Kev\u00e4\u00e4n 2020 koronakriisi tyhjensi oppilaitokset opiskelijoista. Siirtym\u00e4 et\u00e4opetukseen ja et\u00e4oppimiseen oli nopea ja \u00e4killinen muutos. Oppilaitoksissa tapahtuva oppiminen muuttui hetkess\u00e4 verkon kautta annettavaksi opetukseksi ja ohjaukseksi. Oppimiseen liittyv\u00e4 sosiaalinen vuorovaikutus ja kohtaaminen siirtyi verkkoon ja yhteistoiminnaksi. T\u00e4ss\u00e4 hy\u00f6dynnettiin erilaisia verkkoalustoja ja -sovelluksia.<\/p>\n
Sosiaalinen neurotiede on tieteenala, jossa kiinnostuksen kohteena on sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikutus monimutkaisiin psyykkisiin toimintoihin ja siihen, kuinka maailma koetaan. (Hari & Kujala 2009.) Se tutkii esimerkiksi peilineuronien toimintaa ja merkityst\u00e4 sosiaalisen kognition kehityksess\u00e4. Peilineuronit tai -solut ovat hermosoluja, jotka aktivoituvat, kun ihminen liikkuu, katsoo toisten liikkumista tai kuvittelee liikkuvansa. Tutkimus peilineuroneista on tuottanut uutta tietoa siit\u00e4, kuinka sosiaalinen tietoisuus kehittyy, kun huomio kiinnittyy toisten ihmisten eleisiin ja liikkeisiin (Gallese, Keysers & Rizzolatti 2004), ja kuinka toisia kohtaan koettu empatia pohjautuu keho-mielen tuntemuksille, joka voidaan todentaa aivokuvantamalla (Critchley 2009). Kohtaaminen kasvotusten on siten tarpeellista sosiaalisen tietoisuuden kehittymiselle, johon vaikuttavat keskeisesti ihmisen ilmeiden, liikkeiden, sosiaalisten eleiden ja liikkeiden havainnoiminen ja tulkitseminen. Kuinka aivojen peilineuronien aktivoitumisen voi huomioida verkossa tapahtuvassa et\u00e4opetuksessa ja -oppimisessa ja voisiko sen avulla rikastaa et\u00e4opetusta ja -ohjausta?<\/p>\n
Verkossa tapahtuvassa oppimisessa ja ohjauksessa olemme usein suhteessa toisiin vain verkon ja tietokoneen n\u00e4yt\u00f6n kautta. Kun toimimme oppilaitoksen ty\u00f6salissa tai luokkahuoneessa, jossa on muita ihmisi\u00e4, k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4mme on kokonaisvaltaisempi rekisteri havaintoja, joiden kautta havainnoimme toisia ja tilaa suhteessa itseemme. T\u00e4llaisissa suhteissa tapahtuu luonnostaan vuorovaikutuksellista tunnes\u00e4\u00e4tely\u00e4. N\u00e4ihin havaintoihin ja vuorovaikutukseen k\u00e4yt\u00e4mme aivojen peilisoluja. Tutkimustieto peilisoluista on muuttanut k\u00e4sityst\u00e4mme ihmisest\u00e4 ja h\u00e4nen suhteistaan toisiin.<\/p>\n
Peilisolut ovat ik\u00e4\u00e4n kuin kannattelemassa sosiaalisuuden perustaa. Neurotieteen professori Christian Keysers on tutkinut aivojen peilisoluja ja empatiaa. H\u00e4nen mukaan valmius empatiaan on syv\u00e4ll\u00e4 aivojen arkkitehtuurissa. Mielemme on rakentunut viritt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n toisiin. T\u00e4ss\u00e4 peilisolut toimivat edist\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4, oppimista ja kommunikaatiota. (Keysers 2011.)<\/p>\n
On aiheellista pohtia, kuinka edist\u00e4\u00e4 viritt\u00e4ytymist\u00e4 ja kurottautumista kohti toisia verkossa tapahtuvassa oppimisessa siten, ett\u00e4 voimme toteutua yksil\u00f6in\u00e4 ja ryhm\u00e4n\u00e4 kokonaisvaltaisemmin. Verkossa tapahtuvan oppimisen ei tule j\u00e4ljitell\u00e4 luokkaopetusta. Tietoisuus peilisoluista ja niiden suhteesta toisiin on kuitenkin t\u00e4rke\u00e4 perusta verkko-oppimisen kehitt\u00e4miseen edelleen.<\/p>\n
