Ratkaisusuuntautuneelle asiakasty\u00f6lle on ominaista voimavaroihin keskittyminen. Tutkitaan ja hy\u00f6dynnet\u00e4\u00e4n asiakkaan kykyj\u00e4, taitoja ja osaamista pulman ratkaisemissa tai tavoitteiden saavuttamisessa. Menneisyytt\u00e4 tarkastellaan voimavarana. Ratkaisukeskeisyydess\u00e4 huomioidaan poikkeukset ja edistys, tutkitaan erityisesti niit\u00e4 aikoja jolloin vaikeudet ovat hallinnassa tai jokin tavoite toteutuu vaikka vain osittain.<\/p>\n
Ratkaisukeskeisyys kehittyi edelleen 1990-luvulla, kun alettiin korostaa ilmi\u00f6iden, sanojen ja puheen monimerkityksellisyytt\u00e4. T\u00e4h\u00e4n rakentuu David Epstonin ja Michael Whiten kehitt\u00e4m\u00e4 narratiivinen (kertomuksellinen) terapia. Sek\u00e4 narratiivisen ett\u00e4 ratkaisukeskeisen terapian ydinasioita ovat luja usko ihmisen muutosmahdollisuuksiin ja usko keskustelun, kielen ja tarinoiden syv\u00e4lliseen vaikutukseen (Riikonen & Smith 1998). My\u00f6s ohjausty\u00f6 on ty\u00f6skentely\u00e4 ihmisen tarinoiden kanssa, ja tarinan\u00e4k\u00f6kulma onkin tullut osaksi ohjauksen koulutuksia ja monen ohjaajan arkity\u00f6n menetelm\u00e4ksi.<\/p>\n
Suomeen ratkaisukeskeiset n\u00e4k\u00f6kulmat toi yhdysvaltalainen pastori ja terapeutti John Frykman 1973. Ensimm\u00e4iseksi uusia ideoita sovellettiin A-klinikkas\u00e4\u00e4ti\u00f6n nuorisoasemilla. Ben Furman ja Tapani Ahola ovat olleet aktiivisia ratkaisukeskeisyyden pioneereja Suomessa (V\u00e4nsk\u00e4 ym. 2012) My\u00f6hemmin ratkaisukeskeisyys on laajentunut terapiaty\u00f6st\u00e4 monenlaiseen asiakasty\u00f6h\u00f6n: oppimisen ja uravalinnan ohjaukseen, esimiesty\u00f6h\u00f6n, valmennukseen ja ty\u00f6nohjaukseen. Luultavasti menestyksen syy on se, ett\u00e4 ratkaisukeskeiset menetelm\u00e4t ovat k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4 ja helposti siirrett\u00e4viss\u00e4 arkeen. Toisaalta n\u00e4enn\u00e4inen helppous on h\u00e4m\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4, sill\u00e4 taustalla on vahva humanistinen perusajatus ihmisest\u00e4 osaavana ja pystyv\u00e4n\u00e4 olentona. Helle (2005, 124) toteaakin: \u201dRatkaisu- ja voimavarakeskeisyys ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n menetelm\u00e4 tai ty\u00f6ote. Se voidaan n\u00e4hd\u00e4 tapana ajatella, katsoa maailmaa ja el\u00e4\u00e4 maailmassa, tapana olla suhteessa ja vuorovaikutuksessa toisen kanssa\u201d. On my\u00f6s sanottu, ett\u00e4 ratkaisukeskeinen ty\u00f6skentely on ohjaajaa itse\u00e4\u00e4n voimauttavaa.<\/p>\n
NLP (neuro-linguistic programming<\/strong>) ponnistaa samoilta juurilta kuin ratkaisukeskeisyys. Ratkaisukeskeisyyden tavoin NLP ei ole itsen\u00e4inen teoria vaan kokoelma toimivia k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4. NLP tutkii mm. sit\u00e4 miten ihminen rakentaa kokemuksensa aistien avulla. NLP sai alkunsa 1970-luvulla, kun kielitieteilij\u00e4 John Grinder ja psykologian opiskelija Rickhard Bandler ryhtyiv\u00e4t selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n miksi jotkut terapeutit menestyiv\u00e4t asiakasty\u00f6ss\u00e4\u00e4n. He tutkivat videonauhoitusten avulla onnistuneen vuorovaikutuksen elementtej\u00e4. Kohteina olivat mm. perheterapeutti Virginia Satir ja John Weakland sek\u00e4 psykiatri, hypnoterapeutti Milton H. Erickson. He l\u00f6ysiv\u00e4t erilaisia sek\u00e4 kielellisi\u00e4 ett\u00e4 nonverbaalisia vuorovaikutuksen