Urasuunnittelu ei en\u00e4\u00e4 toimi kuten ennen. J\u00e4lkiteollisessa yhteiskunnassa oman paikkansa saattoi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kouluttautumalla tiettyyn ammattiin, jonka avulla ty\u00f6ura urkeni mahdollisesti jopa saman ty\u00f6nantajan leiviss\u00e4 nousujohteisesti ja luotettavasti.<\/p>\n
Yhteiskunnan tasolla kyse oli siit\u00e4, miten sovittaa yhteen yksil\u00f6t ja ammatit. Yksil\u00f6tasolla vastattiin kysymyksiin kuten millaiseen ty\u00f6h\u00f6n min\u00e4 sovin?<\/i> tai mihin ammattiin taitoni riitt\u00e4v\u00e4t? <\/i>(Savickas ym. 2009.) Uraohjaus tarkoitti l\u00e4hinn\u00e4 perinteist\u00e4 ammatinvalinnanohjausta.<\/p>\n Muutos on ollut suhteellisen nopeaa. Suurien ik\u00e4luokkien tullessa ty\u00f6markkinoille korkeakoulututkinnon ajateltiin takaavan hyv\u00e4n ja vakaan uran. Viel\u00e4 1980-luvulla korkeakouluista valmistuneet sijoittuivat suhteellisen vakiintuneisiin urapolkuihin. T\u00e4n\u00e4\u00e4n ty\u00f6urat ovat ep\u00e4vakaampia: ep\u00e4tyypilliset ty\u00f6suhteet lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t, ty\u00f6tt\u00f6myytt\u00e4 sek\u00e4 koulutustasoa vastaamattomassa ty\u00f6ss\u00e4 ty\u00f6skentely\u00e4 esiintyy enemm\u00e4n. (Rouhelo 2014.)<\/p>\n Korkeakoulututkinto alkaa olla ty\u00f6markkinoilla perusedellytys, joka ei en\u00e4\u00e4 takaa mit\u00e4\u00e4n. Ty\u00f6nhakutilanteessa yksil\u00f6llisten tekij\u00f6iden, kuten persoonan, aktiivisuuden tai oman osaamisen markkinointitaitojen merkitys kasvaa, kun p\u00e4tevi\u00e4 hakijoita on markkinoilla entist\u00e4 enemm\u00e4n. (Tuominen 2013.)<\/p>\n N\u00e4in\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 omaa uraansa suunnitteleva yksil\u00f6 joutuu vastaamaan monimutkaisempiin kysymyksiin: millaisia arvoja haluan toteuttaa ty\u00f6ss\u00e4ni? mik\u00e4 minua motivoi? mill\u00e4 aloilla t\u00f6it\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 jatkossakin? mit\u00e4 ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 vaaditaan? mit\u00e4 osaan ja mit\u00e4 minun tulee osata tulevaisuudessa?<\/i><\/p>\n Ei ole en\u00e4\u00e4 mahdollista tehd\u00e4 yht\u00e4 suurta ja pysyv\u00e4\u00e4 \u201durap\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4\u201d, vaan omien valintojen pohtiminen on jatkuvaa ja oppiminen elinik\u00e4ist\u00e4. Tiukan suunnitelmallisuuden tilalle on tullut vaihtoehtojen pohdinta, tilaisuuksiin tarttuminen ja oman uratarinan luominen. (Savickas ym. 2009.) Uraohjaus on muodostunut perinteisest\u00e4 ammatinvalinnan ohjauksesta vuorovaikutukselliseen ohjausprosessiin, kokonaisvaltaiseen el\u00e4m\u00e4nsuunnitteluun, itsetuntemuksen kehitt\u00e4miseen sek\u00e4 ohjattuun p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoon ja urasuunnitteluun (Poutanen 2014).<\/p>\n Uravalinnat kytkeytyv\u00e4t entist\u00e4 laajemmin el\u00e4m\u00e4nvalintoihin. Hyv\u00e4n uran ja hyv\u00e4n el\u00e4m\u00e4n m\u00e4\u00e4rittelyt tehd\u00e4\u00e4n yksil\u00f6tasolla, ja jokainen konstruoi ne omista l\u00e4ht\u00f6kohdistaan k\u00e4sin. Urakertomuksista voidaan puhua ns. narratiiveina eli tarinoina, joissa merkitykset, juoni ja jatkuvuus ovat yksil\u00f6n itsens\u00e4 tuottamia.