Flow´ta musisointiin

Miksi joskus soittaessa tai laulaessa kaikki asiat tuntuvat olevan täysin oman kontrollin alaisuudessa ja onnistuvan todella helpontuntuisesti, kuin itsestään, vaikka kyseessä olisikin kova henkinen ja fyysinen ponnistus? Mikä johtaa tällaiseen syvää onnistumisen iloa tuottavaan musisointiin? Mitä musiikkipedagogi voi tehdä ruokkiakseen oppilaidensa tekemisen iloa? Motivaatiotutkija Mihály Csíkszentmihályin tutkimukset flow -tilasta, jossa ihmisen henkilökohtaiset tavoitteet ja taitotaso ovat sopusoinnussa keskenään, tarjoavat mielenkiintoista pohdittavaa jokaiselle musiikkipedagogille!

Mitä on flow?

Flow -kokemus eli virtauskokemus on unkarilaissyntyisen psykologian professori ja motivaatiotutkija Mihaly Csíkszentmihályin nimeämä tila, johon ihminen voi päästä luovassa työssä. Tällaiselle kokemukselle on ominaista syvä tyytyväisyyden sekä eheyden tunne. Flow -tilaan liittyy uppoutuminen, ajantajun menetys, virittyneisyys ja tunne siitä, että suoritettava tehtävä esim. soittaminen sujuu omalla painollaan ”kuin itsestään”. Luovan tehtävän haastavuus sekä yksilön taitotaso on oltava tasapainossa, jotta flow voisi syntyä. Lisäksi päämäärätietoisuus ja hyvä keskittymiskyky ovat edellytyksiä tällaisen tilan saavuttamiselle. (Uusikylä, Kansanen 2005, 48.)

Muusikon flow -tilaa kuvaa osuvasti seuraava lainaus:”Se on tila, jossa ihminen on niin syventynyt toimintaansa, että mikään muu ei tunnu merkitsevän mitään; kokemus itsessään tuottaa niin suurta iloa, että ihminen on valmis maksamaan siitä jopa suuren hinnan vain voidakseen tehdä sitä, mitä tekee.” (Csíkszentmihályi 2005, 19). Musiikkipedagogin ja ehkä muusikkouden yleisestikin tärkein tehtävä on musiikin hienouksien ja kokemusten jakaminen.

Musiikinopettajan tulisi  myös olla eräänlainen elämyksiin johdattaja tai mikä vielä parempi, elämyksien herättäjä. Tämä tehtävä saattaa helposti kuitenkin unohtua nykyajan kiireellisessä maailmassa. Musiikkiopistojen perinteinen tutkintojärjestelmä, jossa säännöllisin välein tulee antaa soittonäyte ts. suoritetaan musiikkia lautakunnalle, on saattanut osaltaan johtaa siihen, että itse musiikin kokemuksellisuuden korostaminen on jäänyt vähemmälle huomiolle. Lisäksi nykyajan ääniteteollisuus ruokkii perfektionismia, koska esim. cd -levyiltä kuunneltava  studioissa ”täydelliseksi” hiottu musiikki harhauttaa kuuntelijaa uskomaan, etteivät ammattilaiset tee virheitä.

Oppilaan huomioiminen yksilönä tärkeää

Koska tekemisen ilo, tunteet, elämykset ja kokemukset ovat musiikin pääasiallisia tavoitteita, pitäisi niitä korostaa myös opetuksessa enemmän. Flow -tila edellyttää myös äärimmäistä keskittymiskykyä ja tietoista pyrkimystä tavoitteeseen. ”Oppilaat on opetettava itse valvomaan omaa työtään. Kun on sovittu yhteisestä urakasta, oppilaat voivat itse pitää kirjaa siitä, mitkä tavoitteet on saavutettu.”(Kansanen, Uusikylä 2002, 50.)