elementtej\u00e4, joita he ryhtyiv\u00e4t mallittamaan eli analysoimaan vuorovaikutusta siten, ett\u00e4 sit\u00e4 voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 muissakin yhteyksiss\u00e4. (Hirvihuhta & Litovaara 2003, Toivonen 1994)<\/p>\n Suomalaisia NLP:n uranuurtajia ovat Veli-Matti Toivonen, Riitta Asikainen ja Tapani Ahola. NLP:t\u00e4 k\u00e4ytettiin jo varhain urheiluvalmennuksessa ja liike-el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, erityisesti mielikuvaharjoittelu on keskeinen ja toimiva osa NLP:t\u00e4. Mielest\u00e4ni NLP:n yksi etu on siin\u00e4, ett\u00e4 se kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota vahvasti my\u00f6s ei-kielelliseen viestint\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 ohjauskirjallisuudessa mainitaan usein varsin niukasti. NLP:n haitta on kuitenkin osittain vaikea terminologia. Ajattelutapa on valitettavasti pilannut mainettaan Suomessa erilaisilla pikakursseilla, joissa luvataan oikotiet\u00e4 onneen. Kuitenkin l\u00e4ht\u00f6kohdiltaan kyseess\u00e4 on hyvin ohjausty\u00f6h\u00f6n soveltuva, voimavarakeskeinen ja asiakasta kuunteleva ja kunnioittava toimintatapa.<\/p>\n Sosiodynaamisen <\/em><\/strong>ohjauksen<\/strong> perustaja, kanadalainen ohjausalan professori Vance R. Peavy m\u00e4\u00e4ritteli itse l\u00e4hestymistapansa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n menetelmi\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4ksi auttamisfilosofiaksi. Peavyn ajatuksissa on paljon yhteist\u00e4 NLP:n ja ratkaisukeskeisyyden kanssa. Esimerkiksi menetelm\u00e4t (sanalliset ja visuaaliset) ovat samoja tai l\u00e4hell\u00e4 toisiaan. Peavy korostaa ihmisen el\u00e4m\u00e4nkent\u00e4n merkityst\u00e4, sen sosiaalisen kehikon, jossa ovat sek\u00e4 resurssit ett\u00e4 ongelmat. Todellisuus on subjektiivinen ja se luodaan sosiaalisissa suhteissa. Peavyn n\u00e4kemyksen mukaan el\u00e4m\u00e4 on jatkuvassa liikkeess\u00e4, muutoksessa ja ihmisen kehittymispotentiaali on keskeist\u00e4. Henkil\u00f6kohtaiset merkitykset ovat vahvasti keskustelun kohteena ohjauksessa (esim. se mit\u00e4 ihmiselle merkitsee ty\u00f6, koulutus, ammatti jne. ja miten se n\u00e4kyy k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4). Lis\u00e4ksi Peavy painottaa vahvasti ihmisen oman kulttuurin vaikutusta (Peavy 1999. 2001 ja 2006).<\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 artikkelissa pohdin NLP:n, ratkaisukeskeisyyden ja sosiodynaamisen ohjauksen yhteisi\u00e4 piirteit\u00e4 arjen asiakasty\u00f6ss\u00e4. Tarkastelen muutamia seikkoja, jotka muodostavat voimavara- ja ratkaisukeskeisyyden ytimen ja ovat yhteisi\u00e4 mainitsemilleni ajattelutavoille: kuunteleminen<\/strong>, asiakkaan kunnioittaminen<\/strong>, erilaiset todellisuusk\u00e4sitykset<\/strong>, kielen merkitys<\/strong>, luottamus asiakkaan voimavaroihin<\/strong> ja kykyihin<\/strong>, toiveikkuus<\/strong>, ohjauksen monipuoliset menetelm\u00e4t, tulevaisuussuuntautuneisuus ja tavoitteet.