<\/p>\n 2010-luvun Suomessa ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n kuvauksissa el\u00e4\u00e4 rinnakkain kaksi kesken\u00e4\u00e4n ristiriitaista narratiivia: ty\u00f6markkinoiden voimia korostava ns. \u201dTy\u00f6markkinat jyr\u00e4\u00e4\u201d \u2013narratiivi ja toisaalta yksil\u00f6n omaan tietoiseen ja tavoitteelliseen toimintaan pohjautuva ns. \u201dVahvan pystyvyyden narratiivi\u201d.<\/p>\n T\u00e4llaisessa narratiivissa yksil\u00f6n rooli on mukautua ty\u00f6markkinoiden vaatimuksiin (mm. Leinikki 2009). \u00a0Yksil\u00f6n urasuunnittelun n\u00e4k\u00f6kulmasta t\u00e4llainen asetelma on vaikea. Johdonmukaista ja selke\u00e4\u00e4 uraa on vaikea rakentaa, omaa osaamista voi olla vaikea hahmottaa ja ammatti-identiteetist\u00e4 saattaa tuskin puhua. Ollaan p\u00e4tk\u00e4t\u00f6iden ja ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n mahdollisten t\u00f6iden armoilla, ja niiden saaminen on pitk\u00e4lti ulkoisista tekij\u00f6ist\u00e4 tai sattumasta kiinni. Verkostojen merkityst\u00e4 ty\u00f6nsaannissa pidet\u00e4\u00e4n suurena, ja omat verkostot koetaan monesti puutteelliseksi.<\/p>\n Oma toimintatapa on reaktiivinen, eli pyrkimyksen\u00e4 on vastata ty\u00f6nantajan tarpeisiin, mutta omien vahvuuksien ja tavoitteiden hahmottaminen ontuu. Ty\u00f6nhaku on hankalaa ja vaatimukset tuntuvat ylivoimaisilta.<\/p>\n Samaan aikaan keskustelussa el\u00e4\u00e4 kuitenkin my\u00f6s \u201dVahvan pystyvyyden\u201d narratiivi<\/b>, joka korostaa yksil\u00f6n mahdollisuuksia tehd\u00e4 valintoja ja vaikuttaa asioihin omalla aktiivisella toiminnallaan. T\u00e4llaista ns. proaktiivista toimintatapaa korostetaan voimakkaasti nykyajan ty\u00f6nhakuoppaissa (mm. J\u00e4rvilehto 2013, Hoppe & Laine 2014). Ajatuksena on, ett\u00e4 ty\u00f6nhakijan tulee itse tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 haluaa, mit\u00e4 osaa, kenelle ja miten itse\u00e4\u00e4n kannattaa markkinoida. Ei l\u00e4hdet\u00e4k\u00e4\u00e4n liikkeelle siit\u00e4, mit\u00e4 on tarjolla tai mit\u00e4 omalla tutkinnolla \u201dvoi tehd\u00e4\u201d, vaan omista kiinnostuksista ja arvoista \u2013 jopa kutsumuksesta.<\/p>\n Yksil\u00f6n kannalta urasuunnittelu n\u00e4ytt\u00e4ytyy t\u00e4llaisessa narratiivissa tietoisena, tavoitteellisena toimintana, jossa ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 p\u00e4rj\u00e4t\u00e4\u00e4n, vaikkakin kenties sukkuloidaan ty\u00f6suhteesta toiseen. Oma ammatti-identiteetti voi olla vahva ja perustua koulutukseen, tai rakentua ty\u00f6teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 toiseen oman osaamisen karttuessa. (Leinikki 2009.)