Yleisin tavoite tietysti soiton ja laulun opiskelussa on se, että opitaan soittamaan kappale alusta loppuun. Mutta tavoitteet eivät saisi jäädä tähän. Elämyksellisyyttä on alettava korostaa mahdollisimman varhain. Oppilaalle tulee antaa tilaa kertoa tavalla tai toisella omia kokemuksiaan ko. musiikista. Samasta kappaleesta voidaankin hakea erilaisia sointeja, sävyjä ja tunnelmia. Joskus jopa kappaleen soittaminen hullunkurisesti ja tahallaan ”väärin”, voi rohkaista oppilasta kokeilemaan ja etsimään omista kokemuksistaan omia tulkintojaan musiikille. Improvisaatiotakin tulisikin hyödyntää enemmän myös klassisen musiikin opiskelussa. Opettaja voi siis ruokkia kokeilunhalua. ”Toisin sanoen suorittamiseen perustuvaa menetelmää täytyy vähentää ja antaa enemmän tilaa oppilaan elämyksille ja spontaaniudelle”(Holma 2009, 21).

Opettajan tehtävänä on myös etsiä työtapoja ja aiheita, jotka kiinnostavat oppilasta. Ehdottoman tärkeää musiikinopetuksessa on oppilaiden musiikkimaun huomioon ottaminen. Tätä kautta oppilas saa myönteisiä kokemuksia ja hänen tarkkaavaisuutensa ja motivaationsa voi palata paremmalle tasolle, jos se on ollut jostain syystä hukassa.”Oppilaille tulee antaa valinnan mahdollisuuksia aina kun se on mahdollista.–oppilaat tarvitsevat rajoja työlleen, mutta noiden rajojen sisällä heidän tulee antaa liikkua vapaasti” (Kansanen, Uusikylä 2002, 51).

Opettajan rooli ilon kasvattamisessa

Oikeanlainen palaute kannustaa oppilasta harjoittelemaan. On olemassa virheellisiä käsityksiä lahjakkuudesta ja luovuudesta. Esim. suomalaisuudelle tyypillinen ”harjoittelu on lahjattomia varten” -ajattelutavasta voi olla helposti seurauksena sellainen mielenlaatu, jossa  oppilas kohdatessaan vaikean asian lakkaa yrittämästä. Näin luovuus ja lahjakkuus eivät koskaan kehity eteenpäin. ”Mutta flow-teorian mukaan kaikkeen onnistumiseen liittyy pitkäkestoinen, valmennettu ponnistelu, josta saa palautetta.” (Flow -tila, 2012.)

”Tarkkaavaisuus on kiinnitettävä musiikkiin, jotta siitä voisi kokea iloa”(Csíkszentmihályi 2005, 165). Soittotunnilla voidaan nykytekniikkaa hyödyntäen käyttää aikaa myös musiikin kuunteluun. Tällaiseen kuunteluunkin tulisi asettaa tavoitteita. Analogista kuuntelua harjoittamalla ihminen alkaa yhdistää musiikin äänten kuvioihin perustuvia mielikuvia. Ehkäpä hieman kliseisenä esimerkkinä analogisesta kuuntelusta voidaan pitää Vivaldin vuodenaikojen musiikin ja mielikuvien yhdistämistä. Oppilaan kanssa voidaan  myös esimerkiksi vertailla samasta kappaleesta tehtyjä erilaisia esityksiä keskenään tai kuunnellen yrittää hahmottaa musiikillisia rakenteita. Tällaisen analyyttisen kuuntelun kehittäminen avaa lisää mahdollisuuksia nauttia musiikista enemmän. (Csíkszentmihályi 2005, 165-167.)

