- \n
- miten luottamus on verkostossa kehittynyt \u2013 mitk\u00e4 tekij\u00e4t sit\u00e4 ovat edesauttaneet tai jarruttaneet<\/li>\n
- miten oppiminen tapahtuu verkostoissa ja syntyyk\u00f6 niiss\u00e4 yksityist\u00e4, yhteis\u00f6llist\u00e4 tai institutionaalista sosiaalista p\u00e4\u00e4omaa<\/li>\n
- millaisia ovat eri kehitysvaiheessa olevien verkostojen rakenteelliset ominaisuudet (tiheys, keskittyneisyys, rakenteellisten aukkojen m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja klikkiytyminen) ja<\/li>\n
- millaiset rakenteelliset ja laadulliset ominaisuudet edist\u00e4v\u00e4t toimijoiden luottamusta verkostoon j\u00e4rjestelm\u00e4n\u00e4 (systeeminen luottamus) ja mitk\u00e4 taas henkil\u00f6tason luottamusta.<\/li>\n<\/ul>\n
Sosiaalinen p\u00e4\u00e4oma ja luottamus<\/h2>\n
Verkostoihin l\u00e4heisesti liitetty teoreettinen k\u00e4site on sosiaalinen p\u00e4\u00e4oma. Sosiaalisella p\u00e4\u00e4omalla viitataan sosiaalisen toimintaymp\u00e4rist\u00f6n tiettyihin ulottuvuuksiin, kuten sosiaalisiin verkostoihin, normeihin ja luottamukseen. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4site, joka on monelle edelleen hyvin abstrakti, tuli muotiin 1990-luvulla. Systemaattisesti k\u00e4sitett\u00e4 alkoivat k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mm. James Coleman jo 80-luvun lopulla, joka liitti k\u00e4sitteeseen sosiaaliset suhdeverkostot sek\u00e4 Robert Putnam (1993), joka vertaili Pohjois- ja Etel\u00e4-Italian taloudellista kehityst\u00e4 p\u00e4\u00e4tyen siihen, ett\u00e4 Pohjois-Italian nopeampi taloudellinen kehitys selittyy alueen runsaalla sosiaalisella p\u00e4\u00e4omalla. Sosiaalisen p\u00e4\u00e4oman k\u00e4site on saanut osakseen paljon kritiikki\u00e4. Ensinn\u00e4kin sen mittaamisessa on samoja ongelmia kuin verkostojen kohdalla; k\u00e4site koostuu monista eri osista, kuten monista eri yksil\u00f6ist\u00e4, joiden asenteet ja toiminta muuttuvat tilanteiden mukaan. Sosiaalisen p\u00e4\u00e4oman tilannesidonnaisuutta ei aina huomioida riitt\u00e4v\u00e4sti. Toiseksi sosiaalisen p\u00e4\u00e4oman l\u00e4hteet ja sen avulla saavutetut hy\u00f6dyt ovat vaikeasti erotettavissa (Woolcock 1998, 58).<\/p>\n
Luottamus on osa sosiaalista p\u00e4\u00e4omaa. Kaikki tiet\u00e4v\u00e4t, mit\u00e4 luottamus tarkoittaa, mutta harvempi miettii aktiivisesti sen synty\u00e4 tai sen historiaa. Luottamusta ei nimitt\u00e4in aina ole tarvittu, ainakaan siin\u00e4 muodossa mit\u00e4 nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Esimodernilla aikakaudella el\u00e4m\u00e4 perustui suku- ja klaanij\u00e4rjestelmiin, jossa luottamus siin\u00e4 muodossa, miss\u00e4 me sen nyt tunnemme, oli turhaa. Luottavaisuus sukuj\u00e4rjestelm\u00e4n s\u00e4\u00e4nt\u00f6ihin n\u00e4htiin riitt\u00e4v\u00e4ksi j\u00e4sent\u00e4m\u00e4\u00e4n kullekin keskeist\u00e4 toimintaymp\u00e4rist\u00f6\u00e4. Ty\u00f6njako ja yhteiskunnan eriytyminen nostivat esiin kysymyksen luottamuksesta \u2013 meid\u00e4n on mahdotonta tuntea kaikkia kohtaamiamme ihmisi\u00e4. Luottamusta tarkastelevat teoreetikot painottavat luottamuksen v\u00e4hent\u00e4v\u00e4n meit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n maailman kompleksisuutta. Ilman luottamusta meid\u00e4n olisi mahdotonta toimia. Luottamus tuo mukanaan itsevarmuutta: sen avulla hallitsemme ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4 monimutkaisuutta, uusia tilanteita on siten helpompi k\u00e4sitell\u00e4. Luottamus sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kuitenkin my\u00f6s tiedostetun riskin. Luottamusta analysoineen Niklas Luhmannin (1979) sanoin: \u201dLuottamus heijastaa ep\u00e4varmuutta, toivo j\u00e4tt\u00e4\u00e4 sen huomioimatta.