<\/p>\n Yksil\u00f6n pystyvyysuskomukset ovat ty\u00f6llistyvyytt\u00e4 koskevissa tutkimuksissa vahvassa asemassa. Ty\u00f6llistyvyyteen ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 p\u00e4rj\u00e4\u00e4miseen vaikuttavat paitsi tutkinto, oman alan ymm\u00e4rrys, tiedot ja taidot my\u00f6s entist\u00e4 vahvemmin yksil\u00f6n metakognitiiviset taidot sek\u00e4 usko omaan pystyvyyteen ja ty\u00f6llistymiseen (Yorke & Knight 2006). Kontrollin tunnetta yksil\u00f6lle tuo se, ett\u00e4 h\u00e4n luottaa ty\u00f6llistyv\u00e4ns\u00e4 ja pystyv\u00e4ns\u00e4 siirtym\u00e4\u00e4n ty\u00f6st\u00e4 toiseen ty\u00f6uransa aikana (Kirves 2014). Vahvan pystyvyyden narratiivissa t\u00f6iden saaminen on seurausta omasta aktiivisesta ja tavoitteellisesta toiminnasta.<\/p>\n Ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n vaatimukset ja ajatuksemme niist\u00e4 ovat osittain paradoksaalisia. P\u00e4tk\u00e4t\u00f6iden maailmassa ty\u00f6nantaja sitoutuu ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4n muutamaksi kuukaudeksi kerrallaan, mutta samaan aikaan ty\u00f6ntekij\u00e4lt\u00e4 odotetaan vahvaa sitoutumista ty\u00f6ns\u00e4 tavoitteisiin sek\u00e4 itseohjautuvaa, kehitt\u00e4mishaluista ty\u00f6otetta. Poliittisesti ajetaan vahvasti l\u00e4pi retoriikkaa ty\u00f6urien pident\u00e4misest\u00e4 ja el\u00e4kei\u00e4n nostosta, ja samaan aikaan luemme jatkuvasti tarinoita siit\u00e4, miten yli 50-vuotiaiden ty\u00f6nhakijoiden on l\u00e4hes mahdotonta ty\u00f6llisty\u00e4. Opiskelijoiden odotetaan valmistuvan entist\u00e4 lyhyemm\u00e4ss\u00e4 ajassa, mutta samalla vastavalmistuneilta toivotaan runsaasti opiskelunaikaista ty\u00f6kokemusta rekrytointivaiheessa.<\/p>\n Onnismaa (2007) kirjoittaa, ett\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00e4 on kuin Liisa ihmemaassa, joka pit\u00e4\u00e4 suurentavaa taika-ainetta oikeassa k\u00e4dess\u00e4 ja pienent\u00e4v\u00e4\u00e4 vasemmassa, koska ei koskaan voi tiet\u00e4\u00e4, mink\u00e4 kokoiseksi h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 seuraavaksi muuttua.<\/p>\n Kaksi edell\u00e4 mainittua narratiivia, \u201dTy\u00f6markkinat jyr\u00e4\u00e4\u201d ja \u201dVahva pystyvyys\u201d ovat kesken\u00e4\u00e4n ristiriitaisia, mutta silti molemmat vahvasti l\u00e4sn\u00e4 ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4 koskevassa keskustelussa. Yliopisto-opiskelijoiden puheessa ty\u00f6el\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4ytyy monesti pelottavana ja ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen\u00e4, jonain \u201dnormaaliel\u00e4m\u00e4st\u00e4\u201d erillisen\u00e4 realiteettina. Kuitenkin opiskelijoiden puheesta voidaan tunnistaa my\u00f6s pystyvyyden narratiivi, jonka mukaan omalla aktiivisuudella voi vaikuttaa tulevaan ty\u00f6uraansa. Joillakin opiskelijoilla toinen saattaa olla selv\u00e4sti vahvempi.<\/p>\n Arkiajattelun ristiriitaisuus ei ole uusi ilmi\u00f6. Billigin (1991) mukaan ajattelumme koostuu kesken\u00e4\u00e4n vastakkaisista prosesseista, ja jokaista j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 v\u00e4itett\u00e4 kohtaan voidaan esitt\u00e4\u00e4 yht\u00e4 j\u00e4rkev\u00e4 vastav\u00e4ite. Todellisuutemme muodostuu kesken\u00e4\u00e4n dilemmaattisista totuuksista, ja asennoitumisemme n\u00e4it\u00e4 v\u00e4itteit\u00e4 kohtaan riippuu tilanteesta ja konteksista.