{"id":3352,"date":"2020-08-17T11:56:02","date_gmt":"2020-08-17T11:56:02","guid":{"rendered":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/?p=3352"},"modified":"2022-12-14T08:16:40","modified_gmt":"2022-12-14T08:16:40","slug":"uratarinat-ohjauksen-tukena","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/2020\/08\/17\/uratarinat-ohjauksen-tukena\/","title":{"rendered":"Uratarinat ohjauksen tukena"},"content":{"rendered":"<p>Useat modernit urateoriat hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4t narratiiveja ohjauksen menetelm\u00e4n\u00e4. My\u00f6s eri medioissa k\u00e4ydyiss\u00e4 keskusteluissa uratarinoiden merkityst\u00e4 ja vaikutusta ohjauksessa on sek\u00e4 kritisoitu ett\u00e4 kiitelty. N\u00e4m\u00e4 kaikki keskustelut saivat kirjoittajat havahtumaan tarkastelemaan tarinoiden merkityst\u00e4 uraohjauksessa: Millaisia uratarinoita nuoret el\u00e4v\u00e4t? Millaisen tarinan he ovat omaksuneet? Voidaanko n\u00e4it\u00e4 tarinoita kirjoittaa uudestaan?<!--more--><\/p>\n<p>Artikkelissa pohdimme, miten tarinat n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t ohjausprosesseissa, joissa l\u00e4ht\u00f6kohtana on joko suunnitellun sattuman teoria (Mitchell, Levin ja Krumboltz 1999) tai Savickasin uranrakentamisteoria (1997), josta nyt uraohjauksessa niin keskeinen Life Design -ajattelu ammentaa l\u00e4ht\u00f6kohtansa.<\/p>\n<h2>Uratarinat uraohjauksen n\u00e4k\u00f6kulmasta<\/h2>\n<p>Ihmiset kertovat mielell\u00e4\u00e4n oman tarinansa, ja halu kuunnella asiakkaan tarina on yksi ohjauksen l\u00e4ht\u00f6kohta ja sit\u00e4 m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4 asia Amundsonin (2005) mukaan. Se, miten asiakas kokee tulevansa kuulluksi, vaikuttaa ohjauksen ilmapiiriin ja onnistumiseen. Paitsi asiakkaan omalla tarinalla, my\u00f6s ohjaussuhteen ulkopuolelta tulevilla tarinoilla on merkityst\u00e4: lis\u00e4\u00e4v\u00e4tk\u00f6 n\u00e4m\u00e4 asiakkaalle t\u00e4rkeilt\u00e4 ihmisilt\u00e4 tai mediasta tulevat tarinat h\u00e4nen itseluottamustaan ja uskoa omiin kykyihin vai viev\u00e4tk\u00f6 ne pohjaa v\u00e4h\u00e4iselt\u00e4kin itseluottamukselta ja my\u00f6nteisilt\u00e4 min\u00e4pystyvyysuskomuksilta (Amundson 2005, H\u00f8jdal 2019).<\/p>\n<p>Min\u00e4pystyvyysuskomukset voivat vaikuttaa siihen, ett\u00e4 yksil\u00f6 ei tavoittele sellaista urapolkua, joka h\u00e4nt\u00e4 aidosti kiinnostaa, vaan tyytyy tekem\u00e4\u00e4n valinnan sill\u00e4 perusteella, miss\u00e4 h\u00e4n olettaa p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja mink\u00e4 voi saavuttaa (H\u00f8jdal 2019). Hodkinson ym. (1997) puhuvat erilaisista toimintahorisonteista, jotka vaikuttavat uravalintaa koskevaan p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoon (ks. my\u00f6s Lairio ym. 2007b). Toimintahorisontteja ovat yksil\u00f6n k\u00e4sitys itsest\u00e4\u00e4n ja niist\u00e4 mahdollisuuksista, joita h\u00e4n arvioi voivansa saavuttaa ty\u00f6markkinoilla. Omaksumansa kapea toimintahorisontin perusteella yksil\u00f6 saattaa yhdist\u00e4\u00e4 uudet tilanteet aikaisempiin, mik\u00e4 voi johtaa niiden yleist\u00e4miseen ja siten kaventamaan h\u00e4nen valinnanmahdollisuuksiaan (\u201den onnistunut silloin, en onnistu nytk\u00e4\u00e4n, ei kannata yritt\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n\u201d) (H\u00f8jdal 2019). Uraohjauksessa ohjaajan tulisi huomioida n\u00e4m\u00e4 erilaiset k\u00e4sitykset, koska tutkimusten mukaan yksil\u00f6 ei kykene vastaanottamaan uraohjausta, jos se menee h\u00e4nen toimintahorisonttinsa ulkopuolelle. Ohjauksessa tulisi laajentaa t\u00e4t\u00e4 mahdollisesti liian kapeaa ja ep\u00e4realistista toimintahorisonttia. (Hodkinson ym. 1997, Kuurila 2014.)