\u201d Eli toimintamme ei voi pohjautua pelk\u00e4lle toivolle toisten hyv\u00e4ntahtoisuudesta \u2013 meid\u00e4n on arvioitava yhteisty\u00f6kumppanimme luotettavuus ja tiedostettava se ep\u00e4varmuus, mit\u00e4 yhteisty\u00f6h\u00f6n aina liittyy. Luottamus my\u00f6s tarvitsee taustakseen historiaa, se pit\u00e4\u00e4 oppia \u2013 ilman yhteisi\u00e4 kokemuksia ei synny luottamusta. Luottamusta ei siis sellaisenaan voida siirt\u00e4\u00e4 eteenp\u00e4in.<\/p>\n
![\"Luottamuksen](\"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-content\/blogs.dir\/4\/files\/2012\/02\/korkala-taulukko1.png\")
<\/a>Taulukko 1. Luottamuksen tyypit (Ilmonen 2002, 142).<\/figcaption><\/figure>\n <\/p>\n
Luottamuksen k\u00e4site on siis hyvin moniulotteinen. Eri teoreetikkojen, kuten Colemanin (1990), Sztompkan (1999) ja Pattersonin (1999) havaintoihin perustuen, Kaj Ilmonen on koonnut luottamuksen eri tyypit taulukoksi (taulukko 1) sen mukaan ilmeneek\u00f6 luottamus henkil\u00f6kohtaisena \/ ep\u00e4persoonallisena vai v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n\u00e4 \/ v\u00e4lillisen\u00e4. Ilmosen \u201dannettu\u201d luottamus tarkoittaa tiivist\u00e4, saman heimon tai perheenj\u00e4senten v\u00e4list\u00e4 luottamusta. Nelikent\u00e4ss\u00e4 mainittu luottavaisuus sit\u00e4 vastoin tarkoittaa luottamusta, joka saadaan esimerkiksi tietyn instituution edustajana \u2013 l\u00e4\u00e4k\u00e4riin ja poliisiin luotetaan yleens\u00e4 heid\u00e4n edustamansa instituution kautta. Pattersonilta alun perin l\u00e4ht\u00f6isin oleva \u201dhumanistinen\u201d luottamus taas perustuu siihen, ett\u00e4 ajattelemme ihmisten olevan kanssamme samankaltaisia esim. saman asuinalueen tai kansalaisuuden johdosta – t\u00e4llainen luottamus on hyvin abstraktia eik\u00e4 yleens\u00e4 kanna kovin pitk\u00e4lle. Colemanin \u201dluottamusketju\u201d sit\u00e4 vastoin ilment\u00e4\u00e4 vahvaa uskoa henkil\u00f6n luotettavuuteen sen perusteella, ett\u00e4 h\u00e4n kuuluu johonkin tuntemaamme verkostoon. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi verkoston toiminnan tavoitteena on luottavaisuus eli j\u00e4senten luottamus siihen, ett\u00e4 verkosto hoitaa teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 vastuullisesti.<\/p>\n
Luottamuksen ilmeneminen verkostossa<\/h2>\n
T\u00e4ss\u00e4 artikkelissa tarkastelun kohteena on verkostorakenteiden ja luottamuksen suhde. Jos sosiaalisen p\u00e4\u00e4oman mittaaminen on vaikeaa, niin luottamuksen mittaamisen kohdalla tilanne on viel\u00e4 ongelmallisempi. Enemm\u00e4n kuin henkil\u00f6iden v\u00e4lisen luottamuksen kartoittamiseen, keskityt\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 verkostoj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n kohdistuvan luottamuksen mittaamiseen. Taustalla on alun perin Niklas Luhmannin systeemeihin kohdistuvan perusluottamuksen ja toimijoiden v\u00e4lisen henkil\u00f6tason luottamuksen jaottelu. Verkosto tarvitsee synty\u00e4kseen ja koossa pysy\u00e4kseen n\u00e4it\u00e4 molempia luottamuksen muotoja; vaikka henkil\u00f6iden v\u00e4list\u00e4 luottamusta tarvitaan, on verkostoj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n kohdistuva luottamus t\u00e4rke\u00e4mpi luottamuksen muoto verkoston koossa pysymisen kannalta. Luottamus verkostoon j\u00e4rjestelm\u00e4n\u00e4 tehostaa tiedonkulkua ja helpottaa verkoston laajenemista\/j\u00e4senten rekrytointia (esim. luottamusketju). Lis\u00e4ksi j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n kohdistuvan luottamuksen seurauksena j\u00e4senvaihdokset eiv\u00e4t h\u00e4iritse verkoston toimintaa ja verkosto on rakenteeltaan tasa-arvoinen.<\/p>\n