Peilisolujen kautta teemme kehollisia havaintoja: katse ja sen suunta, ilmeet, eleet ja kehon asennot. Teemme my\u00f6s havaintoja ja tulkintoja tunnetiloista. Kaikki t\u00e4m\u00e4 aktivoi peilisolujen toimintaa. Jotta voimme tehd\u00e4 havaintoja strukturoidusti ja turvallisesti my\u00f6s tietokoneen ruudun kautta, voimme ottaa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n osallistavia menetelmi\u00e4 ja peilausharjoituksia, jotka aktivoivat peilisolujen toimintaa ja kehitt\u00e4v\u00e4t sosiaalista tietoisuutta.<\/p>\n
Oman tunnetilan kehollistaminen on peilausharjoitus. T\u00e4m\u00e4n verkossa teht\u00e4v\u00e4n harjoituksen tekemisen edellytys on, ett\u00e4 kaikki osallistujat ovat yht\u00e4 aikaa samassa verkkoymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 ja pystyv\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja seuraamaan videokuvaa omalta laitteeltaan.<\/p>\n
Jokainen mukana oleva henkil\u00f6 kuvailee omalla vuorollaan kameran kautta muille, millainen tunnetila h\u00e4nell\u00e4 on juuri nyt \u2013 mutta tekee sen ilman sanoja. T\u00e4llainen kehollistaminen v\u00e4littyy muille paremmin, jos vuorossa oleva esitt\u00e4j\u00e4 ottaa hieman et\u00e4isyytt\u00e4 kameraan ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 esimerkiksi koko yl\u00e4vartaloa tunnetilan ilmaisemiseen. Kun henkil\u00f6 on kertonut kehonkielell\u00e4 oman tunnetilansa, muut l\u00e4sn\u00e4olijat tulkitsevat ja toistavat n\u00e4kem\u00e4ns\u00e4 kehollistamisen ja siihen mahdollisesti liittyv\u00e4n kehon liikkeen tai asennon.<\/p>\n
Kehollistettujen tunnetilojen peilaaminen kannattaa toteuttaa verkkoistunnon alussa, jolloin peilisolumme aktivoituvat havainnoimaan toisia ja itse\u00e4mme. Verkko-oppimista kannattaa t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 edelleen osallistavilla menetelmill\u00e4, jotka aktivoivat peilisolujen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ja tukevat siten yhdess\u00e4 toimimista verkossa. Ne vahvistavat my\u00f6s yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kehollisten menetelmien toteuttaminen ja k\u00e4ytt\u00f6\u00f6notto tarjoavat my\u00f6s opettajan ty\u00f6h\u00f6n uusia n\u00e4k\u00f6aloja. Sellaisia ovat esimerkiksi kokonaisvaltaisempi tutustuminen vastapuoleen sek\u00e4 osallisuuden ja yhteis\u00f6llisyyden tukeminen verkossa toimittaessa.<\/p>\n
Jari Karttunen, lehtori
\nJyv\u00e4skyl\u00e4n ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu<\/p>\n
Critchley Hugo D. 2009. Psychophysiology of Neural, Cognitive and Affective Integration: fMRI and Autonomic Indicants. International Journal of Psychophysiology. 73(2), 88-94. Viitattu 5.5.2020. https:\/\/www.sciencedirect.com\/science\/article\/pii\/S0167876009001020?via%3Dihub <\/a><\/p>\n Keysers Christian. 2011. The Empathic Brain. Social Brain Press.<\/p>\n Gallese Vittorio, Keysers Christian & Rizzolatti Giacomo 2004. \u201cA Unifying View of the Basis of Social Cognition.\u201d Trends in Cognitive Sciences, 8(9), 396\u2013403. Abstrakti: https:\/\/pubmed.ncbi.nlm.nih.gov\/15350240\/ <\/a><\/p>\n