<\/p>\n<p>Monella nuorella toimintahorisontit ovat kapeita. Heill\u00e4 saattaa olla menneisyydess\u00e4\u00e4n huonoja koulu- ja ty\u00f6kokemuksia ja useita ep\u00e4onnistumisia, jotka ovat osaltaan vaikuttaneet heid\u00e4n k\u00e4sityksiins\u00e4 omista mahdollisuuksistaan. Ohjaajan teht\u00e4v\u00e4 on saada n\u00e4m\u00e4 nuoret laajentamaan toimintahorisonttiaan, kertomaan uratarinansa uudestaan: Mit\u00e4 osaan? Millaista osaamista ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 vaaditaan? Millaiset arvot minua ohjaavat? Millaiset asiat vaikuttavat valintoihini? (Esim. Winslade 2011.)<\/p>\n<p>Nuorten omaksumia toimintahorisontteja voidaan kuvata ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 yleisesti vallalla olevien narratiivien kautta. Kanniainen (2014) tarkastelee ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n ristiriitaisia urakertomuksia, jotka vaikuttavat yksil\u00f6iden urasuunnitteluun ja rooliin ty\u00f6markkinoiden paineissa. Ensimm\u00e4inen on ty\u00f6markkinoiden voimia korostava \u201dTy\u00f6markkinat jyr\u00e4\u00e4\u201d -narratiivi ja toinen yksil\u00f6n omaan tavoitteelliseen toimintaan perustuva \u201dVahvan pystyvyyden\u201d -narratiivi. (Kanniainen 2014.) Usein ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret ovat omaksuneet \u201dTy\u00f6markkinat jyr\u00e4\u00e4\u201d -narratiivin: p\u00e4tk\u00e4t\u00f6iden ja ty\u00f6tt\u00f6myyden v\u00e4liss\u00e4 tasapainotteleva, omaa osaamistaan vaikeasti hahmottava nuori ihminen.<\/p>\n<p>\u201dVahvan pystyvyyden\u201d -narratiivi korostaa yksil\u00f6n mahdollisuuksia tehd\u00e4 valintoja ja vaikuttaa ty\u00f6llistymiseens\u00e4 omalla toiminnallaan. Urasuunnittelu on t\u00e4ll\u00f6in tietoista ja tavoitteellista toimintaa, johon liittyy my\u00f6s vahva min\u00e4pystyvyysuskomus. \u201dTy\u00f6markkinat jyr\u00e4\u00e4\u201d -narratiiviin sen sijaan liittyy vahvasti ajatus heikosta min\u00e4pystyvyysuskomuksesta, ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n vaatimukset tuntuvat ylivoimaisilta. Ty\u00f6nsaanti saatetaan n\u00e4hd\u00e4 joko hyv\u00e4n onnen tai sattuman tuottamaksi. (Kanniainen 2014.) Miten t\u00e4m\u00e4 narratiivi olisi mahdollista k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 vahvan pystyvyyden tarinaksi?<\/p>\n<h2>Suunnitellun sattuman teoria<\/h2>\n<figure id=\"attachment_3355\" aria-describedby=\"caption-attachment-3355\" style=\"width: 350px\" class=\"wp-caption alignright\"><a href=\"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-content\/blogs.dir\/4\/files\/2020\/08\/urapohdinta2.jpg\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"wp-image-3355\" src=\"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-content\/blogs.dir\/4\/files\/2020\/08\/urapohdinta2-687x475.jpg\" alt=\"Kaksi naista istuu p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4. Toinen heist\u00e4 puhuu.\" width=\"350\" height=\"242\" srcset=\"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-content\/uploads\/sites\/4\/2020\/08\/urapohdinta2-687x475.jpg 687w, https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-content\/uploads\/sites\/4\/2020\/08\/urapohdinta2-313x216.jpg 313w, https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-content\/uploads\/sites\/4\/2020\/08\/urapohdinta2.jpg 700w\" sizes=\"auto, (max-width: 350px) 100vw, 350px\" \/><\/a><figcaption id=\"caption-attachment-3355\" class=\"wp-caption-text\">Urapohdintoja Savonlinnan Ohjaamossa.