<\/p>\n Samoin yksil\u00f6t voivat soveltaa molempia narratiiveja puheessaan, tilanteesta ja puheen tarkoituksesta riippuen. N\u00e4in tehdess\u00e4\u00e4n he my\u00f6s rakentavat itselleen erilaista toimijuutta suhteessa ty\u00f6markkinoihin. Mielenkiintoista on se, mist\u00e4 ty\u00f6tt\u00f6myyden tai vastaavasti ty\u00f6llistymisen katsotaan kulloinkin johtuvan.<\/p>\n Ty\u00f6tt\u00f6myyden, tai opiskelijoiden tapauksessa vaikeuden Loogisesti p\u00e4\u00e4teltyn\u00e4 vahvan pystyvyyden narratiivi johtaisi siihen, ett\u00e4 sek\u00e4 onnistuminen ett\u00e4 ep\u00e4onnistuminen selitett\u00e4isiin omasta toiminnasta johtuvana. Vastaavasti ty\u00f6markkinat jyr\u00e4\u00e4 -narratiivin mukainen p\u00e4\u00e4telm\u00e4 olisi, ett\u00e4 oma onnistuminen tai ep\u00e4onnistuminen johtuu ulkoisista syist\u00e4. Onnistumisten kohdalla n\u00e4in tuntuukin olevan. Ep\u00e4onnistumisen kohdalla kuitenkin asetelma k\u00e4\u00e4ntyy p\u00e4\u00e4laelleen.<\/p>\n K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4, oman kokemukseni pohjalta[1],<\/a> vahva pystyvyys -tyyppinen puhe tuntuu yhdistyv\u00e4n opiskelijoilla ajattelutapaan, jossa oma ep\u00e4onnistuminen johtuu ulkoisista syist\u00e4, kuten kovasta kilpailutilanteesta. Ty\u00f6markkinat jyr\u00e4\u00e4 -tyyppinen puhe taas tuntuu yhdistyv\u00e4n ajatteluun, jonka mukaan vaikeus l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sopivaa ty\u00f6t\u00e4 johtuu yksil\u00f6\u00f6n itseens\u00e4 liittyvist\u00e4 tekij\u00f6ist\u00e4.<\/p>\n Ihmisill\u00e4 on taipumus selitt\u00e4\u00e4 positiivisia tapahtumia useammin sis\u00e4isill\u00e4 tekij\u00f6ill\u00e4 ja vastaavasti negatiivisia tapahtumia ulkoisilla tekij\u00f6ill\u00e4. Kuitenkin ns. attribuutiotyylist\u00e4 riippuen toisilla on tapana selitt\u00e4\u00e4 onnistumisiaan sek\u00e4 ep\u00e4onnistumisiaan eri tavalla. Pessimistiselle attribuutiotyylille on ominaista selitt\u00e4\u00e4 omaa ep\u00e4onnistumistaan, kuten ty\u00f6tt\u00f6m\u00e4ksi joutumistaan sis\u00e4isill\u00e4 ja pysyvill\u00e4 tekij\u00f6ill\u00e4, kun taas optimisti saattaisi selitt\u00e4\u00e4 saman tapahtuman ulkoisilla, muuttuvilla tekij\u00f6ill\u00e4. Attribuutiotyyli on siis sidoksissa my\u00f6s tulevaisuuden odotuksiin. Mik\u00e4li ep\u00e4onnistuminen n\u00e4hd\u00e4\u00e4n omista, pysyvist\u00e4 ominaisuuksista johtuvana, onnistumisen mahdollisuus jatkossa ei ole juuri nykyist\u00e4 suurempi. (Fiske & Taylor 1991.)<\/p>\n My\u00f6s Kirves (2014) on todennut, ett\u00e4 optimistinen el\u00e4m\u00e4nasenne on positiivisessa yhteydess\u00e4 ty\u00f6llistymisuskoon: mit\u00e4 optimistisempi suhtautuminen tulevaan, sit\u00e4 voimakkaampi my\u00f6s ty\u00f6llistymisusko.