Turvallisuus ja sosiaalinen liittyminen<\/h2>\n\n\n\n
Neurofysiologi Stephen W. Porgesin polyvagaalinen teoria (2001) korostaa sosiaalisuuden merkityst\u00e4 ihmisen selviytymist\u00e4 ja hyvinvointia yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4n\u00e4 toimintana sek\u00e4 keskeisen\u00e4 osana psyykkist\u00e4 terveytt\u00e4 (Leikola ym. 2016, 57, 60; Porges 2009). Teorian mukaan autonominen hermosto koostuu kolmesta erillisest\u00e4 osasta: kehittynein osa liittyy sosiaaliseen liittymiseen, astetta alkukantaisempi taisteluun tai pakenemiseen ja alkukantaisin osa lamaantumiseen. Mallissa painottuu sosiaalisen liittymisen ja vuorovaikutuksen merkitys. Evoluutiossa ensisijainen tekij\u00e4 on ihmisen sosiaalisuuden kehittyminen, joka on auttanut selviytym\u00e4\u00e4n alun kehittymisvaiheesta. Pitk\u00e4aikainen l\u00e4heisyys toisten kanssa on kaikkien nis\u00e4kk\u00e4iden elossa pysymisen edellytys. Polyvagaaliteorian mukaan perustan kiintymys- ja vuorovaikutussuhteille muodostaa autonomiseen hermostoon kuuluva ventraalivagushermo, joten sill\u00e4 on oleellinen rooli sosiaalista liittymist\u00e4 ja tunteiden s\u00e4\u00e4tely\u00e4 ohjaavassa k\u00e4ytt\u00e4ytymisess\u00e4. (Porges 2004; Porges 2011; Leikola, M\u00e4kel\u00e4 & Punkanen 2016, 57; T\u00f6rmi 2019.)<\/p>\n\n\n\n
Turvallinen oppimisymp\u00e4rist\u00f6 mahdollistaa sosiaalisen liittymisen. Sosiaalisella liittymisell\u00e4 tarkoitetaan yhteyden luomista toisiin ihmisiin. Meihin rakentunutta turvallisuustutkaa kutsutaan neuroseptioksi, joka on autonomisessa hermostossa tapahtuva, t\u00e4ysin tiedostamaton prosessi. Polyvagaalinen teoria esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 mik\u00e4li turvallisuustutkamme tulkitsee ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 vaaran merkkej\u00e4, estyy t\u00e4ll\u00f6in sek\u00e4 kognitiivinen ajattelu ett\u00e4 uuden oppiminen, koska hapen kulutus keskittyy muualle kuten puolustautumisen vaistonvaraisiin j\u00e4rjestelmiin. Mik\u00e4li olemme varuillamme tai peloissamme, on mahdotonta viritt\u00e4yty\u00e4 optimaaliin oppimisen tilaan. Sosiaalinen liittyminen edellytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s turvallisuudentunnetta. Sosiaalista liittymist\u00e4 tarvitaan edelleen luovuudessa, uuden tutkimisessa ja leikkimisess\u00e4. (T\u00f6rmi 2019; Polyvagaalinen teoria.)<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4semme siihen, miksi n\u00e4m\u00e4 hermo- ja aivotoiminnan ilmi\u00f6t liittyv\u00e4t oppimiseen. Olemme usein kuulleet opettajien harmittelevan sit\u00e4, ett\u00e4 osa osallistujista ei halua k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 videokuvaa – ja siten opettajan tietokoneen n\u00e4yt\u00f6ll\u00e4 n\u00e4kyy useita mustia ruutuja. Onkin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 pohtia, kuinka turvallista verkko-oppimista ja vuorovaikutusta voi rakentaa sek\u00e4 tukea opiskelijoiden sosiaalista liittymist\u00e4 – siit\u00e4kin huolimatta, ett\u00e4 videokuvan k\u00e4ytt\u00f6 ei olisikaan mahdollinen tai saatavissa.<\/p>\n\n\n\n
Polyvagaaliteorian soveltaminen verkko-oppimiseen<\/h2>\n\n\n\n