<\/figcaption><\/figure>\n<p>Uraohjauksen yksi teht\u00e4v\u00e4 on auttaa ohjattavaa tunnistamaan oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 sattumanvaraisuus ja k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n sattumia hy\u00f6dyksi urasuunnittelussa.<\/p>\n<p>Monet ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret kokevat toteuttavansa \u201dTy\u00f6markkinat jyr\u00e4\u00e4\u201d-narratiivia, jossa oman paikan l\u00f6yt\u00e4minen on vaikeaa ja oman osaamisidentiteetin rakentaminen tuntuu mahdottomalta. Jos ty\u00f6paikka l\u00f6ytyy, sen katsotaan olevan sattuman tulosta. Mitchell, Levin ja Krumboltz kehittiv\u00e4t 1999 suunnitellun sattuman teorian, jossa nimenomaan korostetaan sattuman merkityst\u00e4 uravalinnassa. Teorian mukaan sattuma n\u00e4hd\u00e4\u00e4n avautuneena mahdollisuutena. Ohjaajia haastetaan tunnistamaan suunnittelemattomat ja sattumanvaraiset tapahtumat ohjattaviensa uratarinoissa sek\u00e4 auttamaan n\u00e4it\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ne sek\u00e4 toivottavina ett\u00e4 v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6min\u00e4. Riippumatta tapahtuman laadusta vahvat taidot ja valmistautunut mieli auttavat selvi\u00e4misess\u00e4. (Neault 2000.)<\/p>\n<p>Mitchellin ym. (1999) mukaan uraohjaus ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 valmista ohjattavia nykyiseen ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Jatkuvan muutoksen ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n ep\u00e4varmuuden vuoksi uraan liittyv\u00e4t p\u00e4\u00e4t\u00f6kset ovat entist\u00e4 sattumanvaraisempia. Ohjattavaa tulisi tukea tarkastelemaan omien valintojen perusteita, jolloin sattumanvaraisista tapahtumista voikin tulla merkitt\u00e4vi\u00e4 oppimiskokemuksia. Ohjattavan uratarinat ovat luonteva tapa ottaa sattumat tarkasteluun, oppia niist\u00e4 ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 yksil\u00f6n omaa narratiivia \u201dvahvan pystyvyyden\u201d suuntaan. Jokainen ohjattava tarvitsee luottamusta itseens\u00e4 ja omiin kykyihins\u00e4, jotta h\u00e4n pystyy tekem\u00e4\u00e4n uraansa koskevia valintoja (Kuurila 2014).<\/p>\n<p>Ohjattavan uratarinoita tarkasteltaessa on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4ksi menneet suunnittelemattomat sattumat ohjattavan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja auttaa t\u00e4t\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, millainen merkitys niill\u00e4 on. Pohtiessaan tilanteita, joissa ohjattava kokee olleensa onnekas, voi saada h\u00e4net oivaltamaan, mitk\u00e4 muut tekij\u00e4t vaikuttavat yhdess\u00e4 hyv\u00e4n onnen kanssa (Amundson 2005). Ohjaajan kysymyksi\u00e4 voivat olla esimerkiksi:<\/p>\n<ul>\n<li>Kuinka n\u00e4m\u00e4 sattumat vaikuttivat uraasi?<\/li>\n<li>Miten annoit kunkin sattuman vaikuttaa itseesi?<\/li>\n<li>Mit\u00e4 ajattelet tulevista suunnittelemattomista sattumuksista?<\/li>\n<\/ul>\n<p>On oleellista, ett\u00e4 ohjattava ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 jokaisen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 olevan my\u00f6s suunnittelemattomia sattumuksia ja se, miten niihin suhtaudumme ennen ja j\u00e4lkeen, on merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4. (Mitchell ym. 1999.)