<\/p>\n N\u00e4m\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n ristiriitaiset ty\u00f6el\u00e4m\u00e4narratiivit her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t kysymyksi\u00e4 yksil\u00f6n urasuunnittelun ja my\u00f6s uraohjauksen n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/p>\n Sellaisten opiskelijoiden kohdalla, joilla vahvan pystyvyyden puhe yhdistyy optimistiseen attribuutiotyyliin (onnistuminen selitet\u00e4\u00e4n sis\u00e4isill\u00e4 tekij\u00f6ill\u00e4 ja ep\u00e4onnistuminen ulkoisilla) uraohjauksessa voidaan monesti keskitty\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 opiskelijan omien suunnitelmien tukemiseen ja ty\u00f6nhakustrategioiden tarkistamiseen. Lis\u00e4ksi l\u00e4hes kaikki uraohjaukseen hakeutuvat opiskelijat tarvitsevat tukea omien osaamisalueidensa m\u00e4\u00e4rittelyss\u00e4.<\/p>\n Haasteellista on, kun voimakas ty\u00f6markkinat jyr\u00e4\u00e4 -narratiivi yhdistyy pessimistiseen attribuutiotyyliin (onnistuminen selitet\u00e4\u00e4n ulkoisilla tekij\u00f6ill\u00e4 ja ep\u00e4onnistuminen sis\u00e4isill\u00e4). N\u00e4iss\u00e4 tapauksissa opiskelijan ty\u00f6llistymisuskon vahvistaminen voi olla uraohjaajalle ylimitoitettu teht\u00e4v\u00e4, etenkin lyhytkestoisessa uraohjauksessa.<\/p>\n Vallalla olevien urasuunnitteluteorioiden valossa uraohjauksessa korostuu voimakkaasti yksil\u00f6n oma aktiivisuus ja toimijuus. Onnismaa puhuu \u201duudesta uraideologiasta\u201d (2007), joka korostaa urakehityksen sattumanvaraisuutta ja hypp\u00e4yksellisyytt\u00e4. Uuden uran keskipisteen\u00e4 on yksil\u00f6, ei niink\u00e4\u00e4n organisaatio tai yhteis\u00f6. H\u00e4n kuitenkin huomauttaa, ett\u00e4 monet uuden uraideologian piirteet tuntuvat sopivan kovan linjan talousajatteluun. Kun yksil\u00f6 on keskipisteess\u00e4, ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n ja organisaatioiden vastuu hyvinvoinnista h\u00e4vi\u00e4\u00e4.<\/p>\n Samaa yksil\u00f6keskeist\u00e4 ideologiaa edustaa \u201ddo what you love, and the money will follow\u201d -tyyppinen ajattelu, jossa ty\u00f6st\u00e4 maksettua korvausta t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4n\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n omien intohimojen toteuttaminen. Riskin\u00e4 t\u00e4llaisessa ajattelussa on ty\u00f6nantajan vastuun h\u00e4vi\u00e4minen, kun yksil\u00f6n n\u00e4hd\u00e4\u00e4n tekev\u00e4n ty\u00f6t\u00e4\u00e4n henkil\u00f6kohtaisten intressiens\u00e4 pohjalta\u00a0 – rakkaudesta omaan ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4. Pahimmillaan ns. \u201dDWYL\u201d (Do what you love) -ajattelu voi johtaa akateemisten k\u00f6yhyysloukkujen syntymiseen, ilmaisen ty\u00f6n teett\u00e4miseen ja suorittavan ty\u00f6n aliarvostamiseen (Tokumitsu 2014).<\/p>\n Paljon huomiota my\u00f6s suomalaisen uraohjauksen piiriss\u00e4 saaneen altistetun sattuman (engl. Planned happenstance; Mitchell ym. 1999) kantavana ajatuksena on yksil\u00f6, joka paitsi tarttuu tilaisuuksiin, my\u00f6s tuottaa niit\u00e4 aktiivisella toiminnallaan, ja ilment\u00e4\u00e4 uteliaisuutta, sitkeytt\u00e4, joustavuutta, optimismia sek\u00e4 riskinottokyky\u00e4. Ideaalina n\u00e4hd\u00e4\u00e4n ns. yritt\u00e4j\u00e4m\u00e4isen ajattelutavan omaava yksil\u00f6, joka n\u00e4kee oman toimijuutensa hyvin vahvana.