Luottamuksen lis\u00e4ksi my\u00f6s verkoston rakenteen ja sosiaalisen p\u00e4\u00e4oman muodostumisen v\u00e4linen yhteys on mielenkiintoinen. Sosiaalisen p\u00e4\u00e4oman mittaamiseen verkostoissa soveltuvat hyvin amerikkalaisen sosiologin Ronald S. Burtin rakenteellisiin aukkoihin liittyv\u00e4t tunnusluvut. Rakenteellisella aukolla tarkoitetaan tilannetta, jossa kahden toimijan v\u00e4lilt\u00e4 puuttu yhteys toisiinsa, molempien ollessa kuitenkin yhteydess\u00e4 kolmanteen toimijaan. Jokainen kahden toimijan v\u00e4linen puuttuva suhde on tilaisuus muille toimijoille kontrolloida heid\u00e4n toimintaansa verkostossa. (Burt 1992) Rakenteelliset aukot ovatkin yleens\u00e4 hy\u00f6dyllisi\u00e4 yksil\u00f6n kannalta, mutta koko verkoston kannalta haitallisia. Verkostoihin j\u00e4rjestelm\u00e4n\u00e4 kohdistuvan luottamuksen kannalta parhaat rakenteelliset ominaisuudet verkostolle on esitelty kuviossa 1.<\/p>\n
![\"Verkostoj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n](\"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-content\/blogs.dir\/4\/files\/2012\/02\/korkala-kuvio1.png\")
<\/a>Kuvio 1. Verkostoj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n perustuvaa luottamusta edist\u00e4v\u00e4t rakenteelliset tekij\u00e4t.<\/figcaption><\/figure>\n <\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
Mitk\u00e4 ovat sitten ne verkoston laadulliset ominaisuudet, jotka edist\u00e4v\u00e4t luottamusta verkostoon j\u00e4rjestelm\u00e4n\u00e4? Ensinn\u00e4kin aloitteen verkostoitumiselle tulee l\u00e4hte\u00e4 j\u00e4senist\u00e4. Verkostolla pit\u00e4\u00e4 olla selke\u00e4t pelis\u00e4\u00e4nn\u00f6t ja tavoitteet (verkostoitumisella tulisi olla merkityst\u00e4). Avoimuus sek\u00e4 tiedon ja kokemusten aktiivinen vaihtaminen (vertaisoppiminen) ja kaikille yht\u00e4l\u00e4inen p\u00e4\u00e4sy resursseihin ovat erityisen t\u00e4rkeit\u00e4. Verkosto tarvitsee my\u00f6s ammattitaitoisen ja motivoituneen koordinaattorin. Lis\u00e4ksi vaikka suuri osa vuorovaikutuksesta k\u00e4yd\u00e4\u00e4n nyky\u00e4\u00e4n virtuaalisesti, my\u00f6s verkoston j\u00e4senten fyysisi\u00e4 tapaamisia tarvitaan. Verkostohankkeista kertyneiden kokemusten mukaan toimivan verkoston tunnuspiirteet ovat siten seuraavat:<\/p>\n
- \n
- Toiminnan tavoitteet ja sen tuottamat hy\u00f6dyt ovat verkoston j\u00e4senten helposti n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4<\/li>\n
- Verkoston j\u00e4senille on muodostunut selke\u00e4 kuva siit\u00e4, mit\u00e4 osallistuminen niilt\u00e4 vaatii<\/li>\n
- Verkoston j\u00e4senet ovat sis\u00e4ist\u00e4neet verkoston toimintaperiaatteet ja pelis\u00e4\u00e4nn\u00f6t<\/li>\n
- Verkoston j\u00e4senten osaamistarpeita ja kehitt\u00e4misn\u00e4kemyksi\u00e4 on kartoitettu s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti<\/li>\n
- Verkostohankkeessa j\u00e4rjestettyihin koulutuksiin on valittu kuhunkin tilanteeseen sopivimmat asiantuntijat<\/li>\n
- Tilaisuuksia verkoston j\u00e4senten kohtaamiselle ja kokemustenvaihdolle on j\u00e4rjestetty s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti<\/li>\n
- Toiminta on uudistunut riitt\u00e4v\u00e4sti toimintakautensa aikana \u2013 uusia ideoita on hy\u00f6dynnetty toiminnan kehitt\u00e4misess\u00e4<\/li>\n