<\/p>\n<p>Mitchellin ym. (1999) n\u00e4kemyksen mukaan suunnitellun sattuman teorian hy\u00f6dynt\u00e4minen ohjausty\u00f6ss\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 ohjaaja auttaa ohjattaviaan tunnistamaan, luomaan ja k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n sattumaa urasuunnittelussa. Tarvittavat viisi ominaisuutta ovat:<\/p>\n<ol>\n<li>uteliaisuus; uusien oppimismahdollisuuksien tutkiminen<\/li>\n<li>pitk\u00e4j\u00e4nteisyys; yritt\u00e4misen jatkaminen, vaikka tulisi takapakkia<\/li>\n<li>joustavuus; asenteen ja olosuhteiden vaihtaminen<\/li>\n<li>optimismi; uusien tilaisuuksien n\u00e4keminen mahdollisina ja saavutettavina<\/li>\n<li>riskin ottaminen; toimiminen vaikka lopputulos on ep\u00e4varma.<\/li>\n<\/ol>\n<p>Ihmiset, jotka ovat omaksuneet suunnitellun sattuman mallin, ovat valmiita muuttamaan suunnitelmia, ottamaan riskej\u00e4 ja ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n ahkerasti voittaakseen esteet. (Mitchell ym. 1999.)<\/p>\n<h2>Savickas ja Life Design<\/h2>\n<p>H\u00f8jdalin (2019) mukaan Life Design -ohjausajattelussa ohjaustarpeet nousevat siit\u00e4, ett\u00e4 yksil\u00f6 ei pysty yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n uratarinaansa siihen tilanteeseen, jossa h\u00e4n on parhaillaan. Ohjauksen tavoitteena on tukea henkil\u00f6\u00e4 rakentamaan ja uudelleenrakentamaan uratarinaansa, jotta se sopii h\u00e4nen senhetkiseen tilanteeseensa.<\/p>\n<p>Selviyty\u00e4kseen muuttuvassa ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ihmisten t\u00e4ytyy kehitt\u00e4\u00e4 uudenlaisia taitoja. Savickas (1997) kutsuu t\u00e4llaista uutta asennetta uramuuntuvuudeksi tai -sopeutuvuudeksi ja m\u00e4\u00e4rittelee sen valmiudeksi selviyty\u00e4 ennustettavista ja ennustamattomista muutoksista ty\u00f6ss\u00e4 ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Uramuuntuvuuteen kuuluu olennaisena p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekotaidot ja kyky rakentaa narratiivi, joka sopii yksil\u00f6n senhetkiseen tilanteeseen. Ohjauksen fokus on siin\u00e4 tavassa, jolla henkil\u00f6 tulkitsee menneit\u00e4 ja nykyisi\u00e4 tilanteita ja tarinoissa, joita h\u00e4n on rakentanut niist\u00e4. Ohjaajan teht\u00e4v\u00e4 on auttaa ohjattaviaan kehittym\u00e4\u00e4n niiksi ihmisiksi, joita he haluavat olla. (Savickas 1997, Winslade 2011, H\u00f8jdal 2019.) Tavoitteena on auttaa ohjattavia m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4\u00e4n omat norminsa, joiden avulla he antavat merkityksen omalle el\u00e4m\u00e4lleen ja siten suunnittelevat (design) sit\u00e4 (Duarte &amp; Cardoso 2015).<\/p>\n<p>Life design -interventiot rohkaisevat ohjattavia olemaan proaktiivisia narratiiveissaan ja yhdess\u00e4 ohjaajan kanssa kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n tarkoituksellisia toimia, jotka viev\u00e4t heit\u00e4 kohti toivottua tulevaisuutta (Watson &amp; McMahon 2015). Ohjausprosessissa ohjaaja pyyt\u00e4\u00e4 asiakasta kertomaan pieni\u00e4 tarinoita, mikronarratiiveja, joista selvi\u00e4\u00e4, kuinka asiakas on rakentanut minuuttaan, identiteetti\u00e4\u00e4n ja uraansa. Prosessissa keskityt\u00e4\u00e4n narratiiveihin, koska tarinat ovat identiteetin ja uran rakennusv\u00e4lineit\u00e4. Tarinan kertominen kirkastaa sen, mit\u00e4 asiakas ajattelee itsest\u00e4\u00e4n \u2013 mit\u00e4 enemm\u00e4n tarinoita kerrotaan, sit\u00e4 enemm\u00e4n asiakas kehitt\u00e4\u00e4 identiteetti\u00e4\u00e4n ja uraansa. Jokainen koulutus- ja ty\u00f6paikka, joka h\u00e4nell\u00e4 on ollut, voidaan n\u00e4hd\u00e4 omana tarinanaan h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 uraromaanissa. Kun asiakas ohjaajan avulla reflektoi kertomustaan, h\u00e4n p\u00e4\u00e4see rakentamaan sit\u00e4 uudelleen: lis\u00e4\u00e4 puuttuvia elementtej\u00e4, korjaa virheit\u00e4 ja tekee muutoksia, jotka lis\u00e4\u00e4v\u00e4t itsearvostusta ja tukevat positiivisempaa ja optimistisempaa