<\/p>\n Yhten\u00e4 keskeisen\u00e4 tavoitteena uraohjauksessa onkin yksil\u00f6n pystyvyysuskomusten sek\u00e4 tavoitteellisen, proaktiivisen ty\u00f6nhaun tukeminen. Kysymys kuitenkin her\u00e4\u00e4 – etenkin pessimistisen attribuutiotyylin omaavien ohjattavien kohdalla: voiko yksil\u00f6n vastuun voimakkaasta korostamisesta seurata joidenkin ohjattavien kohdalla ep\u00e4onnistumisen sis\u00e4inen attribuutio, vaikka se ei ole uraohjaajan tarkoitus? Mik\u00e4li yksil\u00f6 ei ohjauksesta, kannustuksesta ja yrityksest\u00e4 huolimatta ty\u00f6llisty tai p\u00e4\u00e4se omissa tavoitteissaan eteenp\u00e4in, saattaa synty\u00e4 vaikutelma, ett\u00e4 tilanne on h\u00e4nen \u201domaa syyt\u00e4\u00e4n\u201d, jos ohjauksessa on korostettu voimakkaasti oman aktiivisuuden merkityst\u00e4.<\/p>\n Vahvan pystyvyyden mukainen puhetapa, oman toimijuuden korostaminen sek\u00e4 tietoisiin tavoitteisiin ja omaan osaamiseen pohjautuva urasuunnittelu auttaa meit\u00e4 navigoimaan ty\u00f6markkinoiden villeill\u00e4 vesill\u00e4. Kokemus siit\u00e4, ett\u00e4 ajelehtii ulkoisten voimien armoilla ei edist\u00e4 yksil\u00f6n hyvinvointia ja p\u00e4rj\u00e4\u00e4mist\u00e4 ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Kuitenkin molemmat narratiivit el\u00e4v\u00e4t rintarinnan, ja joissain tilanteissa sattumalle ja ty\u00f6markkinoiden aalloille antautuminen voi tuottaa hyvi\u00e4kin tuloksia.<\/p>\n VTM Minna-Rosa Kanniainen toimii toimii suunnittelijana, kouluttajana ja uraohjaajana Helsingin yliopiston urapalveluissa.<\/p>\n Billig, M. 1989. Arguing and Thinking: A Rhetorical Approach to Social Psychology. Cambridge: Cambridge University Press.<\/p>\n Fiske, S. & Taylor, S. 1991. Social cognition. Second edition. London: Sage.<\/p>\n Hoppe, T. & Laine, T. 2014. Ty\u00f6nhakuopas. Mit\u00e4, miten miss\u00e4? Helsinki: Talentum Media Oy.<\/p>\n J\u00e4rvilehto, L. 2013. Upeaa ty\u00f6t\u00e4! N\u00e4in teet itsellesi unelmiesi ty\u00f6paikan. Helsinki: Tammi.<\/p>\n Kirves, K. 2014. Perceived Employability. \u00a0Antecedents, trajectories and well-being consequences. Tampere: Tampere University Press. V\u00e4it\u00f6skirja. Verkkojulkaisu: Acta Electronica Universitatis Tamperensis : 1409.<\/p>\n Leinikki, S. 2009. Pelon ja toivon v\u00e4liss\u00e4. P\u00e4tk\u00e4ty\u00f6l\u00e4isen urakerronta. Helsinki: TJS Opintokeskus.<\/p>\n Mitchell, K., Levin, A., Krumboltz, J. 1999. Planned happenstance: Constructing unexpected career opportunities. Journal of Counseling & Development, Vol 77, 115-124.<\/p>\n Onnismaa, J. 2007. Ohjaus- ja neuvontaty\u00f6. Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Helsinki: Gaudeamus.<\/p>\n Poutanen, T. 2014. Muuttuva ohjausk\u00e4sitys ja uraohjaus. Teoksessa Tulevaisuuden urapolut. Toim. S. Haataja, M. Lehti, L. Mets\u00e4vuori, T. Poutanen, J. Ritvanen, S. Rouhelo, A. 2014. Monimuotoistuvat urapolut. Teoksessa Tulevaisuuden urapolut. Toim. S. Haataja, M. Lehti, L. Mets\u00e4vuori, T. Poutanen, J. Ritvanen, S. Viitaniemi. Turku: Turun ammattikorkeakoulu.