<\/strong><\/p>\n Kuunteleminen<\/em> on ohjausty\u00f6n l\u00e4ht\u00f6kohta. Erilaiset menetelm\u00e4t ovat vain apuv\u00e4lineit\u00e4 kuuntelemisen tueksi. Peavy (2006, 65) ilmaisee t\u00e4m\u00e4n kauniisti: \u201dKyky syv\u00e4lliseen keskittyneeseen kuunteluun, jossa yritet\u00e4\u00e4n kaikin keinoin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 toisen sanojen merkityst\u00e4, on v\u00e4kevin yksitt\u00e4inen v\u00e4line, joka auttajalla on k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4\u00e4n. Koko auttamisprosessi perustuu kaikissa ohjausmenetelmiss\u00e4 yhteen perusviestint\u00e4taitoon: kunnolliseen kuuntelemiseen\u201d<\/p>\n Ihminen on oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 asiantuntija ja aktiivisen kuuntelun <\/em>keinoin t\u00e4m\u00e4 asiantuntijuus tulee avatuksi. <\/em>Mutta t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on muistaa, ett\u00e4 aktiivinen kuuntelu on ohjausmenetelm\u00e4, joka vaatii tietoista harjoittelua ja tiedostamista. Se on mahdollista vain, jos ohjaaja pit\u00e4\u00e4 oman mielens\u00e4 vire\u00e4n\u00e4 ja jaksaa yh\u00e4 uudelleen tajuta jokaisen uuden ihmisen ainutlaatuisuuden.<\/p>\n Ty\u00f6n kiireiss\u00e4 kyky tai voimat kuuntelemiseen saattavat h\u00e4vit\u00e4. Tai kuuntelemme mutta emme kuule. Tai kuulemme vain sen mink\u00e4 haluamme kuulla. Omassa ty\u00f6ss\u00e4ni olen kohdannut kaikki nuo haasteet. Olen harjoitellut tietoisia tekniikoita (esimerkiksi syv\u00e4hengitys), joilla pys\u00e4ytet\u00e4\u00e4n oma olo kuuntelun ja hyv\u00e4ksyv\u00e4n l\u00e4sn\u00e4olon tilaan. Pid\u00e4n kuuntelemisen taitoa ehdottomasti keskeisimp\u00e4n\u00e4 ohjaajan taitona, vasta sen j\u00e4lkeen muu on mahdollista. Usein ihmiset kertovat kokemuksiaan siit\u00e4, etteiv\u00e4t ole tulleet kuulluksi eri asiakaspalvelutilanteissa. Jotkut asiakkaat ovat jopa sanoneet, ett\u00e4 he ovat tunteneet, ett\u00e4 heist\u00e4 halutaan p\u00e4\u00e4st\u00e4 mahdollisimman nopeasti eroon, siirt\u00e4\u00e4 toisille \u201dvaikeina tapauksina\u201d. Kuuntelemisen esteet ovat kuitenkin usein ohjaajassa itsess\u00e4\u00e4n ja sen vuoksi ohjaajan oma itsereflektio on \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n t\u00e4rke\u00e4 osa omaa ty\u00f6t\u00e4.<\/p>\n Isaacs (2001, 122) toteaa ett\u00e4 kunnioitusta tarkoittava englanninkielen sana respect <\/em>on per\u00e4isin latinankielisest\u00e4 sanasta, joka tarkoittaa \u201dkatsoa uudestaan\u201d. H\u00e4n tarkentaa kunnioituksen k\u00e4sitett\u00e4 siten, ett\u00e4 meid\u00e4n tulisi pysty\u00e4 tarkastelemaan toista ihmist\u00e4 l\u00e4hemmin jotta meid\u00e4n olisi helpompi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 edess\u00e4mme on ainutlaatuinen elollinen olento. Peavy (1999,17) kuvaa ohjausta kunnioittamisen harjoittamisena, joka tarkoittaa sek\u00e4 sen kunnioitusta kuka toinen on ett\u00e4 sen ja keneksi h\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 tulla. My\u00f6s NLP:n keskeinen tausta-ajatus kuuluu: \u201djokaisen ihmisen ihmisarvo on kiistaton, olipa h\u00e4nen k\u00e4ytt\u00e4ytymisens\u00e4 tilanteeseen n\u00e4hden sopivaa tai sopimatonta\u201d (Toivonen 1994, 23).<\/p>\n Kunnioittamisen periaate on hieno ja varmasti jokainen ihmisty\u00f6t\u00e4 tekev\u00e4 kertoo kunnioittavansa toista ihmist\u00e4. Mutta todellisuudessa on kyse haastavasta asiasta. Esit\u00e4n koulutuksissa usein kysymyksen: mit\u00e4 jos asiakkaaksesi tulee henkil\u00f6, joka on vapautunut vankilasta, huonosti pukeutunut, vakavasti p\u00e4ihdeongelmainen, huumekauppias ja viel\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ytyy rumasti sinua kohtaan? Miten k\u00e4y silloin kunnioituksen? Ja mit\u00e4 kunnioitus siin\u00e4 hetkess\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 on? N\u00e4iden tilanteiden hoitamiseen ei ole yksinkertaista vastausta, mutta olen usein esitt\u00e4nyt jossain kuulemani ajatuksen: ajattele asiakastasi ett\u00e4 h\u00e4n on joskus ollut vauva, pieni avuton lapsi jolle on alkanut tapahtua monenlaisia, hyvinkin vaikeita asioita. T\u00e4m\u00e4 ajatus ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 muuta mit\u00e4\u00e4n eik\u00e4 sit\u00e4 tarvitse sanoa \u00e4\u00e4neen, mutta siit\u00e4 voi olla apua oman ihmisyyden kunnioittamisen her\u00e4ttelyss\u00e4.