n\u00e4kym\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4. (Savickas 2012.) Tarinoita rakentamalla, tarkastelemalla ja uudelleenrakentamalla asiakas samalla rakentaa identiteetti\u00e4\u00e4n ja suunnittelee el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 kokonaisvaltaisesti. Muuttuvat ty\u00f6markkinat edellytt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 yksil\u00f6t ovat kykenevi\u00e4 kertomaan tarinoitaan ja muokkaamaan niit\u00e4 yh\u00e4 uudelleen kulloistenkin tarpeidensa ja tavoitteidensa mukaan \u201dvahvan pystyvyyden\u201d -narratiivin hengess\u00e4.<\/p>\n<h2>Lopuksi<\/h2>\n<p>Kreikkalaisen muodonmuutokseen kykenev\u00e4n jumalan mukaan nimens\u00e4 saanut Proteuksen ura pohjautuu ajatukseen ihmisen jatkuvasta uudistumishalusta ja tarpeesta muokata olemassa olevaa entist\u00e4 paremmaksi (Koivunen ym. 2012). Ura koostuu el\u00e4m\u00e4nmittaisesta sarjasta erilaisia kokemuksia koulutuksesta, ty\u00f6st\u00e4 ja muutoksista. Proteuksen uralla yksil\u00f6n omat uravalinnat ja itsens\u00e4 toteuttaminen ovat keskeisell\u00e4 sijalla (Ekonen 2007). Jotta Proteuksen uralla olisi mahdollisuus toteutua, uraohjauksen ja urasuunnittelun tueksi on kehitetty monenlaisia ty\u00f6kaluja. Olennaisinta lienee, ett\u00e4 k\u00e4ytetty ty\u00f6kalu toimii itsetuntemuksen lis\u00e4\u00e4j\u00e4n\u00e4 ja auttaa ohjattavaa tunnistamaan omaa osaamistaan samoin kuin erottamaan omat toiveensa muiden toiveista (Kaskenviita 2019).<\/p>\n<p>Ohjattavaa voi tukea laajentamaan valintamahdollisuuksiaan siten, ett\u00e4 autetaan h\u00e4nt\u00e4 tutkimaan omia stereotyyppisi\u00e4 tai yleistettyj\u00e4 oletuksia, joita h\u00e4n on kehitt\u00e4nyt itsest\u00e4\u00e4n ja mahdollisista omista vaihtoehdoistaan (H\u00f8jdal 2019). Narratiiveja k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 on mahdollista p\u00e4\u00e4st\u00e4 tutkimaan n\u00e4it\u00e4 oletuksia. Narratiivit omasta identiteetist\u00e4 tuottavat itseymm\u00e4rryst\u00e4 sellaisen tulkinnan muodossa, joka orientoi yksil\u00f6\u00e4 sosiaaliseen maailmaan. Narratiivien kautta ihmiset tulkitsevat itse\u00e4\u00e4n ik\u00e4\u00e4n kuin ulkopuolelta katsoen (Savickas 2012).<\/p>\n<p>My\u00f6s Toiviainen (2019) esitt\u00e4\u00e4 narratiivisten ja el\u00e4m\u00e4ntarinallisten menetelmien k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4 ohjausty\u00f6n metodina nuorten toimijuuden ja osallisuuden tukemisessa. Ohjaajien tulisi olla herkki\u00e4 kertomusten pienille vivahteille ja tiedostettava niiden vuorovaikutuksellinen rakenne. Nuori voisi hy\u00f6ty\u00e4 ohjausprosessissa my\u00f6s erilaisten vertaistarinoiden kuulemisesta ja yhdess\u00e4 reflektoinnista. Yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 voidaan ajatella, ett\u00e4 samanlaisessa el\u00e4m\u00e4ntilanteessa olevan vertaisen kokemuksiin ja tunteisiin on mahdollista samaistua, toisaalta toisen uratarina voi toimia suunnann\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n\u00e4 my\u00f6s silloin, kun ei haluta toteuttaa samoja virheit\u00e4 kuin kertoja. Vertaisilta saatu palaute ja kommentit auttavat nuorta asettamaan omaa osaamistaan oikealle tasolle, jolloin h\u00e4nen metakognitiiviset taitonsa kehittyv\u00e4t.