Polyvagaaliteoriaan pohjautuvan tiedon mukaan turvallisuudentunteen neurofysiologinen tila on saavutettavissa keskittyneess\u00e4 ja l\u00e4sn\u00e4olevassa vuorovaikutussuhteessa. Neuroseptiivinen kokemus turvallisuudesta mahdollistaa liittymisen ja antaa tilaa vuorovaikutuksellisille kokemuksille, jotka fasilitoivat muutosta, eheytymist\u00e4, kasvua, oppimista ja terveytt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Viritt\u00e4ytymisen, peilaamisen harjoitukset ja tietoisuustaitojen harjoitukset vahvistavat l\u00e4sn\u00e4olevaa suhteessaoloa l\u00e4sn\u00e4olevien osallistujien kanssa. Opettajan virittynyt l\u00e4sn\u00e4olo suhteessa opiskelijoihin tukee oppimista. Kun opettaja on l\u00e4sn\u00e4 koko olemuksellaan opiskelijoille, voi synty\u00e4 kokemus kuulluksi-, n\u00e4hdyksi-, tunnetuksi- ja ymm\u00e4rretyksi tulemisesta. Polyvagaaliteorian tulokulmasta hermoj\u00e4rjestelm\u00e4n neuroseptiivisesti kartoittama tunne turvallisuudesta oppitunnin aikana on t\u00e4rkein oppimisen tehokkuutta ennustava tekij\u00e4, joka vaikuttaa my\u00f6s opetuksessa k\u00e4ytettyjen tekniikoiden ja menetelmien vaikuttavuuteen.<\/p>\n\n\n\n
Synkroninen ja asynkroninen oppiminen<\/h2>\n\n\n\n
Oppiminen verkossa voidaan jakaa synkroniseen ja asynkroniseen oppimiseen. Synkroninen oppiminen verkossa tarkoittaa samanaikaista oppimista ryhm\u00e4ss\u00e4. Samanaikaisuus mahdollistaa samanaikaisen vuorovaikutuksen, keskustelun, sek\u00e4 mahdollisuuden asioiden ja ilmi\u00f6iden syvent\u00e4miseen ja yhteistoiminnallisuuteen. Samaan aikaan verkossa olijat voivat tehd\u00e4 tarkentavia kysymyksi\u00e4 ja tuoda esille n\u00e4k\u00f6kulmiaan ja oivalluksiaan. My\u00f6s tarvittavat dokumentit – kuten tekstit, kuvat, videot, sovellukset – ovat sek\u00e4 opettajan ett\u00e4 opiskelijoiden n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 ja k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 tarpeen tullen. (Maunonen-Eskelinen & Aksovaara 2013.)<\/p>\n\n\n
![\"henkil\u00f6](\"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-content\/blogs.dir\/4\/files\/2022\/11\/ihminen-koneen-aarella-maxime-unsplash.jpg\")
<\/figure>\n<\/div>\n\n\nAsynkronisessa oppimisessa opettaja ty\u00f6st\u00e4\u00e4 palautteet omaan tahtiinsa joko kirjallisesti, suullisesti, videona tai kuvina ja jakaa ne verkon avulla. Opiskelija puolestaan ottaa palautteen vastaan omaan tahtiinsa. Asynkronista oppimista kuvaa hyvin se, ett\u00e4 jokainen opiskelija voi valita ty\u00f6skentelyn ajan ja paikan ja edet\u00e4 haluamassaan rytmiss\u00e4 eri teht\u00e4vien parissa. (Emt.)<\/p>\n\n\n\n
Millainen on optimaali oppimisen tila synkronisessa ja asynkronisessa verkko-oppimisessa? Mitk\u00e4 ovat perusedellytykset verkossa tapahtuvalle opiskelulle? Ent\u00e4 mik\u00e4 on sietoikkuna? Kuuntele podcast siit\u00e4, mist\u00e4 opettajan ja kouluttajan on t\u00e4rke\u00e4 olla tietoinen rakentaessaan ja suunnitellessaan turvallista verkko-oppimisymp\u00e4rist\u00f6\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kuuntele podcast: <\/h2>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n