<\/p>\n Asiakas tulee ohjaukseen aina omasta maailmastaan ja ohjaaja kohtaa h\u00e4net omassa maailmassaan. T\u00e4m\u00e4 on asiakasty\u00f6ss\u00e4 t\u00e4rke\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Mutta miten t\u00e4h\u00e4n ilmi\u00f6\u00f6n p\u00e4\u00e4see k\u00e4siksi niin ett\u00e4 yhteisty\u00f6 tulee mahdolliseksi? Peavy (1999) puhuu ihmisen el\u00e4m\u00e4nkent\u00e4st\u00e4, joka muodostuu niist\u00e4 asioista ja ilmi\u00f6ist\u00e4 jotka kullakin hetkell\u00e4 asiakkaan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 vaikuttavat. H\u00e4n k\u00e4ytti ohjausty\u00f6ss\u00e4\u00e4n kartoitusta (mapping), joka on visuaalinen tapa tehd\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4ksi el\u00e4m\u00e4n eri puolet. NLP k\u00e4sittelee my\u00f6s ihmisen el\u00e4m\u00e4n kokonaisuutta kartta-metaforan avulla. Kartta on muodostunut niist\u00e4 kokemuksista ja opeista mit\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on kertynyt. Ihminen tekee aina omat valintansa oman karttansa pohjalta (Toivonen 1994). Ohjaajan teht\u00e4v\u00e4 on laajentaa toisen karttaa \u2013 ja jokaisen asiakaskohtaamisen my\u00f6t\u00e4 my\u00f6s ohjaajan oma kartta laajenee. Parhaimmassa tapauksessa ohjaustilanteen j\u00e4lkeen molemmat poistuvat tapaamisesta viisaampina.<\/p>\n Miten voin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 aidosti toista ihmist\u00e4? Nuorena ammatinvalintapsykologina minun oli vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 esimerkiksi viisikymppisen pitk\u00e4aikaisty\u00f6tt\u00f6m\u00e4n metallimiehen maailmaa. Mutta onko se v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4? T\u00e4ytyyk\u00f6 minun olla viisikymppinen metallimies, jotta saisimme toisiimme kontaktin? Arvelen ett\u00e4 yhteisty\u00f6mme sujui kuitenkin mutkattomasti. Todenn\u00e4k\u00f6isesti t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on hyv\u00e4ksy\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohtien ja maailmojen erilaisuus. Tied\u00e4mme vain oman totuutemme ja toisen totuuteen on viisainta suhtautua kiinnostuneen ja kunnioittavan tutkijan otteella. Oman ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytens\u00e4 voi my\u00f6s ilmaista avoimesti, jolloin tilanteesta tulee aidosti tasaveroinen. T\u00e4ss\u00e4 tulee se ohjauksen yksi keskeinen iskulause: ihminen on itse oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 asiantuntija ja ohjaaja ohjausprosessin asiantuntija. Hyv\u00e4ss\u00e4 ohjauksessa n\u00e4m\u00e4 asiantuntijuudet tulevat yhteiseen jakoon.