Opettajan persoonalla on suuri merkitys siinä, kokeeko oppilas soittamisen iloa soittotunnilla. Vakavoittavana esimerkkinä jokaiselle musiikkipedagogille on Lorin Hollanderin tapaus. Hän oli pianon ihmelapsi, joka yksin soittaessaan saattoi joutua ”ekstaasiin”, mutta oli pelon kangistama, kun hänen tuli soittaa vaativille aikuisille opettajilleen. Teini-ikäisenä erään konserttiesityksensä aikana hänen sormensa jäykistyivät, eikä hän pystynyt avaamaan nyrkkiin kouristuneita käsiään useaan vuoteen. Sittemmin hän  on kyllä toipunut psyykkisistä syistä johtuvasta halvauksestaan ja opettaa lahjakkaita nuoria pianesteja iloitsemaan musiikista. (Csíkszentmihályi 2005, 168-169.) Opettajan ei tule koskaan kyseenalaistaa oppilastaan ihmisenä. ”Etkö vieläkään osaa” tai ”Taas teit väärin” -ilmaisut jäytävät oppilaan itseluottamusta ja vievät tekemisen ilon. Ennemminkin  opettajan tulisi kannustaa kehottamalla erilaisiin työtapoihin ja kokeiluihin. (Kansanen, Uusikylä 2002,50.)

Opettaja tarvitsee myös kykyä arvioida oppilaan taitotasoa ja tiedostaa oppilaan omia tavoitteitansa. Flow -tila ja soittamisen ilo edellyttävät haasteen ja taitotason tasapainoista suhdetta. ”Siksi esimerkiksi urheiluvalmentajan tai opettajan täytyy osata antaa ihmisen kokoisia haasteita, ei liian helppoja, eikä liian vaikeita ja riittävästi tukea ja valmennusta” (Flow -tila 2012).

Musiikki täytyy tuoda tuoda lähelle oppilaan kokemuspiiriä. Usein musiikki saa ihmissä halun liikkua musiikin mukana ja siksi usein ihmiskehon liikkeitä voidaankin hyväksikäyttää musiikin havainnoinnissa. Pienet lapsetkin tanssivat usein luonnostaan kuullessaan musiikkia ja tämä todistaakin sen, että musiikki on jotain hyvin luonnollista ja inhimillistä. Näin ollen soiton- tai laulunopiskelijaa tulisi ohjata kokemaan ja tutkimaan musiikkia. Oppilaalle täytyy tehdä selväksi, että hän on vapaa kokeilemaan, yrittämään ja myöskin erehtymään, mutta ennen kaikkea iloitsemaan musiikista (Holma 2009, 20).

Flow -tilan tutkiminen muusikkoudessa avaa mielenkiintoisia näkökulmia musiikin opetukseen.  Musiikkipedagogin tärkein tehtävä on auttaa oppilasta, oli hän sitten minkä ikäinen tahansa, löytämään iloa ja elämyksiä musiikista. Toisaalta opettajan on osattava haastaa ja kannustaa oppilaita tavoitteisiin sopivissa määrin, jotta oppilas oppisi työskentelemään  niiden saavuttamiseksi. Soittamisen ja laulamisen harjoittelu saattaa olla välillä kovinkin yksinäistä ja kovaa työtä, mutta taitava pedagogi osaa johdattaa oppilaan tekemisen iloon myös tällaisten vaikeampien vaiheiden läpi.

Kirjoittaja:

Joosua Jyrkkä 2013, Centria ammattikorkeakoulu.

Lähteet:

Csíkszentmihályi, M. 2005. Flow-elämän virta, Tutkimuksia onnesta kun kaikki sujuu. Helsinki: Rasalas kustanus.

Holma H., 2009. Flow -kokemus viulistin näkökulmasta. Helsingin ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö.

Kansanen P., Uusikylä K., 2005. Luovuutta, motivaatiota, tunteita. Jyväskylä: PS -kustannus.

Oudot tunteet-osa 1: ”Flow-tila”. 25.9.2012. YLE Radio 1. Toimittaja Ilona Ikonen.  Saatavissa: http://oppiminen.yle.fi/psykologia-ihmissuhteet/oudot-tunteet/oudot-tunteet-flow –