- Luottamuksellinen ilmapiiri on s\u00e4ilynyt sek\u00e4 j\u00e4senten kesken ett\u00e4 koordinaattorin ja verkoston v\u00e4lill\u00e4<\/li>\n
- Tutkimustoiminta ja v\u00e4liarvioinnit ovat saaneet verkoston j\u00e4senet sitoutumaan toimintaan \u2013 j\u00e4senten toiveita on kuunneltu s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti<\/li>\n
- Verkoston tunnettuutta on edistetty huolehtimalla n\u00e4kyvyydest\u00e4 erilaisissa tapahtumissa ja lehdist\u00f6ss\u00e4.<\/li>\n<\/ul>\n
Mik\u00e4 sitten on sosiaalisen p\u00e4\u00e4oman ja luottamuksen v\u00e4linen suhde? Aiemmin mainitun m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n mukaan luottamus on osa sosiaalista p\u00e4\u00e4omaa. Luottamuksen ja sosiaalisen p\u00e4\u00e4oman suhde voidaan n\u00e4hd\u00e4 my\u00f6s kaksisuuntaisena: luottamus on sek\u00e4 v\u00e4line sosiaalisen p\u00e4\u00e4oman muodostumiselle ett\u00e4 sosiaalisen p\u00e4\u00e4oman tuotos. V\u00e4lineen\u00e4 luottamus toimii siten, ett\u00e4 jokainen verkoston j\u00e4sen tuo oman osaamisensa ja resurssinsa verkostoon, joka parhaimmillaan kerrytt\u00e4\u00e4 verkoston yhteis\u00f6llist\u00e4 sosiaalista p\u00e4\u00e4omaa. Ilman verkostoyhteisty\u00f6h\u00f6n kohdistuvaa luottamusta n\u00e4in ei tapahtuisi. Osaamisen ja resurssien avoin jakaminen vaatii toimijoiden luottamusta siihen, ett\u00e4 verkosto toimii heid\u00e4n kannaltaan tuloksellisesti ja ett\u00e4 verkoston pelis\u00e4\u00e4nn\u00f6t est\u00e4v\u00e4t sen, ettei n\u00e4it\u00e4 tietoja k\u00e4ytet\u00e4 muiden vahingoittamiseksi. Perusluottamusta verkostoon t\u00e4ytyy siis olla, jotta tiedonjakamista ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n tapahtuu ja sosiaalista p\u00e4\u00e4omaa syntyy. Verkostossa syntyv\u00e4 yhteis\u00f6llinen sosiaalinen p\u00e4\u00e4oma, joka on tasaisesti kaikkien verkoston toimijoiden k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, puolestaan vahvistaa verkostossa vallitsevaa luottamusta. Sosiaalinen p\u00e4\u00e4oma siten sek\u00e4 rakentuu luottamuksesta ett\u00e4 saa aikaan luottamusta.<\/p>\n
Kirjoittaja:<\/h3>\n
VTT Siru Korkala<\/em><\/p>\n
Kirjallisuus:<\/h3>\n
Burt, R. (1992). Structural Holes. The Social Structure of Competition. Cambridge.<\/p>\n
Coleman, J. S. (1988). Social capital in the Creation of Human Capital. The American Journal of Sociology, vol. 94, Supplement: Organizations and Institutions: Sociological and Economic Approaches to the Analysis of Social Structure, 95\u2013120, Chicago, IL.<\/p>\n
Coleman, J. S. (1990). Foundations of Social Theory. Harvard University Press.<\/p>\n
Ilmonen, K. (2002). Luottamus paikallisiin instituutioihin ja sosiaalisiin verkostoihin. Teoksessa Ruuskanen P. (toim.) Sosiaalinen p\u00e4\u00e4oma ja hyvinvointi. N\u00e4k\u00f6kulmia sosiaali- ja terveysaloille. PS-kustannus, 5\u201327, Jyv\u00e4skyl\u00e4.<\/p>\n
Luhmann, N. (1979). Trust and Power. New York: Jonhn Wiley and Sons.<\/p>\n
Patterson, O. (1999). Liberty against the democratic state: on the historical and contemporary sources of American distrust. Teoksessa Democracy and Trust (Warren, Mark toim.). Cambridge: Cambridge Univeristy Press, 88-120.<\/p>\n
Putnam, R. D., Leonardi, R. & Nanetti, R. Y. (1993). Making Democracy Work: Civic Traditions in Modern Italy. Princeton University Press, NJ.<\/p>\n
Sztompka, P. (1999). Trust: A Sociological Theory. Cambridge University Press, Cambridge.<\/p>\n
Woolcock, Michael (1998) \u201cSocial Capital and Economic Development: Toward a Theoretical. Synthesis and Policy Framework\u201d Theory and Society 27(2): 151-208<\/p>\n