<\/p>\n Ohjaajan k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 kieli on merkityksellinen kahdesta n\u00e4k\u00f6kulmasta: mit\u00e4 ohjaaja puhuu asiakkaalle ja toisaalta mit\u00e4 ohjaaja puhuu itselleen (sis\u00e4inen puhe). Mainitsemieni voimavarakeskeisten n\u00e4k\u00f6kulmien taustalla vaikuttaa Wittgensteinin filosofia, jossa paneudutaan erityisesti kieleen. Sosiaalinen todellisuus ja ihmissuhteet rakentuvat kielipeleiksi kutsuttujen toimintojen v\u00e4lityksell\u00e4. Malinen (2001, 32) toteaakin ett\u00e4 \u201dratkaisukeskeinen terapia on erilainen kielipeli kuin ongelmakeskeiset kielipelit\u201d. Peavyn (2006, 22) n\u00e4kemys on samanlainen: \u201dohjaus on sosiodynaamisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta ennen kaikkea kielipeli\u00e4. Ohjaaminen on tietynlainen tapa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sanastoa, joka ohjaa, pakottaa ja innoittaa ohjaajaa ajattelemaan tietyill\u00e4 tavoilla pikemmin kuin toisilla. Jokap\u00e4iv\u00e4isess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 \u2013 ohjaus mukaan lukien \u2013 kielelliset (mentaaliset)ty\u00f6kalut ovat keskeisi\u00e4 ongelmanratkaisun v\u00e4lineit\u00e4\u201d. NLP:ss\u00e4 taas muistutetaan siit\u00e4, mink\u00e4 mekanismien kautta kieli vaikuttaa mieleen. Kyseess\u00e4 on kielen vaikutus hermoverkkoihin ja sit\u00e4 kautta mielikuviin. Sana ohjaa muistiamme ja el\u00e4v\u00f6itt\u00e4\u00e4 mielikuvia, ajatuksia ja tunteita (Kauppi 1994).<\/p>\n K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kielen merkitys ohjauksessa n\u00e4kyy selvimmin ohjaajan tekemiss\u00e4 kysymyksiss\u00e4. Kysymysten avulla ohjaaja kiinnitt\u00e4\u00e4 asiakkaan huomion esimerkiksi poikkeuksiin, tavoitteisiin ja ratkaisuihin mieluummin kuin harmeihin ja ongelmiin. Hollantilainen tutkija Visser (2011) teki meta-analyysia erilaisista ratkaisukeskeisyytt\u00e4 koskevista artikkeleista. H\u00e4n l\u00f6ysi 21 ratkaisukeskeisyyden kielellist\u00e4 tekniikkaa. N\u00e4ist\u00e4 tavallisimpia ovat ihmekysymykset, poikkeuskysymykset, tarkentavat kysymykset ja asteikkokysymykset. Ihme -kysymyksell\u00e4 (jos tapahtuisi ihme\u2026) viritet\u00e4\u00e4n unelmien ja toiveiden maailma, poikkeus-kysymyksill\u00e4 (miss\u00e4 tilanteissa ongelma on kuitenkin pysynyt poissa\u2026) suunnataan asiakkaan huomio niihin kohtiin, jotka toimivat hyvin tai edes jotenkin, ja asteikkokysymyksill\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n abstrakteistakin asioista sellaisia, ett\u00e4 niit\u00e4 voidaan kielen avulla ty\u00f6st\u00e4\u00e4 eteenp\u00e4in (mik\u00e4 on oma arviosi t\u00e4m\u00e4n kurssin l\u00e4pik\u00e4ymisest\u00e4 asteikolla 1\u201310.).<\/p>\n Voimavarakeskeinen ohjaaja seuraa my\u00f6s omaa kielen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4\u00e4n. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 on tarkkailla, mik\u00e4 osa kohtaamisesta on voimavaroihin keskittyv\u00e4\u00e4 ja mik\u00e4 osa k\u00e4sittelee ongelmia ja erityisesti ongelmien menneisyytt\u00e4. T\u00e4h\u00e4n kohtaan sopii hyvin Hendenin (2008) \u201dkello viiden s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u201d; ongelmapuhe sallitaan, jos suurin osa kohtaamisesta rakentuu voimavarapuheesta, eli kellotaulusta enint\u00e4\u00e4n viisi ensimm\u00e4ist\u00e4 tuntia saa olla ongelmapuhetta ja seitsem\u00e4n tuntia keskityt\u00e4\u00e4n voimavarapuheeseen – mahdollisuuksiin, taitoihin, osaamisiin, my\u00f6nteiseen tulevaisuuteen, edistymiseen.