<\/p>\n<p>Toiviainen muistuttaa, ett\u00e4 henkil\u00f6kohtaisinkaan el\u00e4m\u00e4ntarina ei koostu vain nuoren yksil\u00f6n yksityisist\u00e4 kokemuksista, sill\u00e4 mukana tarinoissa on sis\u00e4ll\u00e4 monenlaista vastavuoroista toimintaa, ohjattavalle merkityksellisi\u00e4 ihmisi\u00e4 omine kokemuksineen sek\u00e4 my\u00f6s laajempia yhteiskunnallisia tarinalinjoja ja puhetapoja (Toiviainen 2019). Jos ajatellaan, ett\u00e4 p\u00e4rj\u00e4\u00e4minen ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n yksil\u00f6st\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n riippuvaa ja siksi yksil\u00f6n tulee pysty\u00e4 muuttumaan ja sopeutumaan ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n tarpeiden ja odotusten mukaan, unohdetaan, ett\u00e4 se ei ole kaikille ja kaikissa olosuhteissa mahdollista. Ohjaajina meid\u00e4n tulee tiedostaa ja tunnistaa ep\u00e4kohdat ja my\u00f6s tehd\u00e4 niit\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4ksi. Yhteiskunnan ep\u00e4oikeudenmukaisuudesta huolimatta ohjausprosesseissa on syyt\u00e4 vahvistaa itsetuntemusta, auttaa sanoittamaan osaamisen n\u00e4kyv\u00e4ksi tekemist\u00e4, tukea omien tavoitteiden asettamista, laajentaa toimintahorisonttia ja kehitt\u00e4\u00e4 vahvan pystyvyyden narratiivia. Lampi, V\u00e4h\u00e4santanen ja Rantanen (2019) toteavat, ett\u00e4 tieto- ja palveluyhteiskunnan tuomien haasteiden my\u00f6t\u00e4 urataitoina tarvitaan entist\u00e4 enemm\u00e4n psyykkisi\u00e4 taitoja. Uraohjaajalta t\u00e4m\u00e4 edellytt\u00e4\u00e4 psykologista osaamista, jossa keskityt\u00e4\u00e4n yksil\u00f6n vahvuuksiin ja voimavaroihin sek\u00e4 el\u00e4m\u00e4n merkityksellisyyteen. Uratarinoita kertomalla ja kuuntelemalla t\u00e4m\u00e4 on mahdollista.<\/p>\n<h3>Kirjoittajat<\/h3>\n<p><strong>Seija Koskela, Pirjo H\u00e4nninen, Seija M\u00e4kinen ja Auli Sesay<br \/>\nJyv\u00e4skyl\u00e4n ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu<\/strong><\/p>\n<p>Lehtorit Seija Koskela (FT), Pirjo H\u00e4nninen (KM) ja Seija M\u00e4kinen (KM) toimivat URAA-projektin kouluttajina ja Auli Sesay (KTaO) projektivastaavana URAA!-projektissa.<\/p>\n<p>Artikkeli liittyy URAA! \u2013 Uraohjausosaamisen kehitt\u00e4minen Ohjaamoissa -projektiin, jossa on toteutettu monialaisen uraohjausosaamisen koulutuksia kahden vuoden ajan l\u00e4hes 20 Ohjaamossa noin 300 henkil\u00f6lle eri puolilla Suomea. Monialaisen uraohjausosaamisen -koulutus sis\u00e4lsi erilaisia teemoja mm. uraohjaus k\u00e4sitteen\u00e4, uraohjaus Ohjaamon monialaisena yhteisen\u00e4 ty\u00f6n\u00e4, asiakkaan urasuunnittelutaitojen ja toimijuuden tukeminen sek\u00e4 uraohjauksen ty\u00f6tavat ja menetelm\u00e4t. Koulutuksen yhten\u00e4 v\u00e4liteht\u00e4v\u00e4n\u00e4 osallistujat muistelivat omaa uratarinaansa ja sen merkityst\u00e4 ohjauksessa, josta t\u00e4m\u00e4n artikkelin kirjoittamisen idea virisi.<\/p>\n<p>Projektia toteuttaa H\u00e4meen ammattikorkeakoulu (HAMK) ja Jyv\u00e4skyl\u00e4n ammattikorkeakoulu (JAMK) 1.4.2018\u201331.8.2020 v\u00e4lisen\u00e4 aikana. Projekti on osa OKM:n Osuvaa osaamista -teeman Osuva ohjaus -toimenpidekokonaisuutta. Hankkeen rahoittajana toimii Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Verkkosivut <a href=\"http:\/\/www.kohtaamo.info\/uraa\">www.kohtaamo.info\/uraa<\/a><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<h3>L\u00e4hteet<\/h3>\n<p>Amundson, N.E. 2005. Aktiivinen ohjaus. Opas uraohjauksen ammattilaisille. Helsinki: Psykologien kustannus oy.<br \/>\nDuarte, M.E. &amp; Cardoso, P. 2015. The Life Design Paradigm \u2013 From Practice to Theory. Julkaisussa Handbook of Life Design. From Practice to Theory and From Theory to Practice. Toim. L. Nota &amp; J. Rossier. G\u00f6ttingen: Hogrefe Publishing, 41-57.<\/p>\n<p>Ekonen, M. 2007. Moninaiset urat- narratiivinen tutkimus naisjohtajien<br \/>\nurakehityksest\u00e4. Lisensiaatintutkimus. Jyv\u00e4skyl\u00e4: Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopisto, Taloustieteiden tiedekunta, 170 \/ 2007.