<\/p>\n Savickas, M. et al. 2009. Life designing: A paradigm for career construction in the 21st century. Journal of Vocational Behavior 75, 239-250.<\/p>\n Tokumitsu, M. 2014. In the Name of Love. Verkkojulkaisu: https:\/\/www.jacobinmag.com\/2014\/01\/in-the-name-of-love\/<\/a><\/p>\n Tuominen, V. 2013. Maistereiden ty\u00f6llistyvyys.Tampere: It\u00e4-Suomen yliopisto. V\u00e4it\u00f6skirja.<\/p>\n Yorke & Knight 2006.Embedding employability into the curriculum. Learning and Employability Series. The Higher Education Academy, ESECT. Verkkojulkaisu: http:\/\/www.employability.ed.ac.uk\/documents\/Staff\/HEABriefings\/ESECT-3-Embedding_employability_into_curriculum.pdf<\/a><\/p>\n![\"ihmisi\u00e4](\"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-content\/blogs.dir\/4\/files\/2014\/08\/ihmisiakadulla.jpg\")
<\/a><\/p>\nUrakertomukset narratiiveina<\/h3>\n
<\/a>
\n\u201dTy\u00f6markkinat jyr\u00e4\u00e4\u201d -narratiivi<\/b> el\u00e4\u00e4 hyvin vahvana suomalaisessa keskustelussa ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n liittyen. Ollaan pitk\u00e4lti yksimielisi\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 ty\u00f6el\u00e4m\u00e4 on nyky\u00e4\u00e4n hyvin vaativaa, entist\u00e4 harvempi ty\u00f6llistyy vakituiseen ty\u00f6suhteeseen, ja monen on tyydytt\u00e4v\u00e4 lyhyisiin p\u00e4tk\u00e4t\u00f6ihin. Ty\u00f6nantajilla on valta valita suurista hakijam\u00e4\u00e4rist\u00e4 parhaat p\u00e4\u00e4lt\u00e4, ja m\u00e4\u00e4r\u00e4aikaisissa ty\u00f6suhteissa puurretaan niska limassa, koska tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 seuraavaan pestiin on pitk\u00e4 jono, ellei itse tule valituksi jatkoon.<\/p>\nTy\u00f6el\u00e4m\u00e4n paradoksaalisuus<\/h3>\n
Mist\u00e4 johtuu onnistuminen tai ep\u00e4onnistuminen?<\/h2>\n
l\u00f6yt\u00e4\u00e4 oman alan ty\u00f6paikka voidaan n\u00e4hd\u00e4 johtuvan yksil\u00f6n sis\u00e4isist\u00e4 tekij\u00f6ist\u00e4, kuten esim. puutteellisesta osaamisesta, v\u00e4\u00e4r\u00e4nlaisesta tutkinnosta tai heikoista markkinointitaidoista. Toisaalta vaikeudet l\u00f6yt\u00e4\u00e4 haluttu ty\u00f6paikka voidaan n\u00e4hd\u00e4 osana rakenteellisen ty\u00f6tt\u00f6myyden ilmi\u00f6t\u00e4 tai ty\u00f6markkinoiden kovasta kilpailutilanteesta johtuvana, jolloin niiden \u201dsyy\u201d on oman itsen ulkopuolella. Ty\u00f6paikan saaminen taas saatetaan kuvata sattuman tai onnen tuottamaksi, suhteilla saaduksi (ulkoiset tekij\u00e4t) tai oman toiminnan tulokseksi (sis\u00e4iset tekij\u00e4t). N\u00e4m\u00e4 selitystavat tuntuvat liittyv\u00e4n kulloinkin k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4\u00e4n ty\u00f6el\u00e4m\u00e4narratiiviin.<\/p>\nVastakkaisten narratiivien merkitys uraohjauksessa<\/h2>\n
Kirjoittaja:<\/h3>\n
L\u00e4hteet<\/h3>\n
\nViitaniemi. Turku: Turun ammattikorkeakoulu.<\/p>\n