, miltä ajatus esiintymään menemisestä tuntuu, jännitääkö tai pelottaako se ja miksi. Asiasta voitaisiin keskustella ja ohjaaja voisi jakaa omia kokemuksiaan tai muuta sellaista mikä varmasti auttaisi, tai keventäisi tunnelmaa. Monesti bändien harjoittelutila ja soittajien asettelu tilassa on aivan totaalisen erilainen kuin se on lavalla. Harjoittelutilanteessa saatetaan istua tuolilla tai jopa lattialla, kitaristi on tottunut että vahvistin huutaa korvan juuressa, laulaja saattaa seisoa rumpalin vieressä naama soittajia kohti tai muuta vastaavaa. Sitten kun lavalle noustaan ja asettelu on aivan toinen, kuuntelu on totaalisen erilainen, laulaja on selin soittajiin ja niin edelleen, voi tilanne tuntua todella haastavalta ja ahdistavalta. Soittaminen voi tuntua myös todella vaikealta, mikä tekee esiintymistilanteesta aivan varmasti epämiellyttävän. Ohjaajana olenkin tavannut asetella bändin jo harjoittelutilanteessa samaan asetelmaan kuin oltaisiin lavalla. Tällöin lavalla soittaminen ei ole sen kummempaa kuin harjoitustilannekaan, lukuunottamatta yleisöä tietysti.

Noh, onko siitä hyötyä?

Viimeisenä kyselyssäni aikuisille entisille ”teinibändiläisille” esitin kysymyksen: Mitä mieltä yleisesti ottaen olette, voiko bändissä soittamisella olla merkitystä teini-ikäisen itsetunnon kasvussa? Vastaajat olivat yksimielisiä:

Mielestäni bändissä soittaminen on erittäin kehittävää teinien itsetunnon ja muunkin kasvun kannalla. Ensinnäkin bändi on yhteisö ja yhdessä tekemällä luodaan vahva yhteishenki muiden jäsenten kanssa, joten tämän yhteisön jäsen tuntee kuuluvansa johonkin eikä hänen tarvi yksin painia ongelmiensa kanssa. Lisäksi kun bändi tekee yhdessä musiikkia niin joudutaan tekemään kompromissejä ja opitaan sopeutumaan toisten ihmisten ajatusmalleihin ja mielipiteisiin ja opitaan että erilaisten ajatusten/aatteiden takia ei tarvitse kiusata eikä syrjiä ketään.
-kitaristimies 22 v.

Aivan epäilemättä bändissä soittaminen voi vaikuttaa hyvin positiivisesti teinien itsetuntoon. Nimenomaan silloin, jossa se vertaisryhmä (bändi) on porukkana hyvä, eikä siinä alisteta osaa porukasta tms. niin jo tuo ryhmä antaa paljon itsetunnon kehitykselle, vaikka bändi muiden silmissä olisi täysin naurettava. Jos vielä uskaltautuu lavalle, eikä esiintymisiä täysin tyrmätä, niin koen keikkailun kaikkine oheistoimintoineen -kuten edellä mainittua- ainakin omalla kohdallani kehittäneen itsetunnon lisäksi myös sosiaalisia taitojani.
-kiipparistimies 33 v.

Tottakai sillä on vaikutusta kuten kaikella muullakin teini-ikäisen tekemällä asialla. Osalla se toimii varmasti itsetunnon positiivisessa kasvussa, mutta voin kuvitella, että joillakin se saattaa jopa aiheuttaa itsetunnon laskua, jos saa huonoa palautetta väärässä paikassa tai jos jostain syystä joutuu ikätoveriensa naurunalaiseksi jonkin bändiin liittyvän asian johdosta.
-kitaristimies 27 v.

Bändissä soittaminen siis on kuin onkin mainio itsetunnon kasvatusväylä. Kuten kaikki ryhmässä toimiminen, tämäkin kehittää monenlaisia taitoja. Bändi on myös ryhmä, jossa yksilön merkitys on suuri. Jos yksi soittaja puuttuu, oli se sitten kuka tahansa, bändi ei toimi samalla tavalla. Tämä on mielestäni tärkeä pointti, jota myös ohjaajan kuuluisi muistaa korostaa bändejä ohjatessa, jotta jokainen tuntisi olevansa yksilönä tärkeä. Bändissä soittaminen kehittää lisäksi sosiaalisia taitoja niin bändissä toimimisen kautta kuin esiintymisten kautta. Muiden soittajien kuunteleminen ja huomioon ottaminen on myös oleellista ja kehittää vuorovaikutustaitoja. Mielestäni on myös hyvä että opitaan käsittelemään huonojakin kokemuksia. Bändissä soittamisessa on se ”vaara” että aina on henkilöitä jotka jaksaa huudella ja mollata niitä jotka uskaltautuvat esille. Mutta mielestäni on tärkeää oppia myös käsittelemään näitä asioita, oppia olemaan välittämättä turhanpäiväisistä ilonpilaajista. Bändin ohjaaja voi olla tässäkin asiassa avuksi ja keskustella asiasta jo etukäteen. Lisäksi kun koko bändi on tietoinen jo ennen julkista esiintymistä siitä, että teki mitä teki, soitti mitä soitti, aina on joku joka jaksaa nyrpistää nokkaansa, voi sen ottaa bändin kesken ihan huumorimielelläkin vastaan. Tärkeintä on luoda bändin sisälle positiivinen ja avoin ilmapiiri, jotta asioista voidaan keskustella ja että jokainen uskaltaa tuoda myös negatiivisia tunteita esille.

On vahvaa tieteellistä näyttöä, että musiikki on ihmiselle hyvin merkityksellinen ilmaisun ja vuorovaikutuksen väline, sekä tunteiden ja moninaisten mielensisältöjen kohtaamispinta. Luulenpa, että monellakaan musiikintekijällä ja artistilla ei ole tarkkaa käsitystä siitä, kuinka merkittävää ja monipuolista työtä he tekevät ihmisten yleisen hyvinvoinnin eteen. (Erkkilä 2015.)

Kirjoittaja: Julia Rantala 2015. Centria ammattikorkeakoulu.

Lähteet:

Turunen, K. 2005. Ikävaiheiden kriisit. Jyvaskyla: Atena Kustannus Oy.

Huopalainen, E. 2009. Porukassa reissuun: Ryhmätoiminnan merkitys nuorelle. Opinnäytetyö. Mikkelin ammattikorkeakoulu. Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma. Viitattu 14.3.2015. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912077259

Erkkilä, J. 2014. Musiikin vaikutukset ovat merkittävämpiä kuin mitä yleisesti luullaan. Viitattu 14.3.2015. (https://www.teosto.fi/teosto/blogi/musiikin-vaikutukset-ovat-merkittavampia-kuin-mita-yleisesti-luullaan)

Toivakka, S., Maasola, M. 2011. Itsetunto kohdalleen. Helsinki: PS-kustannus

Mistä kiusaaminen johtuu. Viitattu 12.3.2015  http://www.kivakoulu.fi/mista_kiusaaminen_johtuu