<\/p>\n<p>Heikkil\u00e4, P. 2018. Kasvatustieteilij\u00f6iden uratarinoita \u2013 narratiivinen tutkimus lis\u00e4- ja<br \/>\nt\u00e4ydennyskoulutuksen merkityksest\u00e4 ty\u00f6uran muotoutumiseen. Kasvatustieteen pro gradu tutkielma. Oulu: Oulun yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta.<\/p>\n<p>H\u00f8jdal, L. 2019. Career counselling: Themes and methods. Kustannuspaikka tuntematon: kustantaja tuntematon. Lis\u00e4tietoja: www.lisbethhoejdal.dk<\/p>\n<p>Kanniainen, M-R. 2014. Ty\u00f6markkinoiden aalloilla: ajelehtia vaiko navigoida? Elo Elinik\u00e4isen ohjauksen verkkolehti.&nbsp; Viitattu 7.1.2020. <a href=\"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/2014\/08\/25\/tyomarkkinoiden-aalloilla-ajelehtia-vaiko-navigoida\/\">https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/2014\/08\/25\/tyomarkkinoiden-aalloilla-ajelehtia-vaiko-navigoida\/<\/a><\/p>\n<p>Kaskenviita, R. 2019. Uraohjaukselle on tarvetta \u2013 urasuunnittelun ty\u00f6kalu osaksi systemaattista ammattikorkeakouluopiskelijan ohjausta. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitysty\u00f6n julkaisut 3. Viitattu 7.1.2020. <a href=\"http:\/\/urn.fi\/urn:nbn:fi-fe201901283323\">http:\/\/urn.fi\/urn:nbn:fi-fe201901283323<\/a>.<\/p>\n<p>Koivunen, M., L\u00e4ms\u00e4, A-M. &amp; Heikkinen, S. 2012. Urasiirtym\u00e4t muuttuvassa ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 \u2013Analyysi urasiirtym\u00e4n k\u00e4sitteest\u00e4. Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopiston kauppakorkeakoulun Working paper N:o 371\/2012.<\/p>\n<p>Kuurila, E. 2014. Uraohjaus ja urasuunnittelu ammattikorkeakoulussa. Turun yliopiston julkaisuja, sarja C, osa 384. Turun yliopisto. Haettu 7.1.2020 <a href=\"https:\/\/www.utupub.fi\/bitstream\/handle\/10024\/98607\/AnnalesC384KuurilaVK.pdf\">https:\/\/www.utupub.fi\/bitstream\/handle\/10024\/98607\/AnnalesC384KuurilaVK.pdf<\/a>.<\/p>\n<p>Lairio, M., Penttinen, L. &amp; Penttil\u00e4, M. 2007. Akateeminen urasuunnittelu ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n siirtyminen. Julkaisussa Opiskelijal\u00e4ht\u00f6inen ohjaus yliopistossa. Toim. M. Lairio &amp; M. Penttil\u00e4 Jyv\u00e4skyl\u00e4: Jyv\u00e4s\u00ackyl\u00e4n yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos, 69\u2013106.<\/p>\n<p>Lampi, E., V\u00e4h\u00e4santanen, K. &amp; Rantanen, J. 2019. Uraohjaajien osaaminen ja haasteet ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n murroksessa, Aikuiskasvatus 3\/2019, 208-220.<\/p>\n<p>Mitchell, K. E., Levin, A. S. &amp; Krumboltz, J. D. 1999. Planned happenstance: constructing unexpected career opportunities. Journal of counseling and development 77 (2), 115\u2013124. Viitattu 9.1.2020. <a href=\"http:\/\/citeseerx.ist.psu.edu\/viewdoc\/download?doi=10.1.1.202.6401&amp;rep=rep1&amp;type=pdf#page=3\">http:\/\/citeseerx.ist.psu.edu\/viewdoc\/download?doi=10.1.1.202.6401&amp;rep=rep1&amp;type=pdf#page=3<\/a><\/p>\n<p>Neault, R. 2000. Planning for Serendipity? Career Management for Changing Times. Paper presented at the Annual Conference of the National Consultation on Career Development. Viitattu 13.1.2020. <a href=\"https:\/\/pdfs.semanticscholar.org\/7759\/e6d46c72cd932e3af066b08d30842acb4bce.pdf\">https:\/\/pdfs.semanticscholar.org\/7759\/e6d46c72cd932e3af066b08d30842acb4bce.pdf<\/a><\/p>\n<p>Savickas, M. L. 1997. Career adaptability: An integrative construct for life-span, life-space theory. The Career Development Quarterly, 45, 3, 247-259.