<\/p>\n Usko asiakkaan sis\u00e4iseen vahvuuteen muodostaa Lipchikin (2002, 15) mukaan ratkaisukeskeisyyden ytimen ja on samalla yksi vaikeimmista asioista muistaa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n asiakasty\u00f6ss\u00e4. Auttamisammattilaiset kokevat olevansa vastuussa asiakkaan ongelman helpottamisesta mahdollisimman nopeasti. Lipchik toteaa, ett\u00e4 terapeutista tulee helposti kuin suojeleva \u00e4iti\/vanhempi, joka haluaa suojata lastaan\/asiakastaan el\u00e4m\u00e4n haasteilta tai kivuilta. T\u00e4m\u00e4 koskee my\u00f6s monia empaattisia ja l\u00e4mpimi\u00e4 ohjausty\u00f6n ammattilaisia. Mutta ohjaajan tai terapeutin j\u00e4\u00e4minen pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n \u00e4iti-rooliin ei pitk\u00e4\u00e4n voimauta asiakasta. T\u00e4m\u00e4 ohjausrooli on t\u00e4rke\u00e4 vastavuoroisen suhteen rakentamisen alussa, mutta prosessin seuraavissa vaiheissa tarvitaan my\u00f6s tutkimisen ja tarkentamisen taitoja (konkretisoidaan, sovitaan, tarkennetaan) sek\u00e4 lopuksi toiminnan taitoja \u2013 asiakas itse aktivoituu toimintaan, aluksi mahdollisesti rohkaisun ja tuen avulla. T\u00e4h\u00e4n vaiheittaiseen siirtym\u00e4\u00e4n tarvitaan luottamusta asiakkaan omaan sis\u00e4iseen voimaan.<\/p>\n Lipchik muistuttaa siit\u00e4, ett\u00e4 vaikka ensin saattaa olla vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 asiakkaan vahvuuksia jo se ett\u00e4 h\u00e4n on yleens\u00e4 onnistunut hakemaan apua (ohjausta, neuvontaa, terapiaa), ilment\u00e4\u00e4 vahvuutta, joka kannattaa \u00e4\u00e4neen mainita. Ammatinvalintapsykologin ty\u00f6st\u00e4ni muistan kokemuksia siit\u00e4, miten asiakkaat saattoivat yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4sti tulla valmiin suunnitelman kanssa jo ensimm\u00e4isell\u00e4 tapaamiskerralla. Ohjaajan teht\u00e4v\u00e4ksi j\u00e4i sitten vain vahvistaa suunnitelma ja mahdollisesti tukea sen t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6npanossa. Jokin ajanvarauksessa siis aktivoi asiakkaan omat voimat liikkeelle. Ratkaisukeskeisess\u00e4 ohjauksessa yksi t\u00e4rke\u00e4 kysymys keskittyykin siihen, mit\u00e4 on jo tapahtunut ajan varaamishetken ja itse tapaamisen v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n Ratkaisukeskeisyys ja NLP rakentuvat vahvasti uskomukselle, ett\u00e4 jokaisen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on jotain joka toimii hyvin. Kyse ei aina ole suurista asioista. Koulussa huonosti menestyv\u00e4\u00e4 nuorta voi tukea kohdistamalla h\u00e4nen huomionsa niihin seikkoihin, miss\u00e4 h\u00e4n on onnistunut – vaikka v\u00e4h\u00e4nkin. Pienten askelten ja pienten muutosten n\u00e4keminen on keskeist\u00e4. Varsinkin suomalaisessa kulttuurissa palaute on helposti vain negatiivista ja vaatii harjoittelua n\u00e4hd\u00e4 asioiden hyv\u00e4t puolet ja pienet edistymiset. Lis\u00e4\u00e4 harjoittelua vaatii tuoda ne esille my\u00f6s \u00e4\u00e4neen sanomalla.<\/p>\n3. Ratkaisu- ja voimavarakeskeisyys k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4<\/h2>\n
Kuuntelemisen taidoista<\/h3>\n
Asiakkaan kunnioitus (jokainen ihminen on arvokas sin\u00e4ns\u00e4)<\/h3>\n
L\u00e4ht\u00f6kohtana on asiakkaan oma maailmankuva \u2013 on monta tapaa n\u00e4hd\u00e4 todellisuus<\/h3>\n
Kielen merkitys ihmisten kohtaamisessa (kieli luo todellisuutta)<\/h3>\n
Luottamus voimavaroihin ja kykyihin<\/h3>\n
Toiveikkuuden yll\u00e4pit\u00e4minen<\/h3>\n
![\"\"](\"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-content\/blogs.dir\/4\/files\/2013\/06\/voimavara_ja_ratkaisukeskeinen_nakokulma_ohjaustyossa2-300x200.jpg\")
<\/a>