<\/p>\n<p>Savickas, M.L. 2012. Life Design: A Paradigm for Career Intervention in the 21st Century. Journal of Counseling &amp; Development. January 2012, Vol 90, 13-19.<\/p>\n<p>Savickas M., Nota, L., Rossier, J., Dauwalder J., Duarte M., Guichard, J., Soresi, S., Esbroeck, R., Vianen A. 2009. Life designing: A paradigm for career construction in the 21st century. Journal of Vocational Behavior, 74, 239-250.<\/p>\n<p>Toiviainen, S. 2019. Suhteisia el\u00e4m\u00e4npolkuja \u2013 yksil\u00f6iden el\u00e4m\u00e4nhallintaa? Koulutuksen ja ty\u00f6n marginaalissa olevien nuorten toimijuus ja ohjaus. Nuorisotutkimusseura, Julkaisuja 217. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto.<\/p>\n<p>Watson, M. &amp; McMahon, M. 2015. From Narratives to Action and a Life Design Approach. . Julkaisussa Handbook of Life Design. From Practice to Theory and From Theory to Practice. Toim. L. Nota &amp; J. Rossier. G\u00f6ttingen: Hogrefe Publishing, 75-86.<\/p>\n<p>Winslade, J. 2011. Constructing a career narrative through the care of the self. Viitattu 10.1.2020. <a href=\"https:\/\/www.researchgate.net\/profile\/John_Winslade\/publication\/268925890_Constructing_a_career_narrative_through_the_care_of_the_self\/links\/566f00d908ae4bef4061cc8a.pdf\">https:\/\/www.researchgate.net\/profile\/John_Winslade\/publication\/268925890_Constructing_a_career_narrative_through_the_care_of_the_self\/links\/566f00d908ae4bef4061cc8a.pdf<\/a><\/p>\n<!-- AddThis Advanced Settings generic via filter on the_content --><!-- AddThis Share Buttons generic via filter on the_content -->","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Useat modernit urateoriat hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4t narratiiveja ohjauksen menetelm\u00e4n\u00e4. My\u00f6s eri medioissa k\u00e4ydyiss\u00e4 keskusteluissa uratarinoiden merkityst\u00e4 ja vaikutusta ohjauksessa on sek\u00e4 kritisoitu ett\u00e4 kiitelty. N\u00e4m\u00e4 kaikki keskustelut saivat kirjoittajat havahtumaan tarkastelemaan tarinoiden merkityst\u00e4 uraohjauksessa: Millaisia uratarinoita nuoret el\u00e4v\u00e4t? Millaisen tarinan he ovat omaksuneet? Voidaanko n\u00e4it\u00e4 tarinoita kirjoittaa uudestaan?<\/p>\n","protected":false},"author":11,"featured_media":3354,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_relevanssi_hide_post":"","_relevanssi_hide_content":"","_relevanssi_pin_for_all":"","_relevanssi_pin_keywords":"","_relevanssi_unpin_keywords":"","_relevanssi_related_keywords":"","_relevanssi_related_include_ids":"","_relevanssi_related_exclude_ids":"","_relevanssi_related_no_append":"","_relevanssi_related_not_related":"","_relevanssi_related_posts":"","_relevanssi_noindex_reason":"","footnotes":""},"categories":[5,165,336],"tags":[374,337],"class_list":["post-3352","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kehittaminen","category-menetelmia-kaytantoja","category-uraohjaus","tag-life-design","tag-uraa-projekti"],"acf":false,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3352","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-json\/wp\/v2\/users\/11"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3352"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3352\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3654,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3352\/revisions\/3654"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-json\/wp\/v2\/media\/3354"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3352"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3352"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3352"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}